Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka eivät tiedä haluavatko lapsia, vaikka on jo ikää.
Olen 29 nainen ja vieläkään minulle ei ole mitään hajua haluanko lapia vai en. Minulle on aina ollut vähän välinpitämätön tunne lasten hankintaa kohtaan. Nuorempana en ajatellut asiaa, koska uskoin asian selkiintyvän sitten myöhemmin. Ajattelin, että jossain vaiheessa iskee jäätävä vauvakuume tai jokin varma tunne siitä, etten halua lapsia.
Tiedän kuitenkin, etten tule hankkimaan lapsia, jos en ole täysin varma haluavani niitä. Todellakin jokin ns. palava halu on iskettävä. Erosimme myös vuosi sitten miesystävän kanssa, koska hän halusi varmuuden sille, että haluan lapsia, enkä osannut vastata. Onneksi toi asian esille.
Olen usein yrittänyt selvittää, mitä oikein ajattelen tästä asiasta, mutten saa selvyyttä. Toisaalta pidän hirveästi lapsista ja omat lapset olisivat varmasti ihania, toisaalta varmasti pärjäisin ilmankin. Myös ajatus raskaana olemisesta kauhistuttaa älyttömästi, enkä haluaisi myöskään alkaa etsimään miesystävää sillä ajatuksella, että lapsia on saatava. Hieman pohdintojen taustalla on myös sellainen pelko, että entäs jos joskus kaduttaa, etten hankkinut lapsia.
Onko muita, jotka eivät oikeasti vain osaa päättää haluavatko lapsia? Tai onko sellaisia, jotka aikaisemmin tunsivat tällä tavalla, mutta saivat myöhemmin asialle selkyyden?
Kommentit (196)
En ole tuossa tilanteessa, mutta uskallusta pitäisi olla pikkaisen enemmän, jotta koko hommaa kannattaa edes kauheasti pyöritellä mielessään. Ei lapsia sen takia kannata alkaa tekemään, että ei sitten vanhana kaduttaisi. Koko aloitus kuulostaa sellaiselta jänistelyltä, että ei kannata. Kuulostat hieman liian herkältä ja ponnettomasti, että selviäisit lasten kanssa ilolla. Tulee kuitenkin kaikenlaista, mistä pitäisi selvitä ns. reippaalla asenteella. Raskaus ja synnytys vaikkapa ensimmäisenä, valvomisen... paineita tulee pienten lasten äideille miljoonakertainen määrä siihen verrattuna, mitä lapsettomana kokee. Työ, opiskelu, päivähoito, äitiys, neuvola, koulu, harrastukset, aikataulut... se kaikki ei vain mene kovin hyvin jos ok kovin arkajalka. Tietysti äitinäkin kasvaa ja oppii, mutta jos ei oikein edes osaa päättää haluaisiko lasta niin ei sen kanssa helppoa sitten ole. Koska aika monta asiaa pitää tietää, virheitä tehdä ja osata olla liikaa murehtimatta ja nauttia asioista. Joillekin ihmisille, tietynlaisille persoonille, on vaan oikea valinta skipata lastenteko. Sun ei tarvitse sille ex-miesystävälle näyttää, että osasitpa sittenkin päättää mielesi. Jos et palavasti lasta kaipaa niin se ei ole toivottu. Siihen sopeutuminen voisi sitten mennä vähän miten menee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wahkwaan kirjoitti:
Täällä myös yksi ja juuri 29 vuotta täyttänyt nainen! Kuvittelin itsekin nuorempana, että asia selkiintyy itselleni myöhemmin. Juuri tässä kuussa pelkäsin olevani raskaana (menkat oli myöhässä), ja ajattelin vain kauhulla että ura on nyt sitten pilalla. Olen vihdoinkin saanut koulutustani vastaavan työtehtävän ja erittäin mielenkiintoisen projektin vastuulleni (projektin kesto 2022 loppuun, vakituinen työsuhde mutta aiemmin alemmissa linjatehtävissä), ja jos olisin nyt ollut raskaana niin tiedän että se urakehitys tässä yrityksessä olisi sitten siinä, ja äitiysloman jälkeen ei olisi asiaa enää muuhun kuin aiempaan linjatyöhön. Lisäksi olisin taloudellisesti yh, vaikka olenkin parisuhteessa ollut 6 vuotta, sillä mies on ulkomaalainen ja hänen ansaintamahdollisuudet kehnot (urheilija jolla ikää 34v, ei koulutusta, ei työkokemusta). Uskon että mies ei uran jälkeen halua Suomessa olla, paitsi jos niitä lapsia olisi, hän niitä kyllä haluaisi. Mutta raivostuttaa ettei hän ymmärrä miten yksin käytännössä sitten olisin rahallisesti. Eikä niiden lapsien kanssa niin helposti heiluta ympäri maailmaa.
Olen yrittänyt kuulostella itseäni, mutta en vaan saa selkoa siihen, haluaisinko oikeasti lapsen. Teoriassa kyllä, mutta olen huolissani taloudellisesta pärjäämisestä ja siitä mahdollisuudesta, miten yksin olisin ja sen vaikutuksesta työuraan. Apua en saisi juuri mistään, miehen äiti asuu Lontoossa, isä kuollut ja omat vanhempani eivät asu samassa kaupungissa.
Biologinen kello toki tikittää.
"Teoriassa kyllä", tarkoittaa että haluat lapsen. Jos olet aikaansaava ja kunnollinen ihminen, asiat kyllä järjestyy. En tunne ketään joka olisi joutunut työttömyysputkeen, tai köyhtynyt merkittävästi lapsen saannin takia.
Vierailija kirjoitti:
Älkää tehkö lapsia, jos yhtään epäilyttää. Ja jos teette lapsia, niin ottakaa selvää siitä, mitä vanhemmus ja lapsen kasvattaminen oikeasti tarkoittaa. Työskentelen perheneuvolassa, joka on täynnä perheitä, joissa ei ole ollut mitään käsitystä siitä, miten ollaan riittävän hyviä vanhempia. Ja nämä on sinänsä ihan normiperheitä, ei päihdetaustoja tms. Ei riitä vaan osaaminen ja jaksaminen aikuisilla, uutta vauvaa vaan pukataan maailmaan, koska ne on niin ihania....
Kuulostat aivan tavan tavisaivo neuvolatädiltä, jonka arvoihin mahtuu vain yksi, oikea perhemalli. Lapsi pitää tehdä kaksi, muutaman vuoden seurustelun ja yhdessäasumisen ja avioituminen jälkeen. Vanhemmilla tietysti omaasi vastaavan tasoiset tutkinnot ja oman alan vakituiset työpaikat. Asuntolaina ja ainakin yksi mummo tukiverkkona vähän matkan päästä. Intoa harrastaa polkujuoksua tai patikointia. Varallisuutta sen verran, että kulissit näyttää hyvältä. Neuvolatädille vastaillaan innostuneesti, ystävällisesti, muttei mitään mielenkiintoista poikkeavaa kuulu kellekään tapahtua. Lapset kotihoidossa 2-3-vuotiaiksi ja äidin ainakin on parempi viihtyä muiden uppo-outojen mammojen kanssa kunnan mammaparkissa. Niinkuin sinä pari vuotta takaperin. Jos aikuisen elämään kuuluu haasteita tai jokin asia vie hetkellisestikin voimavaroja niin on elämänhallintaongelma ja sattunut vastuuttomasti lapsensa alaluokkaiseen ympäristöön. Näin katsoa kuvittelet takaavasi rakastavan perheen, turvallisen kasvuympäristön ka lahjakkuus periytymisen lapselle. Kaikki muksut pitää kasvattaa saman muotin mukaan, olet valinnut oikein ammatinkin saadaksesi tätä ideologiaasi tukea ja muiden lastenkasvatusta ja elämää arvostella. Ihanaa.
Me oltiin vaimon kanssa suoraan sanottuna ihan vaan aikaansaamattomia ja lapsen saaminen meni aika kalkkiviivoille. Mutta onneksi saatiin lapsi! Tiedän että tämä on toistoa, mutta se kyllä mullistaa elämän. Yhtäkkiä et elä vain itsellesi vaan olet koko maailman velkaa toiselle. Ja se on parasta (ja kauhistuttavinta) mitä voi olla. Myös se maailma näyttäytyy ihan eri valossa siitä näkökulmasta.
Olen huomannut Tinderissä, että moni lähes nelikymppinen tai yli, mies kirjoittaa, että lapsia ei vielä ole, mutta haluaisi niitä muutaman vuoden kuluttua. Mietin vaan, että ei se välttämättä enää silloin onnistu, ellei Hanki huomattavasti nuoremman naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 18 ja en ole ihan varma haluanko vielä.
Vanhin nainen, joka haluaa lapsen/lapsia Tinderissä, oli 53v. Ehkä se ei aikaisemmin tiennyt haluaako vai ei.
Myös noin 40v lapsia haluavia tulee jonkin verran siellä vastaan.
Luulisin että nämä eivät vaan ole tajunneet aikaisemmin tehdä asialle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristiina xx kirjoitti:
Olen huomannut Tinderissä, että moni lähes nelikymppinen tai yli, mies kirjoittaa, että lapsia ei vielä ole, mutta haluaisi niitä muutaman vuoden kuluttua. Mietin vaan, että ei se välttämättä enää silloin onnistu, ellei Hanki huomattavasti nuoremman naisen.
Tinderistä löytyy ihan helposti noin 40v naisia, jotka haluaa lapsia. Jopa yli 50v tullut vastaan.
Ja ehkä tämä on sitten sulle yllätys, mutta miehelle kyllä onnistuu lasten tekeminen ihan helposti vaikka olisi yli 60v.
Tiesin jo 15v etten halua lapsia eikä mieli muuttunut koskaan. Nyt olen 56v eikä ole kaduttanut, enkä jaksaisi lapsenlapsien hoito automaattinakaan. Harrastuksissa on sisältöä elämään ihan tarpeeksi, rakastan omaa rauhaa ja puoliso riittää. Sairauksia ja vaivoja kun alkaa tulemaan iän myötä niin saa levätä silloin kun huvittaa eikä ole mitään pakko velvollisuuksia. Luonteeltani ole täysi introvertti. Viihdyn itseni kanssa ja osaan keksiä omaa viihdykettä ihan tarpeeksi niin etten tarvitse ihmislaumaa itseäni viihdyttämään ja tylsyyden poistamiseksi. En saa energiaa ihmisistä vaan päinvastoin ne väsyttävät ja stressaavat. Tarvitsen paljon omaa rauhaa ladatakseni akkujani. Puutarha harrastukset ovat kaikkein ihaninta terapiaa ja omien käsien työn seuraamisesta saa iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 34v ja vielä vähän kahden vaiheilla. Maailman tulevaisuus on niin synkeän näköinen, ettävse selvästi vaikuttaa suuresti päätökseen. Toisaalta onhan ihmiset hankkineet lapsia myös ruttoaikaan ja keskellä sotatannerta.. mut toisaalta..
Niin en vain tiedä. Olin nuorena itse melankolinen, eikä maailma silloin ollut niin kamala kuin nyt. Ehkä eniten pelkään että lapseni tekisi it sarin tai olisi minulle vihainen syntymästään.
Oon 30v ja en tiedä haluanko lapsia vai en. Avopuoliso ei halua eli nyt pitäisi sitten erotakin vielä ja etsiä uusi mies. Olen ollut koronan takia työttömänä eli taloudellinenkin puoli on vähän niin ja näin.
Raskaus pelottaa, synnytys pelottaa. Kauhistuttaa myös kehon muutokset; olin pitkään ruma ja pullukka lapsi/nuori ja nyt kun olen hyvässä kunnossa, maha litteä jne niin pitäisikin hankkia lapsi.... Olen aina vihannut mun mahaa ja ajatus siitä, että se on puolikkaan rantapallon kokoinen saa mut ahdistumaan ihan hirveästi. Saatika jos se palaudu ja siihen jää joku valtava nahkapussi....
Maailman tilanne on myös ihan paska, kannattaako tänne tehdä ketään kärsimään. Itsellänikin on mt-ongelmia....
Kohta pitäisi tehdä päätöksiä mutta voi luoja kun en tosiaan tiedä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”On jo ikää..” 30 vuotiaiden ”kriiseilyä” tämä tämmönen.. ei hätää, ajan kanssa voi elämää katsella.
T. 31 ja nyt tiedän ehkä mihin olen ryhtymässä
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohta 36v nainen. Tässä iässä pitäisi kiireen vilkkaa ryhtyä lastentekoon jos lapsia haluaa. Ei ole missään vaiheessa ollut ehdoton ei eikä ehdoton kyllä, mutta enemmän olen kuitenkin kallistunut ei-vastauksen suuntaan. Miehellä ei ole ehdotonta mielipidettä, tietty hänellä ei tule aikaraja vastaan samalla tavalla. Tällä hetkellä tuntuu että lapsentekoon emme ala. Mutta jos ehkäisy pettää niin silloin haluan kyllä pitää lapsen.
Jos olette olleet pitkään yhdessä ja Sinä mietit josko kuitenkin haluaisit lukea äitiyden on vakavan keskustelun paikka. Miehiä riittää kyllä mutta hedelmällisyydellä on rajansa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ei oo 29-vuotias enää nuori kun lasten hankintaa ajatellaan. Itse sain mukulat 21- ja 22-vuotiaana ja oli vielä elämisen riemua jäljellä kun muuttivat omilleen. Jos niitä tekee vasta lähellä viittäkymppiä, niin kyllä on rankka vanhuus!
Olen mies ja geenini ovat itsekkäitä. Perustan dynastian, joko rakkaani kanssa - jota en hylkäisi vaikkei haluaisikaan raskautua tai olisi tullut kantamattomaksi tai sitten hankin perilliset jonkun/joidenkin naisen/naisten kanssa, jotka ovat lisääntymishaluisia.
Minulla oli lapsesta saakka itsestään selvää, että tahdon lapsia. Nyt tänä vuonna vasta ruvennut miettimään, etten välttämättä haluakaan lapsia. Maailman meno on sellaista ja itsekin olen jo ikääni nähden tosi väsynyt, enkä tiedä onko energiaa pikkuvauva-arjelle.
N27
Vierailija kirjoitti:
Oon 30v ja en tiedä haluanko lapsia vai en. Avopuoliso ei halua eli nyt pitäisi sitten erotakin vielä ja etsiä uusi mies. Olen ollut koronan takia työttömänä eli taloudellinenkin puoli on vähän niin ja näin.
Raskaus pelottaa, synnytys pelottaa. Kauhistuttaa myös kehon muutokset; olin pitkään ruma ja pullukka lapsi/nuori ja nyt kun olen hyvässä kunnossa, maha litteä jne niin pitäisikin hankkia lapsi.... Olen aina vihannut mun mahaa ja ajatus siitä, että se on puolikkaan rantapallon kokoinen saa mut ahdistumaan ihan hirveästi. Saatika jos se palaudu ja siihen jää joku valtava nahkapussi....
Maailman tilanne on myös ihan paska, kannattaako tänne tehdä ketään kärsimään. Itsellänikin on mt-ongelmia....
Kohta pitäisi tehdä päätöksiä mutta voi luoja kun en tosiaan tiedä....
Olemassaolon taistelu. Jollet tee lapsia jonkun toisen lapset vievät reviirin ja perintösi. Ole oikeasti olemassa!
Mieluummin lapsia kuin käsitteellistätaidetta ja perfotutkimusta koneensäätiön ja veronmaksajan kustannuksella. Sellaista työelämää😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon 30v ja en tiedä haluanko lapsia vai en. Avopuoliso ei halua eli nyt pitäisi sitten erotakin vielä ja etsiä uusi mies. Olen ollut koronan takia työttömänä eli taloudellinenkin puoli on vähän niin ja näin.
Raskaus pelottaa, synnytys pelottaa. Kauhistuttaa myös kehon muutokset; olin pitkään ruma ja pullukka lapsi/nuori ja nyt kun olen hyvässä kunnossa, maha litteä jne niin pitäisikin hankkia lapsi.... Olen aina vihannut mun mahaa ja ajatus siitä, että se on puolikkaan rantapallon kokoinen saa mut ahdistumaan ihan hirveästi. Saatika jos se palaudu ja siihen jää joku valtava nahkapussi....
Maailman tilanne on myös ihan paska, kannattaako tänne tehdä ketään kärsimään. Itsellänikin on mt-ongelmia....
Kohta pitäisi tehdä päätöksiä mutta voi luoja kun en tosiaan tiedä....
Olemassaolon taistelu. Jollet tee lapsia jonkun toisen lapset vievät reviirin ja perintösi. Ole oikeasti olemassa!
No se ei kiinnosta mua tippaakaan. Harva ihminen on niin ihanteellinen että kannattaisi evoluution kannalta lisääntyä.
Itse mietin 32-vuotiaaksi asti. Kolme vuotta menikin yrittäessä, ja oli useita keskenmenoja, ennen kuin oli käärö sylissä. 💛 Eli jos nuorehko nainen n.30 vuotiaana haluat joskus lapsia, älä ajattele, että "hyvin on vielä aikaa". Lapsia ei noin vain tehdä, vaan siinä voi mennä useita vuosia aikaa.
Tämän neuvon antaisin nuoremmalle itselleni. Toivottavasti joku tarttuu tähän.