Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täysi-ikäisen, kotona asuvan, lapsen mielenterveysongelmat. Voinko tehdä mitään?
29.12.2020 |
Opiskelut ei suju. Nuori on eristäytynyt kotiin. Hänellä on pakko-oireita. Valvoo yöt. Häneen ei saa minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Yritetty on useaan kertaa. Käskee vain pitää huolen omista asioista. Ei myönnä tai tiedosta ongelmiaan. Onko kellään neuvoa, mitä voisi tehdä? Pitääkö vaan odottaa kunnes tapahtuu jotain kauheaa ja virkavalta vie hoitoon?
Kommentit (149)
Nämähän jäi aiemmin peräkammarin pojiksi. Miksei sellainen olisi nykyäänkin sallittua ja vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan sama tilanne, tosin tyttö täyttää 18 vasta kesällä. Kolme vuotta on yritetty auttaa, mutta mistään ei ole ollut mitään apua, koska tyttö ei suostu ottamaan apua vastaan. Ei käy koulua kuin satunnaisesti, makaa huoneessaan, ei pidä huolta hygieniasta, ei syö lääkkeitä kuin hetken ja sitten lopettaa nekin jne.jne. On kokeiltu nuorisopsykiatria osaltolta avohoitoon, väliaikainen sijoitus, lastensuojelun perhetyö, opiskelun tukitoimet, you name it. Ei ole auttanut yhtään mikään.
Sairashan tuo lapsi on, mutta apua on todella vaikea antaa kun ei suostu sitä ottamaan vastaan, enkä sitäkään tiedä että miksi, ei suostu puhumaan asioista kenenkään kanssa. Aika voimaton olo alkaa olemaan ja omakin mielenterveys alkaa pettämään pikkuhiljaa.
Ihan oikeasti: potkikaa tällaiset pihalle. Ihan itse entisenä mt-potilasteininä sanon tämän. Omat porukat tekivät saman virheen, kun katselivat vieressä eivätkä tehneet mitään. Valittelivat itsekin että kaikki on yritetty.
En pysty samaistumaan vanhemmuuteen mutta usein ihmettelen äitien ja isien kädettömyyttä. Onko se liiallista suojelunhalua, pelätään että lapsi menetetään koneistolle? Pelätään myös sitä, että viranomaiset syyllistävät huonosta kasvatuksesta?
No kyllähän ne ajatukset on aivan erilaiset kun kyse on omasta lapsesta. Ei se ole kädettömyyttä, suojelunhalua se saattaa kyllä ollakin. Mihin rahaton nuori yleensä voi muuttaa?
Joskus on rakkautta päästää irti. Varsinkin jos lapsi terrorisoi esim. sisariaan tai asettaa koko suvun vaaraan huumesekoiluillaan.
Myös meillä tällainen tapaus, mutta kyseessä jo reippaasti yli kaksikymppinen mies. Käy töissä ja asuu omillaan, joten pintapuolisesti kaikki ok. Pinnan alta löytyy kuitenkin masennusta sairastava, kaiken vapaa-aikansa tietokonepelejä pelaava, erityisesti äitinsä paapoma reppana.
Tiivistettynä: Masennus on tosiaankin sairaus, mutta asiaa ei auta tippaakaan äiti, joka kohtelee aikuista/aikuistuvaa miestä kuin pikkuvauvaa. Tämä esimerkkitapaus on monissa asioissa jämähtänyt teini-ikäisen tasolle, koska ei ole lapsuudenkodissaan joutunut opettelemaan vastuunkantoa mistään. Miehellä oireena myös käsitys, ettei osaa mitään ja on epäonnistunut, mikä on siinä mielessä totta, että kaikki on tehty hänelle kotona valmiiksi. Toisaalta suuttuu, jos vaaditaan kyläillessään elämään talon sääntöjen mukaan, koska "on aikuinen".
Milloin tämä köytös alkoi? Oliko merkkejä jo kun oli alaikäinen?
Vierailija kirjoitti:
Tee lastensuojeluilmoitus. Jos on psykoottinen, lapsi tarvitsee sairaalahoitoa.
Ai täysi-ikäisestä? 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä köytös alkoi? Oliko merkkejä jo kun oli alaikäinen?
Valitettavasti tilanne muuttui pahaksi vasta kun oli melkein täysi-ikäinen. Siihen asti hoiti opiskelun. Introvertti on ollut koko ikänsä eli sosiaalinen elämä ollut hyvin rajoittunutta. Myös pakko-oireet tulivat vasta kun oli melkein täysi-ikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin tämä köytös alkoi? Oliko merkkejä jo kun oli alaikäinen?
Valitettavasti tilanne muuttui pahaksi vasta kun oli melkein täysi-ikäinen. Siihen asti hoiti opiskelun. Introvertti on ollut koko ikänsä eli sosiaalinen elämä ollut hyvin rajoittunutta. Myös pakko-oireet tulivat vasta kun oli melkein täysi-ikäinen.
Jälkiviisasteluna, mitä aiemmin apua haetaan niin ongelmat eivät pääse kasvamaan isoiksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otat googlen esiin ja kasot paikkakunnan kaikki tahot läpi,aloita vaikka osoittamalla terveyskeskukseen,sitte sossuun, mtt,,,kunnes löytyy jok joka osaa kertoa mitä tehdä.
Minä olin tuossa jamassa itse ja sain vain vanhemmilta huutoa ja nöyryytystä joka päivä.
Muutin istte pois kun taas aloitin yhden koulun,joka jäi kesken,siellä opettaja vei mut kirjaimellisesti terkkarin jutuille, tuli ihan itse mukaan.
Ja sitte vuosi myöhemmin kasa diagnooseja+ terapiaa+ aloitin uudelleen koulun ns puhtaalta pöydältä.
välit vanhempiin ei koskaan tulleet kuntoon. Olen nyt 47v.
ja niin,ennenkuin viisastelijat pääsee vauhtiin, lukihäiriö yksi mikä varmistettiin, älyssä ei vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Terveyskeskus on velvollinen tulemaan kotiin arvioimaan tilanteen. Jos tilanne tosi huono, voi pakkohoitoon päästä. Monen asiat on siellä järjestynyt.
Tässä kuullun perusteella ap:n lapsi
ole välittömästi vaaraksi itselle tai muille eli ei pääse pakkohoitoon.
Vaaraksi oleminen ei ole välttämätöntä, jos potilaalla todetaan mielisairaus ja hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen sairauttaan ja muut hoitokeinot eivät sovellu tai ovat riittämättömiä.
Ota yhteys kaupunkisi sosiaali- ja mielenterveyspalvelujen päivystävään numeroon. Täällä meillä toimii "akuutti kriisityöryhmä" nimellä, eri kaupungeissa ehkä eri nimellä? Kaupungin vaihde tai ainakin sairaalan vaihde varmasti osaa sinut myös ohjata oikeaan numeroon.
Tuonne itsellä ainakin järjestynyt aika nopeasti ja saatu asiat rullaamaan, ilman, että olisin ensin odottanut lääkäriaikaa ja lähetettä mt-puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Otat googlen esiin ja kasot paikkakunnan kaikki tahot läpi,aloita vaikka osoittamalla terveyskeskukseen,sitte sossuun, mtt,,,kunnes löytyy jok joka osaa kertoa mitä tehdä.
Minä olin tuossa jamassa itse ja sain vain vanhemmilta huutoa ja nöyryytystä joka päivä.
Muutin istte pois kun taas aloitin yhden koulun,joka jäi kesken,siellä opettaja vei mut kirjaimellisesti terkkarin jutuille, tuli ihan itse mukaan.
Ja sitte vuosi myöhemmin kasa diagnooseja+ terapiaa+ aloitin uudelleen koulun ns puhtaalta pöydältä.
välit vanhempiin ei koskaan tulleet kuntoon. Olen nyt 47v.
Ongelma on edelleen se, ettei häntä saa lääkäriin puhumaan asioistaan. Kun ei kuulemma mitään ongelmaa ole. Kaikki tuntuu lähtevän käyntiin siitä vapaaehtoisesta lääkärin tutkimuksesta. Kotiin eivät tule. Sitäkin on psykologilta kysytty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan sama tilanne, tosin tyttö täyttää 18 vasta kesällä. Kolme vuotta on yritetty auttaa, mutta mistään ei ole ollut mitään apua, koska tyttö ei suostu ottamaan apua vastaan. Ei käy koulua kuin satunnaisesti, makaa huoneessaan, ei pidä huolta hygieniasta, ei syö lääkkeitä kuin hetken ja sitten lopettaa nekin jne.jne. On kokeiltu nuorisopsykiatria osaltolta avohoitoon, väliaikainen sijoitus, lastensuojelun perhetyö, opiskelun tukitoimet, you name it. Ei ole auttanut yhtään mikään.
Sairashan tuo lapsi on, mutta apua on todella vaikea antaa kun ei suostu sitä ottamaan vastaan, enkä sitäkään tiedä että miksi, ei suostu puhumaan asioista kenenkään kanssa. Aika voimaton olo alkaa olemaan ja omakin mielenterveys alkaa pettämään pikkuhiljaa.
Ihan oikeasti: potkikaa tällaiset pihalle. Ihan itse entisenä mt-potilasteininä sanon tämän. Omat porukat tekivät saman virheen, kun katselivat vieressä eivätkä tehneet mitään. Valittelivat itsekin että kaikki on yritetty.
En pysty samaistumaan vanhemmuuteen mutta usein ihmettelen äitien ja isien kädettömyyttä. Onko se liiallista suojelunhalua, pelätään että lapsi menetetään koneistolle? Pelätään myös sitä, että viranomaiset syyllistävät huonosta kasvatuksesta?
No kyllähän ne ajatukset on aivan erilaiset kun kyse on omasta lapsesta. Ei se ole kädettömyyttä, suojelunhalua se saattaa kyllä ollakin. Mihin rahaton nuori yleensä voi muuttaa?
Meillä nuori, tai oikeammin aikuinen, eli asumistuella ja toimeentulotuella, kunnes pääsi töihin. Mitään ei kuitenkaan siitäkään oppinut, koska työpaikan järjesti sukulainen, ja tukensa tuhlattuaan äiti varmisti toimeentulon rahalahjoituksillaan. Motiivina varmaankin juuri suojelunhalu, mutta lopputuloksena masentunut lapsi, joka pitää itseään totaaliluuserina, koska ei osaa mitään ja epäonnistuu aina yrittäessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat googlen esiin ja kasot paikkakunnan kaikki tahot läpi,aloita vaikka osoittamalla terveyskeskukseen,sitte sossuun, mtt,,,kunnes löytyy jok joka osaa kertoa mitä tehdä.
Minä olin tuossa jamassa itse ja sain vain vanhemmilta huutoa ja nöyryytystä joka päivä.
Muutin istte pois kun taas aloitin yhden koulun,joka jäi kesken,siellä opettaja vei mut kirjaimellisesti terkkarin jutuille, tuli ihan itse mukaan.
Ja sitte vuosi myöhemmin kasa diagnooseja+ terapiaa+ aloitin uudelleen koulun ns puhtaalta pöydältä.
välit vanhempiin ei koskaan tulleet kuntoon. Olen nyt 47v.
Ongelma on edelleen se, ettei häntä saa lääkäriin puhumaan asioistaan. Kun ei kuulemma mitään ongelmaa ole. Kaikki tuntuu lähtevän käyntiin siitä vapaaehtoisesta lääkärin tutkimuksesta. Kotiin eivät tule. Sitäkin on psykologilta kysytty.
Korjaan, kysytty siis psykiatrilta, tulisiko kotiin juttelemaan nuoren kanssa. Ei tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lastensuojeluilmoitus. Jos on psykoottinen, lapsi tarvitsee sairaalahoitoa.
Ei täysi-ikäisestä voi tehdä lastensuojeluilmoitusta, tietenkään!!
No ei, mutta hänelle voi viedä kunnollista ruokaa. Koliinin puutos vaikuttaa koko elimistöön! Eipä siinä lastensuojelu mitään auta!
https://www.sciencedirect.com/user/login?returnURL=https%3A%2F%2Fwww.sc…Oma nuori ei myöskään syö ja käyttää ehkä huumeita, olen voimaton, sydän pettänyt ja oma mielenterveys, jo itsellä. Itse teen viimeisillä voimillani vain ruokaa hänelle...muusta ei puhutakaan. Kyllä kananmunat on ihan hyvää ja halpaa ruokaa. Myös pirtelöitä on ruvennut juomaan. Ostan ravintolisää apteekista ja laitan niitä ruokaan. Kyllä se parantuu, kuhan rupeis taas syömään. T.kohtalo toverit
Minkälaista ravinnelisää???? LOPETA sellainen heti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat googlen esiin ja kasot paikkakunnan kaikki tahot läpi,aloita vaikka osoittamalla terveyskeskukseen,sitte sossuun, mtt,,,kunnes löytyy jok joka osaa kertoa mitä tehdä.
Minä olin tuossa jamassa itse ja sain vain vanhemmilta huutoa ja nöyryytystä joka päivä.
Muutin istte pois kun taas aloitin yhden koulun,joka jäi kesken,siellä opettaja vei mut kirjaimellisesti terkkarin jutuille, tuli ihan itse mukaan.
Ja sitte vuosi myöhemmin kasa diagnooseja+ terapiaa+ aloitin uudelleen koulun ns puhtaalta pöydältä.
välit vanhempiin ei koskaan tulleet kuntoon. Olen nyt 47v.
Ongelma on edelleen se, ettei häntä saa lääkäriin puhumaan asioistaan. Kun ei kuulemma mitään ongelmaa ole. Kaikki tuntuu lähtevän käyntiin siitä vapaaehtoisesta lääkärin tutkimuksesta. Kotiin eivät tule. Sitäkin on psykologilta kysytty.
Jos hänellä ei ole mitään ongelmaa, niin miksi hän sitten elää vanhempiensa passattavana? Eihän tuo tilanne tuosta miksikään muutu, jos mahdollistatte vanhempina sen. Itse laittaisin rajat. Jos täysikäisenä meinaa maata toisten palveltavana, on otettava apua vastaan. Jos ei suostu, niin sit omilleen. Kyllä hän siinä vaiheessa apua saa, kun ei oikeasti pärjää omillaan. Tai sitten hän ehkä vähän herää ottamaan vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat googlen esiin ja kasot paikkakunnan kaikki tahot läpi,aloita vaikka osoittamalla terveyskeskukseen,sitte sossuun, mtt,,,kunnes löytyy jok joka osaa kertoa mitä tehdä.
Minä olin tuossa jamassa itse ja sain vain vanhemmilta huutoa ja nöyryytystä joka päivä.
Muutin istte pois kun taas aloitin yhden koulun,joka jäi kesken,siellä opettaja vei mut kirjaimellisesti terkkarin jutuille, tuli ihan itse mukaan.
Ja sitte vuosi myöhemmin kasa diagnooseja+ terapiaa+ aloitin uudelleen koulun ns puhtaalta pöydältä.
välit vanhempiin ei koskaan tulleet kuntoon. Olen nyt 47v.
Ongelma on edelleen se, ettei häntä saa lääkäriin puhumaan asioistaan. Kun ei kuulemma mitään ongelmaa ole. Kaikki tuntuu lähtevän käyntiin siitä vapaaehtoisesta lääkärin tutkimuksesta. Kotiin eivät tule. Sitäkin on psykologilta kysytty.
Sama meillä. Tosin nuori saatiin jo kerran lääkärin pakeille, aloitti lääkityksen ja kävi psykologillakin. Jossain vaiheessa teki kuitenkin itsenäisesti päätöksen lopettaa sekä psykologikäynnit että lääkityksen. Ei siis koe niille tarvetta. Ei sille sitten mitään voi, valitettavasti. Omaa toimintaa voi sen sijaan muuttaa ja miettiä, mahdollistaako jokin siinä tilanteen jatkumisen.
Ota terveyskeskuukseen yhteys tai mielenterveyspalveluihin. Saat varmasti sitä kautta jonkun ammattilaisen käymään kotona ja itsekin kysellä häneltä asioista. Jaksamista aloittajalle raskaaseen tilanteeseen!
Nuorten itsenäistymiskoti voisi olla oikea paikka.
Ap ei nyt kykene itse apua enää antamaan, tarvitaan ammattilaisia.
Alue: Aihe vapaa
En ole. En ole edes tiennyt sellaisia olevankaan =O