Täysi-ikäisen, kotona asuvan, lapsen mielenterveysongelmat. Voinko tehdä mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskus on velvollinen tulemaan kotiin arvioimaan tilanteen. Jos tilanne tosi huono, voi pakkohoitoon päästä. Monen asiat on siellä järjestynyt.

Tässä kuullun perusteella ap:n lapsi ei ole välittömästi vaaraksi itselle tai muille eli ei pääse pakkohoitoon.

Näin olen itsekin ymmärtänyt. Ei siis uhkaile tehdä itselleen tai muille mitään. Joten apua ei hänelle ilmeisesti saa, kun ei uhkaa kenenkään henkeä. ap 

Ap, voimia ❤️ Onko mitään keinoa, miten saisit vaikka lahjottua nuoren lääkäriin. Mielummin porkkanalla kuin kepillä, että saa tilanteen nytkähtämään eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskus on velvollinen tulemaan kotiin arvioimaan tilanteen. Jos tilanne tosi huono, voi pakkohoitoon päästä. Monen asiat on siellä järjestynyt.

Tässä kuullun perusteella ap:n lapsi ei ole välittömästi vaaraksi itselle tai muille eli ei pääse pakkohoitoon.

Onhan se vaaraksi kun ei kykene edes poistumaan kodin ulkopuolelle. Millä se eläisi jos ei olisi ap:n hoivapalvelua!

Meillä on ihan sama tilanne, tosin tyttö täyttää 18 vasta kesällä. Kolme vuotta on yritetty auttaa, mutta mistään ei ole ollut mitään apua, koska tyttö ei suostu ottamaan apua vastaan. Ei käy koulua kuin satunnaisesti, makaa huoneessaan, ei pidä huolta hygieniasta, ei syö lääkkeitä kuin hetken ja sitten lopettaa nekin jne.jne. On kokeiltu nuorisopsykiatria osaltolta avohoitoon, väliaikainen sijoitus, lastensuojelun perhetyö, opiskelun tukitoimet, you name it. Ei ole auttanut yhtään mikään.

Sairashan tuo lapsi on, mutta apua on todella vaikea antaa kun ei suostu sitä ottamaan vastaan, enkä sitäkään tiedä että miksi, ei suostu puhumaan asioista kenenkään kanssa. Aika voimaton olo alkaa olemaan ja omakin mielenterveys alkaa pettämään pikkuhiljaa. 

Rehellisesti, et juuri pysty auttamaan, jos hän ei apua itse halua.

Huoli-ilmotus kannattaa kuitenkin ehdottomasti tehdä, saa apua ja sitä osataan hänelle tarjota, jos on halukas ottamaan vastaan.

Omalla siskolla alkoi nuorena aikuisena syömishäiriö ja sen mukana muitakin ongelmia. Yritettiin auttaa itse ja muutkin tahot, mutta koska hän ei itse sitä halunnut (mm apua tarjottiin jo lääkärin toimesta, lääkärin aloitteesta) ei sitä myöskään saanut. Toki eri lähtökohta, mutta käytännössä aikuinen ihminen saa päättää itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee lastensuojeluilmoitus. Jos on psykoottinen, lapsi tarvitsee sairaalahoitoa.

Ei täysi-ikäisestä voi tehdä lastensuojeluilmoitusta, tietenkään!!

No ei, mutta hänelle voi viedä kunnollista ruokaa. Koliinin puutos vaikuttaa koko elimistöön! Eipä siinä lastensuojelu mitään auta!

https://www.sciencedirect.com/user/login?returnURL=https%3A%2F%2Fwww.sc…

Oma nuori ei myöskään syö ja käyttää ehkä huumeita, olen voimaton, sydän pettänyt ja oma mielenterveys, jo itsellä. Itse teen viimeisillä voimillani vain ruokaa hänelle...muusta ei puhutakaan. Kyllä kananmunat on ihan hyvää ja halpaa ruokaa. Myös pirtelöitä on ruvennut juomaan. Ostan ravintolisää apteekista ja laitan niitä ruokaan. Kyllä se parantuu, kuhan rupeis taas syömään. T.kohtalo toverit

Jos tilanne alkoi addiktiosta niin joku niihin erikoistunut taho voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäistä lastaan ei ole velvollisuutta huoltaa, joten voit häätää asumaan muualle, paljoa muuta ei pysty edes tekemään. 

Millä lailla se sitten auttaisi häntä? Päinvastoin. Ap

Olen ihan samaa mieltä. Täällä ollaan hyvin hanakasti aina häätämään sairaat perheenjäsenet kodista pois, mutta ongelmat taatusti vain pahenevat yksin asuessa. Kiitos, ap, että välität nuorestasi.

Eihän se mitään välitä kun antaa tilanteen jatkua vaan. Mitä hyvää näet siinä että ap mahdollistaa nuoren täydellisen syrjäytymisen?

Meinaat että se syrjäytyminen loppuisi sillä sekunnilla kun se nuori laitetaan asumaan yksin johonkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskus on velvollinen tulemaan kotiin arvioimaan tilanteen. Jos tilanne tosi huono, voi pakkohoitoon päästä. Monen asiat on siellä järjestynyt.

Tässä kuullun perusteella ap:n lapsi ei ole välittömästi vaaraksi itselle tai muille eli ei pääse pakkohoitoon.

Onhan se vaaraksi kun ei kykene edes poistumaan kodin ulkopuolelle. Millä se eläisi jos ei olisi ap:n hoivapalvelua!

Hoivapalvelusta tuli mieleen isovanhempani, joka asuu hoivakodissa. Ei häntä väkisin siellä hoideta, ei halua suihkuun - ei mene, ei halua syödä - ei syö. Ei halua terveyskeskukseen hoidattamaan muutamia sitä vaativia vaivoja - ei viedä. Omaisena ollaan huolissaan, mutta meille sanotaan, että jokaisella onitsemääräämisoikeus ja ei pakoteta. Näihän se on, mutta surettaa silti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäistä lastaan ei ole velvollisuutta huoltaa, joten voit häätää asumaan muualle, paljoa muuta ei pysty edes tekemään. 

Millä lailla se sitten auttaisi häntä? Päinvastoin. Ap

Olen ihan samaa mieltä. Täällä ollaan hyvin hanakasti aina häätämään sairaat perheenjäsenet kodista pois, mutta ongelmat taatusti vain pahenevat yksin asuessa. Kiitos, ap, että välität nuorestasi.

Eihän se mitään välitä kun antaa tilanteen jatkua vaan. Mitä hyvää näet siinä että ap mahdollistaa nuoren täydellisen syrjäytymisen?

Meinaat että se syrjäytyminen loppuisi sillä sekunnilla kun se nuori laitetaan asumaan yksin johonkin?

Ei kai se ilman apua pärjääkään mutta nykytilanne vie asiaa vain pahemmaksi mitä pidempään jatkuu.

Olisiko kyse vähän ap:n asenteestakin. Kun mikään ei kuitenkaan auta, niin pessimistinen asenne varmasti heijastuu nuoreenkin. Siinähän sitten masennuksissaan kykitään kaikki kotona. Ehkä nuori siitä itse lopulta nousee ja lähtee etsimään valoa tunnelin päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäistä lastaan ei ole velvollisuutta huoltaa, joten voit häätää asumaan muualle, paljoa muuta ei pysty edes tekemään. 

Millä lailla se sitten auttaisi häntä? Päinvastoin. Ap

Olen ihan samaa mieltä. Täällä ollaan hyvin hanakasti aina häätämään sairaat perheenjäsenet kodista pois, mutta ongelmat taatusti vain pahenevat yksin asuessa. Kiitos, ap, että välität nuorestasi.

Mun veljeäkin autettiin vastaavassa tilanteessa. Lopputulos: kohta 50v. Mies ei koskaan töissä, ei suostu hoitamaan raha-asioitaan, asuu nyt itsenäisesti, haluaa olla lapsi ja huollettava edelleen. Saan ’perinnöksi’ hänen hoitovastuunsa vanhemmilta. Veli yrittää sinnikkäästi teettää muilla kaikki hommat jos suostumme. Jos laittaa kovan kovaa vastaan, hän yhtäkkiä pystyykin hoitamaan esim. Vakuutus- ja pankkiasiansa erinomaisesti. Älkää paapoko liikaa nuoria aikuisia; osa jää puoliväkisin kotiin täydelle palvelulle jos vaan yhtään mahdollista. Omaan kotiin vaan asumaan ja saa tulla vaikka viikonloppuisin kylään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysi-ikäistä lastaan ei ole velvollisuutta huoltaa, joten voit häätää asumaan muualle, paljoa muuta ei pysty edes tekemään. 

Millä lailla se sitten auttaisi häntä? Päinvastoin. Ap

Olen ihan samaa mieltä. Täällä ollaan hyvin hanakasti aina häätämään sairaat perheenjäsenet kodista pois, mutta ongelmat taatusti vain pahenevat yksin asuessa. Kiitos, ap, että välität nuorestasi.

Eihän se mitään välitä kun antaa tilanteen jatkua vaan. Mitä hyvää näet siinä että ap mahdollistaa nuoren täydellisen syrjäytymisen?

Meinaat että se syrjäytyminen loppuisi sillä sekunnilla kun se nuori laitetaan asumaan yksin johonkin?

Ap voi hakeutua itse lääkäriin valittamaan kohtaloaan. 

Missä vaiheessa muutos tapahtui vai oliko merkkejä tästä jo ala-ikäisenä?

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan sama tilanne, tosin tyttö täyttää 18 vasta kesällä. Kolme vuotta on yritetty auttaa, mutta mistään ei ole ollut mitään apua, koska tyttö ei suostu ottamaan apua vastaan. Ei käy koulua kuin satunnaisesti, makaa huoneessaan, ei pidä huolta hygieniasta, ei syö lääkkeitä kuin hetken ja sitten lopettaa nekin jne.jne. On kokeiltu nuorisopsykiatria osaltolta avohoitoon, väliaikainen sijoitus, lastensuojelun perhetyö, opiskelun tukitoimet, you name it. Ei ole auttanut yhtään mikään.

Sairashan tuo lapsi on, mutta apua on todella vaikea antaa kun ei suostu sitä ottamaan vastaan, enkä sitäkään tiedä että miksi, ei suostu puhumaan asioista kenenkään kanssa. Aika voimaton olo alkaa olemaan ja omakin mielenterveys alkaa pettämään pikkuhiljaa. 

Ihan oikeasti: potkikaa tällaiset pihalle. Ihan itse entisenä mt-potilasteininä sanon tämän. Omat porukat tekivät saman virheen, kun katselivat vieressä eivätkä tehneet mitään. Valittelivat itsekin että kaikki on yritetty. 

En pysty samaistumaan vanhemmuuteen mutta usein ihmettelen äitien ja isien kädettömyyttä. Onko se liiallista suojelunhalua, pelätään että lapsi menetetään koneistolle? Pelätään myös sitä, että viranomaiset syyllistävät huonosta kasvatuksesta? 

Onko peliriippuvuus alkusyy? Voihan se pelata yöt läpeensä ilman nettiäkin.

Pitäisikö etsiä apua siihen ensin? Nuorille on jopa "katkaisulaitoksia" siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terveyskeskus on velvollinen tulemaan kotiin arvioimaan tilanteen. Jos tilanne tosi huono, voi pakkohoitoon päästä. Monen asiat on siellä järjestynyt.

Tässä kuullun perusteella ap:n lapsi ei ole välittömästi vaaraksi itselle tai muille eli ei pääse pakkohoitoon.

Onhan se vaaraksi kun ei kykene edes poistumaan kodin ulkopuolelle. Millä se eläisi jos ei olisi ap:n hoivapalvelua!

Hoivapalvelusta tuli mieleen isovanhempani, joka asuu hoivakodissa. Ei häntä väkisin siellä hoideta, ei halua suihkuun - ei mene, ei halua syödä - ei syö. Ei halua terveyskeskukseen hoidattamaan muutamia sitä vaativia vaivoja - ei viedä. Omaisena ollaan huolissaan, mutta meille sanotaan, että jokaisella onitsemääräämisoikeus ja ei pakoteta. Näihän se on, mutta surettaa silti.

Tämän huomasin myös kun oma lapsi oli osastohoidossa psykiatrisella. Soittivat minulle saako ottaa puhelimen pois rangaistukseksi ja koska osastohoito oli vapaaehtoista, pyysin että eivät sanoisi lapselle että hän voi koska tahansa lähteä menemään sieltä. Seuraavassa hoitopalaverissa hoitaja katsoi lasta ja sanoi "Kai sä tiedät että olet täällä ihan vapaaehtoisesti, ei me voida sua täällä pakolla pitää jos et halua." 

Sanomattakin lienee selvää, että lapsi nousi samantien tuolilta ja sanoi lähtevänsä v*****n sieltä. Edes minun sanani huoltajana ei painanut yhtään, lapsi sai lähteä kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan sama tilanne, tosin tyttö täyttää 18 vasta kesällä. Kolme vuotta on yritetty auttaa, mutta mistään ei ole ollut mitään apua, koska tyttö ei suostu ottamaan apua vastaan. Ei käy koulua kuin satunnaisesti, makaa huoneessaan, ei pidä huolta hygieniasta, ei syö lääkkeitä kuin hetken ja sitten lopettaa nekin jne.jne. On kokeiltu nuorisopsykiatria osaltolta avohoitoon, väliaikainen sijoitus, lastensuojelun perhetyö, opiskelun tukitoimet, you name it. Ei ole auttanut yhtään mikään.

Sairashan tuo lapsi on, mutta apua on todella vaikea antaa kun ei suostu sitä ottamaan vastaan, enkä sitäkään tiedä että miksi, ei suostu puhumaan asioista kenenkään kanssa. Aika voimaton olo alkaa olemaan ja omakin mielenterveys alkaa pettämään pikkuhiljaa. 

Oletko ollut missään omaisyhdistyksessä, mistä saisit vertaistukea?

Täällä syrjäytynyt nuori, jolla on kokemuksia syrjäytyneille nuorille kootuista palveluista.

Etsivä nuorisotyöstä ja ohjaamosta oli minulle todella vähän hyötyä. Se on vain sellaista nuorille suunnattua päivähoitoa + Siellä ne vaan pistää sinut ehkä työkkärin luukulle.

Jos haluat kunnon apua, niin yhteyttä sosiaalitoimeen. Pääsin itse itsenäistymiskotiin maksusitoumuksella sitä kautta. Heti paljon parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ihan sama tilanne, tosin tyttö täyttää 18 vasta kesällä. Kolme vuotta on yritetty auttaa, mutta mistään ei ole ollut mitään apua, koska tyttö ei suostu ottamaan apua vastaan. Ei käy koulua kuin satunnaisesti, makaa huoneessaan, ei pidä huolta hygieniasta, ei syö lääkkeitä kuin hetken ja sitten lopettaa nekin jne.jne. On kokeiltu nuorisopsykiatria osaltolta avohoitoon, väliaikainen sijoitus, lastensuojelun perhetyö, opiskelun tukitoimet, you name it. Ei ole auttanut yhtään mikään.

Sairashan tuo lapsi on, mutta apua on todella vaikea antaa kun ei suostu sitä ottamaan vastaan, enkä sitäkään tiedä että miksi, ei suostu puhumaan asioista kenenkään kanssa. Aika voimaton olo alkaa olemaan ja omakin mielenterveys alkaa pettämään pikkuhiljaa. 

Ihan oikeasti: potkikaa tällaiset pihalle. Ihan itse entisenä mt-potilasteininä sanon tämän. Omat porukat tekivät saman virheen, kun katselivat vieressä eivätkä tehneet mitään. Valittelivat itsekin että kaikki on yritetty. 

En pysty samaistumaan vanhemmuuteen mutta usein ihmettelen äitien ja isien kädettömyyttä. Onko se liiallista suojelunhalua, pelätään että lapsi menetetään koneistolle? Pelätään myös sitä, että viranomaiset syyllistävät huonosta kasvatuksesta? 

No kyllähän ne ajatukset on aivan erilaiset kun kyse on omasta lapsesta. Ei se ole kädettömyyttä, suojelunhalua se saattaa kyllä ollakin. Mihin rahaton nuori yleensä voi muuttaa?