Miks nykyään kaikki ovat niin lapsivastaisia?

Kylläpä täällä kirjoitetaan rumasti lapsista. Kunnioitusta ihan kaikille ihmisille!

Todellisuus voi hämärtyä erinäisten "julkisten" keskustelujen myötä, suurin osa ihmisistä taitaa kuitenkin edelleen haluta lapsia. On hienoa, että myös muita vaihtoehtoisia elämäntapoja nähdään ja kaikille pitäisi olla kyllä tilaa.

Julkinen keskustelu on ikävä kyllä usein joko/tai ja kovin polarisoivaa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, Suomi on yksi maailman parhaista maista lapsiperheytyä (vaikka jonkun yksilön kohdalla ei näin tuntuisi asia olevan ja lasten/perheiden väliset hyvinvointierot ovat valitettavan suuret, isossa mittakaavassa kuitenkin elämme hyvissä oloissa) ja samalla täällä voi onneksi myös ihan hyvin elää vapaaehtoisesti lapsettomana.

Lapsiperhe-elämästä alettiin 90-luvulla puhua kriittisemmin, vanhemmuuden (eli äitiyden) haastavuutta tuotiin esiin rohkeammin, mikä on todella hyvä juttu! Lapsesta huolenpitäminen ei ole helppoa. Ei tietenkään. Se on yksi puoli asiasta, mutta niinkuin näissä keskusteluissa usein käy, mennään äärilaidasta toiseen ja kuva lapsiperhe-elämästä sai hyvin negatiivisen ulottuvuuden. Mikä on saanut monen pohtimaan vanhemmuutta ehkäpä tarkemmin, mikä ei kai ole huonokaan asia.

Itse tyytyväisenä velana koen, että kaikkien aikuisten vastuu on huolehtia lapsista, kunnioittaa heitä, niinkuin muitakin ihmisiä, samalla olen pohjattoman kiitollinen ettei minulla ole omia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat upeita ja teinit myös eli ilmeisesti pahimman yli päästy. Mulla on taas vauvakuume, omia ei enää tule lisää, odotan rauhassa isovanhemmuutta. Siinäpä se, jos ei ole omia lapsia, ei ole lapsenlapsiakaan. Se on hyvä ottaa huomioon, kun uhoaa, ettei halua lapsia.

Toivon, että lapsia alkaa taas ilmaantua suomalaisiin perheisiin.

Lapsillasi ei ole mitään velvollisuutta tehdä sinulle lapsenlapsia. Lapsenlapsilla ei ole mitään velvollisuutta pitää sinuun yhteyttä.

Tässä on suomalaiset perhearvot kiteytettynä. Perhettä ei nähdä minään rikkautena ja turvana, vaan pakollisena pahana, jonka voi onneksi tarvittaessa jättää taakseen. Niissä maissa, joissa perhearvot ovat tärkeitä on ihan itsestäänselvää, että perheessä autetaan toisiaan ja tiedetään, mitä muille kuuluu. Se on nimenomaan velvollisuus, mutta tuo myös turvaa ja yhteisöllisyyden tunnetta. Suomessa on tärkeämpää olla onnellinen yksilönä ja menestyä yksilönä. Silti suomalaiset eivät oikein ole onnellisia. Varsinkaan nuoret sukupolvet, joiden kohdalla on oikeastaan tyypillisempää kärsiä mielenterveysongelmista kuin kokea itsensä terveeksi ja onnelliseksi.

Vähän ohiksena kommentoin itse. On ihmisiä, jotka haluavat niitä lapsia ja lapsenlapsia siksi, että olisi seuraa _itselle_, kun siltä tuntuu, eikä se perhekeskeisyys ole se juttu, vaan se, ettei vaan tarvitse olla yksin. Otan esimerkiksi oman isoäitini, lapsena ja nuorena ei suinkaan kiinnostanut tutustua meihin lapsenlapsiin kun hänellä oli muuta mieleniiintoista elämässään. Aina kun nähtiin niin lähinnä naljaili kaikesta veemäisesti. No nyt kun ei oikein pystykään olemaan enää aktiivinen arjessa terveysvaivojen takia, niin kummasti yhtäkkiä pitäisi mennä isoäidille seuraa pitämään ja korostetaan kuinka pitäisi sitä ja tätä. Ne ihmissuhteet ovat vastavuoroisia, kukaan ei ole velvollinen pitämään yhteyttä väkisin kehenkään jos se toinen ihminen on lähinnä veemäinen aina tavatessa ja kukaan ei varsinkaan ole velvollinen tekemään lapsenlapsia.

Se, että joku olettaa ja painostaa vaikka siihen lapsenlapsen tekemisen ei ole mikään perhearvojen arvostamiseen liittyvä asia mitenkään, sen sijaan se, että rakastat ja välität niistä olemassaolevista perheenjäsenistä ja arvostat heidän valintojaan on mielestäni arvostettava asia.

Tätä minäkin ihmettelen, kun jotkut kertovat hankkineensa lapsia siksi, että on sitten vanhuudenturvaa niistä lapsista. Ovatko he ikinä lukeneet uutisia, tai käyneet vanhustentalossa? Suurin osa siellähän on aivan yksin, ilman minkäänlaista seuraa sukulaisista. Korkeintaan jutellaan sille vieruskaverille, kuka sattuu puurolle yhtäaikaa! Todellakin on väärin hankkia lapsi, jos tuo seurankaipuu on se ainoa syy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.

Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.

Samat fiilikset, omani sain 40+ -vuotiaana, joten sitä villiä ja vapaata lapsetonta elämää tuli elettyä riittämiin. Ja lapset ovat erilaisia. Omani alkoi nukkua täydet yöt jo kahden kuukauden ikäisenä, että ei ikinä tullut mitään valvomismaratoneja. Luulen, että lapsivastaisuus kumpuaa siitä, että niin moni on mielenterveydellisesti ja taloudellisesti niin ahtaalla, että lastenhankinta ei onnistu, siksi niistä ajatellaan niin happamasti. Ainakaan itselle lapsi ei ole tuonut kieltäymyksiä, edelleen matkustetaan useamman kerran vuodessa, jos korona sallii, asutaan mukavasti ja harrastetaan. 

Tämä on se juttu, mikä aiheuttaa närää. Miksi tehdään ennakko-oletuksia lapsettomista ihmisistä? Ovat mt-ongelmaisia tai köyhiä. Miksi pitää ajatella noin jäykästi, kun on tilanteita, ettei joillekin nyt vain tule sellaista vauvakuumetta tai tuntuu, että ei kaipaa lapsiperhearkea muuten vaan, ei siellä taustalla tarvitse olla mitään dramaattista syytä. Ei vain tunnu siltä ja elämässä on kaikkea muuta. Ei ihme jos asenne on vähän hapan, jos lukee sinunkaltaisten ihmisten oletuksia täysin tuntemattomien ihmisten syistä olla hankkimatta lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.

Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.

Samat fiilikset, omani sain 40+ -vuotiaana, joten sitä villiä ja vapaata lapsetonta elämää tuli elettyä riittämiin. Ja lapset ovat erilaisia. Omani alkoi nukkua täydet yöt jo kahden kuukauden ikäisenä, että ei ikinä tullut mitään valvomismaratoneja. Luulen, että lapsivastaisuus kumpuaa siitä, että niin moni on mielenterveydellisesti ja taloudellisesti niin ahtaalla, että lastenhankinta ei onnistu, siksi niistä ajatellaan niin happamasti. Ainakaan itselle lapsi ei ole tuonut kieltäymyksiä, edelleen matkustetaan useamman kerran vuodessa, jos korona sallii, asutaan mukavasti ja harrastetaan. 

Tämä on se juttu, mikä aiheuttaa närää. Miksi tehdään ennakko-oletuksia lapsettomista ihmisistä? Ovat mt-ongelmaisia tai köyhiä. Miksi pitää ajatella noin jäykästi, kun on tilanteita, ettei joillekin nyt vain tule sellaista vauvakuumetta tai tuntuu, että ei kaipaa lapsiperhearkea muuten vaan, ei siellä taustalla tarvitse olla mitään dramaattista syytä. Ei vain tunnu siltä ja elämässä on kaikkea muuta. Ei ihme jos asenne on vähän hapan, jos lukee sinunkaltaisten ihmisten oletuksia täysin tuntemattomien ihmisten syistä olla hankkimatta lapsia.

Näinpä! Itse en vihaa lapsia, päinvastoin olen todella usein esimerkiksi veljentyttärelle lapsenlikkana, mutta en vain jotenkin ikinä ole pystynyt kuvittelemaan itselleni lapsia. En siis katsele heitä silmät palaen kun kuljen metrossa (ilmeisesti jotkut kuvittelee, että aina lapsettomat tuijottaa lapsia murhaavalla katseella) enkä kirjoita heistä mitään haukkumatekstejä nettiin. Ei vain jostain syystä ole sitä "drivea" hankkia lapsia, samalla tavalla kuin jollakin ei ole intoa rueta harrastamaan jääkiekkoa. Ihmiset on erilaisia ja innostuvat eri asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Onko koskaan ihmisest oikeasti välittäneet muista kuin omista ja kavereidensa lapsista? Ei kai random-lapsista tarvitsekaan välittää eikä niitä sietää. Miksi vanhemmat kuvittelevat, että koko maailman pitäisi kerääntyä palvomaan heidän ihmeellistä tuotostaan? 

Kyllä aika moni tykkää vieraista lapsista. Mm. kaikki jotka hakeutuvat lastenhoitoalalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.

Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.

Samat fiilikset, omani sain 40+ -vuotiaana, joten sitä villiä ja vapaata lapsetonta elämää tuli elettyä riittämiin. Ja lapset ovat erilaisia. Omani alkoi nukkua täydet yöt jo kahden kuukauden ikäisenä, että ei ikinä tullut mitään valvomismaratoneja. Luulen, että lapsivastaisuus kumpuaa siitä, että niin moni on mielenterveydellisesti ja taloudellisesti niin ahtaalla, että lastenhankinta ei onnistu, siksi niistä ajatellaan niin happamasti. Ainakaan itselle lapsi ei ole tuonut kieltäymyksiä, edelleen matkustetaan useamman kerran vuodessa, jos korona sallii, asutaan mukavasti ja harrastetaan. 

Tämä on se juttu, mikä aiheuttaa närää. Miksi tehdään ennakko-oletuksia lapsettomista ihmisistä? Ovat mt-ongelmaisia tai köyhiä. Miksi pitää ajatella noin jäykästi, kun on tilanteita, ettei joillekin nyt vain tule sellaista vauvakuumetta tai tuntuu, että ei kaipaa lapsiperhearkea muuten vaan, ei siellä taustalla tarvitse olla mitään dramaattista syytä. Ei vain tunnu siltä ja elämässä on kaikkea muuta. Ei ihme jos asenne on vähän hapan, jos lukee sinunkaltaisten ihmisten oletuksia täysin tuntemattomien ihmisten syistä olla hankkimatta lapsia.

Näinpä! Itse en vihaa lapsia, päinvastoin olen todella usein esimerkiksi veljentyttärelle lapsenlikkana, mutta en vain jotenkin ikinä ole pystynyt kuvittelemaan itselleni lapsia. En siis katsele heitä silmät palaen kun kuljen metrossa (ilmeisesti jotkut kuvittelee, että aina lapsettomat tuijottaa lapsia murhaavalla katseella) enkä kirjoita heistä mitään haukkumatekstejä nettiin. Ei vain jostain syystä ole sitä "drivea" hankkia lapsia, samalla tavalla kuin jollakin ei ole intoa rueta harrastamaan jääkiekkoa. Ihmiset on erilaisia ja innostuvat eri asioista. 

Se drive syntyy ihan luonnostaan kun kohtaa oikean puolison ja rakastuu tosissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.

Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.

Samat fiilikset, omani sain 40+ -vuotiaana, joten sitä villiä ja vapaata lapsetonta elämää tuli elettyä riittämiin. Ja lapset ovat erilaisia. Omani alkoi nukkua täydet yöt jo kahden kuukauden ikäisenä, että ei ikinä tullut mitään valvomismaratoneja. Luulen, että lapsivastaisuus kumpuaa siitä, että niin moni on mielenterveydellisesti ja taloudellisesti niin ahtaalla, että lastenhankinta ei onnistu, siksi niistä ajatellaan niin happamasti. Ainakaan itselle lapsi ei ole tuonut kieltäymyksiä, edelleen matkustetaan useamman kerran vuodessa, jos korona sallii, asutaan mukavasti ja harrastetaan. 

Tämä on se juttu, mikä aiheuttaa närää. Miksi tehdään ennakko-oletuksia lapsettomista ihmisistä? Ovat mt-ongelmaisia tai köyhiä. Miksi pitää ajatella noin jäykästi, kun on tilanteita, ettei joillekin nyt vain tule sellaista vauvakuumetta tai tuntuu, että ei kaipaa lapsiperhearkea muuten vaan, ei siellä taustalla tarvitse olla mitään dramaattista syytä. Ei vain tunnu siltä ja elämässä on kaikkea muuta. Ei ihme jos asenne on vähän hapan, jos lukee sinunkaltaisten ihmisten oletuksia täysin tuntemattomien ihmisten syistä olla hankkimatta lapsia.

Näinpä! Itse en vihaa lapsia, päinvastoin olen todella usein esimerkiksi veljentyttärelle lapsenlikkana, mutta en vain jotenkin ikinä ole pystynyt kuvittelemaan itselleni lapsia. En siis katsele heitä silmät palaen kun kuljen metrossa (ilmeisesti jotkut kuvittelee, että aina lapsettomat tuijottaa lapsia murhaavalla katseella) enkä kirjoita heistä mitään haukkumatekstejä nettiin. Ei vain jostain syystä ole sitä "drivea" hankkia lapsia, samalla tavalla kuin jollakin ei ole intoa rueta harrastamaan jääkiekkoa. Ihmiset on erilaisia ja innostuvat eri asioista. 

Se drive syntyy ihan luonnostaan kun kohtaa oikean puolison ja rakastuu tosissaan. 

Ja paskat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.

Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.

Samat fiilikset, omani sain 40+ -vuotiaana, joten sitä villiä ja vapaata lapsetonta elämää tuli elettyä riittämiin. Ja lapset ovat erilaisia. Omani alkoi nukkua täydet yöt jo kahden kuukauden ikäisenä, että ei ikinä tullut mitään valvomismaratoneja. Luulen, että lapsivastaisuus kumpuaa siitä, että niin moni on mielenterveydellisesti ja taloudellisesti niin ahtaalla, että lastenhankinta ei onnistu, siksi niistä ajatellaan niin happamasti. Ainakaan itselle lapsi ei ole tuonut kieltäymyksiä, edelleen matkustetaan useamman kerran vuodessa, jos korona sallii, asutaan mukavasti ja harrastetaan. 

Tämä on se juttu, mikä aiheuttaa närää. Miksi tehdään ennakko-oletuksia lapsettomista ihmisistä? Ovat mt-ongelmaisia tai köyhiä. Miksi pitää ajatella noin jäykästi, kun on tilanteita, ettei joillekin nyt vain tule sellaista vauvakuumetta tai tuntuu, että ei kaipaa lapsiperhearkea muuten vaan, ei siellä taustalla tarvitse olla mitään dramaattista syytä. Ei vain tunnu siltä ja elämässä on kaikkea muuta. Ei ihme jos asenne on vähän hapan, jos lukee sinunkaltaisten ihmisten oletuksia täysin tuntemattomien ihmisten syistä olla hankkimatta lapsia.

Näinpä! Itse en vihaa lapsia, päinvastoin olen todella usein esimerkiksi veljentyttärelle lapsenlikkana, mutta en vain jotenkin ikinä ole pystynyt kuvittelemaan itselleni lapsia. En siis katsele heitä silmät palaen kun kuljen metrossa (ilmeisesti jotkut kuvittelee, että aina lapsettomat tuijottaa lapsia murhaavalla katseella) enkä kirjoita heistä mitään haukkumatekstejä nettiin. Ei vain jostain syystä ole sitä "drivea" hankkia lapsia, samalla tavalla kuin jollakin ei ole intoa rueta harrastamaan jääkiekkoa. Ihmiset on erilaisia ja innostuvat eri asioista. 

Se drive syntyy ihan luonnostaan kun kohtaa oikean puolison ja rakastuu tosissaan. 

Sinä väität tietäväsi tämän jokaisen ihmisen kohdalla vai? Melkoiset kuvitelmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.

Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.

Samat fiilikset, omani sain 40+ -vuotiaana, joten sitä villiä ja vapaata lapsetonta elämää tuli elettyä riittämiin. Ja lapset ovat erilaisia. Omani alkoi nukkua täydet yöt jo kahden kuukauden ikäisenä, että ei ikinä tullut mitään valvomismaratoneja. Luulen, että lapsivastaisuus kumpuaa siitä, että niin moni on mielenterveydellisesti ja taloudellisesti niin ahtaalla, että lastenhankinta ei onnistu, siksi niistä ajatellaan niin happamasti. Ainakaan itselle lapsi ei ole tuonut kieltäymyksiä, edelleen matkustetaan useamman kerran vuodessa, jos korona sallii, asutaan mukavasti ja harrastetaan. 

Tämä on se juttu, mikä aiheuttaa närää. Miksi tehdään ennakko-oletuksia lapsettomista ihmisistä? Ovat mt-ongelmaisia tai köyhiä. Miksi pitää ajatella noin jäykästi, kun on tilanteita, ettei joillekin nyt vain tule sellaista vauvakuumetta tai tuntuu, että ei kaipaa lapsiperhearkea muuten vaan, ei siellä taustalla tarvitse olla mitään dramaattista syytä. Ei vain tunnu siltä ja elämässä on kaikkea muuta. Ei ihme jos asenne on vähän hapan, jos lukee sinunkaltaisten ihmisten oletuksia täysin tuntemattomien ihmisten syistä olla hankkimatta lapsia.

Näinpä! Itse en vihaa lapsia, päinvastoin olen todella usein esimerkiksi veljentyttärelle lapsenlikkana, mutta en vain jotenkin ikinä ole pystynyt kuvittelemaan itselleni lapsia. En siis katsele heitä silmät palaen kun kuljen metrossa (ilmeisesti jotkut kuvittelee, että aina lapsettomat tuijottaa lapsia murhaavalla katseella) enkä kirjoita heistä mitään haukkumatekstejä nettiin. Ei vain jostain syystä ole sitä "drivea" hankkia lapsia, samalla tavalla kuin jollakin ei ole intoa rueta harrastamaan jääkiekkoa. Ihmiset on erilaisia ja innostuvat eri asioista. 

Se drive syntyy ihan luonnostaan kun kohtaa oikean puolison ja rakastuu tosissaan. 

Tai sitten voi olla niin, että nimenomaan haluaa puolison, joka myöskin vela ja rakastuu tulisesti ja elää sellaista elämää kuin on itselle tarkoitettu. Tuo puolison kohtaaminen, rakastuminen ja siitä syntyvä halu lisääntyä ovat monelle totta, mutta ei veloille. Tällaiset "takinkääntäjät" eivät ole olleet veloja alunperinkään tai pikemminkin loppujen lopuksi. Mieltään saa muuttaa, tottakai, mutta on ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan halua lapsia ja rakastuvat ja valitsevat puolisonsakin tämän perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.

Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.

Samat fiilikset, omani sain 40+ -vuotiaana, joten sitä villiä ja vapaata lapsetonta elämää tuli elettyä riittämiin. Ja lapset ovat erilaisia. Omani alkoi nukkua täydet yöt jo kahden kuukauden ikäisenä, että ei ikinä tullut mitään valvomismaratoneja. Luulen, että lapsivastaisuus kumpuaa siitä, että niin moni on mielenterveydellisesti ja taloudellisesti niin ahtaalla, että lastenhankinta ei onnistu, siksi niistä ajatellaan niin happamasti. Ainakaan itselle lapsi ei ole tuonut kieltäymyksiä, edelleen matkustetaan useamman kerran vuodessa, jos korona sallii, asutaan mukavasti ja harrastetaan. 

Tämä on se juttu, mikä aiheuttaa närää. Miksi tehdään ennakko-oletuksia lapsettomista ihmisistä? Ovat mt-ongelmaisia tai köyhiä. Miksi pitää ajatella noin jäykästi, kun on tilanteita, ettei joillekin nyt vain tule sellaista vauvakuumetta tai tuntuu, että ei kaipaa lapsiperhearkea muuten vaan, ei siellä taustalla tarvitse olla mitään dramaattista syytä. Ei vain tunnu siltä ja elämässä on kaikkea muuta. Ei ihme jos asenne on vähän hapan, jos lukee sinunkaltaisten ihmisten oletuksia täysin tuntemattomien ihmisten syistä olla hankkimatta lapsia.

Näinpä! Itse en vihaa lapsia, päinvastoin olen todella usein esimerkiksi veljentyttärelle lapsenlikkana, mutta en vain jotenkin ikinä ole pystynyt kuvittelemaan itselleni lapsia. En siis katsele heitä silmät palaen kun kuljen metrossa (ilmeisesti jotkut kuvittelee, että aina lapsettomat tuijottaa lapsia murhaavalla katseella) enkä kirjoita heistä mitään haukkumatekstejä nettiin. Ei vain jostain syystä ole sitä "drivea" hankkia lapsia, samalla tavalla kuin jollakin ei ole intoa rueta harrastamaan jääkiekkoa. Ihmiset on erilaisia ja innostuvat eri asioista. 

Se drive syntyy ihan luonnostaan kun kohtaa oikean puolison ja rakastuu tosissaan. 

Ja paskat.

Jep. Selvennettäköön, että olen ollut onnellisesti naimisissa (saman miehen kanssa) jo lähestulkoon 15 vuotta. 

- Tuo lapsenlikkana toimiva lapseton

Kaikki tämä puhe "luonnollisuudesta" on niin 1800-lukua. Olemme sivistyneitä ihmisiä, tarkastelemme asioita monilta kanteilta ja voimme sen perusteella tehdä päätöksiä elämässä. Ainakaan minua ei aja lisääntymisvietti, toki biologian itsessäni tunnistan, samoin monta muuta asiaa.

Ennenkin oltiin lapsivastaisia mutta ei ollut kunnollista ehkäisyä ja yhteisönpaine elää "kuten kuuluu" oli vahva ja ihmiset heikkoja. Sen takia meillä on paljon lapsena pahoinpideltyjä aikuisia ,mt-ongelmia ym

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä kirjoitetaan rumasti lapsista. Kunnioitusta ihan kaikille ihmisille!

Todellisuus voi hämärtyä erinäisten "julkisten" keskustelujen myötä, suurin osa ihmisistä taitaa kuitenkin edelleen haluta lapsia. On hienoa, että myös muita vaihtoehtoisia elämäntapoja nähdään ja kaikille pitäisi olla kyllä tilaa.

Julkinen keskustelu on ikävä kyllä usein joko/tai ja kovin polarisoivaa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, Suomi on yksi maailman parhaista maista lapsiperheytyä (vaikka jonkun yksilön kohdalla ei näin tuntuisi asia olevan ja lasten/perheiden väliset hyvinvointierot ovat valitettavan suuret, isossa mittakaavassa kuitenkin elämme hyvissä oloissa) ja samalla täällä voi onneksi myös ihan hyvin elää vapaaehtoisesti lapsettomana.

Lapsiperhe-elämästä alettiin 90-luvulla puhua kriittisemmin, vanhemmuuden (eli äitiyden) haastavuutta tuotiin esiin rohkeammin, mikä on todella hyvä juttu! Lapsesta huolenpitäminen ei ole helppoa. Ei tietenkään. Se on yksi puoli asiasta, mutta niinkuin näissä keskusteluissa usein käy, mennään äärilaidasta toiseen ja kuva lapsiperhe-elämästä sai hyvin negatiivisen ulottuvuuden. Mikä on saanut monen pohtimaan vanhemmuutta ehkäpä tarkemmin, mikä ei kai ole huonokaan asia.

Itse tyytyväisenä velana koen, että kaikkien aikuisten vastuu on huolehtia lapsista, kunnioittaa heitä, niinkuin muitakin ihmisiä, samalla olen pohjattoman kiitollinen ettei minulla ole omia lapsia.

Itse tyytyväisenä velana koen, ettei kenelläkän muulla kuin lasten vanhemmilla ole mitään velvollisuutta huolehtia heistä tai kunnioittaa heitä mitenkään erityisesti. Jokainen pitäköön omista kakaroistaan huolen.

Vierailija kirjoitti:

Ennenkin oltiin lapsivastaisia mutta ei ollut kunnollista ehkäisyä ja yhteisönpaine elää "kuten kuuluu" oli vahva ja ihmiset heikkoja. Sen takia meillä on paljon lapsena pahoinpideltyjä aikuisia ,mt-ongelmia ym

Sen määritelmä mikä on lapsen pahoinpitelemistä tiukkenee vuosi vuodelta. Samoin ilmiantokoneiston (lasut) ote lapsiperheistä vaan kiristyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä kirjoitetaan rumasti lapsista. Kunnioitusta ihan kaikille ihmisille!

Todellisuus voi hämärtyä erinäisten "julkisten" keskustelujen myötä, suurin osa ihmisistä taitaa kuitenkin edelleen haluta lapsia. On hienoa, että myös muita vaihtoehtoisia elämäntapoja nähdään ja kaikille pitäisi olla kyllä tilaa.

Julkinen keskustelu on ikävä kyllä usein joko/tai ja kovin polarisoivaa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, Suomi on yksi maailman parhaista maista lapsiperheytyä (vaikka jonkun yksilön kohdalla ei näin tuntuisi asia olevan ja lasten/perheiden väliset hyvinvointierot ovat valitettavan suuret, isossa mittakaavassa kuitenkin elämme hyvissä oloissa) ja samalla täällä voi onneksi myös ihan hyvin elää vapaaehtoisesti lapsettomana.

Lapsiperhe-elämästä alettiin 90-luvulla puhua kriittisemmin, vanhemmuuden (eli äitiyden) haastavuutta tuotiin esiin rohkeammin, mikä on todella hyvä juttu! Lapsesta huolenpitäminen ei ole helppoa. Ei tietenkään. Se on yksi puoli asiasta, mutta niinkuin näissä keskusteluissa usein käy, mennään äärilaidasta toiseen ja kuva lapsiperhe-elämästä sai hyvin negatiivisen ulottuvuuden. Mikä on saanut monen pohtimaan vanhemmuutta ehkäpä tarkemmin, mikä ei kai ole huonokaan asia.

Itse tyytyväisenä velana koen, että kaikkien aikuisten vastuu on huolehtia lapsista, kunnioittaa heitä, niinkuin muitakin ihmisiä, samalla olen pohjattoman kiitollinen ettei minulla ole omia lapsia.

Itse tyytyväisenä velana koen, ettei kenelläkän muulla kuin lasten vanhemmilla ole mitään velvollisuutta huolehtia heistä tai kunnioittaa heitä mitenkään erityisesti. Jokainen pitäköön omista kakaroistaan huolen.

No, lähinnä  tarkoitin että kaikkia ihmisiä (ml.lapsia) pitää kunnioittaa ihmisinä. Ei tietenkään tarvitse mennä toisen lapsia hoitamaan, minkä käsityksen tekstistäni kyllä ehkä sai. En tarkoittanut sitä, vaan, että kyllä itse esim. jos näen lapsen pulassa, autan häntä, niinkuin jokainen välittävä ihminen tekee. Enkä myöskään kutsu lapsia (niinkuin en muitakaan ihmisiä) halventavilla nimillä. Ymmärrän, että meitä veloja kohdellaan toisinaan epäkunnioittavasti, se on väärin, samalla ei kai ole tarpeen itse moiseen ryhtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä että ihmiset eivät kasvata lapsiaan kunnolla minkä vuoksi ne ovat aivan helvetin rasittavia. Metelöiviä, riehuviä ääliöpentuja jotka eivät tottele mitään joka puolella. Miksi haluaisin itselleni samanlaisen riesan mikä vie vielä kaikki rahatkin. Jää oma elämä elämättä.

Tämä johtuu siitä että lapsia ei saa nykyään enää kasvattaa niin kuin heitä kuuluisi. Heti herää "huoli" lapsesta, jos lapsi ei ole ollut tyytyväinen kasvatukseensa, vaan siitä on tullut paha mieli, ja ehkä vähän itkettänytkin. 

Niinpä. Täällä palstallakin on heti hirveä paheksunta jos kertoo kurittaneensa lastaan vähänkään tuntuvammin, jopa jäähypenkille laitto on eräille pöyristymisen aihe.

Tilalle tarjotaan ties mitä positiivisen vahvistamisen tunnepedagogiikkaa.

Siirryit sitten tänne kun edellisessä ketjussa hävisit väittelyn. Siellä ne perustelut on edelleen luettavissa.

Tunnen olevani kummajainen, enkä kehtaa sanoa juuri kellekään, että pidän lähtökohtaisesti kaikista lapsista. Nythän on muotia sanoa, ettei juuri pidä lapsista tai että pitää vain joistain, mutta minä olen aina pitänyt lapsista valtavasti. He ovat ehdottomasti elämän suola! Lapset ovat ihaninta mitä tiedän. Toisena tulee sitten kissat ja koirat... Jos perhepäivähoitajat saisi kunnon palkan ja jos työtä voisi tehdä osa-aikaisesti, eikä tarvitsisi olla tekemisissä lasten vanhempien kanssa, niin siinä olisi minun unelmaduunini.

Omia lapsia on kaksi ja he ovat ehdottomasti tärkeintä, mitä tässä maailmassa on. Olen surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka eivät tällaista ylitsevuotavaa rakkautta saa koskaan kokea. Toivon sydämeni pohjasta, että saan joskus lapsenlapsia!

Olen myös introvertti, joka tarvitsee paljon omaa aikaa. Tämän vuoksi lapsia meillä on vain kaksi, vaikka aiemmin unelmoin isosta perheestä. Lisäksi on kissoja ja koiria. On ihanaa, kun koti on täynnä elämää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu siitä että ihmiset eivät kasvata lapsiaan kunnolla minkä vuoksi ne ovat aivan helvetin rasittavia. Metelöiviä, riehuviä ääliöpentuja jotka eivät tottele mitään joka puolella. Miksi haluaisin itselleni samanlaisen riesan mikä vie vielä kaikki rahatkin. Jää oma elämä elämättä.

Tämä johtuu siitä että lapsia ei saa nykyään enää kasvattaa niin kuin heitä kuuluisi. Heti herää "huoli" lapsesta, jos lapsi ei ole ollut tyytyväinen kasvatukseensa, vaan siitä on tullut paha mieli, ja ehkä vähän itkettänytkin. 

Niinpä. Täällä palstallakin on heti hirveä paheksunta jos kertoo kurittaneensa lastaan vähänkään tuntuvammin, jopa jäähypenkille laitto on eräille pöyristymisen aihe.

Tilalle tarjotaan ties mitä positiivisen vahvistamisen tunnepedagogiikkaa.

Siirryit sitten tänne kun edellisessä ketjussa hävisit väittelyn. Siellä ne perustelut on edelleen luettavissa.

Haluaisit jatkaa jankkausta siellä?

Vierailija kirjoitti:

Tunnen olevani kummajainen, enkä kehtaa sanoa juuri kellekään, että pidän lähtökohtaisesti kaikista lapsista. Nythän on muotia sanoa, ettei juuri pidä lapsista tai että pitää vain joistain, mutta minä olen aina pitänyt lapsista valtavasti. He ovat ehdottomasti elämän suola! Lapset ovat ihaninta mitä tiedän. Toisena tulee sitten kissat ja koirat... Jos perhepäivähoitajat saisi kunnon palkan ja jos työtä voisi tehdä osa-aikaisesti, eikä tarvitsisi olla tekemisissä lasten vanhempien kanssa, niin siinä olisi minun unelmaduunini.

Omia lapsia on kaksi ja he ovat ehdottomasti tärkeintä, mitä tässä maailmassa on. Olen surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka eivät tällaista ylitsevuotavaa rakkautta saa koskaan kokea. Toivon sydämeni pohjasta, että saan joskus lapsenlapsia!

Olen myös introvertti, joka tarvitsee paljon omaa aikaa. Tämän vuoksi lapsia meillä on vain kaksi, vaikka aiemmin unelmoin isosta perheestä. Lisäksi on kissoja ja koiria. On ihanaa, kun koti on täynnä elämää!

Älä suotta ole surullinen meidän velojen puolesta. Meitä ei harmita tippaakaan jäädä paitsi tuosta "ylitsevuotavasta rakkaudesta" :D Plus, kyllä sitä rakkautta saa muualtakin, kuin lapsilta. 

Näkemys velojen lapsivihamielisyydestä on kyllä niin harmillinen. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään. Osa veloista ei pidä lapsista, fine, se on ymmärrettävää, samalla suurin osa lapsiin kohdistuvista kaltoinkohtelusta, väkivallasta ja laiminlyönneistä tapahtuu kyllä ihan oman vanhemman toimesta. Onneksi tosin suurin osa vanhemmista pitää hyvää huolta lapsistaan.