Kertokaa lapsuutenne teknisestä laitteesta, joka on jäänyt mieleen. Minä aloitan:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt mikään kovin tekninen vempele mutta 70-luvun lopulla tarhassa toimitti kuumemittarin virkaa sellainen liuska joka painettiin otsalle ja se sitten ilmoitti onko kuumetta. Se vaihtoi väriä tai jotain. Muistaako kukaan muu tällaista?

Akvaarion lämpömittaritarra ;-))

 

Ei ollut tarkoitettu akvaarioon vaan ihan otsaan painettava liuska. Meilläkin oli sellainen, mutta käytössä vain vähän aikaa kun huomattiin, että oli melkoisen epätarkka. Palattiin takaisin  elohopeakuumemittarin käyttöön.

Kaverin isällä oli videokamera. Oli hieno härveli 80-luvulla. Ei toiminut yksinään, vaan piti laittaa piuhalla kiinni videonauhuriin. Nauhuriin siis pistettiin iso videokasetti ja sitten kuvaamaan. Kaverin isällä oli myös pattereilla toimiva kannettava videonauhuri, joten kuvasin kaverin kanssa kaikki viikonloput omia huumorivideoita. Sitten niitä editoitiin kaupungin videopajalla. Oli mahtavaa, vaikka hirveästi nolotti jos joku näki.

Kuuskyt luvulla jääkaappi, sitä ennen ruuat oli kellarin tikkailla, pelotti ottaa niitä sieltä kun pelkäsin hämähäkkejä yms. Televisio mustavalko ja väri TV. Kun veli osti videolaitteen äiti oli oikeasti järkyttynyt. 

Voitimme siskon kanssa Natikka nimisen kasetti-radiosoittimen. Sitä ennen oli kasettisoitin jossa oli mikrofoni, jolla voi itse nauhoittaa vaikka laulamistaan.

Alppiaurinkolamput 70-luvulla. Talvisin hommattiin rusketus niillä kun ei kellään silloin varaa ollut millään keihäsmatkoilla espanjaan lähteä. Lihajkset taas hankittiin bullworkerilla.

Philipisin V2000-videonauhuri oli aikamoinen laite. Suurikokoinen mötikkä.

V2000-videoiden valtti oli käännettävä kasetti, puolet enemmän aikaa. VHS ja Betamax olivat yksipuolisia.

Mummoni käytti kaasuhellaa, ei suostunut käyttämään sähköhellaa, vaikka sai sen synttärilahjaksi.  Sain lahjaksi rannekellon, jossa oli digitaalinäyttö. 

Hehkulamppu

Zetor 25 A

Meidän pihalla oli vinttikaivo. Kaikki käyttövedet nostettiin käsin ja kannettiin ämpäreillä ja/tai korvolla tupaan, saunalle ja navettaan. Nostaminen oli yllättävän kevyttä vastapainon ansiosta, mutta työtä riitti silti. Jossain vaiheessa saatiin pumppu.

Piikkisika. Iskä sai työpaikaltaan viijä kotiinsa semmosen laskukoneen, painava kahvakuulankokonen mötikkä, päädyssä veivi, pikku nypyköitä mikkä liikku urassaan, niistä laitettii ykköset ja kymmenet ja oli kierroslaskuri mikä piti lukua montako kertaa sitä veiviä kiepautti. Lapsena nopeus oli pääasia, pikana piti sitä veiviä veivata. Ei kyllä auttanu mun numeroiden hahmottamista vaikka siinähän sai kertotauluun tuloksen käden käänteessä. Hieno ääni siitä tuli.