Lue keskustelun säännöt.
Kiusaaja avautuu
06.05.2014 |
Näitä kiusaamisketjuja lukiessani olen pysähtynyt miettimään ja muistelemaan omia koulu-, lähinnä yläasteaikojani. Lapsuuteni oli todella rankka alkoholistiperheessä kasvaneena. Yritin ja pitkään siinä onnistuinkin, olemaan kiltti, näkymätön ja mahdollisimman vähän vaivaksi. Möykky sisälläni kuitenkin kasvoi ja lopulta kasiluokalla purkautui toisen hiljaisen kiusaamisena. Toimintani oli välillä todella rankkaa ja kauheaa. Muistan sen hetken mielihyvän ja mittaamattoman pahan olon ja katumuksen jälkikäteen, kunnes koitti uusi päivä ja uudet teot. Lopulta lopetin ja vuosien päästä olen myös pyytänyt anteeksi. En saanut, minkä tavallaan ymmärrän.
Kuitenkin nämä keskustelut ja toiveet kiusaajan halvaantumisesta jne. saavat minut nyt äitinä tavattoman surulliseksi. Minäkin olisin aikoinani tarvinnut tukea, en vain rangaistuksia ja häpeää.
Kommentit (219)
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:37"]
Joku sanoi tuolla aiemmassa ketjussa, että entiset kiusatut on tulevia kiusaajia.
[/quote]
Siis tämä on muuten täysin totta joidenkin ihmisten kohdalla. Muistan itse heti äkkiseltään neljä ihmistä, jotka vastaavat täysin tätä kuvausta = yläasteelta, lukiosta, ammattikorkeasta ja ihan muista piireistä aikuisiältä. Kaikki on olleet käytökseltään aika ilmiselvästi aiemmin koulukiusattuja, ja hyvin vihamielisiä/epäkohteliaita uusia ihmisiä kohtaan, vaikka vastapuoli olisi täysin ystävällisenä ja vilpittömänä liikkeellä. Ystävälliset eleet torpattiin töksäyttelyllä, ja sama kierre vaan jatkui - he jäivät ulkopuolelle ja yksin.
Eniten mieleeni jäi ammattikorkeasta yksi tyttö, jota on aivan varmana kiusattu koulussa ja paljon nuorempana. Hän oli aivan äärimmäisen tyly ja epäkohtelias muille, ja täysin ilman syytä. Jossain vaiheessa hän alkoi minua kohtaan oleen aika ns neutraali ja jopa vähän "kaveerasi" kanssani, mutta haukkui jatkuvasti muita opiskelutovereitamme ja sellainen tietynlainen vihamielisyys muita kohtaan - varsinkin näistä ryhmän sosiaalisimpia kohtaan - paistoi asenteesta todella paljon läpi. En halunnut itsekään viettää hänen kanssaan aikaa, koska hän oli yksinkertaisesti niin katkeroitunut muita ihmisiä kohtaan, sen oman menneisyytensä vuoksi. Eihän hänestä kukaan lopulta pitänytkään, ja vaikka siellä ei onneksi mitään "kiusaamista" ollut, niin ulkopuolelle tämä tyttö jäi lopulta täysin, koska kaikki pitivät häntä epäkohteliaana ja ikävänä ihmisenä. Nyt kun alan ihan tarkemmin miettimään tilannetta, niin varmasti tyttö koki senkin ulkopuolisuuden lopulta sinä samana kiusaamisena, vaikka ulkopuolelle jääminen johtui täysin hänen omasta ilkeästä käyttäytymisestään - hänestä oli tullut se "kiusaaja". Aika surullinen jatkumo, joskaan en yhtään ihmettele miten näin voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi joo. Harmi kun natsejakin keskitysleirien jälkeen laitettiin kärsimään eikä vain voivoteltu että voivoi kun olisitte niin tarvinneet tukea.
Mutta ettekö usko että kiusaaja voi muuttua? Eikö teidänkin olisi helpompi päästä yli jos vaikka puhuisitte asiasta kiusaajan kanssa. Selvittäisitte asiat.
Mutta ettekö usko että kiusaaja voi muuttua? Eikö teidänkin olisi helpompi päästä yli jos vaikka puhuisitte asiasta kiusaajan kanssa. Selvittäisitte asiat.
Symppis! En tajua miksi kiusaajat eivät voisi olla empaattisia ja herkkiä myöhemmällä iällä. Itse en edes tunnista teini-minääni samaksi ihmiseksi kuin mitä nyt olen. En edes tajua miten olen silloin ajattelut asioita niin kuin silloin ajattelin. En ole kiusaaja enkä kiusattu. Olen se "annan tapahtua"-tyyppi. Mutta yhtä kiusattua muistellessa oli itse narsisti josta kukaan ei pitänyt. Ilman syytä ei häntä kiusattu. Itse sanoi ensimmäisen sanan ja siihen vastatessa loukkaantui ja meni itkemään opelle ja unohti kertoa mistä kaikki alkoi. Muut sai paskaa niskaan kun hänellä oli opettajan selän takana riivatun ilkeä hymy huulilla ja varmasti sai orgasmin niistä tilanteista. Mutta tämä vain YKSI tapaus ja kaikki viattoman hiljaisen tai muun erilaisen kiusaamista en hyväksy, mutta sinusilmäisenä kyllä uskon että ihmiset muuttuu ja teiniys on on sairaus ja aivojen tilapäishäiriö!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:37"]
Joku sanoi tuolla aiemmassa ketjussa, että entiset kiusatut on tulevia kiusaajia.
[/quote]
Siis tämä on muuten täysin totta joidenkin ihmisten kohdalla. Muistan itse heti äkkiseltään neljä ihmistä, jotka vastaavat täysin tätä kuvausta = yläasteelta, lukiosta, ammattikorkeasta ja ihan muista piireistä aikuisiältä. Kaikki on olleet käytökseltään aika ilmiselvästi aiemmin koulukiusattuja, ja hyvin vihamielisiä/epäkohteliaita uusia ihmisiä kohtaan, vaikka vastapuoli olisi täysin ystävällisenä ja vilpittömänä liikkeellä. Ystävälliset eleet torpattiin töksäyttelyllä, ja sama kierre vaan jatkui - he jäivät ulkopuolelle ja yksin.
Eniten mieleeni jäi ammattikorkeasta yksi tyttö, jota on aivan varmana kiusattu koulussa ja paljon nuorempana. Hän oli aivan äärimmäisen tyly ja epäkohtelias muille, ja täysin ilman syytä. Jossain vaiheessa hän alkoi minua kohtaan oleen aika ns neutraali ja jopa vähän "kaveerasi" kanssani, mutta haukkui jatkuvasti muita opiskelutovereitamme ja sellainen tietynlainen vihamielisyys muita kohtaan - varsinkin näistä ryhmän sosiaalisimpia kohtaan - paistoi asenteesta todella paljon läpi. En halunnut itsekään viettää hänen kanssaan aikaa, koska hän oli yksinkertaisesti niin katkeroitunut muita ihmisiä kohtaan, sen oman menneisyytensä vuoksi. Eihän hänestä kukaan lopulta pitänytkään, ja vaikka siellä ei onneksi mitään "kiusaamista" ollut, niin ulkopuolelle tämä tyttö jäi lopulta täysin, koska kaikki pitivät häntä epäkohteliaana ja ikävänä ihmisenä. Nyt kun alan ihan tarkemmin miettimään tilannetta, niin varmasti tyttö koki senkin ulkopuolisuuden lopulta sinä samana kiusaamisena, vaikka ulkopuolelle jääminen johtui täysin hänen omasta ilkeästä käyttäytymisestään - hänestä oli tullut se "kiusaaja". Aika surullinen jatkumo, joskaan en yhtään ihmettele miten näin voi käydä.
[/quote]
Mun mielestä tätä ihmistä ei kuitenkaan voi sanoa kiusaajaksi. Kiusaaminen on ihan eri tason suunnitelmallista toimintaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse koulukiusattu, en kovin rankasti, mutta selvästi huonompaa kastia läpi koko kouluajan, eikä sellaiseen mitenkään puututtu. Kärsin yhä huonohkosta itsetunnosta. Luulen, että kiusaajissa on jotenkin "pahoja" ihmisiä, ei kaikkea voi laittaa kypsymättömyyden piikkiin. Mutta sitten on ap:n tapaisia ihmisiä, joilla ei ole ollut lapsen/nuoren resursseilla mahdollisuuksia toimia sen paremmin, eivät ole kiusanneet muuten vaan ja huvikseen vaan omaa tuskaansa, enkä voi ajatella ap:n olevan paha. Ymmärsitkin sen, ettei kiusattu voinut ehkä antaa anteeksi, mutta oli silti hyvä, että pyysit anteeksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi, luo lastesi kautta hyvää tähän maailmaan :) Siihen, mitä itse koit lapsena ja siihen, mitä kiusaamasi koki, olisi aikuisten pitänyt puuttua.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:37"]
Joku sanoi tuolla aiemmassa ketjussa, että entiset kiusatut on tulevia kiusaajia.
[/quote]
Siis tämä on muuten täysin totta joidenkin ihmisten kohdalla. Muistan itse heti äkkiseltään neljä ihmistä, jotka vastaavat täysin tätä kuvausta = yläasteelta, lukiosta, ammattikorkeasta ja ihan muista piireistä aikuisiältä. Kaikki on olleet käytökseltään aika ilmiselvästi aiemmin koulukiusattuja, ja hyvin vihamielisiä/epäkohteliaita uusia ihmisiä kohtaan, vaikka vastapuoli olisi täysin ystävällisenä ja vilpittömänä liikkeellä. Ystävälliset eleet torpattiin töksäyttelyllä, ja sama kierre vaan jatkui - he jäivät ulkopuolelle ja yksin.
Eniten mieleeni jäi ammattikorkeasta yksi tyttö, jota on aivan varmana kiusattu koulussa ja paljon nuorempana. Hän oli aivan äärimmäisen tyly ja epäkohtelias muille, ja täysin ilman syytä. Jossain vaiheessa hän alkoi minua kohtaan oleen aika ns neutraali ja jopa vähän "kaveerasi" kanssani, mutta haukkui jatkuvasti muita opiskelutovereitamme ja sellainen tietynlainen vihamielisyys muita kohtaan - varsinkin näistä ryhmän sosiaalisimpia kohtaan - paistoi asenteesta todella paljon läpi. En halunnut itsekään viettää hänen kanssaan aikaa, koska hän oli yksinkertaisesti niin katkeroitunut muita ihmisiä kohtaan, sen oman menneisyytensä vuoksi. Eihän hänestä kukaan lopulta pitänytkään, ja vaikka siellä ei onneksi mitään "kiusaamista" ollut, niin ulkopuolelle tämä tyttö jäi lopulta täysin, koska kaikki pitivät häntä epäkohteliaana ja ikävänä ihmisenä. Nyt kun alan ihan tarkemmin miettimään tilannetta, niin varmasti tyttö koki senkin ulkopuolisuuden lopulta sinä samana kiusaamisena, vaikka ulkopuolelle jääminen johtui täysin hänen omasta ilkeästä käyttäytymisestään - hänestä oli tullut se "kiusaaja". Aika surullinen jatkumo, joskaan en yhtään ihmettele miten näin voi käydä.
[/quote]
Mun mielestä tätä ihmistä ei kuitenkaan voi sanoa kiusaajaksi. Kiusaaminen on ihan eri tason suunnitelmallista toimintaa.
[/quote]
Ainakin toisesta ketjusta olen hyvin voimakkaasti sanonut kuvan, että kiusaaminen on kiusaamista vaikka se olisi kuinka "pientä". Jatkuva muiden mollaaminen, epäkohteliaisuus ja arvostelu mielestäni lasketaan siihen. Tämä tyttö koitti ihan järjestelmällisesti "käännyttää" minuakin niitä muita vastaan, täysin ilman syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies on ollut koulukiusaaja. Ei ilmeisesti mikään pahin mahdollinen, mutta kuitenkin. Kasvanut todella rikkinäisessä alkoholistiperheessä. Meinasin silti lentää perseelleni kun hän tästä minulle kertoi, en olisi ikimaailmassa uskonut tätä hänestä.
Vaikka en itse koulukiusaamista mitenkään hyväksy, niin en silti koe, että mieheni tulisi ikuisesti kärsiä lapsena tekemästään virheestä. Ei hän muutenkaan ole enää se sama lapsi, joka nukkui metsässä öitään vanhemmiltana piilossa.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:37"]
Joku sanoi tuolla aiemmassa ketjussa, että entiset kiusatut on tulevia kiusaajia.
[/quote]
Siis tämä on muuten täysin totta joidenkin ihmisten kohdalla. Muistan itse heti äkkiseltään neljä ihmistä, jotka vastaavat täysin tätä kuvausta = yläasteelta, lukiosta, ammattikorkeasta ja ihan muista piireistä aikuisiältä. Kaikki on olleet käytökseltään aika ilmiselvästi aiemmin koulukiusattuja, ja hyvin vihamielisiä/epäkohteliaita uusia ihmisiä kohtaan, vaikka vastapuoli olisi täysin ystävällisenä ja vilpittömänä liikkeellä. Ystävälliset eleet torpattiin töksäyttelyllä, ja sama kierre vaan jatkui - he jäivät ulkopuolelle ja yksin.
Eniten mieleeni jäi ammattikorkeasta yksi tyttö, jota on aivan varmana kiusattu koulussa ja paljon nuorempana. Hän oli aivan äärimmäisen tyly ja epäkohtelias muille, ja täysin ilman syytä. Jossain vaiheessa hän alkoi minua kohtaan oleen aika ns neutraali ja jopa vähän "kaveerasi" kanssani, mutta haukkui jatkuvasti muita opiskelutovereitamme ja sellainen tietynlainen vihamielisyys muita kohtaan - varsinkin näistä ryhmän sosiaalisimpia kohtaan - paistoi asenteesta todella paljon läpi. En halunnut itsekään viettää hänen kanssaan aikaa, koska hän oli yksinkertaisesti niin katkeroitunut muita ihmisiä kohtaan, sen oman menneisyytensä vuoksi. Eihän hänestä kukaan lopulta pitänytkään, ja vaikka siellä ei onneksi mitään "kiusaamista" ollut, niin ulkopuolelle tämä tyttö jäi lopulta täysin, koska kaikki pitivät häntä epäkohteliaana ja ikävänä ihmisenä. Nyt kun alan ihan tarkemmin miettimään tilannetta, niin varmasti tyttö koki senkin ulkopuolisuuden lopulta sinä samana kiusaamisena, vaikka ulkopuolelle jääminen johtui täysin hänen omasta ilkeästä käyttäytymisestään - hänestä oli tullut se "kiusaaja". Aika surullinen jatkumo, joskaan en yhtään ihmettele miten näin voi käydä.
[/quote]
Mun mielestä tätä ihmistä ei kuitenkaan voi sanoa kiusaajaksi. Kiusaaminen on ihan eri tason suunnitelmallista toimintaa.
[/quote]
Ainakin toisesta ketjusta olen hyvin voimakkaasti sanonut kuvan, että kiusaaminen on kiusaamista vaikka se olisi kuinka "pientä". Jatkuva muiden mollaaminen, epäkohteliaisuus ja arvostelu mielestäni lasketaan siihen. Tämä tyttö koitti ihan järjestelmällisesti "käännyttää" minuakin niitä muita vastaan, täysin ilman syytä.
[/quote]
Mutta eihän se mollanut niitä päin naamaa muiden läsnäollessa ja nauraessa? Nää "kiusatut" tuskin edes tiesivät tulleensa kiusatuiksi... Ei kukaan koe sitä henkilökohtaiseksi vuosia jatkuvaksi kiusaamiseksi ja eristämiseksi jos joku selvästi mielenterveysongelmainen ihminen on epäystävällinen KAIKILLE.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:06"]
Vaikka en itse koulukiusaamista mitenkään hyväksy, niin en silti koe, että mieheni tulisi ikuisesti kärsiä lapsena tekemästään virheestä. Ei hän muutenkaan ole enää se sama lapsi, joka nukkui metsässä öitään vanhemmiltana piilossa.
[/quote]
Sääli että sen uhrit voi kuitenkin kärsiä koko elämänsä ja terapiankin jälkeen vielä jäädä vaillinaiseksi siinä suhteessa mitä heistä olisi voinut tulla.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:06"]
Vaikka en itse koulukiusaamista mitenkään hyväksy, niin en silti koe, että mieheni tulisi ikuisesti kärsiä lapsena tekemästään virheestä. Ei hän muutenkaan ole enää se sama lapsi, joka nukkui metsässä öitään vanhemmiltana piilossa.
[/quote]
Sääli että sen uhrit voi kuitenkin kärsiä koko elämänsä ja terapiankin jälkeen vielä jäädä vaillinaiseksi siinä suhteessa mitä heistä olisi voinut tulla.
[/quote]
Niin voi.
En kuitenkaan ihan tiedä, että mitä haet tällä takaa. Pitäisikö mieheni tappaa, koska hän on äärimmäisen vaikeassa lapsuudessaan mokannut ja aiheuttanut siten toiselle harmia? Vai pitäisikö hänen halvaantua tai alkoholisoitua, masentua kotiinsa, koska on yli 20 vuotta sitten tehnyt väärin?
Kannatatko kuolemanrangaistusta, silmä silmästä? Ihan kaikessa? Joku ajaa autolla huolimattomuuttaan lapsesi yli, aja sinäkin autolla hänen lapsen yli?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:06"]
Vaikka en itse koulukiusaamista mitenkään hyväksy, niin en silti koe, että mieheni tulisi ikuisesti kärsiä lapsena tekemästään virheestä. Ei hän muutenkaan ole enää se sama lapsi, joka nukkui metsässä öitään vanhemmiltana piilossa.
[/quote]
Sääli että sen uhrit voi kuitenkin kärsiä koko elämänsä ja terapiankin jälkeen vielä jäädä vaillinaiseksi siinä suhteessa mitä heistä olisi voinut tulla.
[/quote]
Niin voi.
En kuitenkaan ihan tiedä, että mitä haet tällä takaa. Pitäisikö mieheni tappaa, koska hän on äärimmäisen vaikeassa lapsuudessaan mokannut ja aiheuttanut siten toiselle harmia? Vai pitäisikö hänen halvaantua tai alkoholisoitua, masentua kotiinsa, koska on yli 20 vuotta sitten tehnyt väärin?
Kannatatko kuolemanrangaistusta, silmä silmästä? Ihan kaikessa? Joku ajaa autolla huolimattomuuttaan lapsesi yli, aja sinäkin autolla hänen lapsen yli?
[/quote]
Noh, reiluinta olisi jos teidän lapsia kiusattaisiin, mutta eihän elämä niin toimi. Hyvä sinänsä teidän lasten kannalta. Jollei ne sitten ole ottaneet isukista mallia.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:06"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:57"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:55"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 21:37"]
Joku sanoi tuolla aiemmassa ketjussa, että entiset kiusatut on tulevia kiusaajia.
[/quote]
Siis tämä on muuten täysin totta joidenkin ihmisten kohdalla. Muistan itse heti äkkiseltään neljä ihmistä, jotka vastaavat täysin tätä kuvausta = yläasteelta, lukiosta, ammattikorkeasta ja ihan muista piireistä aikuisiältä. Kaikki on olleet käytökseltään aika ilmiselvästi aiemmin koulukiusattuja, ja hyvin vihamielisiä/epäkohteliaita uusia ihmisiä kohtaan, vaikka vastapuoli olisi täysin ystävällisenä ja vilpittömänä liikkeellä. Ystävälliset eleet torpattiin töksäyttelyllä, ja sama kierre vaan jatkui - he jäivät ulkopuolelle ja yksin.
Eniten mieleeni jäi ammattikorkeasta yksi tyttö, jota on aivan varmana kiusattu koulussa ja paljon nuorempana. Hän oli aivan äärimmäisen tyly ja epäkohtelias muille, ja täysin ilman syytä. Jossain vaiheessa hän alkoi minua kohtaan oleen aika ns neutraali ja jopa vähän "kaveerasi" kanssani, mutta haukkui jatkuvasti muita opiskelutovereitamme ja sellainen tietynlainen vihamielisyys muita kohtaan - varsinkin näistä ryhmän sosiaalisimpia kohtaan - paistoi asenteesta todella paljon läpi. En halunnut itsekään viettää hänen kanssaan aikaa, koska hän oli yksinkertaisesti niin katkeroitunut muita ihmisiä kohtaan, sen oman menneisyytensä vuoksi. Eihän hänestä kukaan lopulta pitänytkään, ja vaikka siellä ei onneksi mitään "kiusaamista" ollut, niin ulkopuolelle tämä tyttö jäi lopulta täysin, koska kaikki pitivät häntä epäkohteliaana ja ikävänä ihmisenä. Nyt kun alan ihan tarkemmin miettimään tilannetta, niin varmasti tyttö koki senkin ulkopuolisuuden lopulta sinä samana kiusaamisena, vaikka ulkopuolelle jääminen johtui täysin hänen omasta ilkeästä käyttäytymisestään - hänestä oli tullut se "kiusaaja". Aika surullinen jatkumo, joskaan en yhtään ihmettele miten näin voi käydä.
[/quote]
Mun mielestä tätä ihmistä ei kuitenkaan voi sanoa kiusaajaksi. Kiusaaminen on ihan eri tason suunnitelmallista toimintaa.
[/quote]
Ainakin toisesta ketjusta olen hyvin voimakkaasti sanonut kuvan, että kiusaaminen on kiusaamista vaikka se olisi kuinka "pientä". Jatkuva muiden mollaaminen, epäkohteliaisuus ja arvostelu mielestäni lasketaan siihen. Tämä tyttö koitti ihan järjestelmällisesti "käännyttää" minuakin niitä muita vastaan, täysin ilman syytä.
[/quote]
Mutta eihän se mollanut niitä päin naamaa muiden läsnäollessa ja nauraessa? Nää "kiusatut" tuskin edes tiesivät tulleensa kiusatuiksi... Ei kukaan koe sitä henkilökohtaiseksi vuosia jatkuvaksi kiusaamiseksi ja eristämiseksi jos joku selvästi mielenterveysongelmainen ihminen on epäystävällinen KAIKILLE.
[/quote]
Ei kai kaikki kiusaajat naura kiusatulle päin naamaa kaikkien edestä? Eikös henkistä väkivaltaa ole aika monen moista. Mutta valitettavasti kyllä tällä tytöllä oli hampaissansa etenkin kaksi tiettyä ihmistä, ketä hän mustanmaalasi ihan järjestelmällisesti. Siinä vaiheessa kaikki oli kuitenkin jo niin fiksuja, ettei kukaan lähtenyt tähän mukaan ja kiusaaja jäi yksin.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:14"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:09"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:06"]
Vaikka en itse koulukiusaamista mitenkään hyväksy, niin en silti koe, että mieheni tulisi ikuisesti kärsiä lapsena tekemästään virheestä. Ei hän muutenkaan ole enää se sama lapsi, joka nukkui metsässä öitään vanhemmiltana piilossa.
[/quote]
Sääli että sen uhrit voi kuitenkin kärsiä koko elämänsä ja terapiankin jälkeen vielä jäädä vaillinaiseksi siinä suhteessa mitä heistä olisi voinut tulla.
[/quote]
Niin voi.
En kuitenkaan ihan tiedä, että mitä haet tällä takaa. Pitäisikö mieheni tappaa, koska hän on äärimmäisen vaikeassa lapsuudessaan mokannut ja aiheuttanut siten toiselle harmia? Vai pitäisikö hänen halvaantua tai alkoholisoitua, masentua kotiinsa, koska on yli 20 vuotta sitten tehnyt väärin?
Kannatatko kuolemanrangaistusta, silmä silmästä? Ihan kaikessa? Joku ajaa autolla huolimattomuuttaan lapsesi yli, aja sinäkin autolla hänen lapsen yli?
[/quote]
Noh, reiluinta olisi jos teidän lapsia kiusattaisiin, mutta eihän elämä niin toimi. Hyvä sinänsä teidän lasten kannalta. Jollei ne sitten ole ottaneet isukista mallia.
[/quote]
Siis oletko vittu tosissasi? Että jos isä on kiusannut koulussa, reiluinta olisi, että hänen lapsiaan kiusataan myös? Se olisi sopiva kosto kiusatun mielestä isälle?
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:17"]
Siis oletko vittu tosissasi? Että jos isä on kiusannut koulussa, reiluinta olisi, että hänen lapsiaan kiusataan myös? Se olisi sopiva kosto kiusatun mielestä isälle?
[/quote]
No ei toki, reiluinta olisi että sitä kiusaajaisää säälitään ja sitten hän voi jatkaa elämäänsä iloisesti hypellen ja omatunto puhtaana, tietysti.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:02"]Olin itse koulukiusattu, en kovin rankasti, mutta selvästi huonompaa kastia läpi koko kouluajan, eikä sellaiseen mitenkään puututtu. Kärsin yhä huonohkosta itsetunnosta. Luulen, että kiusaajissa on jotenkin "pahoja" ihmisiä, ei kaikkea voi laittaa kypsymättömyyden piikkiin. Mutta sitten on ap:n tapaisia ihmisiä, joilla ei ole ollut lapsen/nuoren resursseilla mahdollisuuksia toimia sen paremmin, eivät ole kiusanneet muuten vaan ja huvikseen vaan omaa tuskaansa, enkä voi ajatella ap:n olevan paha. Ymmärsitkin sen, ettei kiusattu voinut ehkä antaa anteeksi, mutta oli silti hyvä, että pyysit anteeksi. Toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi, luo lastesi kautta hyvää tähän maailmaan :) Siihen, mitä itse koit lapsena ja siihen, mitä kiusaamasi koki, olisi aikuisten pitänyt puuttua.
[/quote]
Et arvaakaan, miten paljon myötäelävät sanasi merkitsevät. Kiitos!
Ap
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:20"]
[quote author="Vierailija" time="06.05.2014 klo 22:17"]
Siis oletko vittu tosissasi? Että jos isä on kiusannut koulussa, reiluinta olisi, että hänen lapsiaan kiusataan myös? Se olisi sopiva kosto kiusatun mielestä isälle?
[/quote]
No ei toki, reiluinta olisi että sitä kiusaajaisää säälitään ja sitten hän voi jatkaa elämäänsä iloisesti hypellen ja omatunto puhtaana, tietysti.
[/quote]
Taisit tajuta itsekin, että kuinka sairaalta ja häiriintyneeltä tuo kommentisi kuulosti.
Mutta nythän te teette niin, laitatte kärsimään, kun toivotte pahaa/kiusaatte.