***TOUKOkuisten elokuu***

Onkohan meidän Anton porukan kuopus? Syntynyt 15.6. No eilen saatiin 2 kk neuvolassa uudet mitat ja pituuskasvu on hurjaa. Mittaa on jo 64 sm ja painoakin 5,9 kg. Alakäyrällä mennään painon kanssa, mutta tasaista kasvu on ollut kuitenkin. IHanan iloinen poika, joka on nyt innostunut lelukaaren huitomisesta ja jaksaa leikkiä sen kanssa pitkät pätkät. Syö rintaa hyvin ja noin 3 tunnin välein ja ajattelin mennä rintamaidolla vielä pitkään. Tavoitteena olisi se puoli vuotta, mutta katsotaan nyt miten nukkumiset ym. sujuu jatkossa. Tähän mennessä unelmavauva, toivottavasti jatko myös samalla tavalla. Aika lailla puhki olen esikoisen touhuilujen kanssa. NYt pitää mennä. Terveiset kaikille!

Laitetaanpas kuulumisia taas kun pinossa näyttää olevan hiljaista.



Olimme viikonlopun mummolassa, Kalle oli mummon hoivissa kun kävimme miehen kanssa sorsastamassa. Kalle on alkanut hirveästi nauramaan ja jokeltelemaan, juttua tulee varsinkin lelukaarelle sekä vaipan vaihdon yhteydessä. Vaipoissa on siirrytty jo Pampersin 3-kokoon, mutta taidetaan kokeilla seuraavaksi Liberoa kun nuo eivät " ime" löysää kakkaa. Mitä vaippoja te muut käytätte?



Toisesta pinosta huomasin nyrkkien imeskelyn viittaavan hampaisiin. Meillä nyrkkejä imeskellään usein ja nyt myös kuolaaminen on runsastunut. Mites muilla? En ole huomannut että mitään hampaan alkuja vielä olisi näkyvissä. Lähinnä luulen että tuo nyrkkien imeskely on tutin korvike, meillä kun ei tuttia ole huolittu ollenkaan.



Imetyksellä meilläkin mennään. Nyt vain huolettaa että lypsämällä en enään saa maitoa tulemaan juurikaan, joten en saa hätävara-maitoa pakastimeen. Onneksi on korviketta varalta kaapissa.



Missä iässä on vierastamista odotettavissa? Ja onko siihen mitään hyviä niksejä?



t. Nasu ja Kalle 2.5kk

Nasumasu: myös meillä poika imeskellyt ja pureskellut nyrkkejään nyt jo jonkin aikaa. Kuolaa ja kuola vaahtoa riittää, etuhampaat ihan pikkuisen pilkistää alhaalta. Jonkin aikaa menee vielä ennen kuin puhkeavat kunnolla.



Meillä on käytössä liberot ja ovat olleet vallan mainiot. Löysästä kakasta ei juuri enää ole mitään kokemusta, poika kun kakkii 5-6 päivän välein. Sitten kun sen ulos pöräyttää, niin tuskin minkään vaipan kapasiteetti sitä pystyisi imemään. Sen verran valtavasti kakkaa sitten tulee. Mutta pissat imee tosi hyvin, saa mennä (esim. yöllä) tosi, TOSI märäksi ennenkuin fuskaa. Ja taitaa tuo sitoa kosteudenkin hyvin, sillä poitsu ei marnata lainkaan vaikka vaippa olisi ihan litta märkä.



Vierastamisen, sen varsinaisen, sanotaan alkavan 6-8kk iässä. Toki jo nyt vauva suhtautuu uusiin ihmisiin kummastellen ja saattaapa heitä säikkyäkin. Ei kai tuohon vierastamiseen ole mitään ihmeellisempiä kikkoja, ei ainakaan saa pakottaa olemaan " vierastamatta" . Vauva alkaa tuossa vaiheessa ensimmäistä kertaa itsenäistymään..snif. Ja kaipa siihen on oltava tyytyväinen että osaa vierastaa, koska esim. kehitysvammaiset lapset eivät OSAA. Jäävät ihan tuntemattomienkin ihmisten luo hoitoon ilman perään itkuja, on se varmaan aika ikävää vanhemmistakin kun oma lapsi ei osoita heidän olevankaan erityisen tärkeitä ihmisiä. Ollaan siis onnellisia kun vierastavat, vaikka rasittava vaihe se vierastaminen voi joskus ollakin.



Muutoin arki sujuu hienosti, rytmi on hyvä paitsi nuo yösyömiset kyllä alkaa rassaamaan. Päivällä ukkeli syö 3h välein, pitää ihan ottaa syömään erikseen. Yöllä sitten ollaan kiinni tississä jatkuvasti, 2h välein!!?? OIsko sitten sitä, kun päivällä on niin paljon muuta katseltavaa, ettei tississä kerkeä niin olla ja yöllä unissa tuleekin tissiä ikävä? Onko teillä muilla miten mennyt? Meillä tuo tiheä YÖSYÖNTI on ihan uusi juttu, nyt 2vkon ajan on mamma pitänyt herättää usein. Ja niinhän nuo sanovat, ettei sitä tassutteluakaan voi aloittaa näin pienellä..Nukahdan miltei joka yö vauva kainalossa ja sydän tykyttäen herään katsomaan olenko maannut vauvan päällä...hui sentään



Pikkumiina ja pikkumies 3kk 1vko

Saako udella teiän lapsiluvusta? ovatko kaikki yhteisiä vai oletteko uusperhe? nostan hattua sulle että jaksat kaikkien kaa. itellä tuntuu olevan kädet täynnä ja pää sekasin ja mulla vasta 3 lasta. tosin haaveissa olis vielä muutama mutta mies sanoo ei. =/



super-utelias-my_selene ja tyttölauma; Emma, Alva ja Mai.

Sama mies kesät talvet, jo reilut 19 vuotta :)



Uskotko, jos sanon, että kolmen alle 5-vuotiaan kanssa on paljon tiukemmilla kuin 11 alle 19-vuotiaan kanssa! Sulla ei ole yhdestäkääm lapsesta vielä oikeastaan yhtään apua. Et voi sanoa vanhimmalle, että vahdipa noita pieniä, kun äiti käy kaupassa tms.



Minä voin lähteä vaikka harrastamaan säännöllisesti joka viikko ja sanoa vanhimmalle kotona olijalle, että hoitelee lapset nukkumaan. Tai jos on just kahvikuppi kesken ja Tommi alkaa itkeä, sanon jollekin, joka on sopivasti saapuvilla, että hoitaa Tommia sen aikaa, että juon kahvin rauhassa loppuun. Voin käydä levittelemässä pyykit naruille ilman, että otan koko joukon mukaan. Voin käydä suihkussa, vaikka ukkokulta ei olisikaan kotona jne. jne.

ja aion etsiä tuon pääkaupunkiseudun tapaamisen, mielelläni siihen myös ilmoittautuisin...

Eileen oli kolmikuukaus neuvola käynti ja pituutta on tytölle kertynyt 61cm ja painoa 5660g, olen tuosta painosta ollut tosi huolissani, kun lueskellut täältä muiden painoja ja mutta tyttö syö mielestäni hyvin ja enempää ei suostu syömään kun itse huvittaa, vaikka joskus jopa tyrkytän. Neuvolan täti sai sitten rauhoittumaan kun sanoi että täysin keskikäyriä mennään ettei huolta.

Kyljelleen edelleen vain mennään ja vatsallaan ollessaan pyörähtää takaisin selälleen heti, jostain syystä ei viihdy mahallaan ollenkaan. Eilis iltana nukkuessa tytölle käynyt " vahinko" ja kääntynyt unissaan vahingossa mahalleen ja huuto oli aivan kamala kun juoksin katsomaan mitä ihmettä oli tapahtunut, unissaan ei kai sitten ollut tajunnut takaisin selälleen kääntyä vaikka päivällä niin aina tekee kun mahalleen laittaa.

Leluihin tartutaan ja nyrkkejä syödään urakalla ja sormia " lutsutetaan" , kuolaa valuu runsaasti, mietin ja noita hampaiden tuloa...

Meidän Aksu oli 3kk:n iässä 5330g ja hienosti poika kasvaa. Ihan sopivan kokoinen on :)

Vauvalla on kielessä sammasta, eikä lähde pois millään! Kokeiltu on puolukat ja sitruunamehut, ja nyt neuvolasta käskivät antaa rela-tippoja. Pitäiskö niillä muka sammaksenkin lähteä?? Syötön jälkeen annan lusikalla vettä, että huuhtoutuu maito pois suusta. Ei ole levinnyt poskiin eikä huuliin, mutta kielessä istuu kuin tatti p*skassa. Alkaa iskeä epätoivo. Muilta on lähtenyt muutaman päivän sitruunamehukuurilla.



Muuten menee samaa rataa kuin ennenkin. Paitsi että Joonatan on alkanut nukkua välillä jopa yhdet pidemmät päiväunet :D Sitten pyörin ite tyhmänä ympäri kämppää, enkä osaa alottaa tekemään mitään, kun olen ihan varma, että kohta se kuitenkin herää...



Kerhot alkoi jo, ja kohta alkaa esikoisella eskari. Aika ruljanssi on kyllä hoitaa yksin kaikki viemiset ja hakemiset. Onneks vielä ei kuitenkaan pahin pukemisrumba ole alkanu *talvea odotellessa*



Kiva olis ollut tulla mukaan pääkaupunkiseudun tapaamiseen, mutta se on kyllä lähes mahdotonta kerhojen ja eskarin takia. Joskus toiste sitten :)



Nalluri ja Joonatan 3kk

Olen aiemmin vain sivusta seuraillut teitä muita Touko-äitejä ja ajattelin nyt itsekkin osallistua keskusteluihin. Olen 24-vuotias pienen tytön äiti.

Meillä tyty syntyi pienipainoisena (2310g ja 47cm) ja nyt 3kk neuvolassa oli painoa jo 5210g ja pituuttakin 58,5cm! Hienosti tyttö kasvaa ja pienipainoisuus tarkastuksessa saimme sairaalan ravitsemus spesialistilta ohjeet aloitella velliä ja soseita maistelemaan...Maissivelliä ollaan yötä vasten annettu ja tyty nukkuukin klo 22-09 yleensä heräämättä.

Meillä ei vielä kääntyillä muuta kuin kyljeltä kyljelle ja mahallaan viihdytään jonkin aikaa kun laittaa peilin viihdykkeeksi eteen,sille on mukava jutella ja naureskella =). Kova tyttö on juttelemaan ja on oppinut jossain määrin komentelemaan meitä,kun ei tahtoisi enään viihtyä paikallaan,kun siinä tylsistyy niin äkkiä. Aina pitäisi sylissäkin saada olla nenä menosuuntaan päin ja makuullaan sylissä ei enään viihdytä,eikä vaunuissa hereillä ollessa. Pitää vaan saada ihmetellä tätä maailmaa...

Mitenkäs teillä muilla ketkä ottivat rokotteen 3kk neuvolassa,tuliko mitään sivuvaikutuksia? Meillä tyttö itki illemalla tosi kovasti ja lopulta Panadol liuos auttoi pahaan oloon.

Tervehdys vaan vanhoille tutuille odotuspuolelta ja uusille täällä!



Stellan 3kk neuvola oli tänään ja mitat oli 5950g 59,5cm ja polla 42cm.

Neiti ei ole järin kiinnostunut liikunnasta ja nyt neuvolasta saatiinkin kotiohjeiksi jumppauttaa niskaa, ei käännä päätä kunnolla toiselle puolelle. Lisäksi tyttö saa sylissä " jäykistyskohtauksia" eli säikähtää valonvaihdosta tai nopeaa liikettä. Mulla se ei enää niitä saa kun oon oppinu heti pysäyttämään liikkeen ja rauhottelemaan. Mutta sitäkin seuraillaan.



Rokotteesta tyttö tuli vain uniseksi, calmetestahan mä kieltäydyin jo synnärillä.



Vähän oon nyt ollu huolissani tosta motoriikasta, ei siis vieläkään kannattele päätään mahalla ollessaan muuta kuin HYVIN harvoin. Ainoastaan kädet on jotakin. Ne on suussa. Tai sojottaa suoraan ylöspäin ja pitää tuijotella. Tai tarttua leluun ja tuijotella sitä.



Stellakin on kovin pieniruokainen, Anna Wahlgrenini luin, ja siinä sanotaan että noin litra maitoa vuorokaudessa piisaa.. meillä kun on mennyt päiviä vain 5 dl:lla, mutta neiti ei vaan huoli enempää :-/ Yleensä kuitenkin menee noin 6-7dl. Imettämisen siis lopetin 2,5kuisena. Huomenna ajattelin ostaa maissivelliä kokeeksi, jota rupeaisi yötä vasten antamaan. Vaikka hyvin stella nukkuu tuttelillakin, 20-08, syö kerran noin 04 aikoihin.



Ja kuviahan löytyi irc-galleriasta nimellä poppanen.

Yleensä poitsu nukkuu yöt tosi hyvin, mutta nyt herättiin jo viiden aikaan.

Elmeri-81: tervetuloa porukkaan :-)

Meiltä myöskin 3kk neuvolakuulumiset: pituus 61,5cm ja paino 6750g. Poitsu tuntuu jo hurjan isolta ja tykkää matkustaa sylissä ja rintarepussa kasvot menosuuntaan. Vaunuissa ja istuimessa viihtyy pieniä pätkiä leluja tai muun perheen touhuja seuraten ja autossa nukkuu kaikkein parhaiten päiväunet. Leluista hän pystyy jo ottamaan kiinni ja vie roikkuvia leluja kovasti suuhun. Isosisarukset saa meillä parhaat naurut ja pienokainen hihkuu innosta kun he tulevat koulusta arkisin :)

Alfiina+poitsu 3kk! (niin se aika menee vauhdilla..)

On aikamoista hommaa kyllä näitten kaa (4v, 3v ja 2,5kk) mutta mahtuis tänne lisääkin mutta ei taida tulla, mies sanoi ei. mua aina harmittaa kun mulla vaan yks sisko ja me ei edes kauheen useasti nähä (sama homma mun vanhempieni kaa) niin olis ollu kivaa jos meitä olisi kotona ollu usempi. Eniten olen kontaktissa mummoni kaa. vaikkei näe ku se kerran, pari kertaa kuukaudessa niin ajattelen häntä usein ja soitellaan. =)



my_selene ja tyttölauma

Meilläkin on pyörähtänyt arki päälle, kun mies kesäloman jälkeen taas aloitti työt. Esikoinen käy kerhossa pari kertaa viikossa. vauveli kasvaa, joskin nyt kolme ja puolikuisena kasvu oli hidastunut. Tähän asti on kasvanut rintamaidolla sellaiset reilut 600 g kuussa, nyt oli tullut vain 300 g neljässä viikossa. Mitat siis 3.5 kk: na 5800 ja 62. Pipo 40. No, myös esikoisella kasvu väheni juuri samassa vaiheessa. (Esikoinen on nyt kolmevuotiaana vasta 12.3 kg. Itsekin olen ollut varsin pienikokoinen lapsi.) Neuvolaneidin mukaan vain hakee käyräänsä. Rintalapsille kuulemma tyypillistä, että painon tulo josaain vaiheessa tasaantuu.

Tyttö on tyytyväinen ja iloinen jokeltelija. Nukkuu yönsä, mitä nyt aamuyöstä herää tankkaamaan.



Nyt viime päivinä mulla on kyllä ollu tunne, että maito ei ihan riitä. Olen imettänyt tosi usein, mutta silti. Nökkö itkeskeli (mitä muuten tekee tosi harvoin) parina iltana vielä iltaimetyksen jälkeenkin, joten eilen sitten otin pullon kehiin. Ja kappas -tyttö imaisi imetyksen päälle vielä 100 ml. Olin hieman ajatellut täysimettää pidempäänkin, mutta näin ne asiat menevät.



Millaisia kokemuksia muilla on tästä niin sanotusta osittaisimetyksestä? Väheneekö oma maito heti, kun pullo tulee mukaan kuvioihin? Oletteko onnistuneet yhdistämään nämä kaksi ruokailutapaa?



Joko toukokuiset olette soseita maistelleet? Esikoisella aikanaan aloitin nelikuisea soseet, kun paino ei tahtonut nousta, mutta ei se noussut sen kummemmin soseillakaan. Eikä korvikkeella. : )

Huomasin että oli tullut esiin muutamia asioita, joita olen kanssa itse ihmetellyt...



Meillä syödään noita nyrkkejä nyt urakalla ( viimeisen viikon )...Välillä on peräti kaksi kättä suussa, tai ainakin yritys. Kuolaa myöskin tulee oikein valumalla. Maanantaina neuvolantäti ihmetteli samaa asiaa ja sanoi että näyttää juurikin siltä että ikeniä kutittaa. Hampaita ei myöskään tunnu, mutta puhkeamiseen voi mennäkin useampi viikko. Tein myös Siirille oman harson ( solmu keskelle ) ja sitä hän lutkuttaa innolla.



Maanantaina saatiin kanssa roketa ja mitään ei tullut. Eilen oli taas päivä ettei mikään ollut hyvin. Kiukkua vaan, muttei ollut nälkä eikä mikään muukaan. Ajettelin että olisiko ollut rokotuksen jälkioireita (voiko olla enää???) tai sitten vaan nuo ikenet kutisivat.



Minullakaan tuo maito ei ole riittänyt. Päivällä on aina vaihe että Siiri sitten söisi 15 minuutin välein ja silti on vaan huutoa. Ja kun juo pullosta sen 80-120 ml niin on aivan eri lapsi. Tuon lisäksi mennään rintamaidolla eikä tuo pullottelu ole meillä ainakaan oman maidontuloon vaikuttanut.



En tiedä rupeaako " vanhuus" painamaan neitiä, mutta meillä on ruvettu viihtymään tuolla vaunuissa niin hyvin että oikein ihmetyttää! Unenlahjat hän on ilmeisesti perinyt minulta;eilen nukahti 21 aikaan, heräsi 07.30 syömään ja nyt rupee kuulumaan heräämisen ääniä!



Dolosa ja Siiri 3 kk

Raskausaikana tuli kirjoiteltua, mutta nyt vasta tänne vauvapuolelle saan aikaseksi kirjoittaa! Mukavaa kuulla muiden kuulumisia!



Elena syntyi 16.5 pari päivää ennen laskettua aikaa noin nelikiloisena ja nyt reilun 3kk iässä huidellaan jo reippaassa 8 kilossa, pituuttakin 65cm! Taisi täällä olla jokunen muukin aika iso vauva?

Olen itse aika pienikokoinen ja voin sanoa, että kyllä tuota tyttöä on välillä hieman raskasta sylitellä tai yrittää imettää kun riuhtoo välillä niin kovasti. Imetys on muuten sujunut hyvin (alun ongelmien jälkeen), paitsi kuukauden verran on toisessa rinnassa ollut useampaan kertaan tiehyttukosta ja myös rintatulehdus. Pulloa tai tuttia Elena ei huoli (kovin montaa kertaa ei kyllä pulloa olla kokeiltu), joten aika kiinni olen hänessä. No onneksi viihtyy hereilläkin aika hyvin vaunuissa niin tytön kanssa uskaltaa lähteä kaupungillekin.



Arki on mennyt alusta asti aikas hyvin, nyt huomaa että virtaa alkaa itselläkin olla hieman enemmän. Tyttö nukkuu parhaimmillaan 8 tuntiakin putkeen yöllä ja sitten syö ja jatkaa uniaan vielä. Mutta päiväunet ovatkin sitten huonompia, vaunulenkeille nukahtaa, autoon, mutta sisällä korkeintaan vain ruokailun päätteeksi. Kantoliinassakin on nukuttu harvakseltaa. Päikkärit kestävät sitten maks 1h, ei siinä kauheasti ehdi tekemään.



Tyttö kuitenkin yleensä on iloinen ja höpöttelee toisinaan paljonkin. Pää jököttää pystyssä mahalla kun on, mutta yleensä Elenalla menee hermot aika pian, kun eteenpäin pitäisi päästä, mutta kun ei vielä onnistu millään :) Kierähtämistä selältä masulle harjoitellaan, mutta ei ole täysin vielä onnistunut. Sängyssä onnistuu pyörimään laitoja pitkin niin, että on aamulla ihan poikittain tai pää jalkopäässä.



Tyypilliseen tapaani taas ihan kauheasti tekstiä kerralla. Voikaa hyvin! :)



auringo + Elena 3kk 9päivää

Alkaahan niitä muitakin " vanhoja tuttuja" tulla takaisin. Ja uusille myös tervetuloa mukaan! :)



Meillä oli eilen 3kk neuvola. Kuten vähän pelkäsinkin ja olen aavistellut, pituutta Siiri kasvaa vauhdilla mutta paino laahaa. Nyt painoa oli 5090 pituutta 59,5. Vielä tämä ei kuulemma huolestuttavaa ole, mutta saatiin ohjeeksi hissukseen aloitella kiinteitä. Täysimetyksellä ollaan menty tähän asti mutta se vaan ei riitä. Vaikka olen tarjonnut rintaa silloinkin kun hän ei välttämättä ole nälkäinen ollut. Joskus on syönyt, joskus ei. Toisaalta olen vähän surullinen kun oma maito ei ns. riitä vaikka sitä paljon tulee. Tyttö ei vaan saa siitä irti kaikkea mitä tarvitsisi. Tavallaan yksi vauvavaihe loppuu kun täysimetys loppuu. Olenkohan jotenkin pöljä kun sitä surullisena ajattelen.



Vaipoista meillä on käytetty Pampersia, ja ihan hyvin se on sopinut. Tosin meilläkin kakkaaminen on välillä sellaista että sitä ei tule pariin päivään, ja sitten kun tulee, ei mikään vaippa sitä pitäisi. On nimittäin melkoiset " kainalokakat" silloin. ;D

Nyrkit meilläkin menee suuhun ja kuolaa tulee, mutta en ole ainakaan vielä hampaita nähnyt.



Mekin saatiin eilen rokote, mutta ei Siiri siihen mitenkään erityisesti reagoinut. Vähän itkaisi tietysti, mutta se oli äkkiä ohi. Illalla en huomannut mitään erityistä.

Calmettea ei otettu sairaalassa. Itseasiassa kun itse olen syntynyt Ruotsissa niin silloin ei siellä enää ole annettu calmettea, eli minäkään en ole sitä saanut. Heh, vähän jäljessä Suomessa tullaan. ;)



Meillä on vierastaminen jo alkanut. Itseasiassa alkoi jo parin kuukauden iässä. Neuvolassa jo kuukauden iässä sanoivat, että Siiri niin tarkasti seurailee ympärilleen että voi alkaa vierastaa pian. Ja niinhän siinä kävi. 2 kuukauden neuvola oli yhtä huutoa kun neuvolatäti piti sylissä. Nyt 3 kk neuvola meni vähän paremmin kun täti eikä lääkäri ottanut syliin. Mutta niille piti kuitenkin vähän itkeä kun outoja ihmisiä olivat. Lisäksi Siiri itkee mummolle & papalle vaikka on heitä säännöllisesti nähnyt muutaman kerran kuukaudessa. Jos kuka tahansa muu kuin minä ottaa syliin alkaa itkemään, välillä jopa isänsä sylissä. Kovasti silti yritän kyläillä kavereiden luona, jotta Siiri tottuu muihin ihmisiin. Ja näyttääkin siltä että jos hän saa rauhassa muita ihmisiä katsella sitteristä tai minun sylistä, niin hätää ei ole. Ainoastaan vain jos syliin yrittävät ottaa, sitten tulee äitiä ikävä. ;) Muita lapsia Siiri kyllä seuraa tarkkaan ja niille naureskelee. Kyllä lapsi toisen tunnistaa. :)



Olen kyllä nyt kirjoittanut sellaisen maraton viestin että pitänee jättää tilaa muillekin. Voikaa hyvin äitit & vauvat!



Red_Cat & Siiri reilu 3kk

Kiva kuulla kuulumisia ja lukemia useimman 3kk neuvolasta=) Sellainen myös meillä oli eilen ja pituutta ois vaikka muille jakaa=) 68cm!! Paino laahaa vähän perässä, 7460g, ja niinpä annetaan nyt yötä vasten velliä ja sitten jo pikkuhiljaa kiinteät mukaan parin viikon sisään. Niin se sitten vaan alkaa ja pian saa huomata kuinka jo itse lautaselta ruokansa popsii=D



Joku tuolla taannoin ihmetteli kun vaaveli heräilee öisin 2h välein syömään, niin meillä kävi juuri niin alku viikon öinä. Ja hoksasin samantien jotta, nyt ei taida enää sapuska piisata. Niinpä otin peruna-porkkana velliä jota annoin iltaisin ensin 20ml ja siitä määrää suurentamalla eilen jo 60ml + sitten maidot niin johan oltiin taas vanhassa mallissa takaisin ja nukuttiin 21.30-4.30=) Joten nälkäänsä kitisi.



Mukavaa viikonloppua kaikille!



H-R ja A 3kk tasan

Tulipas monilta kirjoitusta tuosta masennuksesta. Itse täällä juuri olen samaa asiaa pohtinut.



Kävin jo odotusaikana psykologilla ja lääkärillä, kun kaikki tukiverkot tuntui ympäriltä kaatuvan. Äitini sairastui vakavasti ja lisäksi perhe ja läheisessä ystäväpiirissä oli ero, itsemurhayritys, toinenkin vakava sairastuminen, itse sairastuin työuupumukseen ja keskivaikeaan masennukseen ja mieheni sairastui työuupumukseen ja lievään masennukseen ja hyvä ystäväni sairastui myös keskivaikeaan masennukseen. Lisäksi muutimme loppuraskauden aikana.



Jotenkin liitin tuon masennuksen työhön ja kiireisiin siellä ja oireet helpottivat kun sain olla kotona ja levätä uupumuksen pois ja samalla käydä läpi noita vaikeita asioita mitä ympärillä tapahtui.



Nyt huomaan että oon taas tavattoman uupunut. En saa unta, mutten jaksa nousta sängystäkään. Välillä tuntuu että kaikki on tosi hyvin ja välillä taas ahdistaa niin että oksettaa. Jotenkin sitä ei vaan saa myönnettyä edes itselleen että nyt on aika hakea sitä apua. Just niinkuin tuossa edellä kirjoitettiin että omaa heikkouttaan ei halua hyväksyä.



Yksin jääminen vauvan kanssa nyt täksi viikoksi on ollut tosi vaikeaa. Koska lähipiirissä kaikilla on omat murheet ja vaikeudet ei ole helppoa pyytää apua. Äitini on auttanut paljon, mutta käy joka päivä sairaalassa ja yritän olla rasittamatta häntä liikaa. Vauvan vatsavaivat on olleet kovat ja tuntuu mahdottomalta kestää sitä kun toinen vaan huutaa ja vääntelehtii. Nytkin itkee unissaan tässä sylissä ja vatsa on kuin ilmapallo. Välillä itkun kestää, mutta välillä sitten itketään yhdessä.



Mieheni soitti ennen lähtöään neuvolan psykologille, jonne oli muutenkin varattu aika tälle kuulle. En siis ole kesän aikana nähnyt psykologia ja synnytyksenkin jälkeen vain kerran, koska kaikki tuntui kuitenkin töiden loppumisen ja noiden vaikeiden asioiden alkujärkytyksestä selviämisen jälkeen menevän paremmin. Onneksi ottivat asian tosissaan. Kaikki työntekijät vaan ovat tällä viikolla lomalla. Eilen kuitenkin neuvolasta soitettiin ja puhuttiin masennuksen kartoittamisesta ja perhetyöntekijä ottaa vielä tällä viikolla yhteyttä ja kyselee kuinka pärjäillään. Hyvä että saa apua,, mutta toisaalta ärsyttää kun tuntuu että pakkohan tässä olisi pärjätä. Apua ja huolehtimista on vaikea ottaa vastaan. Sitä haluaisi pystyä ja pärjätä itse ja jotenkin sitä kai odottaa että yhtäkkiä vain olisi oma iloinen ja jaksava itsensä.

Onpa hyvä, että Minttuli uskalsi kirjoittaa masennuksestaan. Mietinkin, mitä nimimerkille kuuluu.



Tuo vauvan niin sanottu vaativuus on varmasti yksi tekijä, joka vaikeuttaa jaksamista. Niin sanottujen hoidon kannalta helppojen lasten äidit eivät aina ymmärrä, mitä niin sanotun vaativan vauvan hoitaminen on. Helposti sanotaan, että vauva on hankala, jos siitä tehdään hankala jne... tai kuten mulle esikoisen aikana sanottiin, että nykyäidit eivät vain kestä mitään, vauvan pitäisi koko ajan olla aurinkoinen tai äidit eivät kestä jne... EI SE NOIN MENE!



Meidän ihana ja kultainen esikko oli tällainen hoidon kannalta vaativa tapaus. Mä olin välillä niin poikki, kun tuntui, että mikään ei auta, että vauva vaan jatkuvasti on tyytymätön, itkuinen ja kärsimätön. Hän vaati täyden huomion koko ajan, ei puhettakaan, että olisi ehtinyt ruokaa laittaa tms. Tytöllä oli siis koliikki. Neuvolan täti vain sanoi, että se on lapsiperheen elämää. Tunsin useinkin, että olen riittämätön ja väsyneenä ajattelin, että ehkä todella vain olen heikkohermoinen. Voi kun silloin olisi saanut jostakin tukea. Toisaalta mä itse en ollut kauhean avoin puhumaan unettomuudestani (pelkäsin jo valmiiksi nukkumaan menoa, kun ajattelin unensaantia ja sitä, että kohta taas on seuraava herätys) tai väsymyksestäni. Ja kerran kun yritin, niin nuo edellä mainitut kommentit saivat minut jälleen vaikenemaan. No, hengissä selvittiin. Nyt meillä on tomera ja temperamenttinen kolmevuotias! : )



Olen hoitanut kakkosta täsmälleen samalla tavalla, mutta hänen hoitonsa on kovin erilaista. Tyttö on rauhallinen ja tyytyväisenoloinen. *koputtaa puuta* Hän katselee mielellään sitteristä tai viltiltä arkipuuhia ilman, että kokoaikaisen sirkuksen pitäisi olla päällä. Neiti jokeltelee ja kujertelee hyväntuulisesti. Itkuäänikin on melko pieni. No, lienee sanomattakin selvää, että en halua arvottavassa mielessä vertailla lapsiani. Molemmat ovat mitä ihanimpia ihmisentaimia, toinen vain on hoidollisesti eri tasoa.



Jaksamista Minttulille ja Emmille!

Laitetaanko vielä pinoon konsteja , joilla olette helpottaneet jaksamistanne arjen kiemuroissa.



Tässä muutama mun konsti:



1) En yleensä tee kotitöitä lasten nukkuessa. Käytän nämä uniajat päivisen esim. lehtien tai kirjojen lukuun, rauhalliseen kahvitteluun jne... Siis omaan toimintaan. Kotitöitä teen siten, että vauva katselee sitteristä tai rintarepusta, esikoinen leikkii omiaan tai on mukana toiminnassa.



2)Yksinäiset kävelylenkit, puoli tuntiakin riittää, jotta saan ajatella omiani.



3) Lasten iltaunille mentyä katselemme miehen kanssa välillä jonkun elokuvan ja syömme herkkuja.



4) Ihmisten tapaaminen: lastenkin kanssa on kiva kyläillä.



5) Kaupungilla käynti: taidenäyttely, ulkona syöminen , kaupoissa kiertely jne... On kivaa, ja lapset voivat olla mukana. (Tästäkin muuten oli joskus joku paheksuva ketju, että lapset viihtyvät paremmin hiekkalaatikolla. Aivan kuin se, että joskus käy kaupungilla sulkisi hiekkalaatikkoelämän pois. )



vaikka lapset menevätkin kaiken edelle, myös omaa mieltään on lupa piristää pienillä konsteilla. Virkeä äiti on lapsen etu. Olemme tosin äiditkin niin erilaisia. Jotku viihtyy päivästä toiseen leikkipuistossa, joku toinen vaatii omia harrastuksia tms. Mulla ei ole sellaisia harrastuksia, mutta nuo edellä mainitut asiat ovat mulle tärkeitä.