Mikä sairauteesi liittyvä kommentointi ärsyttää
Minulla on diabetes ja jalat kuin erämaa. Kaikki aina sanoo, muista rasvata niitä kovasti. No juu, olen koittanut. Rasvaus ei auta.
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Tyypillinen masennustapaus:
Pitkäaikainen yritys konkurssiin, vaimo ja lapset kuolevat auto-onnettomuudessa, diagnoosi sairaudesta johon kuolet 5 vuoden sisällä, lopulta masennus puhkeaa.
Muut ihmiset: Hei sul on tommonen meemijuttu nyt. Sun kannattaa alkaa harrastaa liikuntaa niin oot normaali taas. Tulee niitä endorfiineja
Ja kannattaa käyttää Omega kolmosta.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on IBD (haavainen paksusuolentulehdus) ja tää sekotetaan usein IBS:ään (ärtyneen suolen oireyhtymä). Ensimmäinen on jatkuvaa lääkitystä vaativa sairaus, johon liittyy paljon liittännäissairauksia mm. reumaa. ja joka voi pahimmillaan johtaa koko paksusuolen poistoon. Jälkimmäinen on ruokavaliohoitoinen toiminnallinen oire.
Tästä siis kuulee kommentteja "joo kyllä mullakin vehnä ja sokeri aiheuttaa turvotusta"...
Tämä. Harvoin on kiinnostusta edes puhua tästä taudista mitään kenellekkään kun harva tuntuu tietävän miten vakavasta taudista on kyse. On raukkamaista lähteä edes puhumaan omasta IBS:stä tai keliakiasta samassa yhteydessä kun ei niitä vaan voi verrata tähän tautiin mitenkään.
En enää kerro sairauksistani mitään. Jos joku utelee syytä sairauslomaani, niin vastaan vain että terveysongelmia. Vain kaikkein lähimpien kanssa keskustelen asiasta, jos on tarvetta. Riittää, että he tietävät tilanteeni.
Se jolla diagnoosina PTSD.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on IBD (haavainen paksusuolentulehdus) ja tää sekotetaan usein IBS:ään (ärtyneen suolen oireyhtymä). Ensimmäinen on jatkuvaa lääkitystä vaativa sairaus, johon liittyy paljon liittännäissairauksia mm. reumaa. ja joka voi pahimmillaan johtaa koko paksusuolen poistoon. Jälkimmäinen on ruokavaliohoitoinen toiminnallinen oire.
Tästä siis kuulee kommentteja "joo kyllä mullakin vehnä ja sokeri aiheuttaa turvotusta"...
Tämä. Harvoin on kiinnostusta edes puhua tästä taudista mitään kenellekkään kun harva tuntuu tietävän miten vakavasta taudista on kyse. On raukkamaista lähteä edes puhumaan omasta IBS:stä tai keliakiasta samassa yhteydessä kun ei niitä vaan voi verrata tähän tautiin mitenkään.
En misssään nimessä vähättele sairautta, mutta tuossa voi olla ihan kysymys vain siitä, että nuo ihmiset sekoittavat diagnoosit, eivätkä välttämättä ole kuulletkaan IBD:stä.
Vierailija kirjoitti:
Diabeetikko minäkin, 1-tyyppi. "No mikä siinä muka on niin vaikeaa? Pistät vain oikean määrän insuliinia". Tai, jos verensokeri menee liian alas niin "etkö sä osaa hoitaa sitä?".
Aika hyvin osaankin, mutta kun se ei vaan ole niin, että "pistät vaan", kun kaikki vaikuttaa mm se mitä olet syönyt tai miten liikkunut tai nukkunut viimeisen 3 päivän ajan. Insuliinia lukuunottamatta kaikki hormonit pyrkii nostamaan verensokeria, lämpö vaikuttaa, ruoan rasvamäärä vaikuttaa... lista on loputon.
Niinpä, minulla vielä sen lisäksi suolistotulehdus joka sekoitti elimistöä pahasti yli kymmenen vuotta mutta jäi diagnosoimatta, koska oireeni eivät olleet tyypilliset. Eipä niitä vaurioita noin vain korjailla, joudun elämään sen kanssa ja sehän haittaa niin työelämää kuin parisuhdettakin. Mua ärsyttää vielä enemmän kuinka ihmiset jaksavat puuttua kaikkiin syömisiini ja toljottavat kun syön muuta kuin pelkkää porkkanaa. "Pistät vaan oikean määrän insuliinia", kunpa se olisikin niin helppoa.
Tyyppi 1 täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Keliakia. Ärsyttävin on varmaan hyvin tietäväisesti lauottu "noitahan voi nykyään siedättää".
Juu, ei voi.Toinen oli, kun söin gluteenitonta leipää, niin ei-keliakiaa sairastava totesi "mähän itse noudatan oikeesti gluteenitonta, et en syö tollasta höttöä".
Joo. Siinä "höttöleivässä" oli kauraa ja porkkanaa.
Kun juttelua jatkettiin, niin tämä "oikeaa gluteenitonta" noudattava kertoi käyneensä viikon sisään mm. pitsalla.
Mut voihan gluteenittomastikin syövä käydä pizzalla... Varmaan joka paikasta saa nykyään pizzan gluteenittomalla pohjalla halutessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keliakia. Ärsyttävin on varmaan hyvin tietäväisesti lauottu "noitahan voi nykyään siedättää".
Juu, ei voi.Toinen oli, kun söin gluteenitonta leipää, niin ei-keliakiaa sairastava totesi "mähän itse noudatan oikeesti gluteenitonta, et en syö tollasta höttöä".
Joo. Siinä "höttöleivässä" oli kauraa ja porkkanaa.
Kun juttelua jatkettiin, niin tämä "oikeaa gluteenitonta" noudattava kertoi käyneensä viikon sisään mm. pitsalla.Mut voihan gluteenittomastikin syövä käydä pizzalla... Varmaan joka paikasta saa nykyään pizzan gluteenittomalla pohjalla halutessaan.
Paitsi että ei välttämättä voi, koska esim. vehnäjauhoa voi olla jokapaikassa, eikä varmaan yksikään pizzapaikka takaa, että pizza on täysin ilman vehnää. Keliaakikolle se yksikin vehnäleivän muru esim. voirasiassa voi aiheuttaa kipuja useammaksi päiväksi.
IBD:tä sairastavana ärsyttää IBS:stä kärsivät, jotka eivät ymmärrä niiden olevan eri asioita. Olen 20-vuotiaana pysyvästi avanneleikattu, oksentanut paskaa, ollut veritipassa, vatsanahastani on vuotanut paskaa fisteleistä, ollut suonensisäisellä ravinnolla, viettänyt kolmanneksen vuodessa vuodeosastolla, ja silti joku ylpeästi kertoo että omat suolisto-oireilut loppuivat pakurikääpäteellä, omenoiden ja kaalin syömättömyydellä tai kaurapuurolla aamuisin.
Krooninen yskä, joka on vaivannut yli 10-vuotta : "onko sulle flunssa tullu?"
Psykoosipiirteinen persoonallisuus. "Sä vaikutat aina nii järkevältä" tai "Mä luulin et sä oot fiksu".
Juu, mä oon tarpeeksi järkevä ja fiksu ainakin syömään määrätyt lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Keliakia. Jotkut kyselevät, kuinka "herkkä" olen, ts. oireilenko jos vähäsen lipsahtaa vehnää sekaan. Oireilen tai en, gluteeni on aina vaarallista.
Nykyään on niin paljon kaikenlaisia elämäntapa-gluteenittomia ja itsediagnosoituja "keliakioita", joissa gluteeni ei sit haittaakaan, jos jotain hyvää tulee tarjolle. Ehkä nämä jotkut varmistelevat siksi asian laitaa.
"Et sä voi olla masentunut! Sä olet aina niin iloinen ja hauska!"
Niin, sinä näet minua ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, sinä yhtenä hyvänä päivänä, kun olen viikkojen sohvalla makaamisen jälkeen jaksanut vihdoin pukeutua ja meikata ja lähteä ihmisten ilmoille. Vaikka kerron, että näitä hyviä päiviä on tosi harvoin, niin sitä ei uskota.
Masennuksella on monet kasvot.
Vierailija kirjoitti:
IBD:tä sairastavana ärsyttää IBS:stä kärsivät, jotka eivät ymmärrä niiden olevan eri asioita. Olen 20-vuotiaana pysyvästi avanneleikattu, oksentanut paskaa, ollut veritipassa, vatsanahastani on vuotanut paskaa fisteleistä, ollut suonensisäisellä ravinnolla, viettänyt kolmanneksen vuodessa vuodeosastolla, ja silti joku ylpeästi kertoo että omat suolisto-oireilut loppuivat pakurikääpäteellä, omenoiden ja kaalin syömättömyydellä tai kaurapuurolla aamuisin.
Ymmärrän ilman muuta, että lievän IBS:n vertaaminen IBD:n kanssa loukkaa ja ärsyttää. Ja toki IBD:t ovat pysyviä, vaarallisiakin sairauksia, joita en toivoisi yhtään kenellekään.
Haluan kuitenkin tuoda esille, että myös IBS voi olla todella hankala. Itse olin IBS:n vuoksi työkyvytön yli vuoden: sairaalajaksoja lukuun ottamatta olin lähinnä kotona, koska jouduin käymään vessassa puolen tunnin välein. Kaikki mahdollinen tutkittiin ja eri lääkityksiäkin on kokeiltu, mutta muuta syytä ei ole kuin IBS. Olen lopun elämääni hyvin tiukalla ruokavaliolla eikä sekään välttämättä auta. En siis saa apua mistään.
Vertailun vuoksi sukulaisellani on Chronin tauti, joka ei rajoita hänen elämäänsä, syömisiään tai juomisiaan mitenkään. Hän pyörittelee silmiään minun ruokarajoituksilleni, kun ”kyllä hänellä lääkkeet auttavat”.
Vierailija kirjoitti:
"Et sä voi olla masentunut! Sä olet aina niin iloinen ja hauska!"
Niin, sinä näet minua ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, sinä yhtenä hyvänä päivänä, kun olen viikkojen sohvalla makaamisen jälkeen jaksanut vihdoin pukeutua ja meikata ja lähteä ihmisten ilmoille. Vaikka kerron, että näitä hyviä päiviä on tosi harvoin, niin sitä ei uskota.
Masennuksella on monet kasvot.
Erityisen masentavaa se on silloin, kun psykiatrian poliklinikan ammatti-ihminen tuon toteaa.
Vierailija kirjoitti:
"Et sä voi olla masentunut! Sä olet aina niin iloinen ja hauska!"
Niin, sinä näet minua ehkä kerran kolmessa kuukaudessa, sinä yhtenä hyvänä päivänä, kun olen viikkojen sohvalla makaamisen jälkeen jaksanut vihdoin pukeutua ja meikata ja lähteä ihmisten ilmoille. Vaikka kerron, että näitä hyviä päiviä on tosi harvoin, niin sitä ei uskota.
Masennuksella on monet kasvot.
Tämä! Minä olen oikein tyypillinen ”räväkkä” pullukka eli tykkään käyttää joukosta erottuvia värikkäitä ja kuviollisia vaatteita ja kenkiä ja mulle eräs tuntematon nainen tuli sanomaan: ”sä oot yksi niistä, jotka on aina niin hyvällä fiiliksellä! Sen näkee sun olemuksesta mm. sun kengistä!” Ja olin ihan ällistynyt, koska tuossa hetkessä olin juuri suunnittelemassa itsemurhaa ja olin elämäni syvimmässä suossa tuohon aikaan. Masennus on edelleen päällä ja toivoisin ihmisten ymmärtävän, että ulkoapäin sitä sairautta ei aina näe.
N21
PTSD täälläkin. Itselläni vaikea traumatisoituminen on vienyt työkyvyn toistaiseksi, joten ei ole mukava kuulla kommentteja siitä, että kaikillahan on jotain lapsuustraumoja ja kyllä vahvat ihmiset kestää kaikenlaista.
Tekisi mieli sanoa, että mä just olen vahva ihminen, koska olen selvinnyt hengissä olosuhteista, joista moni ei selvinnyt ollenkaan tai on paljon pahemmassa jamassa kuin minä.
Mulla leikattiin joku aika sitten selkärangankanavan ahtauma. Siinä on myös hermo jäänyt puristuksiin ja vasemmassa pohkeessa on nyt halvaus, toivon mukaan ohimenevä.
Pomo: sulla on varmaan ollut niin kova stressi, että se oireilee selkävaivoina.
Minä: se on kyllä ihan rakenteellinen ongelma, joka näkyy sekä röntgenissä että magneettikuvassa. Mulla ei tällä hetkellä ole stressiä ollenkaan, kun töitä on niin vähän.
Pomo: olen silti varma, että se johtuu stressistä, sun pitää vaan levätä enemmän.
KAIKKI: oletko kokeillut joogaa ja meditaatiota, yhdellä mun tutulla se auttoi tosi hyvin kireisiin lihaksiin.
Varmaan auttaa, mutta se ei korjaa hermoa ja kun ei korvien välissä mikään kiristä, niin tuskin se jalka alkaa meditoimalla taas toimimaan :D
Välttelen itse puhumasta koko aiheesta, mutta aina keskustelut alkavat tällä.
Vierailija kirjoitti:
"Miks sull on niin punanen naama?" "Miks toll on noin punanen naama?" "Ook sie kippee, kun on noin punanen naama?"
-ruusufinni. Kyllä se ärsyttää, kun vuosikymmenet samaa saa kuunnella.
Joo, ja tähän liittyen ainainen ihmettely, että miksi sä et nyt voi tulla saunaan, että niin joo, jotkut kun ei voi tukkaa kastella yms. (silmiä pyöritellen).
Ei haluaisi aina kaikille selittää, miten se naama reagoi löylyihin. Kaikillahan se naama punottaa saunan jälkeen, toki joo, muttei viikkoa ja kutinat päälle.
Bipo: oletetaan että on elämän kanssa paljon vaikeuksia ja päihdekuvioita ja lisäksi olisi kusipää.
Olen tavallinen perheenäiti, ei päihteitä ja mukava ihminen.
Ehdottomasti eniten ottaa päähän vähättely. En halua nähdä ihmisiä joilla on minkäänlaisia flunssan oireita koska pahimmillaan se pikkuflunssa aiheuttaa minuun tarttuessaan sairaalahoitoa vaativan keuhkokuumeen ja pitkän astman pahenemisvaiheen mutta silti kuulen vähän väliä että ei kai haittaa että mulla on kurkku vähän kipeä. Oman perheenjäseneni kertovat heti jos tuntevat itsensä sairaiksi ja pitävät etäisyyttä minuun mutta muille tämä tuntuu välillä olevan mahdotonta ymmärtää.