Lue keskustelun säännöt.
Te joita kohdellaan aikuisena todella eriarvoisesti sisaruksiin nähden vanhempien taholta!”
20.12.2020 |
Otsikosta voisi luulla että taas joku kitisee pienistä. Mutta nyt kitisen isoista.
Mulla on lapsuudesta lähtien ollut perheessä syntipukin rooli vaikka olen ollut lapsista kiltimpi, tunnollisempi, ahkerampi ja kohtelias vahemmille. Aina oli vaan ajatus että X (minä) ei tarvitse, X:lle ei tarvitse ostaa, X pärjää vanhoillakin kengillä jne. Sisarus oli kaikessa suosikki.
Aikuisena asetelma on nyt päässyt todella pahaksi. Olen kolmisen kertaa avannut keskustelua vanhempien suuntaan että tää on epäreilua, ja ne on johtaneet hirveään hyökkäykseen mua kohtaan jossa haukuttiin maan rakoon. Enää en uskalla puhua.
Mä en ole saanut 18v täytettyäni yhtään rahaa koskaan, en yhtään synttärilahja, en yhtään joululahjaa, en siis mitään tukea tai apua.
Sisarus on saanut koko ajan kuukausirahaa, isot koulurahat, synttärirahat. Tässä viimeisen 15v aikana hänelle on ostettu kolme autoa ja kaksi asuntoa, toki siis niin että edellinen on myyty vaihtaessa uudempaan.
t olemme työssäkäyviä eikä taloudellinen tilanne eroa, eli se ei selitä että sisaruksella menisi huonosti. Vanhempani perustelee näitä hankintoja ihmeellisesti, siis tyyliin sisarus nyt vaan tarvitsee asuntoa enemmän, sisarus nyt tykkää ajella uudella autolla, sisarus nyt niin kovasti halusi uuden pyykinpesukoneen jne. Olisihan minäkin halunnut jos olisi kysytty mutta ei ole! Nämä aina tehdään mun selän takana ja sit äitini soittaa mulle ja kertoo ylpeillen hankinnasta samalla näitä perustelujaan esitellen.
Ei varmaan ole heillä tarkoitus olla tieten tahtoen ilkeä, mutta tuo ajattelutapa jäi lapsuudesta päälle, eli se että minä en tarvitse mitään (siis heidän mielestään) mutta sisarus tarvii.
Vanhemmat kiistävät epäreiluuden ja suorastaan valehtelevat suuttuneena (kyllähän suakin on autettu!) jos asiasta kysyin. Enää en kysy.
Onko muilla samanlaista? En enää keksi muuta keinoa kun laittaa välit jäihin. Puhe ei auta kun kaikki kiistetään ja hyökätään mun kimppuun.
En nyt siis halua olla mikään vanhempien syöttiläs ja maksattaa heillä kaikkea mutta olisi kiva että edes JOSKUS mua jotenkin huomioitaisiin. Tuntuu pahalta että mä en saa synttäripäivänä edes onnittelutekstaria. Sisarus saa 2000e synttärilahjan joka vuosi.
Kommentit (202)
Mun vanhemmat on kummatkin kuopuksia, joista ainakin toista on suosittu silmiinpistävästi. Esikoisena en ole ollut muun kuin kaikenlaisen väkivallan arvoinen. Kuopusta, eli nuorempaa sisarustani onkin sitten suosittu oikein olan takaa.
Meistä minä olen aikuisena se aito ja vähintäänkin asiallinen kaikille. Sisaruksestani on kasvanut kylmä, feikki ja katkera ihminen. Hän vetää aina roolia, varsinkin äidillemme, joka pitää tätä drama queenia kilttinä tyttönä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, muista tämä sitten kun vanhemmat tarvitsevat apua kaupassa käynnissä ynnä muussa jokapäiväisessä askareessa. Kylä se vanhuus tulee pikkuhiljaa jokaiselle eikä sitten pärjääkään enää niin hyvin. Sen takia lasten kanssa kannattaisi olla hyvissä väleissä ja kohdella tasapuolisesti, jotta saisi apua kun vanhuus iskee.
Mulla on vähän samansuuntainen tilanne.
Kannattaa jo etukäteen selvittää vaikuttaako nuo asuntojen ostamiset ym. jollain tavalla perintöön. Toisin sanoen, jos kahdesta perijästä toinen on saanut jatkuvasti hyödykkeitä, onko se silloin ennakkoperinnöksi luettavaa...Vanhemmat ovat ovelia ja asunnot ym on annettu sisarukselle lahjakirjalla jossa lukee ”tämä ei ole ennakkoperintöä”. Sitä en tiedä onko lahjavero maksettu, vähän epäilen että ei. Ap
Vanhempasi ovat siis psykopaatteja, sosiopaatteja, narsisteja tms ja näkevät erikseen vaivaa että sinä et saa edes laillista osuuttasi perinnöstä. Ainoa syy tehdä noita kirjauksia on se ellei sitten ole muita sisaruksia. Jo se että tiedät että lahjakirjoissa on nuo kirjaukset kertoo sen että asia on nimenomaan haluttu tuoda sinulle jo eläessä tiedoksi ja on sinua ajatellen tehty.
Jäikö minulta huomaamatta että miksi pidät heihin edelleen yhteyttä?
Voi olla että kannattaisi käydä tekemässä tunnelukko testi, ties kuka muukin sinua käyttää vähintään henkisesti hyväksi.
Meillä oli sama tilanne, pistin välit poikki vanhempiini kaksikymppisenä' silloisen poikakaverin puhuttua järkeä päähäni. Eivätkä vanhempani tuntuneet minua ikävöivänkään mitä nyt joulun alla lähettivät kortin ja pikku summan rahaa sekä varmaan odottivat, että soitan ja kyselen mitä sisko sai.. en soittanut. Meillä on kahden vuoden ikäero, minä olen aina ollut se ei minkään arvoinen- lapsi.
MUTTA kun kultatyttö muutti jokunen vuosi sitten Tukholmaan, vanhemmille tuli hätä käteen kun ikäkin alkaa painaa. Siinä vaiheessa muistivat olemassaoloni ja luoja mikä show tuli kun heille selvisi, etten ala kuskiksi ja kokiksi ja siivoojaksi! Ei todellakaan kiinnosta kahvipalkalla pestä vessanpyttyä kun sisko on heidän maksamallaan New Yorkin reissulla.
Tää mitä sanotte on varmaan totta. Paitsi että en ole mitään lupaa antanut vanhemmille tuohon. Se että olen puhelimessa hiljaa ja pettynyt ei ole lupa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tää mitä sanotte on varmaan totta. Paitsi että en ole mitään lupaa antanut vanhemmille tuohon. Se että olen puhelimessa hiljaa ja pettynyt ei ole lupa. Ap
Heidän kierossa mielessään se on lupa koska et sano vastaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää mitä sanotte on varmaan totta. Paitsi että en ole mitään lupaa antanut vanhemmille tuohon. Se että olen puhelimessa hiljaa ja pettynyt ei ole lupa. Ap
Hiljaisuus on myöntymisen merkki. :( Kiltti syntipukki ei tietenkään ikinä ajattelisi että voisi ilmoittaa läheiselleen että otin muuten hätävarakassastanne rahat ja suvun Aallon perintövaasin ja valaisimen kun käytiin kahvilla teillä ja ajatella että järkyttynyt hiljaisuus tarkoittaa myöntymistä. Mutta ei nuo päästään sekaisin ajattele normaalisti. Jos et katkaise välejä tai tee jotain radikaalia niin odottavat sinua hiljaa sisaruksesi omistukseen siirrettyjä vessojaan pesemään vanhuksina.
Jollain kierolla tavalla uskon että nuo ihmiset toimii juuri niinkuin heidän sisäinen moraalikompassi näyttää. On se vuosikymmeniä ollut sisäinen konstruktio siitä että näin näiden asioiden kuuluu mennä. Ei sitä paljoa hetkauta se jos pari kertaa aikuisiällä olet yrittänyt sanoa ettei tämä ole oikein ja hiljentynyt kun huuto on alkanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää mitä sanotte on varmaan totta. Paitsi että en ole mitään lupaa antanut vanhemmille tuohon. Se että olen puhelimessa hiljaa ja pettynyt ei ole lupa. Ap
Heidän kierossa mielessään se on lupa koska et sano vastaan
Niille ei voi sanoa vastaan. Joka kerta kun olen yrittänyt seuraa hirveä kolmas maailmansota. Mulle karjutaan puhelimessa, laitellaan haukkumistekstareita, sisarus vedetään mukaan ja hän menee vanhempien puolelle, ja se sisaruskin soittaa ja raivoaa. Ja mut suljetaan sitten pois kaikesta.
Tuota hullunmyllyä ja haukutuksi tulemista en kestä. Mua siis haukutaan, nimitellään törkeästi, kiristetään, uhkaillaan. Lopuksi sitten minulle kostetaan ostamalla jotain erityisen kallista siaarukselle, vaikka uusi auto. Ihan vaan näyttääkseen mulle taas paikkani, että tästäpä saat kun olet niin hankala. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon huomannut samaa liippaavan ilmiön eli sen että kilttiä, tunnollista, ahkeraa lasta usein kohdellaan kuin sontaläjää ja velvoitetaan se kaltoin kohdeltu ja päähän potkittu lapsi vielä vanhuuden avuksi. Sitten sitä huonokäytöksistä tiuskivaa lasta arvostetaan ja kohdellaan loistavasti, ja sen ei tietenkään oleteta tulevan avuksi vanhusten vessanpönttöä pesemään - ne vähäpätöiset siivoushommat sun muut on varattu sille lapselle jota on aina kohdeltu paskasti. Erityisen jännää on se että vanhemmat lapsuudessa kannustaa ja käskee olemaan kiltti. Ja sitten kun on, alkaa se vanhemmilta tuleva oman lapsen kiusaaminen.
Kirsikka kakun päällä on sitten se että kiltisti vanhoja vanhempia auttanut kuuliainen kaltoinkohdeltu lapsi saa perinnönjaossa huomata että vailla hän teki kaiken auttamisen, perintö menikin sille hunsvottisisarukselle j itse jäi ilman!
Only in Finland...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää mitä sanotte on varmaan totta. Paitsi että en ole mitään lupaa antanut vanhemmille tuohon. Se että olen puhelimessa hiljaa ja pettynyt ei ole lupa. Ap
Heidän kierossa mielessään se on lupa koska et sano vastaan
Niille ei voi sanoa vastaan. Joka kerta kun olen yrittänyt seuraa hirveä kolmas maailmansota. Mulle karjutaan puhelimessa, laitellaan haukkumistekstareita, sisarus vedetään mukaan ja hän menee vanhempien puolelle, ja se sisaruskin soittaa ja raivoaa. Ja mut suljetaan sitten pois kaikesta.
Tuota hullunmyllyä ja haukutuksi tulemista en kestä. Mua siis haukutaan, nimitellään törkeästi, kiristetään, uhkaillaan. Lopuksi sitten minulle kostetaan ostamalla jotain erityisen kallista siaarukselle, vaikka uusi auto. Ihan vaan näyttääkseen mulle taas paikkani, että tästäpä saat kun olet niin hankala. Ap
Sitä suuremmalla syyllä, katkaise välit kokonaan. Estä heidät kaikissa palveluissa, sisaruksesikin. Se on paras asia, jonka voit itsellesi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo ei ainakaan korjaannu sillä että jatkat kiltin ja alistuvan syntipukin roolissa perheessäsi. Alitajuisesti saatat ajatella että jos olisit vähän kiltimpi tai kerran vielä asiallisesti selittäisit tilanteen niin uskovat varmasti. Koska syntipukille on jo pienestä pitäen opetettu että sellainen käytös on hyvää. Koska se ei ole vanhemmille vaivaksi. Ja sitä käytöstä vahvistetaan jatkuvasti, muun muassa suuttumalla kun koitat avata tilannetta.
Jos tuo häiritsee niin on kaksi keinoa. Perheestä voi joko sanoutua kokonaan irti. Tai vaihtoehtoisesti pistää melskeen pystyyn ja laittaa koko asetelman sekaisin. Poistua täysin omasta roolista toimimalla joka kerta odotuksia vastaan, ottamalla kaikki huudot vastaan ja jatkamalla silti melskettä ja tekemällä mikä sinulle sopii parhaiten.
Niin kauan kuin vanhemmat tulkitsevat että sinua voi kohdella noin niin tuo jatkuu. Oikeastaan jokainen äitisi soitto jossa kertoo että ostivat tässä sisaruksellesi auton on oikeutussoitto ja synninpäästö. Kertoo tarkistaakseen ja varmistaakseen että asia on sinulle ok ja että onhan omassa mielessä kehitetty selostus ok, ethän hylkää heitä vaikka he antoivat perinnöstäsi ja lastesi perinnöstä juuri kymmeniä tuhansia pois. Ja joka kerta sinä olet asian hyväksynyt koska tuo jatkuu.
Oma vanhempani tekee kaiken muun ohella juuri tuota omien valintojensa synnin päästön hakua. Sen lisäksi että kohtelee kuin sontaa haluaa vielä sen varmistuksen päälle että eihän tämä haittaa.
Herättävin oli keskustelut joissa yritti selittää miksi ei voi tulla sanotaanko nyt vaikka lapseni ristiäisiin ja jankkasi asiasta ikään kuin minun olisi kuulunut sanoa että ei tietenkään tarvitse tulla jos se ei sinulle sovi.
Keskustelu käytiin vieläpä moneen kertaan ja toistuvasti kerroin että päätös on hänen oma ja hänen ja lapsen välinen asia, en ota kantaa. Ja aiheeseen palattiin taas, sopiiko jos jätän väliin. Ja taas, en ole vanhempieni vartija, jokainen tekee juuri ne ratkaisut jotka itse katsoo oikeiksi. Jos tekee asioita jotka tietää itsekin paskoiksi niin ei minulta tarvitse kysyä lupaa tai sellaista saa.
Kenelle vaan ystävälleni neuvoisin että mene sinne ristiäisiin vaikka viimeisenä tekonasi. Miksi ihmeessä sanoisin omalle vanhemmilleni missään olosuhteissa joissa asiaa tarvitsee kysyä että ei tarvitse tulla.
Tää oli oikein hyvin vastattu ja luin tän oikein kahteen kertaan. Se vain jäi mietityttämään että jos äiti soittaa ja hakee oikeutusta, niin miksi se muka varmistaa etten hylkää heitä? Kun ei niitä kiinnosta paskan vertaa hylkäänkö vai en, olenko mukana perheen kuviossa vai en. Ja itse asiassa ne muutamat kerrat kun sanoin vastaan ja tuli helvetillinen raivokohtaus sieltäpäin, johti siihen että HE hylkäsivät minut. Ei nyt pitkäksi aikaa, muutamaksi kuukaudeksi. Sen jälkeen luikertelivat taas elämääni soittamalla niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja taas sitten sama kuvio alkoi, ostettiin sisarukselle asuntoa, ja mulle soitettiin ylpeänä hankinnasta. Jne. Aina se kuvio palaa tuohon samaan. Riippumatta mitä teen tai jätän tekemättä. Ap
Ne ketkä tässä kehottaa katkomaan välit, mitä se muka auttaa, sama suosiminen ja omaisuuden siirto suosikille vaan jatkuu, ja vieläpä vaan kiihtyy kun ei sitäkään vähää tarvitse miettiä sitä toista lasta ja sitä onko oikeudenmukainen vai ei. Tuohan vain sataa vanhempien ja sisaruksen laariin tuo ”veto”.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehdään tuota samaa ja äitini on mestari noissa oikeutuspuheluissa.
Hänen bravuuri on ”sinähän et tarvitse”. Siis nopeasti selittää mitä veljelle on ostettu ja tunkee nuo sanat siihen, sillälailla evää multa keinot väittää vastaan. Eli
- sinähän kun et ole niin matkustamisen perään, niin maksettiin just veljelle 2 viikon matka kreikkaan, että pääsee reissuun kun niin tykkää reissata!
- sinähän kun et tarvi just uusia kodinkoneita, just ostettiin veljelle uusi pesutorni kun sen on niin vaikea kuivattaa vaatteita.
-sinähän kun et ole mökki-ihminen niin aiotaan tosiaan siirtää mökki veljen nimiin, se kun on niin tärkeä sille
- sinähän kun et tarvi raha-apua, niin just tuossa veljelle annettiin 10 000e asunnon käsirahaksi, pitäähän sen saada laina järjestymään ja siksi pitää olla sitä käsirahaa!
Noihin en sit pysty sanaan mitään. Kiukku ja raivo valtaa mielen ja pyrin vain piilottamaan tunteeno, vaikka miten v*tuttaa. Vanhemmat tekee tuota kaikessa, jatkuvasti, ei siis ole vain sillointällöin vaan ihan vakiintunut tapa.
Tuo sinähän kun et tarvi - teknikka on kieltämättä taitava. Siihen ei voi alkaa väittämään että kylläpäs, kyllähän minä tarvitsen, olematta samalla ahne ja opportunisti. Tää on varmaan jollain tapaa sitä häpeällä kasvattamista ja kontrolloimista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin hirveää ajatella, että vanhemmat arvioi ja arvottaa pienet lapsensa, niin että tuota kovapäisempää hurjimusta aion rakastaa ja kunnioittaa, ja tuota kiltimpää ja alistuvampaa aion kiusata, alistaa ja nujertaa niin paljon kuin jaksan.
Provohan tämä on. Ei kukaan ole niin lapanen että on vielä yhteyksissä tuollaisen kohtelun jälkeen. 1/5
Perhedynamiikat on niin outoja välillä. Mieheni perheessä mieheni on se, joka soitetaan aina paikalle auttamaan mökkihommissa, pihahommissa, kantohommissa jne. Mieheni siskot ovat sitten saamapuolella, heille maksetaan etelänmatkat ja tuetaan taloudellisesti. Meille ei mitään apua tarjota, toki sentään normi joululahjat saamme.
Onneksi jossain vaiheessa vanhemmista aika jättää ja pääsemme eroon mökin työorjuudesta jne koska siskoillehan se on testamentattu.
Vierailija kirjoitti:
Provohan tämä on. Ei kukaan ole niin lapanen että on vielä yhteyksissä tuollaisen kohtelun jälkeen. 1/5
Ärsyttää tällaiset vastaukset. Et tietenkään sinä olisi kun olet saanut hyvää kohtelua ja hyvän itsetunnon! Mutta nujerretulle lapselle tämä on normaalitila, niin on ollut aina. Ei siitä osaa lähteä!
Vierailija kirjoitti:
Perhedynamiikat on niin outoja välillä. Mieheni perheessä mieheni on se, joka soitetaan aina paikalle auttamaan mökkihommissa, pihahommissa, kantohommissa jne. Mieheni siskot ovat sitten saamapuolella, heille maksetaan etelänmatkat ja tuetaan taloudellisesti. Meille ei mitään apua tarjota, toki sentään normi joululahjat saamme.
Onneksi jossain vaiheessa vanhemmista aika jättää ja pääsemme eroon mökin työorjuudesta jne koska siskoillehan se on testamentattu.
Tää on hyvä esimerkki myös. Ja yleensä tuo perhedynamiikla on normaalia sen perheen jäsenille - ainahan näin on toimittu ja ainahan roolit ovat näin menneet! Vain ulkopuolinen näkee sen että ohhoh, melko epäterveeltä vaikuttaa. Ei sitä sieltä perheen sisältä huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Perhedynamiikat on niin outoja välillä. Mieheni perheessä mieheni on se, joka soitetaan aina paikalle auttamaan mökkihommissa, pihahommissa, kantohommissa jne. Mieheni siskot ovat sitten saamapuolella, heille maksetaan etelänmatkat ja tuetaan taloudellisesti. Meille ei mitään apua tarjota, toki sentään normi joululahjat saamme.
Onneksi jossain vaiheessa vanhemmista aika jättää ja pääsemme eroon mökin työorjuudesta jne koska siskoillehan se on testamentattu.
Luulet vain! Vaikka se mökki on siskoille testamentattu niin samaan vanhaan tyyliin ne SISKOT soittaa sun miehen tekemään talkoina asiat x ja y. Kun se on opittu malli toimia. Ei ne osaa keksiä mitään muuta mallia.
Tuo ei ainakaan korjaannu sillä että jatkat kiltin ja alistuvan syntipukin roolissa perheessäsi. Alitajuisesti saatat ajatella että jos olisit vähän kiltimpi tai kerran vielä asiallisesti selittäisit tilanteen niin uskovat varmasti. Koska syntipukille on jo pienestä pitäen opetettu että sellainen käytös on hyvää. Koska se ei ole vanhemmille vaivaksi. Ja sitä käytöstä vahvistetaan jatkuvasti, muun muassa suuttumalla kun koitat avata tilannetta.
Jos tuo häiritsee niin on kaksi keinoa. Perheestä voi joko sanoutua kokonaan irti. Tai vaihtoehtoisesti pistää melskeen pystyyn ja laittaa koko asetelman sekaisin. Poistua täysin omasta roolista toimimalla joka kerta odotuksia vastaan, ottamalla kaikki huudot vastaan ja jatkamalla silti melskettä ja tekemällä mikä sinulle sopii parhaiten.
Niin kauan kuin vanhemmat tulkitsevat että sinua voi kohdella noin niin tuo jatkuu. Oikeastaan jokainen äitisi soitto jossa kertoo että ostivat tässä sisaruksellesi auton on oikeutussoitto ja synninpäästö. Kertoo tarkistaakseen ja varmistaakseen että asia on sinulle ok ja että onhan omassa mielessä kehitetty selostus ok, ethän hylkää heitä vaikka he antoivat perinnöstäsi ja lastesi perinnöstä juuri kymmeniä tuhansia pois. Ja joka kerta sinä olet asian hyväksynyt koska tuo jatkuu.
Oma vanhempani tekee kaiken muun ohella juuri tuota omien valintojensa synnin päästön hakua. Sen lisäksi että kohtelee kuin sontaa haluaa vielä sen varmistuksen päälle että eihän tämä haittaa.
Herättävin oli keskustelut joissa yritti selittää miksi ei voi tulla sanotaanko nyt vaikka lapseni ristiäisiin ja jankkasi asiasta ikään kuin minun olisi kuulunut sanoa että ei tietenkään tarvitse tulla jos se ei sinulle sovi.
Keskustelu käytiin vieläpä moneen kertaan ja toistuvasti kerroin että päätös on hänen oma ja hänen ja lapsen välinen asia, en ota kantaa. Ja aiheeseen palattiin taas, sopiiko jos jätän väliin. Ja taas, en ole vanhempieni vartija, jokainen tekee juuri ne ratkaisut jotka itse katsoo oikeiksi. Jos tekee asioita jotka tietää itsekin paskoiksi niin ei minulta tarvitse kysyä lupaa tai sellaista saa.
Kenelle vaan ystävälleni neuvoisin että mene sinne ristiäisiin vaikka viimeisenä tekonasi. Miksi ihmeessä sanoisin omalle vanhemmilleni missään olosuhteissa joissa asiaa tarvitsee kysyä että ei tarvitse tulla.