Lue keskustelun säännöt.
Nolot mokat työhaastattelussa
Kerro miten olet mokannut työhaastattelussa tai miten haastattelemasi hakija on mokannut.
Oma mokani: Olin hakenut töihin kouluun, joka oli melko lähellä toista koulua. Jotenkin olin sotkenut ne ajatuksissani ja menin haastatteluun väärään kouluun. Onneksi olin sen verran ajoissa, että ehdin virheen tajutessani vielä juoksemaan oikeaan kouluun ajoissa. Tosin olin ihan punainen ja hikinen, koko haastattelun ajan, kun olin hölkännyt untuvatakki päällä :)
Kommentit (460)
En löytänyt perille. Kyseessä iso vientiyritys. Puhelin oli kotona. Ajoin kotiin ja sovimme seuraavalle päivälle uuden haastattelun. Sain työn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä välii. Haastattelijat on yleensä ite melko vähälahjasia. Voisivat antaa itelleen potkut.
Vierailija kirjoitti:
Olin työhaastattelussa ja kehuin että herään aina ajoissa ja pidän aamu vuoroista jne. Haastattelia kysyi sitten että missä minun pitäisi parantaa että olisin 'täydellinen' työntekijä niin menin lukkoon ja vastasin että voisin parantaa aamu heräilyä.... En todella tiedä miksi niin vastasin koska aamu vuorot ovat oikeasti lempi vuoroja ja olen hyvä heräämään :D En saanut paikkaa. Taisin vain hämmentää haastatteliaa.... Hermostuneena olen kova höpöttämään ja puhun mitä sattuu.
Mielenkiintoista että ylipäätään pääsit haastatteluun, koska et osaa kirjoittaa sanaa "haastattelija" ja teit noin monta yhdyssanavirhettä lyhyessä kirjoituksessa...
Hain kerran yhteen työhön, johon vaadittiin edes auttavaa ruotsinkielen taitoa, jota minulla ei siis ole, mutta hain kuitenkin. Pääsinkin sitten yllättäen haastatteluun, siihen aikaan kävin aika monissa haastatteluissa, ja unohdin, että juuri siihen paikkaan oli vaadittu sitä ruotsin kielen taitoa. Puskista sit haastattelija sanoi, että kerro parilla lauseella jotain olennaista itsestäsi ruotsiksi. Siinä hädässä paukautin "Min pappa är död. Jag har jobbat i dödgrundet" tarkoittaen siis edellistä työpaikkani hautausmaata. Kyl nolotti heti perään et mitä mä oikein just selitin, mut ihme kyllä noilla taidoilla työpaikka irtosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis miten ihmeessä olette kaikki tuollaisia nolostelijoita?! Yksi ei löydä ove kahvaa ja toinen avaa väärän paidan nappeja ja voi voi jää paikka saamatta. Eivät varmaan olleet oikeita syitä. Ei nyt haastattelijatkaan niin huumorintajuttomia ole että ottaisivat jännityssekoilun epäkohtelisisuutena. Töykeän kuvan voi tietysti antaa jos ETTE KORJAA HETI töksäyttelyänne tajuttuanne sen. Ei haastattelija katso pahalla jos alat selittää jotakin äskeistä sanomaasi! Hän huomaa että haluat vain tulla ymmärretyksi oikein etkä jättää epäselvyyksiä
En kyllä tajua kuinka haastattelutilanteet voivat muka olla noin kuolettavan noloja. Mitä noloa on mennä vahingossa viereiseen kouluun? Mitä noloa on puhua omista vanhemmista perheenään?! Olettehan te yhä perhettä vaikka nyt sattuisitkin hakemaan miten tahansa yleviltä tuntuviin johtotehtäviin. Ei elämä ole noin noloa ja häpeällistä!Suomalainen häpeäkulttuuri on niiin vailla vertaansa. Kaikkea saa hävetä. Yhtä häpeässä kieriskelyä ja maineen kiillottamista kaikki.
Kiva kuitenkin, että ihmiset jakaa täällä näitä mokakokemuksiaan. Lievittää häpeää.
Ensimmäinen työhaastattelu. Jäädyin täysin ja jännityksestä tärisin kun haavanlehti. Haastattelija ei halunnut kiusata enempää kysymyksillään minua. Sain paikan, onnistuin jotenkin nimmarin sopimukseen kirjoittamaan. Tämä 80 luvulla kun tekijöistä oli pulaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pulu kirjoitti:
No tää ei nyt oo moka, mutta aika erikoinen kokemus kuitenkin:
Ollessani 16-17-vuotias toisen asteen opiskelija, ajattelin ansaita hieman taskurahaa. Menin haastatteluun erääseen firmaan, joka välitti keikkatyöntekijöitä. Eli jos ravintola X:llä on tiskaaja sairastunut, mulle soitetaan ja kysytään, pääsenkö tuuraamaan.
Firman toimistona oli kerrostaloasunto. Haastattelijani oli n. kolmekymppinen nainen.
Keskustelun loppuvaihe meni suunnilleen näin:
Haastattelija: "Noniin, hyvältä näyttää tähän mennessä. Mulla olis vielä yks kysymys: mikä on sun horoskooppimerkki?"
Minä: "Öö...kalat?"
Haastattelija: "Vai niin. Mä oon ite jousimies, mikä tarkoittaa siis sitä että me ei tulla toimeen. Voi olla, että meillä on hankalat ajat edessä. Oisitpa ollu vaikka oinas, niin oltais tultu hyvin juttuun."
Joo. En ottanut paikkaa vastaan.
Ihan hauska kevennys omasta mielestäni, varsinkin kun nuoren työpaikasta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin työhaastattelussa ja kehuin että herään aina ajoissa ja pidän aamu vuoroista jne. Haastattelia kysyi sitten että missä minun pitäisi parantaa että olisin 'täydellinen' työntekijä niin menin lukkoon ja vastasin että voisin parantaa aamu heräilyä.... En todella tiedä miksi niin vastasin koska aamu vuorot ovat oikeasti lempi vuoroja ja olen hyvä heräämään :D En saanut paikkaa. Taisin vain hämmentää haastatteliaa.... Hermostuneena olen kova höpöttämään ja puhun mitä sattuu.
Mielenkiintoista että ylipäätään pääsit haastatteluun, koska et osaa kirjoittaa sanaa "haastattelija" ja teit noin monta yhdyssanavirhettä lyhyessä kirjoituksessa...
Välimerkkivirheistä puhumattakaan. Ei yhtäkään pilkkua koko tekstissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hain erääseen järjestöön töihin. Haastattelussa kysyttiin paljon kysymyksiä työtehtävien (useita) hoitamiseen liittyen. Ihan sujuvasti haastattelu eteni, kunnes minulta kysyttiin, että kuinka pidät huolta itsestäsi? Jälkikäteen olen kuullut, että ihan yleinen kysymys, mutta tuli minulle niin puskista kuin olla ja voi. Eli en ollut valmistautunut vastaukseen eikä ollut silloin mitään urheiluharrastusta, joten nolostuin ja hätäännyin ja selittelin jotain ystävien tapaamisesta ja teatterissa käymisestä... Olisi voinut olla ihan ok vastaus, mutta kun minusta näki, että menin paniikkiin.
En saanut paikkaa, mutta kysyin hylkäys-puhelussa, mikä ratkaisi valinnan, niin vastattiin, että aiempi kokemus järjestön toiminnasta. Ymmärrettävää, mutta jäin itsekseni ihmettelemään, että miksei sitten jo työpaikkailmoituksessa kerrottu, että arvostetaan aiempaa kokemusta järjestön toiminnasta? Asiasta ei mainittu ilmoituksessa. Oletteko törmänneet samaan?
Yleensä työkokemus vastaavista tehtävistä vaikuttaa. Se on aika itsestään selvää.
Armeijan valintatilaisuus. Päädyin sinne sittemmin töihin mutta hakijana ei mennyt täysin putkeen. Valintatilaisuudessa sain armeijalääkäriltä kielteiset C-paperit kokoni vuoksi. Lyhyt (alle 160cm) ja hoikka. Sanottiin että olen siviiliin normaalipainoinen mutta lihottava 7kg armeijaan ja haettava vuoden päästä uusiksi. 55kg oli tuolloin painoraja. Itku tuli paikanpäällä c-paperit saatua kun halusin asepalveluksen kovasti. Sitten poistumishetkellä armeijalääkäri totesi että vielä majurin haastatteluosioon mentävä. Siihen itkuisena kysyin että mitä järkeä siihen enää mennä kun sain jo kielteisen päätöksen johon lääkäri vastasi että majuri voi aina pyörtää hänen päätöksenä. Tämän kuultua sisuunnuin ja psyykkasin itseni seuraavaan majurin tapaamiseen odotuspenkillä. Kun vuoroni tuli läväytin C-paperit heti majurin eteen, kerroin että tällainen päätös lihomisehdoin ja olen valmis lihomaan sen 7kg. Majuri käski nousta pöydän äärestä ylös, pyöri ympärilläni tarkastellen päästä varpaisiin jolloin pyrin parhaani mukaan seistä ryhdikkäänä. Sitten istuttiin pöydän ääreen ja majuri tokaisi että hyvä on saan A-paperit saman tien kunhan sitoudun lihomaan sen 7kg. Ja jos palveluun astumisaikaan tai sinä aikana laihdun alle 55kg minut heitetään armeijasta välittömästi. Olin haljeta onnesta saatua myönteisen päätöksen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tällainen 5v vanha keskustelu on yhtäkkiä etusivulla? Randomia...
Tämä nyt ei sinänsä aiheen kysymykseen, yleistä avautumista näistä rekryistä. Olen tosiaan aika monta paikkaa hakenut ja monta olen myös saanut. Kysymyspatterit haastatteluista toiseen lähes identtisiä, herää kysymys tarvitaanko siihen edes ketään haastattelemaan, robotti hoitaisi sen homman halvemmalla ja tehokkaammin.
Nykyäänhän on muodikasta aluksi pyytää video hakijasta, tai vaihtoehtoisesti tehdä videohaastattelu. Siitä sitten näppärästi ryhmähaastatteluun ja pari kiekkaa vielä henk. koht haastatteluja.. Mitä vit?! Toimenkuva jotain sellaista mitä kuka tahansa pystyy tekemään, no saahan siinä rekryfirmat hyvää laskutusta, ei siinä mitään..
Paras omalle kohdalle osunut setti oli kun eräs headhuntteri soitteli että tälläinen paikka olisi kyseessä ja että kiinnostaako. No mikäs siinä, tapasin ensin tämän kaverin, sen jälkeen piti tehdä joku ihan mottipäinen luonne / älykkystesti, no ei siinä mitään. Testin jälkeen 100km päähän tapaamaan ko. firman toimaria ja tämän testin laatinutta tahoa, tunnin palaveri jonka ainut funktio oli käydä läpi nämä testin tulokset. Eikö ne olisi voineet siellä keskenään käydä niitä läpi ja valkata siitä jatkoon menijät, ilmeisesti ei. No siitä sitten KOKO päivän kestävään rekrytilaisuuteen taas 100km päähän, jossa oli useita hakijoita vielä mukana. Siinä sitten kierreltiin eri rasteja ja paras oli kun eräässä rastissa ko. firman myyntijohtaja tms. Heitti että myy mulle tää kynä?! Vissiin katseltu elokuvia hieman liikaa.. Vi*tuttaa vieläkin kun en siinä kohtaa lähtenyt jo kävelemään ulos koko hässäkästä. Toimenkuva oli myös sentyyppinen että elämäntilanteeni ei olisi edes mahdollistanut vastaanottaa ko. paikkaa. En tullut lopulta valituksi, paikkaan valittiin yks tuttu, mitä hieman ihmettelin, mutta ei sekään sinne mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin oman syntymäaikani ja annoin ex-puolison puhelinnumeron yhteystietona.
Hain paikkaa joka oli etukäteen mainostettu erittäin vaativaksi ja sitovaksi, joten haastattelu jännitti hirveästi. Haastattelija kysyi, että olenko valmis tekemään iltavuoron jälkeen aamuvuoron, johon vastasin että en usko että kovin usein jaksan. Olin hermostumisesta kutistuneilla aivoillani ajatellut kysymyksen väärin, eli aamuvuoron jälkeen putkeen iltavuoron. Sellaisia kun usein omassa työpaikassani vaadittiin ja oli todella rankkaa.
Sain työn korjattuani toki naurettavan mokani myös, mutta kyllä hävetti kun luulivat että normaalit työvuorot ovat no no :'D
Vierailija kirjoitti:
oltiin kaverin kaa 16 vuotiaita ja haimme ensimmäistä kesätyöpaikkaamme hautausmaalla. mentiin sitten yhdessä haastatteluun(iso virhe!). haastattelija-mies kysyi että miksi haluatte kesätöihin juuri hautausmaalle. Kaveri vastasi reippaasti :" koska olis kiva kesällä oleskella auringossa!" Ei saatu paikkaa :D
Jäin pohtimaan, että mikä olisi ollut oikea vastaus tuohon kysymykseen?
Olen kuullut että nykyään työhaastattelut on ihan ihme testejä, arviointeja jne. Voin hyvin kuvitella jos joku on hakenut jo montaa työpaikkaa, että siihen jatkuvaan testaamiseen ja arviointiin tympääntyy.
Yksi haastattelijoista oli tosi hyvännäköinen mies. Pyyhin kuolaa suupielistä hihoihini enkä vilkaissutkaan kahta muuta haastattelijaa. En kuunnellut osaa kysymyksistä, kun hymyilin hormonihuuruissani miekkoseen päin. En saanut paikkaa.
Nukahdin. Ihan kesken haastattelu. Siis sillälailla torkahdin hetkeksi. Olin valvonut erästä kirjallista työtä tehden ja oli univelkaa. Kerroin jälkikäteen haastattelussa mukanaolleelle hr ihmiselle. Eivät olleet edes huomanneet.