Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3075)
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ostele jäätelöä kioskista kuin aniharvoin. Hyvää jätskiä saa kaupastakin. Suoratoistopalvelutkaan ei edes kiinnosta. Vaatteet ja kodintavarat hankitaan enimmäkseen käytettynä. Miksi maksaa uudesta kun hyvää käytettyä tavaraa saa puoli-ilmaiseksi? Me asutaan ihan vapaaehtoisesti halvahkolla, mutta kuitenkin ihan viihtyisällä alueella kerrotalossa. Ihan siksi kun ei vaan HALUTA laittaa rahoja kiinni kalliiseen asumiseen. Tämä asunto pn kuitenkin oma, mutta samankokoisesta asunnosta vuokra ei olisi paljoakaan vähemmän kuin laina ja yhtiövastike yhteensä. Laina sitäpaitsi on maksettu muutaman vuoden kuluttua kokonaan, niin sitten ei ole enää sitäkään. Auto on myös vanhahko, ja halpa. Kelpaa niin kauan kun kulkee. Sitten kun alkaa tulla kalliimpia remppoja, saa mennä romikselle, ja ostetaan uusi halpa tilalle. Mies korjaa itse sen mitä pystyy ja osaa, vain pakolliset sitten korjaamolla. Pärjätään kyllä ilman autoakin jos sellainen tilanne tulee kun asutaan pääkaupunki seudulla. Me sitten laitetaan rahat muuhun. Huvitellaan ja matkustellaan paljon. Nautitaan elämästä. Moni on ääneen ihmetellyt miten meilläon varaa. No onhan sitä, kun on tehnyt tällaisen arvojärjestyksen. Ei haalita tavaraa, vaan ostetaan mieluummin kokemuksia ja nautitaan elämästä! Ihan normi duunari-tuloilla onnistuu helposti! Me eletään ihan itseämme varten, eikä kiinnosta pätkääkään mitä muut meidän asumisesta, autosta tai muusta ajattelee. Laittakoot itse rahansa ihan mihin haluavat, elämä on valintoja!
Miksi näihin ketjuihin aina tulee kaltaisiasi ihmisiä pätemään ja brassailemaan? Ja kun tarvetta tällaiseen on, niin onko se elämä sitten kuitenkaan niin hyvää?
Ainakin silloin, kun itselläni on asiat olleet hyvin, ei ole ollut mitään tarvetta nostaa itseäni joidenkin toisten yläpuolelle.
Ilmaisia lounaita ei kyllä koskaan ole ja vastineeksi kyllä odotetaan vastapalvelua.
Sanotaan näin, että elokuvat antavat asiasta täysin väärän kuvan. Ne antaa sen "moraalisesti oikean" kuvan. Eli siis, että rikkailla tai edes hyvin toimeentulevilla "hyvillä ihmisillä" on aina tarve jakaa "hyvää" eteenpäin. Se kuin jotenkin kuuluisi asiaan. Hehän jopa itse uskovat tähän valheeseen. Puhumattakaan vähävaraisemmista, jotka uskovat tähän valheeseen.
Todellisuus on juuri niin kuin täällä palstalla on kirjoitettu. Puhtaasti matematiikkaa. Jos he jakaisivat varallisuuttaan sinne sun tänne täysin huolettomasti, paradoksaalisesti heillä ei sitä varallisuutta hetken päästä olisi. Tai käänteisesti. He eivät olisi hyvin toimeentulevia, jos olisivat anteliaita. Se hyvä toimeentulo nimenomaan perustuu kitsauteen ja tarkkaan (yleensä sukupolvien mittaiseen) kurinalaisuuteen ihan kaikissa raha-asioissa. Sekä kaikki se hyväntekeväisyys jota koskaan tekevät, perustuu yleensä myös siihen, että jollain kierolla "toisella tavalla" sillä tienaa enemmän kuin mitä siihen sijoittaa. Mutta se näyttää hyvältä julkisuudessa, miksi ei ottaisi irtopisteitä.
Taasen myös on niitä "lottomiljonäärejä" niin sanottuja "uusrikkaita", jotka tosiaan elelevät kuin viimeistä päivää ja tyrkyttävät baareissa loputtomasti drinkkejä kaikille - kunnes ne rahat on loppu. On siis vissi ero onko "Syntynyt akateemiseen hyvin toimeentulevaan kurinalaiseen tai jopa rikkaaseen perheeseen" tai onko hetken huuman yhtäkkinen miljonääri vaikka lottomiljonääri. Tai keksinyt hyvän yritysidean mutta raha ei pysy hyppysissä. Rahan kanssa elellessä pitää opetella rahan käytön taito. Mikään ei ole ilmaista, ei edes se velka, eikä todellaan täysin tyhjänpäiväinen amerikkalainen suoratoistopalvelu.
Suosittelen opettamaan lapsille asiat ennemmin näin päin. Ehkä pääsisitte eroon ilmiselvästä sukupolvien kirouksestanne. Pistät lapset kouluun ja syötät niin terveellistä ruokaa kuin mahdollista. Viihde ja höttö minimiin. Ihminen ei oikeasti tarvitse niitä. Ihminen tarvitsee vain ja ainoastaan toisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ostele jäätelöä kioskista kuin aniharvoin. Hyvää jätskiä saa kaupastakin. Suoratoistopalvelutkaan ei edes kiinnosta. Vaatteet ja kodintavarat hankitaan enimmäkseen käytettynä. Miksi maksaa uudesta kun hyvää käytettyä tavaraa saa puoli-ilmaiseksi? Me asutaan ihan vapaaehtoisesti halvahkolla, mutta kuitenkin ihan viihtyisällä alueella kerrotalossa. Ihan siksi kun ei vaan HALUTA laittaa rahoja kiinni kalliiseen asumiseen. Tämä asunto pn kuitenkin oma, mutta samankokoisesta asunnosta vuokra ei olisi paljoakaan vähemmän kuin laina ja yhtiövastike yhteensä. Laina sitäpaitsi on maksettu muutaman vuoden kuluttua kokonaan, niin sitten ei ole enää sitäkään. Auto on myös vanhahko, ja halpa. Kelpaa niin kauan kun kulkee. Sitten kun alkaa tulla kalliimpia remppoja, saa mennä romikselle, ja ostetaan uusi halpa tilalle. Mies korjaa itse sen mitä pystyy ja osaa, vain pakolliset sitten korjaamolla. Pärjätään kyllä ilman autoakin jos sellainen tilanne tulee kun asutaan pääkaupunki seudulla. Me sitten laitetaan rahat muuhun. Huvitellaan ja matkustellaan paljon. Nautitaan elämästä. Moni on ääneen ihmetellyt miten meilläon varaa. No onhan sitä, kun on tehnyt tällaisen arvojärjestyksen. Ei haalita tavaraa, vaan ostetaan mieluummin kokemuksia ja nautitaan elämästä! Ihan normi duunari-tuloilla onnistuu helposti! Me eletään ihan itseämme varten, eikä kiinnosta pätkääkään mitä muut meidän asumisesta, autosta tai muusta ajattelee. Laittakoot itse rahansa ihan mihin haluavat, elämä on valintoja!
Miksi näihin ketjuihin aina tulee kaltaisiasi ihmisiä pätemään ja brassailemaan? Ja kun tarvetta tällaiseen on, niin onko se elämä sitten kuitenkaan niin hyvää?
Ainakin silloin, kun itselläni on asiat olleet hyvin, ei ole ollut mitään tarvetta nostaa itseäni joidenkin toisten yläpuolelle.
Eihän tuossa mitään pätemistä ole!? Tottahan tuo on! Moni joka pitää itseään köyhänä, ei oikeasti olisi sitä, jos vähän miettisi mitä elämältään haluaa! Kaikkeen ei raha ehkä riitä, joten kannattaa valita mihin rahansa käyttää! Mikä ihme se on jos rahat ei riitä jos on pakko olla merkkivaatteet, suoratoistopalvelut ja kaikenlaiset kalliit herkut? Jos ne kerran on ne pakolliset jutut, niin fine. Mutta sittenhän tietty pitää hyväksyä ettei ole rahaa enää muuhun! Tai jos pitää olla se ok-talo tai hieno kallis auto, niin hankkii sitten sen, eikä tee elämässään muuta kuin puunaa sitä autoaan tai istuu ihailemassa hienoa taloaan. Jos se jonkun tekee onnelliseksi, niin kannattaa sitten elää niin. Jotkut vaan valitsee tosiaan toisin.
Vierailija kirjoitti:
Tiiättekö että ite saataan kuulkaa jopa ihan ehottaa kummilapselle, että ostan sille kalliin jäätelön. Voitteko kuvitella. Minulla ei talous siihen kaadu, vaikka kaksikin jäätelöä ostaisin. Itelleni voin sitten ostaa sitä halpaa jäätelöä. Lisäksi minulla on KAKSI suoratoistopalvelua. Katson silti, että elämänhallintani on ihan kunnossa.
No se ei tässä olekaan se pointti. Aika monella olisi kyllä varaa, mutta ei halua ostaa sellaista toisten lapsille mitä ei ostaisi omilleenkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiiättekö että ite saataan kuulkaa jopa ihan ehottaa kummilapselle, että ostan sille kalliin jäätelön. Voitteko kuvitella. Minulla ei talous siihen kaadu, vaikka kaksikin jäätelöä ostaisin. Itelleni voin sitten ostaa sitä halpaa jäätelöä. Lisäksi minulla on KAKSI suoratoistopalvelua. Katson silti, että elämänhallintani on ihan kunnossa.
No se ei tässä olekaan se pointti. Aika monella olisi kyllä varaa, mutta ei halua ostaa sellaista toisten lapsille mitä ei ostaisi omilleenkaan!
Tämä. Enkä halua kasvattaa kummilapsiakaan siihen, että asioita saa ilmaiseksi kun vaan pyytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ostele jäätelöä kioskista kuin aniharvoin. Hyvää jätskiä saa kaupastakin. Suoratoistopalvelutkaan ei edes kiinnosta. Vaatteet ja kodintavarat hankitaan enimmäkseen käytettynä. Miksi maksaa uudesta kun hyvää käytettyä tavaraa saa puoli-ilmaiseksi? Me asutaan ihan vapaaehtoisesti halvahkolla, mutta kuitenkin ihan viihtyisällä alueella kerrotalossa. Ihan siksi kun ei vaan HALUTA laittaa rahoja kiinni kalliiseen asumiseen. Tämä asunto pn kuitenkin oma, mutta samankokoisesta asunnosta vuokra ei olisi paljoakaan vähemmän kuin laina ja yhtiövastike yhteensä. Laina sitäpaitsi on maksettu muutaman vuoden kuluttua kokonaan, niin sitten ei ole enää sitäkään. Auto on myös vanhahko, ja halpa. Kelpaa niin kauan kun kulkee. Sitten kun alkaa tulla kalliimpia remppoja, saa mennä romikselle, ja ostetaan uusi halpa tilalle. Mies korjaa itse sen mitä pystyy ja osaa, vain pakolliset sitten korjaamolla. Pärjätään kyllä ilman autoakin jos sellainen tilanne tulee kun asutaan pääkaupunki seudulla. Me sitten laitetaan rahat muuhun. Huvitellaan ja matkustellaan paljon. Nautitaan elämästä. Moni on ääneen ihmetellyt miten meilläon varaa. No onhan sitä, kun on tehnyt tällaisen arvojärjestyksen. Ei haalita tavaraa, vaan ostetaan mieluummin kokemuksia ja nautitaan elämästä! Ihan normi duunari-tuloilla onnistuu helposti! Me eletään ihan itseämme varten, eikä kiinnosta pätkääkään mitä muut meidän asumisesta, autosta tai muusta ajattelee. Laittakoot itse rahansa ihan mihin haluavat, elämä on valintoja!
Miksi näihin ketjuihin aina tulee kaltaisiasi ihmisiä pätemään ja brassailemaan? Ja kun tarvetta tällaiseen on, niin onko se elämä sitten kuitenkaan niin hyvää?
Ainakin silloin, kun itselläni on asiat olleet hyvin, ei ole ollut mitään tarvetta nostaa itseäni joidenkin toisten yläpuolelle.
Eihän tuossa mitään pätemistä ole!? Tottahan tuo on! Moni joka pitää itseään köyhänä, ei oikeasti olisi sitä, jos vähän miettisi mitä elämältään haluaa! Kaikkeen ei raha ehkä riitä, joten kannattaa valita mihin rahansa käyttää! Mikä ihme se on jos rahat ei riitä jos on pakko olla merkkivaatteet, suoratoistopalvelut ja kaikenlaiset kalliit herkut? Jos ne kerran on ne pakolliset jutut, niin fine. Mutta sittenhän tietty pitää hyväksyä ettei ole rahaa enää muuhun! Tai jos pitää olla se ok-talo tai hieno kallis auto, niin hankkii sitten sen, eikä tee elämässään muuta kuin puunaa sitä autoaan tai istuu ihailemassa hienoa taloaan. Jos se jonkun tekee onnelliseksi, niin kannattaa sitten elää niin. Jotkut vaan valitsee tosiaan toisin.
Tuossa puhuttiin normaaleista duunarin tuloista, ja että niilläkin pystyy nauttimaan elämästä. No totta hemmetissa pitääkin pystyä, ellei ole raha-asioissa totaalinen tumpelo! Ne ovat ns. normitulot ja niillä saa yleensä ns. normielämän!
Ellei sitten ole jotain isompaa ja harvinaisempaa rahareikää kuten esim. joku vakava sairaus, jonka hoito on kallista tai joku asunto tai mökki, jonka ylläpito on kallista ja jota ei saa myydyksi kirveelläkään. Jos mitään tällaista ei ole, niin normiduunarin palkalla ei ole köyhä muuta kuin omaa tyhmyyttään.
Mutta sitten on ne oikeasti ihan minimituloilla/-etuuksilla elävät, joilla ei oikeasti ole juuri mahdollisuutta nauttia elämästään, vaikka käyttäisivät kuinka järkevästi ja tarkasti ne pienet pennosensa.
Siksi tällaiset kirjoitukset kuin tuossa edellä saavat niskakarvani pystyyn, Ja kukaan tuntemistani köyhistä ei oikeasti haaveile mistään omakotitaloista, hienoista autoista tai merkkivaatteista. Ei todellakaan. Ne haaveet ovat enemmänkin tyyliin terveellisempää ruokaa, jotain pieniä harrastusjuttuja, jokin uusi kiva vaate tai vaikka kampaajalla käynti edes kerran viidessä vuodessa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi ihmeessä olet tehnyt 4 lasta jos teillä ei miehen kanssa ole kummallakaan töitä kuin satunnaisesti? Lapset tehdään sitten kun on itse varaa elättää ne. Ilman tuota lapsilaumaa teillä olisi parempi elintaso eikä tarvitsisi kerjätä kavereilta ja olla kateellinen.
Sinä tai joku muu samoin ajatteleva: Kerro nyt ihmeessä, mistä saa sellaisen kristallipallon (tai jonkin muun välineen), jonka avulla näkee tulevaisuuden sataprosenttisella (tai edes 80-90%:lla) varmuudella?
Päinvastoin, jos sinulla EI ole kristallipalloa mistä näet että tulet olemaan hyvätuloinen aina niin älä nyt hemmetissä hommaa neljää lasta! Ei niitä tarvitse muiden elätiksi tehdä. Normaalilla keskituloisellakaan ei tahdo olla varaa elättää noin montaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen itse ollut nuorempana holtiton rahankäyttäjä ja kateellinen niille, joilla näytti olevan varaa kaikkeen. Lomarahat oli käytetty jo kuukausia etukäteen ja koska elämä oli niin ankeaa, aina oli oikeus hankkia "jotain kivaa", jos sai esim. lahjaksi rahaa. Kotoa ei taloudenhoitoon eväitä saanut, koska äitini on samanlainen.
Kolmekymppisenä päätin muuttaa tilanteeni. Ensin säästin karsimalla ne "ansaitut" piristykset. Kun sain (pieniä) palkankorotuksia, laitoin korotuksen suoraan säästöön, myös lomarahat. Osoittamalla kykyni tulla toimeen pienillä menoilla sain tuloihini nähden suuren asuntolainan (100ke), jolloin säästöä alkoi syntyä myös omaisuuden karttumisen muodossa. Kun talous tuntui turvatummalta, riitti energiaa töiden ohessa opiskeluun ja sain sen myötä hyväpalkkaisen työn. Tällä hetkellä taloudellinen tilanteeni on varsin hyvä, vaikka lähdin liikkeellle miinusmerkistä.
Ennenkuin joku keksii sanoa, etten ole kokenut vastoinkäymisiä, vaan päässyt helpolla, tähän aikaan mahtui avioero ja yksinhuoltajuus, erityislapsen yh:na kannettu stressi, murheet ja asioiden hoitamiset sekä oma sairastuminen krooniseen ja parantumattomaan hermokipua aiheuttavaan sairauteen.
Ei pidä alistua siihen, että kun ei ole syntynyt kultalusikka suussa, ei voi saada taloudellisesti hyvää elämää. Täytyy aloittaa sieltä, mistä voi.
Kiva kun kerroit kokemuksesi. Itselläni on samanlainen historia, olen ollut myös holtiton rahankäyttäjä ja opin jo kotoa sellaisen mallin että on "rikkaita" ja sitten on tavallisia ihmisiä. Ja rikkaita oli nämä joilla on varaa matkustaa ja asua omakotitalossa ja meillä tavallisilla ihmisillä on aina köyhää ja kurjaa. Meni aika pitkälle aikuisuuteen ymmärtää että nämä "rikkaat" ovatkin ihan tavan työssäkäyviä, keskituloisia tai pienituloisiakin ihmisiä, jotka vain osaavat suunnitella talouttaan ja kuluttaa maltillisesti.
Kulutin myös isoja rahoja kaikenlaisteen turhuuteen, kun ajattelin että elämä on raskasta ja ansaitsen välillä jotain kivaa. Kuten erikoiskahveja, sisustusesineitä, voin käydä kampaajalla värjäyttämässä hiukset koska "Tiinakin" voi jne. En siis hahmottanut että Tiina voi käydä kampaajalla, koska säästää muissa asioissa eikä osta esimerkiksi niitä erikoiskahveja.
Käännekohta itselleni oli kun aloin ystäväni vinkistä kirjaamaan menojani Exceliin. Kirjasin kuukauden ajan ihan jokaikisen oston omalle rivilleen. Oli järkyttävää kuun lopussa nähdä mihin rahani menivät ja tajusin miksi olen "köyhä". Neljän euron erikoiskahvi ei ehkä tunnu kertaostona niin isolta, mutta viisi kertaa kuukaudessa se on jo 20 euroa. Sekään ei tunnu niin isolta, mutta kun ynnää parit heräteshoppailut 30e/kk, pienet ylimääräiset herkut kauppareissun yhteydessä 20e/kk, kiva lehti 5e, viinilasillinen kahvilassa pari kertaa kuussa 15e/kk, vähän kosmetiikkaa 20e/kk, niin äkkiä onkin näitä pikkujuttuja 100-150e/kk. Ja se on pienituloisen rahoista iso summa. Jos tuon laittaisi säästöön, niin vuodessa olisi jo 1200-1800e säästössä. Eli kuukauden nettopalkan verran!
Tein itselleni budjetin, jossa määrittelin paljonko saan käyttää kuukaudessa ruokaan, herkkuihin, ylimääräiseen kivaan (kaikkea ei kannata kieltää), vaateostoihin jne. Ja jatkoin jokaisen menoni kirjaamista ja pidin huolta että pysyin budjetissa. Pitkään meni, mutta lopulta säästämisestä tuli tapa. On muuten paljon mukavampaa elämää, kun tilillä on aina rahaa laskuihin ja yllättäviin menoihin. Ja muuttaessa takuuvuokrakin löytyy omasta takaa.
Köyhä ei kuitenkaan voi käydä kahvilassa, koska hän tarvitsee sen 4 euroa maitoon ja leipään. Eli ei ole mistä säästää.
Johan täällä oli osoitettu se ettei tuo pidä paikkaansa. Peruselämisen kattaan jo pelkästään työmarkkinatuella helposti. Ja aika monella on sitten juurikin näitä "kahvilakäyntejä" suoratoistopalveluita yms. juurikin tuosta syystä minkä lainaamasi henkilö mainitsi "tarvitseehan sitä jotain arjen piristystä" tai "eikö köyhällä olisi oikeus asiaan x,y tai z". Tottakai on oikeus, mutta ne ovat niitä typeriä valintoja jotka pitävät siellä köyhyydessä. Sijoittamalla saman rahan voisi itse luoda omaa varallisuuttaan, joka voi tuottaa ihan oikeaa kassavirtaakin. Tämä uusi kassavirta taas auttaa aina eteenpäin ja jatkossa ei ole enää ihan niin pienet tulot ja ei ole ihan niin köyhä. Mutta kun tätä ei haluta tehdä, koska "elämä on tässä ja nyt" tai "no ei kannata 10 kuussa säästää jos 10 vuoden päästä pääsee nauttimaan 18 eurosta..." Ei selkeästikään ymmärretä sitä että TIETYILLÄ sijoitusvalinnoilla niistä tuotoista pääsee nauttimaan parhaillaan jo saman kuukauden puolella. Ei tietenkään summa ole iso, mutta jokainen sentti omalle tilille on eteenpäin. Voisi tehdä vaikka päätöksen että "sijoitan 50 kuussa siten että se tuo tasaista kassavirtaa, puolet tuotoista sijoitan aina takaisin ja puolet käytän itseni hemmotteluun". Näin jo vuodessa saa 600 euroa säästöön, ja kuukausittain itsensä hemmotteluun voisi käyttää 2 euroa, ilman että se on yhtään mistään nykytuloista pois.
Malliesimerkki ihmisestä, joka ei ole koskaan elänyt köyhyydessä. Jos ainoat tulot ovat kelalta, niin silloin ei voi sijoittaa erilaisiin osakkeisiin tai rahastoihin.
Anna nälkäiselle kala ja hän elää sillä päivän. Opeta nälkäinen kalastamaan ja hän ei ole enää nälkäinen.
Terveisin entinen nälkäinen.
Tätä aloitusta en vaan ymmärrä, en millään. Tsori ap.
Vierailija kirjoitti:
Tiiättekö että ite saataan kuulkaa jopa ihan ehottaa kummilapselle, että ostan sille kalliin jäätelön. Voitteko kuvitella. Minulla ei talous siihen kaadu, vaikka kaksikin jäätelöä ostaisin. Itelleni voin sitten ostaa sitä halpaa jäätelöä. Lisäksi minulla on KAKSI suoratoistopalvelua. Katson silti, että elämänhallintani on ihan kunnossa.
Näetkö mitään eroa siinä, että itse ehdotat tai siinä, että jonkun mielestä sinun pitää ehdottaa.
Monissa varakkaissa perheissä syödään ihan tavallisia kaupan pakastealtaan jäätelöitä.
Humble bragi?? tää joku teinien Lontoon väännös jostakin mitä eivät osaa sanoa suomeksi?
En ole vielä lukenut tätä ketjua kokonaan, mutta en kyllä ihan tajua ap:n katkeruutta. Ja toisaalta tuntuu vaikealta uskoa, että ap:llä on useita hyviä ystäviä aivan täysin eri tuloluokassa.
Hämmentävän kaukana pienituloisen elämästä ovat monet vastaukset.
Mitä te ajattelette ap:n aloituksesta? Entä näistä hyvistä neuvoista?
Neuvominen ylipäänsä on turhaa. Jos neuvot tehoaisivat, kellään ei olisi ongelmia.
🇺🇦🇮🇱
Kummatkin ollaan ns. köyhistä oloista, eli vanhemmat dokas ja kaikki ylimääräinen raha meni siihen. Kurjissa vaatteissa ja vähissä ruuissa kasvettiin.
Me sitten taas päätettiin toisin, että itse emme koskaan kärsi moisesta, eikä lastenkaan tarvii. He saavat esim harrastaa mitä lystäävät ja vaatteissakin saavat välillä vähän kalliimpaa. Ruokaa on aina kaapeissa, jo kotivarankin takia. Opiskelu kannattaa aina!
Tuli se päivä eteen, kun yksinkertaisesti kyllästyin siihen, että kaikella on hintalappunsa. Jatkuvaa kauhistelua, että onpa kallista... miksi te tuota kallista maitoa juotte, kun jostain saa viisi senttiä halvemmallakin.... Oli sitten osapuolena vanhempani, tai appivanhemmat, sisarukset, sukulaiset tai työkaverit ja omat kaverit jne.
Mä en todellakaan lähde muutamien edullisiempien tavaroiden takia ravaamaan useammalla kaupalla, kun ruokaostoksia teen. Cittarista saa kaikkea ja se on lähellä, sinne siis.
Meillä on omakoti ja muut läheiset asuvat vuokralla. Autoa ei olla koskaan hankittu, kun sitä ei juurikaan tarvita. Jos tarvetta tulee niin vuokrata voi ja taksi kulkee. jne Eikä meillä ole mitään astiastoja tai sisustettu mitenkään desingiä - kierrätys edellä ja paljon tehdään itse. Joka toinen vuosi käydään jossain ulkomailla ja joka toinen matkustellaan Suomessa.
Alkoi tuo jatkuva kauhistelu kuitenkin tulla korvista ulos, joten nykyään ihan reippaasti sitten kerron, että missä on käyty ja ostettu ja maksettu. Niinhän muutkin tekee "ostin kirpparilta ihanan takiin, 2 euroa" - "löysin Zalandolta kivat kengät - 300 euroa". Nettijuttuihin olen budjetoinut satasen kuukaudessa. Eli spotify, netflix, prime, hbo...
Eikä kyse edes ole siitä, että me törsätään älyttömästi. Kalliimpia ostoksia mietitään todella pitkään, että tarvitaanko tätä? Tai jos haluaa hemmottelua, niin ei tapahdu montaakaan kertaa vuodessa.
En ole koskaan mitään vinkkejä antanut muille miten säästää, mutta jatkuvasti silti saa kuulla tuota, että miten teillä on varaa, miksi ostatte niin kalliita juttuja.. Joten nyt vaan riittää. Kattelkoot haavit auki ja kyselkööt.
Työtä tekemällä saa rahaa. Opiskelemalla saa rahaa vähän enemmän.
Säästöön aina kaikesta tulevasta rahasta 10% < tätä olen harjottanut ysäriltä saakka, kun Frendeissä tuon vinkin näin. Rossin ja Monican vanhemmat vaativat noin. ;D Ei huono neuvo. + puskuri.
Olisin mä sen jätskin ap:n muksulle ostanut, vaikka vähän tässä ketuttaakin tuo ap:n asenne. Jo sinne piknikille lähtiessä voisi varautua itsekin, eikä olettaa, että muut maksaa. Siinähän se ero onkin, ap ei ole valmis itse laittamaan mitään likoon. Valittaa vaan.