Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kertokaa lapsuutenne teknisestä laitteesta, joka on jäänyt mieleen. Minä aloitan:
punaiset Sonyn tosi hienot korvalappustereot. Se käänsi kasetin itsestään, kun kasetti pääsi puolen loppuun. Ja siinä oli oma kaiutin, eli kun otti korvalappupiuhan pois, kuuli musan pikku kaiuttimesta. Ja sillä pystyi nauhoittamaankin. Sain ne tuliaisiksi ulkomailta. Mitä rakkaita vempaimia teillä oli?
Kommentit (731)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vahvaa laatua kirjoitti:
Vanhempani ostivat joskus noin vv. 1961-62 'A.E.G'-sähkögrillin.
Se on nykyisinkin hyllyllä keittiössäni ja aion käyttää tänäänkn kalan lämmtykseen.
Ennen näet tuotteet tehtiin kestämään .
Meillä on itäsaksalainen sähkögrilli jostain 60- tai 70-luvulta. En muista merkkiä, mutta hyvin toimii vieläkin.
Olikos nää sellaisia pienen uunin näköisiä grillejä, joita varsinkin ennen mikrouunien tuloa oli?
Niillä sai tosi makoisia juustoleipiä, joita harvakseltaan sai jonkun kaverin luona - meillä ei sellaista valitettavasti ollut...
Olen miettinyt, miten kiva tuollainen olisi vieläkin mutten ole nähnyt myynnissä, kuin niitä paninigrillejä, jotka litistävät grillattavan tuotteen - ja sit niitä paistoalustan tyyppisiä, joissa yläpuolella ei ole mitään vastusta.
Nykyäänkin myydään "sisäkäyttöön" sopivia pikku griĺlejä, mutta ne ovat kaikki ns. parilagrillejä, joilla tehty ruoka maistuu pannulla paistetulta, eikä oikealta säteilylämpö grillipöperöltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä itä-saksalaista pikkuista sähkögrilliä on tosiaan ikävä.
Siinä paistettiin monet makkarat ja tehtiin lämpimät leivät. Oli hyvä ja käytännöllinen laite. Ja miten yksinkertainen käyttää!
Vierailija kirjoitti:
Ei mikään tekninen laite, vaan aikansa ”sovellus”; R-kioskin VIP-videoklubi! Kotiin tuli mainosposti uusista vuokrattavista VHS-videoista, joita oli Ärrän seinät väärällään. Klubikortti mankeloitiin sillä muinaisella pankkikorttien mankelilaitteella vuokrakuittiin. Hinta ja vuokravuorokausien määrä ei enää palaudu mieleen.
Isäni täytti 50 vuonna -90 ja äitini halusi ostaa sanatyöläiselle kunnollisen lahjan aataminaikaisen kirjoituskoneen tilalle (siis sen semmosen, jonka vipuvarsinäppäinten väliin onnistuin omat sormeni iskemään liian monta kertaa - ja se sattui!). Silloisen edistyksellisen konttorikonemyyjän sanatarkka suosittelu oli: ”Tavallinen kotikäyttäjä ei tule milloinkaan tarvitsemaan tietokonetta. Ne ovat aivan liian kalliita laitteita kuluttajalle. Ehdottomasti tämmöinen tekstinkäsittelylaite riittää, jos kyse on yksityishenkilöstä.” Joten isä sai ”asiantuntevan” myyjän suosituksista tekstinkäsittelylaitteen, vaikka myyjä olis voinu tehdä reilusti isommat kaupat tietokoneesta. Ei näet ollu rahasta kiinni.
Mulle kävi hyvin samoin vuoden -89 ihan lopussa tai vuoden -90 ihan alussa. Minulle myytiin sähkökirjoituskone. Kirjoitin sillä yhden opuskeluuni liittyvän työn ja seuraava olikin gradu, jonka tekemiseen hankin tietokoneen. Vuosia omistin tuon sähkökirjoituskoneen, vaikken sillä mitään tehnyt. Muutama vuosi sitten nakkasin kierrätykseen. Kallis oli kyseinen opintotyö, sähkökirjoituskone ei ollut ilmainen...
Kotisolarium, jolla paahdoin itseäni isäni luona rusinanruskeaksi ennen ja jälkeen etelänmatkan 80-luvulla. Hullun hommaa!
Kaitafilmiprojektori, jolla katsoimme isäni kaitafilmikameralla kuvaamia mustavalkoisia pätkiä esim. kesäpäivistä mökillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toshiban tietokone 80-luvulla, eli käytännössä näppäimistöä muistuttava härveli jonka sai yhdistettyä kuvaputkitelevisioon. Siihen kun kirjoitti käsin satoja riviä koodia, sai tehdyksi omia pelejä, esim. kilpa-ajoa!
Voi sitä vitutusta, jos peli ei lähtenytkään kaiken tuskan jälkeen toimimaan vaan laite herjasi syntax erroreista. Siitä sitten vain syynäämään, millä rivillä näppäilyvishe oli...
Syntax error oli niin tavallinen herja, että tarttui nuorisokieleen.
Kun yläasteella joku sekosi sanoissaan tai muuten ilmaisi itsensä huonosti, saatettiin hänelle vastata "syntax error".
En päässyt oikein tietotekniikasta kärrylle, kun ei ollut omaa konetta. Liityin koulun ATK-kerhoon, mutta into laantui, kun opetus meni edistyneempien(joilla oli oma kone kotona) ehdoilla.
Donki-Kong -elektroniikkapeli =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmet 20 lienee primitiivisin ajamani ajoneuvo. Faija harrasti niitä.
Vanhat televisiot, jotka lämpesivät ennen syttymistään.
Kuva ilmestyi noin minuutti sen jälkeen, kun virta oli kytketty päälle.
Ne sellaiset taittuvat Nintedon pelit, kaksiosaiset. Oil Panic!
Isoisoäidillälini (teki työuransa 1850-80-luvuilla) oli makuuhuoneessaan MEKAANINEN dildo, jossa oli pyöritettävä veivi sivussa. Värisi kun pyöritti veivistä. Leikin sillä usein ja oli helppo huomata, miten hyvältä se tuntuu siellä mihin aurinko ei paista. En tullut koskaan kysyneeksi isoisoäidiltä käyttikö hän sitä molempiin ykköseen ja kakkoseen. Terv. Keijo/UB
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wartburg -tuo Itä-Saksan kaksitahtinen lahja maailmalle!
Kasettinauhuri oli aikoinaan paras joululahja. Pukki oli kuullut toiveet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tuskin korvalappustereo käänsi kasettia, muutti vain soittosuuntaa.
Loislurso kirjoitti:
Papan vanha kirjoituskone, mistä lie ollut 1930-luvulta. Siinä oli mustat pyöreät näppäimet joita piti hakata voimiensa takaa, että sai kirjoitusta aikaan.
Olis ehkä kannattanut ostaa uusi värinauha. Tai Mildredin konsteilla hieroa ripsiväliä kuluneeseen värinauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Isosisälläni (teki työuransa 50-80-luvuilla) oli työhuoneessaan MEKAANINEN laskukone, jossa oli pyöritettävä veivi sivussa. Leikin sillä usein ja oli helppo nähdä, miten yhteen- ja vähennyslasku toimii, mutta kerto- ja jakolaskua en muistaakseni osannut tehdä. En tullut koskaan kysyneeksi isoisältä, miten sitä käytetään.
Piikkisika taisi olla tuollaisen koneen lempinimi. En osaa käyttää. Ennen oltiin taitavampia koneenrakennuksessa.
Vierailija kirjoitti:
Diaprojektori. Oli jännittävää kun isä viritti valkokankaan ja pimeässä katseltiin kuvia. Siinä oli joku kaukosäätimen tapainen, josta nappia painamalla vaihtui kuva. Lapset eivät saaneet koskea tähän.
Myös ensimmäinen järkyttävän painava NMT (?) puhelin on jäänyt mieleen. Iso möhkäle, jossa luuri oli johdolla kiinni. Mutta oli se hieno siihen aikaan.
Tuon diaprojektorin muistan kouluajoilta, ja miten usein se sohlasi, kaukosäädin ei toiminut tai laite näytti aina uudelleen vanhat kuvat. Sitä sitten ihmeteltiin porukalla open kanssa ja koetettiin korjata, tunti kului mukavasti.
Ala-asteella tiesi että edessä on mukava ja helppo tunti kun luokkaan kannettiin kaitafilmi- tms laitteet, iso harmaa masiina filmirullineen. Kuva heijastettiin valkokankaalle, valot sammutettiin ja katsottiin joku rahiseva ja vähän kulunut opetusfilmi jossa selostettiin tapahtumia setämäisellä äänellä. Tämä 70-luvun alkupuolella.
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä jo mainittiinkin 70-80-luvuilla lehti-ilmoituksella myyty tilattava ”hierontalaite”.
Mainoksessa nainen hieroi tuolla laitteella niskaansa. Laite oli ohuehko ja haitarimaisesti liikkuva.
Ihmettelin tuolloin, että miten tuolla saa muka hierottua mitään. Vasta vuosien päästä joku valisti minua, millaisesta ”hieronnasta” siinä oli kyse......Vielä 90- luvulla Kuponkiuutiset- niminen postimyyntifirma mainosti ilmielävää tekokikkeliä: "Hiehomalaite koko keholle".
Hiehomalaitteella ilmeisesti hoidetaan nuoria, synnyttämättömiä naarasnautoja?
Vierailija kirjoitti:
Alppiaurinkolamppu: silmille laitettiin mustat suojalasit ja me lapsetkin istuttiin tai pötkötettiin lampun loisteessa joka viikko jonkin aikaa. Liekö niitä enää ollenkaan myynnissä?
Tuli myöhemmin myyntiin solarium-nimisenä ihmeenä. Tehokas konsti hankkia ihosyöpä myös talvella! Melkein yhtä hyvä keksintö kuin usalainen älynväläys katsoa röntgenillä, miten kengät sopivat jalkoihin...
Alue: Aihe vapaa
Jenkeistä tuotu Speak & Spel -peli!