Mikä on elämäsi suurin pettymys?

Lapsettomuus ja ikisinkkuus. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että jos elämä vaan olisi mennyt alkuunkaan omien toiveiden mukaan niin saattaisin hyvinkin olla jo mummikin :(

N44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän vaikuttaa siltä, kun näitä lukee, että suurella osalla on vain vaikea sietää pettymyksiä ja jatkaa niistä eteenpäin. Ymmärrän tuon, että jos omalle kohdalle on tapahtunut esim. hoitovirheistä johtuva vammautuminen, niin se on hyvin vaikea asia, mutta teille muille, jotka jotka olette tulleet petetyksi tai jätetyksi tai irtisanotuksi jo vuosia sitten ja katkeruus on pilannut elämänne jopa vuosiksi, niin voisin sanoa vain että sellaista elämä on ja nuo ovat ihan sellaisia ikäviä, mutta ei ylitsepääsemättömiä tai ratkaisemattomia asioita. Elämässä tulee pettymyksiä, mutta niistä on mentävä eteenpäin. On minutkin petetty ja jätetty, moniakin kertoja, irtisanottu myös, n. 3 kk menee itkussa ja vihassa ja surussa elämästä haaskuuseen yleensä noissa tilanteissa, mutta sitten pitää jo nousta ja jatkaa eteenpäin. En muistele tai yleensä sen jälkeen edes muista, että jotain ikävää on tapahtunut. Elämä palaa ennalleen. Vain siten asian saa korjaantumaan ja löytää ja antaa mahdollisuuden tulla jotain parempaa tilalle.

Kestipä kauan ennen kuin ensimmäinen omahyväinen näpäyttelijä pelmahti paikalle.

Jos sinä et kerran muistele ikäviä tapahtumia, mitäs helvettiä sinä änkeät ketjuun jonka otsikko selvästi kertoo että täällä muistellaan ikäviä tapahtumia? No minä kerron miksi. Haluat kehua itseäsi ja mitätöidä muita. Mistä tuo tarve tulee, jos kerran pääset yli vastoinkäymisistä 3 kuukaudessa?

Pointtini oli, että ei kannata muistella ikäviä tapahtumia. Mitä se ketään hyödyttää? Kannattaa suuntautua hyvään ja keskittyä siihen. Tekisi tuolle sinun aggressiivisuudellesikin oikein hyvää ja voisi tervehdyttää ajatteluasi. En halua mitätöidä sinua, enkä muitakaan. Älä ole vainoharhainen. Kaikkea hyvää sinulle.

Parisuhteettomuus/perheettömyys/neitsyys

28v mies.

Näin huomattavasti vaivaa korkeakoulutuksen eteen, ja ala tuntui opiskeluaikana omalta. Itse työ oli kauheaa, ja teen nykyään duunarityötä. Tuntuu, että koulutukseen kaytetty panos (ja opintolaina) menivät täysin hukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että poikamme joutui rikos ja päihdekierteeseen.On sillä tiellä yhä.

Pääsiköhän hallitukseen.

Nykyiseen joo, seuraavaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 lapsistani kehitysvammaisia.

Pettymys?

Ennemminkin kannattaisi opetella ajattelemaan, että kaikille ei kehitysvammaista lasta anneta! Heidän vanhempanaan olo voisi olla ihan erityistehtävä, johon kelpuutetaan vain harvat ja valitut!

Rakastan toki erityisiänikin(minulla on terveitäkinnlapsia), mutta tuskaa se silti aiheuttaa.

Saimme 5 lasta nopeassa tahdissa(mukana kaksoset), kahden lapsen poikkeavuus tuli esille viipeellä.

Mutta juu, lasten vammaisuudesta ei saisi vanhempi tuntea surua, et ole ensimmäinen, joka noin sanoo.

Pakko kätkeä suru sisäänsä.

Lapsiperhe-elämä. Oon aina halunnut lapsia ja tulla äidiksi, no nyt mulla on niitä kaksi. Joka päivä on selviytymistaistelua ja oon karvaasti saanut huomata, että lapseton elämä olisikin ollut mulle oikea valinta. Rakastan mun lapsia silti äärettömästi ja teen valtavasti töitä pääni sisällä joka päivä, että en näyttäisi sisintä tunnettani heille vaan olisin rakastava ja hyvä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe-elämä. Oon aina halunnut lapsia ja tulla äidiksi, no nyt mulla on niitä kaksi. Joka päivä on selviytymistaistelua ja oon karvaasti saanut huomata, että lapseton elämä olisikin ollut mulle oikea valinta. Rakastan mun lapsia silti äärettömästi ja teen valtavasti töitä pääni sisällä joka päivä, että en näyttäisi sisintä tunnettani heille vaan olisin rakastava ja hyvä äiti.

Veikkaan että tuo on juuri se sinun ongelmasi. Yrität olla hyvä, kiltti ja täydellinen vanhempi, todellisuudessa aivan jokaista ärsyttää se jos lapsi käyttäytyy huonosti. Lapsille on pakko olla välillä tiukka ja ankara. Uskon että monta uupuneen äidin oman lapsensa surmaa olisi voitu välttää sillä, että joku olisi opettanut äidille kuinka lapselle pistettään kunnon rajat. Sääntöjä ei tarvitse olla kauheaa määrää, mutta tietyistä peruspilareista pidetään kiinni. Nukkumaan mennään ajoissa, ruokapöydässä ollaan nätisti, vanhemmille puhutaan kunnioittavasti jne. Lapsen täytyy kunnioittaa ja kuunnella vanhempaansa.

Suffering is a fact of every human existence

Minä. 

Vaikka kaikenlaista paskaa on tapahtunut, niin ylivoimaisena ykkösenä on, kun pitkä avioliitto hajosi, kun mies läksi toisen matkaan ja jouduin täysin yllättäen 2 pienen lapsen yh:ksi.

Meni rytäkässä siis rakastamani mies (joka oli ollut paras ystäväni teinivuosista lähtien) ja lasten isä, lisäksi jouduimme myymään kotimme ja muuttamaan lasten kanssa pienempään. Vaikka olin täysin rikki, jouduin päävastuuseen pienistä lapsista, joita isä suostui tapaamaan vain vähän, koska oli kiireinen uuden elämän ja rakkauden kanssa. Minä jouduin luopumaan kaikesta kodin ulkopuolisesta elämästä töitä lukuunottamatta.

Meni vuosia toipua, ja vaikka olen nyt ok , en ole kiinnostunut mistään pysyvämmästä suhteesta enää kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka kaikenlaista paskaa on tapahtunut, niin ylivoimaisena ykkösenä on, kun pitkä avioliitto hajosi, kun mies läksi toisen matkaan ja jouduin täysin yllättäen 2 pienen lapsen yh:ksi.

Meni rytäkässä siis rakastamani mies (joka oli ollut paras ystäväni teinivuosista lähtien) ja lasten isä, lisäksi jouduimme myymään kotimme ja muuttamaan lasten kanssa pienempään. Vaikka olin täysin rikki, jouduin päävastuuseen pienistä lapsista, joita isä suostui tapaamaan vain vähän, koska oli kiireinen uuden elämän ja rakkauden kanssa. Minä jouduin luopumaan kaikesta kodin ulkopuolisesta elämästä töitä lukuunottamatta.

Meni vuosia toipua, ja vaikka olen nyt ok , en ole kiinnostunut mistään pysyvämmästä suhteesta enää kenenkään kanssa.

Karua kuultavaa, kyllä ihmiset osaa olla tyhmiä sellaisessa hetken huumassa. Onko miehen uusi suhde kestänyt, vai tuliko siinäkin jo ero?

Koko elämäni on pettymys, mutta suurin on oman perheen puuttuminen. Enää en voi sitä edes saada.

N40+

Vierailija kirjoitti:

Panin yhden naisen paksuksi. Sen jälkeen en ole oikein pystynyt luottamaan naisiin ihmissuhteissa. Sinkkuna edelleen.

Panit naisen paksuksi, etkä pysty enää luottamaan naisiin??? Oliko se paksuksi paneminen jotenkin naisen syytä vai etkö osannut odottaa, että panemisesta voi seurata raskaus?

Pienten vastoinkäymisten sallitte pilata elämänne. No oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Panin yhden naisen paksuksi. Sen jälkeen en ole oikein pystynyt luottamaan naisiin ihmissuhteissa. Sinkkuna edelleen.

Panit naisen paksuksi, etkä pysty enää luottamaan naisiin??? Oliko se paksuksi paneminen jotenkin naisen syytä vai etkö osannut odottaa, että panemisesta voi seurata raskaus?

Niinpä, on pienellä rankkaa, kun on ihan oman lapsen menoihin pitänyt osallistua, oi hellanlettas.

Vierailija kirjoitti:

Pienten vastoinkäymisten sallitte pilata elämänne. No oma valinta.

Entä jos elämä on pelkää vastoinkäymistä? Vastoinkäymistä perä perään?

Ainoa lapsi jonka saimme on hyvin vaativa erityislapsi

Ihmissuhde elämän rakkauden kanssa ei toteutunut. Elämä oli liian monimutkaista. Sydän ja mieli ei tästä ole koskaan oikein toipunut.

Mun Koko elämä!