Kiusaaja avautuu

Pakko ottaa argumenttimoukari käteen: 

- Kiusaaja ei ole automaattisesti "olosuhteiden uhri". Minun kiusaajieni kirjo oli nimenomaan tavallisten perheiden molemmin puolin: myös luokan priimuksia, jotka nauttivat opettajien suosiota ja etenivät opinnoissaan pitkälle. Kiusaaja ei automaattisesti ole huonolla itsetunnolla varustettu. Alkoholistiperheen epävarma kiusaaja-Kalle on mahdollinen skenaario, mutta ei ainoa eikä edes iso osa totuutta. Eikä kyse ole edes mistään ultimaattisesta pahasta, vaan vallasta ja nokkimisjärjestyksestä. 

- Toisekseen: systemaattista kiusaamista ei saa vähätellä. Pahimmissa tapauksissa lapsi saa oikeasti pelätä, että kiusaaja työntää alas rappusia! Ja yhtä lailla systemaattinen henkinen väkivalta - porukoista ulos sysääminen, tavaroiden varastelu ja kätkeminen, nöyryyttäminen - on vakavaa ja asia, johon täytyy puuttua, ja siitä tulee voida rangaista. Kenessäkään ei ole niin perustavanlaatuista vikaa, että ansaitsisi tuollaisen kurimuksen koko peruskouluajalle, saati vielä pidemmälle! 

- ... Ja sitten se vaikein juttu: itse kiusattuna ymmärrän erittäin hyvin sen lukon, minkä kiusaaminen on jättänyt jäljelle. Ei useamman vuoden kiusaamista pysty noin vain jättämään taakseen ja jatkamaan onnellista elämää. Yhdellekään kiusaajalle ei tarvitse antaa anteeksi... Mutta: on tuhoisaa, jos jäädään siihen omaan katkeruuteen ja kostonhimoon. Tilanteet on hyväksyttävä ja jätettävä taakse, jos koskaan haluaa päästä eteenpäin. Se, että on ollut kiusattu, ei saa olla leima lopuksi ikää.

Ongelma vain on, että minä en rehellisesti tiedä siihen mitään helppoa ratkaisua. Minä kävin kouluni jälkeen pohjalla ja pääsin ylös vain lääkityksen avulla, jonka jälkeen pystyin jättämään ihan kaiken taakseni, jopa toivottamaan kiusaajilleni ihan kelpo elämää ja kokemaan itse uudelleen se elämä, josta pelkäsin jääneeni paitsi. Minä selvisin, ja toivon sydämestäni että kaikille olisi se polku edessä. :)

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:46"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:00"]

Ja vitut, vitut sanon minä. Helppo se on netissä uhota. Ihan varmaan teistäkin varajeesuksista suurin osa on sellaisia "ei meidän Esä-Pirkko jne." - tapauksia.  

[/quote]

Äläpäs nyt yleistä jos sellainen toimintapa tuntuu itsellesi luontevimmalta. Aina jos meidän lapset puhuu vähänkään negatiiviseen sävyyn jostain koulukaverista varmistan ihan oma-aloitteisesti että ethän missään tapauksessa kiusaa Perttiä ja kyselen kiusataanko Perttiä koulussa. Ja että siihen ei saa lähteä missään tapauksessa mukaan.

[/quote]

Ja sinä sinisilmäisesti uskot kaiken, mitä lapsesi sanoo. Tuskin kiusaajatkaan kotona rehvastelevat olevansa kiusattuja. Tosiasiassa jokaisessa piilee pieni kiusaaja, tilanteen niin osuessa. Samoin kuin lähes jokainen pettää kun tähdet ovat oikeassa asennossa.

[/quote]
Kolmas hyökkää tähän kränään: minun kiusaajani säännöllisesti kertoili äidilleen, kuinka hän oli minusta huolissaan ja halusi auttaa. Eikä hänen äitinsä koskaan saanut sitten tietää, että hänen oma lapsensa oli yksi pahimmista kiusaajista... :) Toisaalta: se äiti oli sinisilmäinen. Hän piti tarkkaa lukua jos hänen lapselleen tehtiin jotakin, mutta eihän kukaan rikkaa koskaan omassa silmässään näe.

Että puolensa ja puolensa. 

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 12:42"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:43"]Minusta on ihan selvää, että monet ovat lapsena kiusanneet oman pahan olonsa ja/tai kypsymättömyytensä vuoksi (tosin sekin on muistettava, että eivät kaikki huonon kodin kasvatit kiusaa). Mutta on myös totta, että a) kiusaaminen voi vaikuttaa kiusatun elämään vuosikaudet, jopa loppuelämän. Hän voi olla yksinäinen, onneton, pelokas, ahdistunut, masentunut, sen takia, mitä kiusaajat tekivät. Hän ei koskaan saa yhtä hyvää elämää kuin olisi saanut ilman kiusaamista. Teidän kiusaajien tulisi ymmärtää, että te olette toiminnallanne aiheuttaneet sen. Olitte nuoria ja ymmärtämättömiä, ok, mutta lopputulos on silti tosiasia: olette kurjistaneet jonkun loppuelämää tai jopa pilanneet sen.

Tämä ei tarkoita, että kiusaajia pitäisi aikuisena rangaista, kiusata tai usuttaa itsemurhaan. Mutta olisi valheellista sanoa, että ok, ei se niin paha juttu ollut, et oikeastaan tehnyt niin väärin tms. Sama koskee anteeksiantoa: teidän on pakko ymmärtää, että kiusattu ei ole välttämättä antanut teille anteeksi, eikä ehkä koskaan anna. Se on teidän teoistanne seurannut emotionaalinen fakta, ei teidän kiusaamista tai rankaisemista. 

Pointtini on, että katuvien kiusaajien tulisi itsensä hyväksyä se, mitä olette tehneet ja mitä seurauksia sillä on ollut. Ette voi vaatia muilta mitään, vain itseltänne. Olette kiusanneet, kiusatusta tuntuu nyt tältä, piste. Sitten mietitte, miten pääsette asian kanssa eteenpäin oman päänne sisällä. 

[/quote]

Luulen että kaikki kirjoittaneet kiusaajat ymmärtävät tämän, mutta raaka tosiasia on että katkeruus ei yksinkertaisesti lievennä ahdistusta. Toivon kiusatuille parempaa loppuelämää, siksi tahdon että jotkut katkerat rangaistusten vaatijat ymmärtäisivät, etteivät ole tällä hetkellä kypsempiä kuin ne kiusaajat aikoinaan.

[/quote]

Pointtini oli, että jokaisen on syytä tehdä tilinsä menneisyytensä kanssa ensisijaisesti oman päänsä sisällä (paitsi anteeksipyytäminen on kyllä hienosti ja oikein tehty). Katkeruus ei varmasti ole hyvästä, mutta ei ole sinun eikä entisten kiusaajien asia vaatia kiusatuilta katkeruudesta luopumista, anteeksiantoa, tai yhtään mitään. Jos tämä on jollekin ongelma, niin lienee hyvä idea etsiä keinoja tulla toimeen sen kanssa, ettei voi kontrolloida toisten ihmisten tunteita.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 08:16"]

Katkeraa porukkaa :D Luuleeko joku että kaikki koulukiusaajat ovat vain pahoja ja ansaitsevat rangaistuksen? Harvemmin kiusaajat avautuvat rankoista kokemuksistaan, ei kukaan kiusaa jos kaikki on kunnossa. 

[/quote]

Olisipa kiva tietää mikä asia Stubbilla oli epäkunnossa.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:46"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:05"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 13:00"]

Ja vitut, vitut sanon minä. Helppo se on netissä uhota. Ihan varmaan teistäkin varajeesuksista suurin osa on sellaisia "ei meidän Esä-Pirkko jne." - tapauksia.  

[/quote]

Äläpäs nyt yleistä jos sellainen toimintapa tuntuu itsellesi luontevimmalta. Aina jos meidän lapset puhuu vähänkään negatiiviseen sävyyn jostain koulukaverista varmistan ihan oma-aloitteisesti että ethän missään tapauksessa kiusaa Perttiä ja kyselen kiusataanko Perttiä koulussa. Ja että siihen ei saa lähteä missään tapauksessa mukaan.

[/quote]

Ja sinä sinisilmäisesti uskot kaiken, mitä lapsesi sanoo. Tuskin kiusaajatkaan kotona rehvastelevat olevansa kiusattuja. Tosiasiassa jokaisessa piilee pieni kiusaaja, tilanteen niin osuessa. Samoin kuin lähes jokainen pettää kun tähdet ovat oikeassa asennossa.

[/quote]

Niin? Sun alkuperäinen väite oli että jos mulle soittaisi kiusatun äiti, reaktioni olisi että ei meidän janipetteri. Kun oikeasti tiedän että se voi hyvin olla meidän janipetteri ja yritän parhaani mukaan estää sen jo etukäteen. Enempää en voi tehdä ennnekuin kiusatun äiti tai isä soittaa, eipä ole kuulunut sellaista.

142 kysyy: miksi alapeukut? 

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:39"]

Myös vallitseva oletus täällä siitä, että kaikkien kiusattujen elämä on lopullisesti pilalla on aivan uskomattoman naurettava. Marginaaliryhmälle koulukiusatuista tulee niin suuria ongelmia itsensä kanssa, että he toivovat aikuisena muiden kuolemaa. Ei kaikki koulukiusaus ole toisen elämän tuhoavaa vuosien nälvimistä ja fyysistä hakkaamista, vaan jotkut kokee kiusaamisen tapahtuneen jo hyvin pienistä asioista.

Aivan uskomattoman moni lapsi on kokenut joskus elämässään koulukiusausta, ja ihan hyvin ne porskuttaa eteenpäin edelleen. Moni kiusaaja ei itse tiedä kiusanneensa, ja usein tämä kiusattu järkyttyy kun kiusaajansa ei ole edes tajunnut kiusaavansa - eli helvetin moni koulukiusattu voi olla tiedostamattaan myös pilannut jonkun toisen elämää typerillä jutuillaan. Ei ihminen muista lapsuudestaan jokaista sanaa tai tekoa, ja on hyvin todennäköistä, että meistä aivan kaikki on tahallisesti tai tahattomasti kiusannut jotain toista jossain vaiheessa elämäämme. Eikä tämäkään mitenkään tarkoita, että kiusaaminen on mitenkään ok ja se pitäisi kaikille sallia - mutta joku raja tuolle jeesustelulle nyt oikeesti. Ei ne kiusatutkaan mitään Herran täydellisiä pieniä lampaita ole ollut, koska kukaan meistä ei ole.

Sillä tämä täysi lynkkaus meininki, kaikki koulukiusaajat hirteen vaan ilman mitään selittelyoikeuksia on aivan helvetin sairasta ja kuvottavaa.

106

[/quote]

En ole huomannut lynkkausmeininkiä enkä hirttotuomioiden vaatimisia yms. Yksi tai kaksi kirjoittajaa on toivonut karman lain toteutumista, vaikka eivät näemmä ihan ymmärrä mitä karman laki tarkoittaa. Ja muutamia muitakin katkeria viestejä on, mutta ei niissä läheskään kaikissa mitään pahaa toivota kenellekään. Itse toivoisin että kiusaajat eivät enää täällä syyllistäisi kiusattuja siitä että nämä eivät ole unohtaneet ja antaneet anteeksi. Toivoisin myös että kiusattujen kokemuksia ei vähäteltäisi väittämällä että kiusaajat eivät ole edes tienneet kiusaavansa - kiusaaminen on nimenomaan tietoista ja jatkuvaa toimintaa. 

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 14:47"][quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:39"]

Myös vallitseva oletus täällä siitä, että kaikkien kiusattujen elämä on lopullisesti pilalla on aivan uskomattoman naurettava. Marginaaliryhmälle koulukiusatuista tulee niin suuria ongelmia itsensä kanssa, että he toivovat aikuisena muiden kuolemaa. Ei kaikki koulukiusaus ole toisen elämän tuhoavaa vuosien nälvimistä ja fyysistä hakkaamista, vaan jotkut kokee kiusaamisen tapahtuneen jo hyvin pienistä asioista.

Aivan uskomattoman moni lapsi on kokenut joskus elämässään koulukiusausta, ja ihan hyvin ne porskuttaa eteenpäin edelleen. Moni kiusaaja ei itse tiedä kiusanneensa, ja usein tämä kiusattu järkyttyy kun kiusaajansa ei ole edes tajunnut kiusaavansa - eli helvetin moni koulukiusattu voi olla tiedostamattaan myös pilannut jonkun toisen elämää typerillä jutuillaan. Ei ihminen muista lapsuudestaan jokaista sanaa tai tekoa, ja on hyvin todennäköistä, että meistä aivan kaikki on tahallisesti tai tahattomasti kiusannut jotain toista jossain vaiheessa elämäämme. Eikä tämäkään mitenkään tarkoita, että kiusaaminen on mitenkään ok ja se pitäisi kaikille sallia - mutta joku raja tuolle jeesustelulle nyt oikeesti. Ei ne kiusatutkaan mitään Herran täydellisiä pieniä lampaita ole ollut, koska kukaan meistä ei ole.

Sillä tämä täysi lynkkaus meininki, kaikki koulukiusaajat hirteen vaan ilman mitään selittelyoikeuksia on aivan helvetin sairasta ja kuvottavaa.

106

[/quote]

En ole huomannut lynkkausmeininkiä enkä hirttotuomioiden vaatimisia yms. Yksi tai kaksi kirjoittajaa on toivonut karman lain toteutumista, vaikka eivät näemmä ihan ymmärrä mitä karman laki tarkoittaa. Ja muutamia muitakin katkeria viestejä on, mutta ei niissä läheskään kaikissa mitään pahaa toivota kenellekään. Itse toivoisin että kiusaajat eivät enää täällä syyllistäisi kiusattuja siitä että nämä eivät ole unohtaneet ja antaneet anteeksi. Toivoisin myös että kiusattujen kokemuksia ei vähäteltäisi väittämällä että kiusaajat eivät ole edes tienneet kiusaavansa - kiusaaminen on nimenomaan tietoista ja jatkuvaa toimintaa. 

[/quote]

Miksi sitten niin moni kiusaaja ei tiedä kiusanneensa?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 11:26"]

tutkimusten mukaan kiusaajat ovat usein itse entisiä kiusattuja. Tätä keskustelua seuranneena ymmärrän ilmiötä paljon aiempaa paremmin.

[/quote]

Ei monista kiusatuista olisi kiusaamaan toisia kun pelkäävät ihmisiä. Tutkimuksethan onkin tehty kiusaajista, ei kiusatuista. Olisi kiva tietää minkälaista kiusaamista kiusatut ovat kokeneet ja minkä ikäisinä ennen kuin heistä itsestään tuli kiusaajia. 

Toisella palstalla kiusattuja syytettiin uhriutumisesta, mutta eikö ole parempi uhriutua kuin alkaa kiusaajaksi - ainakin muiden kannalta.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2014 klo 14:35"]

142 kysyy: miksi alapeukut? 

[/quote]

Ihmettelen samaa. Joko kiusaajien tai toisten kiusattujen mielestä kiusattu ei saa selviytyä? 

Käsittämättömät määrät ihmisiä on pikkarit solmussa kun joku vähän mainitsee karman lain. Miten te ootte noin herkkänahkaisia? Hankkikaa nyt hyvät ihmiset itsetunto ja niin edelleen, ettei ihan joka pikkujutusta tarvi ruveta nyyhkimään.

No voi hellanlettat, että ihan rankka lapsuus.

Minullakin oli vaikea lapsuus, mutta ehkä myös sen takia ei olisi tullut mieleenkään alkaa kiusaamaan muita, koska tiesin miten paska olo itselläni oli kotiolojen takia. En halunnut kenenkään muun kokevan sitä samaa.

Vierailija kirjoitti:

Huh huh. Mikä ketju. En ole ollut kiusaaja, ja olen vaan välillä joutunut kiusaamisen uhriksi silleen pienimuotoisesti, mutta en ikinä systemaattisesti. Meidän luokalla oli yksi kiusattu tyttö; jonka kanssa välillä olin kaveri, välillä en (koska ilmeisesti kiusaaminen vaikutti häneen niin, että herkästi kun ystävystyttiin, yritti tehdä minusta sitä luokan "kiusattua").

Mietinpä vaan, että kuinkahan monet täällä huutelijat on itse myöskin kiusanneet; puolet minua kiusanneista ei ikinä edes myöntäisi kiusanneen, ja tuo varsinainen "kiusattu" ei taatusti ikinä myöntäisi, kuinka ilkeä oli minua kohtaan, haukkui minua muille köyhäksi, haukkui ulkonäköäni jne. Erona on, että minä tiedän miksi hän niin teki! Vaikka hän ei ikinä minulta pyytäisi anteeksi, niin sympatiani ovat hänen puolellaan. Minä olen kyllä pyytänyt anteeksi; vaikka en edes ollut varsinaisesti kiusaaja, en vain halunnut kyseisten tapahtumien jälkeen olla hänen kaveri, jolloin hän jäi yksin.

Ihan sairasta muuten ajatella, että esim alkoholistiperheessä kasvaminen ei olisi itsessän jo helvetinmoinen rangaistus. Sellaiset ei todellakaan tiedä mistä puhuu, jos eivät ymmärrä sitä loppuelämän perusturvallisuudesn katoamista, luottamuksen puutetetta, paskaa itsetuntoa. Paljonpa ootte kasvaneet ihmisinä kun tuollaisia huutelette. Mä en ihan oikeasti tän ketjun luettuani tunne sympatiaa enää yhtään entistä koulukiusattua kohtaan. Hyi hitto, että ihmisluonne osaa olla paska. Meinaatte, että se jatkuva koulukiusaus olisi pahempaa kuin esimerkiksi jatkuva vanhempien tekemä pahoinpitely, joissain tapauksissa hyväksikäyttö, nälkä, pelko jne. En yhtään vähättele koulukiusaamisen aiheuttamia traumoja, mutta aika hurjaa, että vanhempien alkoholismia ei pidetä minään; siis kun puhutaan ihan kunnon totaali juoppoudesta, eikä mistään porvariäidin viinitissuttelusta perjantaisin.

Ihan oikein kiusaajallehan tuo on.

Ja sieltähän se juontaa juurensa se kiusaamistoimintakin, ajattelutaso kun on samaa kuin vanhemmilla...    :D

Vierailija kirjoitti:

Huh huh. Mikä ketju. En ole ollut kiusaaja, ja olen vaan välillä joutunut kiusaamisen uhriksi silleen pienimuotoisesti, mutta en ikinä systemaattisesti. Meidän luokalla oli yksi kiusattu tyttö; jonka kanssa välillä olin kaveri, välillä en (koska ilmeisesti kiusaaminen vaikutti häneen niin, että herkästi kun ystävystyttiin, yritti tehdä minusta sitä luokan "kiusattua").

Mietinpä vaan, että kuinkahan monet täällä huutelijat on itse myöskin kiusanneet; puolet minua kiusanneista ei ikinä edes myöntäisi kiusanneen, ja tuo varsinainen "kiusattu" ei taatusti ikinä myöntäisi, kuinka ilkeä oli minua kohtaan, haukkui minua muille köyhäksi, haukkui ulkonäköäni jne. Erona on, että minä tiedän miksi hän niin teki! Vaikka hän ei ikinä minulta pyytäisi anteeksi, niin sympatiani ovat hänen puolellaan. Minä olen kyllä pyytänyt anteeksi; vaikka en edes ollut varsinaisesti kiusaaja, en vain halunnut kyseisten tapahtumien jälkeen olla hänen kaveri, jolloin hän jäi yksin.

Ihan sairasta muuten ajatella, että esim alkoholistiperheessä kasvaminen ei olisi itsessän jo helvetinmoinen rangaistus. Sellaiset ei todellakaan tiedä mistä puhuu, jos eivät ymmärrä sitä loppuelämän perusturvallisuudesn katoamista, luottamuksen puutetetta, paskaa itsetuntoa. Paljonpa ootte kasvaneet ihmisinä kun tuollaisia huutelette. Mä en ihan oikeasti tän ketjun luettuani tunne sympatiaa enää yhtään entistä koulukiusattua kohtaan. Hyi hitto, että ihmisluonne osaa olla paska. Meinaatte, että se jatkuva koulukiusaus olisi pahempaa kuin esimerkiksi jatkuva vanhempien tekemä pahoinpitely, joissain tapauksissa hyväksikäyttö, nälkä, pelko jne. En yhtään vähättele koulukiusaamisen aiheuttamia traumoja, mutta aika hurjaa, että vanhempien alkoholismia ei pidetä minään; siis kun puhutaan ihan kunnon totaali juoppoudesta, eikä mistään porvariäidin viinitissuttelusta perjantaisin.

No yhyy. Miksi luulet, että kiusattuja kiinnostaisi kiusaajan "ongelmat" tai perhe-elämä?

Silti pidän paljon pahempina vielä aikuiskiusaajia eli työpaikkakiusaajia. Kaikkien tulisi se osalta katsoa peiliin, vaikutanko negatiivisesti vai positiivisesti työpaikan ilmapiiriin ja muiden työmotivaatioon/jaksamiseen. Juoruilenko ja puhun pahaa selän takana tms.

Kysymys on hankala: missä vaiheessa elämää voi vedota omaan ongelmaisuuteen, missä ei? Ihmisestä ei koskaan tule täydellistä mutta minun, koulukiusatun, on edelleen, vajaan 40 vuoden iässä, äärimmäisen vaikea antaa anteeksi kiusaajalle joka osoitti teini-iässä sadistisia taipumuksia kiusaamistavoissaan, ja suurta manipulointikykyä. 

Ehkä sekä meille kiusatuille että entisille kiusaajille jotka ap:n tavoin katuvat, tärkein opetus on tämänhetkisen tunnekokemuksen hyväksyminen. Se on ollut minulle kiusaamista seuranneiden ja vuosikausia kestäneiden terapioiden opetus: ihminen joka hyväksyy tässä hetkessä koetun tunnekokemuksensa eikä lähde vähättelemään, tuomitsemaan tai hyökkäämään, on oikeilla jäljillä ja voi siirtyä eteenpäin, ehjempänä.

Vierailija kirjoitti:

Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.

Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.

Voi Jeesus mitä tyhjänpäiväistä lätinää! Kukaan ei oikeasti kirjoita noin, mutta kaikki porvoolaiset kirjoittaa. On niin huono provo,vettä hävettää sun puolesta. 🤧

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:06"]

Vaikka en itse koulukiusaamista mitenkään hyväksy, niin en silti koe, että mieheni tulisi ikuisesti kärsiä lapsena tekemästään virheestä. Ei hän muutenkaan ole enää se sama lapsi, joka nukkui metsässä öitään vanhemmiltana piilossa.

 

Sääli että sen uhrit voi kuitenkin kärsiä koko elämänsä ja terapiankin jälkeen vielä jäädä vaillinaiseksi siinä suhteessa mitä heistä olisi voinut tulla.

Niin voi.

En kuitenkaan ihan tiedä, että mitä haet tällä takaa. Pitäisikö mieheni tappaa, koska hän on äärimmäisen vaikeassa lapsuudessaan mokannut ja aiheuttanut siten toiselle harmia? Vai pitäisikö hänen halvaantua tai alkoholisoitua, masentua kotiinsa, koska on yli 20 vuotta sitten tehnyt väärin?

Kannatatko kuolemanrangaistusta, silmä silmästä? Ihan kaikessa? Joku ajaa autolla huolimattomuuttaan lapsesi yli, aja sinäkin autolla hänen lapsen yli?

Miehesi näyttää selviytyneen hyvin kiusaajan roolistaan ilman psyykkisiä ongelmia. Niin eivät ole välttämättä hänen uhrinsa. Sen vuoksi ihmiset täällä ovat vihaisia, minkä varmaan ymmärrät.

Jos olisit suhteessa miehesi uhrin kanssa, et välttämättä olisi yhtä ymmärtäväinen.

Porvoolainen onkija taas asialla. Vähän yritystä hei. Jotnkin niin noloja nää sun jatkuvat 0/5 aloitukset. Treenaa treenaa!!!! Kyllä sä joskus opit.

Nyt sä et vaan osaa ;)))) *Hymy* 

Kyynel. Hihihi.

Toivon ap:lle kaikkea sitä, mitä hän on toivonut kuvittelmilleen vihamiehilleen. Kymmenkertaisena. Hyvää hyville, pahaa pahoille. Ja itsehän he omaan vihaansa lopulta tukahtuvatkin. Pikkunäppärät vihulaiset.

Jeesus sanoi: Rakastakaa vihollisianne kätkee salaisuuden, jonka vain salatut ymmärtävät. Ns kiusaajilla ei ole tällaisiin ihmisiin mitään valtaa ja sekös heitä potuttaa. Kuumia tulihiiliä kasaa päällensä, kun vastaavatkin pahaan hyvällä. 

Jeesuksen sanat ovat kaikki geniaaleja ja vain ääliö on niitä ymmärtämättä ja siksi elääkin alituisessa koston kierteessä.

Good luck with that.

 Boy.

:)