Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
En ole kaikkea lukenut, mutta neuvot ovat ristiriitaisia.
Syytetään köyhiä lyhytnäköisyydestä ja huonoista valinnoista. Pitäisi miettiä mitä hankkii. Tarkkaan.
Seuraavaksi sanotaan, että eihän köyhän tarvitse uutena ostaa, ilmaiseksi saa jostain ja muutamalla kympillä vaikka mitä.
Sanotaan, että uutta ei köyhä tarvitse kun kerran ei ole rahaa siihen, vasta sitten kun on säästänyt, vaikka euron kuussa.
Sitten ihmetellään miten sillä köyhällä nyt ei ole pakastinta tai imuria tai kun niin ei osta kun hajoaa jne. Aina köyhältä jotain puuttuu ja valittaa.
Köyhä ei tarvitse uutta vaan pitää ottaa se ilmainen tai kympin tavara. Mutta kuitenkin hankintojen pitää olla järkeviä, hyvin harkittuja ja kestää kauan, että ei ole aina rikki tai hajoa heti kättelyssä kun taas köyhä itkee kun hajosi. Tyhmä köyhä, olisi ostanut kestävän, kyllähän sen tietää, että jos ilmaiseksi tai halvalla ostaa niin hajoaa, pitää ostaa uusi niin kestää. Jne.
Loputon suo: pitää osata olla pitkänäköinen ja ostaa kestävää ettei ole aina rikki. Mutta kuitenkaan ei saa ostaa uutta vaan käytettyä ja muiden hylkäämiä tavaroita.
Totuushan on, että jos otat tai ostat minkä tahansa ilmaisen tai halvan käytetyn se ei välttämättä ole hyvä tuote. Voi olla, mutta yhtä hyvin ei.
Yleensä kun joku on jonkun tavaran hylännyt niissä on joku vika. Esimerkiksi kengät saattavat olla ulkoisesti ihan siistit, mutta huonot pitää jalassa ja siksi annetaan pois tai myydään halvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiseen aloitukseen: lähipiirini ainut vähävarainen perhe on parin vuoden aikana mm. ostanut paljun ja vuotta myöhemmin kinusivat sukulaisilta rahaa teinin mopoautoon. Koska "ei pääse kouluun muuten". Olisikohan sitä kannattanut miettiä jo ennen sitä paljun ostoa? Välissä ei tullut muuttoa, eikä paikkakunnan ainut lukiokaan vaihtanut osoitetta, joten eiköhän se ollut tiedossa. Myöskään teini ei mennyt mihinkään kesätöihin eikä edes kysellyt työmahdollisuuksia, vaikka suvussa on useampia yrittäjiä, joilla olisi helposti voinut olla teinille työtä. Mutta heti syksyn tullen olisi se mopoauto pitänyt saada. Teinillä ei myöskään säästössä oikeastaan mitään rahoja, vaikka on saanut sukulaisilta rahaa jouluina, synttäreinä, eikä rippijuhlistakaan kovin kauan ole. Olen itsekin syytänyt kyseiselle lapselle aika paljon rahaa tässä vuosien varrella, joten en todellakaan lämmennyt siille, että tullaan käsi ojossa pyytämään rahaa mopoautoon, johon he itse eivät osallistuisi eurollakaan. Sukulaisten pitäisi koko lysti maksaa. Ja tämähän oli välttämätöntä, koska pyöräillä ei voi eikä bussia käyttää. Eikä myöskään perheen työttömät vanhemmat voi kyyditä. (Miksei?)
Että heille jos vielä kinkkuja pitäisi ostaa niin huhhuh. Joululahjaksi teini toivoo aina rahaa tai vaatelahjakortteja ja niitä on kyllä annettu. Se vaan on harmillista, että teini ei ole oppinut sen parempia rahataitoja kuin vanhempansakaan joten vaikka saisi kuinka paljon, ei siitä hetken päästä ole jäljellä mitään.
Vähävarainen osti paljun? Mopoauto?
Jotenkin kuvaa kuinka kaukana keskustelijat ovat toistensa todellisuudesta.Tää on ihan täyttä totta. Todennäköisesti paljuun on saatu rahaa joltain sukulaiselta ja tuolloin taisivat molemmat vanhemmista olla töissä. Mutta siis heidän pisimmät työsuhteet tässä varmaan 10 vuoden sisällä on olleet pari kuukautta molemmilla. Jotenkin ovat onnistuneet siihen paljuun riimpimään rahat jostain. Todennäköisesti on saatu käytettynä edullisesti. Ja huomasithan: mopoautoon tosiaan kinuttiin rahaa sukulaisilta, itsellään heillä ei ollut penniäkään pistää tähän hankintaan. Sitä en tiedä, saatiinko se lopulta hankittua, itse en ainakaan tähän osallistunut.
Näillä henkilöillä ei ole minkäänlaisia rahataitoja ja tulojakaan ei ihan hirveästi ole. Säästössä ei mitään, koska jos joskus jotain saavatkin vähän säästettyä, kuten näet, se raha menee paljuun.
Tiedän että tämä kuulostaa ihan uskomattomalta, meinasin itsekin tipahtaa penkiltä kun tämän kuulin, koska ihan oikeasti heillä ei ole mitään omaisuutta, eikä kovin usein töitäkään. Jostain ne rahat kuitenkin onnistuivat taikomaan.
Kuulostaa siltä että et tiedä kaikkea. Jos kerran heillä on rahaa, jonka alkuperää et tiedä. Etkä ole varma siitäkään, mistä tuo hankinnat ovat peräisin. Ja jos kerran palju on hankittu silloin, kun rahatilanne oli parempi, niin miksi syyttelet heitä nyt köyhinä paljun hankkimisesta?
Rahatilanne oli tuolloin parempi noin 2 kuukautta. Sillä ei ihan hirveästi paljuja ostella matalapalkka-ammateissa. Tiedän, että palju on ostettu, tiedän, että töitä heillä ei kovin paljon ole ollut eli palkkasta en usko että koko summaa on voitu säästää, perintöä eivät ole saaneet. Ei siinä ihan hirveästi ole vaihtoehtoja, mistä ne (loput) rahat on tulleet. Jos heillä jotain muita rahanlähteitä on, niin sehän tekee sukulaisilta kinuamisen vain entistä törkeämmäksi.
Siis onko se palju nyt lahjaksi saatu vai ei? Aiemmin sanoit, että todennäköisesti paljuun on saatu rahat sukulaisilta. Miksi on ongelma, että he ostavat paljun rahoilla, jotka joku antaa heille paljua varten? Vai "muistitko" nyt yhtäkkiä että he olivatkin ostaneet sen omilla rahoillaan sen kahden kuukauden aikana kun heillä poikkeuksellisesti oli rahaa? Miten tämä juttu nyt muuttuu koko ajan?
Ihan sama, millä se palju on hommattu. Oleellista on, että sen hankinta nähtiin tärkeämmäksi kuin mopoauton hankinta, jolla se reipas nuorukainen olisi päässyt kulkemaan lukiossa. Lyhytnäköisiä tyyppejä.
Mutta eikö aikaisemmin sanottu, että se palju oli hankittu jo paljon aiemmin? Vai onko mopoautokin hankittu aiemmin? Jos noita lahjaksi saadaan, niin miten se tekee heistä lyhytnäköisiä tyyppejä?
Palju hommattiin tavalla tai toisella, ja vuoden päästä sen hankinnasta tai saamisesta oltiin sukulaisilta vailla rahaa mopoautoon. On se lyhytnäköistä, jos ei osata ennakoida vuoden kuluttua realisoituvaksi tulevaa isompaa hankintaa, joka tulisi vielä omalle lapselle.
Olet nyt aika vahvasti antanut ymmärtää, että palju saatiin lahjaksi, tai ainakin saatiin lahjaksi rahat sitä varten. Siinä on iso ero verrattuna siihen, jos olisi ostettu palju kokonaan omalla rahalla. Keksi ensi kerralla huolellisempi provo, niin ei tarvitse kieli poskessa taiteilla sen suhteen, oliko mikä osa saatu lahjaksi.
Ne paljuun kerjätyt rahat olisi voinut säästää oman pojan mopoautoon tai pyytää rahaa sitä varten, ja sitä kautta tukea oman lapsen kehittymistä. Mutta ei. Ei onnistunut, kun eivät älynneet ennakoida. Ei se palju edes ole tässä oleellista.
Voi tätä omahyväisyyden ja itsetyytyväisyyden määrää!
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuo tuutin lapselle ostaja, en ole myöskään facebookissa enkä aio liittyä.
En tietenkään tarkoittanut koko Suomen lapsia. Pitihän se taas tietää, että täällä väännellään ja käänneellään jos ei aivan pilkuntarkasti selitä juurta jaksain. Vaikka hyvin asia oli ymmärretty.
Mutta esimerkiksi jos olen puistossa jossa on jäätelökioski ja paikalle tulee äiti tai isä ja lapsi. Lapsi haluaisi tötterön, alkaa vanhemman jänkkäys: et tarvi, en osta, ole hiljaa, olet ihan mahdoton jne. Lapsi itkee tai ei itke. Mutta saatan sanoa lapselle, että ostan sulle jätskin, valitse minkä haluat.
En tippaakaan välitä mitä se vanhempi minusta ajattelee, ei haittaa.
Minulla ei ole mitään vaikeutta tarjota vaikka kahvia tai jäätelöä myöskään aikuiselle. En laske tarjoamisiani kunhan nyt pysyvät järjen rajoissa. Ja järjellisen tilanteen. En niitäkään ympäriinsä tarjoile, vaan tilanteen mukaan.Tarkoitin "kenelle tahansa lapselle" sitä, että lapsen ei tarvitse olla sukua, kummilapsi tai lähipiirin kuuluva.
Mutta tietysti en lähde ympäri puistoa ja kaupunkia huutelemaan: kuka haluaa jätskiä.
Toisaalta vanhemmilla voi olla hyvä syy kieltää se jätski.voi olla, että lapsi on saanut jo, voi olla, että ollaan menossa syömään ja ei haluta pilata ruokailua voi olla, että lapsi on allerginen jne.
Me olimme yhteen aikaan todella köyhiä, ja se on jäänyt jollakin tavalla pelkotilaksi, että se köyhyys tulee taas, jos tekee jonkun väärän ratkaisun elämässä. Muistan kun syynättiin tarkkaan kauppojen tarjouslehdet, ja laskettiin rahoja ja ostettiin viikoksi kerralla ruokaa. Ruoan puolesta jotenkin pärjättiin, ja pelastus oli pakastin täynnä itse poimittuja marjoja. Ne olivat meidän herkku. Luottotiedot meni, koska ei pystytty ajoissa laskuja maksamaan, mutta siitäkin selvittiin ajan kanssa, ja tulojen lisääntyessä puolison opiskelujen päätyttyä alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Kannatti opiskella, vaikka välillä oli rankkaa ja köyhää aikaa. Ylpeitä oltiin, eikä almuja pyydelty keneltäkään, vaan itse piti pärjätä. Nyt ovat asiat paremmin kuin hyvin, ja välillä muistutamme itseämme näistä köyhistä ajoista ettemme ala ainakaan kovin pröystäilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkea lukenut, mutta neuvot ovat ristiriitaisia.
Syytetään köyhiä lyhytnäköisyydestä ja huonoista valinnoista. Pitäisi miettiä mitä hankkii. Tarkkaan.
Seuraavaksi sanotaan, että eihän köyhän tarvitse uutena ostaa, ilmaiseksi saa jostain ja muutamalla kympillä vaikka mitä.
Sanotaan, että uutta ei köyhä tarvitse kun kerran ei ole rahaa siihen, vasta sitten kun on säästänyt, vaikka euron kuussa.
Sitten ihmetellään miten sillä köyhällä nyt ei ole pakastinta tai imuria tai kun niin ei osta kun hajoaa jne. Aina köyhältä jotain puuttuu ja valittaa.Köyhä ei tarvitse uutta vaan pitää ottaa se ilmainen tai kympin tavara. Mutta kuitenkin hankintojen pitää olla järkeviä, hyvin harkittuja ja kestää kauan, että ei ole aina rikki tai hajoa heti kättelyssä kun taas köyhä itkee kun hajosi. Tyhmä köyhä, olisi ostanut kestävän, kyllähän sen tietää, että jos ilmaiseksi tai halvalla ostaa niin hajoaa, pitää ostaa uusi niin kestää. Jne.
Loputon suo: pitää osata olla pitkänäköinen ja ostaa kestävää ettei ole aina rikki. Mutta kuitenkaan ei saa ostaa uutta vaan käytettyä ja muiden hylkäämiä tavaroita.
Totuushan on, että jos otat tai ostat minkä tahansa ilmaisen tai halvan käytetyn se ei välttämättä ole hyvä tuote. Voi olla, mutta yhtä hyvin ei.
Yleensä kun joku on jonkun tavaran hylännyt niissä on joku vika. Esimerkiksi kengät saattavat olla ulkoisesti ihan siistit, mutta huonot pitää jalassa ja siksi annetaan pois tai myydään halvalla.
En ole köyhä, vaan keskituloinen, mutta jotenkin haluan kommentoida tähän. Itse pyrin olemaan todella taloudellinen ja välttämään elämäntapainflaatiota. Olen aiemmin joskus ollut toimeentulotuella, mikä mielestäni antoi aivan mahtavan pohjan tälle taloudelliselle ajattelulle. Siinä missä työkaverit ostavat merkkituotteita, kallista ruokaa jne ja tuhlaavat koko palkan menemään, osaan ajatella fiksummin.
Yksi asia on se, että vaikka kuinka haluaisin uuden 500 euron kännykän, niin puren kieltäni ja ostan vähän vanhemman tasokkaan puhelimen käytettynä. Sohvani ostin myös parilla kympillä tori.fi. Kerran ostin huonon kahvinkeittimen kahdella eurolla ja roskiinhan se meni. Sitten ostin halvimman mahdollisen keittimen uutena kaupasta 12 eurolla ja tykkään siitä kovasti.
Se, että ostaako uutta edullista tai halpaa käytettyä, ei ole se pointti. Jokaisen ihmisen täytyy koko ajan arvioida, kannattaako tämä ja tuo ostaa käytettynä vai uutena. Itse pidän enemmän uuden ostamisesta, mutta harkitusti ostan käytettyä jos todella teen hyvän diilin. Joskus onnistun, joskus en. Mun mielestä tärkeintä on että edes yrittää päästä mahdollisimman halvalla.
Uhriutuminen on typerää. Vaikka jotkut parempituloisten neuvot saattaisivatkin loukata tunteita tai tuntua alentuvilta, niin kannattaa kuunnella ihan kaikkia joilla on taloudellisia neuvoja annettavanaan. Kaikki neuvot eivät ole hyviä, mutta osasta voi oikeasti ottaa vaarin elämäänsä helpottamaan.
Taloustaitoja ei opeteta koulussa. Silti ne ovat elämänhallinnan kannalta ehkä tärkeimpiä taitoja mitä on.
Yksi tärkeä taito mitä itse olen oppinut on olla nöyrä uuden tiedon valossa. Sen tajuaminen, että on TYHMÄ ja asiat voisi hoitaa fiksumminkin, on auttanut enemmän kuin mikään muu. Aina kun meinaan huomata että olen tyhmä, käsken itseni pysähtymään ja miettimään hetken: onko tämä fiksu taloudellinen päätös?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuo tuutin lapselle ostaja, en ole myöskään facebookissa enkä aio liittyä.
En tietenkään tarkoittanut koko Suomen lapsia. Pitihän se taas tietää, että täällä väännellään ja käänneellään jos ei aivan pilkuntarkasti selitä juurta jaksain. Vaikka hyvin asia oli ymmärretty.
Mutta esimerkiksi jos olen puistossa jossa on jäätelökioski ja paikalle tulee äiti tai isä ja lapsi. Lapsi haluaisi tötterön, alkaa vanhemman jänkkäys: et tarvi, en osta, ole hiljaa, olet ihan mahdoton jne. Lapsi itkee tai ei itke. Mutta saatan sanoa lapselle, että ostan sulle jätskin, valitse minkä haluat.
En tippaakaan välitä mitä se vanhempi minusta ajattelee, ei haittaa.
Minulla ei ole mitään vaikeutta tarjota vaikka kahvia tai jäätelöä myöskään aikuiselle. En laske tarjoamisiani kunhan nyt pysyvät järjen rajoissa. Ja järjellisen tilanteen. En niitäkään ympäriinsä tarjoile, vaan tilanteen mukaan.Tarkoitin "kenelle tahansa lapselle" sitä, että lapsen ei tarvitse olla sukua, kummilapsi tai lähipiirin kuuluva.
Mutta tietysti en lähde ympäri puistoa ja kaupunkia huutelemaan: kuka haluaa jätskiä.Toisaalta vanhemmilla voi olla hyvä syy kieltää se jätski.voi olla, että lapsi on saanut jo, voi olla, että ollaan menossa syömään ja ei haluta pilata ruokailua voi olla, että lapsi on allerginen jne.
Oletan, että vanhempi saisi silloin suunsa auki jos lapsi on allerginen. Ja sanoisi sen syyksi myös lapselleen kun tämä jätskiä pyytää.
Oletan myös, että ruokahalun meneminen silloin tällöin ei ole suuri asia. Onhan jätskissäkin jotain ravintoa. Ei lapsi siitä yhdestä kerrasta mene piloille. Ei vanhemman myöskään kannata silloin mennä jäätelökioskin lähelle jos lapsen ruoka-aika lähellä.
Mutta kyllä lapsi syö kyllä sitten toisella kertaa paremmin. Yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
OOn ajatelut nyt itseäni ja ostanut 2 puuvillasatiinipussilakanaa . Ostakoot jokainen omillaan mitä tykkää.
No huhhuh kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maksupäivänä pitää maksaa vuokra, sähköt, netti, puhelimet, mahdolliset luottojen ja lainojen lyhennykset, jne.
Eri kyllä maksupäivänä heti menee iso osa rahoista. Jos sen rahan säästäisi ruokaostoksiin, kaikki menisi perintään ja se vasta tulisi kalliiksi.
Asia on katsos niin, että köyhälle ei jää hirveästi käteen pakollisten menojen jälkeen.Luotot ja lainojen lyhennykset. Niinpä. Monesti näissä köyhyyskeskusteluissa nousee esille se, että rahat menee laskuihin. Pakollisia laskuja on asumiskulut, vakuutukset, netti, puhelin ja terveyskulut. (työssäkäyvillä polttoaine/linkkukortti) Mutta usein just näillä köyhillä löytyykin osamaksuja, luottoja, lainoja jne
Vai niin, tämäkään ei ole siis köyhälle salittua. Monella hyvin toimeentulevalla on useampikin luottokortti, joita sitten maksellaan kun jaksellaan. Niillä korteilla matkustellaan, käydään ravintoloissa ja biletetään. Mutta heille se on OK.
Kerron sulle syyn, miksi köyhillä on luottoa. Köyhillä ei ole yleensä MITÄÄN rahaa säästössä, vaan kaikki menee elämiseen. Jos tulee joku tilanne, että on käytettävä ylimääräistä rahaa, niin se pitää lainata jostain. Ei tarvitse olla edes mikään vakava tilanne. Riittää että silmälasit hajoaa, siihen menee yhtäkkiä monta sataa euroa. Miten siitä tilanteesta pitäisi selvitä? Älä sano että säästämällä etukäteen, koska kaikki rahat menevät elämiseen.Monella köyhällä on myös opinto- ja asuntolainaa, jotka on maksettava pois vaikka olisi huono elämäntilanne sillä hetkellä.
Kyllä ne luottokorttivelat on maksettava vähän toiseen tahtiin kuin tuo esittämäsi "maksetaan kun jaksetaan". Mitenkä se säästäminen niihin velkoihin onnistuu ns. jälkikäteen? Tuskin mitenkään, kun kaikki raha menee sitä kyytiä kun tuleekin. Sitten kun vielä on ne luotot ja osamaksut tikittämässä korkoa, (katsos kun köyhä ei tajua mitä esim. osarin 400%:n vuosittainen korko tarkoittaa euroina) niin ei ihme, ettei jatkossakaan riitä mihinkään elämiseen. Silloin vasta voi ostaa, kun voi sen tuotteen tai hyödykkeen maksaa siten, ettei talous ole hankinna jälkeen kuralla seuraavat kuukaudet. Specsaversiltä saa silmälaseja halvimmillaan parilla kympillä, että eipä tuon suuruiseen hankintaan mitään luottokorttia tarvita. Rahat voi kerätä vaikka pulloja keräämällä jos on oikea hätä ja sosiaalitoimisto usein myöntää tukea välttämättömään hankintaan.
No tuota kommenttia odotinkin. Silmälaseja EI SAA MISTÄÄN parillakympillä. Se parikymppiä voi olla jonkun tiettyjen sankojen hinta, mutta ne linssit maksavat siihen päälle monta sataa. Ei kukaan pelkillä sangoilla pärjää. Tuollainen mainonta on harhaanjohtavaa, koska linssien hinta on aina yksilöllinen ja määräytyy sen mukaan millaiset tarvitsee. Sitä ei voi laittaa mainokseen.
https://www.specsavers.fi/silmalasit/selkea-hinta Laskepa tuolta. Halvimmat pokat 25 e joihin saa vakioyksiteholinssit 0e. Rillien hinnaksi siis tulee 25 e. Jos ei ole varaa ostella erikoislisukkeita, niin sitten ei ole. Tärkeintä että näkee?
Mulla pelkät linssit maksaa 800€ joten sankoihin ei tosiaan tarvitse investoida hurjasti. Noita mainosten vakioyksiteholinssejä ei minulla ole ollut mahdollisuutta koskaan hyödyntää, ja epäilen ettei niitä kovin moni pystykään hyödyntämään.
en voi ostaa halpa versiota koska näkökyky -5. Ostan omillani, en kela kortilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me olimme yhteen aikaan todella köyhiä, ja se on jäänyt jollakin tavalla pelkotilaksi, että se köyhyys tulee taas, jos tekee jonkun väärän ratkaisun elämässä. Muistan kun syynättiin tarkkaan kauppojen tarjouslehdet, ja laskettiin rahoja ja ostettiin viikoksi kerralla ruokaa. Ruoan puolesta jotenkin pärjättiin, ja pelastus oli pakastin täynnä itse poimittuja marjoja. Ne olivat meidän herkku. Luottotiedot meni, koska ei pystytty ajoissa laskuja maksamaan, mutta siitäkin selvittiin ajan kanssa, ja tulojen lisääntyessä puolison opiskelujen päätyttyä alkoi näkyä valoa tunnelin päässä. Kannatti opiskella, vaikka välillä oli rankkaa ja köyhää aikaa. Ylpeitä oltiin, eikä almuja pyydelty keneltäkään, vaan itse piti pärjätä. Nyt ovat asiat paremmin kuin hyvin, ja välillä muistutamme itseämme näistä köyhistä ajoista ettemme ala ainakaan kovin pröystäilemään.
Välillä vietimme jonkinlaista kulutusjuhlaa köyhien aikojen jälkeen, kun rahaa alkoi olla enemmän ja kun opintolainat ja muut velat oli maksettu. Uskalsimme jopa ostaa ihan uuden auton ensimmäistä kertaa elämässämme. Uusi auto, se oli jotakin! Nyt kun ikää on tullut lisää, niin on tullut myös jonkinlainen nuukuus ja ajatus, että vähemmälläkin pärjää. Nuukuudesta on se hyvä puoli, että rahaa säästyy, ja saa jonkinlaisen mielenrauhan, kun on rahaa tilillä. Silti se ei poista sitä takaraivossa olevaa pelkoa köyhyydestä. Meillä on kaikkea; ruokaa, mitä vain haluamme syödä, oma talo, loma-asunto, uusi auto, tarvittavat tavarat jne. Yritämme kuitenkin välillä suitsia sitä pelkoa, ja hieman ottaa rennommin, mutta vaatii hieman ponnistelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkea lukenut, mutta neuvot ovat ristiriitaisia.
Syytetään köyhiä lyhytnäköisyydestä ja huonoista valinnoista. Pitäisi miettiä mitä hankkii. Tarkkaan.
Seuraavaksi sanotaan, että eihän köyhän tarvitse uutena ostaa, ilmaiseksi saa jostain ja muutamalla kympillä vaikka mitä.
Sanotaan, että uutta ei köyhä tarvitse kun kerran ei ole rahaa siihen, vasta sitten kun on säästänyt, vaikka euron kuussa.
Sitten ihmetellään miten sillä köyhällä nyt ei ole pakastinta tai imuria tai kun niin ei osta kun hajoaa jne. Aina köyhältä jotain puuttuu ja valittaa.Köyhä ei tarvitse uutta vaan pitää ottaa se ilmainen tai kympin tavara. Mutta kuitenkin hankintojen pitää olla järkeviä, hyvin harkittuja ja kestää kauan, että ei ole aina rikki tai hajoa heti kättelyssä kun taas köyhä itkee kun hajosi. Tyhmä köyhä, olisi ostanut kestävän, kyllähän sen tietää, että jos ilmaiseksi tai halvalla ostaa niin hajoaa, pitää ostaa uusi niin kestää. Jne.
Loputon suo: pitää osata olla pitkänäköinen ja ostaa kestävää ettei ole aina rikki. Mutta kuitenkaan ei saa ostaa uutta vaan käytettyä ja muiden hylkäämiä tavaroita.
Totuushan on, että jos otat tai ostat minkä tahansa ilmaisen tai halvan käytetyn se ei välttämättä ole hyvä tuote. Voi olla, mutta yhtä hyvin ei.
Yleensä kun joku on jonkun tavaran hylännyt niissä on joku vika. Esimerkiksi kengät saattavat olla ulkoisesti ihan siistit, mutta huonot pitää jalassa ja siksi annetaan pois tai myydään halvalla.En ole köyhä, vaan keskituloinen, mutta jotenkin haluan kommentoida tähän. Itse pyrin olemaan todella taloudellinen ja välttämään elämäntapainflaatiota. Olen aiemmin joskus ollut toimeentulotuella, mikä mielestäni antoi aivan mahtavan pohjan tälle taloudelliselle ajattelulle. Siinä missä työkaverit ostavat merkkituotteita, kallista ruokaa jne ja tuhlaavat koko palkan menemään, osaan ajatella fiksummin.
Yksi asia on se, että vaikka kuinka haluaisin uuden 500 euron kännykän, niin puren kieltäni ja ostan vähän vanhemman tasokkaan puhelimen käytettynä. Sohvani ostin myös parilla kympillä tori.fi. Kerran ostin huonon kahvinkeittimen kahdella eurolla ja roskiinhan se meni. Sitten ostin halvimman mahdollisen keittimen uutena kaupasta 12 eurolla ja tykkään siitä kovasti.
Se, että ostaako uutta edullista tai halpaa käytettyä, ei ole se pointti. Jokaisen ihmisen täytyy koko ajan arvioida, kannattaako tämä ja tuo ostaa käytettynä vai uutena. Itse pidän enemmän uuden ostamisesta, mutta harkitusti ostan käytettyä jos todella teen hyvän diilin. Joskus onnistun, joskus en. Mun mielestä tärkeintä on että edes yrittää päästä mahdollisimman halvalla.
Uhriutuminen on typerää. Vaikka jotkut parempituloisten neuvot saattaisivatkin loukata tunteita tai tuntua alentuvilta, niin kannattaa kuunnella ihan kaikkia joilla on taloudellisia neuvoja annettavanaan. Kaikki neuvot eivät ole hyviä, mutta osasta voi oikeasti ottaa vaarin elämäänsä helpottamaan.
Taloustaitoja ei opeteta koulussa. Silti ne ovat elämänhallinnan kannalta ehkä tärkeimpiä taitoja mitä on.
Yksi tärkeä taito mitä itse olen oppinut on olla nöyrä uuden tiedon valossa. Sen tajuaminen, että on TYHMÄ ja asiat voisi hoitaa fiksumminkin, on auttanut enemmän kuin mikään muu. Aina kun meinaan huomata että olen tyhmä, käsken itseni pysähtymään ja miettimään hetken: onko tämä fiksu taloudellinen päätös?
Voi hyvä ihme sentään. Siksi ne neuvot tuntuvat alentuvilta ja nöyryyttäviltä kun ne ovat köyhälle jokapäiväisiä ja moneen kertaan jo koettuja. Ei ne ole mitään varakkaampien kultaisia älynvälähdyksiä ja itse hyväksi koettuja. Tai "uusia asioita" köyhälle.
Siksi köyhä niillä pienillä rahoillaan jotenkin pärjää: kun käyttää kaikki keinot ja konstit. Tietää, että kannattaa ostaa punalappuisia, kannattaa kerätä täökkeja. Minä kerään ihan kaikki, mutta niitä ei nykyään toden totta ole missään tai ovat pantittomia.
Siksi ne neuvot köyhiä harmittaa kun ne ovat hyvin monelle itsestäänselvyyksiä ja itse koettuja ja ovat koko ajan käytössä.
Ja ne muutamat ovat ihan todella niin typeriä tai ei ole mitään järkeä, uskokaa jo nyt.
Köyhät eivät ole sillätavoin tyhmiä, kuin luulette. Vaikka raha-asiat ovat heikoilla. Eivätkä elä jotenkin kuin pellossa tyhmänä sormi suussa avuttomana ja täysin epäkäytännöllisesti.
Itse olen elänyt pitkän elämän jo nyt ja kokenut niin nousut ja laskutkin, elämänkokemusta on kertynyt.
"Tulee olla nöyrä uuden tiedon valossa": kun mikään näistä neuvoista ja asioista joita on tähän ketjuun kirjoitettu ei ole ainakaan minulle uuden tiedon valoa. Mikään lamppu ei näistä syty mikä ei ole jo aikaisemmin syttynyt.
Köyhä joutuu olemaan nöyrä jo muutenkin ihan tarpeeksi, emme enää kaipaa yhtään kehotusta olla nöyrä, minkään ja kenenkään edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkea lukenut, mutta neuvot ovat ristiriitaisia.
Syytetään köyhiä lyhytnäköisyydestä ja huonoista valinnoista. Pitäisi miettiä mitä hankkii. Tarkkaan.
Seuraavaksi sanotaan, että eihän köyhän tarvitse uutena ostaa, ilmaiseksi saa jostain ja muutamalla kympillä vaikka mitä.
Sanotaan, että uutta ei köyhä tarvitse kun kerran ei ole rahaa siihen, vasta sitten kun on säästänyt, vaikka euron kuussa.
Sitten ihmetellään miten sillä köyhällä nyt ei ole pakastinta tai imuria tai kun niin ei osta kun hajoaa jne. Aina köyhältä jotain puuttuu ja valittaa.Köyhä ei tarvitse uutta vaan pitää ottaa se ilmainen tai kympin tavara. Mutta kuitenkin hankintojen pitää olla järkeviä, hyvin harkittuja ja kestää kauan, että ei ole aina rikki tai hajoa heti kättelyssä kun taas köyhä itkee kun hajosi. Tyhmä köyhä, olisi ostanut kestävän, kyllähän sen tietää, että jos ilmaiseksi tai halvalla ostaa niin hajoaa, pitää ostaa uusi niin kestää. Jne.
Loputon suo: pitää osata olla pitkänäköinen ja ostaa kestävää ettei ole aina rikki. Mutta kuitenkaan ei saa ostaa uutta vaan käytettyä ja muiden hylkäämiä tavaroita.
Totuushan on, että jos otat tai ostat minkä tahansa ilmaisen tai halvan käytetyn se ei välttämättä ole hyvä tuote. Voi olla, mutta yhtä hyvin ei.
Yleensä kun joku on jonkun tavaran hylännyt niissä on joku vika. Esimerkiksi kengät saattavat olla ulkoisesti ihan siistit, mutta huonot pitää jalassa ja siksi annetaan pois tai myydään halvalla.En ole köyhä, vaan keskituloinen, mutta jotenkin haluan kommentoida tähän. Itse pyrin olemaan todella taloudellinen ja välttämään elämäntapainflaatiota. Olen aiemmin joskus ollut toimeentulotuella, mikä mielestäni antoi aivan mahtavan pohjan tälle taloudelliselle ajattelulle. Siinä missä työkaverit ostavat merkkituotteita, kallista ruokaa jne ja tuhlaavat koko palkan menemään, osaan ajatella fiksummin.
Yksi asia on se, että vaikka kuinka haluaisin uuden 500 euron kännykän, niin puren kieltäni ja ostan vähän vanhemman tasokkaan puhelimen käytettynä. Sohvani ostin myös parilla kympillä tori.fi. Kerran ostin huonon kahvinkeittimen kahdella eurolla ja roskiinhan se meni. Sitten ostin halvimman mahdollisen keittimen uutena kaupasta 12 eurolla ja tykkään siitä kovasti.
Se, että ostaako uutta edullista tai halpaa käytettyä, ei ole se pointti. Jokaisen ihmisen täytyy koko ajan arvioida, kannattaako tämä ja tuo ostaa käytettynä vai uutena. Itse pidän enemmän uuden ostamisesta, mutta harkitusti ostan käytettyä jos todella teen hyvän diilin. Joskus onnistun, joskus en. Mun mielestä tärkeintä on että edes yrittää päästä mahdollisimman halvalla.
Uhriutuminen on typerää. Vaikka jotkut parempituloisten neuvot saattaisivatkin loukata tunteita tai tuntua alentuvilta, niin kannattaa kuunnella ihan kaikkia joilla on taloudellisia neuvoja annettavanaan. Kaikki neuvot eivät ole hyviä, mutta osasta voi oikeasti ottaa vaarin elämäänsä helpottamaan.
Taloustaitoja ei opeteta koulussa. Silti ne ovat elämänhallinnan kannalta ehkä tärkeimpiä taitoja mitä on.
Yksi tärkeä taito mitä itse olen oppinut on olla nöyrä uuden tiedon valossa. Sen tajuaminen, että on TYHMÄ ja asiat voisi hoitaa fiksumminkin, on auttanut enemmän kuin mikään muu. Aina kun meinaan huomata että olen tyhmä, käsken itseni pysähtymään ja miettimään hetken: onko tämä fiksu taloudellinen päätös?
Voi hyvä ihme sentään. Siksi ne neuvot tuntuvat alentuvilta ja nöyryyttäviltä kun ne ovat köyhälle jokapäiväisiä ja moneen kertaan jo koettuja. Ei ne ole mitään varakkaampien kultaisia älynvälähdyksiä ja itse hyväksi koettuja. Tai "uusia asioita" köyhälle.
Siksi köyhä niillä pienillä rahoillaan jotenkin pärjää: kun käyttää kaikki keinot ja konstit. Tietää, että kannattaa ostaa punalappuisia, kannattaa kerätä täökkeja. Minä kerään ihan kaikki, mutta niitä ei nykyään toden totta ole missään tai ovat pantittomia.
Siksi ne neuvot köyhiä harmittaa kun ne ovat hyvin monelle itsestäänselvyyksiä ja itse koettuja ja ovat koko ajan käytössä.
Ja ne muutamat ovat ihan todella niin typeriä tai ei ole mitään järkeä, uskokaa jo nyt.
Köyhät eivät ole sillätavoin tyhmiä, kuin luulette. Vaikka raha-asiat ovat heikoilla. Eivätkä elä jotenkin kuin pellossa tyhmänä sormi suussa avuttomana ja täysin epäkäytännöllisesti.Itse olen elänyt pitkän elämän jo nyt ja kokenut niin nousut ja laskutkin, elämänkokemusta on kertynyt.
"Tulee olla nöyrä uuden tiedon valossa": kun mikään näistä neuvoista ja asioista joita on tähän ketjuun kirjoitettu ei ole ainakaan minulle uuden tiedon valoa. Mikään lamppu ei näistä syty mikä ei ole jo aikaisemmin syttynyt.
Köyhä joutuu olemaan nöyrä jo muutenkin ihan tarpeeksi, emme enää kaipaa yhtään kehotusta olla nöyrä, minkään ja kenenkään edessä.
Aamen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkea lukenut, mutta neuvot ovat ristiriitaisia.
Syytetään köyhiä lyhytnäköisyydestä ja huonoista valinnoista. Pitäisi miettiä mitä hankkii. Tarkkaan.
Seuraavaksi sanotaan, että eihän köyhän tarvitse uutena ostaa, ilmaiseksi saa jostain ja muutamalla kympillä vaikka mitä.
Sanotaan, että uutta ei köyhä tarvitse kun kerran ei ole rahaa siihen, vasta sitten kun on säästänyt, vaikka euron kuussa.
Sitten ihmetellään miten sillä köyhällä nyt ei ole pakastinta tai imuria tai kun niin ei osta kun hajoaa jne. Aina köyhältä jotain puuttuu ja valittaa.Köyhä ei tarvitse uutta vaan pitää ottaa se ilmainen tai kympin tavara. Mutta kuitenkin hankintojen pitää olla järkeviä, hyvin harkittuja ja kestää kauan, että ei ole aina rikki tai hajoa heti kättelyssä kun taas köyhä itkee kun hajosi. Tyhmä köyhä, olisi ostanut kestävän, kyllähän sen tietää, että jos ilmaiseksi tai halvalla ostaa niin hajoaa, pitää ostaa uusi niin kestää. Jne.
Loputon suo: pitää osata olla pitkänäköinen ja ostaa kestävää ettei ole aina rikki. Mutta kuitenkaan ei saa ostaa uutta vaan käytettyä ja muiden hylkäämiä tavaroita.
Totuushan on, että jos otat tai ostat minkä tahansa ilmaisen tai halvan käytetyn se ei välttämättä ole hyvä tuote. Voi olla, mutta yhtä hyvin ei.
Yleensä kun joku on jonkun tavaran hylännyt niissä on joku vika. Esimerkiksi kengät saattavat olla ulkoisesti ihan siistit, mutta huonot pitää jalassa ja siksi annetaan pois tai myydään halvalla.En ole köyhä, vaan keskituloinen, mutta jotenkin haluan kommentoida tähän. Itse pyrin olemaan todella taloudellinen ja välttämään elämäntapainflaatiota. Olen aiemmin joskus ollut toimeentulotuella, mikä mielestäni antoi aivan mahtavan pohjan tälle taloudelliselle ajattelulle. Siinä missä työkaverit ostavat merkkituotteita, kallista ruokaa jne ja tuhlaavat koko palkan menemään, osaan ajatella fiksummin.
Yksi asia on se, että vaikka kuinka haluaisin uuden 500 euron kännykän, niin puren kieltäni ja ostan vähän vanhemman tasokkaan puhelimen käytettynä. Sohvani ostin myös parilla kympillä tori.fi. Kerran ostin huonon kahvinkeittimen kahdella eurolla ja roskiinhan se meni. Sitten ostin halvimman mahdollisen keittimen uutena kaupasta 12 eurolla ja tykkään siitä kovasti.
Se, että ostaako uutta edullista tai halpaa käytettyä, ei ole se pointti. Jokaisen ihmisen täytyy koko ajan arvioida, kannattaako tämä ja tuo ostaa käytettynä vai uutena. Itse pidän enemmän uuden ostamisesta, mutta harkitusti ostan käytettyä jos todella teen hyvän diilin. Joskus onnistun, joskus en. Mun mielestä tärkeintä on että edes yrittää päästä mahdollisimman halvalla.
Uhriutuminen on typerää. Vaikka jotkut parempituloisten neuvot saattaisivatkin loukata tunteita tai tuntua alentuvilta, niin kannattaa kuunnella ihan kaikkia joilla on taloudellisia neuvoja annettavanaan. Kaikki neuvot eivät ole hyviä, mutta osasta voi oikeasti ottaa vaarin elämäänsä helpottamaan.
Taloustaitoja ei opeteta koulussa. Silti ne ovat elämänhallinnan kannalta ehkä tärkeimpiä taitoja mitä on.
Yksi tärkeä taito mitä itse olen oppinut on olla nöyrä uuden tiedon valossa. Sen tajuaminen, että on TYHMÄ ja asiat voisi hoitaa fiksumminkin, on auttanut enemmän kuin mikään muu. Aina kun meinaan huomata että olen tyhmä, käsken itseni pysähtymään ja miettimään hetken: onko tämä fiksu taloudellinen päätös?
Voi hyvä ihme sentään. Siksi ne neuvot tuntuvat alentuvilta ja nöyryyttäviltä kun ne ovat köyhälle jokapäiväisiä ja moneen kertaan jo koettuja. Ei ne ole mitään varakkaampien kultaisia älynvälähdyksiä ja itse hyväksi koettuja. Tai "uusia asioita" köyhälle.
Siksi köyhä niillä pienillä rahoillaan jotenkin pärjää: kun käyttää kaikki keinot ja konstit. Tietää, että kannattaa ostaa punalappuisia, kannattaa kerätä täökkeja. Minä kerään ihan kaikki, mutta niitä ei nykyään toden totta ole missään tai ovat pantittomia.
Siksi ne neuvot köyhiä harmittaa kun ne ovat hyvin monelle itsestäänselvyyksiä ja itse koettuja ja ovat koko ajan käytössä.
Ja ne muutamat ovat ihan todella niin typeriä tai ei ole mitään järkeä, uskokaa jo nyt.
Köyhät eivät ole sillätavoin tyhmiä, kuin luulette. Vaikka raha-asiat ovat heikoilla. Eivätkä elä jotenkin kuin pellossa tyhmänä sormi suussa avuttomana ja täysin epäkäytännöllisesti.Itse olen elänyt pitkän elämän jo nyt ja kokenut niin nousut ja laskutkin, elämänkokemusta on kertynyt.
"Tulee olla nöyrä uuden tiedon valossa": kun mikään näistä neuvoista ja asioista joita on tähän ketjuun kirjoitettu ei ole ainakaan minulle uuden tiedon valoa. Mikään lamppu ei näistä syty mikä ei ole jo aikaisemmin syttynyt.
Köyhä joutuu olemaan nöyrä jo muutenkin ihan tarpeeksi, emme enää kaipaa yhtään kehotusta olla nöyrä, minkään ja kenenkään edessä.
Kiitos tästä! T. Entinen köyhä, jolla aina köyhän identiteetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkea lukenut, mutta neuvot ovat ristiriitaisia.
Syytetään köyhiä lyhytnäköisyydestä ja huonoista valinnoista. Pitäisi miettiä mitä hankkii. Tarkkaan.
Seuraavaksi sanotaan, että eihän köyhän tarvitse uutena ostaa, ilmaiseksi saa jostain ja muutamalla kympillä vaikka mitä.
Sanotaan, että uutta ei köyhä tarvitse kun kerran ei ole rahaa siihen, vasta sitten kun on säästänyt, vaikka euron kuussa.
Sitten ihmetellään miten sillä köyhällä nyt ei ole pakastinta tai imuria tai kun niin ei osta kun hajoaa jne. Aina köyhältä jotain puuttuu ja valittaa.Köyhä ei tarvitse uutta vaan pitää ottaa se ilmainen tai kympin tavara. Mutta kuitenkin hankintojen pitää olla järkeviä, hyvin harkittuja ja kestää kauan, että ei ole aina rikki tai hajoa heti kättelyssä kun taas köyhä itkee kun hajosi. Tyhmä köyhä, olisi ostanut kestävän, kyllähän sen tietää, että jos ilmaiseksi tai halvalla ostaa niin hajoaa, pitää ostaa uusi niin kestää. Jne.
Loputon suo: pitää osata olla pitkänäköinen ja ostaa kestävää ettei ole aina rikki. Mutta kuitenkaan ei saa ostaa uutta vaan käytettyä ja muiden hylkäämiä tavaroita.
Totuushan on, että jos otat tai ostat minkä tahansa ilmaisen tai halvan käytetyn se ei välttämättä ole hyvä tuote. Voi olla, mutta yhtä hyvin ei.
Yleensä kun joku on jonkun tavaran hylännyt niissä on joku vika. Esimerkiksi kengät saattavat olla ulkoisesti ihan siistit, mutta huonot pitää jalassa ja siksi annetaan pois tai myydään halvalla.En ole köyhä, vaan keskituloinen, mutta jotenkin haluan kommentoida tähän. Itse pyrin olemaan todella taloudellinen ja välttämään elämäntapainflaatiota. Olen aiemmin joskus ollut toimeentulotuella, mikä mielestäni antoi aivan mahtavan pohjan tälle taloudelliselle ajattelulle. Siinä missä työkaverit ostavat merkkituotteita, kallista ruokaa jne ja tuhlaavat koko palkan menemään, osaan ajatella fiksummin.
Yksi asia on se, että vaikka kuinka haluaisin uuden 500 euron kännykän, niin puren kieltäni ja ostan vähän vanhemman tasokkaan puhelimen käytettynä. Sohvani ostin myös parilla kympillä tori.fi. Kerran ostin huonon kahvinkeittimen kahdella eurolla ja roskiinhan se meni. Sitten ostin halvimman mahdollisen keittimen uutena kaupasta 12 eurolla ja tykkään siitä kovasti.
Se, että ostaako uutta edullista tai halpaa käytettyä, ei ole se pointti. Jokaisen ihmisen täytyy koko ajan arvioida, kannattaako tämä ja tuo ostaa käytettynä vai uutena. Itse pidän enemmän uuden ostamisesta, mutta harkitusti ostan käytettyä jos todella teen hyvän diilin. Joskus onnistun, joskus en. Mun mielestä tärkeintä on että edes yrittää päästä mahdollisimman halvalla.
Uhriutuminen on typerää. Vaikka jotkut parempituloisten neuvot saattaisivatkin loukata tunteita tai tuntua alentuvilta, niin kannattaa kuunnella ihan kaikkia joilla on taloudellisia neuvoja annettavanaan. Kaikki neuvot eivät ole hyviä, mutta osasta voi oikeasti ottaa vaarin elämäänsä helpottamaan.
Taloustaitoja ei opeteta koulussa. Silti ne ovat elämänhallinnan kannalta ehkä tärkeimpiä taitoja mitä on.
Yksi tärkeä taito mitä itse olen oppinut on olla nöyrä uuden tiedon valossa. Sen tajuaminen, että on TYHMÄ ja asiat voisi hoitaa fiksumminkin, on auttanut enemmän kuin mikään muu. Aina kun meinaan huomata että olen tyhmä, käsken itseni pysähtymään ja miettimään hetken: onko tämä fiksu taloudellinen päätös?
Voi hyvä ihme sentään. Siksi ne neuvot tuntuvat alentuvilta ja nöyryyttäviltä kun ne ovat köyhälle jokapäiväisiä ja moneen kertaan jo koettuja. Ei ne ole mitään varakkaampien kultaisia älynvälähdyksiä ja itse hyväksi koettuja. Tai "uusia asioita" köyhälle.
Siksi köyhä niillä pienillä rahoillaan jotenkin pärjää: kun käyttää kaikki keinot ja konstit. Tietää, että kannattaa ostaa punalappuisia, kannattaa kerätä täökkeja. Minä kerään ihan kaikki, mutta niitä ei nykyään toden totta ole missään tai ovat pantittomia.
Siksi ne neuvot köyhiä harmittaa kun ne ovat hyvin monelle itsestäänselvyyksiä ja itse koettuja ja ovat koko ajan käytössä.
Ja ne muutamat ovat ihan todella niin typeriä tai ei ole mitään järkeä, uskokaa jo nyt.
Köyhät eivät ole sillätavoin tyhmiä, kuin luulette. Vaikka raha-asiat ovat heikoilla. Eivätkä elä jotenkin kuin pellossa tyhmänä sormi suussa avuttomana ja täysin epäkäytännöllisesti.Itse olen elänyt pitkän elämän jo nyt ja kokenut niin nousut ja laskutkin, elämänkokemusta on kertynyt.
"Tulee olla nöyrä uuden tiedon valossa": kun mikään näistä neuvoista ja asioista joita on tähän ketjuun kirjoitettu ei ole ainakaan minulle uuden tiedon valoa. Mikään lamppu ei näistä syty mikä ei ole jo aikaisemmin syttynyt.
Köyhä joutuu olemaan nöyrä jo muutenkin ihan tarpeeksi, emme enää kaipaa yhtään kehotusta olla nöyrä, minkään ja kenenkään edessä.
ja SILTI niillä on niitä monia maksullisia viihdepalveluita, useita lehtitilauksia, useita osamaksuja yhtäaikaa, ei säästetä NOIHIN meneviä rahoja jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkea lukenut, mutta neuvot ovat ristiriitaisia.
Syytetään köyhiä lyhytnäköisyydestä ja huonoista valinnoista. Pitäisi miettiä mitä hankkii. Tarkkaan.
Seuraavaksi sanotaan, että eihän köyhän tarvitse uutena ostaa, ilmaiseksi saa jostain ja muutamalla kympillä vaikka mitä.
Sanotaan, että uutta ei köyhä tarvitse kun kerran ei ole rahaa siihen, vasta sitten kun on säästänyt, vaikka euron kuussa.
Sitten ihmetellään miten sillä köyhällä nyt ei ole pakastinta tai imuria tai kun niin ei osta kun hajoaa jne. Aina köyhältä jotain puuttuu ja valittaa.Köyhä ei tarvitse uutta vaan pitää ottaa se ilmainen tai kympin tavara. Mutta kuitenkin hankintojen pitää olla järkeviä, hyvin harkittuja ja kestää kauan, että ei ole aina rikki tai hajoa heti kättelyssä kun taas köyhä itkee kun hajosi. Tyhmä köyhä, olisi ostanut kestävän, kyllähän sen tietää, että jos ilmaiseksi tai halvalla ostaa niin hajoaa, pitää ostaa uusi niin kestää. Jne.
Loputon suo: pitää osata olla pitkänäköinen ja ostaa kestävää ettei ole aina rikki. Mutta kuitenkaan ei saa ostaa uutta vaan käytettyä ja muiden hylkäämiä tavaroita.
Totuushan on, että jos otat tai ostat minkä tahansa ilmaisen tai halvan käytetyn se ei välttämättä ole hyvä tuote. Voi olla, mutta yhtä hyvin ei.
Yleensä kun joku on jonkun tavaran hylännyt niissä on joku vika. Esimerkiksi kengät saattavat olla ulkoisesti ihan siistit, mutta huonot pitää jalassa ja siksi annetaan pois tai myydään halvalla.En ole köyhä, vaan keskituloinen, mutta jotenkin haluan kommentoida tähän. Itse pyrin olemaan todella taloudellinen ja välttämään elämäntapainflaatiota. Olen aiemmin joskus ollut toimeentulotuella, mikä mielestäni antoi aivan mahtavan pohjan tälle taloudelliselle ajattelulle. Siinä missä työkaverit ostavat merkkituotteita, kallista ruokaa jne ja tuhlaavat koko palkan menemään, osaan ajatella fiksummin.
Yksi asia on se, että vaikka kuinka haluaisin uuden 500 euron kännykän, niin puren kieltäni ja ostan vähän vanhemman tasokkaan puhelimen käytettynä. Sohvani ostin myös parilla kympillä tori.fi. Kerran ostin huonon kahvinkeittimen kahdella eurolla ja roskiinhan se meni. Sitten ostin halvimman mahdollisen keittimen uutena kaupasta 12 eurolla ja tykkään siitä kovasti.
Se, että ostaako uutta edullista tai halpaa käytettyä, ei ole se pointti. Jokaisen ihmisen täytyy koko ajan arvioida, kannattaako tämä ja tuo ostaa käytettynä vai uutena. Itse pidän enemmän uuden ostamisesta, mutta harkitusti ostan käytettyä jos todella teen hyvän diilin. Joskus onnistun, joskus en. Mun mielestä tärkeintä on että edes yrittää päästä mahdollisimman halvalla.
Uhriutuminen on typerää. Vaikka jotkut parempituloisten neuvot saattaisivatkin loukata tunteita tai tuntua alentuvilta, niin kannattaa kuunnella ihan kaikkia joilla on taloudellisia neuvoja annettavanaan. Kaikki neuvot eivät ole hyviä, mutta osasta voi oikeasti ottaa vaarin elämäänsä helpottamaan.
Taloustaitoja ei opeteta koulussa. Silti ne ovat elämänhallinnan kannalta ehkä tärkeimpiä taitoja mitä on.
Yksi tärkeä taito mitä itse olen oppinut on olla nöyrä uuden tiedon valossa. Sen tajuaminen, että on TYHMÄ ja asiat voisi hoitaa fiksumminkin, on auttanut enemmän kuin mikään muu. Aina kun meinaan huomata että olen tyhmä, käsken itseni pysähtymään ja miettimään hetken: onko tämä fiksu taloudellinen päätös?
Voi hyvä ihme sentään. Siksi ne neuvot tuntuvat alentuvilta ja nöyryyttäviltä kun ne ovat köyhälle jokapäiväisiä ja moneen kertaan jo koettuja. Ei ne ole mitään varakkaampien kultaisia älynvälähdyksiä ja itse hyväksi koettuja. Tai "uusia asioita" köyhälle.
Siksi köyhä niillä pienillä rahoillaan jotenkin pärjää: kun käyttää kaikki keinot ja konstit. Tietää, että kannattaa ostaa punalappuisia, kannattaa kerätä täökkeja. Minä kerään ihan kaikki, mutta niitä ei nykyään toden totta ole missään tai ovat pantittomia.
Siksi ne neuvot köyhiä harmittaa kun ne ovat hyvin monelle itsestäänselvyyksiä ja itse koettuja ja ovat koko ajan käytössä.
Ja ne muutamat ovat ihan todella niin typeriä tai ei ole mitään järkeä, uskokaa jo nyt.
Köyhät eivät ole sillätavoin tyhmiä, kuin luulette. Vaikka raha-asiat ovat heikoilla. Eivätkä elä jotenkin kuin pellossa tyhmänä sormi suussa avuttomana ja täysin epäkäytännöllisesti.Itse olen elänyt pitkän elämän jo nyt ja kokenut niin nousut ja laskutkin, elämänkokemusta on kertynyt.
"Tulee olla nöyrä uuden tiedon valossa": kun mikään näistä neuvoista ja asioista joita on tähän ketjuun kirjoitettu ei ole ainakaan minulle uuden tiedon valoa. Mikään lamppu ei näistä syty mikä ei ole jo aikaisemmin syttynyt.
Köyhä joutuu olemaan nöyrä jo muutenkin ihan tarpeeksi, emme enää kaipaa yhtään kehotusta olla nöyrä, minkään ja kenenkään edessä.
No paljonko olet SÄÄSTETYISTÄ euroista sijoittanut esimerkiksi osinkoa maksaviin yhtiöihin?
Tekeekö muutaman euron osakkeisiin sijoittamisen köyhästä rikkaan hetkessä? Aivan typerä neuvo. Aivan typerä oletus on myös se, että köyhä ei ole oikeutettu mihinkään mukavaan tai kivaan, joka maksaa vaikka pari euroa. Ei, se pari euroa pitää sijoittaa, ja voi sitten rikkaana tuotoilla elellä. Ei saa etsiä hetken nautintoa, vaikka lehden irtonumeron ostamalla, vaan pitää viedä köyhyyden kokemus ja kärsimys vielä pitemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tuo tuutin lapselle ostaja, en ole myöskään facebookissa enkä aio liittyä.
En tietenkään tarkoittanut koko Suomen lapsia. Pitihän se taas tietää, että täällä väännellään ja käänneellään jos ei aivan pilkuntarkasti selitä juurta jaksain. Vaikka hyvin asia oli ymmärretty.
Mutta esimerkiksi jos olen puistossa jossa on jäätelökioski ja paikalle tulee äiti tai isä ja lapsi. Lapsi haluaisi tötterön, alkaa vanhemman jänkkäys: et tarvi, en osta, ole hiljaa, olet ihan mahdoton jne. Lapsi itkee tai ei itke. Mutta saatan sanoa lapselle, että ostan sulle jätskin, valitse minkä haluat.
En tippaakaan välitä mitä se vanhempi minusta ajattelee, ei haittaa.
Minulla ei ole mitään vaikeutta tarjota vaikka kahvia tai jäätelöä myöskään aikuiselle. En laske tarjoamisiani kunhan nyt pysyvät järjen rajoissa. Ja järjellisen tilanteen. En niitäkään ympäriinsä tarjoile, vaan tilanteen mukaan.Tarkoitin "kenelle tahansa lapselle" sitä, että lapsen ei tarvitse olla sukua, kummilapsi tai lähipiirin kuuluva.
Mutta tietysti en lähde ympäri puistoa ja kaupunkia huutelemaan: kuka haluaa jätskiä.
Ei näköjään pysy järjen rajoissa. Halvin jäätelo on sovelias tuollaisessa tilanteessa tai oman jäätelön jäämistö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole kaikkea lukenut, mutta neuvot ovat ristiriitaisia.
Syytetään köyhiä lyhytnäköisyydestä ja huonoista valinnoista. Pitäisi miettiä mitä hankkii. Tarkkaan.
Seuraavaksi sanotaan, että eihän köyhän tarvitse uutena ostaa, ilmaiseksi saa jostain ja muutamalla kympillä vaikka mitä.
Sanotaan, että uutta ei köyhä tarvitse kun kerran ei ole rahaa siihen, vasta sitten kun on säästänyt, vaikka euron kuussa.
Sitten ihmetellään miten sillä köyhällä nyt ei ole pakastinta tai imuria tai kun niin ei osta kun hajoaa jne. Aina köyhältä jotain puuttuu ja valittaa.Köyhä ei tarvitse uutta vaan pitää ottaa se ilmainen tai kympin tavara. Mutta kuitenkin hankintojen pitää olla järkeviä, hyvin harkittuja ja kestää kauan, että ei ole aina rikki tai hajoa heti kättelyssä kun taas köyhä itkee kun hajosi. Tyhmä köyhä, olisi ostanut kestävän, kyllähän sen tietää, että jos ilmaiseksi tai halvalla ostaa niin hajoaa, pitää ostaa uusi niin kestää. Jne.
Loputon suo: pitää osata olla pitkänäköinen ja ostaa kestävää ettei ole aina rikki. Mutta kuitenkaan ei saa ostaa uutta vaan käytettyä ja muiden hylkäämiä tavaroita.
Totuushan on, että jos otat tai ostat minkä tahansa ilmaisen tai halvan käytetyn se ei välttämättä ole hyvä tuote. Voi olla, mutta yhtä hyvin ei.
Yleensä kun joku on jonkun tavaran hylännyt niissä on joku vika. Esimerkiksi kengät saattavat olla ulkoisesti ihan siistit, mutta huonot pitää jalassa ja siksi annetaan pois tai myydään halvalla.En ole köyhä, vaan keskituloinen, mutta jotenkin haluan kommentoida tähän. Itse pyrin olemaan todella taloudellinen ja välttämään elämäntapainflaatiota. Olen aiemmin joskus ollut toimeentulotuella, mikä mielestäni antoi aivan mahtavan pohjan tälle taloudelliselle ajattelulle. Siinä missä työkaverit ostavat merkkituotteita, kallista ruokaa jne ja tuhlaavat koko palkan menemään, osaan ajatella fiksummin.
Yksi asia on se, että vaikka kuinka haluaisin uuden 500 euron kännykän, niin puren kieltäni ja ostan vähän vanhemman tasokkaan puhelimen käytettynä. Sohvani ostin myös parilla kympillä tori.fi. Kerran ostin huonon kahvinkeittimen kahdella eurolla ja roskiinhan se meni. Sitten ostin halvimman mahdollisen keittimen uutena kaupasta 12 eurolla ja tykkään siitä kovasti.
Se, että ostaako uutta edullista tai halpaa käytettyä, ei ole se pointti. Jokaisen ihmisen täytyy koko ajan arvioida, kannattaako tämä ja tuo ostaa käytettynä vai uutena. Itse pidän enemmän uuden ostamisesta, mutta harkitusti ostan käytettyä jos todella teen hyvän diilin. Joskus onnistun, joskus en. Mun mielestä tärkeintä on että edes yrittää päästä mahdollisimman halvalla.
Uhriutuminen on typerää. Vaikka jotkut parempituloisten neuvot saattaisivatkin loukata tunteita tai tuntua alentuvilta, niin kannattaa kuunnella ihan kaikkia joilla on taloudellisia neuvoja annettavanaan. Kaikki neuvot eivät ole hyviä, mutta osasta voi oikeasti ottaa vaarin elämäänsä helpottamaan.
Taloustaitoja ei opeteta koulussa. Silti ne ovat elämänhallinnan kannalta ehkä tärkeimpiä taitoja mitä on.
Yksi tärkeä taito mitä itse olen oppinut on olla nöyrä uuden tiedon valossa. Sen tajuaminen, että on TYHMÄ ja asiat voisi hoitaa fiksumminkin, on auttanut enemmän kuin mikään muu. Aina kun meinaan huomata että olen tyhmä, käsken itseni pysähtymään ja miettimään hetken: onko tämä fiksu taloudellinen päätös?
Voi hyvä ihme sentään. Siksi ne neuvot tuntuvat alentuvilta ja nöyryyttäviltä kun ne ovat köyhälle jokapäiväisiä ja moneen kertaan jo koettuja. Ei ne ole mitään varakkaampien kultaisia älynvälähdyksiä ja itse hyväksi koettuja. Tai "uusia asioita" köyhälle.
Siksi köyhä niillä pienillä rahoillaan jotenkin pärjää: kun käyttää kaikki keinot ja konstit. Tietää, että kannattaa ostaa punalappuisia, kannattaa kerätä täökkeja. Minä kerään ihan kaikki, mutta niitä ei nykyään toden totta ole missään tai ovat pantittomia.
Siksi ne neuvot köyhiä harmittaa kun ne ovat hyvin monelle itsestäänselvyyksiä ja itse koettuja ja ovat koko ajan käytössä.
Ja ne muutamat ovat ihan todella niin typeriä tai ei ole mitään järkeä, uskokaa jo nyt.
Köyhät eivät ole sillätavoin tyhmiä, kuin luulette. Vaikka raha-asiat ovat heikoilla. Eivätkä elä jotenkin kuin pellossa tyhmänä sormi suussa avuttomana ja täysin epäkäytännöllisesti.Itse olen elänyt pitkän elämän jo nyt ja kokenut niin nousut ja laskutkin, elämänkokemusta on kertynyt.
"Tulee olla nöyrä uuden tiedon valossa": kun mikään näistä neuvoista ja asioista joita on tähän ketjuun kirjoitettu ei ole ainakaan minulle uuden tiedon valoa. Mikään lamppu ei näistä syty mikä ei ole jo aikaisemmin syttynyt.
Köyhä joutuu olemaan nöyrä jo muutenkin ihan tarpeeksi, emme enää kaipaa yhtään kehotusta olla nöyrä, minkään ja kenenkään edessä.
Kyllä tässäkin ketjussa useimmat neuvojat ovat taatusti jossain vaiheessa joutuneet itsekin penniä venyttämään. Jos ei muuten niin opiskeluaikoina. Miksi tätä on niin vaikea uskoa? Moni hyvätuloinenkin elää suht vaatimattomasti koska täällä on kireä verotus ja varsinkin asuminen kallista. Kaikkien vuokraa ja asumista ei Kela maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Tekeekö muutaman euron osakkeisiin sijoittamisen köyhästä rikkaan hetkessä? Aivan typerä neuvo. Aivan typerä oletus on myös se, että köyhä ei ole oikeutettu mihinkään mukavaan tai kivaan, joka maksaa vaikka pari euroa. Ei, se pari euroa pitää sijoittaa, ja voi sitten rikkaana tuotoilla elellä. Ei saa etsiä hetken nautintoa, vaikka lehden irtonumeron ostamalla, vaan pitää viedä köyhyyden kokemus ja kärsimys vielä pitemmälle.
Ei. täälläkin MONTA kertaa sanottu että ei tapahdu hetkessä vaan pikkuhiljaa. Tuottoa alkaa tulee HETI kun on sijoittanut, ja mitä kauemmin rahaa on pitänyt sitä enemmän tuottoa saanut. TUohan se köyhien vika on. Kaikki pitää saada HETI, mielellään itse mitään tekemättä. Vaivaa ei haluta nähdä, eikä varsinkaan odottaa.
Minä olen tuo tuutin lapselle ostaja, en ole myöskään facebookissa enkä aio liittyä.
En tietenkään tarkoittanut koko Suomen lapsia. Pitihän se taas tietää, että täällä väännellään ja käänneellään jos ei aivan pilkuntarkasti selitä juurta jaksain. Vaikka hyvin asia oli ymmärretty.
Mutta esimerkiksi jos olen puistossa jossa on jäätelökioski ja paikalle tulee äiti tai isä ja lapsi. Lapsi haluaisi tötterön, alkaa vanhemman jänkkäys: et tarvi, en osta, ole hiljaa, olet ihan mahdoton jne. Lapsi itkee tai ei itke. Mutta saatan sanoa lapselle, että ostan sulle jätskin, valitse minkä haluat.
En tippaakaan välitä mitä se vanhempi minusta ajattelee, ei haittaa.
Minulla ei ole mitään vaikeutta tarjota vaikka kahvia tai jäätelöä myöskään aikuiselle. En laske tarjoamisiani kunhan nyt pysyvät järjen rajoissa. Ja järjellisen tilanteen. En niitäkään ympäriinsä tarjoile, vaan tilanteen mukaan.
Tarkoitin "kenelle tahansa lapselle" sitä, että lapsen ei tarvitse olla sukua, kummilapsi tai lähipiirin kuuluva.
Mutta tietysti en lähde ympäri puistoa ja kaupunkia huutelemaan: kuka haluaa jätskiä.