Mikä on elämäsi suurin pettymys?

Avioero pihtarista. Kaikki oli, lapset, avioliitto, omakotitalo, koira ja perheen yhteiset lomamatkat. Vaimo alkoi pihtaamaan eikä mikään auttanut. Piti rikkoa perhe, että sai toteuttaa seksuaalisuuttaan. Olisi pitänyt vaan etsiä puoliso, jolle seksi on voimavara eikä rasite.

Suurin pettymys? Varmaankin se, etten ole löytänyt rinnalleni naista jakamaan arkea, iloja, suruja ja muita elämän asioita.

Ikävä on tunne kun ei koskaan kelpaa kumppaniksi.

Terveisin mies.

ohis: transmiehille ei rakenneta penistä ”tyhjästä” kuten edellä joku mainitsi, vaan vaginan kudoksesta. Vaginassa on paljon kudosta, kun ottaa huomioon vulvan ja sisäiset rakenteet. Naisen klitoris on syvälle ulottuva paisuvaiskudos. Molemmissa sukuelimissä on siis paljon samaa, ja samasta aihiosta ovat aikoinaan kehittyneet.

Peniksem suurennusleikkauksessa ongelma on varmasti se kudoksen puute. Peniksen suurennukselle olisi niin paljon kysyntää, että jos transleikkaus toimisi, sitä jo käytettäisiin. Ongelmana on varmastikin mm se, ettei penistä voi leikeillö vaurioittamatta hermoja.

OHIS jatkaa: googletin niin näämmä penistä voidaam kasvattaa kirurgisesti 3-5 senttiä hyödyntämällä vatsanpeitteisiin jäävää peniksen juurta. Lisäksi paksuutta voi pistoksilla saada jopa 50% lisää.

Muistakaas miehet, että naiselle se paksuus on ykkösjuttu mielihyvän kannalta. Pituus ei niin ratkaisevaa. Naista voi tyydyttää myös kaikenlaisilla leluilla, myös dildoilla jos ei anna sen omaa mieltä painaa. Miesten kanssa seksi on muutenkin ikävystyttävän peniskeskeistä.

Vierailija kirjoitti:

Oma hyväntahtoisuus. Ajatus siitä että ihmiset toimis järjen, omantunnon ja muunkin fiksuuden mukaan.

Pettymys on tajuta miten ihmiset joitten luulin jääneen pompahtivat hetkeksi vielä ilkkumaan.

Joskin nimet oli erit.

Suuri pettymys on miten paljon ihmiset valehtelee.

No, ehkä jossain on paremmin.

Sama täällä. Suurin pettymykseni on ollut ne ihmissuhteet, joiden eteen on antanut kaikkensa: auttanut sairasta kaveria kaikissa kotitöissä, kuunnellut huolia, auttanut muutoissa, lastenhoidossa, vaihtanut työvuoroja,  yrittänyt neuvoa ja vinkata, miten välttyä lisähankaluuksilta ja sitten se tilanne kun kuulee mitä paskaa puhuivat selkäni takana ja kun itse sairastuu ja olisi tarvinnut käytännön apua, heillä ei ollutkaan aikaa. Miehet ovat sitten täysin omaa luokkaansa: kaikenlaisia hyödyntavoittelijoita seksin  vonkaaminen pääfokuksessa, mutta top 5:sessa myös kaikenlainen lompakkoloisuus: luottotiedot menneet ja pitää saada majoittua ilmaiseksi + muu ilmainen ylläpito, eksien perää haikailu, minun vähättely, haukkuminen, pettäminen, valehtelu, kierous jne... No nuo kaikki on nyt taaksejäänyttä elämää ja voin sanoa, että nyt seurustelen itseni kanssa ja voin suositella lämpimästi muillekin. Kyllähän itseensäkin voi pettyä ja ärsyyntyä, mutta päivä päivältä viihdyn omassa seurassa parhaiten: asiat hoituvat sekä talousasiat että käytännön asiat ja omat jutut naurattavat niin hyvin, että en kaipaa tylsää seuraa, joka muuten saattaisi ollakin kunnollista. Ja totuushan on että yli 40 ihmissuhdemarkkinat näyttävät samalta kuin avohakkuuaukiolla - eihän siellä ole muita kuin varattuja siementä levittäviä alfauraoksia.

Vuodesta 1994 amerikkalainen urologien järjestö on varoittanut miehiä peniksen suurennusleikkauksista, jotka eivät ole turvallisia tai edes tehokkaita.

2 lapsistani kehitysvammaisia.

Ex petti luottamusta kuukausia ja osasi vakuuttavasti näytellä rakastavansa minua. Eron hetkillä sanoi jo parin päivän kuluttua siitä, että haluaa olla sinkkuna ja paljon onnellisempi sillä tavalla. 3 kk eron jälkeen ilmoitti, että oli tapaillut uutta miestä 9kk ennen eroa ja oli eron jälkeen päätynyt melkein heti sen miehen matkaan jota oli tapaillut. Alkoi tapailla heti kun muutettiin yhteen. Suhde kesti 1v 9kk. Erosta on nyt yli puolitoista vuotta ja olen todella masentunut. Viha ja kauna on väistynyt. Yksi asia mikä lohduttaa on se, että hän on saanut kärsiä niistä samoista asioista uuteen mieheensä nähden mistä minä kärsin häneen nähden. En enää usko mihinkään romanttisiin rakkaustarinoihin. Ex oli persoonallisuushäiriöinen ja masentunut, mutta piilotteli senkin ihan sujuvasti.

Anoppi

Vierailija kirjoitti:

Ex petti luottamusta kuukausia ja osasi vakuuttavasti näytellä rakastavansa minua. Eron hetkillä sanoi jo parin päivän kuluttua siitä, että haluaa olla sinkkuna ja paljon onnellisempi sillä tavalla. 3 kk eron jälkeen ilmoitti, että oli tapaillut uutta miestä 9kk ennen eroa ja oli eron jälkeen päätynyt melkein heti sen miehen matkaan jota oli tapaillut. Alkoi tapailla heti kun muutettiin yhteen. Suhde kesti 1v 9kk. Erosta on nyt yli puolitoista vuotta ja olen todella masentunut. Viha ja kauna on väistynyt. Yksi asia mikä lohduttaa on se, että hän on saanut kärsiä niistä samoista asioista uuteen mieheensä nähden mistä minä kärsin häneen nähden. En enää usko mihinkään romanttisiin rakkaustarinoihin. Ex oli persoonallisuushäiriöinen ja masentunut, mutta piilotteli senkin ihan sujuvasti.

Rakastuin ja en huomannut hänessä juurikaan mitään suurempia outouksia kunnes vähitellen niitä alkoi olla.. masentunut ja varmasti myös persoonallisuushäiriöinen. Rakastunut on sokea eikä huomaa mistä on kyse. En usko koskaan toipuvani tuosta ja yhä häntä ikävöin ja rakastan. Hän hylkäsi minut jo pari vuotta sitten..

Palkka ja työolot entisessä työpaikassa :/

Palkan tuotantopalkkio-osuudella ei ollutkaan mitään tekemistä kannustavuuden kanssa. Se oli pelkkä palkan komponenttityökalu työnantajalle mitätöidä TES-yleiskorotukset. Kun tuli TES-yleiskorotus, muutettiin palkkion perusteita niin, että duunarille ei jäänyt yhtään lisää palkkaa käteen. Tuotantopalkkiota ei maksettu edes ennätystuloksesta. Jos sitä ei sellaisesta makseta, niin mistä sitten?

En kyllä hyvällä muistele tuota työpaikkaa... ja ko. firman tuotteet on mulla boikotissa, ja jos joku kysyy ko. alan tuotteista, en suosittele ainakaan sen puljun kötöstyksiä!

Lapsettomuus, se tuntuu pahalta edelleen vaikka tilanne korjaantui jo kauan sitten. Odotimme esikoista 4 vuotta. Sain hoitojen kautta (onnistui IVF heti) kolme lasta ja vielä neljännen yllätyksen, minkä ei pitänyt olla mahdollista.

Yliopisto-opinnot menivät penkin alle. Sinnittelin ne loppuun vaikeuksista huolimatta, mutta jatkuvat hylsyt tenteistä masensivat niin ettei ollut voimia verkostoitua mikä olisi ollut tärkeää työnsaannin kannalta. En ollut edes ylpeä itsestäni kun sain tutkinnon loppuun enkä ole tenhyt sillä työelämässä mitään. Nyt olen päättänyt vaihtaa alaa kokonaan.

Vähän vaikuttaa siltä, kun näitä lukee, että suurella osalla on vain vaikea sietää pettymyksiä ja jatkaa niistä eteenpäin. Ymmärrän tuon, että jos omalle kohdalle on tapahtunut esim. hoitovirheistä johtuva vammautuminen, niin se on hyvin vaikea asia, mutta teille muille, jotka jotka olette tulleet petetyksi tai jätetyksi tai irtisanotuksi jo vuosia sitten ja katkeruus on pilannut elämänne jopa vuosiksi, niin voisin sanoa vain että sellaista elämä on ja nuo ovat ihan sellaisia ikäviä, mutta ei ylitsepääsemättömiä tai ratkaisemattomia asioita. Elämässä tulee pettymyksiä, mutta niistä on mentävä eteenpäin. On minutkin petetty ja jätetty, moniakin kertoja, irtisanottu myös, n. 3 kk menee itkussa ja vihassa ja surussa elämästä haaskuuseen yleensä noissa tilanteissa, mutta sitten pitää jo nousta ja jatkaa eteenpäin. En muistele tai yleensä sen jälkeen edes muista, että jotain ikävää on tapahtunut. Elämä palaa ennalleen. Vain siten asian saa korjaantumaan ja löytää ja antaa mahdollisuuden tulla jotain parempaa tilalle.

Olen itse se kaikkein suurin pettymys itselleni.

Kaikki on kuitenkin paperilla niin hyvin, mutta jostain syystä tunnen syvää tyytymättömyyttä enkä oikeastaan edes tiedä mitä kohtaan, vai sittenkin kaikkea kohtaan. Tämän tajuaminen on ollutkin äärimmäisen raskasta.

Olen jo alle kouluikäisestä lähtien ihaillut pitkähiuksisia brunetteja. Olen aina pitänyt klassisesta tyylistä, korkokengät, huulipuna ja pitkät (miel. tummat) hiukset. Minulla on ollut kohtuullisesti seurustelusuhteita ja nykyisin olen perheellinen. Mutta vain kerran on ollut em. tapainen ihastuttava nainen. Puolen vuoden suhde, mutta hän oli tuolloin varattu ja homma loppui. Lapsena ja nuorena pidin itsestään selvänä, että aikuisena minulla olisi sellainen nainen. Useita yritin, mutta ei onnistunut. Joten piti tyytyä niihin, joiden kanssa suhde käynnistyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitsin väärän miehen. Kitkutellaan eteenpäin mutta ei tämä kivaa ole.

Kaiken muun olen saanut, ihanat lapset, hienon uran, rahaa ja menestystä, kauniin kodin, unelmalomia, asumista ulkomailla jne.

Vaikka erottaisiin, en silti saa ikinä kokonaista perhettä paremman miehen kanssa.

Miksi et eroa? Särkyykö kulissit, kokonaisen perheen tekoihanne?

Olen eri.

On varsin iso kynnys erota, jos on lapset. Tuntuu, että silloin ajattelee vain itsekkäästi itseään, eikä lasten tunteita. Tuskin kovinkaan moni jatkaa vain siksi, että kulissit olisi kunnossa. Kyllä se vastuuntunto lapsista on yleensä se suurin syy jatkaa epätyydyttävässä suhteessa.

t.mies

Vaativasta koulutuksesta huolimatta työttömyys, joka vain jatkuu ja jatkuu.

Työkyvyttömyys ehdottomasti. Vammauduin onnettomuuden seurauksena eikä käynyt mielessäkään että sellaisesta ei voisi toipua entiselleen. Hirvittävä pettymys, tuntuu kuin elämältä olisi pudonnut pohja kokonaan. Luultavasti olen myös masentunut tämän kaiken seurauksena. Olen miettinyt itsemurhaa mutta en voi tehdä sitä lasten vuoksi. Olen tämän seurauksena yhteiskunnalle pelkkä rasite vaikka olin pyrkinyt aina aivan muuhun.

Lapsettomuushoitojen huipentumana kaksi keskenmenoa. No, hoidot jatkuu ja toivoa on vielä ripaus, mutta raskaita aikoja on eletty.