Sinkkuna ei ole enää varaa asua missään!
Pätkätöitä, vakituista ei saa, vuokrat ovat todella korkeita. Mitä pieni ihminen vois tehdä? Olisi myös kivaa joskus elää elämää eikä vain aina kituuttaa.
Ja ennen kun joku sanoo, niin olen todella tarkka menoista, syön vain kotiruokaa, ei ole velkoja eikä muita ongelmia.
Alkaa vain nää menot tuntuu hieman liian raskailta tällä mun palkalla! Ikävää että joutuu myös nostaa soviteltua äivärahaa sekä asumistukea.
Kommentit (139)
Mihin teillä sitä rahaa kuluu? Minä en ole edes tarkka rahoistani ja paljon menee turhuuksiin ja silti salen kassan palkalla maksan omistuskolmiotani ja elelen mukavaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Mihin teillä sitä rahaa kuluu? Minä en ole edes tarkka rahoistani ja paljon menee turhuuksiin ja silti salen kassan palkalla maksan omistuskolmiotani ja elelen mukavaa elämää.
Koska ostit asuntosi? Missä se sijaitsee? Mikä oli ostohinta? Paljonko ovat asumismenosi kuussa? Miten hankit alkupääoman lainaa varten?
Ei tarvitse oikeasti vastata, mutta aika monelta unohtuu näissä keskusteluissa, että sattuikin esim. olemaan joku pikku perintö, metsää tmv. siellä pohjalla. Tai että Salen palkalla varmaan ostaa ihan kivastikin kolmion Ypäjältä, mutta suurin osa ihmisistä ei asu siellä.
Suomessa on aika monta todellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vuokra 650 ja saan siihen asumistukea 400 euroa eli itse maksan vaivaiset 250 euroa. Ei tunnu paljolta.
Mukavaa.
Pieni palkka, vuokra 871 euroa - en saa asumistukea.
En tajua tätä. En tajua miten joku saa useita satoja asumistukea ja joku ei yhtään. Aikoinaan kun maksoin yksin tähtitieteellistä vuokraa, ei tullut ollenkaan mieleeni hakea jotain asumistukea, eikä kukaan kavereistanikaan saanut mitään tukea, tietääkseni. Me vaan maksettiin ne hirveet vuokrat.
Onko tästä tullut joku normi että puoli Helsinkiä saa lähes ilmaisen vuokran ja puolet ei mitään? En tajua tätä. Ihan helvettiin jo koko tuki ja vuokrat, ja hinnat järjelliselle tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin teillä sitä rahaa kuluu? Minä en ole edes tarkka rahoistani ja paljon menee turhuuksiin ja silti salen kassan palkalla maksan omistuskolmiotani ja elelen mukavaa elämää.
Koska ostit asuntosi? Missä se sijaitsee? Mikä oli ostohinta? Paljonko ovat asumismenosi kuussa? Miten hankit alkupääoman lainaa varten?
Ei tarvitse oikeasti vastata, mutta aika monelta unohtuu näissä keskusteluissa, että sattuikin esim. olemaan joku pikku perintö, metsää tmv. siellä pohjalla. Tai että Salen palkalla varmaan ostaa ihan kivastikin kolmion Ypäjältä, mutta suurin osa ihmisistä ei asu siellä.
Suomessa on aika monta todellisuutta.
Yksin se voi kieltämättä olla haastavaa. Parisuhde auttaa tuossa vielä kaikenlaisia pikkupikavoittoja enemmän.
Meillä pariskuntana on kymmenessä vuodessa menty 225->400->650. Yksin olisi pitänyt tyytyä ensimmäiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vuokra 650 ja saan siihen asumistukea 400 euroa eli itse maksan vaivaiset 250 euroa. Ei tunnu paljolta.
Mukavaa.
Pieni palkka, vuokra 871 euroa - en saa asumistukea.
En tajua tätä. En tajua miten joku saa useita satoja asumistukea ja joku ei yhtään. Aikoinaan kun maksoin yksin tähtitieteellistä vuokraa, ei tullut ollenkaan mieleeni hakea jotain asumistukea, eikä kukaan kavereistanikaan saanut mitään tukea, tietääkseni. Me vaan maksettiin ne hirveet vuokrat.
Onko tästä tullut joku normi että puoli Helsinkiä saa lähes ilmaisen vuokran ja puolet ei mitään? En tajua tätä. Ihan helvettiin jo koko tuki ja vuokrat, ja hinnat järjelliselle tasolle.
Olisi oikeasti varmaan tosi hyvä juttu, että asumistuki lakkautettaisiin tai muutettaisiin kokonaan jotenkin toisenlaiseksi. Ei siinä ole mitään järkeä, että puoli Suomea saa asumistukea ja asuntojen omistajat käärivät sitten meidän verorahat taskuihinsa. Miten ihmeessä asumisen hintoja ei saada kuriin?
Mulla on mennyt ihan motivaatio työssä käyntiikin, mitä järkeä oikeasti raataa, kun ei sillä työllä ole muuta virkaa, kun kaataa koko summa vuokranantajan tilillle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin teillä sitä rahaa kuluu? Minä en ole edes tarkka rahoistani ja paljon menee turhuuksiin ja silti salen kassan palkalla maksan omistuskolmiotani ja elelen mukavaa elämää.
Koska ostit asuntosi? Missä se sijaitsee? Mikä oli ostohinta? Paljonko ovat asumismenosi kuussa? Miten hankit alkupääoman lainaa varten?
Ei tarvitse oikeasti vastata, mutta aika monelta unohtuu näissä keskusteluissa, että sattuikin esim. olemaan joku pikku perintö, metsää tmv. siellä pohjalla. Tai että Salen palkalla varmaan ostaa ihan kivastikin kolmion Ypäjältä, mutta suurin osa ihmisistä ei asu siellä.
Suomessa on aika monta todellisuutta.
Yksin se voi kieltämättä olla haastavaa. Parisuhde auttaa tuossa vielä kaikenlaisia pikkupikavoittoja enemmän.
Meillä pariskuntana on kymmenessä vuodessa menty 225->400->650. Yksin olisi pitänyt tyytyä ensimmäiseen.
Niin, kaksin on tosiaan ihan eri mahdollisuudet. Siksipä tässä ketjussa päivitelläänkin, ettei sinkuilla ole oikein mitään saumaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin teillä sitä rahaa kuluu? Minä en ole edes tarkka rahoistani ja paljon menee turhuuksiin ja silti salen kassan palkalla maksan omistuskolmiotani ja elelen mukavaa elämää.
Koska ostit asuntosi? Missä se sijaitsee? Mikä oli ostohinta? Paljonko ovat asumismenosi kuussa? Miten hankit alkupääoman lainaa varten?
Ei tarvitse oikeasti vastata, mutta aika monelta unohtuu näissä keskusteluissa, että sattuikin esim. olemaan joku pikku perintö, metsää tmv. siellä pohjalla. Tai että Salen palkalla varmaan ostaa ihan kivastikin kolmion Ypäjältä, mutta suurin osa ihmisistä ei asu siellä.
Suomessa on aika monta todellisuutta.
Hittoako pitää asua siellä, missä ei ole varaa asua? On niitä muitakin kaupunkeja, kuin Helsinki, Tampere ja Turku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö olekkin ihanaa olla itsenäinen vahva nainen hienolla tutkinnolla.
Ei aloteta nyt tätä vinkumista jooko.
Sinkkuus ei ole aina oma valinta ja mitä sitten vaikka olisikin.
Mulle on ainakin ihan turha tulla itkemään että on oma vika kun olen kouluttautunut ja itsenäinen. Olisin mä silti mielelläni parisuhteessakin, mutta hittoakos teet kun ukko lähti toisen matkaan.
ois kannattanut olla mukavampi.
Muistakin tämä jo etukäteen.
Asumistuen ansiosta kova vuokra ei aina haittaa. "Legendaa" Kelalle ja kunniakansahan saa kaiken tarjottimelta.
Minäminä olen ihaillut omavaltaisuutta ja riippumattomuutta, mutta sitä ei voi suositella. Luonteen takia ei kuitenkaan voi käytäntöä muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin teillä sitä rahaa kuluu? Minä en ole edes tarkka rahoistani ja paljon menee turhuuksiin ja silti salen kassan palkalla maksan omistuskolmiotani ja elelen mukavaa elämää.
Koska ostit asuntosi? Missä se sijaitsee? Mikä oli ostohinta? Paljonko ovat asumismenosi kuussa? Miten hankit alkupääoman lainaa varten?
Ei tarvitse oikeasti vastata, mutta aika monelta unohtuu näissä keskusteluissa, että sattuikin esim. olemaan joku pikku perintö, metsää tmv. siellä pohjalla. Tai että Salen palkalla varmaan ostaa ihan kivastikin kolmion Ypäjältä, mutta suurin osa ihmisistä ei asu siellä.
Suomessa on aika monta todellisuutta.
Hittoako pitää asua siellä, missä ei ole varaa asua? On niitä muitakin kaupunkeja, kuin Helsinki, Tampere ja Turku.
Mun duunit on siellä missä ne on. Ei liene järkevää, että lähden Forssaan työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei pärjää, mulla on 200 euroa vastike ja olen pitkäaikaistyötön. Pärjään oikein hyvin enkä saa edes toimeentulotukea.
Mistäs omistusasunto tuli?
Kun tässä juuri puhutaan siitä, että ei päästä koskaan tuohon tilanteeseen, kun vuokrat syövät kaikki tulot, eikä saada omistusasuntoa.
Kovalla työnteolla, säästämisellä ja hyvällä onnella.
Kyllä pankki lainaa myöntää jos on vakituinen työ.
Eipä muuten todellakaan välttämättä myönnä, jos ei ole säästöjä, ja siinä eivät takaajatkaan auta. Ensiasunnon hinnastakin pitää olla säästettynä tietty prosenttiosuus ennen kuin lainaa heruu.
Näinhän se on. Eikä säästötkään auta, jos on pieni palkka ja yrität hankkia asuntoa yksin. Minulla oli ASP-tili, säätötavoite täytetty, säästöjä yhteensä n. 50t, sekä kk-palkka, josta jäi verojen jälkeen käteen n. 2000e/kk. Helsingissä ASP-lainaa saa max. 180t ja asunnon hankintahinnasta pitää olla itsellä 10%. Olisin halunnut ostaa Helsingistä kaksion kauempana keskustasta n. 190t hinnalla, mutta pankki olisi ollut pienten tulojen vuoksi valmis myöntämään vain vähän reilu 100t lainaa.
Jos olisin ottanut maksimilainan ja käyttänyt kaikki säästöni, olisin saanut arvoltaan n. 140t asunnon. Sillä ei saa Helsingistä mitään asumiskuntoista asuntoa, eikä remonttiin olisi jäänyt rahaa. 190t asuntoa varten olisin joutunut ottaa lainaa n. 140t, jolloin vastike ja lainalyhennys olisivat olleen yhteensä vähemmän kuin nykyinen vuokrani, mutta pankin mielestä minulla ei ole varaa maksaa vuokrani verran asumisesta, vaikka olen summaa maksanut menestyksekkäästi jo vuosi ja samalla säästänyt asuntoa varten.
Jos olit valmis käyttämään kaikki säästösi siihen haluamaasi asuntoon niin miksi tuo toinen vaihtoehto oli 140t eikä 150t arvoinen asunto? Jos siis olisit saanut lainaa +100t ja säästöjä sinulla on lähemmäs 50t.
Itselläni on ASP-tilillä 18t ja muita säästöjä ja sijoituksia lähes saman verran. Sain myös alustavia laskelmia 100-110t asuntolainoista. Helsingin hinnoilla en saisi järkevää ensiasuntoa ostettua, kun ei sitä neljääkymppiä lähestyvänä halua muuttaa pikkuyksiöönkään.
Mä ostin ensin ASO-kämpän minkä ansiosta alkoi jäädä pari sataa enemmän kuussa säästöön. Sitten sen pikkuyksiön. Nyt on nuhjaantunut kaksio Leppävaarasta, muutaman vuoden päästä kokonaan maksettu, suurinpiirtein samoihin aikoihin kun täytän 40v.
Kotoa lähtiessä ei juopoilta vanhemmilta saanut kuin haukut perään joten olen ihan tyytyväinen tällaisena pitkän linjan "sekatyömiehenä". Viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen mahtuu suurinpiirtein kaikkea mitä voi kouluja käymättä tehdä, pätkää ja pidempää, välillä myös työttömänä. Suu säkkiä myöten kun elelee niin kyllä sitä rahaa saa säästöön pienilläkin tuloilla. Toki olen tehnyt ylitöitäkin silloin kun on ollut tilaisuus että on työttömyyspätkien varalle säästöjä. Pankkikin on ollut lainojen kanssa aika joustava kun on oma-alotteisesti asioista sopinut sillon kun on tiukempaa.
Realiteetit toki pitää tunnustaa, keskustaan ei ole varaa. Ja yksiö oli ahdas (26 neliötä), ei siitä mihinkään pääse. Se toimi kuitenkin astinlautana tähän kaksioon, joten kannatti hankkia. Jos olisin jäänyt vuokralle murehtimaan että kun en nyt suoraa pääse kaksioon niin turha edes yrittää, niin siinäpä olisin sitten edelleen, persaukisena kädestä suuhun eläen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei pärjää, mulla on 200 euroa vastike ja olen pitkäaikaistyötön. Pärjään oikein hyvin enkä saa edes toimeentulotukea.
Mistäs omistusasunto tuli?
Kun tässä juuri puhutaan siitä, että ei päästä koskaan tuohon tilanteeseen, kun vuokrat syövät kaikki tulot, eikä saada omistusasuntoa.
Kovalla työnteolla, säästämisellä ja hyvällä onnella.
Kyllä pankki lainaa myöntää jos on vakituinen työ.
Eipä muuten todellakaan välttämättä myönnä, jos ei ole säästöjä, ja siinä eivät takaajatkaan auta. Ensiasunnon hinnastakin pitää olla säästettynä tietty prosenttiosuus ennen kuin lainaa heruu.
Näinhän se on. Eikä säästötkään auta, jos on pieni palkka ja yrität hankkia asuntoa yksin. Minulla oli ASP-tili, säätötavoite täytetty, säästöjä yhteensä n. 50t, sekä kk-palkka, josta jäi verojen jälkeen käteen n. 2000e/kk. Helsingissä ASP-lainaa saa max. 180t ja asunnon hankintahinnasta pitää olla itsellä 10%. Olisin halunnut ostaa Helsingistä kaksion kauempana keskustasta n. 190t hinnalla, mutta pankki olisi ollut pienten tulojen vuoksi valmis myöntämään vain vähän reilu 100t lainaa.
Jos olisin ottanut maksimilainan ja käyttänyt kaikki säästöni, olisin saanut arvoltaan n. 140t asunnon. Sillä ei saa Helsingistä mitään asumiskuntoista asuntoa, eikä remonttiin olisi jäänyt rahaa. 190t asuntoa varten olisin joutunut ottaa lainaa n. 140t, jolloin vastike ja lainalyhennys olisivat olleen yhteensä vähemmän kuin nykyinen vuokrani, mutta pankin mielestä minulla ei ole varaa maksaa vuokrani verran asumisesta, vaikka olen summaa maksanut menestyksekkäästi jo vuosi ja samalla säästänyt asuntoa varten.
Jos olit valmis käyttämään kaikki säästösi siihen haluamaasi asuntoon niin miksi tuo toinen vaihtoehto oli 140t eikä 150t arvoinen asunto? Jos siis olisit saanut lainaa +100t ja säästöjä sinulla on lähemmäs 50t.
Itselläni on ASP-tilillä 18t ja muita säästöjä ja sijoituksia lähes saman verran. Sain myös alustavia laskelmia 100-110t asuntolainoista. Helsingin hinnoilla en saisi järkevää ensiasuntoa ostettua, kun ei sitä neljääkymppiä lähestyvänä halua muuttaa pikkuyksiöönkään.
Kyseessä oli typo/pyöristysvirhe, kun en jaksanut tarkistaa tarkkoja summia. N. 140t tai n. 150t, sillä ei asian kannalta ole merkitystä kun kummallakaan ei saa siedettävää asuntoa siedettävältä alueelta Helsingissä. En itsekään enää tässä iässä haluaisi itsemurhayksiöön tai huonolle alueelle, ja oman kun ostaa, olisi kiva ostaa sellainen missä viihtyisi edes muutaman vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei pärjää, mulla on 200 euroa vastike ja olen pitkäaikaistyötön. Pärjään oikein hyvin enkä saa edes toimeentulotukea.
Mistäs omistusasunto tuli?
Kun tässä juuri puhutaan siitä, että ei päästä koskaan tuohon tilanteeseen, kun vuokrat syövät kaikki tulot, eikä saada omistusasuntoa.
Kovalla työnteolla, säästämisellä ja hyvällä onnella.
Kyllä pankki lainaa myöntää jos on vakituinen työ.
Eipä muuten todellakaan välttämättä myönnä, jos ei ole säästöjä, ja siinä eivät takaajatkaan auta. Ensiasunnon hinnastakin pitää olla säästettynä tietty prosenttiosuus ennen kuin lainaa heruu.
Näinhän se on. Eikä säästötkään auta, jos on pieni palkka ja yrität hankkia asuntoa yksin. Minulla oli ASP-tili, säätötavoite täytetty, säästöjä yhteensä n. 50t, sekä kk-palkka, josta jäi verojen jälkeen käteen n. 2000e/kk. Helsingissä ASP-lainaa saa max. 180t ja asunnon hankintahinnasta pitää olla itsellä 10%. Olisin halunnut ostaa Helsingistä kaksion kauempana keskustasta n. 190t hinnalla, mutta pankki olisi ollut pienten tulojen vuoksi valmis myöntämään vain vähän reilu 100t lainaa.
Jos olisin ottanut maksimilainan ja käyttänyt kaikki säästöni, olisin saanut arvoltaan n. 140t asunnon. Sillä ei saa Helsingistä mitään asumiskuntoista asuntoa, eikä remonttiin olisi jäänyt rahaa. 190t asuntoa varten olisin joutunut ottaa lainaa n. 140t, jolloin vastike ja lainalyhennys olisivat olleen yhteensä vähemmän kuin nykyinen vuokrani, mutta pankin mielestä minulla ei ole varaa maksaa vuokrani verran asumisesta, vaikka olen summaa maksanut menestyksekkäästi jo vuosi ja samalla säästänyt asuntoa varten.
Jos olit valmis käyttämään kaikki säästösi siihen haluamaasi asuntoon niin miksi tuo toinen vaihtoehto oli 140t eikä 150t arvoinen asunto? Jos siis olisit saanut lainaa +100t ja säästöjä sinulla on lähemmäs 50t.
Itselläni on ASP-tilillä 18t ja muita säästöjä ja sijoituksia lähes saman verran. Sain myös alustavia laskelmia 100-110t asuntolainoista. Helsingin hinnoilla en saisi järkevää ensiasuntoa ostettua, kun ei sitä neljääkymppiä lähestyvänä halua muuttaa pikkuyksiöönkään.
Mä ostin ensin ASO-kämpän minkä ansiosta alkoi jäädä pari sataa enemmän kuussa säästöön. Sitten sen pikkuyksiön. Nyt on nuhjaantunut kaksio Leppävaarasta, muutaman vuoden päästä kokonaan maksettu, suurinpiirtein samoihin aikoihin kun täytän 40v.
Kotoa lähtiessä ei juopoilta vanhemmilta saanut kuin haukut perään joten olen ihan tyytyväinen tällaisena pitkän linjan "sekatyömiehenä". Viimeiseen pariinkymmeneen vuoteen mahtuu suurinpiirtein kaikkea mitä voi kouluja käymättä tehdä, pätkää ja pidempää, välillä myös työttömänä. Suu säkkiä myöten kun elelee niin kyllä sitä rahaa saa säästöön pienilläkin tuloilla. Toki olen tehnyt ylitöitäkin silloin kun on ollut tilaisuus että on työttömyyspätkien varalle säästöjä. Pankkikin on ollut lainojen kanssa aika joustava kun on oma-alotteisesti asioista sopinut sillon kun on tiukempaa.
Realiteetit toki pitää tunnustaa, keskustaan ei ole varaa. Ja yksiö oli ahdas (26 neliötä), ei siitä mihinkään pääse. Se toimi kuitenkin astinlautana tähän kaksioon, joten kannatti hankkia. Jos olisin jäänyt vuokralle murehtimaan että kun en nyt suoraa pääse kaksioon niin turha edes yrittää, niin siinäpä olisin sitten edelleen, persaukisena kädestä suuhun eläen.
Saan jo nyt kuukaudessa 800-1000e säästöön asumalla Hekalla. Asun mukavan väljästi kivassa lähiössä niin on kyllä melko korkea kynnys muuttaa pikkuyksiöön Espoon tai Vantaan perukoillle vain siksi, että saisin oman asunnon ostettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei pärjää, mulla on 200 euroa vastike ja olen pitkäaikaistyötön. Pärjään oikein hyvin enkä saa edes toimeentulotukea.
Mistäs omistusasunto tuli?
Kun tässä juuri puhutaan siitä, että ei päästä koskaan tuohon tilanteeseen, kun vuokrat syövät kaikki tulot, eikä saada omistusasuntoa.
Kovalla työnteolla, säästämisellä ja hyvällä onnella.
Kyllä pankki lainaa myöntää jos on vakituinen työ.
Eipä muuten todellakaan välttämättä myönnä, jos ei ole säästöjä, ja siinä eivät takaajatkaan auta. Ensiasunnon hinnastakin pitää olla säästettynä tietty prosenttiosuus ennen kuin lainaa heruu.
Näinhän se on. Eikä säästötkään auta, jos on pieni palkka ja yrität hankkia asuntoa yksin. Minulla oli ASP-tili, säätötavoite täytetty, säästöjä yhteensä n. 50t, sekä kk-palkka, josta jäi verojen jälkeen käteen n. 2000e/kk. Helsingissä ASP-lainaa saa max. 180t ja asunnon hankintahinnasta pitää olla itsellä 10%. Olisin halunnut ostaa Helsingistä kaksion kauempana keskustasta n. 190t hinnalla, mutta pankki olisi ollut pienten tulojen vuoksi valmis myöntämään vain vähän reilu 100t lainaa.
Jos olisin ottanut maksimilainan ja käyttänyt kaikki säästöni, olisin saanut arvoltaan n. 140t asunnon. Sillä ei saa Helsingistä mitään asumiskuntoista asuntoa, eikä remonttiin olisi jäänyt rahaa. 190t asuntoa varten olisin joutunut ottaa lainaa n. 140t, jolloin vastike ja lainalyhennys olisivat olleen yhteensä vähemmän kuin nykyinen vuokrani, mutta pankin mielestä minulla ei ole varaa maksaa vuokrani verran asumisesta, vaikka olen summaa maksanut menestyksekkäästi jo vuosi ja samalla säästänyt asuntoa varten.
Jos olit valmis käyttämään kaikki säästösi siihen haluamaasi asuntoon niin miksi tuo toinen vaihtoehto oli 140t eikä 150t arvoinen asunto? Jos siis olisit saanut lainaa +100t ja säästöjä sinulla on lähemmäs 50t.
Itselläni on ASP-tilillä 18t ja muita säästöjä ja sijoituksia lähes saman verran. Sain myös alustavia laskelmia 100-110t asuntolainoista. Helsingin hinnoilla en saisi järkevää ensiasuntoa ostettua, kun ei sitä neljääkymppiä lähestyvänä halua muuttaa pikkuyksiöönkään.
Kyseessä oli typo/pyöristysvirhe, kun en jaksanut tarkistaa tarkkoja summia. N. 140t tai n. 150t, sillä ei asian kannalta ole merkitystä kun kummallakaan ei saa siedettävää asuntoa siedettävältä alueelta Helsingissä. En itsekään enää tässä iässä haluaisi itsemurhayksiöön tai huonolle alueelle, ja oman kun ostaa, olisi kiva ostaa sellainen missä viihtyisi edes muutaman vuoden.
Toisaalta sinulla on ihan mukavasti noita säästöjä, että kannattaa myös katsella uudiskohteita. Jos rahasi riittävät myyntihintaan niin et tarvitse asuntolainaa ollenkaan. Usein yhtiölainaa aletaan lyhentämään vasta muutaman asuinvuoden jälkeen niin ehdit siinä ajassa säästämään vielä lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei pärjää, mulla on 200 euroa vastike ja olen pitkäaikaistyötön. Pärjään oikein hyvin enkä saa edes toimeentulotukea.
Mistäs omistusasunto tuli?
Kun tässä juuri puhutaan siitä, että ei päästä koskaan tuohon tilanteeseen, kun vuokrat syövät kaikki tulot, eikä saada omistusasuntoa.
Kovalla työnteolla, säästämisellä ja hyvällä onnella.
Kyllä pankki lainaa myöntää jos on vakituinen työ.
Mä teen kovasti töitä ja maksan Helsingin vuokraa yksin. Ei jää säästöön yhtikäs mitään ja mitään pesämunaa en ole mistään mukaani saanut.
En saa lainaa, koska ei ole säästöjä. Kaikki menee, mitä tulee.
Onko siellä hesassa pakko asua? Muuta pienelle paikkakunnalle, siellä on vuokrat alhaiset ja asunnot halpoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vuokra 650 ja saan siihen asumistukea 400 euroa eli itse maksan vaivaiset 250 euroa. Ei tunnu paljolta.
Mukavaa.
Pieni palkka, vuokra 871 euroa - en saa asumistukea.
En tajua tätä. En tajua miten joku saa useita satoja asumistukea ja joku ei yhtään. Aikoinaan kun maksoin yksin tähtitieteellistä vuokraa, ei tullut ollenkaan mieleeni hakea jotain asumistukea, eikä kukaan kavereistanikaan saanut mitään tukea, tietääkseni. Me vaan maksettiin ne hirveet vuokrat.
Onko tästä tullut joku normi että puoli Helsinkiä saa lähes ilmaisen vuokran ja puolet ei mitään? En tajua tätä. Ihan helvettiin jo koko tuki ja vuokrat, ja hinnat järjelliselle tasolle.
No mikset hakenut. Turha vinkua jos olit niin tyhmä ettet ymmärtänyt hakea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko harkinnut kimppakämppää tai soluhuonetta? Tilanteen parannuttua voit sitten muuttaa takaisin yksin asumaan. Tai etsit halvemman asunnon. Missä kaupungissa asut? Onko mahdollista muuttaa kauemmas keskustasta, mutta lähelle nopeinta juna/bussiyhteyttä työpaikalle? Voitko ottaa sivutöitä? Vuokrata nykyistä asuntoasi osa-aikaisesti? Muuttaa pienempään asuntoon?
Soluasuminen ei kaikille sovi, eikä kaikista siihen ole! Yli kolmekymppinen kaipaa jo omaa rauhaa!
Sanoisin, että tämä on kulttuurisidonnaista. Jossain Jenkeissä ja Saksassa kimppa-asuminen on ihan yleistä perheettömien keskuudessa. Aasiassa puolestaan voi samassa asunnossa asua 3-4 sukupolvea. Suomessa molempia asumismuotoja pidettäisiin outona.
Olisitko itse valmis muuttamaan ventovieraiden ihmisten kanssa yhteen, vieläpä sellaisten, jotka eivät ole yhteiskuntakelpoisia, aiheuttavat pelkoa, hajottavat paikkoja ja omaisuuttasi ja pitävät kämppää kaatopaikkana?
Olen asunut kimppakämpässä kuudesti, viimeksi kolmekymppisenä ollessani työharjoittelussa ulkomailla. Kokemusta on HOAS:in solusta, HOAS:in kaverikämpästä (johon kämppis löytyi Suomi24:n keskustelupalstalta), jaetusta yksiöstä toisen vaihtarin kanssa, sekä Craigslististä ja FB-ryhmistä löytyneistä kimppakämpistä. Välillä kämppiksiksi on sattunut erikoisempia tapauksia, mutta onneksi yhteiselo on yleensä sujunut hyvin ja monen kanssa olen ystävystynytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin ei pärjää, mulla on 200 euroa vastike ja olen pitkäaikaistyötön. Pärjään oikein hyvin enkä saa edes toimeentulotukea.
Mistäs omistusasunto tuli?
Kun tässä juuri puhutaan siitä, että ei päästä koskaan tuohon tilanteeseen, kun vuokrat syövät kaikki tulot, eikä saada omistusasuntoa.
Kovalla työnteolla, säästämisellä ja hyvällä onnella.
Kyllä pankki lainaa myöntää jos on vakituinen työ.
Mä teen kovasti töitä ja maksan Helsingin vuokraa yksin. Ei jää säästöön yhtikäs mitään ja mitään pesämunaa en ole mistään mukaani saanut.
En saa lainaa, koska ei ole säästöjä. Kaikki menee, mitä tulee.
Onko siellä hesassa pakko asua? Muuta pienelle paikkakunnalle, siellä on vuokrat alhaiset ja asunnot halpoja.
mutta kun siellä oo sitä paskapalkkaista duunia millä saan juuri ja juuri maksettua vuokrani täällä helsingissä. Hulluko elää työttömänä leveemmin, kuin raataa 40h viikossa tyhjän takia.
Jos olit valmis käyttämään kaikki säästösi siihen haluamaasi asuntoon niin miksi tuo toinen vaihtoehto oli 140t eikä 150t arvoinen asunto? Jos siis olisit saanut lainaa +100t ja säästöjä sinulla on lähemmäs 50t.
Itselläni on ASP-tilillä 18t ja muita säästöjä ja sijoituksia lähes saman verran. Sain myös alustavia laskelmia 100-110t asuntolainoista. Helsingin hinnoilla en saisi järkevää ensiasuntoa ostettua, kun ei sitä neljääkymppiä lähestyvänä halua muuttaa pikkuyksiöönkään.