Kertokaa lapsuutenne teknisestä laitteesta, joka on jäänyt mieleen. Minä aloitan:

Ison matkalaukun kokoinen magnetofoni, siinä oli iso nauhakela johon nauhoitettiin ääntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ”monistuslaite” joka haisi pirtulta ja teki violettia jälkeä, mikähän senkin nimi oli

Vahakopiokone.

Vahaskopiokone.

Olen kirjoittanut satoja sivuja tekstejä, jotka on tulostettu vahaskopiokoneella ja jaettu kuuden kunnan alueelle.

T. Jo eläkkeellä oleva tstosihteeri

Mikä ihmeen vahas?

Poliisiradio. Sitä kuunneltiin perheen kesken jsein iltaisin keittiön pöydän äärellä. Asuttiin rauhattomalla alueella, joten sitä salakuuntelua riitti. Kerran taloyhtiössämme oli piiritystilanne, jossa jotaki sekopäätä väijyttiin puskissa. Oli jännää ja ihan normaali minusta kasvoi. Toki nykyäänkin olen true crimen ja hyvien dekkareiden ystävä.

60luku kirjoitti:

Ison matkalaukun kokoinen magnetofoni, siinä oli iso nauhakela johon nauhoitettiin ääntä.

Millekäs ääntä olisi nauhoitettu ellei juuri nauhalle?

Vierailija kirjoitti:

Sitä itä-saksalaista pikkuista sähkögrilliä on tosiaan ikävä.

Siinä paistettiin monet makkarat ja tehtiin lämpimät leivät. Oli hyvä ja käytännöllinen laite. Ja miten yksinkertainen käyttää!

Löytyy kuvia netistä, kun etsii hakusanalla "Acosta grilli (tai pöytägrilli)".

Pattereilla toimiva pieni auto. Etupäässä alapuolella oli sellainen pyörivä mekanismi, jossa oli pienet vetopyörät. Mekanismin sai lukittua, jolloin auto meni suoraan, pyöri vasta -tai myötäpäivään. jos mekanismin jätti lukitsematta niin auto törmätessään esteeseen muutti suuntaansa ja jatkoi matkaansa.

Aikanaan koulussa oli kopiokone jonka tuottamat kopiot haisi vähän ihmeelliselle kemikaalille. Värikään ei tainnut olla musta kuten nykytekniikalla tuotetuissa kopioissa. 

Ollessani nuori englanninopiskelija yliopiston (yksi monesta) brittiopettaja otti kerran luennoidessaan piirtoheittimen pois päältä (hän nimenomaan näytti luentonsa tueksi kuvia) koska sen särinä häiritsi häntä... Siinä sitä sitten istuttiin hämärässä, hiljaisuuden vallitessa. 😀

Fiat 600.

Pompannapin(se olikin yksi ko. kotteron lempinimistä)kokoinen takamoottorinen auto.

Maantienopeuksilla olisi varmasti tarvinnut kuulosuojaimia, kun pieni moottori parkui lähellä maksimikierroksia.

Moottorin taakse sijoitettu jäähdytin toimi samalla lämmityslaitteena, jäähdyttimen läpi puhallettu ilma ohjattiin kanavia pitkin eteen.

Parhaiten lämpenivät takapenkkiläisten nilkat, huonoiten tuulilasi ja etupenkkiläisten jalat. Talvipakkasella taajama-ajossa kuljettaja sai pitää jäärapaa kädessään.

leipäkone on kätevä laite tänäkin päivänä. viimeksi eilen teki leivän:

http://mombakesbread.blogspot.com/2018/10/porkkanaleipa.html?m=1

Tää nyt ei oo mikään elektroninen laite, mutta sain joululahjaksi toivomani, tv:ssä mainostetun metallivieterin, joka siis laigettiin rappusten ylätasanteelta menemään alaspäin ja se meni sitten itsestään rappuset alas. Se oli niin hieno ja ihmeellinen.

Asuimme kerrostalossa ja into piukeena menin sillä rappukäytävään leikkimään. Harmi vaan, että rapussamme oli niin leveät askelmat, ettei tuo metallivieteri siinä toiminut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tv-peli, missä oli tennis ja kössi.

https://preview.redd.it/4w312yryt7f31.jpg?width=960&crop=smart&auto=web…

Muistan tuon, pelasin sitä kylän äveriäimmän kaverin synttäreillä. Mutta oli aika kolhot grafiikat. Joku Atari 2600 oli jo mahtimasiina tuohon verrattuna.

Mun kaverilla oli kanssa tuo. Mä en lainkaan tajunnut sen hienoutta ja varmaan jonkun kaks minuuttia pelasin sitä ja onneks kaverikin halus tehdä muita juttuja, tais olla enemmän isoveljen heiniä se pelaaminen silloin. Mut ei siinä oikeen voi grafiikoista puhua, siinä oli kaks "mailaa", eli suoraa palkkia, millä piti osua palloon ja keskiviiva vissiin. 

Sit tuli nää donkey kongit ja muut painajiset, onneks ne kiellettiin koulussa ja takavarikoitiin, ne sai sit kevätjuhlassa, jos sai, olivat kuulemma usein hävinneet johonkin. Myös pelikortit jne. oli kielletty. Korvalappustereot myös. Jossain vaiheessa tuli ne tamagotchit, mutta olin onneksi liian vanha jo niihin ja ihmettelin vaan miten joku viittii hoitaa virtuaalilemmikkiä, mikä on joku laite, että en ymmärrä. :-D

Mummolla ja vaarilla oli ikivanha leivänpaahdin, josta oli joku osa silleen kulunut, että se aina heitti valmiit leivät kaaressa ulos siitä ja kun asetti lautasen oikeaan kohtaan, sai ne suoraan lautaselle. Hyvin se paahtoi ja käytettiin paljon sitä paahtoasteen säädintä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isoisälläni oli sellainen kuulakärkikynä että kun sen laittoi pystyasentoon niin naisella joka oli kynässä lähti vaatteet pois, jotenkin muste valui kynässsä näin. Leikin sillä monta kertaa pienenä. Kyllä oli köyhää :) sitten kun taas käänsi niin vaatteet tuli päälle, semmoinen pikkutuhma.

:D :D :D

Olin unohtanut nämä kynät 100-prosenttisesti! Tällaisia tosiaan oli, ja itsekin leikin sellaisella jossain vaiheessa. Kahdellakin erilaisella. En muista yhtään missä. Ehkä jonkun kaverin luona, koska meillä kotona ei olisi missään nimessä hyväksytty tuollaista rie ttautta. :D

Näitä on ollut myös matkamuistokyninä. Joku laiva kulkee siinä maiseman edessä.

Sitten oli myös näitä tiimalasintapaisia, joissa oli jotakin värjättyä nestettä, joka ei kuitenkaan sekoittunut siihen kirkkaaseen nesteeseen, kun se käänsi. Valui vaan. Olisiko ollut jotakin öljyä se toinen.

Ja kolmas muisto vesiflipperit, joissa pieniä renkaita yritettiin saada osumaan koukkuihin painamalla laukaisimesta.

Ensin tuli kasettinauhuri johon pystyi liittämään mikrofonin. Ei muuta kuin mikki radion kylkeen ja ukaasi äidille että nyt ei sitten imuroida ja kaikki muutkin olkaa hiljaa! Valmiisiin kasetteihin ei ollut varaa, ne tuntuivat tähtitieteellisen kalliilta.  Sitten tuli radioon integroitu kasettinauri jolla pystyi nauhoittamaan radio-ohjelmia suoraan radiosta. Miten voikin kuuntelumusiikin kerääminen ollakin niin helppoa ja hauskaa! Sitten tuli kaksidekkinen kasettinauhuri, joka tuntui suorastaan syntiseltä. Jos jollakulla olisi ollut varaa ostaa valmiita kasetteja, niitä olisi voinut tuosta vaan suoraan kopioida. Ikinä en yhtään kopioinut, mutta mahdollisuus oli kutkuttava.

Kasettien inventointi oli jatkuvaa. Jos tyhjiä kasetteja ei ollut, oli pakko uhrata joku vanhoista ja äänittää päälle.

Sähkövalo.

Joo, kyllä! Sähköt tulivat kotiseutuni syrjäkylälle 1960-luvun alussa, ensimmäisenä kansakoululle.

Isoisän ensimmäinen matkapuhelin, eli autopuhelin. 

Ibm ps/2. Ihan uskomaton laite. Sen takis oon 20 vuotta koodannu.

Mikki Hiiri -leivänpaahdin. Siinä oli Mikin kuva kyljessä ja se soitti jotain pirteää pimpelipompelia joka kerta kun leivät oli valmiit. Jonkin ajan kuluttua patterit(?) alkoi loppua ja pimpelipom sävel alkoi muuttua saatan*llisen kuuloiseksi epävireiseksi mölinäksi.

ns. alppilamppu