Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämää ahdistavan miehen kanssa. En jaksa!
29.04.2014 |
Olen liitossa miehen kanssa, jonka hyviä puolia on kaikenkaikkiaan kunnollisuus. Hän huolehtii ja varmistaa että asiat ovat kunnossa; raha-asiat, koti, asuminen, työpaikka lomatkat ajoissa varattuna ym.
Huonona puolena, joka todella alkaa ahdistaa minua on hänen halunsa ikäänkuin hallita minua ja ohjata elämäni ja tekemiseni täysin hänen ohjaamaansa ja haluamaansa suuntaan.
Hän peittää tämän halunsa ja "valtaansa pakottamisen" siihen, että hän huolehtivainen ja haluaa vain meille pariskuntana hyvää. Minä kaipaan itsenäisyyttä ja olen aika itsepäinen, kun huomaan että minua taas kerran ohjataan johonkin.
Hän lähtee aina mukaani kauppaan, tietysti, avuliaisuuttaan, ettei minun tarvitse yksin kantaa ostoksia ja ajaa autolla markettiin jota käytämme. Haluaisin joskus kyllä mennä yksinkin.
Hän tulee yllättäen hakemaan minua töistä, tietysti kuten kunnollinen ja vaimoaan ajatteleva mies tekee. Kun sanon, että hänen ei tarvitse minun takiani ajaa hakemaan, että matkustan ihan mielelläni julkisilla päivän päätteeksi rauhoittuen yksin kotiin hän hämmästyy ja ihmettelee tätä kovasti. Jos sinnikkäästi väitän, että mua ei haittaa ollenkaan istua matka julkisissa ja vaikka lukea lehteä, hän loukkaantuu ja puhisee, että "no okei, jos susta on tosiaan hauska odottaa vesisateessa kyytiä ja kököttää ruuhkassa, niin ei sitte."
Tämän jälkeen hän tuhahtelee ja puhisee ja tekee kaikkensa että ymmärtäisin kuinka tyhmää on sanoa, ettei hänen tarvitse tulla hakemaan minua töistä. Hän on tarkka rahasta, ja hän joutuu minun työpaikalleni kuitenkin ajamaan erikseen, joten kun vetoan siihen, ettei ole mitenkään taloudellisesti järkevää hänen ajaa varta vasten minun työpaikalleni, ei hän pysty sanomaan mitään ja näen miten hän miettii sopivaa "keinoa" keksiä hyvä syy ajaa ylimääräinen mutka.
Työni on "pakopaikkani" eli asia, johon hän ei pysty vaikuttamaan. Seuraava henkien taistelu ja minun puolustustaisteluni käytiin taas kerran:
Mies aloittaa, tietysti kautta-rantain- ja muka-huolettomasti: "Yritin tänään soittaa sulle, mutta et vastannut"
-"Jaa, mulla on kännykkä äänettömällä töissä. Ei meillä ole suotavaa pitää siviilikännykkää työssä päällä." (Työpaikkani määräyksiin se ei voi sanoa mitään)
-"No, mikset sä pidä sitä luuria näkyvissä, että olisit nähnyt kun mä soitan?"
-" No se puhelin oli varmaan unohtunut käsilaukkuun. "
-Hiljaisuus. Mies miettii, miten jatkaa.
-"Mä soitin sun työhuoneeseen, mut et vastannut".
-"Jaa. Et jättänyt soittopyyntöä keskukselle, kyllähän sä tiedät että ne laittaa mulle meiliin soittopyynnön jos on joku hätä ja haluat että soitan".( Ei sillä ole mikään hätä ollut, eikä se halua ilmoitella keskukselle miten usein se soittaa)
Uusi miettimistauko mieheltä. Uuteen yritykseen: -"Mihin aikaan sulla on ruokkis?"
"-"Mulla on liukuva työaika, mä käyn sen mukaan miten töihin sopii".(Mä en aio antaa sulle mahdollisuutta alkaa väijymään mun ruokatuntien aikoja ja menoja. En tule vastaamaan tähän väijytykseen ollenkaan.)
-"Ajattelin vaan, että voisit ruokatunnin aikaan varmaan pitää kännykän mukana ja päällä"
-"Joo, jos mä muistan ottaa sen mukaan, menen joskus suoraan toisesta paikasta syömään pikaisesti enkä käy hakemassa mitään mukaan" (En muuten aio luvata kantaa kännykkä säännöllisesti missään mukana. Jätän asian tahallaan ihan auki, enkä muista enkä lupaa mitään)
Miestä harmittaa. Näen kyllä, että se kihisee halusta saada minut jallitettua, mutta en ole tietävinäänkään koko juonesta. Laittelen kotihommia ja teen ruokaa ihan muina naisina. Mies alkaa murjottaa. Kun kutsun syömään, hänellä ei ole nälkä. "No voi kun harmi, tein tätä sun herkkuruokaa just tänään. Mä laitan sulle jääkaappiin valmiin annoksen, jos sä haluat syödä myöhemmin." Mies myöntyy tähän. Se ei kuitenkaan voi heti alkaa syömään, koska sen pitää osoittaa mulle että sillä on nyt joku asia huonosti. Se, ettei se saa mua myöntymään haluamaansa.
Illalla katselen telkkaria ja ompelen. Mies tulee muka katsomaan telkkaria myös, mutta murjottaa edelleen. En ole edelleenkään moksiskaan, koska enhän ole tehnyt mitään. Olen päinvastoin oikein rentoutunut ja nautin tv-ohjelmasta.Kyselen mieheltä, että ei kait hän ole tulossa kipeäksi, että pitäisköhän sun mennä aikaisemmin lepäämään, ettet vaan pääse sairastumaan. Mies ei tietenkään voi mennä ennen minua nukkumaan.Pariskunnat menee yhdessä nukkumaan, toisen ei ole soveliasta jäädä vielä valvomaan.
Sanon että taidan vielä valvoa hiukan, on hieman kotitöitä tekemättä. Kotitöiden tekeminen on hyvää ja hyväksyttävää tekemistä, joten mies ei voi minua siitä kieltää ei vaatia lopettamaan. Aloitan silittämään oikein reilua pyykkikorillista ja päätän että silitän joka ikisen sukan resorin ja paidanhelman. Mies huokailee ja joutuu vetäytymään makuuhuoneeseen kuitenkin. Mä jään yksin, rauhassa silittämään. Saanpa hetken huokaista.
Tiedän että uusi taisto on taas myöhemmin edessä. Kuten sanottua olen itsepäinen. Mutta alan väsyä. Todella kaipaan yksinoloa, yksin menemistä ja yksin tekemistä. Ilman että siitä pitää joka kerta käydä helvetinmoinen väijytys-jallitus-ja puolustustaistelu. Ja koko ajan joudun olemaan varpaillani ja valppaana, etten tee tai sano jotain, jota myöhemmin käytetään minua vastaan. Sillä miehellä todella hyvä ja pikkutarkka muisti. Siksi tekeydynkin tahallani hyvin epämääräiseksi ja hajamieliseksi enkä ikinä mene lupaamaan mitään, mistä hän voisi minut myöhemmin vaatia valalle.
En osaa tätä lyhyemmin tai ehkä oikein selittää, mutta ahdistaa. Onkohan kenelläkään muulla tällaista? Lasten aika voisi olla, mutta en oikein uskalla.
.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
mammanpoika kirjoitti:
En jaksa alkaa lukea 5sivua edellisiä kommentteja, mutta onko tuo nyt ihme että mies turhautuu. Varmaan huolissaan että petät tai haikailet muita miehiä, kun tuolla tavalla välttelelet ja keksit tekosyitä. Kyllä sen huomaa että ihan tahallasi välttelet, sen takia just varmaan yrittääkin saada tiukemmin kontaktia. Sitten ilalla et mene edes viereen ja tuskin on seksiäkään. Ehkä kannattais puhua sille miehelle ja kertoa suoraan että haluisit välillä olla vähän rauhassakin. En sitten osaa sanoa korjaantuuko tossa mikään silläkään, että vietätte vähemmän aikaa yhdessä. Ehkä ette vaan sovi toisillenne.
Sä et taida tietää alkuunkaan millaista on elää kontrolloivan, epäluuloisen, kyttäävään ja arvostelevan miehen kanssa! Joten jätäppä tosiaan kommentoimatta kokonaan, kiitti. Miten sä voit kääntää toisen pyrkimyksen edes jonkinlaiseen itsenäisyyteen "välttelyksi"?? Taidat olla justiin samanlainen kyttääjä. Että sylettä lukea tuommoista. Miten niin se haikailee muita miehiä, jos haluaa tulla yksin työmatkat tai ei voi/saa pitää puhelinta päällä tai mukanaan töissä? Eiku älä vastaa ollenkaan.
***********!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan kuin omat vanhempani. Ja tuloksena olen sitten ollut masentunut minä, joka käsittelee näitä asioita viimein terapiassa. Onneksi terapia on auttanut minua paljon.
Tuttavaperhe on tuollainen myös. Isä kontrolloi. Lapset joutuvat olemaan vain sisällä, kuten myös perheenäiti. Eivät saa mennä oikein minnekään. Tunnelma siellä on ahdistava. Lapsissakin aistin jo alakuloisuutta ja masentuneisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Juokse!
Miten kuntoliikunta tuohon tilanteeseen auttaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä se ja kirjoita sitten kirja. Mä oon jo lukija ja fani.
Samaa mieltä! Noin pitkä juttu eikä kukaan valita, ettei jaksanut lukea! (Minä tosin en jaksanut lukea kommentteja kuin ekan sivun, joten en tuosta toki voi olla varma.)
Jos nyt meinaat kirjan kirjoittaa niin... Harjoitusta vaatii.
En osta sun kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä tämä nainen on vainoharhainen ja menettää kohta hyvän miehen,pitäisikö sun pohtii alunperäistä syytä , sun kyvyttömyyteen sitoutua?
Mun mies soitti mulle pitkään joka kerta kun oli kaupassa, joskus monta kertaa, tai saatto höpistä koko kauppa reissunsa mun kanssa, niin että itte soitti 💗 olin virossa päivän, soitti varmaan 7 kertaa 😁 ku sillä oli tylsää lasten kanssa kotona. Eikä ahdistanut yhtään, mun rakas on mun paras ystävä myös 💗
Eikä ole, minusta ap on sitoutumiskammoinen ja tekee kärpäsestä härkäsen
Käyttäjä342 kirjoitti:
Tämä mies on yhdenlainen vaimonsa kyttääjä. Ei suoraan mustasukkainen mutta yhtä hullu kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua!
Kuinka kauan olet tuollaista jaksanut?
Miten miehelläsi on aikaa kytätä sinua ja soitella jatkuvasti? eikö hänellä ole omaa elämää&töitä?
Ei ole, vaan mies pelkää puolisonsa menettämistä ja tarvitsee varmuutta, mutta saakin vain etäisen ja välttelevän akan, mikä entisestään lisää miehen pelkoa ja yritystä pitää tilanne hallinnassa, mikä loitontaa akkaa. Mikä ahdistaa ukkoo.
Sitä kutsutaan negatiiviseksi kehäksi!
Ukolla on menettämisen pelko ja akalla sitoutumispelko ja kummankin käytös ruokkii toisen käytöstä. Mars pariterapiaan!
Tunnekeskeinen pariterapia auttaa yli 70% parer riippumatta ongelmien syvyydestä
Vierailija kirjoitti:
Tuo on vakavaa henkistä väkivaltaa. Googlaa se ja enemmän löydät tekstiä englanniksi abuse sanalla. Eli pahenee, kyse on miehen halusta alistaa, hallita ja kontrolloida sinua, vallanhalusta, ei rakkaudesta. Juokse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia pelaat noita pelejäsi? Etkö pysty istumaan miehen kanssa alas ja sanomaan, että puhutaanko nyt asiat halki ja suoraan?
Meillä pelataan pelejä, sillä suoraan puhuminen ei onnistu. Mies kieltäytyy edes kuuntelemasta tai ymmärtämästä että mitä puhun. Hän siis totaalisesti vähättelee asiani. Toteaa täysin että hän on normaali ja toivoo vain normaalia tavallista elämää. Ei voi olla liikaa pyydetty.
Tällöin jääkin minun roolikseni se, joka toivoo älyttömyyksiä, epäjärkeviä, rahan tuhlausta ja huonoa käytöstä ylipäätään. Huono siinä on sanoa suoraan, että kun tämmöisestä mä tykkään kun se on ensin todettu ihan hulluksi.
Mikäli haluan jotain omaa aikaa itselleni, paheksumisesta huolimatta, pitää se pelata samoilla säädöillä kuin mitä mies pelaa. Eli huolellisesti.
Lähtisin, jos jaksaisin aloittaa sen vääntämisen omaisuudesta. Ja tännepäin ei voisi jäädä, täällä ei ex-rouvat juuri liikuskele. Pitäisi muuttaa toiselle puolelle maata..
Suomalainen sosiaaliturva luotiin juuri siksi, ettei kenenkään tarvisi elää alisteisena. Onko sinun ainoa elämäsi hinnoiteltavissa? Oikeasti, uuteen alkuun pääsee vähällä. Et aluksi tarvitse kuin pienen kämpän ja patjan lattialle, asiat alkaa sujua kun vain päätät. Mitä kauemmin viivyttelet, sitä vaikeammaksi käy.
Kun yrität erota, näet mihin se pystyy. Se voi stalkata sua vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neljä vuotta sitten ap aloitti ketjun. Mitenkähän nyt menee....
Vierailija kirjoitti:
minä myös... :( en tajunnut sitä. Pääsin kuitenkin irti lapsen ollessa 4v. Erosta on 3 vuotta ja vieläkään en ole toipunut. En varmasti koskaan toivukkaan. Koskaan en ota uutta miestä, en päästä ketään niin lähelle että voisi käydä samoin. Luottamus miehiin on mennyt loppuelämäksi.
lol aika säälittävää, taidat itekin olla vähän mielenvikainen jos yhden mielisairaan kohtaaminen vie luottamuksen niihin muihin 99.9% jotka ovat mieleltään terveitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaankin tämmöinen tapaus. Ahdistavaa! Meidän isä kyttäs ja vaati ja valitti kotona, että vaan haluaa ”normaalia” elämää ja ettei kylillä puhuttaisi mitöän! Oli kuullut mukamas, että kylillä olisi puhuttu.
Hirveän ahdistavaa kasvaa siinä, jäin alisuoriutujaksu elämässäni.
En ole oikein missään tekemisissä vanhempien kans, enkä todellakaan tee heille lapsenlapsia. Siinäpä sitä normaalia sinne.
Tämän luettuani minä nauroin: " olen itsepäinen". Ei kannata kirjoittaa tuollaista, jos on alistunut miehen käskyläiseksi.
Miehesi on ilmeisesti mielenterveyseläkeläinen. Ei hänellä muuten olisi aikaa vahtia sinua. Tässä tulee hyvä neuvo: pelasta itsesi nyt kun vielä ehdit.
Aloitus on tosin 6 vuotta vanha, mutta ilmeisesti jonkun kohdalla nyt ajankohtainen eikä viitsinyt kirjoittaa omaa aloitusta.
Ymmärrän että tuollainen on ahdistavaa. Olen itse mies ja tunnistan tällaisen ominaisuuden mahdollisuuden myös itsessäni mutta sitä ei saa ruokkia. Miehesi olisi hyvä tunnistaa tämä piirre ja lopettaa se. Huolehtivaisuus on hyvä asia, mutta siinä voidaan mennä liiallisuuksiin,kuten nyt miehesi kohdalla. Terve parisuhde täytyy perustua luottamukseen ja kumppanille on annettava tilaa ja myös omaa aikaa.
Joskus olen miettinyt jopa niin, että parisuhde voisi toimia hyvin myös sillä tavoin, että asuttaisiin omissa osoitteissa ja nähtäisiin kuitenkin usein. Näin voitaisiin panostaa laatuaikaan yhdessä. Se, jos joka päivä ollaan vielä pienessä asunnossa ja luottamus säröilee, niin voi toisen seurakin alkaa ahdistamaan. Tällaista ole miettinyt omalla kohdalla, mutta uskon että terve parisuhde toimii hyvin myös saman katon alla. Suosittelen, että nostat kissan pöydälle, etkä suostu tuohon kyttäämiseen. Sun ei tarvi selitellä menojasi miehellesi tai kelloaikoja. Miehesi täytyy ymmärtää tai jos ei ymmärrä niin sitten vaikka sinne parisuhdeterapiaan. Jos mikään ei auta, niin kannattaako onnettomassa parisuhteessa olla, jos sen kokee ahdistavana tai jopa vankilaksi. Helpolla ei silti kannata luovuttaa, jos kerran parisuhteeseen tai jopa avioon asti on päädytty.
Vierailija kirjoitti:
Aika huolestuttavaa käytöstä mieheltäsi.
Vain nainen voi kääntää tämän asian ympäri. Sairas ja erittäin törkeästi tässä käyttäytyy kirjoittaja eli suhteen nainen, joka vähättelee ja pelailee ihme harhaisia valtapelejä, joista miehellä ei ole aavistustakaan. Miehen motiivi on olla hyvä puoliso ja näyttää se teoilla. Jättäisin ap:n kaltaisen toksisen ihmisen välittömästi. Käsittämättömästä yläpeukkumäärästä huolimatta luulen enemmistön miehistä ja fiksuista naisosta olevan kanssani samaa mieltä. Jos rölli niin 3,5/5
Pitääkö näitä itsestäänselviä ketjuja tehdä tänne, missä surkutellaan suhteen surkeaa tilaa. Ei niissä mikään tule koskaan muuttumaan, joten erota varmaan pystyy ilman vauvapalstaakin.
Alue: Aihe vapaa
Sä et taida tietää alkuunkaan millaista on elää kontrolloivan, epäluuloisen, kyttäävään ja arvostelevan miehen kanssa! Joten jätäppä tosiaan kommentoimatta kokonaan, kiitti. Miten sä voit kääntää toisen pyrkimyksen edes jonkinlaiseen itsenäisyyteen "välttelyksi"?? Taidat olla justiin samanlainen kyttääjä. Että sylettä lukea tuommoista. Miten niin se haikailee muita miehiä, jos haluaa tulla yksin työmatkat tai ei voi/saa pitää puhelinta päällä tai mukanaan töissä? Eiku älä vastaa ollenkaan.