Mikä on elämäsi suurin pettymys?

Vierailija kirjoitti:

Yhtä pettymystä kaikkia

Ensimmäisenä vanhemmat jotka tekivät lapset liian nuorena eikä ollut eväitä kunnon vanhemmuuteen.

Toisena oma ymmärrys ei riittänyt panostaa opiskeluun nuorena.

Kolmantena mies jonka kanssa menin naimisiin, itsekäs maksuhäiriöinen piip.

Neljäntenä..... Ei jaksa jatkaa...

Sinähän voit opiskella, erota miehestäsi, mutta et voi muuttaa vanhempiesi ikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsin väärän miehen. Kitkutellaan eteenpäin mutta ei tämä kivaa ole.

Kaiken muun olen saanut, ihanat lapset, hienon uran, rahaa ja menestystä, kauniin kodin, unelmalomia, asumista ulkomailla jne.

Vaikka erottaisiin, en silti saa ikinä kokonaista perhettä paremman miehen kanssa.

Miksi et eroa? Särkyykö kulissit, kokonaisen perheen tekoihanne?

Olen eri.

On varsin iso kynnys erota, jos on lapset. Tuntuu, että silloin ajattelee vain itsekkäästi itseään, eikä lasten tunteita. Tuskin kovinkaan moni jatkaa vain siksi, että kulissit olisi kunnossa. Kyllä se vastuuntunto lapsista on yleensä se suurin syy jatkaa epätyydyttävässä suhteessa.

t.mies

Lapset ottavat ihmissuhdemallinsa vanhemmiltaan. Jäämällä rakkaudettomaan suhteeseen altistat lapsesikin elämänmittaisille kulissisuhteille.

Että kun hankimme kissapennun niin olen tullut siihen tulokseen ettei se pidä minusta. On ollut iso pettymys ja vaikea päästä tästä pettymyksestä yli.

Se että poikamme joutui rikos ja päihdekierteeseen.On sillä tiellä yhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaikuttaa siltä, kun näitä lukee, että suurella osalla on vain vaikea sietää pettymyksiä ja jatkaa niistä eteenpäin. Ymmärrän tuon, että jos omalle kohdalle on tapahtunut esim. hoitovirheistä johtuva vammautuminen, niin se on hyvin vaikea asia, mutta teille muille, jotka jotka olette tulleet petetyksi tai jätetyksi tai irtisanotuksi jo vuosia sitten ja katkeruus on pilannut elämänne jopa vuosiksi, niin voisin sanoa vain että sellaista elämä on ja nuo ovat ihan sellaisia ikäviä, mutta ei ylitsepääsemättömiä tai ratkaisemattomia asioita. Elämässä tulee pettymyksiä, mutta niistä on mentävä eteenpäin. On minutkin petetty ja jätetty, moniakin kertoja, irtisanottu myös, n. 3 kk menee itkussa ja vihassa ja surussa elämästä haaskuuseen yleensä noissa tilanteissa, mutta sitten pitää jo nousta ja jatkaa eteenpäin. En muistele tai yleensä sen jälkeen edes muista, että jotain ikävää on tapahtunut. Elämä palaa ennalleen. Vain siten asian saa korjaantumaan ja löytää ja antaa mahdollisuuden tulla jotain parempaa tilalle.

Kestipä kauan ennen kuin ensimmäinen omahyväinen näpäyttelijä pelmahti paikalle.

Jos sinä et kerran muistele ikäviä tapahtumia, mitäs helvettiä sinä änkeät ketjuun jonka otsikko selvästi kertoo että täällä muistellaan ikäviä tapahtumia? No minä kerron miksi. Haluat kehua itseäsi ja mitätöidä muita. Mistä tuo tarve tulee, jos kerran pääset yli vastoinkäymisistä 3 kuukaudessa?

Tottahan nyt saa oman mielipiteensä sanoa. Erilaiset näkemykset ovat mielenkiintoisia, kuuluu asiaan keskustelupalstalla.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Työkyvyttömyys ehdottomasti. Vammauduin onnettomuuden seurauksena eikä käynyt mielessäkään että sellaisesta ei voisi toipua entiselleen. Hirvittävä pettymys, tuntuu kuin elämältä olisi pudonnut pohja kokonaan. Luultavasti olen myös masentunut tämän kaiken seurauksena. Olen miettinyt itsemurhaa mutta en voi tehdä sitä lasten vuoksi. Olen tämän seurauksena yhteiskunnalle pelkkä rasite vaikka olin pyrkinyt aina aivan muuhun.

Yhtä lailla yhteiskunta on myös sinua ja lapsiasi varten. Ei koko ajan tarvitse miettiä, paljonko tuottaa rahallisesti. Se on epäolennaista, kun tärkeintä on perheen hyvinvointi ja lasten tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset.

Minut kiusattiin pilalle, nyt olen matalasti koulutettu, ihmisarka pitkäaikaistyötön,joka ei uskalla mennä edes kuntosalille.

Odotan, että vielä 13v,että nuorin lapsi 18v ja sitten lopetan elämäni.

N35

Oletko käynyt kunnon terapiassa? Ja kokeilut kaiken mahdollisen? Miksi annat ilkeille ihmisille niin paljon valtaa elämäsi suhteen?

En ole käynyt. Ei ole varaa.

Mun elämä on 90% kotona oloa, mitä nyt pakolliset kauppareissut.

Aina joku kiusaaja ollut työharjoittelu paikassakin.

Alkoholi helpottaa, silloin olen rohkea ja uskallan puhua ihmisille.

N35

Alkoholi kaivaa maan altasi.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olin kiusattu koko nuoruuteni. Jäin myös ilman ystäviä. Tähän vielä lisäksi oma arka ja ujo luonne. Vanhemmat eivät auttaneet minua ja sain mieluummin arvostelua sieltä. Nyt olen edelleen sellainen joka pelkää sosiaalisia tilanteita ja ahdistun aina jaksottain. Tällä hetkellä ahdistaa taas tosi paljon. Masennusta yläkoulusta asti. Vanhemmat eivät ymmärrä vieläkään ja uhkailevat sekä heidän mielestään olen ihan kunnossa. En aina tiedä miten jatkaa ja apua vaikeaa saada, kun sen hakeminen on meillä häpeä.

Eroon tuollaisesta perheestä. Kyse on sinun elämästäsi ja terveydestäsi, vanhemmilla on omansa (jota he eivät ilmeisesti hoida).

Joskus harmittelin sitä, kun äidilläni sekä isälläni oli päihdeongelmia ja myöhemmin he erosivat ja äiti otti päihdeongelmaisen miehen. Äiti hakattiin eteeni, kun olin 9-vuotias ja hakkaaja oli isäpuoleni.

Äiti yritti itsemurhaa edessäni, kun olin 15. Omat ystäväsuhteeni kärsivät lapsena ja teininä, kun hain huomiota ja huolenpitoa, jota en kotoa saanut. Minua myös kiusattiin ala-asteella ja ylä-asteella. Otin yläasteella kohtuuttomia riskejä ystävyys- ja parisuhteissa. Minuun ei voinut luottaa enkä edes halunnut sitä, että minuun luotettaisiin. Halusin eroon kaikista hyvistä ja pahoista tunteista, koska olin niin rikki.

Tästä huolimatta olen menestynyt ihan hyvin elämässä. Olen opiskellut ja vuositulot nyt 30-vuotiaana 60 000 e vuodessa, vaikka minulle aina sanottiin ettei minusta tulisi koskaan mitään ja minusta tulisi yhtä paska kuin vanhemmistani. Minulla on mies ja ihanat lapset, säästöjä ja sijoituksia ja voimme tehdä melkein mitä haluamme.

Ystävyyssuhteita en kuitenkaan pysty luomaan, koska ne ahdistavat ja velvoittavat liikaa (ja varmasti nostavat ikäviä muistoja pintaan). Harva ihminen on oikeasti vilpitön ja haluaa olla ystävä oikeista syistä. Käytän mieluummin kaiken aikani perheeseen, harrastuksiini ja uralla kehittymiseen.

Uskon, että ilman lapsuudenkokemuksiani minä pystyisin myös vapaa-ajalla ystävyyssuhteisiin, mutten pysty enkä halua. Usein huomaan myös vihaavani naisia, koska he ovat oikeasti tosi ilkeitä ja kaksinaamaisia ja haluavat vaan pahaa muille.

Avioliitto ei onnistunut.Karmeat seuraukset siitä sitten tuli.

Viki Rostin jouluhuuto soi radiossa tuossa äsken. Rikoin laitteen ja aloin juomaan.

Lottovoittovaltio.

Kiusaajasta on vaikea päästä maassa, jossa kiusaaja on kuningas.  Pakeneminen, (muuttaminen,)  on oikeastaan ainoa keino.

Kiusaajalla on Suomessa ylivoima ja vallan huipulla on vain ammattikiusaajia, (vartiaisia, sipilöitä, vanhasia....ja byrokraattia.) Suomessa on lyhyessä ajassa pilattu elämän perusedellytykset muutoin kuin isolla rahalla saatavat.  Tämän takia kansamme lisääntyminen loppuu lähes kokonaan, mutta loiset jatkavat vain tyytyväisinä.  Niille tulee aikanaan tyhjä olotila, kun kiusattavia eikä rahastettaviakaan ole, ne menevät sukupuutossa ensin, ne joiden rahoilla myös kiusaajat on rahoitettu. 

Vierailija kirjoitti:

En saanut perhettä; miestä ja lapsia. t. 42v. nainen

Mikset muka.    Voisit vielä äkkiä mennä hakemaan vaikka naapurista.

-Kapanteri.- kirjoitti:

Kiusaajasta on vaikea päästä maassa, jossa kiusaaja on kuningas.  Pakeneminen, (muuttaminen,)  on oikeastaan ainoa keino.

Kiusaajalla on Suomessa ylivoima ja vallan huipulla on vain ammattikiusaajia, (vartiaisia, sipilöitä, vanhasia....ja byrokraattia.) Suomessa on lyhyessä ajassa pilattu elämän perusedellytykset muutoin kuin isolla rahalla saatavat.  Tämän takia kansamme lisääntyminen loppuu lähes kokonaan, mutta loiset jatkavat vain tyytyväisinä.  Niille tulee aikanaan tyhjä olotila, kun kiusattavia eikä rahastettaviakaan ole, ne menevät sukupuutossa ensin, ne joiden rahoilla myös kiusaajat on rahoitettu. 

Tota varten on pesäpallomaila.     Pääset kiusaajista eroon viekkaudella ja sen avulla. Jonkun se työkin on tehtävä, vaikka joutuisi vankilaan.

Uskoton aviomies, nykyään onneksi ex.

Vierailija kirjoitti:

Se että poikamme joutui rikos ja päihdekierteeseen.On sillä tiellä yhä.

Pääsiköhän hallitukseen.

Se, kun en saanut pienenä lemmikkiä, josta pitää huolta (tämä olisi ollut todella tärkeää minulle). Kun en saanut alkaa harrastamaan balettia enkä ratsastusta. Se, kun vanhemmat eivät pitäneet tunteitani ja tarpeitani tärkeänä, ja vielä tänä päivänäkin lähes 40-vuotiaana vihaan itseäni joka päivä. Se, kun koen, että elämäni on valunut hukkaan, koska olen ollut koko elämäni lamaantunut traumaperäisen stressihäiriön ja masennuksen vuoksi. Se, kun rakastamani mies ei halunnut olla kanssani.

Valitsi, ei joutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset.

Minut kiusattiin pilalle, nyt olen matalasti koulutettu, ihmisarka pitkäaikaistyötön,joka ei uskalla mennä edes kuntosalille.

Odotan, että vielä 13v,että nuorin lapsi 18v ja sitten lopetan elämäni.

N35

Oletko käynyt kunnon terapiassa? Ja kokeilut kaiken mahdollisen? Miksi annat ilkeille ihmisille niin paljon valtaa elämäsi suhteen?

En ole käynyt. Ei ole varaa.

Mun elämä on 90% kotona oloa, mitä nyt pakolliset kauppareissut.

Aina joku kiusaaja ollut työharjoittelu paikassakin.

Alkoholi helpottaa, silloin olen rohkea ja uskallan puhua ihmisille.

N35

Alkoholi kaivaa maan altasi.

Pesäpallomaila auttaa kiusaajiin.         Jonkun sekin työ on tehtävä vaikka joutuisi vankilaan.