Lue keskustelun säännöt.
Ne joilla on 1-2 lasta, tuntuu olevan väsyneenpiä kuin minä, suurperheen äiti
18.12.2020 |
Ne joilla on 1-2 lasta, tuntuu olevan väsyneenpiä kuin minä. Miksi ihmeessä?
Koska heidän täytyy olla paljon lapsen kanssa, ja se väsyttää, koska MINÄ haluaisin omaa aikaa...näin heillä ajatus tuntuu luistavan. Mutta, eikö kyse ole ASENTEESTA? ...niinkuin monessa muussakin asiassa: jos pidät sitä vaikeana, se ON sitä. Jos taas ajattelee, että kaikki järjestyy, koti saa olla boheemisti sotkussa, lapset on mukavia pikkuihmisiä, ja mikä ei lasten kanssa onnistu, se ei olekaan niin tärkeää. 😁 mut suomalaisilla on tapana valittaa lähes kaikesta, paras oli mäkkäritalolla kun eräs äiti sanoi: oispa ihan huippua olla terveen lapsen kanssa kotona, ja valittaa siitä kun taas sataa, eikä päästä ulos!! Meillä oli lapset silloin Lastensairaalassa.
Kommentit (158)
Ai sua vekkulia superpalloa, ap! Teidän perheessä varmaan on just ne hupaisimmat kommellukset ja hykerryttävimmät perhepöytäkeskustelut ja lautapelit viuhuu. Energisinä roudataan suurperhettä eestaas ja sitten menet vielä jumppaan purkamaan loputkin energiat. Ja olet hyvä nukkujakin, arvaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo pelkästään sanasta "suurperhe" tulee mieleen kasa tahraisia vaippoja, ja piha täynnä rikkaruohoja ja rikkinäisiä fillareita. Repaleinen tramppa.
Minkä merkkinen rätti on paras sädekehän kiillotukseen?
Vierailija kirjoitti:
Jotkut saman alan opiskelijoista on väsyneempiä kuin toiset. Jotkut vanhukset on väsyneempiä kuin toiset. Jotkut isät on väsyneempiä kuin toiset. Jotkut joogaharrastajat on väsyneempiä kuin toiset.
Onnittelut ap, olet tajunnut että ihmiset ovat erilaisia!
Paitsi että hän ei ole tajunnut eikä tule ikinä tajuamaankaan.
Eräs suurperheen äiti kertoi minulle että oli käynyt lääkärissä 120km päässä kahden nuorimman kanssa (lasten isä isompien kanssa kotona). Naureskeli että palasi mieleen kuinka hankalaa ja vaikeaa se olikaan ensimmäisten 2-3 lapsen kanssa kun kaikki pieniä. Kuulemma paljon helpompaa pientenkin kanssa kun lapsia monta ja vanhimmat lapset oli silloin jo noin 11 v. Sanoi sitä että kun vaan kaksi pientä mukana niin kaipaavat kokoajan äidin huomiota. Kun isompia sisaruksia mukana niin katselevat heidän tekemistä ja matkivat jolloin hommat sujuu paljon helpommin.
Oma kokemus kanssa että kahden pienen kanssa oli rankkaa mutta kolmas meni sitten joukon jatkona paljon helpommin. Kolmannelle ei ole tarvinnut opettaa läheskään niin paljoa itse asioita koska oppii matkimalla. Samoin itse osasi jo tehdä asiat automaattisesti eikä tarvinnut stressata jostain potalle opettamisesta tai kiinteiden aloitusiästä niin paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella naurettava vihaketju.
Huono tai hyvä äitiys ei ole kiinni lasten lukumäärästä, vaan vanhempien hyvinvoinnista. Yhden lapsen äidilläkin voi olla päihde- tai mielenterveysongelmia, jotka tekevät vanhempana olemisesta ja arjen kestämisestä rankempaa. Enkä tiedä itse henk. koht. yhtään suurperhettä, jossa vanhemmat lapset joutuisivat hoitamaan pienempiä, kyllä sen kotona oleva äiti tekee.Miksi joitain korpeaa niin pahasti se, että jotkut naiset viihtyvät kotona lastensa kanssa, vaikkei itse siitä pitäisikään? Eiköhän jokaisella pitäisi olla päätäntävalta oman elämänsä suhteen. Toivottavasti kukaan ei ole niin typerä, että ottaisi tosissaan nämä pahoinvoivien, omiin elämäänsä tyytymättömien trollinaisten (tai miesten) jutut. Joka on itse onnellinen ja tyytyväinen, harvoin toisten laillisia valintoja arvostelee. Usein tulee tunne, että mitähän mt-kuntoutujia täällä oikein kirjoittelee...
Ap:n omakehusävy on vaan niin ärsyttävän lapsellinen.
Täällä vielä yksi suurperheessä kasvanut. Olen vanhin tytär ja pitkälle aikuisuuteeni en halunnut omia lapsia. Sain omassa lapsuudessani niin tarpeekseni lastenhoidosta ja taloustöistä.
Kaikkein viheliäisintä kuitenkin oli se tietynlainen henkinen köyhyys ja puute. Mitään koskaan ei olisi saanut haluta tai toivoa. Ei edes perustarpeita.
Halusin sitten pitkälle yli kolmikymppisenä omat lapset. Lapsia on kaksi, pienellä ikäerolla. He ovat sisaruksia ja hyviä kavereita ja pitävät kyllä toistensa puolta, mutta hoitovastuussa eivät ole. Taloustöitäkään en kauheasti heillä teetä.
Vastuut kotona kuuluvat minulle ja miehelleni. Toki tekevät asioita kotona, ja esim. ruoanlaitto on kivaa ja kiinnostavaa kun se ei ole mitään pakkopullaa.
Olen vuorotyössä ja niin on miehenikin. Kaksi lasta on hyvä määrä meille. Välillä olemme töistä väsyneitä kuten kuka tahansa, mutta yleensä voimia, voimavaroja ja rahaakin on niin että elämä on mukavaa. Miksi ei pitäisi olla?
Kahden isomman lapsen kanssa on kiva harrastaa, reissata ja elää tavallista arkea.
En todellakaan ymmärrä miksi pitäisi olla nälkiintynyt, kalpea ja lopen uupunut. Enkä ymmärrä sitäkään missä ne miehet ovat näillä naisilla ja mitä tekevät, jos tilanne on näin huono.
Haluan että lapseni, molemmat tyttöjä, saavat minulta esimerkkiä naisen elämään. Että naisetkin rakentavat uraa, harrastavat, ovat onnellisia ja tyytyväisiä ja voivat olettaa hyviä asiota elämässä.
Suurperheen vanhimpana tyttärenä tämän oppimiseen meni vuosikymmeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse isossa perheessä kasvaneena en näe sitä mitenkään auvoisena elämänä lasten kannalta. Vanhempien tarjoama kasvatus on vähän sinnepäin jos sitä ylipäätään on, vanhemmat lapset joutuvat ottamaan vastuuta sisarustensa hoidosta ja kotitöistä.
Rahasta on tiukkaa, et saa samoja juttuja kuin ikätoverisi. Vanhemmat syyllistää kotitöistä ja sisarusten hoitamisesta, sinulle heillä ei ole aikaa. Että en kauheasti nyt kiillottaisi sitä kruunua ap.Et ymmärrä, että kaikki perheet eivät ole samanlaisia kuin sinun omasi?
Noin tyhmiä geenejä ei kyllä kannata levittääkään...
Tämän muut tyhmiksi leimaavan jne. henkilön kommentit tässä ketjussa todellakin erottuvat, mutta eivät niinkään edukseen. Näitä on ollut monta ja olen ilmoittanut ne asiattomiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Ai että kuulostaa ihanalle! Kärsi kärsi!
Ei kirjoittaja kuulostanut mitenkään kärsivältä? Näet tekstissä jotain, mitä väkisit haluat? Onko sinulla jotenkin huono olo omasta elämästäsi?
No ei ollenkaan; ”syön jos jää ruokaa ja iho on vihreä väsymyksestä. Silti häntä pörhöllään arvostelen muita jotka kehtaa sanoa että väsyttää!”
Syön ruokaa jos jää = olimme pienituloinen duunariperhe kun isoimmat lapset olivat pieniä. Aina ei jäänyt miehen ja lasten jälkeen minulle isoa annosta ruokaa syötäväksi, muutama suupala piti riittää.
Iho vihreä väsymyksestä = lapseni tosiaan kärsi pahasta koliikista 3 vuotta eikä pystynyt nukkumaan kuin vartin pätkiä. Valitettavasti työt ja perhe-elämä esti sen että olisin voinut nukkua päikkäreitä tms. Hän oppi sittemmin nukkumaan yönsä, minä en enää.
Tuossa ei ole mitään pörhöilemistä vaan kylmää faktaa tavallisen äidin elämästä. En aio syyllistää itseäni siitä että selvisin
Sairasta. Ei tuo lihavoitu kohta ole mitään "tavallisen äidin elämää." Mieskö vaan kaapi kattilan tyhjäks kattomatta yhtään että sulle jää mitään?
Minä pienikokoisen ja toimistotyötä tekevänä selvisin vähemmällä kuin ruumiillista työtä tekevä mieheni. Onneksi mulla oli työnantajan tarjoama lounasruoka arkisin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vain yksi lapsi, koska hän oli raskas lapsi ja ei kaivattu toista samanlaista. Nyt hän sai sisaruksen, joka on helppo lapsi. Näitä helppoja olisin voinut ottaa neljä alun alkaenkin. Varmaan siis pidit minua yksilapsista valittajaa sellaisena naurettavana ulisijana. Niin minäkin pidin itseäni huonona äitinä. Kävikin ilmi, että minäkin olen oikeasti tosi hyvä äiti ollut kaikki nämä vuodet.
Onnittelut ap, kyllä sinä osaat hoitaa äitiyden niin paljon paremmin kuin me yhden lapsen äidit. Onneksi pääsit kertomaan sen tänne meille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä16 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Ai että kuulostaa ihanalle! Kärsi kärsi!
Ei kirjoittaja kuulostanut mitenkään kärsivältä? Näet tekstissä jotain, mitä väkisit haluat? Onko sinulla jotenkin huono olo omasta elämästäsi?
No ei ollenkaan; ”syön jos jää ruokaa ja iho on vihreä väsymyksestä. Silti häntä pörhöllään arvostelen muita jotka kehtaa sanoa että väsyttää!”
Syön ruokaa jos jää = olimme pienituloinen duunariperhe kun isoimmat lapset olivat pieniä. Aina ei jäänyt miehen ja lasten jälkeen minulle isoa annosta ruokaa syötäväksi, muutama suupala piti riittää.
Iho vihreä väsymyksestä = lapseni tosiaan kärsi pahasta koliikista 3 vuotta eikä pystynyt nukkumaan kuin vartin pätkiä. Valitettavasti työt ja perhe-elämä esti sen että olisin voinut nukkua päikkäreitä tms. Hän oppi sittemmin nukkumaan yönsä, minä en enää.
Tuossa ei ole mitään pörhöilemistä vaan kylmää faktaa tavallisen äidin elämästä. En aio syyllistää itseäni siitä että selvisin
Sairasta. Ei tuo lihavoitu kohta ole mitään "tavallisen äidin elämää." Mieskö vaan kaapi kattilan tyhjäks kattomatta yhtään että sulle jää mitään?
Minä pienikokoisen ja toimistotyötä tekevänä selvisin vähemmällä kuin ruumiillista työtä tekevä mieheni. Onneksi mulla oli työnantajan tarjoama lounasruoka arkisin
Tälläsiks meitä naisia kasvatetaan. Uhraamaan muille omansa ja sysäämään aina ittensä sivuun. Mitäs minun niin väliä on
Ap yksinkertaistaa asiaa liikaa. Tottakai voi väsyä kokonaan ilman lapsiakin, jos on hyvin kuormittava työ vaikkapa päivystyslääkärinä, yrittäjänä jne. Tuohon vielä 1-3 lasta harrastuksineen, heidän kouluasiat ja arjen pyöritykset niin tottakai voi olla väsyneempi kuin ison perheen kotiäiti tai ison perheen äiti, joka tekee helppoa työtä lyhyillä työpäivillä. Isossakin perheessä voivat kaikki olla terveitä. Sen sijaan yksikin hankala erityislapsi tai perussairauden omaava lapsi kuormittaa enemmän kuin monta tervettä lasta. Myös tukiverkot ovat ihmisillä todella erilaiset. Joillakin ei koskaan ole ketään, toisilla neljäkin hyväkuntoista isovanhempaa ja liuta muita apulaisia. Perheen vanhemmilla voi myös olla sairauksia. Yhdenkin lapsen vanhemmat voivat olla taloudellisesti tiukilla, mikä kuormittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella naurettava vihaketju.
Huono tai hyvä äitiys ei ole kiinni lasten lukumäärästä, vaan vanhempien hyvinvoinnista. Yhden lapsen äidilläkin voi olla päihde- tai mielenterveysongelmia, jotka tekevät vanhempana olemisesta ja arjen kestämisestä rankempaa. Enkä tiedä itse henk. koht. yhtään suurperhettä, jossa vanhemmat lapset joutuisivat hoitamaan pienempiä, kyllä sen kotona oleva äiti tekee.Miksi joitain korpeaa niin pahasti se, että jotkut naiset viihtyvät kotona lastensa kanssa, vaikkei itse siitä pitäisikään? Eiköhän jokaisella pitäisi olla päätäntävalta oman elämänsä suhteen. Toivottavasti kukaan ei ole niin typerä, että ottaisi tosissaan nämä pahoinvoivien, omiin elämäänsä tyytymättömien trollinaisten (tai miesten) jutut. Joka on itse onnellinen ja tyytyväinen, harvoin toisten laillisia valintoja arvostelee. Usein tulee tunne, että mitähän mt-kuntoutujia täällä oikein kirjoittelee...
Ap, suurpeheen äitihän, tässä sen arvostelun aloitti. Eli ilmeisesti ap ei sitten ole elämäänsä tyytyväinen kun pitää muiden valintoja ja elämää arvostella ja vertailla itseensä. Ilmeisesti siellä kotona ei viihdytä niiden lasten kanssa.
Minä olen kasvanut suurpeheessä ja olen 5v:sta hoitanut pikkusisaruksia. Ei mulla ainakaan ole mitään ruusuisia muistoja suurperheen elämästä. Ja jos mun äidiltä kysyttäis niin takuulla vastaa, että on itse hoitanut lapsensa. Mun oma muistikuva on se, että aina kesken leikin tultiin huutamaan, että nyt vahdit X:sta tai pistät perunat kiehumaan tai imuroit huushollin. Lisäks mutistiin vihaisesti, että aina sun pitää livahtaa leikkimään vaikka kotitöitä olis tehtävänä vaikka kuinka. Niin, 10v:n ei tarvi leikkiä vaan hoitaa pikkusisaruksiaan ja tehdä kotitöitä. Omat lapset on saaneet leikkiä, ikinä siitä ei ole oltu vihaisia. Leikki on lapsen työtä, ei pikkuäitinä toimiminen sisaruksille. Joka lapsen tekee sen myös hoitaa.
Suurperheen äidillä on varmaan tietty suurpiirteinen luonne, sillä luuleen jos meikäläinen hermoheikko neurootikko (kiitos lähinnä isäni geenien) olisi suurperheen äiti, siitä ei tulisi mitään. Romahdus tulisi alle kahdessa tunnissa. Tosin en tiedä miten siihen voisi kasvaa, mahdollista kai. Tai sitä, että miten paljon mukavampaa ja vähemmän stressaavaaa vanhemmuus voisi olla esim. jos lapsella olisi kotona seuraa sisaruksista. Tai että olisiko se jopa helpompaa jos lapset olisi ns. helppoja verraten vaikka yhteen erityislapseen. En tule sitä koskaan tietämäänkään.
Ap yksinkertaisti kirjoitti:
Ap yksinkertaistaa asiaa liikaa. Tottakai voi väsyä kokonaan ilman lapsiakin, jos on hyvin kuormittava työ vaikkapa päivystyslääkärinä, yrittäjänä jne. Tuohon vielä 1-3 lasta harrastuksineen, heidän kouluasiat ja arjen pyöritykset niin tottakai voi olla väsyneempi kuin ison perheen kotiäiti tai ison perheen äiti, joka tekee helppoa työtä lyhyillä työpäivillä. Isossakin perheessä voivat kaikki olla terveitä. Sen sijaan yksikin hankala erityislapsi tai perussairauden omaava lapsi kuormittaa enemmän kuin monta tervettä lasta. Myös tukiverkot ovat ihmisillä todella erilaiset. Joillakin ei koskaan ole ketään, toisilla neljäkin hyväkuntoista isovanhempaa ja liuta muita apulaisia. Perheen vanhemmilla voi myös olla sairauksia. Yhdenkin lapsen vanhemmat voivat olla taloudellisesti tiukilla, mikä kuormittaa.
Useimmat tuntemani äidit käyvät kyllä normaalisti töissä. Itseasiassa en ole ikinä tavannut kotiäitiä 60-luvun jälkeen. Hyvin harva pitänyt hoitovapaata 1-6kk edes. Erityislapsiakin löytyy vaikkei niistä tehdä numeroa.
Vierailija kirjoitti:
Ai sua vekkulia superpalloa, ap! Teidän perheessä varmaan on just ne hupaisimmat kommellukset ja hykerryttävimmät perhepöytäkeskustelut ja lautapelit viuhuu. Energisinä roudataan suurperhettä eestaas ja sitten menet vielä jumppaan purkamaan loputkin energiat. Ja olet hyvä nukkujakin, arvaan.
Ai saat ana, repesin täysin. Kiitos illan parhaista nauruista.
Vierailija kirjoitti:
Jo pelkästään sanasta "suurperhe" tulee mieleen kasa tahraisia vaippoja, ja piha täynnä rikkaruohoja ja rikkinäisiä fillareita. Repaleinen tramppa.
Kiva ja väärä mielikuva. Eniten lapsia tekee hyvätuloiset akateemiset. Mullakin monta lasta eli suurperhe, ja esim omat tulot liki 100 000e/vuosi. Puolisolla samaa luokka. Ei ole rikkinäistä trampoliinia vaan ison talon hieno piha jota hoitaa puutarhafirma.
Olen eri, mutta samat kokemukset. Ja niin on lähes kaikilla muillakin suurperheiden lapsilla, joita tunnen.