Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun on tullut selväksi, että pullojen kerääminen ja kirppistuotot ovat rikollista toimintaa, jos niitä ei vähennetä toimeentulotuesta, niin eikös tässä päästä ketjun alkuperäiseen aiheeseen, eli sittenhän on pakko alkaa kerjätä lahjoituksia muilta, jos kerran omin keinoin ei voi hankkia itselleen mitään lisää. Ja sehän oli laajasti koettu vääräksi tavaksi, koska muut eivät halua lahjoittaa. Joten voisiko joku nyt vastata aika selvästi että mikä on se oikea tapa? Jos ihminen elää toimeentulotuella eikä onnistu saamaan töitä (tai saa töitä, mutta palkka on niin pieni, että hän on edelleen toimeentulotuella), niin jos hänen tarvitsisi ostaa tai hankkia jotain, niin mikä on se suositeltu tapa? Pitäisikö siis kerjätä tutuilta - vai onko ok yrittää hankkia lisää rahaa pulloja keräämällä, marjoja myymällä tai kirppismyynnillä? Vai onko ainoa vastaus se, että toimeentulotuella elävän kuuluukin kärsiä, koska se tuottaa iloa ja tyydytystä joillekin muille?
Ei pullojen kerääminen ja kirppistoiminta ole rikollista vaan NIISTÄ SAATUJEN TUOTTOJEN ILMOITTAMAJÄTTÄMINEN JOKO VEROJEN MAKSUN VÄLTTÄMISEKSI TAI TUKIEN KASVATTAMISEKSI on rikollista.
Samoin jos ei ilmoita niitä tt-tukea varten ja jos ilmoittaa, niin se summa vähennetään pois tt-tuesta.
Entä sitten. Niin pitääkin. Se on se vihoviimeinen tuki jota saa jos ei ITSE pysty keräämään rahoja omaan elatukseensa. Niin meidän palkatkin vähennetään tt-tuesta pois.
Ei niistä kerry ilmoitettavaa nettotuottoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elän ihan tavallista suomalaista elämää. Rahaa jää kyllä säästöön, mutta ei se minusta ole elämäni pääasia. En pidä tuhlailuna ja humputteluna edes huvituksia ja nautintoja. Ne kuuluvat olennaisena osana elämään. Juuri vietettiin uutta vuotta lasten kanssa, eikä se ollut minusta turhaa - siihen meni rahaa, kun ostettiin ruokia (ei niitä kaikkein halvimpia) ja herkkuja, pidettiin jouluvaloja päällä (meni sähköä) jne, mutta minusta se oli eilen mitä paras sijoituskohde niille rahoille, jotka siihen meni. Toivon lasteni muistavan lapsuudestaan ja myöhemmin minusta vähän muunlaisia asioita kuin loputtoman rahojen laskemisen ja jatkuvan asioiden kieltämisen säästämiseen vedoten. Haluan myös itse tehdä elämässäni asioita, joista pidän. Minulle olennaisinta ei olekaan mahdollisimman suuri summa pankkitulillä. Ei haittaa yhtään, vaikka naapurilla olisi enemmän. Olennaista on se, voinko elää sellaista elämää, jota haluan elää, ja nyt se aika pitkälti toteutuu.
Samaa mieltä kanssasi! Ei se ole oikeaa elämää, että koko ajan pitää nuukailla. Eri asia jos on oikeasti köyhä, mutta en ymmärrä keskituloisten pakkomielteistä säästämistä. Tärkeintä mielestäni on, että tilillä on sellainen summa rahaa, jolla pärjäisi useamman kuukauden jos jää työttömäksi tai tulee yllättäviä menoja. Mutta ei sitä rahaa hautaan mukana viedä, parempi elää ja nauttia nyt kun vielä on elossa, eikä sitten joskus tulevaisuudessa.
Tästä on jo vuosia aikaa, mutta itsellä oli rahat melko tiukilla kun olin yksinhuoltaja. Pärjättiin hyvällä taloudenpidolla, alennusten yms. hyödyntämisellä, osattiin vapaa-aikana tehdä niitä ilmaisia asioita yms.
Hyvätuoloinen siskoni kävi jäkättämässä ja antamassa ohjeita, miten minunkin pitäisi ajatella luontoa ja luomua yms. Hän ei käsittänyt ollenkaan, ettei minun budjetillani tehty näitä kalliitta ympäristöasioita, eikä varsinkaan silloin luomuruokaan ollut varaa, maksoikin tuhottomasti enemmän kuin nykyään, kallista tuulisähköä en halunnut ostaa yms.
Katseli sitten nokkaansa pitkin, kun hänen ökyekologinen elämäntapansa, joka sisälsi useamman ulkomaan matkat vuodessa, ei oikein iskenyt minun perheeseeni.
Nykyään tienaan enemmän kuin siskoni, olen metsästäjän kanssa naimisissa, viljellään mökillä omat potut, sienestetään ja marjastetaan. Nyt on käytännön luomut ja ekologinen ravintoketju! Meillä on oma hiilinielu, eli metsää useampi hehtaari. Ei olla tekemissä siskon kanssa enää, metsästys on rikos ja ajetaan miehen kanssa molemmat omilla autoilla! Sisko kaipaa etelänmatkoilleen...
Vierailija kirjoitti:
Tietäisikö joku sijoitustoimintaan perehtynyt, kuinka paljon ihmisten sijoitusinto hyödyttää muita tahoja kuin sijoittajaa itseään? Kiinnostaisi kuulla tätäkin puolta. Paljonhan se hyödyttää, koska muuten ei niin hanakasti neuvottaisi ihmisiä sijoittamaan vaikka riskilläkin.
Riskisijoittaminen on riskiä. Se on kuin lottoamista. Voit voittaa tai hävitä ja minä kannustan todellakin vain hyvin pieniä summia. Mutta kuten Bitcoin esimerkki näytti, joskus se riski oikeasti kannattaa.
Tietenkin se hyödyttää rahaston hoitajia. Se hyödyttää firmoja, joihin sijoitat. Siksihän he sijoittajia haluavat. He käyttävät rahojasi firmaan ja sitten kun firma menestyy saat tuottoa, Olet niinkuin vähän omistajan roolissa, jos sijoitat jonkun yrityksen osakkasiin. Noilla rahoilla tehdään tuotekehitystä esimerkiksi. Joten jos saat vinkkiä, että joku lääkeyhtiö on tuomassa ulos vaikka syövän parannuslääkeen, niin sinun kannattaa ostaa niitä osakkeita. Miksi? Koska on suuri todennäköisyys, että firma saa paljon tuotteita myydyksi. Sen arvo nousee. Sinun osakkeisiin arvo nousee ja joko voit myydä osakkeen voitolla tai saada osinkoa. Tämä siis ihan vain esimerkkinä.
Siksi markkinoita tutkitaan. Mitä ihmiset tekevät. Matkustavatko he? Osta lentoyhtiöitä.
Onko luksuslaukut huudossa? Osta LVMH:ta. Onko joku uusi ”viagra” tulossa markkinoille? Entä joku uusi laite tyyliin matkapuhelimet? Moni rikastui Nokialla.
Kuten sanottua. Voit myös sijoittaa valuuttaan. Metalliin. Öljyyn. Mutta tiedä mitä teet ja mihin haluat sijoittaa ja mihin uskot, että tulevaisuudessa mennään ja mitä ihmiset haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietäisikö joku sijoitustoimintaan perehtynyt, kuinka paljon ihmisten sijoitusinto hyödyttää muita tahoja kuin sijoittajaa itseään? Kiinnostaisi kuulla tätäkin puolta. Paljonhan se hyödyttää, koska muuten ei niin hanakasti neuvottaisi ihmisiä sijoittamaan vaikka riskilläkin.
Riskisijoittaminen on riskiä. Se on kuin lottoamista. Voit voittaa tai hävitä ja minä kannustan todellakin vain hyvin pieniä summia. Mutta kuten Bitcoin esimerkki näytti, joskus se riski oikeasti kannattaa.
Tietenkin se hyödyttää rahaston hoitajia. Se hyödyttää firmoja, joihin sijoitat. Siksihän he sijoittajia haluavat. He käyttävät rahojasi firmaan ja sitten kun firma menestyy saat tuottoa, Olet niinkuin vähän omistajan roolissa, jos sijoitat jonkun yrityksen osakkasiin. Noilla rahoilla tehdään tuotekehitystä esimerkiksi. Joten jos saat vinkkiä, että joku lääkeyhtiö on tuomassa ulos vaikka syövän parannuslääkeen, niin sinun kannattaa ostaa niitä osakkeita. Miksi? Koska on suuri todennäköisyys, että firma saa paljon tuotteita myydyksi. Sen arvo nousee. Sinun osakkeisiin arvo nousee ja joko voit myydä osakkeen voitolla tai saada osinkoa. Tämä siis ihan vain esimerkkinä.
Siksi markkinoita tutkitaan. Mitä ihmiset tekevät. Matkustavatko he? Osta lentoyhtiöitä.
Onko luksuslaukut huudossa? Osta LVMH:ta. Onko joku uusi ”viagra” tulossa markkinoille? Entä joku uusi laite tyyliin matkapuhelimet? Moni rikastui Nokialla.
Kuten sanottua. Voit myös sijoittaa valuuttaan. Metalliin. Öljyyn. Mutta tiedä mitä teet ja mihin haluat sijoittaa ja mihin uskot, että tulevaisuudessa mennään ja mitä ihmiset haluavat.
Sijoittamisessa kannattaa myös muistaa se, että jos joku kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei sitä myöskään yleensä ole. Yhtenä esimerkkinä erilaiset pyramidihuijaukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietäisikö joku sijoitustoimintaan perehtynyt, kuinka paljon ihmisten sijoitusinto hyödyttää muita tahoja kuin sijoittajaa itseään? Kiinnostaisi kuulla tätäkin puolta. Paljonhan se hyödyttää, koska muuten ei niin hanakasti neuvottaisi ihmisiä sijoittamaan vaikka riskilläkin.
Sijoittaminen ja palkkatyö ns. tavallisen keskiverron toimintana tuottavat molemmat suoraan verotuloja. Molemmat tuottavat ostovoimaa ja luovat siten kulutuskysyntää. Et voi argumentoida tätä vastaan kovin tehokkaasti vaatimalla välitöntä kulutusta kulutuksen viivästämisen sijaan.
Lisäksi palkkatyö luo suoran työsuorituksen jonka arvoa ei kokonaisuudessaan mitata markkinoilla.
Sijoittaminen luo yritysten markkina-arvoa ja sitä kautta pääomien kohdentumista. Ja tätä voi myös ajatella työnä. Mutta ei tokikaan kaikella sillä ole kaikille hyväksyntää. On ymmärrettävää, että aseteollisuuteen kohdistuvat pääomainvestoinnit eivät miellytä kaikkia mutta tuskin myöskään palkkatyö ko. teollisuudessa. Tätä tarkoitan.
Ero sijoittamisella ja palkkatyöllä on olennaisesti pieni muiden kannalta. Tai tahdon kuulla todella vahvasti argumentoituja vastaväitteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän ihan tavallista suomalaista elämää. Rahaa jää kyllä säästöön, mutta ei se minusta ole elämäni pääasia. En pidä tuhlailuna ja humputteluna edes huvituksia ja nautintoja. Ne kuuluvat olennaisena osana elämään. Juuri vietettiin uutta vuotta lasten kanssa, eikä se ollut minusta turhaa - siihen meni rahaa, kun ostettiin ruokia (ei niitä kaikkein halvimpia) ja herkkuja, pidettiin jouluvaloja päällä (meni sähköä) jne, mutta minusta se oli eilen mitä paras sijoituskohde niille rahoille, jotka siihen meni. Toivon lasteni muistavan lapsuudestaan ja myöhemmin minusta vähän muunlaisia asioita kuin loputtoman rahojen laskemisen ja jatkuvan asioiden kieltämisen säästämiseen vedoten. Haluan myös itse tehdä elämässäni asioita, joista pidän. Minulle olennaisinta ei olekaan mahdollisimman suuri summa pankkitulillä. Ei haittaa yhtään, vaikka naapurilla olisi enemmän. Olennaista on se, voinko elää sellaista elämää, jota haluan elää, ja nyt se aika pitkälti toteutuu.
Samaa mieltä kanssasi! Ei se ole oikeaa elämää, että koko ajan pitää nuukailla. Eri asia jos on oikeasti köyhä, mutta en ymmärrä keskituloisten pakkomielteistä säästämistä. Tärkeintä mielestäni on, että tilillä on sellainen summa rahaa, jolla pärjäisi useamman kuukauden jos jää työttömäksi tai tulee yllättäviä menoja. Mutta ei sitä rahaa hautaan mukana viedä, parempi elää ja nauttia nyt kun vielä on elossa, eikä sitten joskus tulevaisuudessa.
Mä taas ajattelen, että on hyvä olla aikanaan muitakin tuloja kuin pelkkä eläke. Mitä olen seurannut tuttujen elämää omien vanhempiensa kanssa, niin kovin vaikeaa on saada Suomessa vanhuksia hoivakoteihin. Yhä useammat asuvat edelleen kotona, vaikka toimintakyky on olematon. Rahalla saa ostettua erilaisia palveluita sitten, kun ei enää itse jaksa tai pysty tekemään. Muuten samaa mieltä, että ei elämän pidä olla pelkkää kitkuttamista vanhuuden varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin lenkillä. Kesätennareilla, kun ainoat talvikengät vuotavat. En tiedä milloin mulla on varaa uusiin. Sellaista se välillä saattaa varattomalla olla. Kirpparit ei houkuttele, eikä bussilla matkustaminen, koska en halua koronaa. Olen ainoa aikuinen taloudessa. Toivottavasti lunta ei tule enempää.
Jos kirpparit ei houkuttele niin mitenkäs nettikirpparit? Tai yhteys aikuissosiaalityöhön ja tiedustelet, voitko saada harkinnanvaraista toimeentulotukea talvikenkiin, edellyttäen ettei sinulla ihan oikeasti ole mistään muualta taholta rahaa.
Taas toi perus köyhän: ei viitsi, ei jaksa, ei houkuta, nöyryytetään vaan. Sit tarvot menemään niissä käytetyissä kesäkengissä tai ostat tori.fi:stä postitettuna. Ihan samalla tavalla se parempi tuloisenkin perse ja suu joutuu liikkumaan jos jotain haluaa saada.
Torista ostetuissa ei ole palautusoikeutta ja mulla ei ole varaa vikaostoksiin, kai sen ymmärrät? Jos mulla olisi rahaa, niin olisin jo käynyt marketista uudet, siinähän se koko pointti on. Toimeentulotukea en saa, koska tulot ovat pari kymppiä päälle normin, näin ollen ei myöskään mahdollisuutta harkinnanvaraiseen. Näinpä olen näppärästi väliinputoaja.
Ilmeisesti vain toinen "väliinputoaja" tajuaa tuon. Ei ole varaa vikaostokseen, eikä ostaa tavaraa joka menee rikki. Varsinkin jos siihen kuuluu asennus. Joku sanoi, että muutto on halpa, kun ottaa 10-50€ maksavan pakettiauton. Muuttoon menee helposti 4h ja auton haku ja vienti päälle. 5 h, niin tuolla halvalla se on 50€ ja kalliilla 250€. Ja ihan niin kuin siihen olisi varaa noin vain. Ja harva omatoiminen muutto menee neljässä tunnissa. Kaverien pitää ajaa uudelle paikkakunnalle kantamaa tavaroista. Avaimet pitää hakea ennen muuttoa. Ei kannata muuttohinnalla niitä hakea. Kavereille pitää piffata pitsat, ei ihan pelkällä hyvällä kaveruudrlla voi kaikkia olettaa. Teoriassa on niin helppo heittää joitain, ja käytännössä se ei toimi. Köyhällä ei ole varaa kokeilla. Mennä turhaan hakemaan sopimattomia kenkiä jostain kauempaa yms yms.
Tää on niin parasta. Aina löytyy se jänkkääjä, jonka mielestä köyhän ei kannata tehdä mitään, koska vaivalloista, maksaa, ei käy mulle, ei kiinnosta, en jaksa, ei viiti, ei huvita, miksi mun pitäis tehdä ite kun joku muukaan ei tee, koska haluan vain parasta niin en edes yritä mitään muuta. Ei kelpaa kirpparit, ei kelpaa halvempi vaihtoehto, ei kelpaa käytetty. Tuossakin pitkä litania asioita mitkä myös parempituloisen pitää ihan itse tehdä, pitää hakea avaimet, pitää piffata muuttajille jotain ruokaa. Onko tullut mieleen, että esim hernekeitto riittäisi muuttopäivän ruoaksi? Pizzankin voi tehdä itse, jolloin maksaa murto-osan jostain kotipizzan lätystä. Ainiiin, mutta kun pitäisi nähdä vaivaa.
Köyhän ongelma on nimenomaan tuo ikuinen aikaansaamattomuus ja henkinen köyhyys. Kaikki pitäisi kantaa naamaneteen kun weetee ei osaa itse suunnitella tai tehdä mitään.
Köyhä jos kuka joutuu suunnittelemaan, laskemaan, järjestelemään, odottamaan jne. melkein ihan joka asian. Olen monta kertaa sanonut, että varakkaat ei tajua lainkaan kuinka paljon köyhä joutuu ihan joka asiassa miettimään ja pähkäilemään. Ettei juuri tee virhehankintaa. Köyhän järjen tulee olla terävä kuin partaveitsi, että pärjää niillä pienillä rahoilla.
Köyhä ei ole saamaton, köyhä joutuu monen asian eteen tekemään enemmän työtä kuin varakas.Onhan se nyt herranjestas itsestään selvää, että jos lähtee hakemaan toiselta paikkakunnalta esimerkiksi käytettyjä kenkiä.
Ei ole autoa, joko bussilla tai kaverin kyydillä, maksaa sekin. Sitten ne kengät joko ei sovi tai on kuitenkin jatkossa epäsopivat.
Ne kympinkäytetyt talvikengät tulivat maksamaan ehkä kyytien kanssa parikymppinen ja sitten eivät olleet sopivat. Tai on turha reissu, kyyti maksoi, kautta kengät jäivät sinne.
Tämä tarkoittaa juuri, että ei kannata lähteä summamutikassa hakemaan jotain ja vielä maksaa siitä ylimääräistä kyydin muodossa. Ja sitten se raha menikin hukkaan.
Samoin on aina sattuman kauppaa lähteekö joku kaveri kyytiin ja onko ne kengät siellä enää kun kaverille sopii kyyditä.
Ei niitä turhia reissuja tai ostoksia pysty montaa kuukaudessa tekemään varakaskaan saati köyhä.Köyhän tosiaan pitää useaan kertaan miettiä kun yrittää kaikin tavoin välttää vääriä valintoja. Kun käyttövara on niin pientä niin virheitä ei pidä tulla.
Työtön ei tajua sitä, että töissäkäyvä joutuu usein heräämään aamulla kukonlaulun aikaan ja raahaamaan lapsensa tarhaan ja menemään töihin usein pitkänkin matkan päähän. Tämä maksaa ja vie aikaa n. 0,5 -1,5 tuntia. Sen päälle hän tekee stressaavaa työtä 8 tuntia, jossa joutuu käyttämään aikaa, vaivaa ja hoksottimia erilaisiin työtehtäviin ja paluumatkalla, 0,5-1,5 tunnin aikana hakee väsyneenä lapsensa tarhasta, käy kaupassa 0,5-1 h ja helpoimmillaan menee kotiin, laittaa muksuille ruokaa, tekee kotityöt, pyykkää, hoitaa ja viihdyttää lapsiaan, laittaa lapset yöpuulle ja kun itse hetkeksi pääsee sinne netflixin äärelle, kello onkin jo ehkä n. 22, jaksaa valvoa ehkä sen puolisen tuntia ja pakko mennä nukkumaan, että pääsee aloittamaan saman rumban uusiksi. Sen lisäksi pitää miettiä mistä ruoat, mitä kaupasta, lasten vaatteet, onko puhdasta. Siihen päälle ehkä lasten harrastukset ja työt jotka seurasivat kotiin. Samaan aikaan työtön heräilee aamulla rauhassa omaan tahtiin, vie lapset tarhaan, palaa kotiin, nukkuu ja syö, katsoo puolipukeissa netflixiä jne. ja voivottelee kovaa kohtaloaan. 365 päivää samaa lösöilyä vuodessa. Työssäkäyvällä hyvä jos viikonloppuna on "omaa aikaa'" ja tuolloinkin jos ehtii tavata kavereitaa, niin ne märisee siitä, miten se raha kuuluisikin heille. Että kehtaatte.
Työttömyys ja köyhyys ei ole useinkaan oma valinta. Mutta tuo tilanteesi 99%:n varmuudella on.
Mikään tai kukaan ei pakota ketään hankkimaan lapsia. Tämä on aivan satavarma fakta. Se, että niitä haluaa tai niitä on tapana tehdä, on eri asia. Se on aina oma valinta. Vahinkoraskaudessakin voi valita, pitääkö lapsen vai ei.
Kahdeksan tunnin sijasta voisit hyvin tehdä vaikka osa-aikatöitä. Tai hankkia kokoaikatyön, jossa ei tarvitse nousta kukonlaulun aikaan. Jos se ei ole omalla alalla mahdollista, voit opiskella uutta alaa. Voit myös perustaa vaikka sellaisen yrityksen, jossa voit itse määrätä ainakin osittain työaikasi. Tai sitten jättäytyä vaikka työttömäksi ainakin vähäksi aikaa (sittenhän saat lösöillä, jaa saat sitä omaa aikaa itsellesi)).
Ja jos sinun on pakko painaa pitkää päivää esim. siksi, että sinulla on asuntolainaa, niin varsin hyvin tiedät, että sitä ei ole pakko ottaa kenenkään.
Sinä olet siis valinnut itsellesi tuon elämän. Saat minun puolestani rauhassa valittaa (ymmärrän sen hyvin), mutta anna sitten muidenkin valittaa. Kenenkään elämä ei ole täydellistä tai helppoa.
Täällä joku ”sijoitusguru” antamassa huolestuttavia neuvoja, kuinka köyhän nyt pitäisi sijoittaa Netflix-rahat ja lottorahat. Vaan kun ei, niitä ei pitäisi todellakaan sijoittaa, ELLEI ole jotain pahan päivän puskurirahaa olemassa. Nuo rahat kannattaisi siirtää ihan erilliselle säästötilille ja kasvattaa ensin se puskuri ja sitten miettiä sijoittamista jos kiinnostaa.
Jos ne viimeiset ”ylimääräiset” rahat sijoittaa vaikka rahastoon, eikä ole puskuria olemassa pahan päivän varalle, niin mitäs se vähätuloinen tekee, jos vaikka pyykkikone menee rikki? No sen pitää sitten nostaa ne sieltä rahastosta oli kurssi kuinka miinuksella tahansa. Jos taas haluaa rahastojen sijaan aloittaa osakepoiminnan niin se taas vaatii ihan eri tavalla kiinnostusta ja motivaatiota seurata niiden firmojen toimintaa sijoituksen jälkeen, jotta pystyy reagoimaan aikaisin, mikäli firmalla alkaa mennä niin huonosti, että pitää myydä osakkeet äkkiä pois ennenkuin menettää kaiken. Jos sijoituksilla rikastuminen olisi niin helppoa ja yksinkertaista, joka toinen täällä olisi miljonääri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä ekana olisi köyhälle sijoittamista ehdottelemassa. Sijoittaa pitäisi se määrä rahaa, mikä on myös pahimmassa tapauksessa varaa menettää. Sen sijaan jos vaan suinkin mahdollista niin puskuria kannattaa yrittää riipiä kasaan vaikka siinä menisi aikaa. Jonkunlainen puskuri tuo ainakin itselleni mielenrauhaa ja vähentää stressiä. Itse kyllä sijoitankin, mutta siihen on myös varaa.
-Jos tilaa netflixiä ON vara hävitä tämä raha
-Jos pelaa veikkauksen pelejä ON vara hävitä tämä raha
-Jos tilaa aikakausilehtiä ON vara hävitä tämä raha
....
Tajusitko? Sen sijaan että VARMASTI häviää rahat, sen voi sijoittaa jolloin on PIENI riski että häviää sen rahan mutta SUURI todennäköisyys että se tuottaa TULOA tulevaisuudessa, mitä ei muuten olisi saanut koskaan.
Jos vielä ostaa hyviä osinkoyhtiöitä, eli Osinko on kohtuullisen korkea, osingonmaksu on turvattu hyvällä liiketoiminnalla ja tulovirralla, sekä yhtiö nostaa säännöllisesti osinkoa niin todennäköisyys tappioille on pieni. Minulla on 20 vuoden aikana ollut varmasti yli 100 yhtiötä salkussani, ja tälläkin hetkellä 60 yhtiötä, ja VAIN yhdessä tapauksessa olen menettänyt kaikki SIIHEN sijoittamani rahat. Ja tämän tappion merkitys on alle 1% sijoitetusta pääomasta. Ja jos tämän jakaa mitä tarkoittaa tuottohistoriassani tuottoprosprosentille niin vaikutus on 0,04% p.a.
minulla on yhtiöitä salkussani jotka maksavat minulle joka vuosi enemmän osinkoja kuin olen niistä aikoinaan maksanut. Nämä ovat tietenkin harvinaisia mutta aina silloin tällöin tapahtuu. Miettikää vaikka nestettä. Jos olisitte ostaneet vuonna 2009 nesteen osakkeita, sen sijaan että käyttäneet 200 euroa (vuodessa) humputuksiin, teillä olisi nyt noin 3200 euroa nesteessä kiinni JA olisitte saaneet yhteensä osinkoja tänä aikana 462 euroa. En tarkistanut splittien vaikutusia että oliko ne huomitoitu jo tuolla kauppalehden datassa huomioitu, jos ei ollut niin saadut hyödyt ovat liian pienet. Eli nesteen kohdalla 5 vuoden jälkeen osingoista on jo saanut sijoittamansa 200 euroa takaisin tilille ja kaikki loppu siitä ikuisuuteen puhdasta rahavirtaa kotiinpäin.
Koetko yleensä, ettäeri asioihin käytetty raha on hävittyä rahaa ja menetys? Mietin vaan, että miten pystyy nauttimaan elämässä ikinä mistään, jos kaikessa aina kokee, että siihen laitettu raha on hävitty. Periaatteessahan tuo sama esimerkkisi koskee sitten lasten Linnanmäki-käyntejä, joululahjoja, teatterissa käymistä, matkarahoja isoäidin luo, ystävälle lähetettyä joulukorttia... jne. Kaikenhan voisi aina sijoittaa. Periaatteessa jo lapsen hankkiminen tulee tarkoittamaan rahanmenoa. Voiko kaikkea mielestäsi mitata rahassa ja onko sijoittaminen ainoa järkevä toiminta tässä elämässä? Jotenkin saatte tässä ketjussa asian kuulostamaan siltä, että kaikki, mikä ei tähtää lisärahan tuottamiseen, on turhaa.
Käytetty raha on aina käytetty raha, ellei sitä sijoita johonkin joka tuo sen takaisin. Niin se vaan on. Onko se silti sen arvoista? Monesti on ja toisinaan ei. Puhut nauttimisesta ja siinähän se eri monesti löytyy. Moni köyhä haluaa nauttia heti ja toiset vasta vähän myöhemmin ja vähän enemmän. Ajattele sitä vaikka, että sinulla on 2 perunaa. Voit syödä ne heti molemmat tai sitten kaivaa niistä yhden maahan. Syksyllä sinulla on 7 perunaa ja nyt syöt niistä taas yhden ja kaivat niistä kuusi maahan. Seuraavana syksynä sinulla on 42 perunaa. Ja voit jo syödä vaikka 3 perunaa ja voit kasvattaa 39 perunaa jne.
Sen sijaan ensimmäinen söi molemmat heti. Hänellä ei ollut syksyllä syötäväksi yhtään perunaa. Eikä todellakaan mitään perunoita seuraavanakaan vuonna, mutta hän oli kyllä syyllistämässä ja käsi ojossa kyselemässä niitä 42 kaverin perunaa.
Toivottavasti ne kaksi perunaa maistui silloin kaksi vuotta sitten hyviltä?Edelleen aivan elämästä vieraantunutta settiä. Miten tätä perunaesimerkkiäsi voisi soveltaa Linnanmäkeen, isoäidin tapaamiseen, lasten joululahjoihin tai ystävälle lähetettyy korttiin?
Jotenkin häiriintynyttä myös, että miellät ne lyhytjännitteiseksi "nauttimiseksi", kun ei jakseta kurinalaisena sijoittaa vaan, jotta myöhemmin voidaan saada jotain enemmän. Onko kaikessa muuten aina pointtina yrittää saada jotain "enemmän"?
Jos kulutat kaikki rahat heti, se on niistä lyhytjännitteistä nauttimista. Nautit sen mitä niillä olet ostanut heti. Et jossain myöhemmässä vaiheessa, et ole saanut niistä tuottoa tms. Se nyt vaan on tosiasia.
En tiedä missä elämässä elät, mutta ihan normaalissa elämässä ihmisillä jää rahaa säästöön. Kaikki rahat eivät ole menneet siihen mennessä kun uudet rahat tulevat tilille.
Ei kaiken käytetyn rahan tarvitse olla tuottavaa. Mutta sekin on tosiasia, ettet saa niitä takaisin, jollet sijoita niitä johonkin tuottavan.
Ne kulutustavarat ovat sinua köyhdyttäviä asioita. Mitä enemmän niitä on se pienemmäksi rahavarasi muuttuvat. Eli köyhdyt. Joten joko kompensoit sen tuloilla tai sitten pienemmät noita menoja. Tämä on se köyhän ongelma. Menoja on, mutta tulot eivät kata niitä, eikä mikään edes tuota tilalle uutta.
Voit ostaa yhden 5€ kortin ja antaa sen mummolle. Voit sijoittaa ja ostaa 5€ korttitarvikkeita, tehdä niistä kortteja ja myydä niitä kortteja ja saada voittoa niistä 30€ ja antaa niistä yhden mummolle. Voit kerätä ilmaisia asioita ja väsätä niistä kortin ja antaa sen.
Nyt kysymys kuuluu. Kenen tilillä on eniten rahaa ja kenen vähiten ja kenen tili meni miinukselle.
Mummolla on jokaisessa tapauksessa se kortti kädessä.Elän ihan tavallista suomalaista elämää. Rahaa jää kyllä säästöön, mutta ei se minusta ole elämäni pääasia. En pidä tuhlailuna ja humputteluna edes huvituksia ja nautintoja. Ne kuuluvat olennaisena osana elämään. Juuri vietettiin uutta vuotta lasten kanssa, eikä se ollut minusta turhaa - siihen meni rahaa, kun ostettiin ruokia (ei niitä kaikkein halvimpia) ja herkkuja, pidettiin jouluvaloja päällä (meni sähköä) jne, mutta minusta se oli eilen mitä paras sijoituskohde niille rahoille, jotka siihen meni. Toivon lasteni muistavan lapsuudestaan ja myöhemmin minusta vähän muunlaisia asioita kuin loputtoman rahojen laskemisen ja jatkuvan asioiden kieltämisen säästämiseen vedoten. Haluan myös itse tehdä elämässäni asioita, joista pidän. Minulle olennaisinta ei olekaan mahdollisimman suuri summa pankkitulillä. Ei haittaa yhtään, vaikka naapurilla olisi enemmän. Olennaista on se, voinko elää sellaista elämää, jota haluan elää, ja nyt se aika pitkälti toteutuu.
Ja se on ihan hieno juttu, mutta nyt puhummekin köyhyydestä ja siitä kun sitä rahaa ei ole omien valintojen takia ja alkaa sen takia kerjäämään muilta. Rahat on tehty käytettäväksi ja toiset haluavat ostaa sillä paljon asioita elämänsä aikana. Toiset vähän ja onnellisia niin. Mutta kaikki varmasti ymmärtävät, että se minä ostaa pitäisi olla omaa, ei toisten ja jos sitä toisten käyttää, niin aikanakin jossain vaiheessa antaisi sen takaisin edes jossain muodossa ellei itä sinulle ole lahjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Tietäisikö joku sijoitustoimintaan perehtynyt, kuinka paljon ihmisten sijoitusinto hyödyttää muita tahoja kuin sijoittajaa itseään? Kiinnostaisi kuulla tätäkin puolta. Paljonhan se hyödyttää, koska muuten ei niin hanakasti neuvottaisi ihmisiä sijoittamaan vaikka riskilläkin.
se hyödyttää muita sijoittajia siten että osakkeiden kurssit asettuvat paremmin oikeammalla tasolle tehokkaampien markkinoiden muodossa. Täysin tehokkaat markkinat ei koskaan ole, mutta esimerkiksi helsingin pörssi on valitettavan tehoton. Tehoton markkina tarjoaa erilaisia tuotonpaikkoja, esimerkiksi suurille ulkomaisille pääomasijoittajille, siten että markkinoilla on aliarvostettuja yhtiöitä, jotka he voivat ostaa "pilkkahinnalla" itselleen. lisäksi lisääntynyt aktiivisuus parantaa osakkeiden likviditeettia joka myös hyödyntää kaikkia. Pankit hyötyvät erityisesti siitä että saavat asiakkailtaan enemmän palvelumaksuja ja näin osuutensa tuotoista. Kyllä sijoittamisen lisääntyminen on nimenoman win-win-win tilanne. Kaikki voittaa, paitsi ne jotka eivät sijoita.
Tottakai sijoittamisessa on riskinsä, mutta niin on siinäkin ettei sijoita. Sijoittamisen riskejä voidaan hallita suhteelisen helposti. Todennäköisyys, edes pienellä hajautuksella, siihen että menettää kaiken sijoitetun pääoman on likimain 0. Nyt siis puhun näistä yksinkertaisista sijoittamisen muodoista kuten osakkeet ja rahastot. Ja sijoittaminen ON eri asia kuin sijoitusinstrumenteilla pelaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tästä on jo vuosia aikaa, mutta itsellä oli rahat melko tiukilla kun olin yksinhuoltaja. Pärjättiin hyvällä taloudenpidolla, alennusten yms. hyödyntämisellä, osattiin vapaa-aikana tehdä niitä ilmaisia asioita yms.
Hyvätuoloinen siskoni kävi jäkättämässä ja antamassa ohjeita, miten minunkin pitäisi ajatella luontoa ja luomua yms. Hän ei käsittänyt ollenkaan, ettei minun budjetillani tehty näitä kalliitta ympäristöasioita, eikä varsinkaan silloin luomuruokaan ollut varaa, maksoikin tuhottomasti enemmän kuin nykyään, kallista tuulisähköä en halunnut ostaa yms.
Katseli sitten nokkaansa pitkin, kun hänen ökyekologinen elämäntapansa, joka sisälsi useamman ulkomaan matkat vuodessa, ei oikein iskenyt minun perheeseeni.
Nykyään tienaan enemmän kuin siskoni, olen metsästäjän kanssa naimisissa, viljellään mökillä omat potut, sienestetään ja marjastetaan. Nyt on käytännön luomut ja ekologinen ravintoketju! Meillä on oma hiilinielu, eli metsää useampi hehtaari. Ei olla tekemissä siskon kanssa enää, metsästys on rikos ja ajetaan miehen kanssa molemmat omilla autoilla! Sisko kaipaa etelänmatkoilleen...
Huvittavaa kyllä, yleensä nämä viherpiiperöt ja maapallon pelastamisesta puhuvat ovat juuri niitä jotka saastuttavat eniten jatkuvalla matkustamisellaan... jos oikeasti haluaa olla ekologinen niin ensimmäisenä saa laittaa kaiken lentomatkustelun ja huviajelut autolla pannaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän ihan tavallista suomalaista elämää. Rahaa jää kyllä säästöön, mutta ei se minusta ole elämäni pääasia. En pidä tuhlailuna ja humputteluna edes huvituksia ja nautintoja. Ne kuuluvat olennaisena osana elämään. Juuri vietettiin uutta vuotta lasten kanssa, eikä se ollut minusta turhaa - siihen meni rahaa, kun ostettiin ruokia (ei niitä kaikkein halvimpia) ja herkkuja, pidettiin jouluvaloja päällä (meni sähköä) jne, mutta minusta se oli eilen mitä paras sijoituskohde niille rahoille, jotka siihen meni. Toivon lasteni muistavan lapsuudestaan ja myöhemmin minusta vähän muunlaisia asioita kuin loputtoman rahojen laskemisen ja jatkuvan asioiden kieltämisen säästämiseen vedoten. Haluan myös itse tehdä elämässäni asioita, joista pidän. Minulle olennaisinta ei olekaan mahdollisimman suuri summa pankkitulillä. Ei haittaa yhtään, vaikka naapurilla olisi enemmän. Olennaista on se, voinko elää sellaista elämää, jota haluan elää, ja nyt se aika pitkälti toteutuu.
Samaa mieltä kanssasi! Ei se ole oikeaa elämää, että koko ajan pitää nuukailla. Eri asia jos on oikeasti köyhä, mutta en ymmärrä keskituloisten pakkomielteistä säästämistä. Tärkeintä mielestäni on, että tilillä on sellainen summa rahaa, jolla pärjäisi useamman kuukauden jos jää työttömäksi tai tulee yllättäviä menoja. Mutta ei sitä rahaa hautaan mukana viedä, parempi elää ja nauttia nyt kun vielä on elossa, eikä sitten joskus tulevaisuudessa.
Mä taas ajattelen, että on hyvä olla aikanaan muitakin tuloja kuin pelkkä eläke. Mitä olen seurannut tuttujen elämää omien vanhempiensa kanssa, niin kovin vaikeaa on saada Suomessa vanhuksia hoivakoteihin. Yhä useammat asuvat edelleen kotona, vaikka toimintakyky on olematon. Rahalla saa ostettua erilaisia palveluita sitten, kun ei enää itse jaksa tai pysty tekemään. Muuten samaa mieltä, että ei elämän pidä olla pelkkää kitkuttamista vanhuuden varalle.
Olen kyllä samaa mieltä kanssasi, että eläkettä varten on hyvä olla jonkinlainen säästö (esim. indeksisijoittamalla vaikka sen 100-200€ kuussa, kunhan aloittaa nuorena ), mutta liiallisuuksiin ei säästämisenkään kanssa mielestäni kannata mennä, koska ei voi tietää onko eläkeiässä enää ylipäätään elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun on tullut selväksi, että pullojen kerääminen ja kirppistuotot ovat rikollista toimintaa, jos niitä ei vähennetä toimeentulotuesta, niin eikös tässä päästä ketjun alkuperäiseen aiheeseen, eli sittenhän on pakko alkaa kerjätä lahjoituksia muilta, jos kerran omin keinoin ei voi hankkia itselleen mitään lisää. Ja sehän oli laajasti koettu vääräksi tavaksi, koska muut eivät halua lahjoittaa. Joten voisiko joku nyt vastata aika selvästi että mikä on se oikea tapa? Jos ihminen elää toimeentulotuella eikä onnistu saamaan töitä (tai saa töitä, mutta palkka on niin pieni, että hän on edelleen toimeentulotuella), niin jos hänen tarvitsisi ostaa tai hankkia jotain, niin mikä on se suositeltu tapa? Pitäisikö siis kerjätä tutuilta - vai onko ok yrittää hankkia lisää rahaa pulloja keräämällä, marjoja myymällä tai kirppismyynnillä? Vai onko ainoa vastaus se, että toimeentulotuella elävän kuuluukin kärsiä, koska se tuottaa iloa ja tyydytystä joillekin muille?
Ei pullojen kerääminen ja kirppistoiminta ole rikollista vaan NIISTÄ SAATUJEN TUOTTOJEN ILMOITTAMAJÄTTÄMINEN JOKO VEROJEN MAKSUN VÄLTTÄMISEKSI TAI TUKIEN KASVATTAMISEKSI on rikollista.
Samoin jos ei ilmoita niitä tt-tukea varten ja jos ilmoittaa, niin se summa vähennetään pois tt-tuesta.
Entä sitten. Niin pitääkin. Se on se vihoviimeinen tuki jota saa jos ei ITSE pysty keräämään rahoja omaan elatukseensa. Niin meidän palkatkin vähennetään tt-tuesta pois.
Ei niistä kerry ilmoitettavaa nettotuottoa.
kertyypäs. Lue verottajan ohjeet. Jos keräät pulloja on tulo sinulle veronalaista tuloa. Omien pullojen kauppaanvienti ei ole, koska saat vain silloin sen oman panttisi takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun on tullut selväksi, että pullojen kerääminen ja kirppistuotot ovat rikollista toimintaa, jos niitä ei vähennetä toimeentulotuesta, niin eikös tässä päästä ketjun alkuperäiseen aiheeseen, eli sittenhän on pakko alkaa kerjätä lahjoituksia muilta, jos kerran omin keinoin ei voi hankkia itselleen mitään lisää. Ja sehän oli laajasti koettu vääräksi tavaksi, koska muut eivät halua lahjoittaa. Joten voisiko joku nyt vastata aika selvästi että mikä on se oikea tapa? Jos ihminen elää toimeentulotuella eikä onnistu saamaan töitä (tai saa töitä, mutta palkka on niin pieni, että hän on edelleen toimeentulotuella), niin jos hänen tarvitsisi ostaa tai hankkia jotain, niin mikä on se suositeltu tapa? Pitäisikö siis kerjätä tutuilta - vai onko ok yrittää hankkia lisää rahaa pulloja keräämällä, marjoja myymällä tai kirppismyynnillä? Vai onko ainoa vastaus se, että toimeentulotuella elävän kuuluukin kärsiä, koska se tuottaa iloa ja tyydytystä joillekin muille?
Ei pullojen kerääminen ja kirppistoiminta ole rikollista vaan NIISTÄ SAATUJEN TUOTTOJEN ILMOITTAMAJÄTTÄMINEN JOKO VEROJEN MAKSUN VÄLTTÄMISEKSI TAI TUKIEN KASVATTAMISEKSI on rikollista.
Samoin jos ei ilmoita niitä tt-tukea varten ja jos ilmoittaa, niin se summa vähennetään pois tt-tuesta.
Entä sitten. Niin pitääkin. Se on se vihoviimeinen tuki jota saa jos ei ITSE pysty keräämään rahoja omaan elatukseensa. Niin meidän palkatkin vähennetään tt-tuesta pois.
Ei niistä kerry ilmoitettavaa nettotuottoa.
kertyypäs. Lue verottajan ohjeet. Jos keräät pulloja on tulo sinulle veronalaista tuloa. Omien pullojen kauppaanvienti ei ole, koska saat vain silloin sen oman panttisi takaisin.
Ei kerry. Niistä tehdään ensin tulonhankkimisvähennykset, ja ne ylittävät helposti verotettavan tulorajan. Ei jää, mitä verottaa.
t. Verottaja :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän ihan tavallista suomalaista elämää. Rahaa jää kyllä säästöön, mutta ei se minusta ole elämäni pääasia. En pidä tuhlailuna ja humputteluna edes huvituksia ja nautintoja. Ne kuuluvat olennaisena osana elämään. Juuri vietettiin uutta vuotta lasten kanssa, eikä se ollut minusta turhaa - siihen meni rahaa, kun ostettiin ruokia (ei niitä kaikkein halvimpia) ja herkkuja, pidettiin jouluvaloja päällä (meni sähköä) jne, mutta minusta se oli eilen mitä paras sijoituskohde niille rahoille, jotka siihen meni. Toivon lasteni muistavan lapsuudestaan ja myöhemmin minusta vähän muunlaisia asioita kuin loputtoman rahojen laskemisen ja jatkuvan asioiden kieltämisen säästämiseen vedoten. Haluan myös itse tehdä elämässäni asioita, joista pidän. Minulle olennaisinta ei olekaan mahdollisimman suuri summa pankkitulillä. Ei haittaa yhtään, vaikka naapurilla olisi enemmän. Olennaista on se, voinko elää sellaista elämää, jota haluan elää, ja nyt se aika pitkälti toteutuu.
Samaa mieltä kanssasi! Ei se ole oikeaa elämää, että koko ajan pitää nuukailla. Eri asia jos on oikeasti köyhä, mutta en ymmärrä keskituloisten pakkomielteistä säästämistä. Tärkeintä mielestäni on, että tilillä on sellainen summa rahaa, jolla pärjäisi useamman kuukauden jos jää työttömäksi tai tulee yllättäviä menoja. Mutta ei sitä rahaa hautaan mukana viedä, parempi elää ja nauttia nyt kun vielä on elossa, eikä sitten joskus tulevaisuudessa.
Mä taas ajattelen, että on hyvä olla aikanaan muitakin tuloja kuin pelkkä eläke. Mitä olen seurannut tuttujen elämää omien vanhempiensa kanssa, niin kovin vaikeaa on saada Suomessa vanhuksia hoivakoteihin. Yhä useammat asuvat edelleen kotona, vaikka toimintakyky on olematon. Rahalla saa ostettua erilaisia palveluita sitten, kun ei enää itse jaksa tai pysty tekemään. Muuten samaa mieltä, että ei elämän pidä olla pelkkää kitkuttamista vanhuuden varalle.
vieläkö joku uskoo että esimerkiksi 20 vuoden päästä on mitään eläkkeitä. Eläkejärjestelmä on yksilön näkövinkkelistä katsottuna todella tehoton järjestelmä. Eläkejärjestelmän tuotto on järkyttävän pieni tai jopa pahimmillaan negatiivinen. Tämä ponzi tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elän ihan tavallista suomalaista elämää. Rahaa jää kyllä säästöön, mutta ei se minusta ole elämäni pääasia. En pidä tuhlailuna ja humputteluna edes huvituksia ja nautintoja. Ne kuuluvat olennaisena osana elämään. Juuri vietettiin uutta vuotta lasten kanssa, eikä se ollut minusta turhaa - siihen meni rahaa, kun ostettiin ruokia (ei niitä kaikkein halvimpia) ja herkkuja, pidettiin jouluvaloja päällä (meni sähköä) jne, mutta minusta se oli eilen mitä paras sijoituskohde niille rahoille, jotka siihen meni. Toivon lasteni muistavan lapsuudestaan ja myöhemmin minusta vähän muunlaisia asioita kuin loputtoman rahojen laskemisen ja jatkuvan asioiden kieltämisen säästämiseen vedoten. Haluan myös itse tehdä elämässäni asioita, joista pidän. Minulle olennaisinta ei olekaan mahdollisimman suuri summa pankkitulillä. Ei haittaa yhtään, vaikka naapurilla olisi enemmän. Olennaista on se, voinko elää sellaista elämää, jota haluan elää, ja nyt se aika pitkälti toteutuu.
Samaa mieltä kanssasi! Ei se ole oikeaa elämää, että koko ajan pitää nuukailla. Eri asia jos on oikeasti köyhä, mutta en ymmärrä keskituloisten pakkomielteistä säästämistä. Tärkeintä mielestäni on, että tilillä on sellainen summa rahaa, jolla pärjäisi useamman kuukauden jos jää työttömäksi tai tulee yllättäviä menoja. Mutta ei sitä rahaa hautaan mukana viedä, parempi elää ja nauttia nyt kun vielä on elossa, eikä sitten joskus tulevaisuudessa.
Mä taas ajattelen, että on hyvä olla aikanaan muitakin tuloja kuin pelkkä eläke. Mitä olen seurannut tuttujen elämää omien vanhempiensa kanssa, niin kovin vaikeaa on saada Suomessa vanhuksia hoivakoteihin. Yhä useammat asuvat edelleen kotona, vaikka toimintakyky on olematon. Rahalla saa ostettua erilaisia palveluita sitten, kun ei enää itse jaksa tai pysty tekemään. Muuten samaa mieltä, että ei elämän pidä olla pelkkää kitkuttamista vanhuuden varalle.
vieläkö joku uskoo että esimerkiksi 20 vuoden päästä on mitään eläkkeitä. Eläkejärjestelmä on yksilön näkövinkkelistä katsottuna todella tehoton järjestelmä. Eläkejärjestelmän tuotto on järkyttävän pieni tai jopa pahimmillaan negatiivinen. Tämä ponzi tulee kaatumaan omaan mahdottomuuteensa.
Sitä suuremmalla syyllä on hyvä olla muitakin tuloja vanhana. Mulla on eläkeikään enää 6 vuotta aikaa, mutta hyvin ehditään tässä ajassa vielä nostaa eläkeikää ja pienentää eläkkeitä. 20 vuoden päästä saattaa olla jo jokin perustulo tai vastaava ja ihmisten pitää pystyä tulemaan toimeen jotenkin muuten kuin laskemalla sen varaan, että yhteiskunta maksaa kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Ei pullojen kerääminen ja kirppistoiminta ole rikollista vaan NIISTÄ SAATUJEN TUOTTOJEN ILMOITTAMAJÄTTÄMINEN JOKO VEROJEN MAKSUN VÄLTTÄMISEKSI TAI TUKIEN KASVATTAMISEKSI on rikollista.
Älä nyt siellä halvausta saa. En tajua, miten joku voi olla noin pahansuopa kateellinen äliö. Mene laskemaan niitä 40 sentin sijoitustuottojasi sieltä Nordnetistä. Marjoja saa poimia 10 000 eurolla, ennen kuin verottaja kiinnostuu, kirppiksellä voi tienata 5000 e, pienituloinen tai työtön saa tehdä 300 e /kk palkkatyötäkin ennen kuin se tuloihin vaikuttaa. Pieni kirpparibisnes tai joku muu keino ansaita tuottaa yhteiskunnalle paljon enemmän hyvää kuin ne muutamat "pimitetyt" veroeurot. Raha kuitenkin pienituloiselta päätyy useimmiten kauppaan tai laskuihin. Se, että itse saa hankittua jotain tuloja, saattaa kohentaa ensinnäkin elämänlaatua, vähentää stressiä ja ylipäätään pitää ihmisen aktiivisena ja poissa esim. mielenterveyspalveluiden ääreltä tai ehkäistä jopa kokonaan syrjäytymisen ja ehkäistä myös jälkipolven laiskistumisen pelkkien tukitoimien äärelle. Kun positiivista vaikutusta on elämässä pieninä puroina, saattaa aktiivisuus jopa johtaa muun työn vastaanottamiseen, kun henkilö näkee, miten lisätienestit kohentaa sitä elämää. Ja siitä sinä jaksat olla kateellinen? Ei hyvää päivää. Olet varmaan niitä henkilöitä, jotka mm. perinnönjaossa leikkaa matotkin tasan jakajien kesken, ettei kukaan vahingossakaan saa mitään ylimääräistä. Mutta kuinka ollakaan, että ns. paremmissa piireissä pimeä työ ja tiskin alta rahaa saaminen on kuin luontaisetu. Itsekin tiedän erään hyvätuloisen kuntapoliitikon, jonka lapset tienaavat opiskelurahansa pimeissä kesähommissa. Ehkä se vaan on, että jos joku muu saa, niin sehän onkin sitten se kauhein asia!
On tämäkin paikka. Rehellisiä sijoittajia pidetään konnina ja rikollisia tukihuijareita taputellaan päälle...
Ei mulla muuta.
Alue: Aihe vapaa
Entä sitten. Niin pitääkin. Se on se vihoviimeinen tuki jota saa jos ei ITSE pysty keräämään rahoja omaan elatukseensa. Niin meidän palkatkin vähennetään tt-tuesta pois.