Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni kysymys teille, joiden mielestä toimeentulotuen saajan pitäisi ilmoittaa Kelaan ne pullonkeräysrahat tai kirppistuotot yms. Kuvitellaan, että on kaksi toimeentulotuensaajaa, joista kummallekin tulee jokin yllättävä meno, jonka vuoksi tarvitsevat akuutisti rahaa ruokaan. Toinen saa äidiltään n. 20 euron arvoisen ruokakassin, toinen taas saa äidiltään 20 euroa ostaakseen ruokaa (koska jostain syystä äiti ei pysty, halua tai jaksa mennä kauppaan itse). Oletettavasti sen rahaa käteensä saaneen pitäisi nyt teidän mielestänne ilmoittaa Kelaan saamansa avustus. Mutta entä sen, joka sai ruokakassin? Pitäisikö sekin vähentää seuraavan kuun tuesta? Jos ei, niin onko tämä oikeasti mielestänne ihan looginen ja oikeunmukainen käytöntö?
Ja jos kaikki vaan pitäisi vähentää, niin mistä ihminen voi saada apua, jos jokin yllättävä kriisi tulee, jos kaikki lopulta vähennetään?
Olen ns. hyvätuloinen ja minun mielestä voitte ihan rauhassa pitää pullonkeräämisestä ja kirppismyynnistä saamanne tulot ilmoittamatta minnekään. Kummallakaan ei kuitenkaan mitään suuria tuloja kerry eikä tuntipalkoille pääse. Sama koskee jotain 20 euron avustusta käteisenä tai ruokakassina. Molemmat voi minun mielestä katsoa hyväätarkoittavaksi lahjaksi ja avuksi. En ymmärrä, miksi näitä pitäisi edes kenenkään kadehtia tai muuten kitistä, että niistä pitäisi ilmoittaa, jos jo muutenkin on niin ahdingossa, että joutuu toimeentulotukea tms. hakemaan.
Tässä oli selkeä ja fiksun kuuloinen vastaus (toki sinuttelumuotoa lukuunottamatta, mutta en halua puuttua pikkuseikkaan, kun joku kerrankin kuulosti tolkulliselta ihmiseltä).
Kiitos. En nyt sanamuotoa jaksanut ajatella, kun pidin asiaa tärkeämpänä :).
Tuli vielä mieleen, että jos näistä kirppis- ja pullonkeräämistuotoista pitäisi alkaa veroja maksamaan, niin niistähän pitäisi ensin tehdä vähennykset, ja maksaa vero puhtaasta tuotosta. Siitä sitten vaan laskemaan, että millaiset tulonhankkimisvähennykset näihin kohdistuvat.
Nyt taisi tulla taas joku virheellinen ilmaismuoto, mutta ei kai se haittaa :).
Hyvä pointti! Jos on käytetty pyörää keräämisessä, pitäisi pyörän kulut saada vähennettyä verotuksessa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos alat miettimään, niin mitä mielestäsi tapahtuu ihmiselle, jolla ei ole sosiaalista verkostoa, jolla ei ole harrastuksia, eikä mitään virikkeitä?[/quote]Harrastukisa ja virikkeitä on edullisia ja jopa ilmaisia. Esimerkiksi tiettyihin urheiluporukkoihin pääsee ihan muutamalla eurolla kuussa (seuran jäsenmaksu), suoratoistojen ja lehtitilauksien korvikkeena on ilmaispalvelut (ruutu, areena, mtv, dplay , kirjaston lukusali jne). Minäkin harrastan yhtä urheilulajia aktiivisesti, mutta se on minulle ilmaista, koska saan jäsenmaksut kuitattua talkootyöllä seuran hyväksi. Ja varsinkin tämä talkootyö jos mikä on virikkeitä tarjoavaa.
Harrastusten tarkoitus on olla kiinnostavia. Ei sitä vain mennä jonnekin sen takia, että se on ilmaista tai hyvin edullista, ellei asiaan ole mitään mielenkiintoa.
No mitä ne virikkeet ja harrastukset on mitkä kelpaa köyhälle, jos ei ilmainen kelpaa? Kansalaisopistoissa on virikkeitä listatolkulla vähävaraisille ja muillekin pilkkahintaan. Voi opiskella jopa osatutkintoja ja näihin saattaa jopa saada sosiaalitoimistolta tukea syrjäytymisen ehkäisyyn. Siellä saa myös sosiaalisia verkostoja ja tapaa ihmisiä. On paljon erilaisia harrastusporukoita, urheiluryhmiä, päiväjumppaa, hiihtopolkua yms ja varmasti uimaankin pääsee, jos ei halliin, niin kesällä rannalle.
Köyhän ainoana kelpuuttama the virike on ilmeisesti lähikuppila, missä voi tupakka huulessa ja tuoppi kädessä mölytä ja valittaa elämäm kovaa kohtaloa kaltaistensa seurassa.
No minulle henkilökohtaisesti erilaiset luovat taide- ja askarteluprojektit ovat kaikkein tärkeimpiä. Niihin menee väistämättä rahaa. Onneksi niistä on myös hieman tullut takaisin.
Mitkään tavalliset jumpparyhmät eivät kiinnosta. Jumppaan ja venyttelen kotona. Ainoat ryhmäliikunnat, joissa olen ikinä käynyt ovat olleet tanssiryhmiä, mutta niissä olenkin käynyt sitten paljon (esim. lattareita, itämaista tanssia, argentiinalaista tangoa, Nia-tanssia). En muista, että olisin löytänyt sopivia kansalais- tai työväenopistosta. Tällä hetkellä voisin ehkä ajatella jotain jooga- tai qigong-ryhmää, jos tosi edullisesti löytyisi.
Ilmaisista tai hyvin edullisista jutuista kiinnostavat esim. taidenättelyt ja museot. Kirjastosta lainaan kirjoja ja leffoja. Liikun luonnossa. Opiskelen kieliä.
Valitettavasti kiinnostuksen kohteet eivät muutu tulotason mukaan, ei myöskään ihmisen perusluonne (mikä täällä näyttää täysin unohtuvan).
Luovat taide ja askarteluprojektit voivat kyllä olla todella halpoja. Materiaalia voi saada vaikka kuinka paljon ilmaiseksi. Monet valittavat esimerkiksi, että langat ovat kalliita. Vaikka monesta neuleesta ne voisi purkaa aivan helposti. Ja näitä ei kivannäköisiä neuleita löytyy kyllä kirppareilta pilkkahintaan. Purkaa ja pesee langat ja kutoo niistä. Kuten kankaiden kohdalla. Kun menee kangaskauppaan, niin uusi kangas on aina aika kallista, mutta käytettyjen vaatteiden kankaiden uudelleen käyttäminen ei maksa paljoakaan.
Luonto on täynnä materiaaleja. Eikä jotkut liimat ja ompelulangat kulu hetkessä loppuun, vaikka niitä ostaisikin.
Puuta on metsät täynnä jne. Joten jos on luova, niin kyllä niihin luoviin projekteihin pitäisi löytää myös luovia ratkaisuja.
Jos ja kun harrastuksia on lukuisia, niin kalliiksi se tulee. Jo pelkkä meneminen niihin elleivät ole ihan vieressä.
Kaikkia noita tanssijuttuja voi myös harrastaa kotona tai pihalla YouTubesta katsomalla ja pariksi voi kysyä muita samasta asiasta kiinnostuneita.
Jos ja kun harrastuksiin menee vaikka 50€ kuussa, niin silloin ei voi valittaa ettei kotona ole oliiviöljyä 29. päivä ja tilillä 2€.Kiitos vaan vinkeistä. Ostan ja myyn kirppiksillä. En kaipaa juurikaan lankoja, koska en neulo enkä virkkaa enkä oikeastaan ompelekaan. Luonnosta löytyy jotain kyllä, mutta vähemmän pystyn niitä hyödyntämään niissä jutuissa, joita teen. Enemmän tykkään vain liikkua luonnossa ja nauttia siitä sillä tavalla.
En ylipäätään tee isoja kompromisseja (pieniä kyllä) sen suhteen mitä haluan luoda. Jos minulla ei jonain hetkenä ole varaa johonkin, mitä haluan tehdä, siirrän sen sellaiseen ajankohtaan, jolloin siihen on varaa, ja alan värkkäämään vaihteeksi jotain ihan muuta. Eli en siis tee mitään vain siksi, että sen voisi tehdä halvalla tai halvoista materiaaleista.
Tanssin toisinaan kotona, mutta kerrostalossa asuminen rajoittaa kyllä melkoisen paljon. En kyllä tällä hetkellä käy missään ryhmissäkään.
Kyllä me kaikki köyhät askartelijat ja kutojat osaamme kaikki niksit. Mutta on ihan eri asia kutoja ja askarrella yksinään, kuin käydä vaikka taidekoulussa. Ja jos joku haaveilee taidekoulussa, niin sille on ihan kettuilua mennä sanomaan, että luonto on täynnä taidetta.
Kaikki me haaveilemme jostain suuremmasta, jostain johon ei ole varaa. Mutta suurin osa meistä tyytyy ja on kiitollinen edes siitä mihin rahkeet riittää.
Mutta onko se nyt siis tärkeämpää käydä taidekoulua vai tehdä sitä taidetta?
Mikä estää sinua kutsumasta kotiisi muita köyhiä kutoajia, maalaajia, savityöntekijöitä? Ei tarvitse yksin tehdä? Kaikki asiat on tietenkin eri asioita. Aivan, murtomaahiihtäminen yksin pururadalla on eri asia kun jossain seurassa hiihtäminen ja hintakin on eri. Puhumme kymmenistä tuhansista euroista.
Selittelyä selittelyn perään, miksi halvemmat taidemuodot ei käy.
Et tee isoja kompromisseja. Ok, se on oikeutesi, mutta älä odota muiden kustantavan sinun ”joulukinkkuasi”, koska sinun harrastuksesi ovat niin kalliita ettei muuhun enää riitä raha. Kukaan ei ole viemässä sinulta taideharrastuksia pois, mutta muista olisi järkevää suhteuttaa nekin menot tuloihin ja pysyä omien rahojen puolella, eikä aina olla käsi ojossa muiden suuntaan. Eihän muutkaan omien harrastusten takia ole sinulta pyytämässä milloin mitäkin ilmaiseksi?
Et vaikuta kovin luovalta, etkä avoimelta uusille ideoille. Samat vanhat ja kalliit keinot käytössä.
No en ole ruinaamassa keneltäkään "joulukinkkuja" enkä ole kädet ojossa kenenkään suuntaan. Täällä joku kysyi, että millainen harrastustoiminta köyhiä kiinnostaa, ja kun hän toi samalla esille jotain murtomaahiihtoa ja kansalaisopiston jumpparyhmää, niin teki mieli kertoa, että ainakin minua kiinnostavat ihan eri jutut. Ja minä kyllä suhteutan menoni tuloihini. Jos minä tuhlaan harrastukseen, minä tingin sen muusta.
Ja jos puhutaan ihan kirjaimellisesti siitä joulukinkusta, niin en edes ottaisi sitä vastaan, jos joku tarjoaisi, koska en syö lainkaan punaista lihaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun on tullut selväksi, että pullojen kerääminen ja kirppistuotot ovat rikollista toimintaa, jos niitä ei vähennetä toimeentulotuesta, niin eikös tässä päästä ketjun alkuperäiseen aiheeseen, eli sittenhän on pakko alkaa kerjätä lahjoituksia muilta, jos kerran omin keinoin ei voi hankkia itselleen mitään lisää. Ja sehän oli laajasti koettu vääräksi tavaksi, koska muut eivät halua lahjoittaa. Joten voisiko joku nyt vastata aika selvästi että mikä on se oikea tapa? Jos ihminen elää toimeentulotuella eikä onnistu saamaan töitä (tai saa töitä, mutta palkka on niin pieni, että hän on edelleen toimeentulotuella), niin jos hänen tarvitsisi ostaa tai hankkia jotain, niin mikä on se suositeltu tapa? Pitäisikö siis kerjätä tutuilta - vai onko ok yrittää hankkia lisää rahaa pulloja keräämällä, marjoja myymällä tai kirppismyynnillä? Vai onko ainoa vastaus se, että toimeentulotuella elävän kuuluukin kärsiä, koska se tuottaa iloa ja tyydytystä joillekin muille?
Ne eivät ole rikollista toimintaa, mutta kannattavuus saattaa kärsiä, jos teet kaiken juuri sääntökirjojen mukaan. Ota selvää ihan oikeasti missä kohtaa ne rajat menevät. Passiivisuus on kaikkein vähiten tuottavaa. Jos ei ota huomioon tappiolla tekemistä.
Minä ehkä laittaisin niitä 5 euroja suoraan noihin riskisijoituksiin. Niistä joku saattaa tuoda paljon voittoa, jos tuovat. Se on ehkä vähän kuin rulettia, mutta parempaa kuin lottoaminen ehdottomasti.
Käytännössä suurin osa on rikastunut myymällä jotain. Enkä nyt puhu itsensä myymisestä. Tauluja, pullaa, kirjoja, lyijykynäpiirustuksia, nettipelejä, mehua, käytettyjä alushousuja taivas on oikeasti vain rajana mitä voit myydä. Ja kun myyt tarpeeksi ja kunnon voitolla pääset eroon sekä toimeentulotuesta, että saat verosi maksettua.Käytätkö nyt ns. sä-passiivia, vai onko taktiikkasi passiivis-aggressiivinen sinuttelu aiheessa, jota en ole itse määritellyt kohdallani omakohtaiseksi?
Mutta sitten aiheeseen. Sinä siis laittaisit toimeentulotukiasiakkaana 5 euroa riskisijoitukseen ja toivoisit saavasi jonkin pienen voiton? Ok. Huonoja uutisia sinulle: menettäisit sen 5 euroa välittömästi seuraavassa kuussa. Ja sitä seuraavassa. Eli joutuisit heti tappiolle. Sijoituksesi nimittäin otettaisiin huomioon seuraavasta kuusta alkaen toimeentulotuessa niin pitkään, kun sinulla olisi se sijoitus.
Kuulostaa ihan hyvältä idealta alkaa myydä "kaikenlaista". Pitäisi varmaan löytää vielä ostajat. Tässäkin ketjussa on käynyt ilmi, että maksukykyiset ovat kovin tarkan markan ihmisiä ja miettivät tarkkaan, mitä ostavat. Kuinka paljon luulet, että olisi menekkiä kaikenlaiselle vanhalla kirppisromulle, pullalle (ketjussa nimenomaan on opetettu, että pullaa ei kannata ostaa, vaan kannattaa leipoa itse), lyijykynäpiirustuksille ja mehulle? nettipelejä varmaan kannattaa osata oikeasti tehdä, ennen kuin ryhtyy myymään. Melkein tuo pikkuhousukauppa on ainoa todennäköisesti tuottava (voimme kaikki miettiä, miksi), mutta tuskin kuukauden aikana ehtisi niin monia pikkareita käyttämäänkään, että saisi niillä kaikki elinkustannuksensa katettua.
Kuinka paljolla /kk olisit itse valmis ostamaan tällaisten "myyjien" tarjoamia tuotteita?
On helppo kehottaa muita myymään kaikenlaista vakuutellen, että kyllä "joku" aina haluaa ostaa. Vähän sama kuin niissä ilmaisissa kyydeissä. Kovin harva on itse halukas kuskailemaan, mutta kovasti uskotaan, että "aina joku lähtee mielellään".
En tiedä, mutta jostain syystä kauppiaat kyllä tienaavat. He myyvät vaikka mitä. Monelle on kyllä aikanaan sanottu se mitä sinäkin sanot ettei kukaan mitään osta. Niin taidettiin sanoa jopa Jeff Bezokselle.
Ihmiset myyvät vaikka mitä. Siis ihan vaikka mitä ja netin kautta sitä voi myydä ympäri maailman. Tässä on nyt kyse ihan vaan mielikuvituksesta. Tietenkin pitää osata jotain tai tehdä edes jotain, jotta sen voi myydä. Yllättävä moni myy jopa jonkun toisen tekemiä tuotteita.
Joku ne joulukinkut, laatikot, lahjat, vaatteet, koiranruuat, kortit, verhot, laukut myy ja tienaa ja joku niitä aina vaan ostaa. Paitsi tietenkin sinun elämässä jossa näitä joku ihmisiä ei ole, vaan siellä on kaikki ihmiset, jotka eivät koskaan osta mitään, koska tekevät kaiken itse ja säästävät jokaisen roposen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pieni kysymys teille, joiden mielestä toimeentulotuen saajan pitäisi ilmoittaa Kelaan ne pullonkeräysrahat tai kirppistuotot yms. Kuvitellaan, että on kaksi toimeentulotuensaajaa, joista kummallekin tulee jokin yllättävä meno, jonka vuoksi tarvitsevat akuutisti rahaa ruokaan. Toinen saa äidiltään n. 20 euron arvoisen ruokakassin, toinen taas saa äidiltään 20 euroa ostaakseen ruokaa (koska jostain syystä äiti ei pysty, halua tai jaksa mennä kauppaan itse). Oletettavasti sen rahaa käteensä saaneen pitäisi nyt teidän mielestänne ilmoittaa Kelaan saamansa avustus. Mutta entä sen, joka sai ruokakassin? Pitäisikö sekin vähentää seuraavan kuun tuesta? Jos ei, niin onko tämä oikeasti mielestänne ihan looginen ja oikeunmukainen käytöntö?
Ja jos kaikki vaan pitäisi vähentää, niin mistä ihminen voi saada apua, jos jokin yllättävä kriisi tulee, jos kaikki lopulta vähennetään?
Olen ns. hyvätuloinen ja minun mielestä voitte ihan rauhassa pitää pullonkeräämisestä ja kirppismyynnistä saamanne tulot ilmoittamatta minnekään. Kummallakaan ei kuitenkaan mitään suuria tuloja kerry eikä tuntipalkoille pääse. Sama koskee jotain 20 euron avustusta käteisenä tai ruokakassina. Molemmat voi minun mielestä katsoa hyväätarkoittavaksi lahjaksi ja avuksi. En ymmärrä, miksi näitä pitäisi edes kenenkään kadehtia tai muuten kitistä, että niistä pitäisi ilmoittaa, jos jo muutenkin on niin ahdingossa, että joutuu toimeentulotukea tms. hakemaan.
Tässä oli selkeä ja fiksun kuuloinen vastaus (toki sinuttelumuotoa lukuunottamatta, mutta en halua puuttua pikkuseikkaan, kun joku kerrankin kuulosti tolkulliselta ihmiseltä).
Kiitos. En nyt sanamuotoa jaksanut ajatella, kun pidin asiaa tärkeämpänä :).
Tuli vielä mieleen, että jos näistä kirppis- ja pullonkeräämistuotoista pitäisi alkaa veroja maksamaan, niin niistähän pitäisi ensin tehdä vähennykset, ja maksaa vero puhtaasta tuotosta. Siitä sitten vaan laskemaan, että millaiset tulonhankkimisvähennykset näihin kohdistuvat.
Nyt taisi tulla taas joku virheellinen ilmaisumuoto, mutta ei kai se haittaa :).
Hyvä pointti! Jos on käytetty pyörää keräämisessä, pitäisi pyörän kulut saada vähennettyä verotuksessa jne.
Tätä juuri tarkoitin. Kirppispöydätkin yms. maksaa ja täytyyhän sielläkin jotenkin kulkea pöytää järjestelemässä tms. Kyllä näistäkin ihan oikeat ja rehelliset vähennykset on laskettavissa. Loppujen lopuksi ei juuri jää puhdasta tuottoa, josta maksaa veroja ja toimeentulotukeakin varten ilmoitettava summa jää varmasti hyvin pieneksi. Niin että ihan turhaa on minun mielestä kenenkään kiukutella siitä, että köyhien on nämäkin muistettava ilmoittaa.
Se joka arvosteli toimeentuloasiakkaiden liian kalliiden silmälasien korvausta.
Jos köyhällä ihmisellä on sellainen näkö tai siis näönpuute, että tarvitsee määrätyt lasit ja niitä ei saa muutamalla kympillä.
Pitäisikö hänen silloin vain ostaa ne halvimmat yksiteholasit vaikka niillä ei sitten kuitenkaan näe kunnolla? Ovat jopa silmille vaaraksi.
Sitäpaitsi tt-tuki korvaa vain halvimman mukaan, ei siihen kuulu mitään merkkikehyksiä tms.
On myös mielestäni tyhmä sääntö. Korvataan vain yhdet lasit. Sinällään järkevää ja oikein, mutta joskus ei.
Jos tarjouksessa on vaikka kahdet lasit edullisesti, vaikka sata euroa, niin tt-asiakas voi valita vain yhdet ja sitten ne kalliimmat 120 euron. Kun eu myydä yksittäin halvempia.
Tai yhdet sadan euron lasit niiden sadan euron kaksien tarjouslasien sijasta.
Kun täällä niin paljon puhutaan köyhien tyhmistä valinnoista ja ajattelemattomuudesta niin ei tajuta miten byrokratia ja oudot säännöt rajoittavat monta kertaa sitä köyhän järkevää valintaa.
Normaalisti ihminen yleensä ostaisi ne kahdet lasit satasella. Niin se köyhäkin. Mutta ei vaan voi kun Kela niin säätää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä ekana olisi köyhälle sijoittamista ehdottelemassa. Sijoittaa pitäisi se määrä rahaa, mikä on myös pahimmassa tapauksessa varaa menettää. Sen sijaan jos vaan suinkin mahdollista niin puskuria kannattaa yrittää riipiä kasaan vaikka siinä menisi aikaa. Jonkunlainen puskuri tuo ainakin itselleni mielenrauhaa ja vähentää stressiä. Itse kyllä sijoitankin, mutta siihen on myös varaa.
-Jos tilaa netflixiä ON vara hävitä tämä raha
-Jos pelaa veikkauksen pelejä ON vara hävitä tämä raha
-Jos tilaa aikakausilehtiä ON vara hävitä tämä raha
....
Tajusitko? Sen sijaan että VARMASTI häviää rahat, sen voi sijoittaa jolloin on PIENI riski että häviää sen rahan mutta SUURI todennäköisyys että se tuottaa TULOA tulevaisuudessa, mitä ei muuten olisi saanut koskaan.
Jos vielä ostaa hyviä osinkoyhtiöitä, eli Osinko on kohtuullisen korkea, osingonmaksu on turvattu hyvällä liiketoiminnalla ja tulovirralla, sekä yhtiö nostaa säännöllisesti osinkoa niin todennäköisyys tappioille on pieni. Minulla on 20 vuoden aikana ollut varmasti yli 100 yhtiötä salkussani, ja tälläkin hetkellä 60 yhtiötä, ja VAIN yhdessä tapauksessa olen menettänyt kaikki SIIHEN sijoittamani rahat. Ja tämän tappion merkitys on alle 1% sijoitetusta pääomasta. Ja jos tämän jakaa mitä tarkoittaa tuottohistoriassani tuottoprosprosentille niin vaikutus on 0,04% p.a.
minulla on yhtiöitä salkussani jotka maksavat minulle joka vuosi enemmän osinkoja kuin olen niistä aikoinaan maksanut. Nämä ovat tietenkin harvinaisia mutta aina silloin tällöin tapahtuu. Miettikää vaikka nestettä. Jos olisitte ostaneet vuonna 2009 nesteen osakkeita, sen sijaan että käyttäneet 200 euroa (vuodessa) humputuksiin, teillä olisi nyt noin 3200 euroa nesteessä kiinni JA olisitte saaneet yhteensä osinkoja tänä aikana 462 euroa. En tarkistanut splittien vaikutusia että oliko ne huomitoitu jo tuolla kauppalehden datassa huomioitu, jos ei ollut niin saadut hyödyt ovat liian pienet. Eli nesteen kohdalla 5 vuoden jälkeen osingoista on jo saanut sijoittamansa 200 euroa takaisin tilille ja kaikki loppu siitä ikuisuuteen puhdasta rahavirtaa kotiinpäin.
Koetko yleensä, ettäeri asioihin käytetty raha on hävittyä rahaa ja menetys? Mietin vaan, että miten pystyy nauttimaan elämässä ikinä mistään, jos kaikessa aina kokee, että siihen laitettu raha on hävitty. Periaatteessahan tuo sama esimerkkisi koskee sitten lasten Linnanmäki-käyntejä, joululahjoja, teatterissa käymistä, matkarahoja isoäidin luo, ystävälle lähetettyä joulukorttia... jne. Kaikenhan voisi aina sijoittaa. Periaatteessa jo lapsen hankkiminen tulee tarkoittamaan rahanmenoa. Voiko kaikkea mielestäsi mitata rahassa ja onko sijoittaminen ainoa järkevä toiminta tässä elämässä? Jotenkin saatte tässä ketjussa asian kuulostamaan siltä, että kaikki, mikä ei tähtää lisärahan tuottamiseen, on turhaa.
Käytetty raha on aina käytetty raha, ellei sitä sijoita johonkin joka tuo sen takaisin. Niin se vaan on. Onko se silti sen arvoista? Monesti on ja toisinaan ei. Puhut nauttimisesta ja siinähän se eri monesti löytyy. Moni köyhä haluaa nauttia heti ja toiset vasta vähän myöhemmin ja vähän enemmän. Ajattele sitä vaikka, että sinulla on 2 perunaa. Voit syödä ne heti molemmat tai sitten kaivaa niistä yhden maahan. Syksyllä sinulla on 7 perunaa ja nyt syöt niistä taas yhden ja kaivat niistä kuusi maahan. Seuraavana syksynä sinulla on 42 perunaa. Ja voit jo syödä vaikka 3 perunaa ja voit kasvattaa 39 perunaa jne.
Sen sijaan ensimmäinen söi molemmat heti. Hänellä ei ollut syksyllä syötäväksi yhtään perunaa. Eikä todellakaan mitään perunoita seuraavanakaan vuonna, mutta hän oli kyllä syyllistämässä ja käsi ojossa kyselemässä niitä 42 kaverin perunaa.
Toivottavasti ne kaksi perunaa maistui silloin kaksi vuotta sitten hyviltä?Edelleen aivan elämästä vieraantunutta settiä. Miten tätä perunaesimerkkiäsi voisi soveltaa Linnanmäkeen, isoäidin tapaamiseen, lasten joululahjoihin tai ystävälle lähetettyy korttiin?
Jotenkin häiriintynyttä myös, että miellät ne lyhytjännitteiseksi "nauttimiseksi", kun ei jakseta kurinalaisena sijoittaa vaan, jotta myöhemmin voidaan saada jotain enemmän. Onko kaikessa muuten aina pointtina yrittää saada jotain "enemmän"?
Jos kulutat kaikki rahat heti, se on niistä lyhytjännitteistä nauttimista. Nautit sen mitä niillä olet ostanut heti. Et jossain myöhemmässä vaiheessa, et ole saanut niistä tuottoa tms. Se nyt vaan on tosiasia.
En tiedä missä elämässä elät, mutta ihan normaalissa elämässä ihmisillä jää rahaa säästöön. Kaikki rahat eivät ole menneet siihen mennessä kun uudet rahat tulevat tilille.
Ei kaiken käytetyn rahan tarvitse olla tuottavaa. Mutta sekin on tosiasia, ettet saa niitä takaisin, jollet sijoita niitä johonkin tuottavan.
Ne kulutustavarat ovat sinua köyhdyttäviä asioita. Mitä enemmän niitä on se pienemmäksi rahavarasi muuttuvat. Eli köyhdyt. Joten joko kompensoit sen tuloilla tai sitten pienemmät noita menoja. Tämä on se köyhän ongelma. Menoja on, mutta tulot eivät kata niitä, eikä mikään edes tuota tilalle uutta.
Voit ostaa yhden 5€ kortin ja antaa sen mummolle. Voit sijoittaa ja ostaa 5€ korttitarvikkeita, tehdä niistä kortteja ja myydä niitä kortteja ja saada voittoa niistä 30€ ja antaa niistä yhden mummolle. Voit kerätä ilmaisia asioita ja väsätä niistä kortin ja antaa sen.
Nyt kysymys kuuluu. Kenen tilillä on eniten rahaa ja kenen vähiten ja kenen tili meni miinukselle.
Mummolla on jokaisessa tapauksessa se kortti kädessä.
Elän ihan tavallista suomalaista elämää. Rahaa jää kyllä säästöön, mutta ei se minusta ole elämäni pääasia. En pidä tuhlailuna ja humputteluna edes huvituksia ja nautintoja. Ne kuuluvat olennaisena osana elämään. Juuri vietettiin uutta vuotta lasten kanssa, eikä se ollut minusta turhaa - siihen meni rahaa, kun ostettiin ruokia (ei niitä kaikkein halvimpia) ja herkkuja, pidettiin jouluvaloja päällä (meni sähköä) jne, mutta minusta se oli eilen mitä paras sijoituskohde niille rahoille, jotka siihen meni. Toivon lasteni muistavan lapsuudestaan ja myöhemmin minusta vähän muunlaisia asioita kuin loputtoman rahojen laskemisen ja jatkuvan asioiden kieltämisen säästämiseen vedoten. Haluan myös itse tehdä elämässäni asioita, joista pidän. Minulle olennaisinta ei olekaan mahdollisimman suuri summa pankkitulillä. Ei haittaa yhtään, vaikka naapurilla olisi enemmän. Olennaista on se, voinko elää sellaista elämää, jota haluan elää, ja nyt se aika pitkälti toteutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä ekana olisi köyhälle sijoittamista ehdottelemassa. Sijoittaa pitäisi se määrä rahaa, mikä on myös pahimmassa tapauksessa varaa menettää. Sen sijaan jos vaan suinkin mahdollista niin puskuria kannattaa yrittää riipiä kasaan vaikka siinä menisi aikaa. Jonkunlainen puskuri tuo ainakin itselleni mielenrauhaa ja vähentää stressiä. Itse kyllä sijoitankin, mutta siihen on myös varaa.
Juuri näin. Näen sijoittamisen riskaabelina toimintana, johon köyhän ei todellakaan kannata ryhtyä. Minulla ei ole myöskään pienintäkään kiinnostusta asiaan. Joten en jaksa asiaan edes perehtyä.
Jos haluan ylimääräistä rahaa, yritän löytää pieniä työkeikkoja tai saada myydyksi itse tekemiäni tuotteita. Joskus harvakseltaan ostan arvan tai laitan rivin lottoa. That's it.
Työkeikat vievät aikaa, jota ei saa takaisin. Se on ikuisesti menetetty ja arpojen ja loton pelaaminen se vasta rahan kankkulan kaivoon heittämistä onkin.
:D:D Toivottavasti sinä et ole niitä, jotka haukkuvat työttömiä köyhiä laiskoiksi ja työtä vieroksuviksi. Ei olisi ainakaan varaa. Ja kyllä joku mielenkiintoinen työ on paljon parempaa ajankulua kuin joku epämääräinen sijoitustoiminta. Ja siitä saa varmasti palkan ilman riskiä.
Mitä tulee arpoihin, niin ostan niitä siksi kun niiden suhteen minulla käy usein tosi hyvä tuuri. Viime vuonna (siis 2020) ostin kuusi arpaa, yhteensä 30€, voitot 65€. Lotosta ei kylläkään tule ikinä mitään enkä viime vuonna lotonnutkaan. "Pelaamisessa" jäin siis 35€ plussalle.
Ei Saa. Riskejä on vaikka kuinka paljon. Entä jos joudut onnettomuuteen työmatkalla ja kuolet tai vammaudut tai työnantajasi tekee konkurssin ennen kuin olet saanut palkkasi jne. Se että sinä et ole tunnistanut riskejä EI tarkoita etteikö riskejä olisi. IHAN kaikessa on riskejä, niitä et voi koskaan välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä on ihan kiinnostavaa, että köyhyysvinkit ovat siirtyneet seuraavalle asteelle. Aiemmin jumituttiin siihen, että joulukuun rahapulaa voisi helpottaa ostamalla ämpärin ja menemällä metsään marjastamaan tai Töölönlahdelle onkimaan. Nyt ollaan siirrytty seuraavaan vaiheeseen eli siihen, että haukutaan huonosta taloudenhallinnasta, jos ei sijoita. Ihan kiinnostavaa. Tietääkö joku, mistä tämä sijoitusinnostus on alkanut? Jotkut lehdethän ovat lähteneet tähän mukaan ja haastatelleet esim. sitä yhtä blogin pitäjää, joka on kertonut vääristeltyä ja kaunisteltua tarinaansa rikastumisesta - siis että muka on sijoittanut sosiaalitukiaan ja tullut sitä kautta rikkaaksi. Onhan se vetovoimainen tarina! Siinäkin kyllä "unohdettiin" kertoa, että kyseisen henkilön isä ja varakas puoliso ovat rahoittaneet hänen elämäänsä, joten hän on voinut sijoittaa omat rahansa (jotka eivät siis kuluneet elämiseen, kuten muilla ihmisillä) ja ettei hän oikeasti sijoittanut minimaalisia sosiaalitukiaan vaan paljon isompia summia.
Unohdit mainita sen mitä aina on sanottu. Ensin ne menot kuriin ja kun ne on satu kuriin niin seuraava vaihe on, että se rahan tulo pitäisi saada nousuun. Siihen on muutamia keinoja. Lisätä sitä työtä, josta saa tuloja tai sijoittaa. Ehkä on muitakin keinoja, kuten mennä rikkaisiin naimisiin tai periä, mutta tämä ei ole monelle käytänössä mahdollista.
Jotain noista on vaan pakko olla valmis tekemään tai sitten hyväksyä tosiasia, että on ja pysyy köyhänä ja aina kerjämässä muilta milloin mitäkin.
Kuulisin mielelläni mitä sinä ajattelet, että köyhien pitäisi tehdä? Tilata Netflix ja katsella sitä? Vai kävellä kaverille kerjäämään?En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta tunnen muutaman "ikiköyhän". Ongelma on siinä, jos työelämään ei ole enää mahdollisuuksia. Ollaan esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta tulot just nippa nappa sen yli, että ei ole oikeutettu toimeentulotukeenkaan. Kun sitten hajoaa pölynimuri tai tarvitsee silmälasit, toimeentulotukena niitä ei saa (kuten voisi saada, jos olisi oikeutettu perustoimeentulotukeen) vaan on ostettava itse. Ja sitten ostetaan osamaksulla, jos kuitenkin luottotiedot ovat vielä kunnossa. Ennenkuin edelliset osamaksutkaan on saatu maksettua pois, tulee jo jokin asia, minkä vuoksi joudutaan ottamaan uusi osamaksu. Tai sitten raha, jonka ehkä olisi voinut sijoittaakin, menee lääkkeisiin ja/tai taksimatkaan sairaalaan. Vaikka Kela-taksissa joutuu maksamaan vain omavastuuosuuden, on sekin 25 €.
On olemassa köyhiä, kuten on olemassa asunnottomia. Mutta ovatko he näitä, jotka itkevät kun heille tarjottu jäätelö on kaupasta ostettu 1€ tuutti, eikä kioskilta ostettu 3€ tuutti?
Maailmassa on paljon sellaista köyhyyttä mihin ei itse voi vaikuttaa mitenkään. Ehkä Suomessakin, mutta monen köyhyys on huonojen valintojen seurausta, joskus huonoa onnea. Mutta Suomessa todella monella on mahdollisuus päästä siitä pois.
Suomen köyhä valittaa kuinka rahat menivät uusin silmälaseihin. Monessa maassa sellaisia ei ole edes toisilla niitä tarvitsevilla ole koskaan ollut. En tiedä kuinka halvalla halvimmat lasit saa, mutta puhumme aina useista sadoista, koska niissä on oltava erikoislinssiä ja pinnoitetta ja ties mitä. Liimata tai teilata niitä ei voi ikinä ja niin arvokkaat ne eivät ole, etteikö niitä voisi jättää tuolille ja etteikö niiden päälle voisi istahtaa vahingossa.
Eivät nämä mun tuttuni tosiaan ole pummailemassa keneltäkään mitään. Mutta mitä tulee silmälaseihin, niin hyvin harvalla on molemmissa silmissä täsmälleen sama näkö. Eli on aivan tavallista, että vasen linssi on erilainen kuin oikea. Joku ketjussa ehdotti markettilaseja ja ne ei useimmille juuri tuosta syystä käy. Mä ostin omat kaksiteholasini pari vuotta sitten tarjouksesta ja maksoin näistä noin 250 €. Sangat olivat ihan halvimmasta päästä. Tuli kuitenkin halvemmaksi kaksiteholasit kuin kahdet eri lasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos alat miettimään, niin mitä mielestäsi tapahtuu ihmiselle, jolla ei ole sosiaalista verkostoa, jolla ei ole harrastuksia, eikä mitään virikkeitä?[/quote]Harrastukisa ja virikkeitä on edullisia ja jopa ilmaisia. Esimerkiksi tiettyihin urheiluporukkoihin pääsee ihan muutamalla eurolla kuussa (seuran jäsenmaksu), suoratoistojen ja lehtitilauksien korvikkeena on ilmaispalvelut (ruutu, areena, mtv, dplay , kirjaston lukusali jne). Minäkin harrastan yhtä urheilulajia aktiivisesti, mutta se on minulle ilmaista, koska saan jäsenmaksut kuitattua talkootyöllä seuran hyväksi. Ja varsinkin tämä talkootyö jos mikä on virikkeitä tarjoavaa.
Harrastusten tarkoitus on olla kiinnostavia. Ei sitä vain mennä jonnekin sen takia, että se on ilmaista tai hyvin edullista, ellei asiaan ole mitään mielenkiintoa.
No mitä ne virikkeet ja harrastukset on mitkä kelpaa köyhälle, jos ei ilmainen kelpaa? Kansalaisopistoissa on virikkeitä listatolkulla vähävaraisille ja muillekin pilkkahintaan. Voi opiskella jopa osatutkintoja ja näihin saattaa jopa saada sosiaalitoimistolta tukea syrjäytymisen ehkäisyyn. Siellä saa myös sosiaalisia verkostoja ja tapaa ihmisiä. On paljon erilaisia harrastusporukoita, urheiluryhmiä, päiväjumppaa, hiihtopolkua yms ja varmasti uimaankin pääsee, jos ei halliin, niin kesällä rannalle.
Köyhän ainoana kelpuuttama the virike on ilmeisesti lähikuppila, missä voi tupakka huulessa ja tuoppi kädessä mölytä ja valittaa elämäm kovaa kohtaloa kaltaistensa seurassa.
No minulle henkilökohtaisesti erilaiset luovat taide- ja askarteluprojektit ovat kaikkein tärkeimpiä. Niihin menee väistämättä rahaa. Onneksi niistä on myös hieman tullut takaisin.
Mitkään tavalliset jumpparyhmät eivät kiinnosta. Jumppaan ja venyttelen kotona. Ainoat ryhmäliikunnat, joissa olen ikinä käynyt ovat olleet tanssiryhmiä, mutta niissä olenkin käynyt sitten paljon (esim. lattareita, itämaista tanssia, argentiinalaista tangoa, Nia-tanssia). En muista, että olisin löytänyt sopivia kansalais- tai työväenopistosta. Tällä hetkellä voisin ehkä ajatella jotain jooga- tai qigong-ryhmää, jos tosi edullisesti löytyisi.
Ilmaisista tai hyvin edullisista jutuista kiinnostavat esim. taidenättelyt ja museot. Kirjastosta lainaan kirjoja ja leffoja. Liikun luonnossa. Opiskelen kieliä.
Valitettavasti kiinnostuksen kohteet eivät muutu tulotason mukaan, ei myöskään ihmisen perusluonne (mikä täällä näyttää täysin unohtuvan).
Luovat taide ja askarteluprojektit voivat kyllä olla todella halpoja. Materiaalia voi saada vaikka kuinka paljon ilmaiseksi. Monet valittavat esimerkiksi, että langat ovat kalliita. Vaikka monesta neuleesta ne voisi purkaa aivan helposti. Ja näitä ei kivannäköisiä neuleita löytyy kyllä kirppareilta pilkkahintaan. Purkaa ja pesee langat ja kutoo niistä. Kuten kankaiden kohdalla. Kun menee kangaskauppaan, niin uusi kangas on aina aika kallista, mutta käytettyjen vaatteiden kankaiden uudelleen käyttäminen ei maksa paljoakaan.
Luonto on täynnä materiaaleja. Eikä jotkut liimat ja ompelulangat kulu hetkessä loppuun, vaikka niitä ostaisikin.
Puuta on metsät täynnä jne. Joten jos on luova, niin kyllä niihin luoviin projekteihin pitäisi löytää myös luovia ratkaisuja.
Jos ja kun harrastuksia on lukuisia, niin kalliiksi se tulee. Jo pelkkä meneminen niihin elleivät ole ihan vieressä.
Kaikkia noita tanssijuttuja voi myös harrastaa kotona tai pihalla YouTubesta katsomalla ja pariksi voi kysyä muita samasta asiasta kiinnostuneita.
Jos ja kun harrastuksiin menee vaikka 50€ kuussa, niin silloin ei voi valittaa ettei kotona ole oliiviöljyä 29. päivä ja tilillä 2€.Kiitos vaan vinkeistä. Ostan ja myyn kirppiksillä. En kaipaa juurikaan lankoja, koska en neulo enkä virkkaa enkä oikeastaan ompelekaan. Luonnosta löytyy jotain kyllä, mutta vähemmän pystyn niitä hyödyntämään niissä jutuissa, joita teen. Enemmän tykkään vain liikkua luonnossa ja nauttia siitä sillä tavalla.
En ylipäätään tee isoja kompromisseja (pieniä kyllä) sen suhteen mitä haluan luoda. Jos minulla ei jonain hetkenä ole varaa johonkin, mitä haluan tehdä, siirrän sen sellaiseen ajankohtaan, jolloin siihen on varaa, ja alan värkkäämään vaihteeksi jotain ihan muuta. Eli en siis tee mitään vain siksi, että sen voisi tehdä halvalla tai halvoista materiaaleista.
Tanssin toisinaan kotona, mutta kerrostalossa asuminen rajoittaa kyllä melkoisen paljon. En kyllä tällä hetkellä käy missään ryhmissäkään.
Kyllä me kaikki köyhät askartelijat ja kutojat osaamme kaikki niksit. Mutta on ihan eri asia kutoja ja askarrella yksinään, kuin käydä vaikka taidekoulussa. Ja jos joku haaveilee taidekoulussa, niin sille on ihan kettuilua mennä sanomaan, että luonto on täynnä taidetta.
Kaikki me haaveilemme jostain suuremmasta, jostain johon ei ole varaa. Mutta suurin osa meistä tyytyy ja on kiitollinen edes siitä mihin rahkeet riittää.
Mutta onko se nyt siis tärkeämpää käydä taidekoulua vai tehdä sitä taidetta?
Mikä estää sinua kutsumasta kotiisi muita köyhiä kutoajia, maalaajia, savityöntekijöitä? Ei tarvitse yksin tehdä? Kaikki asiat on tietenkin eri asioita. Aivan, murtomaahiihtäminen yksin pururadalla on eri asia kun jossain seurassa hiihtäminen ja hintakin on eri. Puhumme kymmenistä tuhansista euroista.Selittelyä selittelyn perään, miksi halvemmat taidemuodot ei käy.
Et tee isoja kompromisseja. Ok, se on oikeutesi, mutta älä odota muiden kustantavan sinun ”joulukinkkuasi”, koska sinun harrastuksesi ovat niin kalliita ettei muuhun enää riitä raha. Kukaan ei ole viemässä sinulta taideharrastuksia pois, mutta muista olisi järkevää suhteuttaa nekin menot tuloihin ja pysyä omien rahojen puolella, eikä aina olla käsi ojossa muiden suuntaan. Eihän muutkaan omien harrastusten takia ole sinulta pyytämässä milloin mitäkin ilmaiseksi?
Et vaikuta kovin luovalta, etkä avoimelta uusille ideoille. Samat vanhat ja kalliit keinot käytössä.
No en ole ruinaamassa keneltäkään "joulukinkkuja" enkä ole kädet ojossa kenenkään suuntaan. Täällä joku kysyi, että millainen harrastustoiminta köyhiä kiinnostaa, ja kun hän toi samalla esille jotain murtomaahiihtoa ja kansalaisopiston jumpparyhmää, niin teki mieli kertoa, että ainakin minua kiinnostavat ihan eri jutut. Ja minä kyllä suhteutan menoni tuloihini. Jos minä tuhlaan harrastukseen, minä tingin sen muusta.
Ja jos puhutaan ihan kirjaimellisesti siitä joulukinkusta, niin en edes ottaisi sitä vastaan, jos joku tarjoaisi, koska en syö lainkaan punaista lihaa.
Puhumme todellakin yleisellä tasolla. Joten yhtäkään ”kinkku” tai ”harrastus” ehdotusta ei pidä ottaa täysin kirjaimellisesti. Kun puhumme köyhyydestä ja ”luovista” harrastuksista, ketjuun ilmestyy aina se köyhä, joka kertoo kuinka ei voi harrastaa sitä, koska on köyhä. Esille tulee sitten, että ei se ole luovaharrastus, vaan se määrätty ”luova”harrastus. Koska muu ei kelpaa. Muihin kyllä olisi varaa, mutta ei juuri siihen yhteen.
Minulle sillä ei ole merkitystä oletko ”sinä” juuri se henkilö jonka juttuja analysoimme. Kyse on ajatusmalleista. Näistä määrätyn tyyppisistä ajatusmalleista, jotka yhdistävät määrättyjä köyhiä lähes sataprosenttisesti.
Mikään ei kannata, mitään ei voi tehdä, kukaan ei osta ja muut eivät ymmärrä ja mitään ei voi muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pieni kysymys teille, joiden mielestä toimeentulotuen saajan pitäisi ilmoittaa Kelaan ne pullonkeräysrahat tai kirppistuotot yms. Kuvitellaan, että on kaksi toimeentulotuensaajaa, joista kummallekin tulee jokin yllättävä meno, jonka vuoksi tarvitsevat akuutisti rahaa ruokaan. Toinen saa äidiltään n. 20 euron arvoisen ruokakassin, toinen taas saa äidiltään 20 euroa ostaakseen ruokaa (koska jostain syystä äiti ei pysty, halua tai jaksa mennä kauppaan itse). Oletettavasti sen rahaa käteensä saaneen pitäisi nyt teidän mielestänne ilmoittaa Kelaan saamansa avustus. Mutta entä sen, joka sai ruokakassin? Pitäisikö sekin vähentää seuraavan kuun tuesta? Jos ei, niin onko tämä oikeasti mielestänne ihan looginen ja oikeunmukainen käytöntö?
Ja jos kaikki vaan pitäisi vähentää, niin mistä ihminen voi saada apua, jos jokin yllättävä kriisi tulee, jos kaikki lopulta vähennetään?
Tämähän meidän systeemissä on tällä hetkellä ongelma ja hallituksessa on ilmeisesti ainakin puhuttu esiselvityksestä josko tälle jotain voitaisiin tehdä. Kun ei voi opintolainan korkoihinkaan hankkia tuloja kun ne otetaan heti tt-tuesta pois, vaikka korkoja ei katsota menoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä ekana olisi köyhälle sijoittamista ehdottelemassa. Sijoittaa pitäisi se määrä rahaa, mikä on myös pahimmassa tapauksessa varaa menettää. Sen sijaan jos vaan suinkin mahdollista niin puskuria kannattaa yrittää riipiä kasaan vaikka siinä menisi aikaa. Jonkunlainen puskuri tuo ainakin itselleni mielenrauhaa ja vähentää stressiä. Itse kyllä sijoitankin, mutta siihen on myös varaa.
-Jos tilaa netflixiä ON vara hävitä tämä raha
-Jos pelaa veikkauksen pelejä ON vara hävitä tämä raha
-Jos tilaa aikakausilehtiä ON vara hävitä tämä raha
....
Tajusitko? Sen sijaan että VARMASTI häviää rahat, sen voi sijoittaa jolloin on PIENI riski että häviää sen rahan mutta SUURI todennäköisyys että se tuottaa TULOA tulevaisuudessa, mitä ei muuten olisi saanut koskaan.
Jos vielä ostaa hyviä osinkoyhtiöitä, eli Osinko on kohtuullisen korkea, osingonmaksu on turvattu hyvällä liiketoiminnalla ja tulovirralla, sekä yhtiö nostaa säännöllisesti osinkoa niin todennäköisyys tappioille on pieni. Minulla on 20 vuoden aikana ollut varmasti yli 100 yhtiötä salkussani, ja tälläkin hetkellä 60 yhtiötä, ja VAIN yhdessä tapauksessa olen menettänyt kaikki SIIHEN sijoittamani rahat. Ja tämän tappion merkitys on alle 1% sijoitetusta pääomasta. Ja jos tämän jakaa mitä tarkoittaa tuottohistoriassani tuottoprosprosentille niin vaikutus on 0,04% p.a.
minulla on yhtiöitä salkussani jotka maksavat minulle joka vuosi enemmän osinkoja kuin olen niistä aikoinaan maksanut. Nämä ovat tietenkin harvinaisia mutta aina silloin tällöin tapahtuu. Miettikää vaikka nestettä. Jos olisitte ostaneet vuonna 2009 nesteen osakkeita, sen sijaan että käyttäneet 200 euroa (vuodessa) humputuksiin, teillä olisi nyt noin 3200 euroa nesteessä kiinni JA olisitte saaneet yhteensä osinkoja tänä aikana 462 euroa. En tarkistanut splittien vaikutusia että oliko ne huomitoitu jo tuolla kauppalehden datassa huomioitu, jos ei ollut niin saadut hyödyt ovat liian pienet. Eli nesteen kohdalla 5 vuoden jälkeen osingoista on jo saanut sijoittamansa 200 euroa takaisin tilille ja kaikki loppu siitä ikuisuuteen puhdasta rahavirtaa kotiinpäin.
Eettiset ja moraaliset tekijät ovat ongelma sijoittamisessa. En rahoita luonnon tuhoamista, enkä eläinkokeita, en turkistarhausta, lapsityövoimaa jne. Ennemmin tosiaan olen köyhä kun sijoitan arvojeni vastaiseen toimintaan.
Mulla sama. Siksi juuri sijoitan koska haluan niilläkin valinnoillani vaikuttaa. Ja älä nyt vaan väitä ettei yritykselle ole mitään väliä sen markkina-arvolla. Jos pörssissä on jokin epäeettinen yritys jonka markkina arvostaa roskapaperiksi niin se on kuin myrkkypilleri mille tahansa yritysvaltaajalle ja onnistuu kannibalisoimaan tämän valtaajankin markkinoiden niin katsoessa. Tällainen epäeettinen yritys voi siis toki roikkua pörssissä ja omata oman pienen tuotemarkkinansa mutta ei voi ikinä lähteä ns. lentoon. Ja siinä voi olla itsekin vaikuttamassa. Ihan mahtavaa eiks ookki!
Olen eri, mutta mulla tuo eettisyyden ajatus menee paljon laajemmalle kuin esim. lapsityövoimaan, luonnon tuhoamiseen tai eläinten oikeuksien polkemiseen. Koko pörssi- ja sijoitustoiminta on syvältä sanonko mistä. Ja se nimenomaan luo köyhyyttä koko ajan lisää tähän maailmaan.
Miten moni suomalainenkin on köyhä siksi, että on saanut kenkää jossain yt-nevotteluissa, jotta osakkeenomistajat saavat osinkonsa. Hehän tulevat aina ensimmäisenä, ennen työntekijöitä ja heidän palkkojaan. Siksi onkin niin hemmetin ironista, että täällä kehotetaan köyhiä sijoittamaan.
Ja olen muuten lukenut, että vankiloiden jälkeen eniten psykopaatteja löytyy pörssi- ja rahoitusmaailmasta. En ainakaan itselleni lainkaan yllättävää.
Kerrotko MITEN pörssi- ja sijoitustoiminta LUO köyhyyttä? Ja nimenomaan PÖRSSI-toiminta eli arvopapereiden myynti... YRITYKSIÄ olisi vaikka pörssiä ei olisi koskaan keksitykään, mutta omistaminen olisi vielä enemmän keskittynyttä kuin nyt. Kerro siis se mekanismi, jolla se että omistusta voi JAKAA laajemmalle joukolle LUO köyhyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietäisikö joku sijoitustoimintaan perehtynyt, kuinka paljon ihmisten sijoitusinto hyödyttää muita tahoja kuin sijoittajaa itseään? Kiinnostaisi kuulla tätäkin puolta. Paljonhan se hyödyttää, koska muuten ei niin hanakasti neuvottaisi ihmisiä sijoittamaan vaikka riskilläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä on ihan kiinnostavaa, että köyhyysvinkit ovat siirtyneet seuraavalle asteelle. Aiemmin jumituttiin siihen, että joulukuun rahapulaa voisi helpottaa ostamalla ämpärin ja menemällä metsään marjastamaan tai Töölönlahdelle onkimaan. Nyt ollaan siirrytty seuraavaan vaiheeseen eli siihen, että haukutaan huonosta taloudenhallinnasta, jos ei sijoita. Ihan kiinnostavaa. Tietääkö joku, mistä tämä sijoitusinnostus on alkanut? Jotkut lehdethän ovat lähteneet tähän mukaan ja haastatelleet esim. sitä yhtä blogin pitäjää, joka on kertonut vääristeltyä ja kaunisteltua tarinaansa rikastumisesta - siis että muka on sijoittanut sosiaalitukiaan ja tullut sitä kautta rikkaaksi. Onhan se vetovoimainen tarina! Siinäkin kyllä "unohdettiin" kertoa, että kyseisen henkilön isä ja varakas puoliso ovat rahoittaneet hänen elämäänsä, joten hän on voinut sijoittaa omat rahansa (jotka eivät siis kuluneet elämiseen, kuten muilla ihmisillä) ja ettei hän oikeasti sijoittanut minimaalisia sosiaalitukiaan vaan paljon isompia summia.
Unohdit mainita sen mitä aina on sanottu. Ensin ne menot kuriin ja kun ne on satu kuriin niin seuraava vaihe on, että se rahan tulo pitäisi saada nousuun. Siihen on muutamia keinoja. Lisätä sitä työtä, josta saa tuloja tai sijoittaa. Ehkä on muitakin keinoja, kuten mennä rikkaisiin naimisiin tai periä, mutta tämä ei ole monelle käytänössä mahdollista.
Jotain noista on vaan pakko olla valmis tekemään tai sitten hyväksyä tosiasia, että on ja pysyy köyhänä ja aina kerjämässä muilta milloin mitäkin.
Kuulisin mielelläni mitä sinä ajattelet, että köyhien pitäisi tehdä? Tilata Netflix ja katsella sitä? Vai kävellä kaverille kerjäämään?En ole tuo edellinen kirjoittaja, mutta tunnen muutaman "ikiköyhän". Ongelma on siinä, jos työelämään ei ole enää mahdollisuuksia. Ollaan esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta tulot just nippa nappa sen yli, että ei ole oikeutettu toimeentulotukeenkaan. Kun sitten hajoaa pölynimuri tai tarvitsee silmälasit, toimeentulotukena niitä ei saa (kuten voisi saada, jos olisi oikeutettu perustoimeentulotukeen) vaan on ostettava itse. Ja sitten ostetaan osamaksulla, jos kuitenkin luottotiedot ovat vielä kunnossa. Ennenkuin edelliset osamaksutkaan on saatu maksettua pois, tulee jo jokin asia, minkä vuoksi joudutaan ottamaan uusi osamaksu. Tai sitten raha, jonka ehkä olisi voinut sijoittaakin, menee lääkkeisiin ja/tai taksimatkaan sairaalaan. Vaikka Kela-taksissa joutuu maksamaan vain omavastuuosuuden, on sekin 25 €.
On olemassa köyhiä, kuten on olemassa asunnottomia. Mutta ovatko he näitä, jotka itkevät kun heille tarjottu jäätelö on kaupasta ostettu 1€ tuutti, eikä kioskilta ostettu 3€ tuutti?
Maailmassa on paljon sellaista köyhyyttä mihin ei itse voi vaikuttaa mitenkään. Ehkä Suomessakin, mutta monen köyhyys on huonojen valintojen seurausta, joskus huonoa onnea. Mutta Suomessa todella monella on mahdollisuus päästä siitä pois.
Suomen köyhä valittaa kuinka rahat menivät uusin silmälaseihin. Monessa maassa sellaisia ei ole edes toisilla niitä tarvitsevilla ole koskaan ollut. En tiedä kuinka halvalla halvimmat lasit saa, mutta puhumme aina useista sadoista, koska niissä on oltava erikoislinssiä ja pinnoitetta ja ties mitä. Liimata tai teilata niitä ei voi ikinä ja niin arvokkaat ne eivät ole, etteikö niitä voisi jättää tuolille ja etteikö niiden päälle voisi istahtaa vahingossa.Eivät nämä mun tuttuni tosiaan ole pummailemassa keneltäkään mitään. Mutta mitä tulee silmälaseihin, niin hyvin harvalla on molemmissa silmissä täsmälleen sama näkö. Eli on aivan tavallista, että vasen linssi on erilainen kuin oikea. Joku ketjussa ehdotti markettilaseja ja ne ei useimmille juuri tuosta syystä käy. Mä ostin omat kaksiteholasini pari vuotta sitten tarjouksesta ja maksoin näistä noin 250 €. Sangat olivat ihan halvimmasta päästä. Tuli kuitenkin halvemmaksi kaksiteholasit kuin kahdet eri lasit.
Ei käy tai ei haluta käyttää? Estäkö joku käyttämästä laseja vaikka toinen linssi olisikin väärä? Vai onko Na lasit pakko ostaa heti kalliilla osamaksulla? Miksei niitä voi liimata?
Mikä estää ostamasta kahdet eri lasit Lidlistä 2.99€ kpl ja vaihtaa toisesta se linssi siihen toiseen? Oletko kokeillut ostaa Saksasta netistä? Ja miten ihmeessä ne menevät aina rikki? Luulisi, että tuon hintaisi pitäisi köyhänä ihmisenä, kuin kukkaa kämmenellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä on ihan kiinnostavaa, että köyhyysvinkit ovat siirtyneet seuraavalle asteelle. Aiemmin jumituttiin siihen, että joulukuun rahapulaa voisi helpottaa ostamalla ämpärin ja menemällä metsään marjastamaan tai Töölönlahdelle onkimaan. Nyt ollaan siirrytty seuraavaan vaiheeseen eli siihen, että haukutaan huonosta taloudenhallinnasta, jos ei sijoita. Ihan kiinnostavaa. Tietääkö joku, mistä tämä sijoitusinnostus on alkanut? Jotkut lehdethän ovat lähteneet tähän mukaan ja haastatelleet esim. sitä yhtä blogin pitäjää, joka on kertonut vääristeltyä ja kaunisteltua tarinaansa rikastumisesta - siis että muka on sijoittanut sosiaalitukiaan ja tullut sitä kautta rikkaaksi. Onhan se vetovoimainen tarina! Siinäkin kyllä "unohdettiin" kertoa, että kyseisen henkilön isä ja varakas puoliso ovat rahoittaneet hänen elämäänsä, joten hän on voinut sijoittaa omat rahansa (jotka eivät siis kuluneet elämiseen, kuten muilla ihmisillä) ja ettei hän oikeasti sijoittanut minimaalisia sosiaalitukiaan vaan paljon isompia summia.
Jotenkin näin keskituloisena amatöörisijoittana tuntuu, että näillä palstan kommentoineilla ammattisijoittajilla ei ole kaikki kotona. Sen verran hämärää ja epämääräistä juttua tulee. Johonkin 500e kuukausituloihin pitää oikeasti olla jo aika muhkea salkku.
Sen verran voi lisätä, että olen itsekkin ollut köyhä opiskeluaikana ja valmistumisen jälkeen, mutta kyllä ne lisätulot tuli hankittua kaikenlaisista hanttihommakeikoista, muutot, lumihommat jne. Rahat tuli sitten käytettyä elämän laadun parantamiseen. Nyt voi sitten sijoitellakin kun sitä rahaa jää sopivasti yli palkan jälkeen.
Ja miten tuo eroaa keskimääräisestä kansankapitalistista? Valtaosa on köyhiä lapsena, opiskeluaikoina ja vielä perhettä perustaessaankin. Ja tekevät paljon töitä. Ovat kulutuskriittisiä ja säästäväisyysmyönteisiä.
Muuta ei tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun on tullut selväksi, että pullojen kerääminen ja kirppistuotot ovat rikollista toimintaa, jos niitä ei vähennetä toimeentulotuesta, niin eikös tässä päästä ketjun alkuperäiseen aiheeseen, eli sittenhän on pakko alkaa kerjätä lahjoituksia muilta, jos kerran omin keinoin ei voi hankkia itselleen mitään lisää. Ja sehän oli laajasti koettu vääräksi tavaksi, koska muut eivät halua lahjoittaa. Joten voisiko joku nyt vastata aika selvästi että mikä on se oikea tapa? Jos ihminen elää toimeentulotuella eikä onnistu saamaan töitä (tai saa töitä, mutta palkka on niin pieni, että hän on edelleen toimeentulotuella), niin jos hänen tarvitsisi ostaa tai hankkia jotain, niin mikä on se suositeltu tapa? Pitäisikö siis kerjätä tutuilta - vai onko ok yrittää hankkia lisää rahaa pulloja keräämällä, marjoja myymällä tai kirppismyynnillä? Vai onko ainoa vastaus se, että toimeentulotuella elävän kuuluukin kärsiä, koska se tuottaa iloa ja tyydytystä joillekin muille?
Ei pullojen kerääminen ja kirppistoiminta ole rikollista vaan NIISTÄ SAATUJEN TUOTTOJEN ILMOITTAMAJÄTTÄMINEN JOKO VEROJEN MAKSUN VÄLTTÄMISEKSI TAI TUKIEN KASVATTAMISEKSI on rikollista.
Samoin jos ei ilmoita niitä tt-tukea varten ja jos ilmoittaa, niin se summa vähennetään pois tt-tuesta.
Voitte hokea tuota vaikka kuinka paljon, mutta se ei tule tuottamaan yhtään toivomaanne ilmoitusta Kelalle. Ihmisen täytyy olla todella tyhmä, jos menee toimeentulotukihakemuksessa raportoimaan saamieen pullonkeräysrahoja tai äidiltä saamaansa avustusta. Toivottavasti kukaan ei niin tee. Valitettavasti joku lievästi kehitysvammainen tai heikkolahjainen saatettaisiin sumuttaa uskomaan, että niin pitää tehdä, ja he sitten kärsivät nahoissaan muiden ihmisten ilkeämielisyyden. Kukaan normaalijärkinen ei tietenkään ilmoita. Eikä ilmoittaisi kukaan niistäkään, jotka nyt täällä koulukiusaamishengessä yrittävät saada toiset tekemään niin.
Jos joku laittaa tilille rahaa, niin sehän näkyy tiliotteissa. Kaikilla ei ole auttajat samassa kaupungissa ja toinen vaihtoehto on, että posti varastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä ekana olisi köyhälle sijoittamista ehdottelemassa. Sijoittaa pitäisi se määrä rahaa, mikä on myös pahimmassa tapauksessa varaa menettää. Sen sijaan jos vaan suinkin mahdollista niin puskuria kannattaa yrittää riipiä kasaan vaikka siinä menisi aikaa. Jonkunlainen puskuri tuo ainakin itselleni mielenrauhaa ja vähentää stressiä. Itse kyllä sijoitankin, mutta siihen on myös varaa.
-Jos tilaa netflixiä ON vara hävitä tämä raha
-Jos pelaa veikkauksen pelejä ON vara hävitä tämä raha
-Jos tilaa aikakausilehtiä ON vara hävitä tämä raha
....
Tajusitko? Sen sijaan että VARMASTI häviää rahat, sen voi sijoittaa jolloin on PIENI riski että häviää sen rahan mutta SUURI todennäköisyys että se tuottaa TULOA tulevaisuudessa, mitä ei muuten olisi saanut koskaan.
Jos vielä ostaa hyviä osinkoyhtiöitä, eli Osinko on kohtuullisen korkea, osingonmaksu on turvattu hyvällä liiketoiminnalla ja tulovirralla, sekä yhtiö nostaa säännöllisesti osinkoa niin todennäköisyys tappioille on pieni. Minulla on 20 vuoden aikana ollut varmasti yli 100 yhtiötä salkussani, ja tälläkin hetkellä 60 yhtiötä, ja VAIN yhdessä tapauksessa olen menettänyt kaikki SIIHEN sijoittamani rahat. Ja tämän tappion merkitys on alle 1% sijoitetusta pääomasta. Ja jos tämän jakaa mitä tarkoittaa tuottohistoriassani tuottoprosprosentille niin vaikutus on 0,04% p.a.
minulla on yhtiöitä salkussani jotka maksavat minulle joka vuosi enemmän osinkoja kuin olen niistä aikoinaan maksanut. Nämä ovat tietenkin harvinaisia mutta aina silloin tällöin tapahtuu. Miettikää vaikka nestettä. Jos olisitte ostaneet vuonna 2009 nesteen osakkeita, sen sijaan että käyttäneet 200 euroa (vuodessa) humputuksiin, teillä olisi nyt noin 3200 euroa nesteessä kiinni JA olisitte saaneet yhteensä osinkoja tänä aikana 462 euroa. En tarkistanut splittien vaikutusia että oliko ne huomitoitu jo tuolla kauppalehden datassa huomioitu, jos ei ollut niin saadut hyödyt ovat liian pienet. Eli nesteen kohdalla 5 vuoden jälkeen osingoista on jo saanut sijoittamansa 200 euroa takaisin tilille ja kaikki loppu siitä ikuisuuteen puhdasta rahavirtaa kotiinpäin.
Eettiset ja moraaliset tekijät ovat ongelma sijoittamisessa. En rahoita luonnon tuhoamista, enkä eläinkokeita, en turkistarhausta, lapsityövoimaa jne. Ennemmin tosiaan olen köyhä kun sijoitan arvojeni vastaiseen toimintaan.
Mulla sama. Siksi juuri sijoitan koska haluan niilläkin valinnoillani vaikuttaa. Ja älä nyt vaan väitä ettei yritykselle ole mitään väliä sen markkina-arvolla. Jos pörssissä on jokin epäeettinen yritys jonka markkina arvostaa roskapaperiksi niin se on kuin myrkkypilleri mille tahansa yritysvaltaajalle ja onnistuu kannibalisoimaan tämän valtaajankin markkinoiden niin katsoessa. Tällainen epäeettinen yritys voi siis toki roikkua pörssissä ja omata oman pienen tuotemarkkinansa mutta ei voi ikinä lähteä ns. lentoon. Ja siinä voi olla itsekin vaikuttamassa. Ihan mahtavaa eiks ookki!
Olen eri, mutta mulla tuo eettisyyden ajatus menee paljon laajemmalle kuin esim. lapsityövoimaan, luonnon tuhoamiseen tai eläinten oikeuksien polkemiseen. Koko pörssi- ja sijoitustoiminta on syvältä sanonko mistä. Ja se nimenomaan luo köyhyyttä koko ajan lisää tähän maailmaan.
Miten moni suomalainenkin on köyhä siksi, että on saanut kenkää jossain yt-nevotteluissa, jotta osakkeenomistajat saavat osinkonsa. Hehän tulevat aina ensimmäisenä, ennen työntekijöitä ja heidän palkkojaan. Siksi onkin niin hemmetin ironista, että täällä kehotetaan köyhiä sijoittamaan.
Ja olen muuten lukenut, että vankiloiden jälkeen eniten psykopaatteja löytyy pörssi- ja rahoitusmaailmasta. En ainakaan itselleni lainkaan yllättävää.
Olet totaalisen väärässä. ENSIN maksetaan firman kulut, ja verot. Näitä KULUJA on esim PALKAT. Vasta sitten katsotaan onko omistajille mitään palautettavaa, ja kuinka paljon jätetään firmaan pesämunaksi.
Suomeksi duunari saa palkkansa aina kuukauden(tai kahdenviikon) välein tehtyään työpanoksen, mutta sijoittaja saa palkkansa (osingon) VASTA siteen kun tiedetään onko jaettavaa voittoa syntynyt ensinkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä ekana olisi köyhälle sijoittamista ehdottelemassa. Sijoittaa pitäisi se määrä rahaa, mikä on myös pahimmassa tapauksessa varaa menettää. Sen sijaan jos vaan suinkin mahdollista niin puskuria kannattaa yrittää riipiä kasaan vaikka siinä menisi aikaa. Jonkunlainen puskuri tuo ainakin itselleni mielenrauhaa ja vähentää stressiä. Itse kyllä sijoitankin, mutta siihen on myös varaa.
-Jos tilaa netflixiä ON vara hävitä tämä raha
-Jos pelaa veikkauksen pelejä ON vara hävitä tämä raha
-Jos tilaa aikakausilehtiä ON vara hävitä tämä raha
....
Tajusitko? Sen sijaan että VARMASTI häviää rahat, sen voi sijoittaa jolloin on PIENI riski että häviää sen rahan mutta SUURI todennäköisyys että se tuottaa TULOA tulevaisuudessa, mitä ei muuten olisi saanut koskaan.
Jos vielä ostaa hyviä osinkoyhtiöitä, eli Osinko on kohtuullisen korkea, osingonmaksu on turvattu hyvällä liiketoiminnalla ja tulovirralla, sekä yhtiö nostaa säännöllisesti osinkoa niin todennäköisyys tappioille on pieni. Minulla on 20 vuoden aikana ollut varmasti yli 100 yhtiötä salkussani, ja tälläkin hetkellä 60 yhtiötä, ja VAIN yhdessä tapauksessa olen menettänyt kaikki SIIHEN sijoittamani rahat. Ja tämän tappion merkitys on alle 1% sijoitetusta pääomasta. Ja jos tämän jakaa mitä tarkoittaa tuottohistoriassani tuottoprosprosentille niin vaikutus on 0,04% p.a.
minulla on yhtiöitä salkussani jotka maksavat minulle joka vuosi enemmän osinkoja kuin olen niistä aikoinaan maksanut. Nämä ovat tietenkin harvinaisia mutta aina silloin tällöin tapahtuu. Miettikää vaikka nestettä. Jos olisitte ostaneet vuonna 2009 nesteen osakkeita, sen sijaan että käyttäneet 200 euroa (vuodessa) humputuksiin, teillä olisi nyt noin 3200 euroa nesteessä kiinni JA olisitte saaneet yhteensä osinkoja tänä aikana 462 euroa. En tarkistanut splittien vaikutusia että oliko ne huomitoitu jo tuolla kauppalehden datassa huomioitu, jos ei ollut niin saadut hyödyt ovat liian pienet. Eli nesteen kohdalla 5 vuoden jälkeen osingoista on jo saanut sijoittamansa 200 euroa takaisin tilille ja kaikki loppu siitä ikuisuuteen puhdasta rahavirtaa kotiinpäin.
Koetko yleensä, ettäeri asioihin käytetty raha on hävittyä rahaa ja menetys? Mietin vaan, että miten pystyy nauttimaan elämässä ikinä mistään, jos kaikessa aina kokee, että siihen laitettu raha on hävitty. Periaatteessahan tuo sama esimerkkisi koskee sitten lasten Linnanmäki-käyntejä, joululahjoja, teatterissa käymistä, matkarahoja isoäidin luo, ystävälle lähetettyä joulukorttia... jne. Kaikenhan voisi aina sijoittaa. Periaatteessa jo lapsen hankkiminen tulee tarkoittamaan rahanmenoa. Voiko kaikkea mielestäsi mitata rahassa ja onko sijoittaminen ainoa järkevä toiminta tässä elämässä? Jotenkin saatte tässä ketjussa asian kuulostamaan siltä, että kaikki, mikä ei tähtää lisärahan tuottamiseen, on turhaa.
Käytetty raha on aina käytetty raha, ellei sitä sijoita johonkin joka tuo sen takaisin. Niin se vaan on. Onko se silti sen arvoista? Monesti on ja toisinaan ei. Puhut nauttimisesta ja siinähän se eri monesti löytyy. Moni köyhä haluaa nauttia heti ja toiset vasta vähän myöhemmin ja vähän enemmän. Ajattele sitä vaikka, että sinulla on 2 perunaa. Voit syödä ne heti molemmat tai sitten kaivaa niistä yhden maahan. Syksyllä sinulla on 7 perunaa ja nyt syöt niistä taas yhden ja kaivat niistä kuusi maahan. Seuraavana syksynä sinulla on 42 perunaa. Ja voit jo syödä vaikka 3 perunaa ja voit kasvattaa 39 perunaa jne.
Sen sijaan ensimmäinen söi molemmat heti. Hänellä ei ollut syksyllä syötäväksi yhtään perunaa. Eikä todellakaan mitään perunoita seuraavanakaan vuonna, mutta hän oli kyllä syyllistämässä ja käsi ojossa kyselemässä niitä 42 kaverin perunaa.
Toivottavasti ne kaksi perunaa maistui silloin kaksi vuotta sitten hyviltä?Edelleen aivan elämästä vieraantunutta settiä. Miten tätä perunaesimerkkiäsi voisi soveltaa Linnanmäkeen, isoäidin tapaamiseen, lasten joululahjoihin tai ystävälle lähetettyy korttiin?
Jotenkin häiriintynyttä myös, että miellät ne lyhytjännitteiseksi "nauttimiseksi", kun ei jakseta kurinalaisena sijoittaa vaan, jotta myöhemmin voidaan saada jotain enemmän. Onko kaikessa muuten aina pointtina yrittää saada jotain "enemmän"?
Jos kulutat kaikki rahat heti, se on niistä lyhytjännitteistä nauttimista. Nautit sen mitä niillä olet ostanut heti. Et jossain myöhemmässä vaiheessa, et ole saanut niistä tuottoa tms. Se nyt vaan on tosiasia.
En tiedä missä elämässä elät, mutta ihan normaalissa elämässä ihmisillä jää rahaa säästöön. Kaikki rahat eivät ole menneet siihen mennessä kun uudet rahat tulevat tilille.
Ei kaiken käytetyn rahan tarvitse olla tuottavaa. Mutta sekin on tosiasia, ettet saa niitä takaisin, jollet sijoita niitä johonkin tuottavan.
Ne kulutustavarat ovat sinua köyhdyttäviä asioita. Mitä enemmän niitä on se pienemmäksi rahavarasi muuttuvat. Eli köyhdyt. Joten joko kompensoit sen tuloilla tai sitten pienemmät noita menoja. Tämä on se köyhän ongelma. Menoja on, mutta tulot eivät kata niitä, eikä mikään edes tuota tilalle uutta.
Voit ostaa yhden 5€ kortin ja antaa sen mummolle. Voit sijoittaa ja ostaa 5€ korttitarvikkeita, tehdä niistä kortteja ja myydä niitä kortteja ja saada voittoa niistä 30€ ja antaa niistä yhden mummolle. Voit kerätä ilmaisia asioita ja väsätä niistä kortin ja antaa sen.
Nyt kysymys kuuluu. Kenen tilillä on eniten rahaa ja kenen vähiten ja kenen tili meni miinukselle.
Mummolla on jokaisessa tapauksessa se kortti kädessä.Elän ihan tavallista suomalaista elämää. Rahaa jää kyllä säästöön, mutta ei se minusta ole elämäni pääasia. En pidä tuhlailuna ja humputteluna edes huvituksia ja nautintoja. Ne kuuluvat olennaisena osana elämään. Juuri vietettiin uutta vuotta lasten kanssa, eikä se ollut minusta turhaa - siihen meni rahaa, kun ostettiin ruokia (ei niitä kaikkein halvimpia) ja herkkuja, pidettiin jouluvaloja päällä (meni sähköä) jne, mutta minusta se oli eilen mitä paras sijoituskohde niille rahoille, jotka siihen meni. Toivon lasteni muistavan lapsuudestaan ja myöhemmin minusta vähän muunlaisia asioita kuin loputtoman rahojen laskemisen ja jatkuvan asioiden kieltämisen säästämiseen vedoten. Haluan myös itse tehdä elämässäni asioita, joista pidän. Minulle olennaisinta ei olekaan mahdollisimman suuri summa pankkitulillä. Ei haittaa yhtään, vaikka naapurilla olisi enemmän. Olennaista on se, voinko elää sellaista elämää, jota haluan elää, ja nyt se aika pitkälti toteutuu.
Mä ajattelen samalla tavalla kuin sinäkin. Mulle on tärkeää, että on säästöjä ja sijoituksia, mutta yhtä tärkeää on myös nauttia tästä hetkestäkin. 10 vuotta sitte sairastuin vakavasti ja olin hyvin lähellä kuolemaa. En tee mitään säästöilläni ja sijoituksillani 10-20 vuoden päästä, jos en ole silloin enää elossakaan. Kuoleman lähellä käyminen sai mut ymmärtämään, että vaikka tulevaisuuteen onkin järkevää varautua, ei silti pidä jättää elämättä tässä hetkessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyt kun on tullut selväksi, että pullojen kerääminen ja kirppistuotot ovat rikollista toimintaa, jos niitä ei vähennetä toimeentulotuesta, niin eikös tässä päästä ketjun alkuperäiseen aiheeseen, eli sittenhän on pakko alkaa kerjätä lahjoituksia muilta, jos kerran omin keinoin ei voi hankkia itselleen mitään lisää. Ja sehän oli laajasti koettu vääräksi tavaksi, koska muut eivät halua lahjoittaa. Joten voisiko joku nyt vastata aika selvästi että mikä on se oikea tapa? Jos ihminen elää toimeentulotuella eikä onnistu saamaan töitä (tai saa töitä, mutta palkka on niin pieni, että hän on edelleen toimeentulotuella), niin jos hänen tarvitsisi ostaa tai hankkia jotain, niin mikä on se suositeltu tapa? Pitäisikö siis kerjätä tutuilta - vai onko ok yrittää hankkia lisää rahaa pulloja keräämällä, marjoja myymällä tai kirppismyynnillä? Vai onko ainoa vastaus se, että toimeentulotuella elävän kuuluukin kärsiä, koska se tuottaa iloa ja tyydytystä joillekin muille?
Ne eivät ole rikollista toimintaa, mutta kannattavuus saattaa kärsiä, jos teet kaiken juuri sääntökirjojen mukaan. Ota selvää ihan oikeasti missä kohtaa ne rajat menevät. Passiivisuus on kaikkein vähiten tuottavaa. Jos ei ota huomioon tappiolla tekemistä.
Minä ehkä laittaisin niitä 5 euroja suoraan noihin riskisijoituksiin. Niistä joku saattaa tuoda paljon voittoa, jos tuovat. Se on ehkä vähän kuin rulettia, mutta parempaa kuin lottoaminen ehdottomasti.
Käytännössä suurin osa on rikastunut myymällä jotain. Enkä nyt puhu itsensä myymisestä. Tauluja, pullaa, kirjoja, lyijykynäpiirustuksia, nettipelejä, mehua, käytettyjä alushousuja taivas on oikeasti vain rajana mitä voit myydä. Ja kun myyt tarpeeksi ja kunnon voitolla pääset eroon sekä toimeentulotuesta, että saat verosi maksettua.Käytätkö nyt ns. sä-passiivia, vai onko taktiikkasi passiivis-aggressiivinen sinuttelu aiheessa, jota en ole itse määritellyt kohdallani omakohtaiseksi?
Mutta sitten aiheeseen. Sinä siis laittaisit toimeentulotukiasiakkaana 5 euroa riskisijoitukseen ja toivoisit saavasi jonkin pienen voiton? Ok. Huonoja uutisia sinulle: menettäisit sen 5 euroa välittömästi seuraavassa kuussa. Ja sitä seuraavassa. Eli joutuisit heti tappiolle. Sijoituksesi nimittäin otettaisiin huomioon seuraavasta kuusta alkaen toimeentulotuessa niin pitkään, kun sinulla olisi se sijoitus.
Kuulostaa ihan hyvältä idealta alkaa myydä "kaikenlaista". Pitäisi varmaan löytää vielä ostajat. Tässäkin ketjussa on käynyt ilmi, että maksukykyiset ovat kovin tarkan markan ihmisiä ja miettivät tarkkaan, mitä ostavat. Kuinka paljon luulet, että olisi menekkiä kaikenlaiselle vanhalla kirppisromulle, pullalle (ketjussa nimenomaan on opetettu, että pullaa ei kannata ostaa, vaan kannattaa leipoa itse), lyijykynäpiirustuksille ja mehulle? nettipelejä varmaan kannattaa osata oikeasti tehdä, ennen kuin ryhtyy myymään. Melkein tuo pikkuhousukauppa on ainoa todennäköisesti tuottava (voimme kaikki miettiä, miksi), mutta tuskin kuukauden aikana ehtisi niin monia pikkareita käyttämäänkään, että saisi niillä kaikki elinkustannuksensa katettua.
Kuinka paljolla /kk olisit itse valmis ostamaan tällaisten "myyjien" tarjoamia tuotteita?
On helppo kehottaa muita myymään kaikenlaista vakuutellen, että kyllä "joku" aina haluaa ostaa. Vähän sama kuin niissä ilmaisissa kyydeissä. Kovin harva on itse halukas kuskailemaan, mutta kovasti uskotaan, että "aina joku lähtee mielellään".
Kiitos! Tämä on niin taivahan tosi.
Hyviä neuvoja on helppo heittää, aina on joku epämääräinen "joku" mikä kyytii, ostaa, maksaa hyvin jne.
Mutta kuinka montaa "jokua" nämä täällä neuvovat ihan oikeasti todellisuudessa tuntevat tai ovat itse?
Naurattaa, pullan ostaminen ja syöminen on lähtöisin liki itse paholaisesta. Turhien tavaroiden, minkään turhan ylipäätään samoin. Niin tekevät ainoastaan ne holtittomat köyhät.
Sitten ykskaks löytyykin niitä, jotka ostavat pullaa ja turhaa roinaa niin, että köyhät sillä keinoin rikastuvat. Kun saavat paljon voittoa.
Köyhät ostavat vissiin keskenään toisilta köyhiltä. Mutta ei ne silloin kyllä sillä kaupanteolla rikastu mitenkään.
Hyväosaiset ei niitä missään nimessä osta. Ainakaan jos tähän ketjuun voi luottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en kyllä ekana olisi köyhälle sijoittamista ehdottelemassa. Sijoittaa pitäisi se määrä rahaa, mikä on myös pahimmassa tapauksessa varaa menettää. Sen sijaan jos vaan suinkin mahdollista niin puskuria kannattaa yrittää riipiä kasaan vaikka siinä menisi aikaa. Jonkunlainen puskuri tuo ainakin itselleni mielenrauhaa ja vähentää stressiä. Itse kyllä sijoitankin, mutta siihen on myös varaa.
-Jos tilaa netflixiä ON vara hävitä tämä raha
-Jos pelaa veikkauksen pelejä ON vara hävitä tämä raha
-Jos tilaa aikakausilehtiä ON vara hävitä tämä raha
....
Tajusitko? Sen sijaan että VARMASTI häviää rahat, sen voi sijoittaa jolloin on PIENI riski että häviää sen rahan mutta SUURI todennäköisyys että se tuottaa TULOA tulevaisuudessa, mitä ei muuten olisi saanut koskaan.
Jos vielä ostaa hyviä osinkoyhtiöitä, eli Osinko on kohtuullisen korkea, osingonmaksu on turvattu hyvällä liiketoiminnalla ja tulovirralla, sekä yhtiö nostaa säännöllisesti osinkoa niin todennäköisyys tappioille on pieni. Minulla on 20 vuoden aikana ollut varmasti yli 100 yhtiötä salkussani, ja tälläkin hetkellä 60 yhtiötä, ja VAIN yhdessä tapauksessa olen menettänyt kaikki SIIHEN sijoittamani rahat. Ja tämän tappion merkitys on alle 1% sijoitetusta pääomasta. Ja jos tämän jakaa mitä tarkoittaa tuottohistoriassani tuottoprosprosentille niin vaikutus on 0,04% p.a.
minulla on yhtiöitä salkussani jotka maksavat minulle joka vuosi enemmän osinkoja kuin olen niistä aikoinaan maksanut. Nämä ovat tietenkin harvinaisia mutta aina silloin tällöin tapahtuu. Miettikää vaikka nestettä. Jos olisitte ostaneet vuonna 2009 nesteen osakkeita, sen sijaan että käyttäneet 200 euroa (vuodessa) humputuksiin, teillä olisi nyt noin 3200 euroa nesteessä kiinni JA olisitte saaneet yhteensä osinkoja tänä aikana 462 euroa. En tarkistanut splittien vaikutusia että oliko ne huomitoitu jo tuolla kauppalehden datassa huomioitu, jos ei ollut niin saadut hyödyt ovat liian pienet. Eli nesteen kohdalla 5 vuoden jälkeen osingoista on jo saanut sijoittamansa 200 euroa takaisin tilille ja kaikki loppu siitä ikuisuuteen puhdasta rahavirtaa kotiinpäin.
Eettiset ja moraaliset tekijät ovat ongelma sijoittamisessa. En rahoita luonnon tuhoamista, enkä eläinkokeita, en turkistarhausta, lapsityövoimaa jne. Ennemmin tosiaan olen köyhä kun sijoitan arvojeni vastaiseen toimintaan.
Mulla sama. Siksi juuri sijoitan koska haluan niilläkin valinnoillani vaikuttaa. Ja älä nyt vaan väitä ettei yritykselle ole mitään väliä sen markkina-arvolla. Jos pörssissä on jokin epäeettinen yritys jonka markkina arvostaa roskapaperiksi niin se on kuin myrkkypilleri mille tahansa yritysvaltaajalle ja onnistuu kannibalisoimaan tämän valtaajankin markkinoiden niin katsoessa. Tällainen epäeettinen yritys voi siis toki roikkua pörssissä ja omata oman pienen tuotemarkkinansa mutta ei voi ikinä lähteä ns. lentoon. Ja siinä voi olla itsekin vaikuttamassa. Ihan mahtavaa eiks ookki!
Olen eri, mutta mulla tuo eettisyyden ajatus menee paljon laajemmalle kuin esim. lapsityövoimaan, luonnon tuhoamiseen tai eläinten oikeuksien polkemiseen. Koko pörssi- ja sijoitustoiminta on syvältä sanonko mistä. Ja se nimenomaan luo köyhyyttä koko ajan lisää tähän maailmaan.
Miten moni suomalainenkin on köyhä siksi, että on saanut kenkää jossain yt-nevotteluissa, jotta osakkeenomistajat saavat osinkonsa. Hehän tulevat aina ensimmäisenä, ennen työntekijöitä ja heidän palkkojaan. Siksi onkin niin hemmetin ironista, että täällä kehotetaan köyhiä sijoittamaan.
Ja olen muuten lukenut, että vankiloiden jälkeen eniten psykopaatteja löytyy pörssi- ja rahoitusmaailmasta. En ainakaan itselleni lainkaan yllättävää.
Missä on mielestäni työväestöllä parhaat oltavat? Tai työväestöstä oman lahjakkuuden tai kouluttautumisen kautta parempaa elintasoa tavoittelevalla väestöllä. Heitä on lukumääräisesti jo edellämainittua enemmän. Millä mantereella tai maassa tai millä aikakaudella? Ja mielellään jotain tilastoa tueksi paremmista elinoloista.
Voitte hokea tuota vaikka kuinka paljon, mutta se ei tule tuottamaan yhtään toivomaanne ilmoitusta Kelalle. Ihmisen täytyy olla todella tyhmä, jos menee toimeentulotukihakemuksessa raportoimaan saamieen pullonkeräysrahoja tai äidiltä saamaansa avustusta. Toivottavasti kukaan ei niin tee. Valitettavasti joku lievästi kehitysvammainen tai heikkolahjainen saatettaisiin sumuttaa uskomaan, että niin pitää tehdä, ja he sitten kärsivät nahoissaan muiden ihmisten ilkeämielisyyden. Kukaan normaalijärkinen ei tietenkään ilmoita. Eikä ilmoittaisi kukaan niistäkään, jotka nyt täällä koulukiusaamishengessä yrittävät saada toiset tekemään niin.