Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täysi-ikäisen, kotona asuvan, lapsen mielenterveysongelmat. Voinko tehdä mitään?
29.12.2020 |
Opiskelut ei suju. Nuori on eristäytynyt kotiin. Hänellä on pakko-oireita. Valvoo yöt. Häneen ei saa minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Yritetty on useaan kertaa. Käskee vain pitää huolen omista asioista. Ei myönnä tai tiedosta ongelmiaan. Onko kellään neuvoa, mitä voisi tehdä? Pitääkö vaan odottaa kunnes tapahtuu jotain kauheaa ja virkavalta vie hoitoon?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysi-ikäistä lastaan ei ole velvollisuutta huoltaa, joten voit häätää asumaan muualle, paljoa muuta ei pysty edes tekemään.
Millä lailla se sitten auttaisi häntä? Päinvastoin. Ap
Olen ihan samaa mieltä. Täällä ollaan hyvin hanakasti aina häätämään sairaat perheenjäsenet kodista pois, mutta ongelmat taatusti vain pahenevat yksin asuessa. Kiitos, ap, että välität nuorestasi.
Ei se nyt noinkaan ole.
Nyt ap mahdollistaa sen ettei nuori ota mitään vastuuta elämästään.
Tekeekö tämä edes kotitöistä osansa?Ymmärrätkö sinä yleensä mt-ongel mista mitään!!!!!
Pak ko-oireet voivat viedä 24h vuorokaudesta. Jatkuvaa käsienpesua tms.
Ja sä mietit kotitöitä ja nuoren vastuuta, kun toinen on kuolemaa tekemässä.
Joten mene v_ ttuun selittämistä siitä.
Id_ ioo_ tti
Kuule, taidat olla itse avun tarpeessa. Soita mt-toimistoon. Ei äidin helmoissa eläminen vauva-aikuisena ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tee lastensuojeluilmoitus. Jos on psykoottinen, lapsi tarvitsee sairaalahoitoa.
Aikuisesta ihmisestä ei voi tehdä lastensuojelu ilmoitusta 😂
Mistä se saa rahaa? Vai elättävätkö vanhemmat kokonaan?
Kuntouttava työtoiminta voisi olla yksi vaihtoehto, siellä yritetään normalisoida päivärytmi, myös mt-ongelmiin saa tukea.
Tuo on vähän kuin kantaisi alkoholistille viinat eteen. Ap mahdollistaa vahingollisen elämäntavan jatkumisen. Mikään ei muutu jos ap ei muuta toimintaansa.
Vierailija kirjoitti:
Mistä se saa rahaa? Vai elättävätkö vanhemmat kokonaan?
Kuntouttava työtoiminta voisi olla yksi vaihtoehto, siellä yritetään normalisoida päivärytmi, myös mt-ongelmiin saa tukea.
En ole ap, mutta vastaava tilanne päällä tosiaan meilläkin. Lapsi ollut oikeutettu erilaisiin tukiin. Pieniähän ne ovat, ja kun on tottunut siihen, että mamma maksaa, ei kykyä, halua eikä tarvetta niukkoihin kulutustottumuksiin ole kehittynyt. Äiti siis maksaa, koska "pitäähän pojalla rahaa olla". Totta toinen puoli, mutta lapsi ei opi ikinä tulemaan toimeen omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysi-ikäistä lastaan ei ole velvollisuutta huoltaa, joten voit häätää asumaan muualle, paljoa muuta ei pysty edes tekemään.
Millä lailla se sitten auttaisi häntä? Päinvastoin. Ap
Kyllä hänelle voi viedä kunnollista pannaria, jossa on paljon kananmunia, koska lapsella voi olla pidemmältä ajalta koliininpuutosta. Helppo homma, myös vohveleita mantelijauhoon voi tehdä, kun se vehnä ei kaikille sovi alkuunkaan. Luomuspelttiä vehnän tilalle, jos ei ole keliaakikko.
V* tuttaa tälläiset pellet! Jos ihminen kysyy tosissaan apua, niin ei taida sun pannarireseptit auttaa? Työnnä se pannarisi niin syvälle rectumiin että tuntuu!
Vaihtoehdot nuorelle pöytään. Ottaa teidän hankkiman avun vastaan, kuntouttaa itseään ja opiskelee, kun on olo kohentunut ja saa asua luonanne TAI muuttaa omaan kämppään. Ja tälle joku aikaraja eli esim 1-2 vkon sisällä tästä keskustelusta varaa itselleen ajan/antaa teidän auttaa ajan varaamisessa. Jos ei tee näin, alkaa hakemaan omaa asuntoa. Liian pitkää aikaa pohtimiselle ei kannata antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysi-ikäistä lastaan ei ole velvollisuutta huoltaa, joten voit häätää asumaan muualle, paljoa muuta ei pysty edes tekemään.
Millä lailla se sitten auttaisi häntä? Päinvastoin. Ap
Kyllä hänelle voi viedä kunnollista pannaria, jossa on paljon kananmunia, koska lapsella voi olla pidemmältä ajalta koliininpuutosta. Helppo homma, myös vohveleita mantelijauhoon voi tehdä, kun se vehnä ei kaikille sovi alkuunkaan. Luomuspelttiä vehnän tilalle, jos ei ole keliaakikko.
V* tuttaa tälläiset pellet! Jos ihminen kysyy tosissaan apua, niin ei taida sun pannarireseptit auttaa? Työnnä se pannarisi niin syvälle rectumiin että tuntuu!
😂😂😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täysi-ikäistä lastaan ei ole velvollisuutta huoltaa, joten voit häätää asumaan muualle, paljoa muuta ei pysty edes tekemään.
Millä lailla se sitten auttaisi häntä? Päinvastoin. Ap
Kyllä hänelle voi viedä kunnollista pannaria, jossa on paljon kananmunia, koska lapsella voi olla pidemmältä ajalta koliininpuutosta. Helppo homma, myös vohveleita mantelijauhoon voi tehdä, kun se vehnä ei kaikille sovi alkuunkaan. Luomuspelttiä vehnän tilalle, jos ei ole keliaakikko.
V* tuttaa tälläiset pellet! Jos ihminen kysyy tosissaan apua, niin ei taida sun pannarireseptit auttaa? Työnnä se pannarisi niin syvälle rectumiin että tuntuu!
😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan sama tilanne, tosin tyttö täyttää 18 vasta kesällä. Kolme vuotta on yritetty auttaa, mutta mistään ei ole ollut mitään apua, koska tyttö ei suostu ottamaan apua vastaan. Ei käy koulua kuin satunnaisesti, makaa huoneessaan, ei pidä huolta hygieniasta, ei syö lääkkeitä kuin hetken ja sitten lopettaa nekin jne.jne. On kokeiltu nuorisopsykiatria osaltolta avohoitoon, väliaikainen sijoitus, lastensuojelun perhetyö, opiskelun tukitoimet, you name it. Ei ole auttanut yhtään mikään.
Sairashan tuo lapsi on, mutta apua on todella vaikea antaa kun ei suostu sitä ottamaan vastaan, enkä sitäkään tiedä että miksi, ei suostu puhumaan asioista kenenkään kanssa. Aika voimaton olo alkaa olemaan ja omakin mielenterveys alkaa pettämään pikkuhiljaa.
Ihan oikeasti: potkikaa tällaiset pihalle. Ihan itse entisenä mt-potilasteininä sanon tämän. Omat porukat tekivät saman virheen, kun katselivat vieressä eivätkä tehneet mitään. Valittelivat itsekin että kaikki on yritetty.
En pysty samaistumaan vanhemmuuteen mutta usein ihmettelen äitien ja isien kädettömyyttä. Onko se liiallista suojelunhalua, pelätään että lapsi menetetään koneistolle? Pelätään myös sitä, että viranomaiset syyllistävät huonosta kasvatuksesta?
No kyllähän ne ajatukset on aivan erilaiset kun kyse on omasta lapsesta. Ei se ole kädettömyyttä, suojelunhalua se saattaa kyllä ollakin. Mihin rahaton nuori yleensä voi muuttaa?
Joskus on rakkautta päästää irti. Varsinkin jos lapsi terrorisoi esim. sisariaan tai asettaa koko suvun vaaraan huumesekoiluillaan.
No tässä tapauksessa ei ole kyse siitä. Eikä myöskään siitä, että päästäisi irti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vähän kuin kantaisi alkoholistille viinat eteen. Ap mahdollistaa vahingollisen elämäntavan jatkumisen. Mikään ei muutu jos ap ei muuta toimintaansa.
Pahempaa: äiti on hakenut apteekista jotakin ravintolisää, jota sekoittaa ruokaan!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tee lastensuojeluilmoitus. Jos on psykoottinen, lapsi tarvitsee sairaalahoitoa.
Ei täysi-ikäisestä voi tehdä lastensuojeluilmoitusta, tietenkään!!
No ei, mutta hänelle voi viedä kunnollista ruokaa. Koliinin puutos vaikuttaa koko elimistöön! Eipä siinä lastensuojelu mitään auta!
https://www.sciencedirect.com/user/login?returnURL=https%3A%2F%2Fwww.sc…Oma nuori ei myöskään syö ja käyttää ehkä huumeita, olen voimaton, sydän pettänyt ja oma mielenterveys, jo itsellä. Itse teen viimeisillä voimillani vain ruokaa hänelle...muusta ei puhutakaan. Kyllä kananmunat on ihan hyvää ja halpaa ruokaa. Myös pirtelöitä on ruvennut juomaan. Ostan ravintolisää apteekista ja laitan niitä ruokaan. Kyllä se parantuu, kuhan rupeis taas syömään. T.kohtalo toverit
En ole tämän alan asiantuntija, mutta kannatan sitä vaihtoehtoa, että lapsen on valittava. Jos hänen mielestään ei mitään ongelmaa ole, on hänen aika muuttaa, itsenäistyä ja ottaa taloudellinen ja muu vastuu itsestään. Jos hän myöntää, että tämä ei onnistu, lähdetään yhdessä vanhempien kanssa etsimään lapselle aktiivisesti apua niin kauan että oikeanlainen apu löytyy.
Muussa tapaukseesa tilanne ei tule koskaaan kääntymään parempaan päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nuori sanoo ettei ole mitän ongelmaa niin miksi hän sitten tarvitsee vanhemman täysihoitoa?
Kyllä tuossa ap on syrjäytymisen mahdollistaja.Niinpä. Omaan tilanteeseeni peilaten, ei olisi kohtuutonta eikä julmaa vaatia aikuista lasta joko muuttamaan omilleen ja hoitamaan kaiken itse TAI osallistumaan kotitöihin, kustannuksiin, viettämään aikaa vanhempiensa kanssa ja hoitamaan kouluaan kunnolla, mikäli aikoo asua/kyläillä vanhempiensa katon alla eikä mitään ongelmaa ole.
Mutta meillä tilanteen jatkumisen mahdollistaa tosiaankin äiti, joka pitää aikuista miestä ikuisena vauvana, jolta ei voi vaatia mitään, ettei "vauvalle" tule paha mieli. Tilanne on vielä pahempi, jos "vauvalla" on sisaruksia, joiden pitää tehdä ja jaksaa, kun taas "vauvaa" pelkästään ymmärretään ja hoivataan. Äiti menettää siinä sitten kaikki lapsensa.
Tämä. Meillä passataan edelleen keski-ikäistä miestä, vanhemmat hyysää 24/7. Me muut ei enää jakseta pitää mitään yhteyttä, kun kaikki pyörii tämän yhden ympärillä.
Olisiko mahdollista päästä johonkin tuettuun asumiseen? Että asuisi yksin, mutta olisi kuitenkin joku joka tukisi käytännön asioiden hoidossa?
Joka tapauksessa nytkytilanne ei ole pitemmän päälle kestävä. Eli kuulostaisi hyvältä ratkaisulta, että nuori pistettäisiin valitsemaan tietyistä ratkaisuvaihtoehdoista.
Meidänkin vanhemmilla asuu kolmekymppinen vauva-mies! Ei suostu avun hakemiseen yhdessä eikä yksin. Ei suostu keskusteluun eikä ylipäänsä mihinkään. Palvelu pelaa eikä mitään tarvitse hoitaa itse. Ikääntyvä äiti säälii pikkuressua, ja on aina hoitanut kaikki asiat tämän puolesta. Olen tullut siihen tulokseen, että en voi tilanteelle mitään. Mutta en todellakaan aijo ottaa palvelijan roolia sitten kun vanhemmista aika jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on ihan sama tilanne, tosin tyttö täyttää 18 vasta kesällä. Kolme vuotta on yritetty auttaa, mutta mistään ei ole ollut mitään apua, koska tyttö ei suostu ottamaan apua vastaan. Ei käy koulua kuin satunnaisesti, makaa huoneessaan, ei pidä huolta hygieniasta, ei syö lääkkeitä kuin hetken ja sitten lopettaa nekin jne.jne. On kokeiltu nuorisopsykiatria osaltolta avohoitoon, väliaikainen sijoitus, lastensuojelun perhetyö, opiskelun tukitoimet, you name it. Ei ole auttanut yhtään mikään.
Sairashan tuo lapsi on, mutta apua on todella vaikea antaa kun ei suostu sitä ottamaan vastaan, enkä sitäkään tiedä että miksi, ei suostu puhumaan asioista kenenkään kanssa. Aika voimaton olo alkaa olemaan ja omakin mielenterveys alkaa pettämään pikkuhiljaa.
Ihan oikeasti: potkikaa tällaiset pihalle. Ihan itse entisenä mt-potilasteininä sanon tämän. Omat porukat tekivät saman virheen, kun katselivat vieressä eivätkä tehneet mitään. Valittelivat itsekin että kaikki on yritetty.
En pysty samaistumaan vanhemmuuteen mutta usein ihmettelen äitien ja isien kädettömyyttä. Onko se liiallista suojelunhalua, pelätään että lapsi menetetään koneistolle? Pelätään myös sitä, että viranomaiset syyllistävät huonosta kasvatuksesta?
Mikä sinua auttoi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väkisin ei voi auttaa. Paras apu on se, että joutuu ottamaan vastuun elämästään kuten aikuisen kuuluukin. Käske etsiä oma koti ja lopeta paapominen.
Varmasti hyvä neuvo ihmiseltä, joka ei ole itse tuossa tilanteessa. Monesti käy niin, ettei se tilanne siitä parane vaan pahentuu ja läheisten huoli vain kasvaa.
-kokenut
Jos haluaa ikuisesti paapoa niin siitä vaan. Toinen vaihtoehto on hyväksyä, että aikuinen joutuu ottamaan vastuun itsestään ja elää valitsemansalaista elämää. Mikäli hän päättää lymyillä kotona ja loisia yhteiskunnan varoilla se on hänen päätöksensä.
Näin varmaan, jos nuori on normaali ja terve. Nyt on kysymys sairaasta nuoresta, joka ei selviydy itsenäisesti. Se on kun heittäisi lampaan susille, kun jättää nuoren yksin.
Aikuista ihmistä (täysi-ikäistä) ei voi helposti pakottaa avun piiriin. Kotona paapominen mahdollistaa tilanteen, jossa nuori ei myönnä/tiedosta ongelmiaan, eikä ainakaan koe tarvetta avun hakemiselle oma-aloitteisesti. Mikäli paapominen jatkuu, mikään ei siis todennäköisesti muutu.
Totta osin tämäkin. Läheiselleni haettiin ja saatiin avohoito apua kotona asuessaan. Tsempattiin ja katsottiin vähän perään. Muutettuaan omilleen kaikki loppui. Lääkkeiden syönti, terapiassa ei enää käynyt, nukkui iltapäivään, valvoi yöt. Lopulta niin pohjilla, ettei enää pitänyt juuri mitään yhteyttä. Lopun varmasti arvaattekin.
Moni läheinen ei siihen ole valmis, koskaan, vaikka miten ajattelee, ettei lopullista ratkaisua voi itse välttämättä mitenkään ehkäistä, syyllisyys painaa aina.
Siksi monet yrittävät pitää kiinni läheisestään loppuun asti ja ”auttaa” vaikka se muista turhalta tuntuukin.
Ainakin kun on kyse omasta lapsesta, olkoonkin jo täysi-ikäinen, rakkaus lapseen ei katoa iän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko peliriippuvuus? Mitä tekee yöt?
Nettiyhteyksiä ei yöllä ole, joten ei pelaa. ap
Mistä tiedät onko ostanut vaikka prepaid-netin?
Alue: Aihe vapaa
Osaisinpa neuvoa. Oma nuori lisäksi vielä väkisin haluaa asua omassa asunnossaan, vaikkei mieleterveys riitä siihen. Mitään en voi tehdä ja se sattuu.