Lue keskustelun säännöt.
Mikä on elämäsi suurin pettymys?
25.12.2020 |
Ja miten selvisit siitä.
Kaikki käy. Ammatti, unelmat, lapsettomuus, suhteet, elämän kiero kulku, yritys ja erehdys, tai joku onnettomuus esti jotain, joku epäonninen sattumusten summa pilasi elämäsi...
Itselläni oli se, kun päästin elämäni rakkauden karkuun. Kaikki olisi mennyt elämässäni toisin, jos oltaisiin päädytty yhteen.
Kommentit (401)
Miehen vuosikausia jatkunut epärehellisyys ja pettäminen, sekä siitä seurannut avioero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempieni alkoholin suurkulutus ja ainaiset katteettomat lupaukset. Luottamukseni ansaitakseen täytyy kyllä tehdä edelleen paljon töitä. Itse en tee samaa lapsilleni.
Suurimman pettymyksen koin kun petyin itseeni.
Muutama kesken jäänyt koulu, lyhyitä pätkätöitä, paljon työttömyyttä.EI pitkiä parisuhteita, edes kavereita.
ikää kohta 50v ja sain tietää nepsy testeissä että aivot onki pari pykälää normia paremmat, ja tuohan se pistää ketuttaan entistä enempi koska ei saanut koskaan käyttää niitä.
Hukkaan menny elämä täysin.
Se, että työttömänä tuilla elellessä elintaso on korkeampi mitä se oli töissä ollessani ja ymmärsin, ettei olisi kannatanut tehdä päivääkään töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että synnyin narsistin lapseksi. Se on rääkännyt ja pahoinpidellyt mua jo 46 vuotta.
Ryssityt ihmissuhteeni. En saanut sitä miestä jota rakastin, välit meni lopullisesti poikki sinnekin suuntaan. No en onneksi ole katkera, toivon että hänellä on nyt mukava, mieleisensä nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Petyin kun 20 kesäisenä kloppina tulin jätetyksi silloisen tyttöystäväni toimesta. Voi jeesus, kun ihminen voi hajotakin palasiksi erosta.
Tästä on 13 vuotta aikaa. Se on ollut suurin pettymys ja mihin viemäriin sen mun elämän lopulta vei. Mutta se on toinen tarina.
Piti useampaan kertaa lukea, että oliko tää mun kirjoittama ja koska olisin sen kirjoittanut. Mulle kävi samoin 20 vuotta sitten ja kävin kääntymässä pariin otteeseen lataamossakin. Viemäriin se minutkin vie, mutta selviäminen sieltä on ollut kasvattavaa monessa määrin.
Vierailija kirjoitti:
Muutama kesken jäänyt koulu, lyhyitä pätkätöitä, paljon työttömyyttä.EI pitkiä parisuhteita, edes kavereita.
ikää kohta 50v ja sain tietää nepsy testeissä että aivot onki pari pykälää normia paremmat, ja tuohan se pistää ketuttaan entistä enempi koska ei saanut koskaan käyttää niitä.
Hukkaan menny elämä täysin.
Ei ole mennyt hukkaan. Hyvin ehdit ja pystyt opiskelemaan mitä vain, mikä itseäsi kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että synnyin narsistin lapseksi. Se on rääkännyt ja pahoinpidellyt mua jo 46 vuotta.
Nyt irrottaudut siitä. Otat reippaalla otteella välimatkaa. Ei tuommoista tarvitse vanhemmaltaan sietää.
Luulin vielä teini-ikäisenä, että aikuiset ihmiset ovat kilttejä, ystävällisiä sekä rehellisiä.
Hups, se luulo rapisi sitten aika äkkiä, kun siirryin työelämään. Se oli suuri pettymys.
Se mikä auttoi ja auttaa on lukeminen, asioden pohtiminen ja toisten auttaminen. JA vastaan täytyy sanoa, jos tilanne vaatii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että synnyin narsistin lapseksi. Se on rääkännyt ja pahoinpidellyt mua jo 46 vuotta.
Nyt irrottaudut siitä. Otat reippaalla otteella välimatkaa. Ei tuommoista tarvitse vanhemmaltaan sietää.
Kuule, ei auta. Olen laittanut moneen kertaan välit poikki, en pidä yhteyttä. Se ei narsistia estä, tunkee pihalle hiipparoimaan ja laittelee uhkauskirjeitä postilaatikkoon.
On hakannut mua koko lapsuuden ja nuoruuden, ison firman johtaja oli ja arvostettu ihminen (ja mukavan ihmisen roolia esittää hyvin).
On mun ollessa aikuinen monesti käynyt päälle. Tulkapöllyä, luunappia, retuuttamista.
Yritän suojella lapsiani parhaani mukaan. Mutta nämä tällaiset narsistit on HULLUJA. Ne eivät ole normaaleita. Eivät ymmärrä lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
En päässyt opiskelemaan unelma-ammattiini kuvataiteilijaksi tai graafiseksi suunnittelijaksi. En sitten uskaltanutkaan enää kolmatta kertaa hakea kouluihin, koska pelkäsin tuhlaavani aikaa ensin hakemalla vuosikausia sisään ja sitten valmistuvani ammattiin, jossa elanto on todella epävarma.
Nyt sitten olen sote-alalla ammatissa, jossa ei ainakaan ole pelkoa töiden loppumisesta. Työni on ihan kivaa, mutta välillä mietin, millaista elämäni olisi, jos olisin sinnikkäästi tavoitellut unelmiani.
Mä olen amk-kuvataiteilija-graafinen suunnittelija. En suosittele alan opiskelua kenellekään! Oman alan töitä tein muutaman hullun tunnin kuukaudessa + muuta pas*aduunia siinä rinnalla. Nyt olen itseoppinut front end-ohjelmistokehittäjä vakityössä. Kiva sisätyö, jossa taideopinnoista on edes vähän hyötyä, työilmapiiri on rento ja miesvaltainen ala, jonka johdosta palkat vaativuustasoon nähden jopa liiankin korkeat. Suosittelen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolison sairastuminen, joka johti eroon. Ihastuminen erääseen henkilöön, mutta rohkeus ei riittänyt kummallakaan muuhun, oltiin varattuja tahoillamme. Nyt olen tahtomattani yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama kesken jäänyt koulu, lyhyitä pätkätöitä, paljon työttömyyttä.EI pitkiä parisuhteita, edes kavereita.
ikää kohta 50v ja sain tietää nepsy testeissä että aivot onki pari pykälää normia paremmat, ja tuohan se pistää ketuttaan entistä enempi koska ei saanut koskaan käyttää niitä.
Hukkaan menny elämä täysin.
Ei ole mennyt hukkaan. Hyvin ehdit ja pystyt opiskelemaan mitä vain, mikä itseäsi kiinnostaa.
Ja sehän se onkin se suurin ongelma etten ole koskaan tiennyt omaa alaani,paikkaani... On käyty läpi psykologit yms....
Kun kaikki kiinnostaa,muttei niin paljoa että viitti lukea 5 vuotta koska ei jaksais ensimmäistäkään päivää loppuun asti istua kun ois jo keksinyt toisen alan mikä kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että synnyin narsistin lapseksi. Se on rääkännyt ja pahoinpidellyt mua jo 46 vuotta.
Nyt irrottaudut siitä. Otat reippaalla otteella välimatkaa. Ei tuommoista tarvitse vanhemmaltaan sietää.
Kuule, ei auta. Olen laittanut moneen kertaan välit poikki, en pidä yhteyttä. Se ei narsistia estä, tunkee pihalle hiipparoimaan ja laittelee uhkauskirjeitä postilaatikkoon.
On hakannut mua koko lapsuuden ja nuoruuden, ison firman johtaja oli ja arvostettu ihminen (ja mukavan ihmisen roolia esittää hyvin).
On mun ollessa aikuinen monesti käynyt päälle. Tulkapöllyä, luunappia, retuuttamista.Yritän suojella lapsiani parhaani mukaan. Mutta nämä tällaiset narsistit on HULLUJA. Ne eivät ole normaaleita. Eivät ymmärrä lopettaa.
Rikosilmoitus, lähestymiskielto, pakkohoito... onhan näitä. Kaikkea ei tarvitse sietää.
Minä itse. Olen sössinyt asiani ja kannan seurauksia
Lapsettomuus. Käsittelen asiaa edelleen päivittäin. Itsemurha-ajatuksia on runsaasti ja olen käynyt terapiassa ja syön mielenterveyslääkkeitä. Tuntuu, että muilta on hyvin vaikea saada tähän ymmärrystä :S Olen käynyt kolmella lapsettomuuslääkärilla tutkimuksissa ja hoidoissa eikä kukaan heistä ole osannut auttaa. Tuntuu, että aina kun tulee puhe ihmisten kanssa että meille ei tule lapsia niin aletaan paasaamaan että elämä ei ole elämisen arvoista ilman omia lapsia ja kokeile sitä ja sitä vitamiinia ja ruokavaliota ja vaikka päälläsi seisomista jne jne... Mies ja työni sairaanhoitajana auttavat jaksamaan ja antavat merkitystä elämääni. Toivon, että pääsen asiasta joku päivä yli vaikka nyt tuntuu täysin toivottomalta...
Turhamuija-87 kirjoitti:
Lapsettomuus. Käsittelen asiaa edelleen päivittäin. Itsemurha-ajatuksia on runsaasti ja olen käynyt terapiassa ja syön mielenterveyslääkkeitä. Tuntuu, että muilta on hyvin vaikea saada tähän ymmärrystä :S Olen käynyt kolmella lapsettomuuslääkärilla tutkimuksissa ja hoidoissa eikä kukaan heistä ole osannut auttaa. Tuntuu, että aina kun tulee puhe ihmisten kanssa että meille ei tule lapsia niin aletaan paasaamaan että elämä ei ole elämisen arvoista ilman omia lapsia ja kokeile sitä ja sitä vitamiinia ja ruokavaliota ja vaikka päälläsi seisomista jne jne... Mies ja työni sairaanhoitajana auttavat jaksamaan ja antavat merkitystä elämääni. Toivon, että pääsen asiasta joku päivä yli vaikka nyt tuntuu täysin toivottomalta...
Mä ymmärrän sua.
Jumaliste! Tämä antaa uskoa elämään. Oikeasti!