Miks nykyään kaikki ovat niin lapsivastaisia?

Lisääntyneet mammat pahoittivat mielensä

Itekin haluisin lapsia. En tiedä olenko outo. T: mies 27v.

Ennenkin oltiin lapsivastaisia ja idioottivanhemmat vastaisia

Sanon vain, että jos täytyy muilta kysyä mielipidettä lasten hankinnasta, niin kannattaa jättää hankkimatta.

Lapsia ei tarvitse enää nykyään mihinkään. Ei niitä kukaan hanki enää "pakosta", niin kuin silloin ammoisina aikoina, kun kaikki piti valmistaa/tehdä itse.

Mulla on niin syvä ihm is viha ettei tosikaan. Mä rukoilen ettei alieenit koskaan tulisivat tänne.

Niin kauan kun ihmiset rääkkävät toisinsa, luontoa ja eläimiä niin tuun vih amaan meidän viallista lajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsista halutaan nähdä vain ne huonot ja rasittavat puolet. Kyllä, vauva-aikana unet voi jäädä vähiin. Tuo aika ei kuitenkaan kestä loppuelämää. Tuleeko sotkua? Kyllä. Sekään ei ole ikuinen olotila. Rahaa menee? Jep.

Mä olin vela, kunnes tapasin mieheni. Ilmeisesti se kuuluisa biologinen kello yllätti. Mä olen ollut kohta kahdeksan vuotta äiti. Nämä vuodet ovat olleet tähän asti sen elämäni onnellisimmat. Iloa elämässä on ihan eri tavalla kuin ennen. En kaipaa pätkääkään niitä aikoja, kun olin lapseton. Tämä ennen kammoamani prismaperhearki on ihan parasta! Onneksi uskalsin kyseenalaistaa omat ennakkoluuloni ja tehdä lapsia.

Samat fiilikset, omani sain 40+ -vuotiaana, joten sitä villiä ja vapaata lapsetonta elämää tuli elettyä riittämiin. Ja lapset ovat erilaisia. Omani alkoi nukkua täydet yöt jo kahden kuukauden ikäisenä, että ei ikinä tullut mitään valvomismaratoneja. Luulen, että lapsivastaisuus kumpuaa siitä, että niin moni on mielenterveydellisesti ja taloudellisesti niin ahtaalla, että lastenhankinta ei onnistu, siksi niistä ajatellaan niin happamasti. Ainakaan itselle lapsi ei ole tuonut kieltäymyksiä, edelleen matkustetaan useamman kerran vuodessa, jos korona sallii, asutaan mukavasti ja harrastetaan. 

Tämä on se juttu, mikä aiheuttaa närää. Miksi tehdään ennakko-oletuksia lapsettomista ihmisistä? Ovat mt-ongelmaisia tai köyhiä. Miksi pitää ajatella noin jäykästi, kun on tilanteita, ettei joillekin nyt vain tule sellaista vauvakuumetta tai tuntuu, että ei kaipaa lapsiperhearkea muuten vaan, ei siellä taustalla tarvitse olla mitään dramaattista syytä. Ei vain tunnu siltä ja elämässä on kaikkea muuta. Ei ihme jos asenne on vähän hapan, jos lukee sinunkaltaisten ihmisten oletuksia täysin tuntemattomien ihmisten syistä olla hankkimatta lapsia.

Näinpä! Itse en vihaa lapsia, päinvastoin olen todella usein esimerkiksi veljentyttärelle lapsenlikkana, mutta en vain jotenkin ikinä ole pystynyt kuvittelemaan itselleni lapsia. En siis katsele heitä silmät palaen kun kuljen metrossa (ilmeisesti jotkut kuvittelee, että aina lapsettomat tuijottaa lapsia murhaavalla katseella) enkä kirjoita heistä mitään haukkumatekstejä nettiin. Ei vain jostain syystä ole sitä "drivea" hankkia lapsia, samalla tavalla kuin jollakin ei ole intoa rueta harrastamaan jääkiekkoa. Ihmiset on erilaisia ja innostuvat eri asioista. 

Se drive syntyy ihan luonnostaan kun kohtaa oikean puolison ja rakastuu tosissaan. 

Tai sitten voi olla niin, että nimenomaan haluaa puolison, joka myöskin vela ja rakastuu tulisesti ja elää sellaista elämää kuin on itselle tarkoitettu. Tuo puolison kohtaaminen, rakastuminen ja siitä syntyvä halu lisääntyä ovat monelle totta, mutta ei veloille. Tällaiset "takinkääntäjät" eivät ole olleet veloja alunperinkään tai pikemminkin loppujen lopuksi. Mieltään saa muuttaa, tottakai, mutta on ihmisiä, jotka eivät kerta kaikkiaan halua lapsia ja rakastuvat ja valitsevat puolisonsakin tämän perusteella.

Jep! Minua harmittaa nämä ex-velat, jotka ovat muuttaneet mieltään olosuhteiden muututtua; on tullut ikää lisää, on saatu hyvä työ, taloustilanne on parantunut, asumisjärjestelyt ovat parantuneet, löytyykin tukiverkostoa jne. jne. ja sitten on tullut olo, että "Hetkinen, taidan sittenkin haluta lapsen. Joo, mikä ettei!"

Minä olen vela, koska minulta puuttuu tyystin halu saada lapsia. Mikään ulkoinen muutos ei tule muuttamaan mieltäni. Vaikka voittaisin lotossa, vaikka sijaissynnyttäjä hoitaisi raskauden, vaikka voisin laittaa lapseni hoitajalle 24/7 hoidettavaksi, vaikka nämä kaikki yhdessä tapahtuisivat, en silti halua lasta.

Pitäisi keksiä joku parempi termi, kuin ex-vela. Ei ex-homojakaan ole, tai ex-lesboja. He ovat biseksuaaleja tai panseksuaaleja tietämättään, kunnes tapahtuu jotain, yleensä ulkoinen muutos - vaikkapa se vastakkaista sukupuolta oleva kumppani, joka vie jalat alta. Vaikka olisi aina kuvitellut, että en takuulla ryhdy heterosuhteeseen. Versus sitten täysin umpihomo/umpilesbo, jolla mikään asia maailmassa ei saa haluamaan suhdetta vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Tai että umpihetero pamahtaisi homoksi/lesboksi ja julistaisi, että olen ex-hetero.

No et ole, kun olet biseksuaali tai panseksuaali.

Tällainen määritelmä puuttuu vielä heiltä, jotka ovatkin pyörtäneet päänsä ja päätyneet lapsiperhe-elämään (ja hyvä heille!) VS me umpi-velat, joita ei saisi perhe-elämään edes haulikko ohimolla.

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen olevani kummajainen, enkä kehtaa sanoa juuri kellekään, että pidän lähtökohtaisesti kaikista lapsista. Nythän on muotia sanoa, ettei juuri pidä lapsista tai että pitää vain joistain, mutta minä olen aina pitänyt lapsista valtavasti. He ovat ehdottomasti elämän suola! Lapset ovat ihaninta mitä tiedän. Toisena tulee sitten kissat ja koirat... Jos perhepäivähoitajat saisi kunnon palkan ja jos työtä voisi tehdä osa-aikaisesti, eikä tarvitsisi olla tekemisissä lasten vanhempien kanssa, niin siinä olisi minun unelmaduunini.

Omia lapsia on kaksi ja he ovat ehdottomasti tärkeintä, mitä tässä maailmassa on. Olen surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka eivät tällaista ylitsevuotavaa rakkautta saa koskaan kokea. Toivon sydämeni pohjasta, että saan joskus lapsenlapsia!

Olen myös introvertti, joka tarvitsee paljon omaa aikaa. Tämän vuoksi lapsia meillä on vain kaksi, vaikka aiemmin unelmoin isosta perheestä. Lisäksi on kissoja ja koiria. On ihanaa, kun koti on täynnä elämää!

Älä suotta ole surullinen meidän velojen puolesta. Meitä ei harmita tippaakaan jäädä paitsi tuosta "ylitsevuotavasta rakkaudesta" :D Plus, kyllä sitä rakkautta saa muualtakin, kuin lapsilta. 

Miksi lainausmerkit ja nauruhymiö? Olen ihan tosissani. Olen omien lasteni syntymän jälkeen kokenut suurempia onnen tunteita kuin olisin koskaan voinut kuvitellakaan. Tämä on fakta, enkä varmasti ole kokemuksessani ainoa. Ja toki saan niitä onnen tunteita ja suurta rakkautta muualtakin, mutta ei mikään kerta kaikkiaan vedä vertoja lasten rakkaudelle ja sille, että saa rakastaa. En ole patistamassa ketään muuta lapsentekoon, tämä on täysin jokaisen oma asia, mutta on melkoisen loukkaavaa antaa ymmärtää, että tunteeni ja kokemukseni olisivat jotenkin vääriä.

Onpas uhriutumista. Itse juuri sanoit, etteivät lapsettomat voi koskaan kokea tuollaista uhkeaa tunteiden paloa ja nyt iniset, että sinua kohtaan on tehty jotenkin väärin. 

Koen, että puhutte melkoisen epäkunnioittavasti ja sanojani vääristellen. Yritän olla itse tekemättä samoin. Kyllä, uskon, ettei kukaan voi tietää, miltä lapsen saanti tuntuu, ennen kuin on lapsen saanut. Ja tiedän, että useimmille kokemus on maatakaatava ja elämäämullistava. Siltikään en sano, että jokaisen pitäisi lapsia hankkia, vaan päinvastoin jokainen lapsi ansaitsee syntyä haluttuna ja rakkaudesta. Tämä mielipide ei loukkaa ketään vapaaehtoisesti lapsetonta, jos on sinut omat päätöksensä kanssa.

"Olen surullinen niiden ihmisten puolesta, jotka eivät tällaista ylitsevuotavaa rakkautta saa koskaan kokea."

Eikö tämä ole epäkunnioittavaa? No, kirjoititkin, että yrität, mutta tässä kohtaa kyllä epäonnistuit. Se, että sinä olet kokenut lapsen muodossa parasta rakkautta, ei tarkoita ettei joku toinen voi kokea sitä toisessa muodossa.

Jeah, omat vanhempani kokivat niin suurta rakkautta lapsistaan, että jättivät heidät emotionaalisesti heitteille ja pahoinpitelivät henkisesti 20 vuotta. Ja ihan ns. normaalit vanhemmat, ei fyysistä väkivaltaa, ruokaa oli aina pöydässä, kukaan meillä ei käyttänyt alkoholia/huumeita, ei edes tupakoitu eikä ollut uskonolllinen perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, keskusteluketju todistaa kantasi todeksi. Lapset ovat "sotkuisia, vaivalloisia, meluisia, huonosti käyttäytyviä" jne. Liian vaikeaa työtä monen nykyaikuisen mielestä? Kivempaa on pelata pleikkaa ja käydä baareissa?

Itselleni lapset ovat tuottaneet sellaista onnea, jota en olisi muuten kokenut.

Lapsettomuus ei todellakaan tarkoita pelaamista eikä baareissa käymistä.

Mulla lapsettomaan elämään kuuluu pelaaminen, tosin ei niin paljoa kuin nuorempana. Aikuiselämä vie veronsa ilman lapsia.

Muuten möllötän kotona tyytyväisenä, ostelen ja luen kirjoja ja sarjiksia, teen taidetta ja ostan taidetta, jumin usein nettiin tutkimaan erilaisia nörttiartikkeleita vaikka sitten mustista aukoista. Joskus askartelen, kirjoitan paljon ja harrastan edelleen perinteistä kirjeenvaihtoa. Neulomaan meinasin opetella. Joskus villiinnyn ja lähden kahvilaan syömään julmetun jäätelöannoksen. Välillä matkustelen tapaamaan ulkomailla asuvia ystäviäni.

Että ihan näin villi velaelämä meikäläisellä :D Aina ollut.

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoinkin ymmärretty että lasten myötä ei välttämättä mikään muutu paremmaksi ja onnellisuudenkin laita on vähän niin ja näin.

Riippuu luonteesta ja arvoista uskoisin. Itse hyvin pitkällekin tulevaisuuteen katsovana haluaisin opettaa lapsilleni ne elämänviisaudet, jotka olen vaivalla saanut kasattua ja perinyt esipolvilta. Olisi jotenkin masentavaa olla sukulinjansa viimeinen. Mitä kasaamalleni omaisuudellekin silloin tekisin? muuttuisi sekin harrastus melko merkityksettömän tuntuiseksi.

M32

Merkityksetöntä, tuskinpa sinun tai sukusi elämänviisaudet niin ihmeellisen hienoja ovat, että olisivat ihmiskunnalle jotenkin korvaamattoman tärkeitä.

Jep. Lapsettomia sanotaan aina itsekkäiksi, mutta eivätkös lapselliset ole ihan yhtä itsekkäitä hankkiessaan lapsen? Eihän se lapsi tuo kun sille vanhemmalle iloa, ja se vanhempihan ajattelee että juuri hänen geeninsä ovat niin hyvät, että hänen pitää saada lisääntyä!

Eli sinä olet tuonut tässä maailmassa iloa vain omille vanhemmillesi? Touché.

Mänteistä mäntein perustelu.

Samaa luokkaa kuin: "Olit joskus itsekin lapsi, miksi et tykkää lapsista. Etkö tykännyt lapsena itse itsestäsi?"

Minä en pitänyt lapsenakaan lapsista. Viihdyin yksin tai aikuisten seurassa. Vauvat kiersin kaukaa, olipa kenen tahansa. Ja olen nainen.

En hanki lapsia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hanki lapsia kirjoitti:

Olen M47 enkä halua koskaan olla isä. Elän makeaa elämää vaimoni kanssa ja rahaa riittää mukavasti harrastuksiin ja mukavuuksiin vaikka palkkamme ovatkin vain vähän yli keskitason. Lapsia? Ei vi tussa. Hah hah hah!

En osallistu demarien "vauvatalkoisiin" koskaan. Hehhehehe!

Kaltaisiasi on vähän, sillä te ette lisäänny.

Meitä on kuule koko ajan enemmän ja enemmän. Suomessa syntyvyys on ennätyksellisen alhaalla eikä käänny nousuun. Fiksut aikuiset eivät lisäänny, vaan panostavat kaikki rahat omaan hyviinvointiinsa ja nauttivat runsaasti vapaa-ajasta ilman kasvatusvastuuta. Naurattaa kyllä!

Tämä johtunee siitä että fiksut ihmiset ovat ottaneet selvää miten paha tilanne ilmastonmuutoksen kanssa on ja miten vähän sille on tehtävissä - nyt syntyvät lapset tulevat elämään aivan erilaisessa ja varsin surkeassa maailmassa. Jos ihmisillä on jo nyt paha olla, millaista meno on vuonna 2050?

Päätin siis itse nautiskella tästä omasta matkastani elämällä leppoisan elämän vailla syyllisyyden taakkaa siitä etten voi jälkikasvulleni tarjota yhtä hyvää elämää kuin minkä itse elin. Jos / kun tilanne omana elinaikanani pahenee niin ettei elämä ole enää mielekästä on aika käydä köysikaupassa ja toivottaa jälkeen jääville hyvää ja synkkää yötä.

Minusta kaikkein oudointa on tunnustaa se, että ihmettelee ihmisten tilanteiden ja mielipiteen muutosta!

Ihmisen oikeus on saada muuttaa mieltään Suomessa.

Totta kai saat 27-v. olla sitä mieltä, ettet lapsia koskaan halua, mutta 31-vuotiaana haluat, koska ajatusmaailmasi, toimeentulosi, elämäntilanteesi on muuttunut!