Nolot mokat työhaastattelussa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli vinkkinä teille, jotka oikeasti haluatte töitä niin käykää kysymässä ovelta ovelle. Se on paljon parempi konsti kuin työkkärin kautta.

Työkkärin kautta!?Missä todellisuudessa sinä oikein elät, jos kuvittelet jonkun saavan työkkärin kautta töitä?

Ihan totta, yhden sellaisen tiedän, joka on saanut.

Ovelta ovelle kuulemassa se sama vastaus: Täytä hakemuslomake netissä. Eikä meille sovi tulla ainakaan ilman ennaltavarattua aikaa. Varsinkin meidän alalla samat ihmiset, jotka vastaavat työhön otosta, ovat enemmän kuin puolet ajasta työmailla ja palavereissa. Eikä meidän pomo tykkää, jos tullaan vaan ovesta ilman sopimista. Meille kyllä pääsee, mutta edelliselle työpaikalleni aidatulle teollisuusalueelle ei edes saanut tulla, jos ei ollut nimeä alueen vartijakopin listassa. Ko. alueella oli useita yrityksiä, jopa siivousalalta.  Terkkuja insinööritoimistosta. 

Itsehän hikoilen avian järkyttävästi jännittäessäni. Hain sitten asianajotoimistoon töihin (kyllä, olen lakimies) ja istuskellessani toimiston aulassa odottaen haastattelijoitani tunsin, miten jännityshiki alkaa nousta pintaan. No, jokusen tovin päästä haastattelussa aloitettiin melko tyypillinen 'kielipommitus' eli suomi-englanti-ruotsi-(mahd.neljäs kieli) -variaatiolla kysellään sekalaisessa järjestyksessä eri asioita. Siinä pinnistellessäni hikoilin jo niin runsaasti, että huurustuvat silmälasini valuivat pitkin hikistä nenää ja työntelin niitä ylöspäin, kunnes kesken vastauksen ne läsähtivät eteeni pöydälle hikikarpaloiden kera ja kaikille oli viimeistään selvää, että kasvoni ovat yltä päältä hiessä. :D Ei siinä auttanut kuin tunnustaa tosiasiat ja nolosti naureskella hikoilulle valinnaisella kielellä, hah..

Hain kerran nuorena lukion jälkeen varastohommiin. Haastattelija kysyi heikoista puolistani. Menin sanomaan, että olen toisinaan hieman "hidas" ja uusien asioiden omaksuminen voi kestää kauan. En tajua vieläkään, mistä sain päähäni vastata näin. En todellisuudessa ole pitänyt itseäni koskaan mitenkään hitaana, ja esim. opintomenestykseni lukiossa ja myöhemmin yliopistolla on ollut kiitettävä. Olen kiinnostunut uusista asioista ja omaksun niitä sujuvasti :)

Koulun soveltuvuuskokeessa kysyttiin miten parantaisin eläinten oloja Suomessa. En keksinyt mitään enkä ollut ollenkaan ajatellutkaan asiaa (olin vielä peruskoulussa siis tosi nuori). "Ööööö, eläinkaupassa pitäisi olla isommat häkit niillä eläimillä. Ja ne häkit pitäisi pestä useammin." Haastattelijalla ei ilmekään värähtänyt vaan oli ihan asiallinen.

Tajusin vasta jokusen vuoden päästä (!!!) että ehkä jotain muuta siinä haettiin.

Ja en päässyt siihen kouluun. Muutenkin se soveltuvuuskoe meni penkin alle ja hakijoita oli aivan hirveesti.

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena haastattelussa lentoemännäksi Lufthansalle. Haastattelija kysyi mitä teet kun asiakas sanoo ettei hänelle maistu se ruoka, jota tarjotaan. En osannut vastata, ei ollut hajuakaan mitä voi sanoa muuta kuin pahoitella asiaa. Haastattelu loppui lyhyeen sen jälkeen. En vieläkään tiedä mikä olisi ollut oikea vastaus.

Mulla oli nuorena myös jännityksestä johtuva tapa sanoa nimeni yhtä aikaa kun joku esittäytyi mulle.

Multa kysyttiin samaa etihadin haastattelussa. Tai haastattelija kerto olevansa asiakas ja mun pitää vastata ku emo. Se oli just silleen et tää ruoka on paskaa, oon tosi pettynyt. Sit mä olin sillee et ikävä kuulla, oisko jotain millä mä voisin hyvittää sen?

Se vastas että emmä mitää tästä halua! Mua ottaa päähän! Tää on pahaa! Haluan hyvää ruokaa.

Ja sen jälkee menin lukkoon. Emmä tienny mitä mä voisin tarjota sille enää. Koska en ollu niilöä töissä vielä.

Mun kaveri pääsi jatkoon, ja se oli vastannut tyyliin näin: VOI EI ! Olen äärettömän pahoillani! TUON SINULLE PARHAINTA SHAMPANJAA SEKÄ RUKOAA YKKÖSLUOKASTA!!! Jne

Eli veti ihan överiks.

Tämä hävettää minua vieläkin! Ei oikeastaan liity työnhakuun vaan siihen,

kun työnantaja soitti minulle ja ilmoitti minun saaneen paikan.

Olin opiskeluista kesälomalla ja vuorokausirytmi oli mennyt vähän sekaisin. Heräsin puhelimen soittoon kello 12 aikaan, ja yritin köhiä ääntäni sen kuuloiseksi, että ei huomaisi, että olen juuri herännyt. Tämä ei ilmeisesti onnistunut, sillä vastattuani (tuleva) työnantajani kysyi, että ei kai hän vaan herättänyt.

Yritin siinä keksiä jotain peitelläkseni asiaa, ja sanoin: "Ei, et herättänyt! Mulla oli vaan....." *syvä hiljaisuus kun mietin mitä sanoisin* "...hommat vähän kesken." En tietenkään ajatellut "hommia" seksuaalisesti vaan halusib vaan sanoa jotain ympäripyöreää, mutta tajusin samantien, miltä sanomani kuulosti. Onneksi pomoni oli smooth ja vastasi: "Krhm... Niin tietenkin. Soitin vain ilmoittaakseni..."

Ja sain siis paikan silti, onneksi.

Emonykyään kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena haastattelussa lentoemännäksi Lufthansalle. Haastattelija kysyi mitä teet kun asiakas sanoo ettei hänelle maistu se ruoka, jota tarjotaan. En osannut vastata, ei ollut hajuakaan mitä voi sanoa muuta kuin pahoitella asiaa. Haastattelu loppui lyhyeen sen jälkeen. En vieläkään tiedä mikä olisi ollut oikea vastaus.

Mulla oli nuorena myös jännityksestä johtuva tapa sanoa nimeni yhtä aikaa kun joku esittäytyi mulle.

Multa kysyttiin samaa etihadin haastattelussa. Tai haastattelija kerto olevansa asiakas ja mun pitää vastata ku emo. Se oli just silleen et tää ruoka on paskaa, oon tosi pettynyt. Sit mä olin sillee et ikävä kuulla, oisko jotain millä mä voisin hyvittää sen?

Se vastas että emmä mitää tästä halua! Mua ottaa päähän! Tää on pahaa! Haluan hyvää ruokaa.

Ja sen jälkee menin lukkoon. Emmä tienny mitä mä voisin tarjota sille enää. Koska en ollu niilöä töissä vielä.

Mun kaveri pääsi jatkoon, ja se oli vastannut tyyliin näin: VOI EI ! Olen äärettömän pahoillani! TUON SINULLE PARHAINTA SHAMPANJAA SEKÄ RUKOAA YKKÖSLUOKASTA!!! Jne

Eli veti ihan överiks.

Minäpä kerron oikean vastauksen: lykkää kitisijälle puhelimen luuri korvaan ja sano että jos ei muona kelpaa niin tilaa vaikka pizza. Ei siellä koneessa ole aikaa ruveta paapomaan kaikenmaailman rutisijoita. 

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja! 

Itse kerroin ettei minulla ole hoivaviettiä vaikka olen terveydenhuoltoalan koulut käynyt ja hain töihin sairaalaan. En kylläkään hoidollisiin töihin, mutta kuitenkin kai minunkin kuuluu edes vähän potilaista välittää tai olla kiinnostunut - tuli vähän nolo olo kun tajusin minkä sammakon menin möläyttämään :)

Minulla sama. Sanoin että ei tämä ole minulle mikään kutsumusammatti, vaan töitä on pakko tehdä, että saa laskunsa maksettua. Ei varmaan ihme, etten saanut paikkaa. En ymmärrä miksi menin sanomaan noin.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija kysyi "Mitä teet, jos tulee ristiriitoja kollegoiden tai asiakkaiden kanssa?" Minulle tuli joku yhtäkkinen rehellisyyskohtaus ja vastasin "Menen vessaan itkemään". Haastattelija naurahti, luuli varmaan että vitsailen. Sain myöhemmin soiton, että tervetuloa meille töihin :D

Mun mieheltä kysyttiin samaa. Se sanoi, että ne selvitellään parkkipaikalla. Sai paikan.

Olin pari vuotta sitten eräässä teknologiafirmassa haastattelussa, kun haastattelun kieli vaihdettiin yllättäen englanniksi. Haastattelija aloitti kuitenkin varsin helpolla kysymyksellä "What are your hobbies?". Menin silti jotenkin ihan lukkoon, vaikka englantia ihan hyvin puhunkin, ja vastasin "I like partying"..... Juu, en saanut paikkaa. 

Olin juuri täyttänyt 18 ja hain kesätöihin kioskille. Haastattelija kysyi, mitä tuotteita heidän kioskissaan tarjotaan asiakkaille. Luettelin siinä sitten kaikenlaisia elintarvikkeita yksi kerrallaan pitkän aikaa. Haastattelija sanoi väliin useamman kerran, että aivan, mutta mitä muuta vielä? Jatkoin vain hirveää litaniaa jokaisesta tuotemerkistä, mitä muistin nähneeni, tyyliin sanottuani jo että suklaata, tarkensin että niin juu siis Fazerin sinistä, punaista ja keltaista ja sitten Marabouta... Jossain vaiheessa haastattelija sitten otti suunvuoron ja totesi, että hän nyt kyllä ajoi takaa muitakin tuotetyyppejä kuin elintarvikkeita niinkuin vaikka lottoa ja arpoja, johon minä sitten totesin että "ai niin, tietysti UHKAPELIT, se on se pelikonekin teillä siellä". Haastattelija kysyi, olenko koskaan pelannut lottoa, johon vielä vastasin että en tietenkään... :D No en saanut paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Emonykyään kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin nuorena haastattelussa lentoemännäksi Lufthansalle. Haastattelija kysyi mitä teet kun asiakas sanoo ettei hänelle maistu se ruoka, jota tarjotaan. En osannut vastata, ei ollut hajuakaan mitä voi sanoa muuta kuin pahoitella asiaa. Haastattelu loppui lyhyeen sen jälkeen. En vieläkään tiedä mikä olisi ollut oikea vastaus.

Mulla oli nuorena myös jännityksestä johtuva tapa sanoa nimeni yhtä aikaa kun joku esittäytyi mulle.

Multa kysyttiin samaa etihadin haastattelussa. Tai haastattelija kerto olevansa asiakas ja mun pitää vastata ku emo. Se oli just silleen et tää ruoka on paskaa, oon tosi pettynyt. Sit mä olin sillee et ikävä kuulla, oisko jotain millä mä voisin hyvittää sen?

Se vastas että emmä mitää tästä halua! Mua ottaa päähän! Tää on pahaa! Haluan hyvää ruokaa.

Ja sen jälkee menin lukkoon. Emmä tienny mitä mä voisin tarjota sille enää. Koska en ollu niilöä töissä vielä.

Mun kaveri pääsi jatkoon, ja se oli vastannut tyyliin näin: VOI EI ! Olen äärettömän pahoillani! TUON SINULLE PARHAINTA SHAMPANJAA SEKÄ RUKOAA YKKÖSLUOKASTA!!! Jne

Eli veti ihan överiks.

Minäpä kerron oikean vastauksen: lykkää kitisijälle puhelimen luuri korvaan ja sano että jos ei muona kelpaa niin tilaa vaikka pizza. Ei siellä koneessa ole aikaa ruveta paapomaan kaikenmaailman rutisijoita. 

En tiä mut tälle pizza kommentille nauroin kyllä ihan vedet silmissä valehtelematta ainakin viis minuuttia. En ehtiny edes lukemaan loppuun kun iha hysteerinen nauru päällä. 😂

No mulla meni itse haastattelu ihan hyvin ja kun kuulin saavani paikan nii kiljaisin vahingossa kimakan "hihii!" huudon. Samantien säikähdin kiljaisuani mutta en vaa mahtanut sille mitään, oli vaan sellanen refleksi. Pelkäsin et peruvat paikan mut ei onneks, mut kuka oikeasti huutaa lapsen lailla tulevalle pomolle "hihii!" Meinasin kuolla häpeästä. Sinne meni sekin ammatillisuus..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskoja! 

Itse kerroin ettei minulla ole hoivaviettiä vaikka olen terveydenhuoltoalan koulut käynyt ja hain töihin sairaalaan. En kylläkään hoidollisiin töihin, mutta kuitenkin kai minunkin kuuluu edes vähän potilaista välittää tai olla kiinnostunut - tuli vähän nolo olo kun tajusin minkä sammakon menin möläyttämään :)

Minulla sama. Sanoin että ei tämä ole minulle mikään kutsumusammatti, vaan töitä on pakko tehdä, että saa laskunsa maksettua. Ei varmaan ihme, etten saanut paikkaa. En ymmärrä miksi menin sanomaan noin.

Minulta kysyttiin pääsykokeissa, että miksi olet hakenut tänne? Vastasin: "Noo... jonnekin piti hakea", johon haastattelija: "Niin, teillehän ilmeisesti tulee karenssia työkkäristä, jos ette hae jonnekin" johon minä mistään mitään tajuamatta: "Niin".

Oon niin hölmö, että tajusin vasta vuosia myöhemmin, mikä meni vikaan. Oikeasti olisin todella halunnut sinne opiskelemaan.

Minulla on se ongelma työhaastatteluissa että hermostun tosi paljon ja alan näin kauheana selittämään kaikkea maan ja taivaan välillä. Kerran haastattelija kysyi onko minulla paljon ruoanvalmistukseen liittyen työkokemusta ja aloin oikeiden työkokemusten lisäksi aloin sönköttämään mm. miten kotona kokkaan mieluusti miehelle ja että tykkään kaverini kanssa tehä itse pitsaa ja leipoa.... :D Haastattelija kuunteli siihen malliin että ei oo kaikki muumit laaksossa. En paikkaa saanut.

Tämä liittyy mieheeni ja en ehkä sanoisi moka mutta hauska tapaus. Mies meni haastatteluun ja hyvin oli menny kunnes lopuksi haastattelija oli kysyny että miksi heidän pitäisi ottaa juuri hänet töihin niin mies vastas kylmänviileesti vaan että koska olen paras :D Sai paikan!

Lisää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen enemmän ollut haastattelijana kuin haastateltavana, joten tässä pari juttua työnhakijoista.

Yksi kaveri jäi mieleen kun hän haki firmastamme aika korkeaa paikkaa ja kehui itseänsä todella härskisti maasta taivaaseen. Poika oli noin 25v ja osasi mitä tahansa ja kokemusta oli muka vuosia joka asiasta sekä hakupapereiden että kertoman perusteella. Hauskinta oli kun kysyi vähän tarkentavia kysymyksiä jostain asiasta niin hän vastasi joka kerta ihan päin helv.... eli ei tiennyt niistä oikeasti yhtään mitään.

Esimerkkejä: 

Kysymys: "Kuinka tuttua kirjanpito on?"

Vastaus: "Mä oon tehnyt sitä vuosikausia ja itseasiassa se oli täysin mun vastuulla edellisessäkin paikassa, ei mitään ongelmaa."

K: "Okei, no kerropa milloin alv-ilmoitus pitää jättää osakeyhtiössä?"

V: "Ööööö...tuota olikos se kesäkuun loppuun mennessä...."

(Oikea vastaus: aina jokaisen kuun 12 pv mennessä ja tämän tietää taatusti jokaikinen kirjanpitäjä.)

K: "No kuinka paljon tiedät laskutuksesta ja mitkä ohjelmat ovat tuttuja?"

V: "Joo, sen mä hallitsen ihan täysin ja oon käyttänyt kaikkia ohjelmia."

K: "No kerropas tällä hetkellä Suomessa käytössä olevat alv-prosentit."

V: "Eikös ne oo 1, 2 ja 3...?"

(Oikea vastaus 24%, 14%, 10% ja 0% ja tämänkin tietää jokainen kirjanpitäjä tai laskuttaja.)

Eli on ihan ok kehua itseänsä työhaastattelussa, mutta ei saa puhua puutaheinää sellaisesta mitä ei oikeasti osaa, koska siitä jää kyllä kiinni. En normaalisti kysele tuollaisia työhaastattelussa, mutta oli pakko kiusata vähän tätä kaikkitietäjää...

Toinen esimerkki: Haettiin ns perusduunaria helppoon ja yksinkertaiseen työhön. Ei koulutusvaatimuksia eikä kokemusvaatimuksia. Hakija selitteli: Kun mulla ei oo autoakaan millä kulkea.... ja kun mulla on tuo olkapääkin niin kipeä että olisin varmaan paljon sairaslomalla...ja kun mulla on nykyään sellainen ongelma etten saa öisin nukuttua että aamuvuoroja mä en ainakaan voi tehdä kun herään vasta puolen pv jälkeen. Kysyin: "Käskikö työkkäri hakea?" Vastaus: "Jooo..." Sanoin: "Mee kotiin jatkamaan nukkumista." Poika lähti silminnähden helpottuneena ovesta ulos. Seuraava hakija sisälle ovesta ja hänen ensimmäinen kysymyksensä ennenkuin sanoi edes päivää: "Ilmoitatko työkkäriin jos kieltäydyn?" Niinpäniin...lähde saman tien ulos.... Uskokaa tai älkää mutta näitä on paljon nykyään!

Ai että mä vihaan noita ensimmäisen hakijan kaltaisia, joiden pitää päteä, vaikkei ole hajuakaan. Ymmärrän, ettei nyt ihan työhaastattelussa voi sanoa suoraan, että en tiedä, mutta tuollainen esittäminen on kyllä vielä tyyperämpää.

Ja samoin ällöttää nuo jälkimmäisien kaltaiset luuserit, jotka ei edes yritä päästä töihin. Ja ettei voi muka aamulla herätä töihin... Olen itsekin ollut koko elämäni aamu-uninen ja mieluiten nukkuisin 12-14 välille, mutta töissä/koulussakäynti ei silti ole koskaan tuottanut ongelmia!!

Vaikka sinulle aamuisin nouseminen ei ole tuottanut ongelmia, jollekulle toiselle se voi oikeasti aiheuttaa. Se, että ole aamu-uninen ei oikeuta sinua puhumaan kaikkien aamutorkkujen puolesta.

20-vuotiaana olin ihan rividuunarina eräässä pienehkössä firmassa. Firman omistaja soitti minulle yhtenä päivänä ja pyysi käymään hänen toimistollaan, joka oli eri toimipisteessä. Varmaan hän puhelimessa antoi jotain vihjettä, mistä haluaa keskustella, mutta minulta meni ihan ohi. En ajatellut asiaa yhtään vaan menin tapaamaan pomoa treenien jälkeen verkkareissa. Hän katsoi aika pitkään vaatetustani, mutta alkoi selostaa ehdotustaan miten oli ajatellut tehdä minusta toimipisteeni myyntivastaavan. Minulla ei ollut edes muistiinpanovälineitä, joten pomo onneksi tarjosi niitä minulle että sain laitettua ylös mitä kaikkea sovimme. Koko ylennystarjous tuli niin yllättäen, että olin tapaamisessa tosi pöljä. Pomo selosti jonkun asian, mitä en heti tajunnut, ja hetken päästä sen hiffattuani toistin sen ihan kuin omana keksintönäni. Onneksi pomo ei sentään muuttanut mieltään ylennyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä tuli mieleen, että poikaystävä käveli muutama vuosi sitten rakennusalan firman konttoriin ja ilmoitti, että "mä tulisin teille töihin" :D Edelleen on siellä töissä. 

Mä oon ottanut monta tällaista töihin, joka on tullut suoraan ovesta sisään kyselemään töitä. Ellei heti ole ollut tarjolla mitään niin olen ottanut yhteystiedot ylös ja soittanut myöhemmin kun tarve on tullut. 

Eli vinkkinä teille, jotka oikeasti haluatte töitä niin käykää kysymässä ovelta ovelle. Se on paljon parempi konsti kuin työkkärin kautta. Tyyli ei tietysti saa olla mikään hyökkäävä "Mä olen nyt päättänyt tulla tänne..." vaan ystävällisesti tiedustelette kuka vastaa työntekijöiden palkkaamisesta ja jos pääsette hänen puheilleen, esittelette itsenne ja kerrotte etsivänne töitä ja jätätte esimerkiksi pienen lapun jossa on yhteystietonne. Vastaatte kysymyksiin jos niitä tulee ja ellei tule niin kiitätte hetkestä ja lähdette pois. Lopuksi kiitätte kauniisti, että hlö suostui ottamaan vastaan ilman ajanvarausta ja toivotatte hyvää päivänjatkoa. Lähtekää suht pian pois ja kertokaa lähtiessänne ettette halua viedä enempää hänen aikaansa. 

Ellette pääse ko henkilön puheille, jättäkää sama lappu sihteerille tms ja pyydätte antamaan sille henkilölle, joka vastaa asiasta. Ja ehdottomasti tärkein: Olkaa erittäin ystävällisiä myös sihteerille ja esitelkää itsenne hänellekin. Useissa paikoissa nämä sihteerit ovat isojen pomojen "oikeita käsiä", joiden mielipide henkilöstä on tärkeä. Onnea työnhakuun!

Ei, ei ja ei. Ei mennä isoihin firmoihin ovelle kolkuttelemaan. Ei teille edes avata ovea..

Hain teininä kesätyötä. Vahingossa haukuin edellistä työnantajaa ja tulin paljastaneeksi sellaista, mitä ei olisi pitänyt. En yllättäen saanut paikkaa. :) Hävetti jälkikäteen. Onneksi sain toisen työn kuitenkin. Vinkki: älä puhu edellisistä työnantajista negatiiviseen sävyyn, vaikka syytä olisi.