Kertokaa lapsuutenne teknisestä laitteesta, joka on jäänyt mieleen. Minä aloitan:

Kaksdekkinen mankka! Pysty kopsaamaan kaverin kassuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti tilasi sellaisen hieromalaitteen Kuponkiuutisista,  jolla pystyi kätevästi hieromaan kipeytyneitä niskoja tai muuten vaan jumiutuneita lihaksia. Nykyään samaa laitetta kutsuttaisiin dildoksi. Silloin 80-luvulla kekkosslovakkiassa seksi oli tabu ja tuo laite myytiin tosiaan hierontalaitteena, havainnekuvissa hierottiin niskoja jne. Muistan useamman kerran kun äiti istui sohvalla tv:tä katselemassa hieroen laitteella niskojaan, jossain vaiheessa laite katosi "tutkasta" ehkä äiti tajusi mistä on kyse. Meille lapsillekin  paljastu asian oikea laita kun päästiin yläasteelle... itseasiassa oli pienoinen koulukiusaamisen aihe.

Joissain maissa vibraattoreja myydään yhä hierontalaitteina. Kaikki ymmärtää mitä sillä oikeasti tehdään, mutta vibraksi sitä ei voi suoraan nimittää koska kyseessä ei ole aikuisten leluihin erikoistunut liike (jos niitä edes on) vaan normi myymälä. Myyjät näyttävät naisille miten hitachi magic wandilla saa selän jumit auki ja he nyökkäilet, että joooo joo ja sitten ostavat sen ilman häpeää koska sehän on vaan rentouttava hierontolaite. Kotona sitä sitten käytetään muuhun. Luulisi, että jo nykypäivänä asioista voisi puhua niiden oikeilla nimillä.

No meidän äiti ei tajunnut... ainakaan aluksi.

Voin kuvitella mitä kaikkea äitisi pohti päässään kun viimein tajusi mihin laite on oikeasti tarkoitettu ja aiemmin on lastensa edessä hieronut sillä lihaksiaan. :D Saattoi hieman nolottaa. Varmaan toivoi ettette tajunneet.

Mut hei, äitisi lohduksi niin sitä tapahtuu yhä niissä maissa missä näitä myydään hierontalaitteina. Aina on niitä, jotka ei heti tajua ja luulee sen hitachin olevan niskajumiin.

Ja noloudet menee aika nopeasti ohi, joten ei kannata hävetä mitään nolosteluja :)

Vierailija kirjoitti:

Hei, eikö mitään muistoja miltään vuosikymmeneltä?

Sinähän kärsimätön olet, kun alta viiden minuutin ei ollut kukaan vastannut??

Tamagochi. Mulla oli tosi söpö koiranpentu. Se meni epäkuntoon eikä vaan enää mennyt päälle, surin melkein kuin oikeaa lemmikkiä...

Vierailija kirjoitti:

Leffakone. Se on sininen ja sisään laitetaan kasetti. Alla on kahva, josta pidetään kiinni, silmällä kurkistetaan reikään ja toisella kädellä pyöritetään kammesta. Elokuva näkyy. Sain joululahjaksi 70-luvun lopussa. Vielä toimii! Lapsetkin katsoneet elokuvat moneen kertaan.

Kyljessä luki Movie viewer, leffakoneena tosiaan myytiin. Sininen.

Ei mikään tekninen laite, vaan aikansa ”sovellus”; R-kioskin VIP-videoklubi! Kotiin tuli mainosposti uusista vuokrattavista VHS-videoista, joita oli Ärrän seinät väärällään. Klubikortti mankeloitiin sillä muinaisella pankkikorttien mankelilaitteella vuokrakuittiin. Hinta ja vuokravuorokausien määrä ei enää palaudu mieleen.

Isäni täytti 50 vuonna -90 ja äitini halusi ostaa sanatyöläiselle kunnollisen lahjan aataminaikaisen kirjoituskoneen tilalle (siis sen semmosen, jonka vipuvarsinäppäinten väliin onnistuin omat sormeni iskemään liian monta kertaa - ja se sattui!). Silloisen edistyksellisen konttorikonemyyjän sanatarkka suosittelu oli: ”Tavallinen kotikäyttäjä ei tule milloinkaan tarvitsemaan tietokonetta. Ne ovat aivan liian kalliita laitteita kuluttajalle. Ehdottomasti tämmöinen tekstinkäsittelylaite riittää, jos kyse on yksityishenkilöstä.” Joten isä sai ”asiantuntevan” myyjän suosituksista tekstinkäsittelylaitteen, vaikka myyjä olis voinu tehdä reilusti isommat kaupat tietokoneesta. Ei näet ollu rahasta kiinni.

En ikinä saanut mitään suosikkivempaimia. Kannettava cd-soitin tuli äidin työpaikalta joululahjaksi, voi mikä ilo riemu!

Seinään kiinteästi pultattu iso lankapuhelin, jota piti ennnen puhelua veivata sivulla olevasta kammesta.

Meillä oli saarimöki ja tämä puhelin oli erään vanhan ammattikalastajan kotona mantereella.. Kävimme siellä aina joskus soittamassa kun saaressa puhelinta ei ollut. 1980-luvulla tämä.

Papan vanha kirjoituskone, mistä lie ollut 1930-luvulta. Siinä oli mustat pyöreät näppäimet joita piti hakata voimiensa takaa, että sai kirjoitusta aikaan.

Oon ysärin lapsi ja ensimmäinen mullistava elektroninen laite minkä muistan oli tamagotchi.

Rautakirves. Ennen oli vaan pronssia

Diaprojektorit, joilla katsottiin sitten diaksi kehitettyjä valokuvia seinältä. 

Vierailija kirjoitti:

Vahvaa laatua kirjoitti:

Vanhempani ostivat joskus noin vv. 1961-62 'A.E.G'-sähkögrillin.

Se on  nykyisinkin hyllyllä keittiössäni ja aion käyttää tänäänkn kalan lämmtykseen.

Ennen näet tuotteet tehtiin kestämään .

Meillä on itäsaksalainen sähkögrilli jostain 60- tai 70-luvulta. En muista merkkiä, mutta hyvin toimii vieläkin.

Olikos nää sellaisia pienen uunin näköisiä grillejä, joita varsinkin ennen mikrouunien tuloa oli?

Niillä sai tosi makoisia juustoleipiä, joita harvakseltaan sai jonkun kaverin luona - meillä ei sellaista valitettavasti ollut...

Olen miettinyt, miten kiva tuollainen olisi vieläkin mutten ole nähnyt myynnissä, kuin niitä paninigrillejä, jotka litistävät grillattavan tuotteen - ja sit niitä paistoalustan tyyppisiä, joissa yläpuolella ei ole mitään vastusta.

Edelleen  käytössä  Ruåtsalaisin  textein  ja  merkinnöin  varustettu  kello-radio  (Mark ?) .  Lahjana / käytettynä  saatu ,  kun  ei  ollut kahta  herätys-aikaa .  Palvellut  hyvin .

Semmoinen laite, jossa oli mikrofoni ja paikka kaseteille, sillä siis pystyi äänittämään puhetta tai musiikkia itse kaseteille.

Vierailija kirjoitti:

Korppu vai lerppu?

Vaimola korppu  mulla lerppu.

Ne ensimmäiset kännykät. Ja se Nokian soittoääni. Ti-di-dii-dii-ti-di-tii-dii-dii. Ja se matopeli. 

Isän "ampumaradalla" alamäkeen vaijerissa "juossut" ketun kuva, jonka etukropassa oli ampumatauluille paikkansa. 50-lukua.

Vierailija kirjoitti:

Semmoinen laite, jossa oli mikrofoni ja paikka kaseteille, sillä siis pystyi äänittämään puhetta tai musiikkia itse kaseteille.

Kasettimankka (kukaan ei sanonut "magnetofoni")

Leipäkone 80-luvun lopulla.