Lue keskustelun säännöt.
Nolot mokat työhaastattelussa
Kerro miten olet mokannut työhaastattelussa tai miten haastattelemasi hakija on mokannut.
Oma mokani: Olin hakenut töihin kouluun, joka oli melko lähellä toista koulua. Jotenkin olin sotkenut ne ajatuksissani ja menin haastatteluun väärään kouluun. Onneksi olin sen verran ajoissa, että ehdin virheen tajutessani vielä juoksemaan oikeaan kouluun ajoissa. Tosin olin ihan punainen ja hikinen, koko haastattelun ajan, kun olin hölkännyt untuvatakki päällä :)
Kommentit (460)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hei rekrytoijat, miksi te kysytte tuota "missä näet itsesi 5v kuluttua"? ja mikä siihen sitten olisi hyvä vastaus??
itselläni ei suurempia mokia, mutta näitä kiva lukea:).
Kävelin haastatteluun "hyvin istuva" kauluspaita päälläni, olkapään yli kannoin todella raskasta olkalaukkua. Haastattelija oli minua pari vuotta vanhempi ruotsalainen nuorimies, hyvin asiallinen ja kohtelias. Ihmettelin tosin, miksi hän vaikutti välillä huvittuneelta ja naureskeli joillekin jutuilleni pitempään kuin mitä niiden hauskuus olisi antanut olettaa. Haastattelu päättyi, kiitimme ja kättelimme hyvässä hengessä.
Kadulla tunsin oudon tuulenvireen ja katsahdin alaspäin. Paitani napit olivat auenneet melkein napaan asti. Järkyttävän rumat minimizer-rintaliivit paistattelit päivää ja olivat vielä valahtaneet alas niin, että näytin oikein kunnon riipputissiltä.
Rintakehää vasten ollut laukun hihna oli repinyt napit auki. Sain työpaikan, mutta en ole enää ikinä sittemmin käyttänyt napillisia vaatteita ilman jonkinlaista aluspaitaa.
Hain paikkaa firmaan, jossa tulisin tekemään valtaosan työstäni (harvinaisella) kielellä X. Kun haastattelija kysyi, kuinka hyvin osaan kieltä, kerroin itsevarmasti, että erittäin hyvin (minulla oli kielestä yliopistotutkinto, minkä lisäksi olin asunut maassa useita vuosia).
No käännäpä tämä lause, haastattelija sanoi. Enpä osannut kääntää kuin suunnilleen pronominit, kun lause vilisi erilaisia erikoistermejä, joiden merkitystä en tuntenut edes suomeksi. Änkyttelin posket punaisina ja jäin lopuksi suu auki mollottamaan.
Opetus: ei pidä koskaan sanoa osaavansa mitään "erittäin hyvin", "melko hyvin" on ihan riittävä. No, sain sen paikan kyllä ja opin nopeasti kyseisen erikoisalan sanaston. Aika nopeasti selvisi myös se, ettei kyseinen haastattelija itse osannut kielestä kuin alkeet (ei hänen pomona tietysti tarvinnutkaan) ja joukon knoppeja tuosta spesiaaliterminologiasta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olin kerran todella hermostunut yhdessä haastattelussa, koska se oli työ johon todella halusin, ja aina kun olen hermostunut, puhun paljon. Aloin sitten selittämään jotain että mun palkkaaminen kannattaa, en ole koskaan kipeä, paitsi joka syksy puhkeaa flunssa ja joskus se on niin paha että joudun viikonkin olemaan pois.
En saanut paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyin työhaastattelussa hakijalta klassisen "miksi haet meille töihin"-kysymyksen....vastaus oli "kun tämä olisi kätevän matkan päässä kotoa"...ei saanut paikkaa se mamma.Kyseessä erikoisliike ja työ vaativaa kun tuotteet suunnitellaan asiakkaan toiveiden mukaan eli kyse ei olisi ollut mistään hyllyjen täyttö-jobista.
Olin tällä viikolla ja taisin vastata yhteen kysymykseen liiankin rehellisesti. Haastattelija kysyi mielikuvaa/mielipidettä firmasta. Vastasin mielikuvan oerusteella, että on byrokraattinen ja vanhanaikainen. Haastattelijakin oli todella sellainen vanhanaikaisen oloinen vaikkakin mua ehkä vain muutaman vuoden vanhempi (kuivis). Hävetti. Puhuin myös paljon ehkä liikaakin.
Unohdin myös nimen ketä olin menossa tapaamaan ja siinä sit kaivoin laukusta ilmoituksen ja sopersi olisiko ollut Matti Virtanen tai jotain. Nooooloooo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.05.2014 klo 07:32"]Olin tällä viikolla ja taisin vastata yhteen kysymykseen liiankin rehellisesti. Haastattelija kysyi mielikuvaa/mielipidettä firmasta. Vastasin mielikuvan oerusteella, että on byrokraattinen ja vanhanaikainen. Haastattelijakin oli todella sellainen vanhanaikaisen oloinen vaikkakin mua ehkä vain muutaman vuoden vanhempi (kuivis). Hävetti. Puhuin myös paljon ehkä liikaakin.
Unohdin myös nimen ketä olin menossa tapaamaan ja siinä sit kaivoin laukusta ilmoituksen ja sopersi olisiko ollut Matti Virtanen tai jotain. Nooooloooo.
[/quote]
Katsotaan pääsenkö jatkoon. Epäilen, koska haastattelija/pomo oli ihan eri planeetalta mun kanssa. Huurmori puuttui kokonaan.
Olin työhaastattelussa ja kehuin että herään aina ajoissa ja pidän aamu vuoroista jne. Haastattelia kysyi sitten että missä minun pitäisi parantaa että olisin 'täydellinen' työntekijä niin menin lukkoon ja vastasin että voisin parantaa aamu heräilyä.... En todella tiedä miksi niin vastasin koska aamu vuorot ovat oikeasti lempi vuoroja ja olen hyvä heräämään :D En saanut paikkaa. Taisin vain hämmentää haastatteliaa.... Hermostuneena olen kova höpöttämään ja puhun mitä sattuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverilta kysyttiin työhaastattelussa missä näkee itsensä viiden vuoden päästä. Vastasi " En kuule tiedä vaikka istuisin siinä sun paikalla!" Itse työskentelin johtavassa asemassa ja hain uutta paikkaa. Multa kyayttiin mitä mielestäni johtaminen on ja millainen on hyvä johtaja? Menin ihan lukkoon ja vaikka kuinka yritin en saanut muodostettua yhtäkään järkevää lausetta. Kumpikaan meistä ei saanut paikkaa
Olen kertonut tämän täällä aikaisemminkin mutta kerta kiellon päälle. Hain kouluttajan paikkaa, hermostutti mennä haastatteluun vaikka ryhmien kanssa ei ole hermoiluongelmaa. Noh, menin haastatteluun, se oli ison rakennuksen aulassa sellaisessa lasiakvariossa enkä löytänyt hermostuksissani ovea sinne :D. Haastattelija seurasi kun säntäilin naama punaisena ees taas ja etsin kahvaa enkä osannut luontevasti edes kääntää sitä huumorin puolelle. En saanut paikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta kysyttiin huonoja puoliani, ja vastasin, että "Minulla on jonkin asteisia auktoriteettiongelmia". Häpesin silmät päästäni kun tajusin mitä sanoin! Halusin vielä tämän työn todella kovasti. Ihan totta tuo kyllä on, mutta ei se työelämässäni minuun ole yhtään mitenkään vaikuttanut...
Haastattelijan nimi oli sellainen, etten tiennyt kumpi on etu- ja kumpi sukunimi, tyyliin Olli Kari. Kysyin sitten sisään tultuani että onko herra Kari? Kävi ilmi että Kari oli hänen etunimensä ja henkilö jolta kysyin sattui olemaan herra itse. :D Oli lämmin päivä ja hikoilin hermostuksissani niin että hiki valui ja jouduin pyytämään "Herra Karilta" paperia. Jossain vaiheessa menin ihan lukkoon enkä osannut vastata kysymykseen, sanoin sitten että anteeksi olen ihan hermona. Lopuksi hän kysyi että onko jotain kysyttävää, enkä keksinyt mitään. Hauskinta oli, että sain paikan. :D
Haastattelija kysyi "Mitä teet, jos tulee ristiriitoja kollegoiden tai asiakkaiden kanssa?" Minulle tuli joku yhtäkkinen rehellisyyskohtaus ja vastasin "Menen vessaan itkemään". Haastattelija naurahti, luuli varmaan että vitsailen. Sain myöhemmin soiton, että tervetuloa meille töihin :D
Menin junalla minulle vähän vieraaseen kaupunkiin haastatteluun ja juna oli perillä kaksi tuntia ennen haastattelua. Asemalta oli puolen tunnin kävelymatka sairaalalle, jossa haastattelu siis oli, joten päätin etten ota taksia, vaan aikaa tappaakseni kävelen sinne. Voisin istua vaikka sairaalan kanttiinissa odottamassa haastattelua.
Ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Kävelin lähes puolitoista tuntia kehää, kun en millään löytänyt isoa yliopistollista sairaalaa. Olin hätää kärsimässä ja kuvittelin sen haastattelun nyt olleen tässä ja palaavani maitojunalla takaisin. Lopulta tajusin sattumalta lähteä oikeaan suuntaan ja pääsin paikanpäälle juuri ja juuri paria minuuttia ennen haastattelun alkua. Olin punakka ja puuskuttava, jalat olivat rakoilla, takki ja hiukset olivat märät lumisateen takia ja en ehtinyt vilkaista itseäni peilistä ennen haastattelua. Koko haastattelun ajan mietin, onko ripsari levinnyt. En saanut paikkaa.
Ps: suuntavaistoni on jostakin syystä yleinen vitsi kaveripiirissäni. ;)
Pahin oma moka: Olin kertonut CV:ssäni että olin opiskellut kieltä X. Sattumalta toinen haastattelijoista oli toiselta äidinkieleltään tätä kieltä osaava ja haastettelia 1 tokaisi, että "tehän voitte sitten tuon toisen kanssa vähän jutella tällä kielellä". Olin opiskellut vain yhden kurssin... En kyllä väittänytkään ,että osaisin em kieltä mitenkään hyvin, mutta haastettelija oletti, että tietenkin osaan keskustella tuolla kielellä. Olisi pitänyt jättää se pois CV:stä.
Haastattelevan pahin moka: Hain firmaan markkinointi/myyntiassistentiksi ja kuvauksessa oli kerrottu, että työhän kuuluu mm tuotteiden esittelyä showroomilla, myyntityö yrityksille yms., muu toimistotyö jne. Kun menin haastatteluun työn sisältö vastasikin mallimestarin työtä eli kaavoitusta, mallikappaleiden ompelua jne. Firmalla ei ollut missään avoinna mallimestarin paikkaa, joten oletan että kyse oli jostain syystä vain tahallinen väärä markkinointi tai informaationkulkuongelmat firman sisällä. Haastattelu oli muutenkin outo, kysyttiin mm. vanhempieni töitä (olin lähemmäs 30-v tuolloin), rikosrekisteriä (jos tarpeen, niin kannattaisi pyytää todistusta eikä vain kysyä, vastatahan voi mitä vaan) ja tupakoinko. Haastattelijoita oli 4, joista yksi mökötti eikä suostunut katsomaan esim. portfoliotani, toinen taas kyseli epäolennaisuuksia, esim. miten olet värittänyt nää kuvat?