Miks nykyään kaikki ovat niin lapsivastaisia?

Meillä isoin este on molempien puolisoiden henkiset ongelmat, joihin ei olla lukuisista yrityksistä huolimatta saatu apua. Joskus menee monta kuukautta tai jopa lähemmäs vuosi suht hyvin, kunnes paha olo palaa eikä sängystäkään meinaa ylös päästä. Työt/opiskelut pystytään nippa nappa hoitamaan, mutta vapaa-ajalla ei riitä energiaa mihinkään. En halua tehdä lapsia tilanteeseen, jossa toisen masennuskauden aikana lapset, kotityöt sekä toisen puolison kannatteleminen kaatuisivat yhden ihmisen niskaan. Ja miten selittää lapselle se, että toistuvasti tulee kausia kun "isi/äiti ei nyt jaksa muuta kuin maata sängyssä". Ja entä jos tilanne eskaloituu ja toinen vanhemmista päätyy hyppäämään sillalta?

Uskoisin, että näihin ongelmiin saattaisi oikeasti löytää avaimia terapiasta, mutta kun sinne ei pääse niin pakko mennä näin.

Olen 33-vuotias lapseton, parisuhteessa elävä nainen, mutta en tosiaankaan vihaa lapsia. Olisi mahtavaa jos minulla olisi pieniä sukulaislapsia tai kummilapsia, joiden kanssa voisi touhuta. Olisi ihan mahtavaa vaikka hakea varastosta omia vanhoja lastenkirjoja ja lukea niitä jollekin pienelle. Tai leikkiä barbeilla tai koota palapeliä yhdessä.

Omia lapsia en ole hankkinut. Siihen on monta syytä ja uskon, että päätös on myös syntymättömän lapsen parhaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen 33-vuotias lapseton, parisuhteessa elävä nainen, mutta en tosiaankaan vihaa lapsia. Olisi mahtavaa jos minulla olisi pieniä sukulaislapsia tai kummilapsia, joiden kanssa voisi touhuta. Olisi ihan mahtavaa vaikka hakea varastosta omia vanhoja lastenkirjoja ja lukea niitä jollekin pienelle. Tai leikkiä barbeilla tai koota palapeliä yhdessä.

Omia lapsia en ole hankkinut. Siihen on monta syytä ja uskon, että päätös on myös syntymättömän lapsen parhaaksi.

Kiinnostaisiko jonkin sortin tukihenkilönä oleminen? Tukiperheenä toimiminen tai vähän kevyempi aikuiskaveritoiminta?

Olen 29-vuotias nainen, kuka mielellään hankkisi lapsia parin vuoden sisällä mikäli se olisi vainomaa minun oma päätökseni. Ymmärrän kuitenkin kaikki täällä esitetyt vasta-argumentit "lapsia vastaan". Minuakin puistattaa se, miten lapsia ei kasvateta nykyään ja kaikenlainen kieltäminen nähdään jonain traumatisoivana elementtinä. Näin siis ajatellaan, vaikka kaikkien arvostettujen lapsipsykologien mielestä yksi vanhempien tärkeimmistä tehtävistä on "järjestää" lapsilleen pettymyksiä, ja opettaa heille tunnetaitoja käsittelemään niitä pettymyksiä. Oma sukuni on kasvattanut minut vähän vanhanaikaisesti ja haluaisin itse jatkaa tätä samaa linjaa. Siihen ei siis kuulu väkivalta, mutta muuten sellainen kasvatustyyli mille julkista hurrausta tuskin tänä päivänä soisi. Lopputuloksena on kumminkin ollut lapsi, kuka on aina saanut kiitosta kylässä kauniista käytöksestä ja kenen syntymä ei ole rajoittanut vanhempieni elämää juuri lainkaan. On telttailtu Euroopassa ja menty ravintolaan ja teatteriin (lapsen kanssa tietysti) ihan kuten ennenkin. Tätä arvostan, ja tällaista haluaisin itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni.

Eli et ollut vela vaan toistaiseksi lapseton.

Ei, kovin päättäväinen vela. Ihminen voi muuttaa mielipiteensä, ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia lapsia on kaksi ja he ovat ehdottomasti tärkeintä, mitä tässä maailmassa on. Olen surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka eivät tällaista ylitsevuotavaa rakkautta saa koskaan kokea. Toivon sydämeni pohjasta, että saan joskus lapsenlapsia!

Jaa miksi eivät? Kuka sinä olet muiden rakkautta määrittelemään? 

Jotkut eivät ilmeisesti tajua, että rakkautta voi saada muiltakin, kuin lapsilta!

Väittäisin, että aikuiselta ei voi saada yhtä ehdotonta rakkautta kuin lapselta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapset nyt vaan on (valitettavan usein) hankalia, äänekkäitä ja sotkevia. Kuka nauttisi sellaisesta kaaoksesta ja unenpuutteesta? 

Tämä!! Nautin siitä, kun voin elää stressiä täynnä olevan työelämäni ohessa stressitöntä "perhe-elämää", eli kahdestaan mieheni kanssa puhtaassa ja rauhallisessa huushollissa. Voi mennä nukkumaan milloin haluaa, kukaan ei melua, ei mene jokapäivä hurjasti aikaa paikkojen siivoamiseen yms..

Mistä löytyisi tuollaisia vapaita naisia?

M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia lapsia on kaksi ja he ovat ehdottomasti tärkeintä, mitä tässä maailmassa on. Olen surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka eivät tällaista ylitsevuotavaa rakkautta saa koskaan kokea. Toivon sydämeni pohjasta, että saan joskus lapsenlapsia!

Jaa miksi eivät? Kuka sinä olet muiden rakkautta määrittelemään? 

Jotkut eivät ilmeisesti tajua, että rakkautta voi saada muiltakin, kuin lapsilta!

Väittäisin, että aikuiselta ei voi saada yhtä ehdotonta rakkautta kuin lapselta.

Pöh. No tämä kyllä on täysin sinun mielipiteesi. Itse en ole samaa mieltä. ( ja lapsikin minulla on).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia lapsia on kaksi ja he ovat ehdottomasti tärkeintä, mitä tässä maailmassa on. Olen surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka eivät tällaista ylitsevuotavaa rakkautta saa koskaan kokea. Toivon sydämeni pohjasta, että saan joskus lapsenlapsia!

Jaa miksi eivät? Kuka sinä olet muiden rakkautta määrittelemään? 

Jotkut eivät ilmeisesti tajua, että rakkautta voi saada muiltakin, kuin lapsilta!

Väittäisin, että aikuiselta ei voi saada yhtä ehdotonta rakkautta kuin lapselta.

Voin toki puhua vain omalta osaltani, mutta itse jouduin katkaisemaan välini vanhempiin jo 16-vuotiaana heidän manipuloivan ja väkivaltaisen käytöksen takia. Aviomieheni, joka on kulkenut rinnallani jo 18 vuotta, kuitenkin rakastaa minua vieläkin. Ja kyllä, hän rakastaa minua ehdottomasti. Eli minun kohdallani tuo väitteesi on ainakin ihan täyttä potaskaa. 

https://www.vauva.fi/keskustelu/3973250/miten-lapset-viela-vuosienkin-j…;

Tuossa myös erittäin hyvä ketju siitä, kuinka onnellisia ja tyytyväisiä monet tällä palstalla ovat vanhempiinsa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapset nyt vaan on (valitettavan usein) hankalia, äänekkäitä ja sotkevia. Kuka nauttisi sellaisesta kaaoksesta ja unenpuutteesta? 

Tämä!! Nautin siitä, kun voin elää stressiä täynnä olevan työelämäni ohessa stressitöntä "perhe-elämää", eli kahdestaan mieheni kanssa puhtaassa ja rauhallisessa huushollissa. Voi mennä nukkumaan milloin haluaa, kukaan ei melua, ei mene jokapäivä hurjasti aikaa paikkojen siivoamiseen yms..

Mistä löytyisi tuollaisia vapaita naisia?

M35

Kyllä meitä löytyy (täälläkin yksi tällainen sinkkuna elelevä "kulta-kimpale" ;)). Kaikki vaan eivät uskalla sanoa sitä tarpeeksi kovaan ääneen, että eivät halua lapsia, koska kyllä niitä halveksijoita on vielä yhteiskunnassamme sen verran paljon. 

N24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapset nyt vaan on (valitettavan usein) hankalia, äänekkäitä ja sotkevia. Kuka nauttisi sellaisesta kaaoksesta ja unenpuutteesta? 

Tämä!! Nautin siitä, kun voin elää stressiä täynnä olevan työelämäni ohessa stressitöntä "perhe-elämää", eli kahdestaan mieheni kanssa puhtaassa ja rauhallisessa huushollissa. Voi mennä nukkumaan milloin haluaa, kukaan ei melua, ei mene jokapäivä hurjasti aikaa paikkojen siivoamiseen yms..

Mistä löytyisi tuollaisia vapaita naisia?

M35

Kyllä meitä löytyy (täälläkin yksi tällainen sinkkuna elelevä "kulta-kimpale" ;)). Kaikki vaan eivät uskalla sanoa sitä tarpeeksi kovaan ääneen, että eivät halua lapsia, koska kyllä niitä halveksijoita on vielä yhteiskunnassamme sen verran paljon. 

N24

Meneppä sanomaan vanhemman sukupolven sukulaisille että inhoat lapsia etkä sellaisia halua. Ko. tilan jossa olette täyttää syvä halveksunta, välttämättä eivät tohdi ääneen sanoa. Sama jos mies on elänyt koko elämänsä yksin, hiljainen halveksunta on syvä. Vanhukset eivät käsitä ettei enää eletä 70-luvun opeilla. 

Lapsettomuus on ihanaa! Jää paljon enemmän rahaa omaan käyttöön. Voi matkustaa ihan minne mieli tekee (tai ennen koronaa voi). Saa nukkua ja katsoa telkkaria millon huvittaa ja syödä ihan mitä huvittaa. Näyttää hyvältä, kun ei ole raskauskiloja tai muutenkaan ylikiloja, koska on aikaa pitää itsestä huolta. Voi nähdä kavereita koska vaan ja ottaa vaikka esim. pikku kännit ihan koska vaan, jos siltä tuntuu (paitsi töissä). Pystyy myös lähteä extempore ihan minne haluaa! Listaa voisi jatkaa ikuisesti! :D -N35

Kaverin pentu kiljuu, rääkyy, riehuu, sotkee, sylkee, lyö äitiään, paiskoo tavaroita, kiusaa kissaa. Tätä on jatkunut jo pitkään, lapsi on nyt 4v. Käytös on aivan hirveää. Silti mitään ei saa tehdä, ei voi kieltää, ei pistää rajoja, ettei lapselle tulisi paha mieli. Ystäväni ei halua käyttää valtaa lapseensa, vaan olla kiva kaveri.

Jos tämä on tällaista nykyään, niin ei - en halua tulla vanhemmaksi.

Se on muotia kuten itse sanoit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omia lapsia on kaksi ja he ovat ehdottomasti tärkeintä, mitä tässä maailmassa on. Olen surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka eivät tällaista ylitsevuotavaa rakkautta saa koskaan kokea. Toivon sydämeni pohjasta, että saan joskus lapsenlapsia!

Jaa miksi eivät? Kuka sinä olet muiden rakkautta määrittelemään? 

Jotkut eivät ilmeisesti tajua, että rakkautta voi saada muiltakin, kuin lapsilta!

Väittäisin, että aikuiselta ei voi saada yhtä ehdotonta rakkautta kuin lapselta.

Nyt väitteesi meni kyllä pahasti metsään. Jokaisen kokemus rakkaudesta on henkilökohtainen, ei sitä voi ulkopuolinen määritellä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys... Oisko siinä mitään selitystä lapsivastaisuuteen, että lapset on liian keisareita joka paikassa? Oisko tullu nyt jonkinlainen vastareaktio siihen?

Moni kokee lapsiperhe-elämän kauheen rankkana. Mikä siitä tekee rankan? Lapset! Ei kaiken pitäisi eikä tartte pyöriä lasten ehdoilla.

Keisareita joka paikassa? Lueppas tämän ketjun velojen kommentteja. 😅

En uskalla tehdä lapsia. En pelkää, että kadun niiden tekemättä jättämistä, mutta pelkään, että kadun niiden tekoa. Niistä ei pääse koskaan eroon.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin pentu kiljuu, rääkyy, riehuu, sotkee, sylkee, lyö äitiään, paiskoo tavaroita, kiusaa kissaa. Tätä on jatkunut jo pitkään, lapsi on nyt 4v. Käytös on aivan hirveää. Silti mitään ei saa tehdä, ei voi kieltää, ei pistää rajoja, ettei lapselle tulisi paha mieli. Ystäväni ei halua käyttää valtaa lapseensa, vaan olla kiva kaveri.

Jos tämä on tällaista nykyään, niin ei - en halua tulla vanhemmaksi.

Riippuu vanhemmasta. Olen itse vasta 25, eli lapsuudestani ei nyt niin hirveän kauaa aikaa ole. Ollaan välillä äidin kanssa (jonka kanssa ollaan hyvissä väleissä ja nähdään usein) heitetty vitsiä hänen tittelistään Kersantti Virtasena*. Koskaan ei kurittanut fyysisesti tai jättänyt ruuatta tms. epäinhimillistä, mutta kuri meillä oli. Ans olla jumankauta että olisin kissaa kiusannut tai paiskonut tavaroita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.

Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.

Samat fiilikset, omani sain 40+ -vuotiaana, joten sitä villiä ja vapaata lapsetonta elämää tuli elettyä riittämiin. Ja lapset ovat erilaisia. Omani alkoi nukkua täydet yöt jo kahden kuukauden ikäisenä, että ei ikinä tullut mitään valvomismaratoneja. Luulen, että lapsivastaisuus kumpuaa siitä, että niin moni on mielenterveydellisesti ja taloudellisesti niin ahtaalla, että lastenhankinta ei onnistu, siksi niistä ajatellaan niin happamasti. Ainakaan itselle lapsi ei ole tuonut kieltäymyksiä, edelleen matkustetaan useamman kerran vuodessa, jos korona sallii, asutaan mukavasti ja harrastetaan. 

Tämä on se juttu, mikä aiheuttaa närää. Miksi tehdään ennakko-oletuksia lapsettomista ihmisistä? Ovat mt-ongelmaisia tai köyhiä. Miksi pitää ajatella noin jäykästi, kun on tilanteita, ettei joillekin nyt vain tule sellaista vauvakuumetta tai tuntuu, että ei kaipaa lapsiperhearkea muuten vaan, ei siellä taustalla tarvitse olla mitään dramaattista syytä. Ei vain tunnu siltä ja elämässä on kaikkea muuta. Ei ihme jos asenne on vähän hapan, jos lukee sinunkaltaisten ihmisten oletuksia täysin tuntemattomien ihmisten syistä olla hankkimatta lapsia.

Näinpä! Itse en vihaa lapsia, päinvastoin olen todella usein esimerkiksi veljentyttärelle lapsenlikkana, mutta en vain jotenkin ikinä ole pystynyt kuvittelemaan itselleni lapsia. En siis katsele heitä silmät palaen kun kuljen metrossa (ilmeisesti jotkut kuvittelee, että aina lapsettomat tuijottaa lapsia murhaavalla katseella) enkä kirjoita heistä mitään haukkumatekstejä nettiin. Ei vain jostain syystä ole sitä "drivea" hankkia lapsia, samalla tavalla kuin jollakin ei ole intoa rueta harrastamaan jääkiekkoa. Ihmiset on erilaisia ja innostuvat eri asioista. 

Se drive syntyy ihan luonnostaan kun kohtaa oikean puolison ja rakastuu tosissaan. 

Haha! Minulle tärkein kriteeri miehelle oli, että on lapseton eikä haluakaan lapsia. Tapasin elämäni rakkauden sitten 32-vuotiaana ja onnellista perhe-elämää vietetään eläintarhamme (koira ja 2 kissaa) kanssa. Emme edelleenkään halua lapsia ja vasektomiatkin on hommattu, joten ihan rauhassa saadaan puuhailla ilman pelkoa jälkikasvusta ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin pentu kiljuu, rääkyy, riehuu, sotkee, sylkee, lyö äitiään, paiskoo tavaroita, kiusaa kissaa. Tätä on jatkunut jo pitkään, lapsi on nyt 4v. Käytös on aivan hirveää. Silti mitään ei saa tehdä, ei voi kieltää, ei pistää rajoja, ettei lapselle tulisi paha mieli. Ystäväni ei halua käyttää valtaa lapseensa, vaan olla kiva kaveri.

Jos tämä on tällaista nykyään, niin ei - en halua tulla vanhemmaksi.

Riippuu vanhemmasta. Olen itse vasta 25, eli lapsuudestani ei nyt niin hirveän kauaa aikaa ole. Ollaan välillä äidin kanssa (jonka kanssa ollaan hyvissä väleissä ja nähdään usein) heitetty vitsiä hänen tittelistään Kersantti Virtasena*. Koskaan ei kurittanut fyysisesti tai jättänyt ruuatta tms. epäinhimillistä, mutta kuri meillä oli. Ans olla jumankauta että olisin kissaa kiusannut tai paiskonut tavaroita.

Sun ikäisiä ja mun lapseni (20) ikäisiä on vielä saanut kasvattaa. Teille karjaistiin jos räpäköitte irtokarkkilaarista sormin, ja komennettiin käyttäytymään bussissa. Loputon ymmärtäminen alkoi vasta myöhemmin.