Sinkkuna ei ole enää varaa asua missään!

Kiinnostaako sua asua vankilassa? Uutisissa oot varmaan kuullut tapoja miten sinne pääsee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ASP-tili ja työpaikka eivät takaa, että pankki myöntää riittävästi lainaa järkevään ensiasuntoon. Johan tässäkin ketjussa on ollut puhetta vakityöstä ja 50ke säästöistä, jotka eivät riitä kuin 100ke lainaan.

Harvoin se ensi-asunto on se unelmien kämppä, se pitää tajuta. Helsinki-Espoo-Vantaa alueelta löytyy 432 omistusasuntoa tuohon hintaan. Ok, osa on tarjouskauppoja, eli hinta menee ylöspäin. Mutta vastaavasti jonkun 160k€ kämpän voi saada tingittyä alaspäin. En nyt ihan suostu uskomaan, että nuo on kaikki asumiskelvottomia.

Useimmissa tapauksissa se ensimmäinen asunto on vähän niin kuin ensimmäinen työpaikka. Ei se kaikkein hehkein, mutta jostain pitää aloittaa. Seuraava asunto, muutaman vuoden päästä, on jo vähän lähempänä sitä omaa haavetta ja hyvässä lykyssä se kolmas on jo sellainen, mistä ei enää ikinä halua muuttaa pois.

Tämä x10. Vähän tuntuu että monella epärealistiset odotukset. Sekä kämpän että sijainnin osalta. Ja sitten mieluummin maksetaan naurettavan korkeaa vuokraa itselle liian kalliilta asuinalueelta ja valitetaan kuinka ei jää käteen niin paljon että pystyisi samalta alueelta asunnon ostamaan. 

Ei mulla ainakaan ole mitään muuta, kuin että sen pitää olla kannattava sijoitus. Ihan mistä tahansa ei kannata ostaa ihan sen vuoksi, että asunnot menettävät arvoaan joillain alueilla. Siinä tulee vain takkiin. Mun rahoilla ei osteta sellaisilta alueilta Hgissä, joilla saisi edes omansa takaisin.

Onneksi olen syntynyt muualle kuin ruuhka Suomeen. Nyt olen sinkku, pari lastakin ja omakotitalo. Lainaa ei enää juuri mitään, koska asunnot täällä halpoja. En edes töissä tällä hetkellä ja säästöön jää vähintään 500e kuussa. Pärjään paremmin kuin suhteessa ollessa, taloudellisesti ja muutenkin.

Otsikko yleistää taas hienosti, vaikka kyseessä on lähinnä pk-seudun ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon. Työssäkäyvälle sinkulle Hekan asunnon saaminen tänä päivänä on kuitenkin vain vähän todennäköisempää kuin seitsemän oikein lotossa, joten sen varaan ei kannata tulevaisuuttaan rakentaa. 

Eri.

Mun sinkku työkaveri, kolmeakymppiä lähestyvä mies, sai Hekalta asunnon ihan muutamassa päivässä. Oli siihen asti asunut vanhempiensa luona, et ehkä ne katsoi kiireelliseksi hätätapaukseksi ja antoi sille vauhdilla kaksion. Pidän tuota kyllä lottovoittona itsekin, en olisi uskonut että tuollaista voi kantasuomalaiselle työssäkäyvälle ihmiselle tapahtua.

Ei varmasti pidä paikkansa. Jonossa on satoja ja uusi hakija menee jonon perälle. Toinen vaihtoehto, että sai jotenkin suhteilla epäreilusti asunnon.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minun lapseni jäivät tänne Pohjois-Pohjanmaalle, maistereita molemmat ja nyt nelikymppisinä heillä takana työvuosiakin jo paljon, n. 25-vuotiaina vakituiset paikat saivat. Eläkettä tienattu jo hyvä tovi.

Molemmilla isot talot, isoilla tonteilla. Yksilapsinen perhe jo talolainankin maksanut (lainan sai kun haki koska suvut samassa pankissa), kolmilapsisessa perheessä ei vielä laina ihan kuitattu mutta heillä on turvana lapseni sinkkuvuosien sijoitusasunto. Molemmilla myös perinnöillä laitetut kesämökit.

Hyvät palkat heillä molemmilla on, ovat esimiestehtävissä. Esimerkkinä vaan, että näin erilaista elämä on täällä. Eikä meillä ole mammukoita, ei kerjäläisiä ja palveluitakin ihan kivasti; uimahalli, kirjasto, ladut, kuntopolut, yksityisiä hyviä kuntosalejakin kolme. Ja matka ovat lyhyet, työmatka alle kilometrin.

Enpä ikinä haluaisi asua rasistisessa paratiisissa, jossa iloitaan siitä, ettei ole "mammukoita". Hyi.

Pikkukylät eivät sovi kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon. Työssäkäyvälle sinkulle Hekan asunnon saaminen tänä päivänä on kuitenkin vain vähän todennäköisempää kuin seitsemän oikein lotossa, joten sen varaan ei kannata tulevaisuuttaan rakentaa. 

Eri.

Mun sinkku työkaveri, kolmeakymppiä lähestyvä mies, sai Hekalta asunnon ihan muutamassa päivässä. Oli siihen asti asunut vanhempiensa luona, et ehkä ne katsoi kiireelliseksi hätätapaukseksi ja antoi sille vauhdilla kaksion. Pidän tuota kyllä lottovoittona itsekin, en olisi uskonut että tuollaista voi kantasuomalaiselle työssäkäyvälle ihmiselle tapahtua.

Ei varmasti pidä paikkansa. Jonossa on satoja ja uusi hakija menee jonon perälle. Toinen vaihtoehto, että sai jotenkin suhteilla epäreilusti asunnon.

Kyllä se pitää. Sieltä saa asunnon joko heti tai ei ollenkaan. Esim. erotessa oot kiireellinen, ja saatat hyvinkin saada sen asunnon ihan heti. Näin kävi sekä mulle, että mun miehelle kun erottiin. Mies otti asunnon vastaan, mä olin ehtinyt jo tehdä sopimuksen muualle. Sen jälkeen kun hain, en enää saanut asuntoa, vaikka olin ihan hiton köyhä ja tulojeni puolesta luokassa "erittäin kiireellinen". Ne on noi akuutit kriisitilanteet, joissa sen kämpän voi saada.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minun lapseni jäivät tänne Pohjois-Pohjanmaalle, maistereita molemmat ja nyt nelikymppisinä heillä takana työvuosiakin jo paljon, n. 25-vuotiaina vakituiset paikat saivat. Eläkettä tienattu jo hyvä tovi.

Molemmilla isot talot, isoilla tonteilla. Yksilapsinen perhe jo talolainankin maksanut (lainan sai kun haki koska suvut samassa pankissa), kolmilapsisessa perheessä ei vielä laina ihan kuitattu mutta heillä on turvana lapseni sinkkuvuosien sijoitusasunto. Molemmilla myös perinnöillä laitetut kesämökit.

Hyvät palkat heillä molemmilla on, ovat esimiestehtävissä. Esimerkkinä vaan, että näin erilaista elämä on täällä. Eikä meillä ole mammukoita, ei kerjäläisiä ja palveluitakin ihan kivasti; uimahalli, kirjasto, ladut, kuntopolut, yksityisiä hyviä kuntosalejakin kolme. Ja matka ovat lyhyet, työmatka alle kilometrin.

Aika lähellä samoin on lapsillani. Lainaa heillä toki vielä on koska duuraritöissä mutta muutoin hyvin tulevat toimeen.

Täällä on tilaa ja saa asua tilavasti omassaan, missään ei mene raha niin haaskioon kuin vuokraa maksaessa.

Pääkaupunkiseudun ongelmia, yksi lapsistani kävi hetken siellä asumassa ja sanoi, ettei lähde enää koskaan kerrostaloon mutten mölinöitä kuuntelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon. Työssäkäyvälle sinkulle Hekan asunnon saaminen tänä päivänä on kuitenkin vain vähän todennäköisempää kuin seitsemän oikein lotossa, joten sen varaan ei kannata tulevaisuuttaan rakentaa. 

Eri.

Mun sinkku työkaveri, kolmeakymppiä lähestyvä mies, sai Hekalta asunnon ihan muutamassa päivässä. Oli siihen asti asunut vanhempiensa luona, et ehkä ne katsoi kiireelliseksi hätätapaukseksi ja antoi sille vauhdilla kaksion. Pidän tuota kyllä lottovoittona itsekin, en olisi uskonut että tuollaista voi kantasuomalaiselle työssäkäyvälle ihmiselle tapahtua.

Ei varmasti pidä paikkansa. Jonossa on satoja ja uusi hakija menee jonon perälle. Toinen vaihtoehto, että sai jotenkin suhteilla epäreilusti asunnon.

Ei ole mitään jonoa vaan asunnot jaetaan tarveharkinnalla. ”Asunnon saaminen ei perustu jonotusjärjestelmään, vaan valitsemme asukkaat asunnontarpeen sekä hakemuksessa määriteltyjen hakukriteerien perusteella. Sillä, kuinka kauan hakemus on ollut järjestelmässämme, ei ole merkitystä asuntotarjousten saamisen kannalta.”

Kannattaa muuttaa pois Helsingistä jos ei ole ihan pakko asua siellä. Oikeesti. Voi silti käydä treffaamassa kavereita ja sukulaisia, juna jostain vaikka Riihimäeltä ei kauaa vie, ja asuntojen hinnat ovat vain kolmasosa Hgin hinnoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ASP-tili ja työpaikka eivät takaa, että pankki myöntää riittävästi lainaa järkevään ensiasuntoon. Johan tässäkin ketjussa on ollut puhetta vakityöstä ja 50ke säästöistä, jotka eivät riitä kuin 100ke lainaan.

Harvoin se ensi-asunto on se unelmien kämppä, se pitää tajuta. Helsinki-Espoo-Vantaa alueelta löytyy 432 omistusasuntoa tuohon hintaan. Ok, osa on tarjouskauppoja, eli hinta menee ylöspäin. Mutta vastaavasti jonkun 160k€ kämpän voi saada tingittyä alaspäin. En nyt ihan suostu uskomaan, että nuo on kaikki asumiskelvottomia.

Useimmissa tapauksissa se ensimmäinen asunto on vähän niin kuin ensimmäinen työpaikka. Ei se kaikkein hehkein, mutta jostain pitää aloittaa. Seuraava asunto, muutaman vuoden päästä, on jo vähän lähempänä sitä omaa haavetta ja hyvässä lykyssä se kolmas on jo sellainen, mistä ei enää ikinä halua muuttaa pois.

Tämä x10. Vähän tuntuu että monella epärealistiset odotukset. Sekä kämpän että sijainnin osalta. Ja sitten mieluummin maksetaan naurettavan korkeaa vuokraa itselle liian kalliilta asuinalueelta ja valitetaan kuinka ei jää käteen niin paljon että pystyisi samalta alueelta asunnon ostamaan. 

Ei mulla ainakaan ole mitään muuta, kuin että sen pitää olla kannattava sijoitus. Ihan mistä tahansa ei kannata ostaa ihan sen vuoksi, että asunnot menettävät arvoaan joillain alueilla. Siinä tulee vain takkiin. Mun rahoilla ei osteta sellaisilta alueilta Hgissä, joilla saisi edes omansa takaisin.

Voisitko antaa esimerkin alueesta Helsingissä, jossa asuntojen reaaliarvo on vaikka viimeisen kymmenen vuoden aikana laskenut, mielellään lähdeviitteen kera?

Minun nähdäkseni on käynyt pikemminkin päinvastoin eli "Helsinki-ilmiö" on lähinnä levinnyt, ensin muualle pääkaupunkiseudulle ja sittemmin myös ympäryskuntiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi olkoon. Työssäkäyvälle sinkulle Hekan asunnon saaminen tänä päivänä on kuitenkin vain vähän todennäköisempää kuin seitsemän oikein lotossa, joten sen varaan ei kannata tulevaisuuttaan rakentaa. 

Eri.

Mun sinkku työkaveri, kolmeakymppiä lähestyvä mies, sai Hekalta asunnon ihan muutamassa päivässä. Oli siihen asti asunut vanhempiensa luona, et ehkä ne katsoi kiireelliseksi hätätapaukseksi ja antoi sille vauhdilla kaksion. Pidän tuota kyllä lottovoittona itsekin, en olisi uskonut että tuollaista voi kantasuomalaiselle työssäkäyvälle ihmiselle tapahtua.

Ei varmasti pidä paikkansa. Jonossa on satoja ja uusi hakija menee jonon perälle. Toinen vaihtoehto, että sai jotenkin suhteilla epäreilusti asunnon.

Ei ole mitään jonoa vaan asunnot jaetaan tarveharkinnalla. ”Asunnon saaminen ei perustu jonotusjärjestelmään, vaan valitsemme asukkaat asunnontarpeen sekä hakemuksessa määriteltyjen hakukriteerien perusteella. Sillä, kuinka kauan hakemus on ollut järjestelmässämme, ei ole merkitystä asuntotarjousten saamisen kannalta.”

Juuri näin ja valitettavasti tarveharkinnassa edes pieniä säännöllisiä ansiotuloja nauttiva asiansa hyvin hoitanut kantasuomalainen ei ole ihan ykkösvalinta.  Luottotietojen menetys auttaa ja kaikki muukin mikä vaikeuttaa asunnon saamista yksityiseltä sektorilta.

Kannattaa hommata Hason aso-asunto. Sellaisessa on vielä kohtuulliset hinnat.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hommata Hason aso-asunto. Sellaisessa on vielä kohtuulliset hinnat.

Jos ei ole järjestysnumeroa olemassa niin HASO:n saaminen lähivuosina voi olla haastavaa, kun ASO-lakiuudistus on vihdoin menossa läpi. Numerot tulevat vanhenemaan, joten ihmiset ovat aktivoituneet hakemaan asuntoja 90-luvun numeroillaan.

Kannattaa ajatella mihin rahat menee. Ja ostaa pottua sekä soijaa esimerkiksi. Kun kokeilemalla oppii maustamaan , aina maistuu.

Kannattaa keplotella itselleen kaupungin vuokra-asunto jos Hesassa haluaa asua eikä ole varaa omaan. On asunnottomana muiden nurkissa niin kauan että saa Hekalta asunnon. Tai jos vuokranantaja on tuttu, pyydä irtisanomaan vuokrasopimus. Näin olet häätöuhan alla ja saat kaupungin asunnon nopeammin. Saat asua puoli vuotta ja siinä ajassa voit jo parhaimmillaan saada asunnon. Voi mennä pidempäänkin mutta kannattaa sinnitellä, palkaksi saa edullisen kämpän jossa saa asua niin kauan kuin haluaa. Yksityisten kiskurivuokria ei kannata maksella.

Vierailija kirjoitti:

No kuule veit sanat suustani. Juuri samaisella hetkellä pohdin tätä sama asiaa. Mitä hittoa teen, kun kaikilla sisaruksilla ja kavereilla on kivat omistusasunnot (ja parisuhteet) ja minä vuokran ja kaikki muut menot yksin maksavana en pääse edes säästämisen alkuun koskaan.

Ja ihan sama mulla: En harrasta mitään maksullista, en shoppaa mitään, ja teen töitä ahkerasti. Osaan tehdä ruokani halvalla. Ulkona kävin viimeksi syömässä ehkä 1,5 v sitten.

Kannatti todella hankkia se yliopistotutkinto ja paahtaa töissä kunnianhimoisesti, kun tässä on lopputulos...

Hanki remontoitava OK-talo vaikka Tampereelta. Remontoi työn ohella itse 5 vuotta niin pääset noin 300 e/kk kustannuksilla jatkossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuule veit sanat suustani. Juuri samaisella hetkellä pohdin tätä sama asiaa. Mitä hittoa teen, kun kaikilla sisaruksilla ja kavereilla on kivat omistusasunnot (ja parisuhteet) ja minä vuokran ja kaikki muut menot yksin maksavana en pääse edes säästämisen alkuun koskaan.

Ja ihan sama mulla: En harrasta mitään maksullista, en shoppaa mitään, ja teen töitä ahkerasti. Osaan tehdä ruokani halvalla. Ulkona kävin viimeksi syömässä ehkä 1,5 v sitten.

Kannatti todella hankkia se yliopistotutkinto ja paahtaa töissä kunnianhimoisesti, kun tässä on lopputulos...

Hanki remontoitava OK-talo vaikka Tampereelta. Remontoi työn ohella itse 5 vuotta niin pääset noin 300 e/kk kustannuksilla jatkossa

Ai että viidessä vuodessa olisi sekä talo että remontti maksettuna?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko harkinnut kimppakämppää tai soluhuonetta? Tilanteen parannuttua voit sitten muuttaa takaisin yksin asumaan. Tai etsit halvemman asunnon. Missä kaupungissa asut? Onko mahdollista muuttaa kauemmas keskustasta, mutta lähelle nopeinta juna/bussiyhteyttä työpaikalle? Voitko ottaa sivutöitä? Vuokrata nykyistä asuntoasi osa-aikaisesti? Muuttaa pienempään asuntoon? 

Soluasuminen ei kaikille sovi, eikä kaikista siihen ole! Yli kolmekymppinen kaipaa jo omaa rauhaa!

Jep, nää on näitä mitä sinkuille aina tarjotaan. Katsotaan, ettei heillä ole oikeutta sellaiseen aikuiseen elämään kuin muilla tässä yhteiskunnassa, vaan on oltava valmis esim muuttamaan jonnekin toiselle puolelle maata pois läheistensä luota tai soluasuntoon, vaikka juuri kukaan suomalainen aikuinen ei sellaista asumismuotoa itselleen haluaisi.

Oispa kiva keski-ikäisenä sinkkuna tosiaan muuttaa soluasuntoon niiden yötä päivää bilettävien parikymppisten keskelle. Mieluummin vaikka metsämajaa rakentamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kuule veit sanat suustani. Juuri samaisella hetkellä pohdin tätä sama asiaa. Mitä hittoa teen, kun kaikilla sisaruksilla ja kavereilla on kivat omistusasunnot (ja parisuhteet) ja minä vuokran ja kaikki muut menot yksin maksavana en pääse edes säästämisen alkuun koskaan.

Ja ihan sama mulla: En harrasta mitään maksullista, en shoppaa mitään, ja teen töitä ahkerasti. Osaan tehdä ruokani halvalla. Ulkona kävin viimeksi syömässä ehkä 1,5 v sitten.

Kannatti todella hankkia se yliopistotutkinto ja paahtaa töissä kunnianhimoisesti, kun tässä on lopputulos...

Kyllä noilla spekseillä hyvin valitulla yliopistotutkinnolla pitäisi säästöön saada se tonni kuussa. Toki jos on löytänyt juuri ne alat joilla palkkaus on huono (varhaiskasvatus, teatteritaiteet, kirjallisuus yms), niin sitten ymmärtää.

Tonni kuussa :D :D : D

Ihan kuin yliopistokoulutetuilla olisi jotenkin joku fiksattu palkka. Lääkärit ja kauppislaiset nyt saattavat tienata ihan mitä vaan, mutta sitten on humanistit, yhteiskuntatieteilijät, kasvatustieteilijät, sosiaalitieteilijät... meitä on varmasti suurin osa yliopistokoulutetuista sellaisia, jotka eivät todellakaan saa tonnia, tai yhtään mitään, säästöön kuussa.

No nuorempana ei saakaan tonnia kuussa säästöön, mutta ei siitä kannata huolestua. Mun humanisti-sisko saa hyvin säästöön nykyään kun on jo velaton asunto ja opintolaina ajat sitten maksettu. Hän opettaa lukiossa äidinkieltä ja psykologiaa. Nuoret vastavalmistuneet on niin hätäisiä vähän joka asiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vuokra 650 ja saan siihen asumistukea 400 euroa eli itse maksan vaivaiset 250 euroa. Ei tunnu paljolta.

Mukavaa. 

Pieni palkka, vuokra 871 euroa - en saa asumistukea.

En tajua tätä. En tajua miten joku saa useita satoja asumistukea ja joku ei yhtään. Aikoinaan kun maksoin yksin tähtitieteellistä vuokraa, ei tullut ollenkaan mieleeni hakea jotain asumistukea, eikä kukaan kavereistanikaan saanut mitään tukea, tietääkseni. Me vaan maksettiin ne hirveet vuokrat.

Onko tästä tullut joku normi että puoli Helsinkiä saa lähes ilmaisen vuokran ja puolet ei mitään? En tajua tätä. Ihan helvettiin jo koko tuki ja vuokrat, ja hinnat järjelliselle tasolle.

No ei ole normi, se on vain palstatrollien höpinää, että kaikki helsinkiläiset saa asumistukea. Ei sitä tietenkään saa jos on normaali palkka. Asumistukea saa työttömät ja ne työssäkäyvät, joilla on tosi pieni palkka. eikö sen nyt järkikin sano. Mä maksan yksin 900e/kk vuokraa, en saa tukia tietenkään kun mulla on ihan ok palkka. Ei mua itketä eikä kiukuta jos joku köyhä saa asumistukea, hyvä se on että autetaan.