Miks nykyään kaikki ovat niin lapsivastaisia?

Vierailija kirjoitti:

Nykyisessä Suomessa en haluaisi lastani kouluun niihin avohärdelleihin. 3/4 lapsista ei opi kotona käytöstapoja tai muiden kunnioittamista eikä koululla ole mitään mahdollisuuksia puuttua huonoon käytökseen.

Ehkä jossain maassa jossa edelleen yhteisö kasvattaa lapsia, koulussa pidetään kuria ja lapset ovat tervetulleita joka paikkaan(koska osaavat käyttäytyä), voisin perustaakin perheen.

Mulla ihan sama. Hankkisin mielelläni lapsia jossain ulkomailla, yhteisössä, jossa on vielä perinteiset arvot tallella ja lapsille opetetaan käytöstapoja. Mutta Suomessa, missä meininki on mitä on, jätän lapset hankkimatta. Täällä vanhemmuudesta tehdään hirveää suorittamista, ja vaaditaan äideiltä vähintään 110% äitiyttä. Silti suuri osa lapsista ei osaa käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomuus on ihanaa! Jää paljon enemmän rahaa omaan käyttöön. Voi matkustaa ihan minne mieli tekee (tai ennen koronaa voi). Saa nukkua ja katsoa telkkaria millon huvittaa ja syödä ihan mitä huvittaa. Näyttää hyvältä, kun ei ole raskauskiloja tai muutenkaan ylikiloja, koska on aikaa pitää itsestä huolta. Voi nähdä kavereita koska vaan ja ottaa vaikka esim. pikku kännit ihan koska vaan, jos siltä tuntuu (paitsi töissä). Pystyy myös lähteä extempore ihan minne haluaa! Listaa voisi jatkaa ikuisesti! :D -N35

Olen 44v ja lapseni 18v abi. Saan nykyään ihan rauhassa tehdä kaikkia luettelemiasi asioita. Ja ihmeellistä kyllä, eivät ne nyt niin ylitsevuotavan ihanilta tunnu. Kivaa tietysti tavallaan, mutta onneksi sain elämässäni elää myös toisenlaisen jakson. Olen pitkäikäisestä suvusta ja voin hyvällä lykyllä elää vielä 50 vuotta. Siinä mittakaavassa noin 15 vuotta lapsiperheen elämää tuntuu lyhyeltä ja arvokkaalta ajanjaksolta. Ja on tässä ollut aikaa tiputella raskauskiloja, en usko että silmämääräisesti eroan samanikäisistä veloista.

Vierailija kirjoitti:

Koska nykyiset kakarat on sellaisia hirviöitä että historia ei vastaavaa tunne. Ihan pieninä ovat varmaan söpöjä, mutta jo alakouluiässä alkaa se ihmisille huutelu ja lähikaupan ovenedustan syljellä kastelu. Vittua huudellaan niin kuin papit ennenvanhaan herransiunausta.

Olet missannut jotain. Tuota oli jo 80-luvulla ja eiköhän 60-luvullakin, jengitappeluiden vuosikymmenellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisessä Suomessa en haluaisi lastani kouluun niihin avohärdelleihin. 3/4 lapsista ei opi kotona käytöstapoja tai muiden kunnioittamista eikä koululla ole mitään mahdollisuuksia puuttua huonoon käytökseen.

Ehkä jossain maassa jossa edelleen yhteisö kasvattaa lapsia, koulussa pidetään kuria ja lapset ovat tervetulleita joka paikkaan(koska osaavat käyttäytyä), voisin perustaakin perheen.

Mulla ihan sama. Hankkisin mielelläni lapsia jossain ulkomailla, yhteisössä, jossa on vielä perinteiset arvot tallella ja lapsille opetetaan käytöstapoja. Mutta Suomessa, missä meininki on mitä on, jätän lapset hankkimatta. Täällä vanhemmuudesta tehdään hirveää suorittamista, ja vaaditaan äideiltä vähintään 110% äitiyttä. Silti suuri osa lapsista ei osaa käyttäytyä.

Ulkomailla on esim. nunnien pyörittämiä katolisia kouluja missä rottinki heiluu jos pentu ei tottele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyisessä Suomessa en haluaisi lastani kouluun niihin avohärdelleihin. 3/4 lapsista ei opi kotona käytöstapoja tai muiden kunnioittamista eikä koululla ole mitään mahdollisuuksia puuttua huonoon käytökseen.

Ehkä jossain maassa jossa edelleen yhteisö kasvattaa lapsia, koulussa pidetään kuria ja lapset ovat tervetulleita joka paikkaan(koska osaavat käyttäytyä), voisin perustaakin perheen.

Mulla ihan sama. Hankkisin mielelläni lapsia jossain ulkomailla, yhteisössä, jossa on vielä perinteiset arvot tallella ja lapsille opetetaan käytöstapoja. Mutta Suomessa, missä meininki on mitä on, jätän lapset hankkimatta. Täällä vanhemmuudesta tehdään hirveää suorittamista, ja vaaditaan äideiltä vähintään 110% äitiyttä. Silti suuri osa lapsista ei osaa käyttäytyä.

Kuka se on joka vaatii? Ei lapsia huostaanoteta vaikka äiti ei suorittaisikaan 110%.

OT, mutta onko kukaan pohtinut onko kyse lopulta edes ”lapsivastaisuudesta” tai ”lapsivihasta”? Vai ehkä jonkinlaisesta heijasteesta, jossa lapset koetaan syypäiksi asioihin joista tosiasiassa on vastuussa lapsen/lasten vanhempi? Annan esimerkin: sinä lapsettomana käytännössä luovut elämästäsi eli vapaa-ajastasi, harrastuksistasi etkä voi harkita edes lemmikkikanin hankintaa jne...koska työkaverisi vilauttaa lapsikorttia AINA kun joku kurjempi homma pitää hoitaa. Myönnän etten itsekään enää kykene tunnetasolla eroa tekemään, vaan on alkanut ...ttaa kaikki äitylit lapsineen, vaikka aiemmissa työpaikoissa en muista, että yksikään vanhempi olisi järjestelmällisesti kieltäytynyt työtehtävistä lapsiin vedoten. Jos ei äitylille useampi kuukausi riitä järjestää hoitajaa kahdeksi tunniksi lähes eskari-ikäiselle lapselleen, niin turha ihmetellä, että asenne on mitä on.

Pointti oli, että eihän se lapsi ole syypää siihen, että äitinsä on—, mutta jotenkin ihmismielen on todella vaikea tehdä enää eroa siinä, mistä on oikeastaan kyse. Lapset on mielestäni jees, mutta jotenkin niistä on tullut kirosana ja kaiken pahan alku ja juuri. Ja ennen kuin joku pillastuu vallan, niin kyllä, olen myös harkinnut pitäisikö hankkiutua raskaaksi ja vaatia sitten tätä ehdotonta oikeutta kieltäytyä töistä mitkä nyt ei vaan nappaa.

Lapsettomia on monenlaisia, kuin myös lapsen saaneita. Osa viihtyy lasten kanssa lähtökohtaisesti, esimerkiksi itse yleensä pidän lasten seurasta, mutta myös siitä, että heidän tarpeistaan huolehtii ensisijaisesti heidän vanhempansa, en minä.

Itse olen perheestä jossa tuntui että ei saanut koskaan omaa tilaa tai keskittyä vain omiin tarpeisiinsa, ja pitkään olin lapseton, koska koin, että kertakaikkiaan ei energia riitä siihen, että pitäisi pitää huolta toisesta ihmisestä päivittäin. Koen myös raskaaksi yhteiskunnan päivärytmissä elämisen ja lapsi pakottaisi päiväkotien ja koulujen takia sopeutumaan virka-aikaan. Lapseton voi järjestää elämänrytminsä oman mielensä mukaan (olen valinnut työn, jota tehdään iltapäivisin ja iltaisin).

Lisäksi lapsi toisi elämääni aivan uuden epävarmuuden lajin. Suuren rakkauden kääntöpuolena on suuri huoli jälkikasvun onnellisuudesta, pärjäämisestä ja turvallisuudesta. Lapsettoman elämä on tässä suhteessa rauhallisempaa ja huolettomampaa. Luulen, että lapsen saaneena olisi paljon enemmän huolissani esim. ilmastonmuutoksesta, yhteiskunnan polarisoitumisesta, eriarvoistumisesta, liikenneturvallisuudesta, nuorten väkivallasta toisiaan kohtaan (mukaan lukien kiusaaminen ym) jne jne kuin mitä nyt. Toki rakkaiden ystävien lasten puolesta ja kaikkien maailman lastenkin puolesta nämä mietityttävät.

Olen kerran rakastunut 15 vuotta sitten niin totaalisesti, että siihen suhteeseen olisin halunnut lapsen ihan jollain järjettömällä biologisella vietillä. Onneksi tai epäonneksi niin ei käynyt, sillä lapsella olisi ollut rankka lapsuus minun ja jokseenkin epätasapainoisen isänsä kanssa.

Kiva, että maailmassa on lapsia. Ja kiva, että ne eivät ole minun. Teoriassa kai tässä olisi vielä pari vuotta aikaa tulla vahingossa raskaaksi, mutta todennäköisyys on aika pieni. Jos niin käy niin suhtaudun suurella uteliaisuudella äitiyteen (ja palaan terapiaan, maksoi mitä maksoi...)

Koska kakarat ovat ääliöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoinkin ymmärretty että lasten myötä ei välttämättä mikään muutu paremmaksi ja onnellisuudenkin laita on vähän niin ja näin.

Riippuu luonteesta ja arvoista uskoisin. Itse hyvin pitkällekin tulevaisuuteen katsovana haluaisin opettaa lapsilleni ne elämänviisaudet, jotka olen vaivalla saanut kasattua ja perinyt esipolvilta. Olisi jotenkin masentavaa olla sukulinjansa viimeinen. Mitä kasaamalleni omaisuudellekin silloin tekisin? muuttuisi sekin harrastus melko merkityksettömän tuntuiseksi.

M32

Merkityksetöntä, tuskinpa sinun tai sukusi elämänviisaudet niin ihmeellisen hienoja ovat, että olisivat ihmiskunnalle jotenkin korvaamattoman tärkeitä.

Jep. Lapsettomia sanotaan aina itsekkäiksi, mutta eivätkös lapselliset ole ihan yhtä itsekkäitä hankkiessaan lapsen? Eihän se lapsi tuo kun sille vanhemmalle iloa, ja se vanhempihan ajattelee että juuri hänen geeninsä ovat niin hyvät, että hänen pitää saada lisääntyä!

Eli sinä olet tuonut tässä maailmassa iloa vain omille vanhemmillesi? Touché.

Mänteistä mäntein perustelu.

Samaa luokkaa kuin: "Olit joskus itsekin lapsi, miksi et tykkää lapsista. Etkö tykännyt lapsena itse itsestäsi?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jää oma elämä elämättä.

Kyllähän lapset on osa sitä elämääsi ja voivat olla vielä hyvin antoisa osa sitä. Toisivat myös mukavasti vaihtelua ja sisältöä siihen työt-töistä palautuminen-sykliin.

Ei kiitos. Kukaan ei tule kertomaan minulle, että "lapset ovat osa sitä elämääsi".

Kun. eivät. kertakaikkiaan. ole. 

Tämä asia ei ole kenenkään muun päätettävissä kuin minun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä että nykyaikana kehdataan anonyyminä sanoa oikeasti ajatellaan. Paljon on äitejä jotka eivät voineet missään vaiheessa sanoa miten rankkaa se lasten kansa eläminen on. Miten tuli ero ehkäpä, terveys meni, tai jotain muuta ikävää tapahtui jota ajattelee ettei olisi tapahtunut ilman lapsia. En usko että lasta haluava ihminen jättää lisääntymättä vauvapalstan kommenttien takia, ja jos jättää, niin se on varmasti ihan oikea päätös. Lasta nimittäin ei voi tehdä jos ei kestä ympärillä ihmisiä jotka ovat eri mieltä. 

Irl en ole huomannut lapsivastaisuutta, sen olen sen sijaan huomannut ettei lapsia oikein näy enää missään ulkona leikkimässä.

Koitas mennä ravintolaan (ei hampurilaispaikka) syömään parin pienen lapsen kanssa. Rumia katseita ja tuhahtelua, kommentteja "voi ei, kohta nuo huutaa". Mun perhe menee ravintolaan syömään, ei leikkimään eikä ravaamaan. Eipä sillä, on näitä huonosti käyttäytyviä lapsia itsekin nähnyt, mutta se vika on vanhemmissa, jotka eivät opasta lapsia käyttäytymään oikein. Eli viha kohdistetaan ihan väärin.

Pahimpia lapsivihaajia on naiset. Miehiltä en muista vastaavaa käytöstä.

Mikä ihme se on, että tulee rumia katseita, kun 95% lapsista käyttäytyy juuri niin huonosti kuin muut ravintolassa olevat pelkäävät. Te kuulutte ilmeisesti pieneen vähemmistöön, joka kärsii enemmistön toiminnasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vanhemmuus on pohjimmiltaan todella työlästä. Ennen 2000-lukua vanhemman oli kuitenkin hyväksyttyä ja jopa suositeltavaa mennä "helpomman kautta". Mitä pitemmälle tätä vuosituhatta on menty, sitä enemmän vanhempien odotetaan sietävän vanhemmuuden työläyttä.

Mikä estää menemästä helpolla nykyisinkin? Kannattaa vanhempana uskaltaa tehdä omia valintoja eikä vaaan mennä massojen odotusten mukana.

Esimerkkejä:

- Jos harrastuskyyditykset stressaavat, niin ei kyyditä harrastuksiin. Käskee lasta kulkemaan itse ja/tai harrastamaan jotain mitä voi tehdä ihan omatoimisesti ilman valmentajaa.

- Jos lapsen älypuhelimen käyttö tuottaa ongelmia, niin ottaa siltä sen pois, vaikka pysyvästi. Yhteydenpitotapoja on niin paljon muitakin ja jos tarve on yhteydenpitoon niin kyllä se järjestyy. Tilalle joko tavallinen puhelin tai ei tarvittaess tai aina sitäkään. Kyllä nykylapsikin osaa tulla kotiin kellon viisareiden ollessa tietyssä asennossa ihan niin kuin entisajan lapsetkin.

- Jos lapsi on tottelematon tai kiukuttelee liikaa niin senkin asian voi korjata ihan perinteisesti ottamalla siltä rangaistuksen avulla luulot pois. Lapsi ei siitä rikki mene.

Kannattaa vaikka töissä tai tuttavapiirissä kysellä kuusi–seitsemänkymppisiltä ihmisiltä kasvatusvinkkejä. Ne osaavat yksityiskohtia myöten neuvoa miten asiat hoidettiin viime vuosituhannella.

Jos erehtyy tekemään jotain edes siihen suuntaan mitä ehdotat, niin saat lasun niskaasi. Ei lasta saa nykyään kieltää tekemästä yhtään mitään, ja ai hitto jos otat puhelimen pois edes tunniksi - lapsi saa varmasti iänikuisen trauman. Jaa että rangaistuksiakin oikein, ohhoh. Ei missään nimessä nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä kirjoitetaan rumasti lapsista. Kunnioitusta ihan kaikille ihmisille!

Todellisuus voi hämärtyä erinäisten "julkisten" keskustelujen myötä, suurin osa ihmisistä taitaa kuitenkin edelleen haluta lapsia. On hienoa, että myös muita vaihtoehtoisia elämäntapoja nähdään ja kaikille pitäisi olla kyllä tilaa.

Julkinen keskustelu on ikävä kyllä usein joko/tai ja kovin polarisoivaa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, Suomi on yksi maailman parhaista maista lapsiperheytyä (vaikka jonkun yksilön kohdalla ei näin tuntuisi asia olevan ja lasten/perheiden väliset hyvinvointierot ovat valitettavan suuret, isossa mittakaavassa kuitenkin elämme hyvissä oloissa) ja samalla täällä voi onneksi myös ihan hyvin elää vapaaehtoisesti lapsettomana.

Lapsiperhe-elämästä alettiin 90-luvulla puhua kriittisemmin, vanhemmuuden (eli äitiyden) haastavuutta tuotiin esiin rohkeammin, mikä on todella hyvä juttu! Lapsesta huolenpitäminen ei ole helppoa. Ei tietenkään. Se on yksi puoli asiasta, mutta niinkuin näissä keskusteluissa usein käy, mennään äärilaidasta toiseen ja kuva lapsiperhe-elämästä sai hyvin negatiivisen ulottuvuuden. Mikä on saanut monen pohtimaan vanhemmuutta ehkäpä tarkemmin, mikä ei kai ole huonokaan asia.

Itse tyytyväisenä velana koen, että kaikkien aikuisten vastuu on huolehtia lapsista, kunnioittaa heitä, niinkuin muitakin ihmisiä, samalla olen pohjattoman kiitollinen ettei minulla ole omia lapsia.

En suostu ottamaan vastuulleni huolehtia yhtään kenenkään lapsista, koska olen tarkoituksella jättänyt hankkimatta sellaisia. Kun just siksi en niitä hankkinut, että en halua vastuuta siitä huolehtimisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys... Oisko siinä mitään selitystä lapsivastaisuuteen, että lapset on liian keisareita joka paikassa? Oisko tullu nyt jonkinlainen vastareaktio siihen?

Moni kokee lapsiperhe-elämän kauheen rankkana. Mikä siitä tekee rankan? Lapset! Ei kaiken pitäisi eikä tartte pyöriä lasten ehdoilla.

Taas yleistetään jos jotkut lapset on huono käytöksisiä ja haittaako jos pyörii lasten ehdoilla ja mikä on edes lasten ehdot? Kysympä vaan ei ne kuitenkaan päätä sitä mitä opiskelee koulussa vaikka niin pitäisi olla. Olisi parempaa jos lapset päättää mitä ainetta opiskelee koulussa. Jos jotain ei uskonto tai ruotsi Kiinnosta niin ei opiskele niitä jotku opiskelee matikkaa jne.

Löytyy yhteisiä mielenkiinnon kohteita jos on vaan niiden kaa jotka opiskelevat samoja asioita

M18

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen olevani kummajainen, enkä kehtaa sanoa juuri kellekään, että pidän lähtökohtaisesti kaikista lapsista. Nythän on muotia sanoa, ettei juuri pidä lapsista tai että pitää vain joistain, mutta minä olen aina pitänyt lapsista valtavasti. He ovat ehdottomasti elämän suola! Lapset ovat ihaninta mitä tiedän. Toisena tulee sitten kissat ja koirat... Jos perhepäivähoitajat saisi kunnon palkan ja jos työtä voisi tehdä osa-aikaisesti, eikä tarvitsisi olla tekemisissä lasten vanhempien kanssa, niin siinä olisi minun unelmaduunini.

Omia lapsia on kaksi ja he ovat ehdottomasti tärkeintä, mitä tässä maailmassa on. Olen surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka eivät tällaista ylitsevuotavaa rakkautta saa koskaan kokea. Toivon sydämeni pohjasta, että saan joskus lapsenlapsia!

Olen myös introvertti, joka tarvitsee paljon omaa aikaa. Tämän vuoksi lapsia meillä on vain kaksi, vaikka aiemmin unelmoin isosta perheestä. Lisäksi on kissoja ja koiria. On ihanaa, kun koti on täynnä elämää!

Älä suotta ole surullinen meidän velojen puolesta. Meitä ei harmita tippaakaan jäädä paitsi tuosta "ylitsevuotavasta rakkaudesta" :D Plus, kyllä sitä rakkautta saa muualtakin, kuin lapsilta. 

Miksi lainausmerkit ja nauruhymiö? Olen ihan tosissani. Olen omien lasteni syntymän jälkeen kokenut suurempia onnen tunteita kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Tämä on fakta, enkä varmasti ole kokemuksessani ainoa. Ja toki saan niitä onnen tunteita ja suurta rakkautta muualtakin, mutta ei mikään kerta kaikkiaan vedä vertoja lasten rakkaudelle ja sille, että saa rakastaa. En ole patistamassa ketään muuta lapsentekoon, tämä on täysin jokaisen oma asia, mutta on melkoisen loukkaavaa antaa ymmärtää, että tunteeni ja kokemukseni olisivat jotenkin vääriä.

Sinun tunteesi ovat sinun, mutta aiemmassa viestissä sanoit olevasi surullinen niiden puolesta, joilla lapsia ei ole ja eivät siksi voi koskaan tuntea sitä "ylivuotavaa rakkautta". 

Ehkä "ylivuotava rakkaus" on sinulle mahdollista vain lasten kautta, mutta älä tee oletuksia muiden puolesta. Älä yleistä omia kokemuksiasi ja tunteita kaikkiin - sen vuoksi sinua kritisoidaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen olevani kummajainen, enkä kehtaa sanoa juuri kellekään, että pidän lähtökohtaisesti kaikista lapsista. Nythän on muotia sanoa, ettei juuri pidä lapsista tai että pitää vain joistain, mutta minä olen aina pitänyt lapsista valtavasti. He ovat ehdottomasti elämän suola! Lapset ovat ihaninta mitä tiedän. Toisena tulee sitten kissat ja koirat... Jos perhepäivähoitajat saisi kunnon palkan ja jos työtä voisi tehdä osa-aikaisesti, eikä tarvitsisi olla tekemisissä lasten vanhempien kanssa, niin siinä olisi minun unelmaduunini.

Omia lapsia on kaksi ja he ovat ehdottomasti tärkeintä, mitä tässä maailmassa on. Olen surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka eivät tällaista ylitsevuotavaa rakkautta saa koskaan kokea. Toivon sydämeni pohjasta, että saan joskus lapsenlapsia!

Olen myös introvertti, joka tarvitsee paljon omaa aikaa. Tämän vuoksi lapsia meillä on vain kaksi, vaikka aiemmin unelmoin isosta perheestä. Lisäksi on kissoja ja koiria. On ihanaa, kun koti on täynnä elämää!

Älä suotta ole surullinen meidän velojen puolesta. Meitä ei harmita tippaakaan jäädä paitsi tuosta "ylitsevuotavasta rakkaudesta" :D Plus, kyllä sitä rakkautta saa muualtakin, kuin lapsilta. 

Miksi lainausmerkit ja nauruhymiö? Olen ihan tosissani. Olen omien lasteni syntymän jälkeen kokenut suurempia onnen tunteita kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Tämä on fakta, enkä varmasti ole kokemuksessani ainoa. Ja toki saan niitä onnen tunteita ja suurta rakkautta muualtakin, mutta ei mikään kerta kaikkiaan vedä vertoja lasten rakkaudelle ja sille, että saa rakastaa. En ole patistamassa ketään muuta lapsentekoon, tämä on täysin jokaisen oma asia, mutta on melkoisen loukkaavaa antaa ymmärtää, että tunteeni ja kokemukseni olisivat jotenkin vääriä.

Oletko kokenut universaalia rakkautta kaikkea elämää kohtaan? Jos/kun et, et tiedä rakkaudesta mitään. Mikään ei vedä vertoja sille. Nyt kuule, tuo lapsen rakastaminen/rakastetuksi tuleminen on faktaa sinun kohdallasi, hieno homma sinulle. Mutta et voi sanoa ettei mikään vedä sille vertoja muuta kuin sinun omalla kohdallasi, sinun elämänkokemuksellasi.

Niinpä. Esimerkiksi minä koen kaikenkattavaa rakkautta huonekasvejani kohtaan, enkä usko että kukaan muu voi ikinä tuntea tällä tavoin. Siksi säälin kaikkia muita maailman ihmisiä, koska heillä ei ole minun huonekasvejani ja sitä ääretöntä rakkautta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennenkin oltiin lapsivastaisia mutta ei ollut kunnollista ehkäisyä ja yhteisönpaine elää "kuten kuuluu" oli vahva ja ihmiset heikkoja. Sen takia meillä on paljon lapsena pahoinpideltyjä aikuisia ,mt-ongelmia ym

Sen määritelmä mikä on lapsen pahoinpitelemistä tiukkenee vuosi vuodelta. Samoin ilmiantokoneiston (lasut) ote lapsiperheistä vaan kiristyy.

Ja helvetin hyvä niin,ennen lapsia sai kohdella miten halusi Ei se niin ole lapset ovat IHMISIÄ ja heitä pitää kohdella ihmisarvoisesti. 

Tässä syksyn mittaan ollut useita tapauksia missä LASU ei ole ollut mailla halmeilla vaikka pitäisi,eikä vanhempipakaan kauheasti enää se Kyllikki-Jorma kiinnosta kun on pillusta tipahtanut pihalle.

Mitä mitä? Eihän tämä ole mahdollista, kun se lapsi tekee autuaaksi ja pyhäksi, ja mitään sen veroista ei koskaan voi olla olemassa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennenkin oltiin lapsivastaisia mutta ei ollut kunnollista ehkäisyä ja yhteisönpaine elää "kuten kuuluu" oli vahva ja ihmiset heikkoja. Sen takia meillä on paljon lapsena pahoinpideltyjä aikuisia ,mt-ongelmia ym

Sen määritelmä mikä on lapsen pahoinpitelemistä tiukkenee vuosi vuodelta. Samoin ilmiantokoneiston (lasut) ote lapsiperheistä vaan kiristyy.

Ja helvetin hyvä niin,ennen lapsia sai kohdella miten halusi Ei se niin ole lapset ovat IHMISIÄ ja heitä pitää kohdella ihmisarvoisesti. 

Tässä syksyn mittaan ollut useita tapauksia missä LASU ei ole ollut mailla halmeilla vaikka pitäisi,eikä vanhempipakaan kauheasti enää se Kyllikki-Jorma kiinnosta kun on pillusta tipahtanut pihalle.

Mitä mitä? Eihän tämä ole mahdollista, kun se lapsi tekee autuaaksi ja pyhäksi, ja mitään sen veroista ei koskaan voi olla olemassa? 

Lapsikortti vedetään esiin vain kun halutaan jotain itselle tai selittää joitain asioita, jos niistä pillupullista völitettäisiin niin niiden kanssa oltaisiin japuhuttaisiin. Opetettaisiin käytöstavat ja asetettaisiin rajat. Nyt vaan sexbätäng - - >pillupulla - - >parit ig kuvat ja sen jälkeen jokainen on oman näyttönsä äärellä, välillä woltataan pizzat jokaiselle.

Minulla ei ole huonekasveja, koska en välitä niistä, ne eivät kiinnosta. Ehkä jollakulla on huonekasveja, jotka oikein rakastavat takaisin? Minulla on lapsi ja mahtava onkin, ainoa laatuaan, ei ole muilla tuollaista. Rakastamme toisiamme, enkä voisi kuvitella elämääni ilman häntä. Keskittykäämme omiin elämiimme, omiin rakkauden kohteisiimme ja olkaamme onnellisia niistä ja lopettakaamme toisten elämien ja rakkauden kohteiden arvostelu!

Up