Lue keskustelun säännöt.
Voisitteko te keskituloiset lopettaa jatkuvan humble bragin köyhiä kavereita kohtaan ja auttaa jotenkin konkreettisesti
29.12.2020 |
Olen pienituloinen, samoin mun mies. Vuosien varrella ollut paljon työttömyyttä, pitkiä sairaslomia, lomautuksia, parhaimmillaankin lyhyitä pätkätöitä. Tää vuosi on ollut tosi paha, perheen teinitkään eivät saaneet kesätöitä ja mä työttömänä, mies lomautettuna suurimman osan ajasta. Osalla kavereista menee hyvin, molemmat sekä mies että nainen töissä, hyvät työpaikat, on sairaanhoitajia, diplomi-insinöörejä, yrittäjiä jne. Olen niin totaalisen kyllästynyt näiden hyvin toimeentulevien kavereiden humble bragiin ja typeriin hyväntahtoisiin neuvoihin ja "auttamisiin".
Esimerkiksi tänä joulun alla valitin kavereille, että meillä on rahat tosi vähissä ja vaikea ostaa lapsille (4 eri ikäistä) lahjat, samoin jouluruuat. Vastaukset oli tähän tyyliin "me ostetaan lahjat aina alesta joulun jälkeen/ meillä on tänä vuonna kasvissyöjä joulu niin tulee halvaksi / no riisipuuro ja juurekset ei paljoa maksa jne. Kukaan ei esim ehdottanut, että voidaan ostaa teille joulukinkku yms käytännön apua. Yhdelle kaverille kerroin että meidän joulusuunnitelmissa on vaan katsoa Netflixia ja HBO:ta, johon kaveri kommentoi että he eivät periaatteessa maksa mistään netti TV:stä kun katsovat vaan ilmaisia. Joo helppo heidän kun taloudessa on vain kaksi aikuista! Mutta kun on eri-ikäisiä lapsia ja teinejä ei riitä joku YLE areena.
Vielä yksi esimerkki. Viime kesänä olin nuorimmaisen ja kummitätinsä kanssa Kaivopuisto piknikillä. 7-vuotias kysyi kummitädiltä että voisiko ostaa jäätelö tötterön. Eiköhän kaveri alkanut selittään mun 7 vuotiaalle kuinka monta litraa jäätelöä saa sillä hinnalla ja sitten etsittiin varmaan 15 min ajan jotain lähikauppaa, mistä tyttö sai Pirkka tuutin. Ei vaan voinut yhden kerran ostaa tytölle sitä oikeaa jäätelötötteröä vaan piti alkaa esitelmöimään rahan arvoista ikään kuin minä en tietäisi.
Kommentit (3077)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos alat miettimään, niin mitä mielestäsi tapahtuu ihmiselle, jolla ei ole sosiaalista verkostoa, jolla ei ole harrastuksia, eikä mitään virikkeitä?[/quote]Harrastukisa ja virikkeitä on edullisia ja jopa ilmaisia. Esimerkiksi tiettyihin urheiluporukkoihin pääsee ihan muutamalla eurolla kuussa (seuran jäsenmaksu), suoratoistojen ja lehtitilauksien korvikkeena on ilmaispalvelut (ruutu, areena, mtv, dplay , kirjaston lukusali jne). Minäkin harrastan yhtä urheilulajia aktiivisesti, mutta se on minulle ilmaista, koska saan jäsenmaksut kuitattua talkootyöllä seuran hyväksi. Ja varsinkin tämä talkootyö jos mikä on virikkeitä tarjoavaa.
Harrastusten tarkoitus on olla kiinnostavia. Ei sitä vain mennä jonnekin sen takia, että se on ilmaista tai hyvin edullista, ellei asiaan ole mitään mielenkiintoa.
No mitä ne virikkeet ja harrastukset on mitkä kelpaa köyhälle, jos ei ilmainen kelpaa? Kansalaisopistoissa on virikkeitä listatolkulla vähävaraisille ja muillekin pilkkahintaan. Voi opiskella jopa osatutkintoja ja näihin saattaa jopa saada sosiaalitoimistolta tukea syrjäytymisen ehkäisyyn. Siellä saa myös sosiaalisia verkostoja ja tapaa ihmisiä. On paljon erilaisia harrastusporukoita, urheiluryhmiä, päiväjumppaa, hiihtopolkua yms ja varmasti uimaankin pääsee, jos ei halliin, niin kesällä rannalle.
Köyhän ainoana kelpuuttama the virike on ilmeisesti lähikuppila, missä voi tupakka huulessa ja tuoppi kädessä mölytä ja valittaa elämäm kovaa kohtaloa kaltaistensa seurassa.
No minulle henkilökohtaisesti erilaiset luovat taide- ja askarteluprojektit ovat kaikkein tärkeimpiä. Niihin menee väistämättä rahaa. Onneksi niistä on myös hieman tullut takaisin.
Mitkään tavalliset jumpparyhmät eivät kiinnosta. Jumppaan ja venyttelen kotona. Ainoat ryhmäliikunnat, joissa olen ikinä käynyt ovat olleet tanssiryhmiä, mutta niissä olenkin käynyt sitten paljon (esim. lattareita, itämaista tanssia, argentiinalaista tangoa, Nia-tanssia). En muista, että olisin löytänyt sopivia kansalais- tai työväenopistosta. Tällä hetkellä voisin ehkä ajatella jotain jooga- tai qigong-ryhmää, jos tosi edullisesti löytyisi.
Ilmaisista tai hyvin edullisista jutuista kiinnostavat esim. taidenättelyt ja museot. Kirjastosta lainaan kirjoja ja leffoja. Liikun luonnossa. Opiskelen kieliä.
Valitettavasti kiinnostuksen kohteet eivät muutu tulotason mukaan, ei myöskään ihmisen perusluonne (mikä täällä näyttää täysin unohtuvan).
Luovat taide ja askarteluprojektit voivat kyllä olla todella halpoja. Materiaalia voi saada vaikka kuinka paljon ilmaiseksi. Monet valittavat esimerkiksi, että langat ovat kalliita. Vaikka monesta neuleesta ne voisi purkaa aivan helposti. Ja näitä ei kivannäköisiä neuleita löytyy kyllä kirppareilta pilkkahintaan. Purkaa ja pesee langat ja kutoo niistä. Kuten kankaiden kohdalla. Kun menee kangaskauppaan, niin uusi kangas on aina aika kallista, mutta käytettyjen vaatteiden kankaiden uudelleen käyttäminen ei maksa paljoakaan.
Luonto on täynnä materiaaleja. Eikä jotkut liimat ja ompelulangat kulu hetkessä loppuun, vaikka niitä ostaisikin.
Puuta on metsät täynnä jne. Joten jos on luova, niin kyllä niihin luoviin projekteihin pitäisi löytää myös luovia ratkaisuja.
Jos ja kun harrastuksia on lukuisia, niin kalliiksi se tulee. Jo pelkkä meneminen niihin elleivät ole ihan vieressä.
Kaikkia noita tanssijuttuja voi myös harrastaa kotona tai pihalla YouTubesta katsomalla ja pariksi voi kysyä muita samasta asiasta kiinnostuneita.
Jos ja kun harrastuksiin menee vaikka 50€ kuussa, niin silloin ei voi valittaa ettei kotona ole oliiviöljyä 29. päivä ja tilillä 2€.
Kiitos vaan vinkeistä. Ostan ja myyn kirppiksillä. En kaipaa juurikaan lankoja, koska en neulo enkä virkkaa enkä oikeastaan ompelekaan. Luonnosta löytyy jotain kyllä, mutta vähemmän pystyn niitä hyödyntämään niissä jutuissa, joita teen. Enemmän tykkään vain liikkua luonnossa ja nauttia siitä sillä tavalla.
En ylipäätään tee isoja kompromisseja (pieniä kyllä) sen suhteen mitä haluan luoda. Jos minulla ei jonain hetkenä ole varaa johonkin, mitä haluan tehdä, siirrän sen sellaiseen ajankohtaan, jolloin siihen on varaa, ja alan värkkäämään vaihteeksi jotain ihan muuta. Eli en siis tee mitään vain siksi, että sen voisi tehdä halvalla tai halvoista materiaaleista.
Tanssin toisinaan kotona, mutta kerrostalossa asuminen rajoittaa kyllä melkoisen paljon. En kyllä tällä hetkellä käy missään ryhmissäkään.
Kyllä me kaikki köyhät askartelijat ja kutojat osaamme kaikki niksit. Mutta on ihan eri asia kutoja ja askarrella yksinään, kuin käydä vaikka taidekoulussa. Ja jos joku haaveilee taidekoulussa, niin sille on ihan kettuilua mennä sanomaan, että luonto on täynnä taidetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun tutut sairaanhoitaja ja dipl.insinööri ovat varmaan itse koluttaneet itsensä kunollisiin ammatteihin jossa ei tule pätkätöitä edes laman aikana. Niin meilläkin. kun me opskeltiin toiset huvitelivat tuhlaamassa palkkansa. Silloin me jo säästimme omaan ekaan asuntoon, vaikka oli jo yksi lapsi. Kun saimme muuttaa omaan jo 23.vuotiaana, kyllä katellisia riitti. Yksikin ilkimys kävi tupareissa, availi kaikki keittiön kaapit ja kävi julistamassa : Rahallahan näitä kyllä saa. J a lähti heti pois kiukkuisena jakateellisena, irvaili mennessään. Ei ole hänelläkään mitään kunnon ammattia. En muuten ostais kioskilta tötteröä, kun alle erolla saa 8 kaupasta. Nykyinen rikas.
Mutta olet ostanut ilmeisen hienot kaapit? Elämys sekin. Ihan turha silloin sanoa, että toisen elämys on turhaa ja oma elämys on järkevää.
En edelleenkään niele, että paljon ja mopoauto omistaja olisi köyhä. Johan sillä pitää olla joku paikka, mihin sen paljun laittaa. Ei se palju itsekseen kävele pihaan. Siihenkin menee rahaa. Ja jos saa paljun , kuljetuksen, asennuksen ja mopoauto, niin miksei köyhä niitä saa ottaa vastaan? Pitää olla nöyrä köyhä ja kärsiä ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos alat miettimään, niin mitä mielestäsi tapahtuu ihmiselle, jolla ei ole sosiaalista verkostoa, jolla ei ole harrastuksia, eikä mitään virikkeitä?[/quote]Harrastukisa ja virikkeitä on edullisia ja jopa ilmaisia. Esimerkiksi tiettyihin urheiluporukkoihin pääsee ihan muutamalla eurolla kuussa (seuran jäsenmaksu), suoratoistojen ja lehtitilauksien korvikkeena on ilmaispalvelut (ruutu, areena, mtv, dplay , kirjaston lukusali jne). Minäkin harrastan yhtä urheilulajia aktiivisesti, mutta se on minulle ilmaista, koska saan jäsenmaksut kuitattua talkootyöllä seuran hyväksi. Ja varsinkin tämä talkootyö jos mikä on virikkeitä tarjoavaa.
Harrastusten tarkoitus on olla kiinnostavia. Ei sitä vain mennä jonnekin sen takia, että se on ilmaista tai hyvin edullista, ellei asiaan ole mitään mielenkiintoa.
No mitä ne virikkeet ja harrastukset on mitkä kelpaa köyhälle, jos ei ilmainen kelpaa? Kansalaisopistoissa on virikkeitä listatolkulla vähävaraisille ja muillekin pilkkahintaan. Voi opiskella jopa osatutkintoja ja näihin saattaa jopa saada sosiaalitoimistolta tukea syrjäytymisen ehkäisyyn. Siellä saa myös sosiaalisia verkostoja ja tapaa ihmisiä. On paljon erilaisia harrastusporukoita, urheiluryhmiä, päiväjumppaa, hiihtopolkua yms ja varmasti uimaankin pääsee, jos ei halliin, niin kesällä rannalle.
Köyhän ainoana kelpuuttama the virike on ilmeisesti lähikuppila, missä voi tupakka huulessa ja tuoppi kädessä mölytä ja valittaa elämäm kovaa kohtaloa kaltaistensa seurassa.
No minulle henkilökohtaisesti erilaiset luovat taide- ja askarteluprojektit ovat kaikkein tärkeimpiä. Niihin menee väistämättä rahaa. Onneksi niistä on myös hieman tullut takaisin.
Mitkään tavalliset jumpparyhmät eivät kiinnosta. Jumppaan ja venyttelen kotona. Ainoat ryhmäliikunnat, joissa olen ikinä käynyt ovat olleet tanssiryhmiä, mutta niissä olenkin käynyt sitten paljon (esim. lattareita, itämaista tanssia, argentiinalaista tangoa, Nia-tanssia). En muista, että olisin löytänyt sopivia kansalais- tai työväenopistosta. Tällä hetkellä voisin ehkä ajatella jotain jooga- tai qigong-ryhmää, jos tosi edullisesti löytyisi.
Ilmaisista tai hyvin edullisista jutuista kiinnostavat esim. taidenättelyt ja museot. Kirjastosta lainaan kirjoja ja leffoja. Liikun luonnossa. Opiskelen kieliä.
Valitettavasti kiinnostuksen kohteet eivät muutu tulotason mukaan, ei myöskään ihmisen perusluonne (mikä täällä näyttää täysin unohtuvan).
Luovat taide ja askarteluprojektit voivat kyllä olla todella halpoja. Materiaalia voi saada vaikka kuinka paljon ilmaiseksi. Monet valittavat esimerkiksi, että langat ovat kalliita. Vaikka monesta neuleesta ne voisi purkaa aivan helposti. Ja näitä ei kivannäköisiä neuleita löytyy kyllä kirppareilta pilkkahintaan. Purkaa ja pesee langat ja kutoo niistä. Kuten kankaiden kohdalla. Kun menee kangaskauppaan, niin uusi kangas on aina aika kallista, mutta käytettyjen vaatteiden kankaiden uudelleen käyttäminen ei maksa paljoakaan.
Luonto on täynnä materiaaleja. Eikä jotkut liimat ja ompelulangat kulu hetkessä loppuun, vaikka niitä ostaisikin.
Puuta on metsät täynnä jne. Joten jos on luova, niin kyllä niihin luoviin projekteihin pitäisi löytää myös luovia ratkaisuja.
Jos ja kun harrastuksia on lukuisia, niin kalliiksi se tulee. Jo pelkkä meneminen niihin elleivät ole ihan vieressä.
Kaikkia noita tanssijuttuja voi myös harrastaa kotona tai pihalla YouTubesta katsomalla ja pariksi voi kysyä muita samasta asiasta kiinnostuneita.
Jos ja kun harrastuksiin menee vaikka 50€ kuussa, niin silloin ei voi valittaa ettei kotona ole oliiviöljyä 29. päivä ja tilillä 2€.
En ole tuo, jolle vastasit, mutta veikkaan, ettei hänellä nyt ollut taideproggiksissa mielessä jotkut käpyaskartelut ja joulukorttitalkoot, vaan esimerkiksi öljyvärimaalaus tms. Tämä on palstalla aina ongelmallista, kun yrittää puhua taiteesta, luovuudesta, harrastuksista tms, niin jotkut ihmettelevät huuli pyöreänä, että "samahan se nyt on mitä väkertelee, kunhan jotenkin aikansa saa tapettua".
Ja nämä selittelyt ovat aina samoja. Harrastusten hinnoissa on eroja ja tosia harrastuksia voi harrastaa vain tosi rikkaat. Muut sitten etsivät vastaavia, mutta halvempia versioita. Maalaaminen on halpaa. Mutta tietenkin, jos pitää olla erikoisvärit ja erikoiskangaspohjata ja erikoissiveltimet niin kallistahan se on. Eikö se vesivärimaalaus voisi olla ihan yhtä virikkeellistä? Lidlistä saa ennen joulua öljyvärejä. Mutta eihän ne nyt köyhälle kelpaa harrastamiseen
Minä olen luova ihminen, enkä ole koskaan väisäillyt käpyjen kanssa, enkä edes joulukortteja. Mutta sen voin sanoa, ettei materiaaleista koskaan ole pula. On se sitten piirtämisen, maalaamisen tai ompeluun ja neulomiseen liittyvää. Mikä siinä on ettei lyijykynällä voi piirtää? Muutaman euron tusseilla? Tai hiilellä? Siinä sinulle taideproggiksia halvalla.
Ei, kun se pitää olla sitä 15€ tuubin maksavaa japanilaista erikoisväriä, jonka postimaksut ja tullit ovat 45€.
Jos sinulla on varaa harrasta timanttisormusten tekemistä, niin harrasta, mutta ihan turha itkeä muille, kuinka kauheaa on kun on siihen harrastukseen on liian köyhä ja siksi loppukuusta ei ole rahaa ruokaan, kun sitä vaan on pakko harrastaa.
Jos taas haluat harrastaa korujen tekemistä, niin sitä voi kyllä tehdä halvalla. Materiaalit ovat vain eri, ei timantteja, mutta luovia ja nättejä ihan varmasti, jos itse vaan on taitava.
Mene AMKiin ja opiskele itsesi vaikka raksainssiksi ja menet työmaalle työnjohtoon. Töitä on ja palkka on pk-seudulla 5v jälkeen yli 5000€/kk. Kyseisiin hommiin ei oteta viikon kahden tai edes kuukauden kahden pesteihin. Töissä olet varmaan ollut sen verran, että 2v saat mennä aikuisopintotuella. Toinen vaihtoehto on, että käyt osan avoimen kautta työttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Tee se päivästä toiseen ja mieti tekeekö koskaan mieli istua kesäisellä terassilla kahvilla? Köyhän elämä on samaa rahan laskemista joka päivä. Ei vaihtelua siihen asiaan.
Mutta kun minä olen opiskellut, tehnyt töitä ja ostanut omakotitalon kauniilla pihalla ja terassilla. Voin istua siellä vaikka joka päivä kahvilla. Samalla lailla se köyhäkin olisi voinut panostaa tulevaisuuteen ahkeroimalla koulussa ja työelämässä.
Entä, jos olisit jo nuorena joutunut työkyvyttömmyseläkkeelle? Olisiko sulla siltikin omakotitalo kauniilla pihalla ja terassilla? Vai asuisitko vuokralla kerrostalossa nk itsemurhayksiössä?
Mä olen ollut omassa elämässäni onnekas. En todellakaan voi väittää, että kaikki hyvä, mitä elämässäni on, olisi vain ja ainoastaan omaa ansiotani. Mulla oli jo ammatti ja työpaikkakin, kun sairastuin. Kaikeksi onnekseni kuuluin niihin, joilla kyseinen sairaus etenee hitaasti. Aika pian diagnoosin saamisen jälkeen tajusin, että en tulisi pääsemään silloisesta työstäni vanhuuseläkkeelle. Oli pakko lähteä vaihtamaan alaa. Jos sairauteni ei olisikaan edennyt hitaasti vaan nopeasti kuten joillain toisilla, alan vaihtamisestakaan ei olisi ollut mitään hyötyä. En ehkä olisi pystynyt suorittamaan opintojani loppuun ja lisäksi olisin ollut sairauteni ja rajoittuneen toimintakykyni vuoksi työnantajille pelkkä riski. Tuskin olisin siis saanut työpaikkaakaan, vaikka opinnot olisinkin ehtinyt suorittaa loppuun. Koska sairauteni kuitenkin on edennyt hitaasti, olin valmistuttuani vielä yli 10 vuotta erinomaisen hyvässä kunnossa. Olen edelleenkin työelämässä, tosin viimeiset 8 vuotta olen tehnyt pelkästään etätöitä. Jos sairauteni olisi ollut nopeasti etenevä ja nopeasti invalidisoiva, tilanteeni olisi aivan erilainen kuin mitä se nyt on. Olisin ollut jo parikymmentä vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä, asuisin vuokralla, olisin tarvinnut muitakin yhteiskunnan tukia pystyäkseni yksinhuoltajana elättämään vielä lapsenikin. Ja kun lapset muuttivat omilleen, olisin joutunut aina etsimään pienemmän vuokra-asunnon, johon rahani riittäisivät. Nyt asun mukavasti isohkossa omistusasunnossa. Kun jonain päivänä en pääse enää kulkemaan portaissa, mulla on ihan rittävästi asuintilaa asuntoni alakerrassakin.
On tietysti ihmisiä, jotka eivät ole viitsineet tai halunneet tehdä mitään, jotta elämä olisi vähän parempaa. Uskoisin kuitenkin, että suurin osa köyhistä ei ole halunnut tulla köyhäksi, mutta tilanteeseen on vain syystä tai toisesta ajauduttu. Syy voi olla sairaus tai vaikkapa rakastuminen tai luottaminen vääräksi osoittautuvaan ihmiseen. Tai jokin väärä valinta (esim opiskelee ammattiin, josta valmistumisen jälkeen työpaikat siirretäänkin Kiinaan tai työtehtävät hoituvatkin automatiikan avulla)
Pysyvä köyhyys ja väliaikainen köyhyys ovat ihan erilaisia asioita ihmisen psyykelle. Pysyvässä köyhyydessä ei ole valoa tunnelin päässä vaan joutuu elämään "päiväni murmelina" -elämää. Jos esim työkyky on jo mennyt, ei siinä enää auta opiskelutkaan. Väliaikaista köyhyyttä kestää paljon paremmin, kun on edes toivoa, että köyhyys on jonain päivänä ohi. Jos köyhyys on pysyvää, on aika turhaa yrittää motivoida (viittaan johonkin toiseen kommenttiin ketjussa) säästämään euron kuukaudessa, jotta 20 vuoden päästä voisi ostaa sängyn. Jos elää "päiväni murmelina" -elämää, saattaa jopa toivoa, ettei 20 vuoden päästä ole enää elossakaan. Eräällä ystävälläni on "päiväni murmelina" -elämä ja mä ymmärrän paremmin kuin hyvin, miksi hän haluaa elää tässä ja nyt eikä siinä, mitä on 20 vuoden päästä. Rehellisesti sanottuna minäkään en halua ajatella, millaista elämäni on 20 vuoden päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos alat miettimään, niin mitä mielestäsi tapahtuu ihmiselle, jolla ei ole sosiaalista verkostoa, jolla ei ole harrastuksia, eikä mitään virikkeitä?[/quote]Harrastukisa ja virikkeitä on edullisia ja jopa ilmaisia. Esimerkiksi tiettyihin urheiluporukkoihin pääsee ihan muutamalla eurolla kuussa (seuran jäsenmaksu), suoratoistojen ja lehtitilauksien korvikkeena on ilmaispalvelut (ruutu, areena, mtv, dplay , kirjaston lukusali jne). Minäkin harrastan yhtä urheilulajia aktiivisesti, mutta se on minulle ilmaista, koska saan jäsenmaksut kuitattua talkootyöllä seuran hyväksi. Ja varsinkin tämä talkootyö jos mikä on virikkeitä tarjoavaa.
Harrastusten tarkoitus on olla kiinnostavia. Ei sitä vain mennä jonnekin sen takia, että se on ilmaista tai hyvin edullista, ellei asiaan ole mitään mielenkiintoa.
No mitä ne virikkeet ja harrastukset on mitkä kelpaa köyhälle, jos ei ilmainen kelpaa? Kansalaisopistoissa on virikkeitä listatolkulla vähävaraisille ja muillekin pilkkahintaan. Voi opiskella jopa osatutkintoja ja näihin saattaa jopa saada sosiaalitoimistolta tukea syrjäytymisen ehkäisyyn. Siellä saa myös sosiaalisia verkostoja ja tapaa ihmisiä. On paljon erilaisia harrastusporukoita, urheiluryhmiä, päiväjumppaa, hiihtopolkua yms ja varmasti uimaankin pääsee, jos ei halliin, niin kesällä rannalle.
Köyhän ainoana kelpuuttama the virike on ilmeisesti lähikuppila, missä voi tupakka huulessa ja tuoppi kädessä mölytä ja valittaa elämäm kovaa kohtaloa kaltaistensa seurassa.
No minulle henkilökohtaisesti erilaiset luovat taide- ja askarteluprojektit ovat kaikkein tärkeimpiä. Niihin menee väistämättä rahaa. Onneksi niistä on myös hieman tullut takaisin.
Mitkään tavalliset jumpparyhmät eivät kiinnosta. Jumppaan ja venyttelen kotona. Ainoat ryhmäliikunnat, joissa olen ikinä käynyt ovat olleet tanssiryhmiä, mutta niissä olenkin käynyt sitten paljon (esim. lattareita, itämaista tanssia, argentiinalaista tangoa, Nia-tanssia). En muista, että olisin löytänyt sopivia kansalais- tai työväenopistosta. Tällä hetkellä voisin ehkä ajatella jotain jooga- tai qigong-ryhmää, jos tosi edullisesti löytyisi.
Ilmaisista tai hyvin edullisista jutuista kiinnostavat esim. taidenättelyt ja museot. Kirjastosta lainaan kirjoja ja leffoja. Liikun luonnossa. Opiskelen kieliä.
Valitettavasti kiinnostuksen kohteet eivät muutu tulotason mukaan, ei myöskään ihmisen perusluonne (mikä täällä näyttää täysin unohtuvan).
Luovat taide ja askarteluprojektit voivat kyllä olla todella halpoja. Materiaalia voi saada vaikka kuinka paljon ilmaiseksi. Monet valittavat esimerkiksi, että langat ovat kalliita. Vaikka monesta neuleesta ne voisi purkaa aivan helposti. Ja näitä ei kivannäköisiä neuleita löytyy kyllä kirppareilta pilkkahintaan. Purkaa ja pesee langat ja kutoo niistä. Kuten kankaiden kohdalla. Kun menee kangaskauppaan, niin uusi kangas on aina aika kallista, mutta käytettyjen vaatteiden kankaiden uudelleen käyttäminen ei maksa paljoakaan.
Luonto on täynnä materiaaleja. Eikä jotkut liimat ja ompelulangat kulu hetkessä loppuun, vaikka niitä ostaisikin.
Puuta on metsät täynnä jne. Joten jos on luova, niin kyllä niihin luoviin projekteihin pitäisi löytää myös luovia ratkaisuja.
Jos ja kun harrastuksia on lukuisia, niin kalliiksi se tulee. Jo pelkkä meneminen niihin elleivät ole ihan vieressä.
Kaikkia noita tanssijuttuja voi myös harrastaa kotona tai pihalla YouTubesta katsomalla ja pariksi voi kysyä muita samasta asiasta kiinnostuneita.
Jos ja kun harrastuksiin menee vaikka 50€ kuussa, niin silloin ei voi valittaa ettei kotona ole oliiviöljyä 29. päivä ja tilillä 2€.Kiitos vaan vinkeistä. Ostan ja myyn kirppiksillä. En kaipaa juurikaan lankoja, koska en neulo enkä virkkaa enkä oikeastaan ompelekaan. Luonnosta löytyy jotain kyllä, mutta vähemmän pystyn niitä hyödyntämään niissä jutuissa, joita teen. Enemmän tykkään vain liikkua luonnossa ja nauttia siitä sillä tavalla.
En ylipäätään tee isoja kompromisseja (pieniä kyllä) sen suhteen mitä haluan luoda. Jos minulla ei jonain hetkenä ole varaa johonkin, mitä haluan tehdä, siirrän sen sellaiseen ajankohtaan, jolloin siihen on varaa, ja alan värkkäämään vaihteeksi jotain ihan muuta. Eli en siis tee mitään vain siksi, että sen voisi tehdä halvalla tai halvoista materiaaleista.
Tanssin toisinaan kotona, mutta kerrostalossa asuminen rajoittaa kyllä melkoisen paljon. En kyllä tällä hetkellä käy missään ryhmissäkään.
Kyllä me kaikki köyhät askartelijat ja kutojat osaamme kaikki niksit. Mutta on ihan eri asia kutoja ja askarrella yksinään, kuin käydä vaikka taidekoulussa. Ja jos joku haaveilee taidekoulussa, niin sille on ihan kettuilua mennä sanomaan, että luonto on täynnä taidetta.
Näinhän se on. Mä haaveilen lentolupakirjasta ja pienlentokoneesta, mutta ei ole varaa. Pakko tyytyä katselemaan taivaalla lentäviä koneita. Onneksi asun Helsinki-Vantaan lentokentän lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään niele, että paljon ja mopoauto omistaja olisi köyhä. Johan sillä pitää olla joku paikka, mihin sen paljun laittaa. Ei se palju itsekseen kävele pihaan. Siihenkin menee rahaa. Ja jos saa paljun , kuljetuksen, asennuksen ja mopoauto, niin miksei köyhä niitä saa ottaa vastaan? Pitää olla nöyrä köyhä ja kärsiä ?
Moopoauton saa vaikka kesätyörahoilla. Ei se uusin tartte olla, joku 10-15v vanha irtoo jo jollain 1500€. Siinä jos teini on sen koko kesän töissä, niin tienaa se nyt ainakin 3000€ käteen vaikka kuinka huonossa työpaikassa olisi.
Tänään törsäsin. Lupasin tehdä lapsille pitsaa, mutta ostinkin pakastepitsan, 5 euroa. Saivat syödä puoliksi. Miksi olin näin lyhytnäköinen? Koska kaupassa katosi osa näkökentästä ja migreenihän se sieltä tuli kaveriksi. Paluumatkalla piti pyytää kuskia pysäyttämään, koska laatta lensi. Kotona lapset purkivat kauppakassit ja paistoivat pitsan, itse kaaduin sänkyyn ja nukuin kolme tuntia. Nyt on parempi. Harmittaa, että meni paljon rahaa, mut joskus näin. Tietysti olisin voinut tehdä pitsaa myöhemmin, mutta mun migge voi kestää kolme päivää tai kolme tuntia, ikinä ei tiedä ja mukulat nyt joka tapauksessa tarvitsivat jotain syödäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiseen aloitukseen: lähipiirini ainut vähävarainen perhe on parin vuoden aikana mm. ostanut paljun ja vuotta myöhemmin kinusivat sukulaisilta rahaa teinin mopoautoon. Koska "ei pääse kouluun muuten". Olisikohan sitä kannattanut miettiä jo ennen sitä paljun ostoa? Välissä ei tullut muuttoa, eikä paikkakunnan ainut lukiokaan vaihtanut osoitetta, joten eiköhän se ollut tiedossa. Myöskään teini ei mennyt mihinkään kesätöihin eikä edes kysellyt työmahdollisuuksia, vaikka suvussa on useampia yrittäjiä, joilla olisi helposti voinut olla teinille työtä. Mutta heti syksyn tullen olisi se mopoauto pitänyt saada. Teinillä ei myöskään säästössä oikeastaan mitään rahoja, vaikka on saanut sukulaisilta rahaa jouluina, synttäreinä, eikä rippijuhlistakaan kovin kauan ole. Olen itsekin syytänyt kyseiselle lapselle aika paljon rahaa tässä vuosien varrella, joten en todellakaan lämmennyt siille, että tullaan käsi ojossa pyytämään rahaa mopoautoon, johon he itse eivät osallistuisi eurollakaan. Sukulaisten pitäisi koko lysti maksaa. Ja tämähän oli välttämätöntä, koska pyöräillä ei voi eikä bussia käyttää. Eikä myöskään perheen työttömät vanhemmat voi kyyditä. (Miksei?)
Että heille jos vielä kinkkuja pitäisi ostaa niin huhhuh. Joululahjaksi teini toivoo aina rahaa tai vaatelahjakortteja ja niitä on kyllä annettu. Se vaan on harmillista, että teini ei ole oppinut sen parempia rahataitoja kuin vanhempansakaan joten vaikka saisi kuinka paljon, ei siitä hetken päästä ole jäljellä mitään.
Vähävarainen osti paljun? Mopoauto?
Jotenkin kuvaa kuinka kaukana keskustelijat ovat toistensa todellisuudesta.Tää on ihan täyttä totta. Todennäköisesti paljuun on saatu rahaa joltain sukulaiselta ja tuolloin taisivat molemmat vanhemmista olla töissä. Mutta siis heidän pisimmät työsuhteet tässä varmaan 10 vuoden sisällä on olleet pari kuukautta molemmilla. Jotenkin ovat onnistuneet siihen paljuun riimpimään rahat jostain. Todennäköisesti on saatu käytettynä edullisesti. Ja huomasithan: mopoautoon tosiaan kinuttiin rahaa sukulaisilta, itsellään heillä ei ollut penniäkään pistää tähän hankintaan. Sitä en tiedä, saatiinko se lopulta hankittua, itse en ainakaan tähän osallistunut.
Näillä henkilöillä ei ole minkäänlaisia rahataitoja ja tulojakaan ei ihan hirveästi ole. Säästössä ei mitään, koska jos joskus jotain saavatkin vähän säästettyä, kuten näet, se raha menee paljuun.
Tiedän että tämä kuulostaa ihan uskomattomalta, meinasin itsekin tipahtaa penkiltä kun tämän kuulin, koska ihan oikeasti heillä ei ole mitään omaisuutta, eikä kovin usein töitäkään. Jostain ne rahat kuitenkin onnistuivat taikomaan.
Kuulostaa siltä että et tiedä kaikkea. Jos kerran heillä on rahaa, jonka alkuperää et tiedä. Etkä ole varma siitäkään, mistä tuo hankinnat ovat peräisin. Ja jos kerran palju on hankittu silloin, kun rahatilanne oli parempi, niin miksi syyttelet heitä nyt köyhinä paljun hankkimisesta?
Rahatilanne oli tuolloin parempi noin 2 kuukautta. Sillä ei ihan hirveästi paljuja ostella matalapalkka-ammateissa. Tiedän, että palju on ostettu, tiedän, että töitä heillä ei kovin paljon ole ollut eli palkkasta en usko että koko summaa on voitu säästää, perintöä eivät ole saaneet. Ei siinä ihan hirveästi ole vaihtoehtoja, mistä ne (loput) rahat on tulleet. Jos heillä jotain muita rahanlähteitä on, niin sehän tekee sukulaisilta kinuamisen vain entistä törkeämmäksi.
Siis onko se palju nyt lahjaksi saatu vai ei? Aiemmin sanoit, että todennäköisesti paljuun on saatu rahat sukulaisilta. Miksi on ongelma, että he ostavat paljun rahoilla, jotka joku antaa heille paljua varten? Vai "muistitko" nyt yhtäkkiä että he olivatkin ostaneet sen omilla rahoillaan sen kahden kuukauden aikana kun heillä poikkeuksellisesti oli rahaa? Miten tämä juttu nyt muuttuu koko ajan?
Ihan sama, millä se palju on hommattu. Oleellista on, että sen hankinta nähtiin tärkeämmäksi kuin mopoauton hankinta, jolla se reipas nuorukainen olisi päässyt kulkemaan lukiossa. Lyhytnäköisiä tyyppejä.
Mutta eikö aikaisemmin sanottu, että se palju oli hankittu jo paljon aiemmin? Vai onko mopoautokin hankittu aiemmin? Jos noita lahjaksi saadaan, niin miten se tekee heistä lyhytnäköisiä tyyppejä?
Palju hommattiin tavalla tai toisella, ja vuoden päästä sen hankinnasta tai saamisesta oltiin sukulaisilta vailla rahaa mopoautoon. On se lyhytnäköistä, jos ei osata ennakoida vuoden kuluttua realisoituvaksi tulevaa isompaa hankintaa, joka tulisi vielä omalle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edelleenkään niele, että paljon ja mopoauto omistaja olisi köyhä. Johan sillä pitää olla joku paikka, mihin sen paljun laittaa. Ei se palju itsekseen kävele pihaan. Siihenkin menee rahaa. Ja jos saa paljun , kuljetuksen, asennuksen ja mopoauto, niin miksei köyhä niitä saa ottaa vastaan? Pitää olla nöyrä köyhä ja kärsiä ?
Moopoauton saa vaikka kesätyörahoilla. Ei se uusin tartte olla, joku 10-15v vanha irtoo jo jollain 1500€. Siinä jos teini on sen koko kesän töissä, niin tienaa se nyt ainakin 3000€ käteen vaikka kuinka huonossa työpaikassa olisi.
Juuri näin, mutta kun ei se halunnut mennä kesätöihin, kun ei niitä edes kysynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos "persaukinen" , niin kuin jotkut armollisesti toisia kutsuu, jättää netflixin ja ostaa sillä rahalla kinkun, niin sitten valitetaan kun ja ne laittaa rahat kinkkuun, kun voisi ostaa linssejä. Joku mainitsi, että pitää olla kunnon köyhä. Köyhä ei saa aukaista suutaan, muuta kuin hernekeitolle.
Näinhän siinä käy. Ja sitten kun ostaa joululaatikot valmiina, tullaan päsmäröimään, että tulisi halvemmaksi tehdä itse - mikä ei välttämättä edes pidä paikkaansa, kun laatikoita varten joutuu ostamaan sellaisia ainesosia, joita ei muuten ostaisi, ja kun valmiinakin ovat halpoja.
Nyt alkoi kiinnostamaan. Mitä sellaisia ainesosia joutuu ostamaan joululaatikoihin, joille ei ole muuten käyttöä? Siirappia, korppujauhoja? Työttömällä luulisi olevan myös aikaa valmistella nämä laatikot.
Oma isoäitini olisi todennut, että “keittiö vuotaa”. Nykyajan ihmisillä ei tunnu olevan mitään käsitystä järkevästä taloudenpidosta. Sen yhden eineslaatikon hinnalla saat tehtyä paljon enemmän ruokaa, mutta mielummin ostetaan valmiina kuin tehdään itse.
Tämä ei suoraan pidä paikkaansa.
Nostan tähän yhden toisen esimerkin samaan syssyyn. Kun sinulla on 1,7 e taskussa, niin saat sillä paketin pinaattilettuja. Jos taas ostat maidon, munat, voin, pinaatin ja vehnäjauhot, niin niitä ei saa tuolla 1,7 eurolla, vaikka määrällisesti tarvikkeista enemmän pinaattilettuja tulisikin.
Kun opiskelin, niin en koskaan syönyt yliopiston ruokalassa. Tämä siksi, että kotona tekemällä sain ruokaa myös aamulla ja illalla. Kouluun otin eväät.
Niitä kotiin ostettavia tarvikkeita ei vain voi rajattomasti hankkia kotiin, mikäli on tarkka budjetti. Eli siinä mielessä eväät voi olla aika köyhät, vaikka koko kuudaudeksi syömistä riittääkin. Lyhytaikaisesti ok, mutta pitkän ajan kuluessa tulee puutoksia.
Jos on tarkka budjetti, niin perustarvikkeita kannattaa aina olla kotona ja ostaa tarjouksesta, jos sellaiseen törmää. Esim. Jauhot ei happane, kananmunia voi käyttää vielä pitkään vkp:n jälkeen jos ne säilyttää viileässä. Voi, margariini tai öljy on perusasia, jota löytyy joka kodista, jos yhtään laitetaan ruokaa tai voidellaan voileipiä. Jos on perusasiat kotona kaapissa, niin pinaattiletut maksavat käytännössä 0,39 e, mikä on 150g pakastepinaattipussin hinta ja siihen päälle maitolitra 0,8 e. Jostain kumman syystä köyhä tai vähävarainen ei tiedä yhtään mitä elintarvikkeet maksaa, eikä hänellä myöskään koskaan ole yhtikäs mitään kotonaan, vaan kaikki ruoanlaittoon tarvittavat asiat pitäisi kerralla ostaa paistinpannua, veistä ja haarukkaa myöten joka ruokalajiin, jonka kotona voi tehdä. Tässä taas nähdään se lyhytjänteisyys, ei tajuta, että jos nyt tarvitsee vain desin jauhoja, niin kyllähän se loppu 2 kg käy johonkin muuhun. Köyhä ei näköjään osaa hahmottaa kokonaisuuksia.
Köyhillä ei edelleenkään ole taikakaappia johon ilmestyy näitä palstakuuluja "peruselintarvikkeita" ostamatta.
Kiva, että teillä rikkailla tuollaisia kaappeja on. Köyhä sinne joutuu ostamaan jokaisen voipaketin ja öljypullon ihan itse.
P.S. Ostetaan talo itsetäyttyvällä ruokakomerolla.
Hahhahhaa, ihan kuin ei rikkaampi joutuisi ihan itse suunnittelemaan ostoksiaan ja ostamaan peruselintarvikkeita. Oletko jotenkin vajaa? Ei luulisi köyhänkään budjettia kaatavan, että jättää vaikka kuukauden netflixit ostamatta ja sillä saa jo aika kattavan peruspaketin jauhoja, rasvoja, mausteita, ryynejä ynnä muuta pitkään säilyvää. Ei hele, miten saa vääntää yksinkertaista asiaa. Kun ostat vaikka tänään jauhoja 2kg hintaan euron, niin jos käytät kokkailuun tällä viikolla siitä 2 dl, niin sinulla on siellä varmaan 20 dl jäljellä tuleville viikoille. Eikai ne sieltä löyhäpään kaapista itsekseen katoa? Vai heitättekö aina roskiin kaiken ylijäämän?
Kaikki köyhät eivät käytä aikaansa elokuvien tai tv-sarjojen katseluun. Ne jauhot, munat ja voit tuppaavat todellakin LOPPUMAAN kun niitä käyttää, miksi et sitä ymmärrä? Jos teet kaiken itse, niin 2 kilon jauhopaketti ei riitä moneenkaan leipään. Sitten kaappisi on TYHJÄ ja joudut ostamaan sinne KAIKKI tarvikkeet. Menikö nyt sinulle kaaliin?
Mihin te niitä käytätte, kun niitä ei koskaan ole kaapissa, jos pitäisi itse tehdä jotain ja on moneen kertaan jo todisteltu, että on halvempi ostaa aina valmista? Aina pitää muka ostaa kaikki kerralla, niin ettei voi pinaattilettujakaan itse tehdä ja niihin sentään tarvitaan vain 2 dl jauhoja ja yksi muna. Mutta tämä on taas tätä köyhän änkyröintiä, milloin se tai tämä tai tuo puuttuu, mutta koskaan ei voi tehdä itse tai hankkia jotain. Montako kertaa tämä sama kuvio toistuu?
Jännä pinaattiletun ohje sinulla. Minun ohjeessani on myös PINAATTIA, maitoa, suolaa ja paistovoita. Kiva, että teillä rikkailla pinaattiletutkin valmistuvat ilman pinaattia :)
En tiedä Prisman tai Lidlin hintoja, mutta ainakin Citymarketista saa pussillisen pakastepinaattia alle eurolla. Ja pinaattiletut voi tehdä kyllä ilman maitoakin, jos ei muuten maitoa käytä. Aika erikoista, jos jollain ei ole taloudessa lainkaan suolaa.. Tarkoittaa siis, ettei ole mitään muitakaan mausteita. Citymarketista, joka on siis yksi kalleimkista kaupoista, saa kilon suolaa 79 sentillä. Ja se riittää lähes vuodeksi. Paistovoi? Ei yarvita mitään paistovoita, Ihan käy ruokaöljy, margariini tai millä nyt yleensäkään paistat jotain.
Ihanaa, mistä kaupasta saa margariinia tai ruokaöljyä ilmaiseksi? Kiva, ettei sitä tarvitse maksaa toisin kuin paistovoita!
Nyt on ihan pakko kysyä, että mitä sinä ja perheesi oikein syötte? Ette koskaan paista yhtään mitään? Syötte vain keitettyä, höyrytettyä tai uunissa haudutettuja ruokia? Ettekä koskaan laita leivänkään päälle mitään rasvaa?
No oiskohan se pointti se, että ne voit, margariinit, mausteet ym. on aina välillä loppu, jos niitä käyttää. Ja joskus ne on loppu juuri silloin, kun sulla ei ole rahaa niitä ostaa.
Niitä ei löydy aina kaapista, ellei niitä välillä osta! Ja yleensä ne maksaa, kun niitä ostaa!
Tottakai kuuluu, mutta kun itse tekemällä säästät ruokakuluissa niin sinulla on rahaa ostaa niitä lisää ja siten säästää lisää rahaa. Ei ne perusteli tarvikkeet ole ylimääräinen kulu vaan niiden avulla se säästö syntyy.
Ostan pullon oliiviöljyä lokakuun 1. päivä, hinta 4 euroa.
29. lokakuuta öljy on loppu ja minulla on rahaa 2 euroa.
1. marraskuuta saan lisää rahaa ja ostan 4 eurolla uuden öljypullon.
30. ja 31. lokakuuta minulla siis ei ole kaapissa (eikä missään muuallakaan) oliivöljyä eikä myöskään rahaa sitä ostaa.
Oliko tässä riittävästi rautalankaa?
Olen eri, mutta ajattelen että kuinka hirveesti sä lotraat oliiviöljyä? 1 litran xtra oliiviöljy maksaa 5.5 euroa. Meneekö alle kuukaudessa tosiaan yksi litra? Ja jos haluaa pihistää niin ostaa ruoanlaittoon ja leivontaan myös vaikka auringonkukkaöljyä, mikä taas maksaa alle 2 euroa litra.
Mä en kohta enää jaksa. Se oli enemmän tai vähemmän hatusta vedetty esimerkki, jolla yritin havainnollistaa asiaa idiooteille niin yksinkertaisesti kuin osaan.
Ironista sinällään, että nämä tampiot haukkuvat köyhiä tyhmiksi. Heh!
Mitä asiaa tällä esimerkillä oli tarkoitus havainnollistaa? Köyhän ei kannata tehdä itse ruokaa, koska öljy voi olla parina päivänä kuukaudessa loppu?
Ei vaan ihan yksinkertaisesti sitä, että se öljy voi olla parina päivänä loppu eikä ole rahaa ostaa uutta putelia - ihan riippumatta siitä tekeekö ruoat itse vai ei. Jos joku on joskus loppu, se on silloin loppu. Ja jos rahaa ei sillä hetkellä ole, sitä ei sitten ole. Piste.
Tässä kohdassa astuu kuvaan sellainen asia kuin ennakointi. Jos on tärkeää että kaapissa on joka kuukauden päivä tiettyä ruoka-ainetta, seurataan sen kulumista ja reagoidaan sen mukaan. Joko käytetään säästeliäämmin tai ostetaan uusi jo ennakkoon. Vähintään muutaman päivän ruokatarpeet olisi muutenkin hyvä aina olla kotona jo pelkästään sairastumisen varalta, vaikka sitten halvinta sorttia.
Sitten kun ketjussa on pohdittu että mitä hyötyä on säästää kuukaudessa vaikka 5-10 euroa koska sillä ei kuitenkaan "vaurastu", niin siinä on vissi ero, jos kuukauden lopussa onkin tilillä 0 euron sijaan ruokaostoksiin 5-10 euron puskuri. Jos raha polttelee tilillä tai taskussa liikaa, sen voi laittaa vaikka kirjekuoreen pöytälaatikkoon.
En ole aina ollut köyhä. Muistan kuinka ennen kuvittelin köyhyyden olevan toisenlaista ja siitä pääsevän pois jos vain haluaa. Nyt vain tie näyttää olevan köyhempään suuntaan. Osaan olla kiitollinen elämästäni. Viimeksi innostuin onnistuneesta kasviskeitosta, jonka tein lahjoitus juureksista. Mutta nyt haaveilen Kämppgallerian vohveliravintolasta. Ja jos rahaa jostain tupsahtaisi, niin sinne ne kantaisin. Tiedän, että se on joidenkin mielestä ihan hirveää, mutta ne on niitä elämyksiä, joilla pääsen hetkeksi entiseen elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos alat miettimään, niin mitä mielestäsi tapahtuu ihmiselle, jolla ei ole sosiaalista verkostoa, jolla ei ole harrastuksia, eikä mitään virikkeitä?[/quote]Harrastukisa ja virikkeitä on edullisia ja jopa ilmaisia. Esimerkiksi tiettyihin urheiluporukkoihin pääsee ihan muutamalla eurolla kuussa (seuran jäsenmaksu), suoratoistojen ja lehtitilauksien korvikkeena on ilmaispalvelut (ruutu, areena, mtv, dplay , kirjaston lukusali jne). Minäkin harrastan yhtä urheilulajia aktiivisesti, mutta se on minulle ilmaista, koska saan jäsenmaksut kuitattua talkootyöllä seuran hyväksi. Ja varsinkin tämä talkootyö jos mikä on virikkeitä tarjoavaa.
Harrastusten tarkoitus on olla kiinnostavia. Ei sitä vain mennä jonnekin sen takia, että se on ilmaista tai hyvin edullista, ellei asiaan ole mitään mielenkiintoa.
No mitä ne virikkeet ja harrastukset on mitkä kelpaa köyhälle, jos ei ilmainen kelpaa? Kansalaisopistoissa on virikkeitä listatolkulla vähävaraisille ja muillekin pilkkahintaan. Voi opiskella jopa osatutkintoja ja näihin saattaa jopa saada sosiaalitoimistolta tukea syrjäytymisen ehkäisyyn. Siellä saa myös sosiaalisia verkostoja ja tapaa ihmisiä. On paljon erilaisia harrastusporukoita, urheiluryhmiä, päiväjumppaa, hiihtopolkua yms ja varmasti uimaankin pääsee, jos ei halliin, niin kesällä rannalle.
Köyhän ainoana kelpuuttama the virike on ilmeisesti lähikuppila, missä voi tupakka huulessa ja tuoppi kädessä mölytä ja valittaa elämäm kovaa kohtaloa kaltaistensa seurassa.
No minulle henkilökohtaisesti erilaiset luovat taide- ja askarteluprojektit ovat kaikkein tärkeimpiä. Niihin menee väistämättä rahaa. Onneksi niistä on myös hieman tullut takaisin.
Mitkään tavalliset jumpparyhmät eivät kiinnosta. Jumppaan ja venyttelen kotona. Ainoat ryhmäliikunnat, joissa olen ikinä käynyt ovat olleet tanssiryhmiä, mutta niissä olenkin käynyt sitten paljon (esim. lattareita, itämaista tanssia, argentiinalaista tangoa, Nia-tanssia). En muista, että olisin löytänyt sopivia kansalais- tai työväenopistosta. Tällä hetkellä voisin ehkä ajatella jotain jooga- tai qigong-ryhmää, jos tosi edullisesti löytyisi.
Ilmaisista tai hyvin edullisista jutuista kiinnostavat esim. taidenättelyt ja museot. Kirjastosta lainaan kirjoja ja leffoja. Liikun luonnossa. Opiskelen kieliä.
Valitettavasti kiinnostuksen kohteet eivät muutu tulotason mukaan, ei myöskään ihmisen perusluonne (mikä täällä näyttää täysin unohtuvan).
Luovat taide ja askarteluprojektit voivat kyllä olla todella halpoja. Materiaalia voi saada vaikka kuinka paljon ilmaiseksi. Monet valittavat esimerkiksi, että langat ovat kalliita. Vaikka monesta neuleesta ne voisi purkaa aivan helposti. Ja näitä ei kivannäköisiä neuleita löytyy kyllä kirppareilta pilkkahintaan. Purkaa ja pesee langat ja kutoo niistä. Kuten kankaiden kohdalla. Kun menee kangaskauppaan, niin uusi kangas on aina aika kallista, mutta käytettyjen vaatteiden kankaiden uudelleen käyttäminen ei maksa paljoakaan.
Luonto on täynnä materiaaleja. Eikä jotkut liimat ja ompelulangat kulu hetkessä loppuun, vaikka niitä ostaisikin.
Puuta on metsät täynnä jne. Joten jos on luova, niin kyllä niihin luoviin projekteihin pitäisi löytää myös luovia ratkaisuja.
Jos ja kun harrastuksia on lukuisia, niin kalliiksi se tulee. Jo pelkkä meneminen niihin elleivät ole ihan vieressä.
Kaikkia noita tanssijuttuja voi myös harrastaa kotona tai pihalla YouTubesta katsomalla ja pariksi voi kysyä muita samasta asiasta kiinnostuneita.
Jos ja kun harrastuksiin menee vaikka 50€ kuussa, niin silloin ei voi valittaa ettei kotona ole oliiviöljyä 29. päivä ja tilillä 2€.Kiitos vaan vinkeistä. Ostan ja myyn kirppiksillä. En kaipaa juurikaan lankoja, koska en neulo enkä virkkaa enkä oikeastaan ompelekaan. Luonnosta löytyy jotain kyllä, mutta vähemmän pystyn niitä hyödyntämään niissä jutuissa, joita teen. Enemmän tykkään vain liikkua luonnossa ja nauttia siitä sillä tavalla.
En ylipäätään tee isoja kompromisseja (pieniä kyllä) sen suhteen mitä haluan luoda. Jos minulla ei jonain hetkenä ole varaa johonkin, mitä haluan tehdä, siirrän sen sellaiseen ajankohtaan, jolloin siihen on varaa, ja alan värkkäämään vaihteeksi jotain ihan muuta. Eli en siis tee mitään vain siksi, että sen voisi tehdä halvalla tai halvoista materiaaleista.
Tanssin toisinaan kotona, mutta kerrostalossa asuminen rajoittaa kyllä melkoisen paljon. En kyllä tällä hetkellä käy missään ryhmissäkään.
Kyllä me kaikki köyhät askartelijat ja kutojat osaamme kaikki niksit. Mutta on ihan eri asia kutoja ja askarrella yksinään, kuin käydä vaikka taidekoulussa. Ja jos joku haaveilee taidekoulussa, niin sille on ihan kettuilua mennä sanomaan, että luonto on täynnä taidetta.
Näinhän se on. Mä haaveilen lentolupakirjasta ja pienlentokoneesta, mutta ei ole varaa. Pakko tyytyä katselemaan taivaalla lentäviä koneita. Onneksi asun Helsinki-Vantaan lentokentän lähellä.
Mene keinumaan. Siinä on lentämisen tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkuperäiseen aloitukseen: lähipiirini ainut vähävarainen perhe on parin vuoden aikana mm. ostanut paljun ja vuotta myöhemmin kinusivat sukulaisilta rahaa teinin mopoautoon. Koska "ei pääse kouluun muuten". Olisikohan sitä kannattanut miettiä jo ennen sitä paljun ostoa? Välissä ei tullut muuttoa, eikä paikkakunnan ainut lukiokaan vaihtanut osoitetta, joten eiköhän se ollut tiedossa. Myöskään teini ei mennyt mihinkään kesätöihin eikä edes kysellyt työmahdollisuuksia, vaikka suvussa on useampia yrittäjiä, joilla olisi helposti voinut olla teinille työtä. Mutta heti syksyn tullen olisi se mopoauto pitänyt saada. Teinillä ei myöskään säästössä oikeastaan mitään rahoja, vaikka on saanut sukulaisilta rahaa jouluina, synttäreinä, eikä rippijuhlistakaan kovin kauan ole. Olen itsekin syytänyt kyseiselle lapselle aika paljon rahaa tässä vuosien varrella, joten en todellakaan lämmennyt siille, että tullaan käsi ojossa pyytämään rahaa mopoautoon, johon he itse eivät osallistuisi eurollakaan. Sukulaisten pitäisi koko lysti maksaa. Ja tämähän oli välttämätöntä, koska pyöräillä ei voi eikä bussia käyttää. Eikä myöskään perheen työttömät vanhemmat voi kyyditä. (Miksei?)
Että heille jos vielä kinkkuja pitäisi ostaa niin huhhuh. Joululahjaksi teini toivoo aina rahaa tai vaatelahjakortteja ja niitä on kyllä annettu. Se vaan on harmillista, että teini ei ole oppinut sen parempia rahataitoja kuin vanhempansakaan joten vaikka saisi kuinka paljon, ei siitä hetken päästä ole jäljellä mitään.
Vähävarainen osti paljun? Mopoauto?
Jotenkin kuvaa kuinka kaukana keskustelijat ovat toistensa todellisuudesta.Tää on ihan täyttä totta. Todennäköisesti paljuun on saatu rahaa joltain sukulaiselta ja tuolloin taisivat molemmat vanhemmista olla töissä. Mutta siis heidän pisimmät työsuhteet tässä varmaan 10 vuoden sisällä on olleet pari kuukautta molemmilla. Jotenkin ovat onnistuneet siihen paljuun riimpimään rahat jostain. Todennäköisesti on saatu käytettynä edullisesti. Ja huomasithan: mopoautoon tosiaan kinuttiin rahaa sukulaisilta, itsellään heillä ei ollut penniäkään pistää tähän hankintaan. Sitä en tiedä, saatiinko se lopulta hankittua, itse en ainakaan tähän osallistunut.
Näillä henkilöillä ei ole minkäänlaisia rahataitoja ja tulojakaan ei ihan hirveästi ole. Säästössä ei mitään, koska jos joskus jotain saavatkin vähän säästettyä, kuten näet, se raha menee paljuun.
Tiedän että tämä kuulostaa ihan uskomattomalta, meinasin itsekin tipahtaa penkiltä kun tämän kuulin, koska ihan oikeasti heillä ei ole mitään omaisuutta, eikä kovin usein töitäkään. Jostain ne rahat kuitenkin onnistuivat taikomaan.
Kuulostaa siltä että et tiedä kaikkea. Jos kerran heillä on rahaa, jonka alkuperää et tiedä. Etkä ole varma siitäkään, mistä tuo hankinnat ovat peräisin. Ja jos kerran palju on hankittu silloin, kun rahatilanne oli parempi, niin miksi syyttelet heitä nyt köyhinä paljun hankkimisesta?
Rahatilanne oli tuolloin parempi noin 2 kuukautta. Sillä ei ihan hirveästi paljuja ostella matalapalkka-ammateissa. Tiedän, että palju on ostettu, tiedän, että töitä heillä ei kovin paljon ole ollut eli palkkasta en usko että koko summaa on voitu säästää, perintöä eivät ole saaneet. Ei siinä ihan hirveästi ole vaihtoehtoja, mistä ne (loput) rahat on tulleet. Jos heillä jotain muita rahanlähteitä on, niin sehän tekee sukulaisilta kinuamisen vain entistä törkeämmäksi.
Siis onko se palju nyt lahjaksi saatu vai ei? Aiemmin sanoit, että todennäköisesti paljuun on saatu rahat sukulaisilta. Miksi on ongelma, että he ostavat paljun rahoilla, jotka joku antaa heille paljua varten? Vai "muistitko" nyt yhtäkkiä että he olivatkin ostaneet sen omilla rahoillaan sen kahden kuukauden aikana kun heillä poikkeuksellisesti oli rahaa? Miten tämä juttu nyt muuttuu koko ajan?
Ihan sama, millä se palju on hommattu. Oleellista on, että sen hankinta nähtiin tärkeämmäksi kuin mopoauton hankinta, jolla se reipas nuorukainen olisi päässyt kulkemaan lukiossa. Lyhytnäköisiä tyyppejä.
Mutta eikö aikaisemmin sanottu, että se palju oli hankittu jo paljon aiemmin? Vai onko mopoautokin hankittu aiemmin? Jos noita lahjaksi saadaan, niin miten se tekee heistä lyhytnäköisiä tyyppejä?
Palju hommattiin tavalla tai toisella, ja vuoden päästä sen hankinnasta tai saamisesta oltiin sukulaisilta vailla rahaa mopoautoon. On se lyhytnäköistä, jos ei osata ennakoida vuoden kuluttua realisoituvaksi tulevaa isompaa hankintaa, joka tulisi vielä omalle lapselle.
Olet nyt aika vahvasti antanut ymmärtää, että palju saatiin lahjaksi, tai ainakin saatiin lahjaksi rahat sitä varten. Siinä on iso ero verrattuna siihen, jos olisi ostettu palju kokonaan omalla rahalla. Keksi ensi kerralla huolellisempi provo, niin ei tarvitse kieli poskessa taiteilla sen suhteen, oliko mikä osa saatu lahjaksi.
Vierailija kirjoitti:
Tänään törsäsin. Lupasin tehdä lapsille pitsaa, mutta ostinkin pakastepitsan, 5 euroa. Saivat syödä puoliksi. Miksi olin näin lyhytnäköinen? Koska kaupassa katosi osa näkökentästä ja migreenihän se sieltä tuli kaveriksi. Paluumatkalla piti pyytää kuskia pysäyttämään, koska laatta lensi. Kotona lapset purkivat kauppakassit ja paistoivat pitsan, itse kaaduin sänkyyn ja nukuin kolme tuntia. Nyt on parempi. Harmittaa, että meni paljon rahaa, mut joskus näin. Tietysti olisin voinut tehdä pitsaa myöhemmin, mutta mun migge voi kestää kolme päivää tai kolme tuntia, ikinä ei tiedä ja mukulat nyt joka tapauksessa tarvitsivat jotain syödäkseen.
Ihan ymmärrettävää että migreenissä ei pysty tekee mitään pitsoja. Mutta aika kalliin tai ison pakastepitsan oot ostanut! Ainakin mun lähi Alepassa Vantaalla Rainbow mozzarella pitsa on 1.5 euroa kappale ja on ihan älyttömän hyvää! Viidellä eurolla olisit saanut lapsille ja sulle kaikille omat pitsat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos alat miettimään, niin mitä mielestäsi tapahtuu ihmiselle, jolla ei ole sosiaalista verkostoa, jolla ei ole harrastuksia, eikä mitään virikkeitä?[/quote]Harrastukisa ja virikkeitä on edullisia ja jopa ilmaisia. Esimerkiksi tiettyihin urheiluporukkoihin pääsee ihan muutamalla eurolla kuussa (seuran jäsenmaksu), suoratoistojen ja lehtitilauksien korvikkeena on ilmaispalvelut (ruutu, areena, mtv, dplay , kirjaston lukusali jne). Minäkin harrastan yhtä urheilulajia aktiivisesti, mutta se on minulle ilmaista, koska saan jäsenmaksut kuitattua talkootyöllä seuran hyväksi. Ja varsinkin tämä talkootyö jos mikä on virikkeitä tarjoavaa.
Harrastusten tarkoitus on olla kiinnostavia. Ei sitä vain mennä jonnekin sen takia, että se on ilmaista tai hyvin edullista, ellei asiaan ole mitään mielenkiintoa.
No mitä ne virikkeet ja harrastukset on mitkä kelpaa köyhälle, jos ei ilmainen kelpaa? Kansalaisopistoissa on virikkeitä listatolkulla vähävaraisille ja muillekin pilkkahintaan. Voi opiskella jopa osatutkintoja ja näihin saattaa jopa saada sosiaalitoimistolta tukea syrjäytymisen ehkäisyyn. Siellä saa myös sosiaalisia verkostoja ja tapaa ihmisiä. On paljon erilaisia harrastusporukoita, urheiluryhmiä, päiväjumppaa, hiihtopolkua yms ja varmasti uimaankin pääsee, jos ei halliin, niin kesällä rannalle.
Köyhän ainoana kelpuuttama the virike on ilmeisesti lähikuppila, missä voi tupakka huulessa ja tuoppi kädessä mölytä ja valittaa elämäm kovaa kohtaloa kaltaistensa seurassa.
No minulle henkilökohtaisesti erilaiset luovat taide- ja askarteluprojektit ovat kaikkein tärkeimpiä. Niihin menee väistämättä rahaa. Onneksi niistä on myös hieman tullut takaisin.
Mitkään tavalliset jumpparyhmät eivät kiinnosta. Jumppaan ja venyttelen kotona. Ainoat ryhmäliikunnat, joissa olen ikinä käynyt ovat olleet tanssiryhmiä, mutta niissä olenkin käynyt sitten paljon (esim. lattareita, itämaista tanssia, argentiinalaista tangoa, Nia-tanssia). En muista, että olisin löytänyt sopivia kansalais- tai työväenopistosta. Tällä hetkellä voisin ehkä ajatella jotain jooga- tai qigong-ryhmää, jos tosi edullisesti löytyisi.
Ilmaisista tai hyvin edullisista jutuista kiinnostavat esim. taidenättelyt ja museot. Kirjastosta lainaan kirjoja ja leffoja. Liikun luonnossa. Opiskelen kieliä.
Valitettavasti kiinnostuksen kohteet eivät muutu tulotason mukaan, ei myöskään ihmisen perusluonne (mikä täällä näyttää täysin unohtuvan).
Luovat taide ja askarteluprojektit voivat kyllä olla todella halpoja. Materiaalia voi saada vaikka kuinka paljon ilmaiseksi. Monet valittavat esimerkiksi, että langat ovat kalliita. Vaikka monesta neuleesta ne voisi purkaa aivan helposti. Ja näitä ei kivannäköisiä neuleita löytyy kyllä kirppareilta pilkkahintaan. Purkaa ja pesee langat ja kutoo niistä. Kuten kankaiden kohdalla. Kun menee kangaskauppaan, niin uusi kangas on aina aika kallista, mutta käytettyjen vaatteiden kankaiden uudelleen käyttäminen ei maksa paljoakaan.
Luonto on täynnä materiaaleja. Eikä jotkut liimat ja ompelulangat kulu hetkessä loppuun, vaikka niitä ostaisikin.
Puuta on metsät täynnä jne. Joten jos on luova, niin kyllä niihin luoviin projekteihin pitäisi löytää myös luovia ratkaisuja.
Jos ja kun harrastuksia on lukuisia, niin kalliiksi se tulee. Jo pelkkä meneminen niihin elleivät ole ihan vieressä.
Kaikkia noita tanssijuttuja voi myös harrastaa kotona tai pihalla YouTubesta katsomalla ja pariksi voi kysyä muita samasta asiasta kiinnostuneita.
Jos ja kun harrastuksiin menee vaikka 50€ kuussa, niin silloin ei voi valittaa ettei kotona ole oliiviöljyä 29. päivä ja tilillä 2€.En ole tuo, jolle vastasit, mutta veikkaan, ettei hänellä nyt ollut taideproggiksissa mielessä jotkut käpyaskartelut ja joulukorttitalkoot, vaan esimerkiksi öljyvärimaalaus tms. Tämä on palstalla aina ongelmallista, kun yrittää puhua taiteesta, luovuudesta, harrastuksista tms, niin jotkut ihmettelevät huuli pyöreänä, että "samahan se nyt on mitä väkertelee, kunhan jotenkin aikansa saa tapettua".
Ja nämä selittelyt ovat aina samoja. Harrastusten hinnoissa on eroja ja tosia harrastuksia voi harrastaa vain tosi rikkaat. Muut sitten etsivät vastaavia, mutta halvempia versioita. Maalaaminen on halpaa. Mutta tietenkin, jos pitää olla erikoisvärit ja erikoiskangaspohjata ja erikoissiveltimet niin kallistahan se on. Eikö se vesivärimaalaus voisi olla ihan yhtä virikkeellistä? Lidlistä saa ennen joulua öljyvärejä. Mutta eihän ne nyt köyhälle kelpaa harrastamiseen
Minä olen luova ihminen, enkä ole koskaan väisäillyt käpyjen kanssa, enkä edes joulukortteja. Mutta sen voin sanoa, ettei materiaaleista koskaan ole pula. On se sitten piirtämisen, maalaamisen tai ompeluun ja neulomiseen liittyvää. Mikä siinä on ettei lyijykynällä voi piirtää? Muutaman euron tusseilla? Tai hiilellä? Siinä sinulle taideproggiksia halvalla.
Ei, kun se pitää olla sitä 15€ tuubin maksavaa japanilaista erikoisväriä, jonka postimaksut ja tullit ovat 45€.
Jos sinulla on varaa harrasta timanttisormusten tekemistä, niin harrasta, mutta ihan turha itkeä muille, kuinka kauheaa on kun on siihen harrastukseen on liian köyhä ja siksi loppukuusta ei ole rahaa ruokaan, kun sitä vaan on pakko harrastaa.
Jos taas haluat harrastaa korujen tekemistä, niin sitä voi kyllä tehdä halvalla. Materiaalit ovat vain eri, ei timantteja, mutta luovia ja nättejä ihan varmasti, jos itse vaan on taitava.
En ole itse se taiteilijaihminen, mutta sen verran minäkin tiedän, että äöljyvärimaalaus ja vesivärimaalaus on ihan erilaista. Jotenkin naurettavaa ehdottaa jotain vesivärejä (ja varmaan mielessä vielä jotkut Tigerin vesivärit!) silloin, jos joku harrastaa vaikka öljyvärimaalausta. Mitä kunnianhimoisempi ja parempi on, sitä todennäköisemmin sillä ON hyvinkin paljon väliä, millä välineillä taidettaan tekee. Ja moni tietysti voi tehdä hyvin erilaisiakin töitä. Vähän sama juttu, jos joku soittaa kitaraa, tekee itse musiikkia ja yrittää löytää bändin jonka kanssa soittaa, niin ei sitä kitaraankaan noin vain voi vaihtaa nokkahuiluksi.
Elän vähävaraisena päivän kerrallaan. Olen nähnyt niin paljon sairautta ja kuolemaa, että tiedän, että huomenna voin olla kuollut. Toki pidän taloudestani huolta ja yritän säästää, mutta pitkäntähtäimensuunnitelmia en tee, eikä mun tarvitse, koska mulla ei ole velkoja ja onneksi niin. Olisin joutunut jo myymään kaiken. Köyhän paras takalauta on Kela, näin se vain menee ja se, ettei ole omaisuutta on vain hyvä asia.
Vierailija kirjoitti:
Muistan erään pakastinkeskustelun, jossa kerrostalon ylimmässä kerroksessa asuvaa autotonta opiskelijaa kehotettiin ostamaan käytetty pakastin.. Hänellä ei ollut edes sukulaisia tai tutttavia kantoavuksi kun oli juuri muuttanut opiskelupaikkakunnalle. Näiden rikkaiden palstapölöjen mielestä autoton opiskelija voi hakea arkkupakastimen naapurikunnasta vitosella ja kantaa sen sormenpäässään ensin 100 km kuljetusmatkan ja sitten iloisesti arkkupakastin olalle ja viidenteen kerrokseen.
Niinpä. Näissä älyttömissä säästövinkeissä unohtuu usein se, että vaikka söisi vain kaurapuuroa eikä ikinä ostaisi mitään, se säästö on silti aivan surkea verrattuna siihen, että sen säästetyn rahasumman verran rahaa on aika helppo tienata.
Työtön tai lomautettu voi ihan hyvin tienata satasia kuussa ilman, että se vaikuttaa tukiin. Aina voi vähän jotain hanttihommia tehdä, vaikka pimeänä jos ei muuten.
Köyhän paras ystävä ei ole säästäminen, vaan tienaaminen.
🇺🇦🇮🇱
Sinun tutut sairaanhoitaja ja dipl.insinööri ovat varmaan itse koluttaneet itsensä kunollisiin ammatteihin jossa ei tule pätkätöitä edes laman aikana. Niin meilläkin. kun me opskeltiin toiset huvitelivat tuhlaamassa palkkansa. Silloin me jo säästimme omaan ekaan asuntoon, vaikka oli jo yksi lapsi. Kun saimme muuttaa omaan jo 23.vuotiaana, kyllä katellisia riitti. Yksikin ilkimys kävi tupareissa, availi kaikki keittiön kaapit ja kävi julistamassa : Rahallahan näitä kyllä saa. J a lähti heti pois kiukkuisena jakateellisena, irvaili mennessään. Ei ole hänelläkään mitään kunnon ammattia. En muuten ostais kioskilta tötteröä, kun alle erolla saa 8 kaupasta. Nykyinen rikas.