Lue keskustelun säännöt.
Ne joilla on 1-2 lasta, tuntuu olevan väsyneenpiä kuin minä, suurperheen äiti
18.12.2020 |
Ne joilla on 1-2 lasta, tuntuu olevan väsyneenpiä kuin minä. Miksi ihmeessä?
Koska heidän täytyy olla paljon lapsen kanssa, ja se väsyttää, koska MINÄ haluaisin omaa aikaa...näin heillä ajatus tuntuu luistavan. Mutta, eikö kyse ole ASENTEESTA? ...niinkuin monessa muussakin asiassa: jos pidät sitä vaikeana, se ON sitä. Jos taas ajattelee, että kaikki järjestyy, koti saa olla boheemisti sotkussa, lapset on mukavia pikkuihmisiä, ja mikä ei lasten kanssa onnistu, se ei olekaan niin tärkeää. 😁 mut suomalaisilla on tapana valittaa lähes kaikesta, paras oli mäkkäritalolla kun eräs äiti sanoi: oispa ihan huippua olla terveen lapsen kanssa kotona, ja valittaa siitä kun taas sataa, eikä päästä ulos!! Meillä oli lapset silloin Lastensairaalassa.
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen minäkin ajattelin, että jos on paljon lapsia, niin äidinkin täytyy olla hyvä. Ainahan pressankin palkitsemat ansioituneet äidit on jotain 8 lapsen äitejä.
No, meidän naapuriinpa muutti perhe, jossa äiti heitti päivittäin 2-vuotiaan 5-vuotiaan sisaruksensa kanssa tunneiksi ulos. 50 metrin päähän vesistöstä ja pihaan, johon äidillä ei ollut kodistaan minkäänlaista näköyhteyttä. Niitä uimataidottomia lapsia kävivät naapurit taluttamassa järvestä kotiin. Pikkusisaret kutsuivat sitä 5-vuotiasta "äidiksi". Ja pikku"äiti" 5-v vastasi äidin kaipuuseen hakkaamalla ja potkimalla sisaruksiaan.
Siihen loppui mun suurperheen äitien arvostus. Nainen oli täysin pihalla lasten kasvatuksesta. Antoi lastensa valehdella, kiusata ja hakata surutta, ihan silmiensä allakin. Yleensä lapset olivat tuntikausia yksinään heitteillä pihassa. Rikkoivat ja sotkivat paikkoja. Aivan hirveää sakkia.
"Ennen ajattelin, et jos on paljon lapsia, niin äidin täytyy olla hyvä"
"Ainahan pressan palkitsemat..."
"Siihen loppui mun suurperheen äitien arvostus"
Miten älyttömän typerä täytyy ihmisen olla, että ajattelee noin kuin tuo kommentoija. Voi jestas.... No, eipä sun arvostusta varmaan kukaan jää kaipaamaan.
Sun mielestä lasten heitteillejättö ok? 2-vuotias ei todellakaan voi ulkoilla tuntikausia yksinään. Sen nyt luulisi jokaisen tajuavan. Taisi kalikka kalahtaa kipeään kohtaan. Se koira älähtää jne...
Ei tietenkään ole ok. Enkä ole niin väittänyt yhtään missään. Pitääkö rautalangasta vääntää, mistä on kyse? Sun yleistämisestä. Ja typeristä johtopäätöksistäsi.
Entä jos seuraavaksi muuttaa kiva suurperheen äiti, mitäs sit käy sun johtopäätöksillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Ai että kuulostaa ihanalle! Kärsi kärsi!
Ei kirjoittaja kuulostanut mitenkään kärsivältä? Näet tekstissä jotain, mitä väkisit haluat? Onko sinulla jotenkin huono olo omasta elämästäsi?
No ei ollenkaan; ”syön jos jää ruokaa ja iho on vihreä väsymyksestä. Silti häntä pörhöllään arvostelen muita jotka kehtaa sanoa että väsyttää!”
Syön ruokaa jos jää = olimme pienituloinen duunariperhe kun isoimmat lapset olivat pieniä. Aina ei jäänyt miehen ja lasten jälkeen minulle isoa annosta ruokaa syötäväksi, muutama suupala piti riittää.
Iho vihreä väsymyksestä = lapseni tosiaan kärsi pahasta koliikista 3 vuotta eikä pystynyt nukkumaan kuin vartin pätkiä. Valitettavasti työt ja perhe-elämä esti sen että olisin voinut nukkua päikkäreitä tms. Hän oppi sittemmin nukkumaan yönsä, minä en enää.
Tuossa ei ole mitään pörhöilemistä vaan kylmää faktaa tavallisen äidin elämästä. En aio syyllistää itseäni siitä että selvisin
No, nyt täällä haukut laiskoiksi muita äitejä, jotka kehtaavat olla väsyneitä, vaikka ei olekaan koliikkivauvaa, kolmea muuta lasta ja ruokaakin on riittämiin. Ihan oikeasti, onko äitiyden mielestäsi pakko olla ihan hirveää, pitää uhrata oma terveys ja elämä ja vain rämpiä jollain lailla selviten pikkulapsivuosista? Vai voisiko se olla mukavampaa, jos joskus saisikin nukkua ja syödä riittävästi? Nykysuomessa kun ei ole mikään pakko tehdä niin montaa lasta, ettei riitä rahaa ruokaan kaikille.
Elämää ei aina voi ennakoida. Suunnitelmia ja toiveita voi olla mutta aina ne ei toteudu juuri siten tai sillä hetkellä kun itse toivoo.
Emme tilanneet 90 luvun lamaa elämäämme, emme miehen lähes vuoden lomautusta jolloin vasta 8kk jälkeen saimme ensimmäisen erän päivärahaa. Silti sekin 8kk piti elää jotenkin. Lainan korot oli 13-16%, asua piti silti jossain. Vuokra-asuntoa emme saaneet kun tulot oli liian pienet, kaupungin asunnot meni sosiaalitapauksille. Olisiko pitänyt jäädä lapsettomaksi vain koska oli köyhä duunari?
Ihan yhtä vähän nykyperheet osasivat kuvitella koronavuotta. Ostettiin asuntoja alkuvuodesta, varattiin haaveiltu lomamatka ja kuviteltiin kesäretkiä lasten kanssa kotimaassa. Sitten tuli lomautukset, irtisanomiset, sairastumiset jne. Pitäisikö nytkin nuo ylimääräiset lapset laittaa lihoiksi? Onko se 1-2 ainoa oikea lukumäärä? Laillinen kielto lapsille kuten Kiinassa?
Kuitenkin - olemme elättäneet lapsemme ihan itse ilman asumistukia tai toimeentulotukia joten ei pitäisi kenelläkään olla valittamista. Täällä on pilvin pimein perheitä jotka ei edes tiedä mitä itsensä elättäminen tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen minäkin ajattelin, että jos on paljon lapsia, niin äidinkin täytyy olla hyvä. Ainahan pressankin palkitsemat ansioituneet äidit on jotain 8 lapsen äitejä.
No, meidän naapuriinpa muutti perhe, jossa äiti heitti päivittäin 2-vuotiaan 5-vuotiaan sisaruksensa kanssa tunneiksi ulos. 50 metrin päähän vesistöstä ja pihaan, johon äidillä ei ollut kodistaan minkäänlaista näköyhteyttä. Niitä uimataidottomia lapsia kävivät naapurit taluttamassa järvestä kotiin. Pikkusisaret kutsuivat sitä 5-vuotiasta "äidiksi". Ja pikku"äiti" 5-v vastasi äidin kaipuuseen hakkaamalla ja potkimalla sisaruksiaan.
Siihen loppui mun suurperheen äitien arvostus. Nainen oli täysin pihalla lasten kasvatuksesta. Antoi lastensa valehdella, kiusata ja hakata surutta, ihan silmiensä allakin. Yleensä lapset olivat tuntikausia yksinään heitteillä pihassa. Rikkoivat ja sotkivat paikkoja. Aivan hirveää sakkia.
"Ennen ajattelin, et jos on paljon lapsia, niin äidin täytyy olla hyvä"
"Ainahan pressan palkitsemat..."
"Siihen loppui mun suurperheen äitien arvostus"
Miten älyttömän typerä täytyy ihmisen olla, että ajattelee noin kuin tuo kommentoija. Voi jestas.... No, eipä sun arvostusta varmaan kukaan jää kaipaamaan.
Sun mielestä lasten heitteillejättö ok? 2-vuotias ei todellakaan voi ulkoilla tuntikausia yksinään. Sen nyt luulisi jokaisen tajuavan. Taisi kalikka kalahtaa kipeään kohtaan. Se koira älähtää jne...
Ei tietenkään ole ok. Enkä ole niin väittänyt yhtään missään. Pitääkö rautalangasta vääntää, mistä on kyse? Sun yleistämisestä. Ja typeristä johtopäätöksistäsi.
Entä jos seuraavaksi muuttaa kiva suurperheen äiti, mitäs sit käy sun johtopäätöksillesi?
Kyllä mä tunnen kivoja suurperheen äitejäkin. Mutta siis ennen ajattelin, että jos äidillä on paljon lapsia, niin hän ymmärtää jotain lasten kasvatuksesta. - Ei välttämättä ymmärrä yhtään mitään. Ja se ap:n mainitsema rentoilu menee monella heitteillejätön puolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Aika kamalaa, jos lasten lapsuus on sitä että vanhemmat vain suorittavat sitä arkea ehtimättä edes ajatella mitään tai kykenemättä huolehta itsestään... Itse haluan nauttia tästä hetkestä ja haluan että lapsille jää muisto läsnäolevista vanhemmista ja yhteisestä perheajasta
Tuo on niin tärkeää vanhempien muistaa. Ei lapset katso kärsivää äitiä välttämättä ihannoiden, vaan enemmänkin kauhulla. "Jos minä hankin lapsia, pitääkö minunkin unohtaa oma itseni ja haluni?"
Minulla oli tällainen äiti. Koin jo lapsena olevani äidille taakka ja rasite. Yritin olla näkymätön ja pitää murheeni itselläni, etten olisi lisännyt äidin taakkaa. Harmi vaan, että jouduin esim. seksuaalisesti hyväksikäytetyksi, eli olisi ollut oikeasti tuen tarvetta. Nyt sitten aikuisena paikkaillaan terapiassa lapsuuden emotionaalisia vaillejäämisiä.
Sama, meillä oli liikaa lapsia tuloihin nähden. Jo lapsesta opin, ettei mitään saa eikä kannata edes toivoa. Ei ole rahaa. Hyvä kun ruokaa saa pöytään. Teininä mua suorastaan raivostutti kun vanhempani yrittivät vielä lasta, teki mieli sanoa, että kannattaisko ensin hoitaa kunnolla meidät olemassaolevat. Rehellisesti sanoen, onneksi äiti sai useamman keskenmenon. Lisäksi vielä se henkinen yksinjääminen, eli tukea ei saanut siihenkään. Yksin piti murheensa käsitellä kun ei voinut lisätä vanhempien taakkaa. Ei ole lapsen tehtävä ajatella noin. Lapsella pitäis olla oikeus vanhempiin jotka kuuntelee ja auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kyse on siitä että meillä suurperheiden äideillä ei ole aikaa valittaa vaan elämä menee joka päivä radallaan ja sitä eletään sen enempää murehtimatta:)
Jumpataan jos ehditään (jumpaksi laskettakoon myös vaunujen ja sisaristuimen työntäminen 2 ruokakassin kanssa), syödään jos ehditään (ruoka tehdään kyllä itse mutta syödään jos jotain jää - ei paino-ongelmiakaan), töissä käydään (toinen vie, toinen hakee ettei päivät veny yli 9h) ja talojakin on rakennettu 2 lasten kanssa (kiipeilivät tikkailla ja telineillä kuin oravat).
Muistan kun pikkukakkonen oli 0-3v ja valvoi kaikki yöt eräs työkaverini sanoi ettei koskaan ennen ole nähnyt vihreää ihoa kenelläkään kuten minulla. No, 3v vartin pätkillä yöunet teki tehtävänsä:D Töihin lähdin silti 6.30 joka aamu perus äitiysloman jälkeen. Eipä tullut edes miettineeksi vaihtoehtoja.
Nykyään ei enää ymmärretä sisun ja pitkäjänteisyyden merkitystä.
Ai että kuulostaa ihanalle! Kärsi kärsi!
Ei kirjoittaja kuulostanut mitenkään kärsivältä? Näet tekstissä jotain, mitä väkisit haluat? Onko sinulla jotenkin huono olo omasta elämästäsi?
No ei ollenkaan; ”syön jos jää ruokaa ja iho on vihreä väsymyksestä. Silti häntä pörhöllään arvostelen muita jotka kehtaa sanoa että väsyttää!”
Syön ruokaa jos jää = olimme pienituloinen duunariperhe kun isoimmat lapset olivat pieniä. Aina ei jäänyt miehen ja lasten jälkeen minulle isoa annosta ruokaa syötäväksi, muutama suupala piti riittää.
Iho vihreä väsymyksestä = lapseni tosiaan kärsi pahasta koliikista 3 vuotta eikä pystynyt nukkumaan kuin vartin pätkiä. Valitettavasti työt ja perhe-elämä esti sen että olisin voinut nukkua päikkäreitä tms. Hän oppi sittemmin nukkumaan yönsä, minä en enää.
Tuossa ei ole mitään pörhöilemistä vaan kylmää faktaa tavallisen äidin elämästä. En aio syyllistää itseäni siitä että selvisin
No, nyt täällä haukut laiskoiksi muita äitejä, jotka kehtaavat olla väsyneitä, vaikka ei olekaan koliikkivauvaa, kolmea muuta lasta ja ruokaakin on riittämiin. Ihan oikeasti, onko äitiyden mielestäsi pakko olla ihan hirveää, pitää uhrata oma terveys ja elämä ja vain rämpiä jollain lailla selviten pikkulapsivuosista? Vai voisiko se olla mukavampaa, jos joskus saisikin nukkua ja syödä riittävästi? Nykysuomessa kun ei ole mikään pakko tehdä niin montaa lasta, ettei riitä rahaa ruokaan kaikille.
Elämää ei aina voi ennakoida. Suunnitelmia ja toiveita voi olla mutta aina ne ei toteudu juuri siten tai sillä hetkellä kun itse toivoo.
Emme tilanneet 90 luvun lamaa elämäämme, emme miehen lähes vuoden lomautusta jolloin vasta 8kk jälkeen saimme ensimmäisen erän päivärahaa. Silti sekin 8kk piti elää jotenkin. Lainan korot oli 13-16%, asua piti silti jossain. Vuokra-asuntoa emme saaneet kun tulot oli liian pienet, kaupungin asunnot meni sosiaalitapauksille. Olisiko pitänyt jäädä lapsettomaksi vain koska oli köyhä duunari?
Ihan yhtä vähän nykyperheet osasivat kuvitella koronavuotta. Ostettiin asuntoja alkuvuodesta, varattiin haaveiltu lomamatka ja kuviteltiin kesäretkiä lasten kanssa kotimaassa. Sitten tuli lomautukset, irtisanomiset, sairastumiset jne. Pitäisikö nytkin nuo ylimääräiset lapset laittaa lihoiksi? Onko se 1-2 ainoa oikea lukumäärä? Laillinen kielto lapsille kuten Kiinassa?
Kuitenkin - olemme elättäneet lapsemme ihan itse ilman asumistukia tai toimeentulotukia joten ei pitäisi kenelläkään olla valittamista. Täällä on pilvin pimein perheitä jotka ei edes tiedä mitä itsensä elättäminen tarkoittaa.
Olen eri, mutta olisihan se hyvä elättämisen lisäksi kyetä vanhempana muuhunkin. Enkä nyt tarkoita tätä kommenttina henkilökohtaiseen tilanteeseesi vaan yleisellä tasolla. Toki onhan se elättäminenkin tärkeää, mutta ei se yksinään riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen minäkin ajattelin, että jos on paljon lapsia, niin äidinkin täytyy olla hyvä. Ainahan pressankin palkitsemat ansioituneet äidit on jotain 8 lapsen äitejä.
No, meidän naapuriinpa muutti perhe, jossa äiti heitti päivittäin 2-vuotiaan 5-vuotiaan sisaruksensa kanssa tunneiksi ulos. 50 metrin päähän vesistöstä ja pihaan, johon äidillä ei ollut kodistaan minkäänlaista näköyhteyttä. Niitä uimataidottomia lapsia kävivät naapurit taluttamassa järvestä kotiin. Pikkusisaret kutsuivat sitä 5-vuotiasta "äidiksi". Ja pikku"äiti" 5-v vastasi äidin kaipuuseen hakkaamalla ja potkimalla sisaruksiaan.
Siihen loppui mun suurperheen äitien arvostus. Nainen oli täysin pihalla lasten kasvatuksesta. Antoi lastensa valehdella, kiusata ja hakata surutta, ihan silmiensä allakin. Yleensä lapset olivat tuntikausia yksinään heitteillä pihassa. Rikkoivat ja sotkivat paikkoja. Aivan hirveää sakkia.
"Ennen ajattelin, et jos on paljon lapsia, niin äidin täytyy olla hyvä"
"Ainahan pressan palkitsemat..."
"Siihen loppui mun suurperheen äitien arvostus"
Miten älyttömän typerä täytyy ihmisen olla, että ajattelee noin kuin tuo kommentoija. Voi jestas.... No, eipä sun arvostusta varmaan kukaan jää kaipaamaan.
Sun mielestä lasten heitteillejättö ok? 2-vuotias ei todellakaan voi ulkoilla tuntikausia yksinään. Sen nyt luulisi jokaisen tajuavan. Taisi kalikka kalahtaa kipeään kohtaan. Se koira älähtää jne...
Ei tietenkään ole ok. Enkä ole niin väittänyt yhtään missään. Pitääkö rautalangasta vääntää, mistä on kyse? Sun yleistämisestä. Ja typeristä johtopäätöksistäsi.
Entä jos seuraavaksi muuttaa kiva suurperheen äiti, mitäs sit käy sun johtopäätöksillesi?
Kyllä mä tunnen kivoja suurperheen äitejäkin. Mutta siis ennen ajattelin, että jos äidillä on paljon lapsia, niin hän ymmärtää jotain lasten kasvatuksesta. - Ei välttämättä ymmärrä yhtään mitään. Ja se ap:n mainitsema rentoilu menee monella heitteillejätön puolelle.
Ja mites selität tämän:
"Siihen loppui mun suurperheen äitien arvostus."
Eikö tuo kerro vaan sun omasta yksinkertaisuudestasi? Yksi esimerkki vaikuttaa suhun näin merkittävällä tavalla.
Yleistät sit muihin. Eikö tämä ole vähän tyhmän ihmisen merkki?
Itseasiassa ei ole kyse vain yhdestä perheestä. Tunnen pari muutakin perhettä, joissa toimitaan täysin samalla tavoin. Lapset heitteillä. Ovat tiettyä uskontokuntaa. Siis kaikki kunnia suurperheen vanhemmille, jotka huolehtivat lapsistaan, mutta se ei ole mikään automaatio. Vanhemmat voivat olla hyviä tai paskoja tai jotain siltä väliltä, eikä se riipu mitenkään lapsiluvusta.
Mulla on yksi lapsi. Mulla on myös ura ja unelmia, joita tavoitella. Siis sellaisia, jotka ei liity äitiyteen. Usein väsyttää, koska olen perfektionisti. Hoidan työn, lapsen ja harrastukset viimeisen päälle hyvin.
Elämä on valintoja. Minä olen valinnut toteuttaa myös itseäni ja hoitaa lapsen kunnolla. Suurperheelliset yleensä uhraa omat unelmat(tai ei ole muita unelmia kuin perhe🙄) ja mikään ei ole niin justiinsa. Hirveän usein ei näe suurperhettä, jolla olisi ns. pakka kasassa eli kaikilla lapsilla puhtaat naamat ja jokainen osaisin käyttäytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, kahden lapsen äiti, teen kahta työtä sekä opiskelen. Lapsilla on ollut vaikea vuosi molemmilla. Samoin meillä vanhemmilla. Töitä, töitä, ongelmia, töitä. Kyllä, väsyttää. Aivan sairaasti.
Jos olisin suurperheen äiti, en varmana kävisi töissä, kun aina nuorin lapsi olisi niin pieni. Joten en usko, että olisin näin rasittunut henkisesti.
Tuolle joka aikaisemmin kehui, että kyllä hän on onnistunut kasvattamaan ison lapsilauman hyvin... Kuinka ovat jo täysi-ikäisiä ja opiskelemassa yms. Lapsien täysi-ikäiseksi selviäminen ei ole vielä todiste onnistumisesta ison perheen kasvattamisessa.
Itse olen suurperheen lapsista nuorimmasta päästä. Opin jo nuorena, että huomiota saa vain olemalla paras ja täydellinen. Raadin kunnioituksen eteen ja suoritin elämää, niinkuin olin kotona oppinut. Valmistuin vaativaan työhön ja sain suoraan vakinaisen työsuhteen. Olin kokoajan yhteyksissä vanhempiini ja perheeseeni, mutta heillä ei ollut mitään tietoa uupumuksesta no, koska väsymystä tai heikkoutta ei saanut näyttää. Tai ainakin lapsuudessa väsymykselle ei ollut tilaa, kun oli niin paljon hoidettavaa isossa kodissa ja perheessä. Lopulta tuli totaalinen stoppi ja täydellinen, aina jaksavat ja pärjäävä lapsukainen ei päässytkään enää edes sängystä ylös. Niin vain samassa jamassa ollaan edelleen, kun tuntee niin suurta häpeää ja itseinhoa väsymyksestään ja tiedosta, ettei koskaan tule olemaan enää "täydellinen", koska voimavarat ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ärsytysyritys :D
Vaikka ei sen puoleen, onhan näitä mukamas "hyviä" äitejä olemassa, esitetään että elämä tenavalauman kanssa on niin ihkua mutta totuus on toinen. Surkuhupaisaa on se että nämä äiteet oikeasti luulee että muut uskoo tähän suloiseen valheeseen, ei usko.
Etkö tosiaan usko, että ihmiset pitävät eri asioista? Mikä typerys. Jotkut oikeasti pitävät elostaan tenavalauman kanssa samoin kuten toinen nauttii yksinolosta.
Ehkä sinulla on vain yleisesti pahoinvoivempia tuttavia, kun et paremmasta tiedä? Mielenterveys tai päihdeongelmat kun eivät katso lasten lukumäärää...Tottakai uskon että ihmiset pitää eri asioista, ja ihan varmasti on äitejä (ja isiä) jotka tykkää kun lapsia on paljon. Mutta jos tänne tehdään itsekehuavaus kuinka jaksaa niin hyvin ison lapsikatraan kanssa ja ihmettelee kuinka muut ei jaksa yhden tai kahden muksun kanssa, se on selvää ärsyttämistä. Tai sitten se ei todellakaan ole totuus vaan yritetään kruunu pään päällä esittää erinomaista äitiä.
Eikä mulla ole pahoinvoivia tuttavia, mutta tiedän kyllä sellaisia äitihenkilöitä jotka ei sitä väsymystään julki tuo, jotenkin näytellään kuinka kaikki on vaan niin kivaa vaikka ei aina olekaan. Ja mitä tuo mielenterveys- ja päihdeongelma tähän kuuluu?? En mä semmoisesta puhunut mitään, ittelläni ei sellaisia ole enkä usko että aapeekään niistä kärsii.
Et usko? Joka neljäs lapsi Suomessa kärsii vanhemman mielenterveysongelmista. Puhumattakaan päihdeongelmista.
Enpä jaksa uskoa, että olisivat kaikki suurperheiden lapsia. Yleensä ei mt-ongelmaisilla/juopoilla ole montaa lasta. Tutkimusten mukaan suurperheellisiä on eniten suomessa hyvätuloisissa. Köyhät ja ongelmaiset syrjäytyvät herkemmin.
Vanhemmuuteen olisi hyvä saada sellainen pähkinänkuoressa-opas. Raskauteen vaikka kaksi olennaisinta ohjetta (älä humallu, älä tupakoi) ja lapsen synnyttyä 10 ohjetta.
Kaikki nippelitieto pois, erityisesti sellainen jos teet näin tai näin, niin riski saada se ja se ongelma kasvaa 2 %.
Liika tieto on kuorimittavaa ja aiheuttaa riittämättömyyden tunteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap töissä muualla vai ei?
No ei tietenkään, Kela on sitä varten.
Noh noh. Vähän dramaattiselta kuulostaa. Lieköhän olet nyt ymmärtänyt oikein esimerkiksi tuon "Mäkkäritalon" naisen heiton. Oliko kyseessä siis Ronald McDonald -talo? Jos, niin totta sen naisenkin lapsi oli sairaalassa vai mitä siellä muuten teki. Minulle tuo kuulosti siltä, että kunhan saisi terveen lapsen kotiin niin voisi tehdä niitä arkisia asioita, kuten valittaa kun ulkona sataa vettä.
Valitus on elämän suola, anna muiden napista ja nauti suurperheestäsi kun sellaisen olet saanut. Monet eivät saa, nipin napin sen yhden vaikka haluavatkin enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella naurettava vihaketju.
Huono tai hyvä äitiys ei ole kiinni lasten lukumäärästä, vaan vanhempien hyvinvoinnista. Yhden lapsen äidilläkin voi olla päihde- tai mielenterveysongelmia, jotka tekevät vanhempana olemisesta ja arjen kestämisestä rankempaa. Enkä tiedä itse henk. koht. yhtään suurperhettä, jossa vanhemmat lapset joutuisivat hoitamaan pienempiä, kyllä sen kotona oleva äiti tekee.
Miksi joitain korpeaa niin pahasti se, että jotkut naiset viihtyvät kotona lastensa kanssa, vaikkei itse siitä pitäisikään? Eiköhän jokaisella pitäisi olla päätäntävalta oman elämänsä suhteen. Toivottavasti kukaan ei ole niin typerä, että ottaisi tosissaan nämä pahoinvoivien, omiin elämäänsä tyytymättömien trollinaisten (tai miesten) jutut. Joka on itse onnellinen ja tyytyväinen, harvoin toisten laillisia valintoja arvostelee. Usein tulee tunne, että mitähän mt-kuntoutujia täällä oikein kirjoittelee...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ap töissä muualla vai ei?
No ei tietenkään, Kela on sitä varten.
Itse kävisit töissä esim. 5-10 lapsen äitinä? 😂
Kela on juurikin tuota varten. Kaikille ei ole töitä muutenkaan, on ihan hyvä säästää yhteiskunnan varoja ja hoitaa lapsensa itse, jos niitä on monta. Kalliimmaksi se tulisi matala- tai keskipalkkaäidin työssäkäynti, jossa kakaralauma tungettaisiin tarhaan. Sama tulos yleensä jo kahdella lapsella, mikäli äiti ei ole hyvin tienaava korkeakoulutettu, on halvempaa ja järkevämpää jäädä lasten kanssa kotiin yhteiskunnan näkökulmasta. Jollekin lähäri-kassa-kampaajaäidille löytyy kyllä heti korvaaja.
Ap: mä en halua kotia jossa paikat on "boheemisti sotkussa". Usein semmoisen perheen lapset jarkavat omissa kodeissaan sitä sotkuisuutta.
Enkä tarkoita sitä että aina pitää olla tip top.
Ja tuo lause että kaikkien asioiden ei tarvitse lasten kanssa onnistua...mitä tarkoitat? Aika monessa asiassa vanhemman pitää pysyä lujana.
Mieluummin parin lapsen äiti joka pitää piuhoista hyvin kiinni ja on johdonmukainen, kuin leväperäinen suurperheen vanhempi.
Vai viittaatko erityislapsen vanhemmuuteen?
Vierailija kirjoitti:
Todella naurettava vihaketju.
Huono tai hyvä äitiys ei ole kiinni lasten lukumäärästä, vaan vanhempien hyvinvoinnista. Yhden lapsen äidilläkin voi olla päihde- tai mielenterveysongelmia, jotka tekevät vanhempana olemisesta ja arjen kestämisestä rankempaa. Enkä tiedä itse henk. koht. yhtään suurperhettä, jossa vanhemmat lapset joutuisivat hoitamaan pienempiä, kyllä sen kotona oleva äiti tekee.Miksi joitain korpeaa niin pahasti se, että jotkut naiset viihtyvät kotona lastensa kanssa, vaikkei itse siitä pitäisikään? Eiköhän jokaisella pitäisi olla päätäntävalta oman elämänsä suhteen. Toivottavasti kukaan ei ole niin typerä, että ottaisi tosissaan nämä pahoinvoivien, omiin elämäänsä tyytymättömien trollinaisten (tai miesten) jutut. Joka on itse onnellinen ja tyytyväinen, harvoin toisten laillisia valintoja arvostelee. Usein tulee tunne, että mitähän mt-kuntoutujia täällä oikein kirjoittelee...
Oletkohan nyt ihan oikeassa ketjussa? Vai onko sisälukutaidossa puutteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella naurettava vihaketju.
Huono tai hyvä äitiys ei ole kiinni lasten lukumäärästä, vaan vanhempien hyvinvoinnista. Yhden lapsen äidilläkin voi olla päihde- tai mielenterveysongelmia, jotka tekevät vanhempana olemisesta ja arjen kestämisestä rankempaa. Enkä tiedä itse henk. koht. yhtään suurperhettä, jossa vanhemmat lapset joutuisivat hoitamaan pienempiä, kyllä sen kotona oleva äiti tekee.Miksi joitain korpeaa niin pahasti se, että jotkut naiset viihtyvät kotona lastensa kanssa, vaikkei itse siitä pitäisikään? Eiköhän jokaisella pitäisi olla päätäntävalta oman elämänsä suhteen. Toivottavasti kukaan ei ole niin typerä, että ottaisi tosissaan nämä pahoinvoivien, omiin elämäänsä tyytymättömien trollinaisten (tai miesten) jutut. Joka on itse onnellinen ja tyytyväinen, harvoin toisten laillisia valintoja arvostelee. Usein tulee tunne, että mitähän mt-kuntoutujia täällä oikein kirjoittelee...
Oletkohan nyt ihan oikeassa ketjussa? Vai onko sisälukutaidossa puutteita?
Samaa kysyn sinulta. Satuitko lukemaan, saati ymmärtämään muutkin kuin pelkän otsikon ja aloitusviestin? Kun lukee alkua pidemmälle, huomaa hyvin nopeasti tämän olevan lähinnä suurperheiden (äitien) vihaketju.
Itse olen osaksi samaa mieltä..välillä tuntuu että ne kellä on se paras tutkiverkosto saavat eniten apua esim.vanhemmiltaan valittavat eniten..tuntuu ettei mikään riitä ja lapset ovat vain uuvuttavia/taakka. Semmoista on ikävä kuunnella. Itse olen siis suurperheen äiti ilman tukiverkkoja, mutta harvoin väsyttää..lähinnä joku poikkeustilanne kun koko perhe yrjöää vuorotellen tai joku joutuu yllättäen sairaalaan on pistänyt pakan lujille. Mutta toisaalta ei ihminen tarvii kun sen yhden koliikkivauvan joka vie uupumukseen varsinkin jos ei apuja ole lähistöllä. Ja kyllä meillä vanhin on tyttö, mutta kyllä me itse katras hoidetaan😊
Mä tunnen kans tälläsen perheen. Siellä tosin ne lapset hoitaa mummo. Äiti ilmeisesti rakastaa olla raskaana ja hoitaa vauvoja. Kun lapsi alkaa kävellä menettää äiti kiinnostuksen lapseen ja alkaa suunnitella uutta. Ja tää noin vuoden vanha lapsonen siirtyy mummon hoiviin. Lapset viedään mummolle joka päivä, koska äiti ei jaksa vahtia ja hoitaa vilkkaita lapsia. Vauva menee kun se pysyy paikoillaan ja nukkuu paljon. Siinä sivussa ehtii nettailla yms. Kävelevän taaperon kanssa taas ei. Sääliksi käy lapsia. Perheelle lapsiluku on joku suuri ylpeyden aihe, mullekin on isä naureskellut kun meillä on vaan kaksi lasta. No, ollaan ainakin itse hoidettu lapset ja meillä on varaa ostaa heille kaikki tarvittava. On aikaa ja jaksamista auttaa ja kannustaa. Ei tarvi olla pyytelemässä sukulaisilta almuja. Mielestäni on suurempi ylpeydenaihe, että osaa mitoittaa perheensä koon omien resurssien ja talouden mukaan.