Lue keskustelun säännöt.
Te joita kohdellaan aikuisena todella eriarvoisesti sisaruksiin nähden vanhempien taholta!”
20.12.2020 |
Otsikosta voisi luulla että taas joku kitisee pienistä. Mutta nyt kitisen isoista.
Mulla on lapsuudesta lähtien ollut perheessä syntipukin rooli vaikka olen ollut lapsista kiltimpi, tunnollisempi, ahkerampi ja kohtelias vahemmille. Aina oli vaan ajatus että X (minä) ei tarvitse, X:lle ei tarvitse ostaa, X pärjää vanhoillakin kengillä jne. Sisarus oli kaikessa suosikki.
Aikuisena asetelma on nyt päässyt todella pahaksi. Olen kolmisen kertaa avannut keskustelua vanhempien suuntaan että tää on epäreilua, ja ne on johtaneet hirveään hyökkäykseen mua kohtaan jossa haukuttiin maan rakoon. Enää en uskalla puhua.
Mä en ole saanut 18v täytettyäni yhtään rahaa koskaan, en yhtään synttärilahja, en yhtään joululahjaa, en siis mitään tukea tai apua.
Sisarus on saanut koko ajan kuukausirahaa, isot koulurahat, synttärirahat. Tässä viimeisen 15v aikana hänelle on ostettu kolme autoa ja kaksi asuntoa, toki siis niin että edellinen on myyty vaihtaessa uudempaan.
t olemme työssäkäyviä eikä taloudellinen tilanne eroa, eli se ei selitä että sisaruksella menisi huonosti. Vanhempani perustelee näitä hankintoja ihmeellisesti, siis tyyliin sisarus nyt vaan tarvitsee asuntoa enemmän, sisarus nyt tykkää ajella uudella autolla, sisarus nyt niin kovasti halusi uuden pyykinpesukoneen jne. Olisihan minäkin halunnut jos olisi kysytty mutta ei ole! Nämä aina tehdään mun selän takana ja sit äitini soittaa mulle ja kertoo ylpeillen hankinnasta samalla näitä perustelujaan esitellen.
Ei varmaan ole heillä tarkoitus olla tieten tahtoen ilkeä, mutta tuo ajattelutapa jäi lapsuudesta päälle, eli se että minä en tarvitse mitään (siis heidän mielestään) mutta sisarus tarvii.
Vanhemmat kiistävät epäreiluuden ja suorastaan valehtelevat suuttuneena (kyllähän suakin on autettu!) jos asiasta kysyin. Enää en kysy.
Onko muilla samanlaista? En enää keksi muuta keinoa kun laittaa välit jäihin. Puhe ei auta kun kaikki kiistetään ja hyökätään mun kimppuun.
En nyt siis halua olla mikään vanhempien syöttiläs ja maksattaa heillä kaikkea mutta olisi kiva että edes JOSKUS mua jotenkin huomioitaisiin. Tuntuu pahalta että mä en saa synttäripäivänä edes onnittelutekstaria. Sisarus saa 2000e synttärilahjan joka vuosi.
Kommentit (202)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on. Ei kukaan ole niin lapanen että on vielä yhteyksissä tuollaisen kohtelun jälkeen. 1/5
Ärsyttää tällaiset vastaukset. Et tietenkään sinä olisi kun olet saanut hyvää kohtelua ja hyvän itsetunnon! Mutta nujerretulle lapselle tämä on normaalitila, niin on ollut aina. Ei siitä osaa lähteä!
Ei osaa lähteä? Senkus pistät välit poikki. Sori, et saa sympatiaa, itseppä mahdollistat tuon. Mut provohan tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tein niin, että kirjoitin paperille kaiken, mitä olivat antaneet viime vuosien aikana. Katsoivat kummissaan noin sadantuhannen loppusummaa. Joo, ei tosiaan ihan pikkusummista ole kyse.
Tätä epäilin itsekin että vanhemmat ei vaan tajuaisi miten iso summa noista kertyy. Mutta toisaalta ei voi olla tajuamatta jotain 200 000euron rivariasunnon hintaa jollaisen sisarukselle ovat ostaneet.
Miten toi keskustelu eteni sun vanhempien kanssa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on. Ei kukaan ole niin lapanen että on vielä yhteyksissä tuollaisen kohtelun jälkeen. 1/5
Ärsyttää tällaiset vastaukset. Et tietenkään sinä olisi kun olet saanut hyvää kohtelua ja hyvän itsetunnon! Mutta nujerretulle lapselle tämä on normaalitila, niin on ollut aina. Ei siitä osaa lähteä!
Ei osaa lähteä? Senkus pistät välit poikki. Sori, et saa sympatiaa, itseppä mahdollistat tuon. Mut provohan tuo on.
Kunnon dorka. Sanot alkkiksen vaimolle samoin, perheväkivallan uhrille samoin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkyy olevan ihan yleinen juttu, että perheessä on se yksi suosikkilapsi ja sitten se toinen joka on vaan vaivaksi. Eihän sille mitään voi, voi vaan toivoa ja odottaa että edes perinnönjaossa sais sitten jotain.
En saa perinnönjaossa mitään, on jo tehty testamentti jossa kaikki menee sisarukselle. Lakiosaa voin tapella, en tiedä jääkö sitä. Ap
Ehdottomasti vaadit lakiosaa kun aika tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on. Ei kukaan ole niin lapanen että on vielä yhteyksissä tuollaisen kohtelun jälkeen. 1/5
Ärsyttää tällaiset vastaukset. Et tietenkään sinä olisi kun olet saanut hyvää kohtelua ja hyvän itsetunnon! Mutta nujerretulle lapselle tämä on normaalitila, niin on ollut aina. Ei siitä osaa lähteä!
Ei osaa lähteä? Senkus pistät välit poikki. Sori, et saa sympatiaa, itseppä mahdollistat tuon. Mut provohan tuo on.
Se lähteminen ei ratkaise mitään, suosiminen vain kiihtyy sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on. Ei kukaan ole niin lapanen että on vielä yhteyksissä tuollaisen kohtelun jälkeen. 1/5
Ärsyttää tällaiset vastaukset. Et tietenkään sinä olisi kun olet saanut hyvää kohtelua ja hyvän itsetunnon! Mutta nujerretulle lapselle tämä on normaalitila, niin on ollut aina. Ei siitä osaa lähteä!
Ei osaa lähteä? Senkus pistät välit poikki. Sori, et saa sympatiaa, itseppä mahdollistat tuon. Mut provohan tuo on.
Kunnon dorka. Sanot alkkiksen vaimolle samoin, perheväkivallan uhrille samoin?
Kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on. Ei kukaan ole niin lapanen että on vielä yhteyksissä tuollaisen kohtelun jälkeen. 1/5
Ärsyttää tällaiset vastaukset. Et tietenkään sinä olisi kun olet saanut hyvää kohtelua ja hyvän itsetunnon! Mutta nujerretulle lapselle tämä on normaalitila, niin on ollut aina. Ei siitä osaa lähteä!
Ei osaa lähteä? Senkus pistät välit poikki. Sori, et saa sympatiaa, itseppä mahdollistat tuon. Mut provohan tuo on.
Kunnon dorka. Sanot alkkiksen vaimolle samoin, perheväkivallan uhrille samoin?
Kyllä!
Selvä. Et yhtään tajua ilmiötä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei ainakaan korjaannu sillä että jatkat kiltin ja alistuvan syntipukin roolissa perheessäsi. Alitajuisesti saatat ajatella että jos olisit vähän kiltimpi tai kerran vielä asiallisesti selittäisit tilanteen niin uskovat varmasti. Koska syntipukille on jo pienestä pitäen opetettu että sellainen käytös on hyvää. Koska se ei ole vanhemmille vaivaksi. Ja sitä käytöstä vahvistetaan jatkuvasti, muun muassa suuttumalla kun koitat avata tilannetta.
Jos tuo häiritsee niin on kaksi keinoa. Perheestä voi joko sanoutua kokonaan irti. Tai vaihtoehtoisesti pistää melskeen pystyyn ja laittaa koko asetelman sekaisin. Poistua täysin omasta roolista toimimalla joka kerta odotuksia vastaan, ottamalla kaikki huudot vastaan ja jatkamalla silti melskettä ja tekemällä mikä sinulle sopii parhaiten.
Niin kauan kuin vanhemmat tulkitsevat että sinua voi kohdella noin niin tuo jatkuu. Oikeastaan jokainen äitisi soitto jossa kertoo että ostivat tässä sisaruksellesi auton on oikeutussoitto ja synninpäästö. Kertoo tarkistaakseen ja varmistaakseen että asia on sinulle ok ja että onhan omassa mielessä kehitetty selostus ok, ethän hylkää heitä vaikka he antoivat perinnöstäsi ja lastesi perinnöstä juuri kymmeniä tuhansia pois. Ja joka kerta sinä olet asian hyväksynyt koska tuo jatkuu.
Oma vanhempani tekee kaiken muun ohella juuri tuota omien valintojensa synnin päästön hakua. Sen lisäksi että kohtelee kuin sontaa haluaa vielä sen varmistuksen päälle että eihän tämä haittaa.
Herättävin oli keskustelut joissa yritti selittää miksi ei voi tulla sanotaanko nyt vaikka lapseni ristiäisiin ja jankkasi asiasta ikään kuin minun olisi kuulunut sanoa että ei tietenkään tarvitse tulla jos se ei sinulle sovi.
Keskustelu käytiin vieläpä moneen kertaan ja toistuvasti kerroin että päätös on hänen oma ja hänen ja lapsen välinen asia, en ota kantaa. Ja aiheeseen palattiin taas, sopiiko jos jätän väliin. Ja taas, en ole vanhempieni vartija, jokainen tekee juuri ne ratkaisut jotka itse katsoo oikeiksi. Jos tekee asioita jotka tietää itsekin paskoiksi niin ei minulta tarvitse kysyä lupaa tai sellaista saa.
Kenelle vaan ystävälleni neuvoisin että mene sinne ristiäisiin vaikka viimeisenä tekonasi. Miksi ihmeessä sanoisin omalle vanhemmilleni missään olosuhteissa joissa asiaa tarvitsee kysyä että ei tarvitse tulla.
Tää oli oikein hyvin vastattu ja luin tän oikein kahteen kertaan. Se vain jäi mietityttämään että jos äiti soittaa ja hakee oikeutusta, niin miksi se muka varmistaa etten hylkää heitä? Kun ei niitä kiinnosta paskan vertaa hylkäänkö vai en, olenko mukana perheen kuviossa vai en. Ja itse asiassa ne muutamat kerrat kun sanoin vastaan ja tuli helvetillinen raivokohtaus sieltäpäin, johti siihen että HE hylkäsivät minut. Ei nyt pitkäksi aikaa, muutamaksi kuukaudeksi. Sen jälkeen luikertelivat taas elämääni soittamalla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja taas sitten sama kuvio alkoi, ostettiin sisarukselle asuntoa, ja mulle soitettiin ylpeänä hankinnasta. Jne. Aina se kuvio palaa tuohon samaan. Riippumatta mitä teen tai jätän tekemättä. Ap
No laitat äitisi numeron kännyn estolistalle Samoin isäsi ja sisaruksesi numerot. Ei sun tartte kuunnella ketään heistä enää minuuttiakaan. Sulla on täysi oikeus hylätä heidät. Googlaa läheisriippuvuus, sä olet sairastunut siihen kun hyväksyt tuon ja koitat miellyttää heitä vaikka sä sairastut siitä. NYT ne välit jäähylle. Sä olet itse vastuussa omasta onnestasi eikä sun kannata odottaa mitään vanhemmilta. Tämä lahjottu sisaruksesi hoitakoon ikääntyvät vanhemmat ja sinä jatkossa keskityt omaan elämääsi ja omaan onneesi.
Aseta rajat ja kasvata selkäranka.
Mua kohdellaan ihan kersana sen takia, etten ole työelämässä vieläkään. Vuosia sitten kun olin vielä sinkkukin päälle 20-vuotiaana, niin silloin vasta olinkin kersa äidin silmissä. Hän kokee, että hänen pitää auttaa minua rahallisesti esim. tuomalla ruokaa ja huolehtia ja kysellä koko ajan pärjäämisestäni ja ruokatilanteestani niin kauan kunnes olen työelämässä. Nyt kun minulla on muutaman vuoden ollut kuitenkin pienipalkkaista työtä tekevä miesystävä, hän ei ole enää kokenut niin suurta huolta, mutta edelleen liikaa kuitenkin. Reilusti nuorempi siskoni on aikuisempi äidin silmissä, koska opiskelee "hyvää" alaa ja tekee vielä töitä samalla, kuten myös miesystävänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun miehellä on sama tilanne. Hän tosi ei ollut yhdinperheensä isän lapsi vaan äidillään ja tällä isäpuolella yhteinen lapsi oli ykkönen ja näin on, vaikka apoiukkokuoli reilu vuosi sitten. Mieheni aina auttanut omasta tahdostaan toki, ollut hyvä koulussa, menestynyt muutoinkin elämässään. Mutta niin asia vaan on, että se yhteinen oli ja on rakkaampi. Miehen siskolle, juurikin ostettiin auto, asuvat puolisonsa kanssa yhdessä heidän asunnossa. Sitä ei sentäs ostettu hänelle, mutta on asunut kohta jo 10 vuotta, eli rahallisesti ihan kunnon helpotus. Sisko saa synttärilahjat, joululahjat ym. Siskolle ja hänen puolisolle jouluisin lahjaksi jokin rentouttava reissu, koska tarvitsevat sitä. Meillä kaksi lasta, siskolla ei lainkaan. Lapsillemme ei oikeastaan minkäälaista lastenhoitoapua, synttärilahjatkin unohtuu. Synttäreille ei myöskään koskaan päästä, koska ei ole aikaa. Jos asia olisi minusta kiinni, olisi saaneet jäädäkin aikoja sitten. En kuitenkaan koskaan ole estänyt tai yrittänyt estää miestäni, heidän yhteydenpidosta. Hänelle tämä tuntuu sopivan, joten ei ole asiani puuttua, muutoin kun huolehtia itse lapsistani ja etten koskaan tekisi asioita samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on. Ei kukaan ole niin lapanen että on vielä yhteyksissä tuollaisen kohtelun jälkeen. 1/5
Ärsyttää tällaiset vastaukset. Et tietenkään sinä olisi kun olet saanut hyvää kohtelua ja hyvän itsetunnon! Mutta nujerretulle lapselle tämä on normaalitila, niin on ollut aina. Ei siitä osaa lähteä!
Ei osaa lähteä? Senkus pistät välit poikki. Sori, et saa sympatiaa, itseppä mahdollistat tuon. Mut provohan tuo on.
Se lähteminen ei ratkaise mitään, suosiminen vain kiihtyy sen jälkeen.
Lähteminen ratkaisee kaiken, samoin se että ap tajuaa ettei vanhemmilla ole mitään velvollisuutta antaa hänelle mitään. Sillä jatkuuko suosiminen ei ole merkitystä. Sillä on että ap vetäytyy kuviosta ennen kuin vanhusten hoitaminen lykätään hänelle. Ei ole mikään pakko olla ikuinen syntipukki. Siitä roolista voi luopua ja etsiä parempaa seuraa.
Ap:lle suosittelen muutamaa käyntiä kriisikeskuksessa. Vanhempien asenne ei tule muuttumaan joten siitä toivosta pitäis luopua heti ja jatkaa elämää ilman sukulaisia. Marttyyrius ei paranna kenenkään elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein niin, että kirjoitin paperille kaiken, mitä olivat antaneet viime vuosien aikana. Katsoivat kummissaan noin sadantuhannen loppusummaa. Joo, ei tosiaan ihan pikkusummista ole kyse.
Tätä epäilin itsekin että vanhemmat ei vaan tajuaisi miten iso summa noista kertyy. Mutta toisaalta ei voi olla tajuamatta jotain 200 000euron rivariasunnon hintaa jollaisen sisarukselle ovat ostaneet.
Miten toi keskustelu eteni sun vanhempien kanssa?
Ap
Tilanne oli se, että sisarukseni oli ylistämällä, mielistelyllä ja kohtaloaan valittamalla alistanut vanhempani. He eivät meinanneet millään tajuta, vaikka vein asian viranomaistenkin tietoon. Sanoivat, että olen vain kateellinen. Meni monta vuotta, kunnes tajusivat. Eivät enää pysty hyvittämään minulle, koska tilit ovat tyhjänä. Ehkä juuri siksi tajusivat kun heiltä itseltäänkin alkoi rahat loppua. Dementiasta ei ollut kyse.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia kiusaajavsnhempia on suomi täynnä. On yllättävän yleistä tuo. Asia vaan vaietaan koska se on tabu, ja häpeäksi sille syrjitylle lapselle. Oikeasti häpeä kuuluisi vanhemmille, mutta heitä suojelee myytti siitä että vanhempi aina rakastaa lastaan ja haluaa lapselle hyvää. Tosielämässä tuo ei päde ollenkaan aina.
Mulla on ihan sama tilanne. Sisarus saa runsaasti lahjoja ja rahallista tukea, minä saan päin aukomista. Ihan tavallinen minusta kasvoi ja hyvin pärjääväkin onneksi.
On vaikea laittaa välejä poikki, kun juuri muuta sukua ei ole. Olen ehkä jopa katkera, aina välillä asia ahdistaa kovastikin, vaikken tarvitsisikaan taloudellista tukea. Se periaate vaan, että tahallaan kiusataan kertomalla esim mitä toiselle on hankittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei ainakaan korjaannu sillä että jatkat kiltin ja alistuvan syntipukin roolissa perheessäsi. Alitajuisesti saatat ajatella että jos olisit vähän kiltimpi tai kerran vielä asiallisesti selittäisit tilanteen niin uskovat varmasti. Koska syntipukille on jo pienestä pitäen opetettu että sellainen käytös on hyvää. Koska se ei ole vanhemmille vaivaksi. Ja sitä käytöstä vahvistetaan jatkuvasti, muun muassa suuttumalla kun koitat avata tilannetta.
Jos tuo häiritsee niin on kaksi keinoa. Perheestä voi joko sanoutua kokonaan irti. Tai vaihtoehtoisesti pistää melskeen pystyyn ja laittaa koko asetelman sekaisin. Poistua täysin omasta roolista toimimalla joka kerta odotuksia vastaan, ottamalla kaikki huudot vastaan ja jatkamalla silti melskettä ja tekemällä mikä sinulle sopii parhaiten.
Niin kauan kuin vanhemmat tulkitsevat että sinua voi kohdella noin niin tuo jatkuu. Oikeastaan jokainen äitisi soitto jossa kertoo että ostivat tässä sisaruksellesi auton on oikeutussoitto ja synninpäästö. Kertoo tarkistaakseen ja varmistaakseen että asia on sinulle ok ja että onhan omassa mielessä kehitetty selostus ok, ethän hylkää heitä vaikka he antoivat perinnöstäsi ja lastesi perinnöstä juuri kymmeniä tuhansia pois. Ja joka kerta sinä olet asian hyväksynyt koska tuo jatkuu.
Oma vanhempani tekee kaiken muun ohella juuri tuota omien valintojensa synnin päästön hakua. Sen lisäksi että kohtelee kuin sontaa haluaa vielä sen varmistuksen päälle että eihän tämä haittaa.
Herättävin oli keskustelut joissa yritti selittää miksi ei voi tulla sanotaanko nyt vaikka lapseni ristiäisiin ja jankkasi asiasta ikään kuin minun olisi kuulunut sanoa että ei tietenkään tarvitse tulla jos se ei sinulle sovi.
Keskustelu käytiin vieläpä moneen kertaan ja toistuvasti kerroin että päätös on hänen oma ja hänen ja lapsen välinen asia, en ota kantaa. Ja aiheeseen palattiin taas, sopiiko jos jätän väliin. Ja taas, en ole vanhempieni vartija, jokainen tekee juuri ne ratkaisut jotka itse katsoo oikeiksi. Jos tekee asioita jotka tietää itsekin paskoiksi niin ei minulta tarvitse kysyä lupaa tai sellaista saa.
Kenelle vaan ystävälleni neuvoisin että mene sinne ristiäisiin vaikka viimeisenä tekonasi. Miksi ihmeessä sanoisin omalle vanhemmilleni missään olosuhteissa joissa asiaa tarvitsee kysyä että ei tarvitse tulla.
Tää oli oikein hyvin vastattu ja luin tän oikein kahteen kertaan. Se vain jäi mietityttämään että jos äiti soittaa ja hakee oikeutusta, niin miksi se muka varmistaa etten hylkää heitä? Kun ei niitä kiinnosta paskan vertaa hylkäänkö vai en, olenko mukana perheen kuviossa vai en. Ja itse asiassa ne muutamat kerrat kun sanoin vastaan ja tuli helvetillinen raivokohtaus sieltäpäin, johti siihen että HE hylkäsivät minut. Ei nyt pitkäksi aikaa, muutamaksi kuukaudeksi. Sen jälkeen luikertelivat taas elämääni soittamalla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja taas sitten sama kuvio alkoi, ostettiin sisarukselle asuntoa, ja mulle soitettiin ylpeänä hankinnasta. Jne. Aina se kuvio palaa tuohon samaan. Riippumatta mitä teen tai jätän tekemättä. Ap
Nuo on niin sairaita kuvioita että vaikea edes selittää ideaa. Mutta yritän.
Tarvitsevat sinut osaksi sitä sairasta perhedynamiikka, perhe tarvitsee syntipukkinsa, kaikki yhteisöt tarvitsevat. Vähän niinkuin jin ja jang, vähän niinkuin uhrilammas joka olemalla osa sitä sairasta kuviota pitää pakan koossa ja ottaa sen sekoilun kantaakseen harteillaan. Jos uhrilammas luikkii karkuun niin järjestys menee sekaisin, kenelle nyt voi sekoilla, keneltä pyytää lupaa sekoiluihin, ketä voi haukkua ja syyllistää. Vaikeaa se on etenkin jos on vain 2 sisarusta.
Jos syntipukki katoaa Joku juttuhan siinä on että sinulle pitää nuo lahjat kertoa ja että ”hylkäsivät” sinut mutta luikertelivat takaisin. Ei se ole missään määrin sama asia että he päättävät väliaikaisesti että sinä olet arvoton kun se että sinä päättäisit että he ovat rahoineen ilmaa.
Heidän kapiset rahansa saavat arvonsa ja he valtansa siitä että on joku joka suree tilannetta ja haluaisi korjata sen. Kun on joku jolta ottaa niin annettu lahja tuntuu entistä arvokkaammalta. Ostavat sisaresi suosion ja vallan häneen näyttämällä hänelle että katso, me ollaan valmiita jättämään siskosi, lapsemme, ilman. Ja valtaa on koska sisaresi rahan kiilto silmissä soittaa ja haukkuu tarvittaessa sinut. Paremman lapsen rakkaus on ostettu ja kaikki hyvin.
Tuli mieleen se että naapuri on valmis maksamaan 50 euroa siitä ilosta että toinen naapuri ei saa mitään.
Ketä tuollainen sekoilu sitten kiinnostaa, en tiedä. Sisarelta kysyisin että onko auto ja kämppä tuon arvoiset. Luultavasti on. Ja tuo kuvio muutenkin periytyy, kun vanhemmista aika jättää sisar ottaa vallan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on. Ei kukaan ole niin lapanen että on vielä yhteyksissä tuollaisen kohtelun jälkeen. 1/5
Ärsyttää tällaiset vastaukset. Et tietenkään sinä olisi kun olet saanut hyvää kohtelua ja hyvän itsetunnon! Mutta nujerretulle lapselle tämä on normaalitila, niin on ollut aina. Ei siitä osaa lähteä!
Ei osaa lähteä? Senkus pistät välit poikki. Sori, et saa sympatiaa, itseppä mahdollistat tuon. Mut provohan tuo on.
Se lähteminen ei ratkaise mitään, suosiminen vain kiihtyy sen jälkeen.
Lähteminen ratkaisee kaiken, samoin se että ap tajuaa ettei vanhemmilla ole mitään velvollisuutta antaa hänelle mitään. Sillä jatkuuko suosiminen ei ole merkitystä. Sillä on että ap vetäytyy kuviosta ennen kuin vanhusten hoitaminen lykätään hänelle. Ei ole mikään pakko olla ikuinen syntipukki. Siitä roolista voi luopua ja etsiä parempaa seuraa.
Ap:lle suosittelen muutamaa käyntiä kriisikeskuksessa. Vanhempien asenne ei tule muuttumaan joten siitä toivosta pitäis luopua heti ja jatkaa elämää ilman sukulaisia. Marttyyrius ei paranna kenenkään elämää.
Tämä on hyvä vastaus. Haluan kuitenkin korostaa että EN halua tilanteeseen jossa vanhemmat ostaisi ja maksaisi mulle kaiken. En halua olla ”syöttöpirsas”. Mutta haluaisin oikeudenmukaisuutta, se tuntuu todella paskalta että sisarus saa todella kalliita lahjoja. Olisi edes niin että kymmentä sisaruksen saamaa lahjaa koti minä saisin yhden vaatimattoman. Mutta sekin on liikaa toivottu, kaikki menee nyt ja aina sisarukselle. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on. Ei kukaan ole niin lapanen että on vielä yhteyksissä tuollaisen kohtelun jälkeen. 1/5
Ärsyttää tällaiset vastaukset. Et tietenkään sinä olisi kun olet saanut hyvää kohtelua ja hyvän itsetunnon! Mutta nujerretulle lapselle tämä on normaalitila, niin on ollut aina. Ei siitä osaa lähteä!
Ei osaa lähteä? Senkus pistät välit poikki. Sori, et saa sympatiaa, itseppä mahdollistat tuon. Mut provohan tuo on.
Se lähteminen ei ratkaise mitään, suosiminen vain kiihtyy sen jälkeen.
Lähteminen ratkaisee kaiken, samoin se että ap tajuaa ettei vanhemmilla ole mitään velvollisuutta antaa hänelle mitään. Sillä jatkuuko suosiminen ei ole merkitystä. Sillä on että ap vetäytyy kuviosta ennen kuin vanhusten hoitaminen lykätään hänelle. Ei ole mikään pakko olla ikuinen syntipukki. Siitä roolista voi luopua ja etsiä parempaa seuraa.
Ap:lle suosittelen muutamaa käyntiä kriisikeskuksessa. Vanhempien asenne ei tule muuttumaan joten siitä toivosta pitäis luopua heti ja jatkaa elämää ilman sukulaisia. Marttyyrius ei paranna kenenkään elämää.
Mä oon sitä mieltä taas että sillä ON merkitystä että tuota suosimista on. Siinä koko ajan siirretään apn perintöä sisarukselle ja lopputulos on se että sisarus saa 100%, Ap 0%
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tein niin, että kirjoitin paperille kaiken, mitä olivat antaneet viime vuosien aikana. Katsoivat kummissaan noin sadantuhannen loppusummaa. Joo, ei tosiaan ihan pikkusummista ole kyse.
Tätä epäilin itsekin että vanhemmat ei vaan tajuaisi miten iso summa noista kertyy. Mutta toisaalta ei voi olla tajuamatta jotain 200 000euron rivariasunnon hintaa jollaisen sisarukselle ovat ostaneet.
Miten toi keskustelu eteni sun vanhempien kanssa?
ApTilanne oli se, että sisarukseni oli ylistämällä, mielistelyllä ja kohtaloaan valittamalla alistanut vanhempani. He eivät meinanneet millään tajuta, vaikka vein asian viranomaistenkin tietoon. Sanoivat, että olen vain kateellinen. Meni monta vuotta, kunnes tajusivat. Eivät enää pysty hyvittämään minulle, koska tilit ovat tyhjänä. Ehkä juuri siksi tajusivat kun heiltä itseltäänkin alkoi rahat loppua. Dementiasta ei ollut kyse.
Tuo on sama mitätöinti meilläkin, ”olet vain kateellinen”. Kun yritän perustella että ei, kyse ei ole siitä vaan oikeudenmukaisuudesta ja reilun kohtelun tunteesta, vanhemmat ei yhtään ymmärrä. Tai sitten - kuten juuri hoksasin - vain teeskentelevät etteivät ymmärrä mistä puhun. Ap
Vähän saman tapaista on ollut mieheni vanhempien puolelta.
Anoppi esim auttaa miehen sisaruksia jatkuvasti, oikein hyysää. Käy kaupassa, antaa meidän omassa varastossa olevia tavaroita miehen veljen perheelle, antoi molemmille sisaruksille isohkon summan rahaa. Siivoaa ja leipoo heille mutta ei meille. Toki osaan itsekin että eipä siinä... Jouluisin menevät aina veljen luo, meidän lapsille ei osteta lahjoja, miehen täyttäessä pyöreitä eivät muistaneet millään lahjalla tms, miehelle ei järjestetty juhlia kun oli nuorempi ja asui kotonaan, sisaruksia muistetaan edelleen vaikka ovat jo aikuisia.
Me on kuitenkin pakon sanelemana vielä yhteyksissä. Ollaan miehen kanssa päätetty että ollaan tuon kaiken yläpuolella ja että omia lapsia kohdellaan aina tasapuolisesti. Tehkööt he mitä tekevät, itsellä on se asenne että sen vielä edestänsä löytää...
vaikea tilanne, eikä tuolle oikein voi mitään. tiedän tapauksen, että veljeä suosittiin, esim. olisi saanut kaiken omaisuuden vanhempien kuoltua. Mutta, veli kuolikin noin kolmikymppisenä ja sisko tulee siis perimään vanhemmat.
suosittelen pitämään etäisyyttä.
Minä tein niin, että kirjoitin paperille kaiken, mitä olivat antaneet viime vuosien aikana. Katsoivat kummissaan noin sadantuhannen loppusummaa. Joo, ei tosiaan ihan pikkusummista ole kyse.