Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Elämää ahdistavan miehen kanssa. En jaksa!
29.04.2014 |
Olen liitossa miehen kanssa, jonka hyviä puolia on kaikenkaikkiaan kunnollisuus. Hän huolehtii ja varmistaa että asiat ovat kunnossa; raha-asiat, koti, asuminen, työpaikka lomatkat ajoissa varattuna ym.
Huonona puolena, joka todella alkaa ahdistaa minua on hänen halunsa ikäänkuin hallita minua ja ohjata elämäni ja tekemiseni täysin hänen ohjaamaansa ja haluamaansa suuntaan.
Hän peittää tämän halunsa ja "valtaansa pakottamisen" siihen, että hän huolehtivainen ja haluaa vain meille pariskuntana hyvää. Minä kaipaan itsenäisyyttä ja olen aika itsepäinen, kun huomaan että minua taas kerran ohjataan johonkin.
Hän lähtee aina mukaani kauppaan, tietysti, avuliaisuuttaan, ettei minun tarvitse yksin kantaa ostoksia ja ajaa autolla markettiin jota käytämme. Haluaisin joskus kyllä mennä yksinkin.
Hän tulee yllättäen hakemaan minua töistä, tietysti kuten kunnollinen ja vaimoaan ajatteleva mies tekee. Kun sanon, että hänen ei tarvitse minun takiani ajaa hakemaan, että matkustan ihan mielelläni julkisilla päivän päätteeksi rauhoittuen yksin kotiin hän hämmästyy ja ihmettelee tätä kovasti. Jos sinnikkäästi väitän, että mua ei haittaa ollenkaan istua matka julkisissa ja vaikka lukea lehteä, hän loukkaantuu ja puhisee, että "no okei, jos susta on tosiaan hauska odottaa vesisateessa kyytiä ja kököttää ruuhkassa, niin ei sitte."
Tämän jälkeen hän tuhahtelee ja puhisee ja tekee kaikkensa että ymmärtäisin kuinka tyhmää on sanoa, ettei hänen tarvitse tulla hakemaan minua töistä. Hän on tarkka rahasta, ja hän joutuu minun työpaikalleni kuitenkin ajamaan erikseen, joten kun vetoan siihen, ettei ole mitenkään taloudellisesti järkevää hänen ajaa varta vasten minun työpaikalleni, ei hän pysty sanomaan mitään ja näen miten hän miettii sopivaa "keinoa" keksiä hyvä syy ajaa ylimääräinen mutka.
Työni on "pakopaikkani" eli asia, johon hän ei pysty vaikuttamaan. Seuraava henkien taistelu ja minun puolustustaisteluni käytiin taas kerran:
Mies aloittaa, tietysti kautta-rantain- ja muka-huolettomasti: "Yritin tänään soittaa sulle, mutta et vastannut"
-"Jaa, mulla on kännykkä äänettömällä töissä. Ei meillä ole suotavaa pitää siviilikännykkää työssä päällä." (Työpaikkani määräyksiin se ei voi sanoa mitään)
-"No, mikset sä pidä sitä luuria näkyvissä, että olisit nähnyt kun mä soitan?"
-" No se puhelin oli varmaan unohtunut käsilaukkuun. "
-Hiljaisuus. Mies miettii, miten jatkaa.
-"Mä soitin sun työhuoneeseen, mut et vastannut".
-"Jaa. Et jättänyt soittopyyntöä keskukselle, kyllähän sä tiedät että ne laittaa mulle meiliin soittopyynnön jos on joku hätä ja haluat että soitan".( Ei sillä ole mikään hätä ollut, eikä se halua ilmoitella keskukselle miten usein se soittaa)
Uusi miettimistauko mieheltä. Uuteen yritykseen: -"Mihin aikaan sulla on ruokkis?"
"-"Mulla on liukuva työaika, mä käyn sen mukaan miten töihin sopii".(Mä en aio antaa sulle mahdollisuutta alkaa väijymään mun ruokatuntien aikoja ja menoja. En tule vastaamaan tähän väijytykseen ollenkaan.)
-"Ajattelin vaan, että voisit ruokatunnin aikaan varmaan pitää kännykän mukana ja päällä"
-"Joo, jos mä muistan ottaa sen mukaan, menen joskus suoraan toisesta paikasta syömään pikaisesti enkä käy hakemassa mitään mukaan" (En muuten aio luvata kantaa kännykkä säännöllisesti missään mukana. Jätän asian tahallaan ihan auki, enkä muista enkä lupaa mitään)
Miestä harmittaa. Näen kyllä, että se kihisee halusta saada minut jallitettua, mutta en ole tietävinäänkään koko juonesta. Laittelen kotihommia ja teen ruokaa ihan muina naisina. Mies alkaa murjottaa. Kun kutsun syömään, hänellä ei ole nälkä. "No voi kun harmi, tein tätä sun herkkuruokaa just tänään. Mä laitan sulle jääkaappiin valmiin annoksen, jos sä haluat syödä myöhemmin." Mies myöntyy tähän. Se ei kuitenkaan voi heti alkaa syömään, koska sen pitää osoittaa mulle että sillä on nyt joku asia huonosti. Se, ettei se saa mua myöntymään haluamaansa.
Illalla katselen telkkaria ja ompelen. Mies tulee muka katsomaan telkkaria myös, mutta murjottaa edelleen. En ole edelleenkään moksiskaan, koska enhän ole tehnyt mitään. Olen päinvastoin oikein rentoutunut ja nautin tv-ohjelmasta.Kyselen mieheltä, että ei kait hän ole tulossa kipeäksi, että pitäisköhän sun mennä aikaisemmin lepäämään, ettet vaan pääse sairastumaan. Mies ei tietenkään voi mennä ennen minua nukkumaan.Pariskunnat menee yhdessä nukkumaan, toisen ei ole soveliasta jäädä vielä valvomaan.
Sanon että taidan vielä valvoa hiukan, on hieman kotitöitä tekemättä. Kotitöiden tekeminen on hyvää ja hyväksyttävää tekemistä, joten mies ei voi minua siitä kieltää ei vaatia lopettamaan. Aloitan silittämään oikein reilua pyykkikorillista ja päätän että silitän joka ikisen sukan resorin ja paidanhelman. Mies huokailee ja joutuu vetäytymään makuuhuoneeseen kuitenkin. Mä jään yksin, rauhassa silittämään. Saanpa hetken huokaista.
Tiedän että uusi taisto on taas myöhemmin edessä. Kuten sanottua olen itsepäinen. Mutta alan väsyä. Todella kaipaan yksinoloa, yksin menemistä ja yksin tekemistä. Ilman että siitä pitää joka kerta käydä helvetinmoinen väijytys-jallitus-ja puolustustaistelu. Ja koko ajan joudun olemaan varpaillani ja valppaana, etten tee tai sano jotain, jota myöhemmin käytetään minua vastaan. Sillä miehellä todella hyvä ja pikkutarkka muisti. Siksi tekeydynkin tahallani hyvin epämääräiseksi ja hajamieliseksi enkä ikinä mene lupaamaan mitään, mistä hän voisi minut myöhemmin vaatia valalle.
En osaa tätä lyhyemmin tai ehkä oikein selittää, mutta ahdistaa. Onkohan kenelläkään muulla tällaista? Lasten aika voisi olla, mutta en oikein uskalla.
.
Kommentit (119)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kirjoitettu aloitus, veikkaan että on ammattikirjoittaja. Aihe on armaan tuttu monille. Tuollainen huolehtiva ihminen olisi varmasti ihannepuoliso ilman kontrollointia ja kyttäämistä.
Tunnistan omastakin parisuhteesta sen, että jos mulla on poikkeuksellisen paljon omia menoja ja vaikka työmatkoja, alkaa murjotus ja huolestuminen. Kumppani saattaa olla naisystävienkin kanssa vietetystä ajasta mustis. Mutta ei meillä lähdetä pelaamaan noilla tunteilla.
Yleensä otan puheeksi, että hetken aikaa on näitä menoja ja sitten ollaan taas enemmän yhdessä. Voidaan sunnitella vaikka joku kiva yhteinen reissu turvallisuutta palauttamaan. Ja kyllä itsekin huolestun jos toinen alkaa etääntyä. Olen kuitenkin yrittänyt sanoa sen ihan suoraan. Ja hei, vähän huumoria mukaan!
Kyllä tuo kuulostaa siltä, että turpiin tulee, ennemmin tai myöhemmin. Ala harrastaa tosissasi jotain kamppailulajia ellet eroa heti. Ja kun eroat, tee se salaa niin että muutat yks kaks pois ja ilmoitat viestillä eronneesi. Älä jää sen kanssa kahdestaan asuntoon hetkeksikään, jos se tietää että suunnittelet eroa. Muuten voi käydä niinkuin mulle, että yritti ensin eron hetkellä laittaa mut lukkojen taakse makuuhuoneeseen ja kun taistelin vastaan, niin yritti tappaa mut kuristamalla. En silti luovuttanut, vaan taistelin vastaan täysillä ja naapurit älysivät soittaa poliisit, pääsin pois.
Eroaminen on se mitä pitää tehdä. Suhteenne on pwlkäänpeliönja ahdistusta.
Minkä helsvetin takia jos toi ap- tyyppi "kaipaa itsenäisyyttä" , hän ei pysy sinkkuna ja kaukana parisuhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suhde jossa vaan pelataan ja tehdään erilausia siirtoja ja jallituksia.
Ulospäin kivat kulissit kun käydään yhdessä kaupassakin.
Tosiaan ahdistavaa!
Uppen, vieläkö olette yhdessä? Toivottavasti ette.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
——Isäni oli sairaan-paranoidin mustasukkainen joten tätä laatua on tullut kuunneltua yöt, kun äitiä ristikuulusteltiin asioista. Isähän jo tiesi täysin mistä oli kysymys. Hän halusi vain äidiltä tunnustuksen, ei mitään muuta. Ei kait se nyt voi olla liikaa pyydetty, tunnusta vaan kun minä jo tiedän asiat. Jne jne——
Ainahan ne jo tietää kaiken! Ei tarvita kuin itkuinen tunnustus ja sitten voikin saada armollisesti anteeksi! Ihan älytöntä pelaamista, toisrn kutistamista ja kontrollia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä ap jos kirjoitat tänne kertomasi asiat paperille ellei sinulla ole tulostinta?
Ota välttämättömät asiat mukaan kun lähdet töihin. Ota yhteyttä turvakotiin työpaikaltasi ja suuntaa sinne. Tai kerrot työpaikallasi jollekulle että pelkäät miestäsi, sinun on päästävä jonnekin turvaan.
Älä suostu lähtemään yksin minnekään.
Vaikkei mies olisikaan mikään varttimurhaaja, niin tuo käytös on sen verran sairaalloista ettei kannata jäädä selviytymään keskenään.
Toinen vaihtoehto on säilyttää ne omat rajansa eikä syyllistää miestä siitä ettet itse jaksa niissä pysyä koska mies kiukuttelee. Ne rajat on asetettava joka tapauksessa koska muutenhan sä olet koko loppuelämäsi tuossa vankilassa.
Saatiin työpaikalta liikuntasetelit ja minäpä sitten ostin kuntosslikortin. Mies oli aivan hermostunut ja pois tolalaltaan , kun tuli selväksi että mä vaan menen salille ja jumppaan milloin haluan.
Alkoi ristikuulusutelu, jota yritti väkisin naamioida ihan vaan kiinnostulseksi, että millainen sali ja mitä jumppaa? Ettei vasan ole sekasali?? Onneksi se ei ollut ikinä kuullutkaan, että miehet kävis jumpassa, enkä ole sille asiaa avannutkaan.
No, sanoin että on eri puolet miehille ja naisille. Tämä ei selvästikään ns rauhoittanut mieltä. Onhan silloin esim salin parkkipaikalla, tai eteisauloissa miehiä!
Ei voinut oikein kieltääkään mua, kun olin tuon työnantajalta saanut, eli ei ole järkevää ostaa mitään toista salikorttia.
Siinäpä hikoilee sitten.
Joo, ja toki haluaa tulla hakemaan mut, tai vie vain jumppaan ja odottaa parkkiksella. Ei kiitos, ei tarvi, pääsen ihan itse.
Ja tässä puhun nyt exästä. On han syystä exä.
Testasin ihan ihmiskoe-mielessä, että miten kauan se yrittää hampaat irvessä näytellä normaalia, ja kyllä se sillä koville otti, mutta urheasti yritti. Säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä häiritsee ettei kaikki ole suhteessa hyvin ja ehkä siksi epäilee että sulla on joku toinen?
Ei kuulosta siltä että teillä olisi sellaista romanttista läheisyyttä, joten en ihmettele ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Saatiin työpaikalta liikuntasetelit ja minäpä sitten ostin kuntosslikortin. Mies oli aivan hermostunut ja pois tolalaltaan , kun tuli selväksi että mä vaan menen salille ja jumppaan milloin haluan.
Alkoi ristikuulusutelu, jota yritti väkisin naamioida ihan vaan kiinnostulseksi, että millainen sali ja mitä jumppaa? Ettei vasan ole sekasali?? Onneksi se ei ollut ikinä kuullutkaan, että miehet kävis jumpassa, enkä ole sille asiaa avannutkaan.
No, sanoin että on eri puolet miehille ja naisille. Tämä ei selvästikään ns rauhoittanut mieltä. Onhan silloin esim salin parkkipaikalla, tai eteisauloissa miehiä!
Ei voinut oikein kieltääkään mua, kun olin tuon työnantajalta saanut, eli ei ole järkevää ostaa mitään toista salikorttia.
Siinäpä hikoilee sitten.
Joo, ja toki haluaa tulla hakemaan mut, tai vie vain jumppaan ja odottaa parkkiksella. Ei kiitos, ei tarvi, pääsen ihan itse.
Ja tässä puhun nyt exästä. On han syystä exä.
Testasin ihan ihmiskoe-mielessä, että miten kauan se yrittää hampaat irvessä näytellä normaalia, ja kyllä se sillä koville otti, mutta urheasti yritti. Säälittävää.
Ei saisi nauraa, mutta kyllä mua vähän naurattaa tuo ihmiskoe-mielessä tehty testi. Joka on sekasalin kuntosalikortti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta puhukaa! Teillä on erilaiset käsitykset siitä, miten parisuhteessa eletään. Asiat ratkeaa puhumalla!
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli tollanen. Ratsasi puhelimetkin sellasella innolla, että aloin nukkumaan puhelin tyynyn alla. Suhteesta on 5 vuotta, mutta edelleen jostain tottumuksesta nukun puhelin tyynyn alla,
En pitäisi puhelinta tuntikausia pääni lähellä. Puhuvat ettei siitä mitään saa, mutta aivokasvaimien määrähän on lähtenyt käsistä..
Vierailija kirjoitti:
No mutta puhukaa! Teillä on erilaiset käsitykset siitä, miten parisuhteessa eletään. Asiat ratkeaa puhumalla!
No mutta etkö huomannut lukiessasi, ettei tuossa suhteessa todellakaan puhuta!? Ollenkaan, mistään. Mies puhisee ja tuhahtelee, jättää syömättä aterian. Mutta ei puhu.
Huh! Onpa hurjaa tekstiä! Pelasta itsesi, eroa tuosta ahdistavalta miehestä. Miehesi on sairas - mustasukkainen, kontroloiva - ei normaalisti käyttäytyvä. Mutta ole varovainen - tuollainen persoona voi alkaa hankalaksi erotilanteessa. Onnea matkaan - sinä selviät tästä!
Miten ajattelit että sinun ahdistus tästä häviää? Mies ei parane, luultavasti pahenee käytös. Sinä voit muuttaa vain omaa käytöstäsi ja sellaista vaihtoehtoa ei olekaan jolla pystyisit taas hengittämään. Nyt äkkiä eroon ja mietit sitten jälkeenpäin miten järjestelet elämäsi uudestaan. Pelasta itsesi!
Alue: Aihe vapaa
Ei sun mies ole ok, muttei ole sinunkaan käytöksesi. Olet passiivis-agressiivinen.
1. Mikset pidä puhelinta näkyvillä? Miksi miehesi kanssa päivän aikana kommunikointi on sinulle ongelma? Monta kertaa päivässä ei ehkä ole tervettä, muttei 0 kertaakaan (koska et vaan halua) kerro mitään hyvää sinun suhtautumisestasi miestäsi/suhdettasi kohtaan.
2. Mikset sano rehellisesti suoraan miehellesi hänen käytöksensä ahdistavuusta? Sen sijaan mietit päässäsi seuraavia siirtoja niin kuin suhteesi olisi joku peli.