Mikä on elämäsi suurin pettymys?
Ja miten selvisit siitä.
Kaikki käy. Ammatti, unelmat, lapsettomuus, suhteet, elämän kiero kulku, yritys ja erehdys, tai joku onnettomuus esti jotain, joku epäonninen sattumusten summa pilasi elämäsi...
Itselläni oli se, kun päästin elämäni rakkauden karkuun. Kaikki olisi mennyt elämässäni toisin, jos oltaisiin päädytty yhteen.
Kommentit (401)
Koulutus ja aikaisempi työkokemus on mennyt täysin hukkaan tutkimusrahoituksen kiristymisen myötä. Hyvin alkanut tutkijan ura katkesi samantien ja nykyisessä työssä ei niillä taidoilla ole mitään merkitystä.
Olen pettynyt itseeni. Mies töissä alkoi liehitellä, uskoin häntä että olisin se ainoa oikea. Mies jätti vaimonsa ja lapsensa.
Myöhemmin sain selville, että olin vain yksi monista. Hävettää ja nolottaa. Miten olin niin sinisilmäinen? Miten luulin, että mies joka pystyy tekemään noin perheelleen, voisi olla minulle muka täysin uskollinen?
Vierailija kirjoitti:
Näin huomattavasti vaivaa korkeakoulutuksen eteen, ja ala tuntui opiskeluaikana omalta. Itse työ oli kauheaa, ja teen nykyään duunarityötä. Tuntuu, että koulutukseen kaytetty panos (ja opintolaina) menivät täysin hukkaan.
Mikä työ kyseessä jos saa kysyä?
Rumeliini. Ilkiähkö. "Rakkaus" sumentaa.
Hyvä ammatti ja työ kaunistavat kenet vain!! :)
Yritin tehdä elämässäni kaiken oikein: opiskelin 2 korkeakoulututkintoa (maisteri ja kandi eri aineista) 5 vuodessa, etsin ja tein pätkätöitä apinan raivolla, koko ajan vielä sivutöitä. Elin säästäväksesi. Lopulta sain vakituisen, hyvän työpaikan, ostin ok-talon ja perustin perheen - naisen kanssa, josta paljastui hyväksikäyttävä hirviö.
Nyt olen nalkissa: velkaa reilusti enemmän kuin omaisuuden arvo on, naimisissa hirviön kanssa joka manipuloi lapsiamme minua vastaan. Joudun tekemään välillä 70-80-tuntisia viikkoja, jotta saan raavittua rahat kasaan perheen elantoon. Silti joudun tekemään lähes kaikki kotityöt: muuten ne jäisivät tekemättä. Elän pahimman viholliseni kanssa saman katon alla pakosta. Tein kellarikerrokseen itselleni makuusopen, koska en voi nukkua samassa huoneessa tuon ihmisen kanssa. Eivät lapsenikaan - joka yö he ryömivät viereeni.
Lähihoitajat ovat tirkistelijöitä.......
Suurin pettymys on ehkä, kun minulla ei ole kavereita ollutkaan. Vain mukamas kavereita ollut.
Kuulostaa pieneltä, mutta elämäni miehellä ja unelmien kumppanilla on paha kissa-allergia. Itse en välitä esimerkiksi koirista lainkaan. Olemme asuneet yhdessä jo vuosia, mutta yhä kissakuume on todella kova. Jouduin antamaan omani vanhemmilleni, kun muutimme yhteen, ja nyt ne ovat jo kuolleet vanhuuteen. Joskus ajattelen, onko tämä se hinta, mitä pitää maksaa siitä, että saa olla rakastamansa ihmisen kanssa ja voi saada lapsia ja perustaa perheen. Kaipaan yhä viikoittain kissojani, ja toivon, että voisin ottaa uuden kissan. Jopa cornish rexille mies on liian allerginen, täysin karvatonta taas en välttämättä halua. Olemme yrittäneet siedättää ja kaikkea.
Komea kaverini sai kauniin vaimon.
Emme itse ole niin hyvännäköisiä.
Mielenterveyshäiriöihin sairastuminen 16-vuotiaana. En ole ollut koskaan töissä. En voi tehdä lapsia koska en pystyisi pitämään heistä huolta.
Vierailija kirjoitti:
En saanut perhettä; miestä ja lapsia. t. 42v. nainen
Ei ole myöhäistä.
Muuta katsantakantaa.
En saanut naista, jota eniten rakastin. Jouduin tyytymään 2. vaihtoehtoon.
Esikoisen heikkolahjaisuus.
Avioero.
Haluamani kaltaisen kumppanin puute ja siitä kumpuava yksinäisyys.
alistettu kirjoitti:
Yritin tehdä elämässäni kaiken oikein: opiskelin 2 korkeakoulututkintoa (maisteri ja kandi eri aineista) 5 vuodessa, etsin ja tein pätkätöitä apinan raivolla, koko ajan vielä sivutöitä. Elin säästäväksesi. Lopulta sain vakituisen, hyvän työpaikan, ostin ok-talon ja perustin perheen - naisen kanssa, josta paljastui hyväksikäyttävä hirviö.
Nyt olen nalkissa: velkaa reilusti enemmän kuin omaisuuden arvo on, naimisissa hirviön kanssa joka manipuloi lapsiamme minua vastaan. Joudun tekemään välillä 70-80-tuntisia viikkoja, jotta saan raavittua rahat kasaan perheen elantoon. Silti joudun tekemään lähes kaikki kotityöt: muuten ne jäisivät tekemättä. Elän pahimman viholliseni kanssa saman katon alla pakosta. Tein kellarikerrokseen itselleni makuusopen, koska en voi nukkua samassa huoneessa tuon ihmisen kanssa. Eivät lapsenikaan - joka yö he ryömivät viereeni.
Mene nyt juttelemaan johonkin. Aloita lääkäristä.
Sulka on puolisona narsisti, joka myös pyrkii sossutädit manipuloimaan. Siksi suosittelen lääkärin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset.
Minut kiusattiin pilalle, nyt olen matalasti koulutettu, ihmisarka pitkäaikaistyötön,joka ei uskalla mennä edes kuntosalille.Odotan, että vielä 13v,että nuorin lapsi 18v ja sitten lopetan elämäni.
N35Oletko käynyt kunnon terapiassa? Ja kokeilut kaiken mahdollisen? Miksi annat ilkeille ihmisille niin paljon valtaa elämäsi suhteen?
En ole käynyt. Ei ole varaa.
Mun elämä on 90% kotona oloa, mitä nyt pakolliset kauppareissut.
Aina joku kiusaaja ollut työharjoittelu paikassakin.
Alkoholi helpottaa, silloin olen rohkea ja uskallan puhua ihmisille.
N35Alkoholi kaivaa maan altasi.
Tiedän, olen lihonut 30kg tässä kun olen kaljaa litkinyt vuosien varrella.
Laihdutuskin tyssää alle viikossa.Olisin valmis opiskelemaan lähihoitajaksi, olen empaattinen ihminen, mutta sielläkin on jatkuvasti esitelmiä koulussa, joten jää minulta väliin tämä elämä.
Pitkäaikaistyötön 35v
Hmm. Mikäli et pysty pitämään esitelmiä, niin ri se ole este. Kyllä tuollaiset asiat huomioidaan. Käyt siellä psykologilla juttelemassa ja opettajan kanssa. Sinulle tehdään henkilökohtainen opetussuunnitelma. Siinä huomioidaan sinun erityispiirteesi.
Sinne vaan.
Mene. Kannustan. Olet just hyvä.
Ei sun työssä tarvi esitelmiä pitää. Ei ole olennainen opinnoissakaan.
Tsemppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kaikenlaista paskaa on tapahtunut, niin ylivoimaisena ykkösenä on, kun pitkä avioliitto hajosi, kun mies läksi toisen matkaan ja jouduin täysin yllättäen 2 pienen lapsen yh:ksi.
Meni rytäkässä siis rakastamani mies (joka oli ollut paras ystäväni teinivuosista lähtien) ja lasten isä, lisäksi jouduimme myymään kotimme ja muuttamaan lasten kanssa pienempään. Vaikka olin täysin rikki, jouduin päävastuuseen pienistä lapsista, joita isä suostui tapaamaan vain vähän, koska oli kiireinen uuden elämän ja rakkauden kanssa. Minä jouduin luopumaan kaikesta kodin ulkopuolisesta elämästä töitä lukuunottamatta.
Meni vuosia toipua, ja vaikka olen nyt ok , en ole kiinnostunut mistään pysyvämmästä suhteesta enää kenenkään kanssa.
Tämmöiset missä ollaan tunnettu jo kauan ja oltu tosi läheisiä ja sitten toinen heittää kaiken menemään kuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan on pahimpia! Ja se että miestä ei edes omat lapset jaksa paljoa kiinnostaa... todella syvältä. Mutta näitä valitettavasti löytyy.
Masennus ja uupumus... liikaa hänelle.
Ne aiheuttavat tuollaista.
Isot vaateet ja suorituskeskeisyys.
Ei osaa ilmaista heikkouttaan. Sitten se menee kokonaan rikki.
Häipyy.
Ihan päin peetä on mennyt moni juttu. Kuitenkin olen keskimäärin onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhde elämän rakkauden kanssa ei toteutunut. Elämä oli liian monimutkaista. Sydän ja mieli ei tästä ole koskaan oikein toipunut.
Jos päästää Sen Oikean karkuun, niin ei sitä kyllä koskaan oikein unohda. Itselleni kävi juuri näin. Voin vain kuvitella, että miten elämäni olisi mennyt täysin eri tavalla jos olisimme päätyneet yhteen.
Äh. Ei se ehkä kuitenkaan ollut se oikea.
Päätökset tehdään ajassa.
Haavekuvissa on helppo elää niin, ettei tarvi ottaa vastuuta nykyhetkestä.
Tämmöiset missä ollaan tunnettu jo kauan ja oltu tosi läheisiä ja sitten toinen heittää kaiken menemään kuin ei mitään olisi koskaan ollutkaan on pahimpia! Ja se että miestä ei edes omat lapset jaksa paljoa kiinnostaa... todella syvältä. Mutta näitä valitettavasti löytyy.