Täysi-ikäisen, kotona asuvan, lapsen mielenterveysongelmat. Voinko tehdä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö koulun kautta saisi mitään apua? Ymmärrän tietysti, että on tosi hankalaa, jos ihminen ei itse halua apua.

Ei saatu apua myöskään oppilaitoksesta. Ei edes opintojen osalta. Ja juurikin siksi, ettei itse apua pyydä.

Kai teillä kuitenkin syödään päivittäin jotakin? Mitä hän syö tai ei syö?

https://www.wisegeek.com/what-is-the-synaptic-cleft.htm

Kukaan ei viitsinyt tuota lukea?

https://www.ninds.nih.gov/News-Events/News-and-Press-Releases/Press-Rel…

Tilanne on melkein sama, mutta suurin pelko ja huolenaihe on itsemurha. Nuorempi veljeni sairastui lukioikäisenä. En ole kuullut hänen puhuvan montaakaan sanaa viimeiseen 15 vuoteen. Jonkinlainen äärimmäisen voimakas ahdistus ja sosiaalisten tilanteiden pelko, johon ei ole yksikään lääkäri löytänyt parannuskeinoa eikä lääkitystä. 

Vanhemmilla on iso omakotitalo on saanut siinä asua, kun ei ole vaivaakaan hänestä. Vanhemmat ovat ilmeisesti yhdessä päättäneet hoitaa tämän meidän sairaan veljemme. On sillä tavalla omatoiminen, että tekee itse ruuat, siivoa huoneensa, peseytyy ja pitää kyllä ulkonäöstänsä hieman huolta. Eli masennusta se ei ole. Aikansa viettää tietokoneella, joskus käy ulkona. Suoritti etälukion, mutta ei ole mennyt yo-kokeisiin, ilmeisesti tämän sairauden johdosta. Minkäänlaista väkivaltaisuutta tai muuta ei ole koskaan ollut, siitä ei ole pelkoa. Alkuvaiheessa kävi yksin metsässä kävelyllä, isämme seuraili perässä vaivihkaa ettei tekisi itselleen mitään. 

Ajokorttia ovat ehdottaneet, mutta ei ole halunnut. Ilmeisesti tämä voimakas sosiaalisten tilanteiden pelko estää. 

Vanhemmat ovat jo yli 70-vuotiaita, mutta onneksi hyväkuntoisia ja isällämme on kosolti omaisuutta ja hyvä eläke, joten ovat voineet elättää häntä. Vaan en tiedä mitä sitten tapahtuu, kun heistä aika jättää. Tekeekö veljemme samalla kertaa itsemurhan? Rautatielle ei ole pitkä matka ja uskoisinkin, että sinne hänen matkansa päättyy ennen pitkää. Joku tuettu asuminen tai vastaava hoitolaitos lienee hänen paikkansa tulevaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee lastensuojeluilmoitus. Jos on psykoottinen, lapsi tarvitsee sairaalahoitoa.

Tuskin lasussa täysi-ikäiselle mitään tehdään

Eivätkä tee muutenkaan, vanhempien huoli ei riitä. Aikuisen on itse haettava apua, ja tässä se sudenkuoppa onkin, jos ei pysty, halua. Lopultakaan ei ole oikein muuta keinoa, kuin se, että on vaaraksi toisille, edes itselleen vaaraksi olevaa ei välttämättä oteta hoitoon. Selkeään psykoottisuuteen kyllä reagoidaan. Heikkoa on avun saanti.

Juuri näin! Tiedän omasta kokemuksesta et tollanen hemmottelu estää poikia miehistymästä, ja pahimmillaan tekee ihmisestä (kuten itsestäni) täys sosiopaatin joka ei tunne enää 25v:nä minkään tason empatiaa ihmisiä, varsinkaan omia vanhempiaan kohtaan.

Kokemusasiantuntija sanon, että paras on etsiä hänelle oma asunto ja koittaa olla arjessa tukena. 

Käykö terapiassa? 

Vierailija kirjoitti:

Kokemusasiantuntija sanon, että paras on etsiä hänelle oma asunto ja koittaa olla arjessa tukena. 

Käykö terapiassa? 

Hänen pitäisi koittaa itsenäistyä. Joskus vanhemmat estää sen. 

Jos lapsi ei halua terapiaan, menkää te vanhemmat. Sieltä saatte apuja ja neuvoja. 

Mielenterveysongelmat saattavat olla koko perheen yhteisiä. Jokin tuota lasta on estänyt itsenäistymästä.

Taustalla voi olla myös jokin traumaattinen kokemus, esim. seksuaalinen väkivalta. Selviytymiskeinona suojelee itseään erakoitumalla. 

Ei kaikille tapahdu mitään kauheaa. Elämä jatkuu. Oireille ei voi myös mitään.