Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi parisuhde ja perhehaaveet
08.12.2020 |
Ollaan oltu yhdessä se puolisen vuotta. Tein miehelle selväksi suhteen alussa, että haluan lapsia eikä minulla ole loputtomiin aikaa odottaa sen asian suhteen (tai haluan yhden lapsen), täytän ensi vuonna 35. Kuitenkin kun puhuttiin yhteen muuttamisesta, niin mies epäröi sitäkin, että onko ensi vuoden aikana liian aikaista. Ymmärrän kyllä häntä, enkä todellakaan halua painostaa, mutta ahdistaa ihan älyttömästi ja pelottaa se, että miten pitkään tässä menee, ennen kuin hän on valmis lapseen? Miten tästä asiasta voisi puhua ilman, että painostaa? Pelkään sitä, että aikaa kuluu liikaa, en ole valmis uhraamaan lapsihaavetta miehen takia. Tämä asia on todella tärkeä minulle. Ja tein tämän jo kertaalleen selväksi miehelle seurustelun ihan alussa, olen kertonut ettei minulla ole liikaa aikaa tuhlattavaksi. Silti tuntuu, ettei mies ihan oikeasti ymmärrä tätä.
Olen yrittänyt miettiä pääni puhki, kuinka ottaisin asian puheeksi. Kuinka keskustella aiheesta ilman, että se tuntuisi toisesta painostamiselta?
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta on todella vähän aikaa. Mitä luultavimmin olet kohta yksin sen lapsen kanssa, jos nyt alatte sitä lasta tekemään.
Puoli vuotta on vähän aikaa, jos ollaan nuoria. Tämän ikäisinä ei vaan ole aikaa ensin seurustella ja katsella tilanteita sen viisi vuotta. En voi ottaa sitä riskiä, sillä on liian iso todennäköisyys, että en saa lasta viiden vuoden päästä. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi lasta alkaa yrittämään nyt, vaan esim. vuoden 2021 aikana. Koska tässä iässä tuskin tulee ensimmäisellä yrityksellä raskaaksi, ystäväpariskunnat ovat yrittäneet parikin vuotta.
Ap
Höpö höpö, et sinä aikuisenakaan ketään opi oikeasti tuntemaan alle kahdessa vuodessa. Tuo lapsihaave sumentaa nyt järkesi ja voit olla varma että jäät yksin jos painostat miestä hankkimaan lasta lähiaikoina.
En koe, että olisin eksääkään oikeasti läpikotaisin tuntenut sen kymmenen vuoden aikana, kun yhdessä oltiin. Ollaan miesystävän kanssa tunnettu entuudestaan jo useampi vuosi, ollaan niin sanotusti samoista ympyröistä.
Ap
Mekin tunnetaan mieheni kanssa ennestään, mutta on aivan eri asia olla parisuhteessa ja oppia tuntemaan toinen intiimisti. Me hätäilimme ja menimme naimisiin 1,5 vuoden parisuhteen jälkeen ja olen saanut huomata että on paljon asioita mitä en olisi hänestä osannut kuvitellakaan. En usko että on sinunkaan etusi mukaista hätäillä, tuskin haluat kuitenkaan yksinhuoltajaksi. Vai onko sekin vähemmän paha kuin odottaminen? Itse ehdottaisin lapsen yrittämistä aikaisintaan kahden vuoden suhteen jälkeen. Ja olen vanhempi kuin sinä.
Olet vanhempi kuin AP ja odottaisit 2v? Sopii ehkä jollekin jolle ei ole niin väliksi tuleeko niitä lapsia lopulta vai ei, tai pitääkö esim. adoptoida tai käyttää muiden sukusoluja kun omilla ei enää onnistu. Jos oikeasti todella haluaa lapsia, niin 35v on jo kova kiire.
Kyllä. Puoliso on minulle tärkeämpi asia kuin saada lapsia. Parisuhteen tulee olla varmalla pohjalla sitä varten. En itse haluaisi olla ihmisen kanssa joka laittaa syntymättömät lapsensa minun edelleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta on todella vähän aikaa. Mitä luultavimmin olet kohta yksin sen lapsen kanssa, jos nyt alatte sitä lasta tekemään.
Puoli vuotta on vähän aikaa, jos ollaan nuoria. Tämän ikäisinä ei vaan ole aikaa ensin seurustella ja katsella tilanteita sen viisi vuotta. En voi ottaa sitä riskiä, sillä on liian iso todennäköisyys, että en saa lasta viiden vuoden päästä. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi lasta alkaa yrittämään nyt, vaan esim. vuoden 2021 aikana. Koska tässä iässä tuskin tulee ensimmäisellä yrityksellä raskaaksi, ystäväpariskunnat ovat yrittäneet parikin vuotta.
Ap
Höpö höpö, et sinä aikuisenakaan ketään opi oikeasti tuntemaan alle kahdessa vuodessa. Tuo lapsihaave sumentaa nyt järkesi ja voit olla varma että jäät yksin jos painostat miestä hankkimaan lasta lähiaikoina.
En koe, että olisin eksääkään oikeasti läpikotaisin tuntenut sen kymmenen vuoden aikana, kun yhdessä oltiin. Ollaan miesystävän kanssa tunnettu entuudestaan jo useampi vuosi, ollaan niin sanotusti samoista ympyröistä.
Ap
Mekin tunnetaan mieheni kanssa ennestään, mutta on aivan eri asia olla parisuhteessa ja oppia tuntemaan toinen intiimisti. Me hätäilimme ja menimme naimisiin 1,5 vuoden parisuhteen jälkeen ja olen saanut huomata että on paljon asioita mitä en olisi hänestä osannut kuvitellakaan. En usko että on sinunkaan etusi mukaista hätäillä, tuskin haluat kuitenkaan yksinhuoltajaksi. Vai onko sekin vähemmän paha kuin odottaminen? Itse ehdottaisin lapsen yrittämistä aikaisintaan kahden vuoden suhteen jälkeen. Ja olen vanhempi kuin sinä.
Olet vanhempi kuin AP ja odottaisit 2v? Sopii ehkä jollekin jolle ei ole niin väliksi tuleeko niitä lapsia lopulta vai ei, tai pitääkö esim. adoptoida tai käyttää muiden sukusoluja kun omilla ei enää onnistu. Jos oikeasti todella haluaa lapsia, niin 35v on jo kova kiire.
Kyllä. Puoliso on minulle tärkeämpi asia kuin saada lapsia. Parisuhteen tulee olla varmalla pohjalla sitä varten. En itse haluaisi olla ihmisen kanssa joka laittaa syntymättömät lapsensa minun edelleni.
Ymmärrän ja hyvä varmasti sinulle näin, todella kipeästi lapsia haluavalle tuo ei kuitenkaan sovi ohjenuoraksi. Itselleni olisi täydellinenkin parisuhde ja muu onni elämässä tuntunut tyhjältä, jos en olisi koskaan saanut lapsia. On hyvä että tuntee itsensä ja omat prioriteettinsa, mitkä ne kenelläkin on. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämän tapauksen mies tuntee nopeasta lisääntymisestä. Miksi ihmeessä hän sitä haluaisi? Ymmärrän toki, että naisen biologia asettaa aikataulun, mutta on se tämän miehen sitten vain kärsittävä.
Miehelle lapsen saanti ei ole biologisen kellon toteuttamista ja "elämän suurimman haaveen" saavuttamista. Miehelle kyse on naisesta jonka hän haluaa ja on valmis tämän riskin ottamaan. Kuka hullu sen tekisi näin nopeasti.
Mies riskeeraa ensin parisuhteensa. Suhde muuttuu lapsen hoitamiseksi jossa ei pidäkkään olla mielekkyyttä, nautinto, hauskuutta, tunnetta tai rakkautta. Tärkeintä on keskiluokkainen kulissi.
Lapsi ei ole ainoa asia mitä nainen haluaa. Lapsen mukana tulee asunto joka on lapselle sopiva ja sopivalla alueella. Auto on oltava, koska naapurit,ystävät ja mitä ihmiset nyt ajattelee. Omaisuus vaati työtä kunnossapidon kanssa ja rahaa on tehtävä mielytti se tai ei.
Seksin voi unohtaa. Kuka kunniallinen perheenisä sitä edes ehdottaa, lapset ovat niin tärkeitä ettei siinä ehdi. Lapsi myös tekee vapaa-ajasta valuuttaa josta parit taistelevat. Syystäkin taistelevat perhe-elämä kun on työlästä.
Jos siis ei erityisemmin halua lapsia, niin miksi niitä tekisi? Kamalasti, työtä, riskejä ja turhaa kilpailua rahasta/statuksesta muita vastaan.
Keskustelessa olisi hyvä olla esittää edes yksi HYVÄ SYY ryhtyä isäksi, jos toivoo hankkeelle menestystä.
Sinulla on aika ikävä kuva naisista. Aika pinnallinen ja synkkä. Tunnistan kuvailemasi ihmistyypin, mutta tuollaisia naisia ei kaveripiirissäni ole. Enkä minäkään ole nainen, jolle on tärkeää elää kalliilla alueella, kalliissa asunnossa kulisseja ylläpitäen. Ei ole ensinnäkään järkevää elää yli varojensa, toisekseen lasta ei kiinnosta puitteet, vaan se, että vanhemmat voivat riittävän hyvin antaakseen rakkautta ja huolenpitoa. Minua ei kiinnosta tilipussi, vaatteet, autot, asunnot. Turvallisuus kiinnostaa, eli en halua asua alueella, jossa naapurit am-mu-taan kylmäksi (tästä on kokemusta).
Sek-si on minulle läheisyyden lisäksi yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa. Haluan sek-siä säännöllisesti, se ei ole mikään pakollinen paha, vaan suuri nautinto. Minua ei kiinnosta kämppissuhde.
En ole varma vastailenko trol-lil-le, vai onko jollain todella noin viha-mie-li-nen mielikuva naisista ja perhe-elämästä naisen kanssa...
Ap
Tavallaan olen trol-li tavallaan en. Oma parisuhteeni ei tuhoutunut ja perhe-elämäni on kivaa. Vaimoni pysyi vaimonani ja on silti mahtava äiti.
Keskiluokkaista hullutusta oli alkuun jonkin verran mutta vaimoni myös alkoi kyseenalaistaa sitä kehitystä ja vältyimme pahimmalta. Toki se ettei raha yleisesti ole tiukalla auttaa tässä asiassa.
Lapset kasvavat ja ovat mukavia. Kokemukseni heistä erittäin hyviä. Toivottavasti heidän kokemuksensa minusta myös. Isyys on sopinut minulle hyvin eikä omista harrastuksista luopuminen ollut rankkaa. Kilpaurheilin ennen lapsia ja treenimäärät olivat isoja. Tiesin että kilpailemisen voi unohtaa lasten myötä ja ehkä sen tiedostaminen ennalta helpotti luopumista.
Miksi sitten noin kauhea kirjoitus? Olen kaveripiirini ainoa ei eronnut isä. Minulla kävi tuuri. Eivät valintani ennen isyyttä olleet sen kummempia kuin kavereideni.
Eikä vika ole vain kavereideni kumppaneissa. Vika on enempi siinä ettei vanhemmuus ollut heidän toiveensa, yhtä lukuunottamatta. Tämä yksi sitten halusi perinteisen, mies ei tee mitään perheen ja ajoi vaimonsa ottamaan eron. Loput, itseni mukaanlukien, perustivat perheet koska sellainen on tapana ja biologinen kello.
Tällä elämänkokemuksella arvostan heitä jotka uskaltavat pitää päänsä eivät perusta perhettä elleivät itse täysin halua.
Toki joku on tietämättään hyvä vanhempi ja saa hyvän kumppanin. Useampi tietää ettei ole ja silti perustaa perheen. Osa taas luulee olevansa hyvä vanhempi ja on pahasti väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, lapsettomuuspropagandan suoltajat eksyivät tähänkin ketjuun. :D Kyllä se perhe-elämä voi antaa miehellekin valtavasti, moni toivoo että olisi aloittanut jo aiemmin. Mutta jos jollain on oikeasti noin negatiivinen kuva lapsia haluavista naisista ja perhe-elämästä niin ehkä joutavatkin sitten saattaa sukulinjansa sukupuuttoon.
Saisiko jotain esimerkkejä ”antaa valtavasti”, eli mitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, lapsettomuuspropagandan suoltajat eksyivät tähänkin ketjuun. :D Kyllä se perhe-elämä voi antaa miehellekin valtavasti, moni toivoo että olisi aloittanut jo aiemmin. Mutta jos jollain on oikeasti noin negatiivinen kuva lapsia haluavista naisista ja perhe-elämästä niin ehkä joutavatkin sitten saattaa sukulinjansa sukupuuttoon.
Saisiko jotain esimerkkejä ”antaa valtavasti”, eli mitä?
Iloa, rakkautta, merkityksellisyyden ja johonkin kuulumisen tunnetta noin ensialkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämän tapauksen mies tuntee nopeasta lisääntymisestä. Miksi ihmeessä hän sitä haluaisi? Ymmärrän toki, että naisen biologia asettaa aikataulun, mutta on se tämän miehen sitten vain kärsittävä.
Miehelle lapsen saanti ei ole biologisen kellon toteuttamista ja "elämän suurimman haaveen" saavuttamista. Miehelle kyse on naisesta jonka hän haluaa ja on valmis tämän riskin ottamaan. Kuka hullu sen tekisi näin nopeasti.
Mies riskeeraa ensin parisuhteensa. Suhde muuttuu lapsen hoitamiseksi jossa ei pidäkkään olla mielekkyyttä, nautinto, hauskuutta, tunnetta tai rakkautta. Tärkeintä on keskiluokkainen kulissi.
Lapsi ei ole ainoa asia mitä nainen haluaa. Lapsen mukana tulee asunto joka on lapselle sopiva ja sopivalla alueella. Auto on oltava, koska naapurit,ystävät ja mitä ihmiset nyt ajattelee. Omaisuus vaati työtä kunnossapidon kanssa ja rahaa on tehtävä mielytti se tai ei.
Seksin voi unohtaa. Kuka kunniallinen perheenisä sitä edes ehdottaa, lapset ovat niin tärkeitä ettei siinä ehdi. Lapsi myös tekee vapaa-ajasta valuuttaa josta parit taistelevat. Syystäkin taistelevat perhe-elämä kun on työlästä.
Jos siis ei erityisemmin halua lapsia, niin miksi niitä tekisi? Kamalasti, työtä, riskejä ja turhaa kilpailua rahasta/statuksesta muita vastaan.
Keskustelessa olisi hyvä olla esittää edes yksi HYVÄ SYY ryhtyä isäksi, jos toivoo hankkeelle menestystä.
Sinulla on aika ikävä kuva naisista. Aika pinnallinen ja synkkä. Tunnistan kuvailemasi ihmistyypin, mutta tuollaisia naisia ei kaveripiirissäni ole. Enkä minäkään ole nainen, jolle on tärkeää elää kalliilla alueella, kalliissa asunnossa kulisseja ylläpitäen. Ei ole ensinnäkään järkevää elää yli varojensa, toisekseen lasta ei kiinnosta puitteet, vaan se, että vanhemmat voivat riittävän hyvin antaakseen rakkautta ja huolenpitoa. Minua ei kiinnosta tilipussi, vaatteet, autot, asunnot. Turvallisuus kiinnostaa, eli en halua asua alueella, jossa naapurit am-mu-taan kylmäksi (tästä on kokemusta).
Sek-si on minulle läheisyyden lisäksi yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa. Haluan sek-siä säännöllisesti, se ei ole mikään pakollinen paha, vaan suuri nautinto. Minua ei kiinnosta kämppissuhde.
En ole varma vastailenko trol-lil-le, vai onko jollain todella noin viha-mie-li-nen mielikuva naisista ja perhe-elämästä naisen kanssa...
Ap
Tavallaan olen trol-li tavallaan en. Oma parisuhteeni ei tuhoutunut ja perhe-elämäni on kivaa. Vaimoni pysyi vaimonani ja on silti mahtava äiti.
Keskiluokkaista hullutusta oli alkuun jonkin verran mutta vaimoni myös alkoi kyseenalaistaa sitä kehitystä ja vältyimme pahimmalta. Toki se ettei raha yleisesti ole tiukalla auttaa tässä asiassa.
Lapset kasvavat ja ovat mukavia. Kokemukseni heistä erittäin hyviä. Toivottavasti heidän kokemuksensa minusta myös. Isyys on sopinut minulle hyvin eikä omista harrastuksista luopuminen ollut rankkaa. Kilpaurheilin ennen lapsia ja treenimäärät olivat isoja. Tiesin että kilpailemisen voi unohtaa lasten myötä ja ehkä sen tiedostaminen ennalta helpotti luopumista.
Miksi sitten noin kauhea kirjoitus? Olen kaveripiirini ainoa ei eronnut isä. Minulla kävi tuuri. Eivät valintani ennen isyyttä olleet sen kummempia kuin kavereideni.
Eikä vika ole vain kavereideni kumppaneissa. Vika on enempi siinä ettei vanhemmuus ollut heidän toiveensa, yhtä lukuunottamatta. Tämä yksi sitten halusi perinteisen, mies ei tee mitään perheen ja ajoi vaimonsa ottamaan eron. Loput, itseni mukaanlukien, perustivat perheet koska sellainen on tapana ja biologinen kello.
Tällä elämänkokemuksella arvostan heitä jotka uskaltavat pitää päänsä eivät perusta perhettä elleivät itse täysin halua.
Toki joku on tietämättään hyvä vanhempi ja saa hyvän kumppanin. Useampi tietää ettei ole ja silti perustaa perheen. Osa taas luulee olevansa hyvä vanhempi ja on pahasti väärässä.
Kyllä, itsekin arvostan valtavasti niitä, jotka tietävät mitä haluavat ja pitävät päänsä. Miesystäväni tiesi minun reunaehtoni seurustelulle, hän oli täysin tietoinen siitä, että lapsi kuuluu minun tulevaisuuden visioon. Ne ketkä lapsia eivät halua, he ovat vastuussa siitä, että pitävät päänsä ja ovat rehellisiä ja suoraselkäisiä kumppaneidensa kanssa. Ei ole oikein itseä eikä muita kohtaan valehdella, tai tietoisesti johtaa harhaan.
Tunnut säälittelevän (voi olla että sain väärän mielikuvan) kaveripiirisi miehiä, vaikka heidän yhtä iso vastuunsa olisi ollut sanoa, että eivät lapsia missään nimessä halua. Heidän olisi pitänyt hommata samanlainen kumppani, joka ei lapsia halua. On turha syyttää naisia siitä, että haluttomat miehet on ”pakotettu isiksi”. Aikuisen pitää kantaa vastuunsa omista teoistaan ja valinnoistaan, ei syyttää niistä muita. Miehet eivät ole mitään tahdottomia lapsia, joita elämä heittelee ja tuo lapsia odottamatta elämään.
Ap
Ja sitten päivitystä itse aiheesta:
Juttelin miesystävän kanssa. Kerroin omista mietteistäni ja tilanteestani, esitin faktoja naisen hedelmällisyydestä ja sanoin, että haluan alkaa yrittämään lasta viimeistään vuoden 2021 lopulla, koska en hyvinkään todennäköisesti tule raskaaksi heti ja voi olla, että joudun turvautumaan hoitoihin. Mies kyllä ymmärsi tämän, pahoitteli että oli aikaisemmin puhunut yhteen muutosta niin epämääräisesti. Sanoi että keskustelunaihe tuli hänelle tilanteessa yllätyksenä. Eli kuten ounastelinkin, hän tarvitsee aikaa ajatteluun, että voi sanoa jotain selkeää asiaan. On sellainen, joka elää hetkessä, päivän kerrallaan.
Ei ollut ahdistunut, hyvin pystyi keskustelemaan kanssani asiasta ja sanoi, että ei tämä aikataulu tunnu hänestä liian aikaiselta. Eli hän on valmis siihen :). Haluaa muuttaa yhteen ennen sitä. Ei ollut tajunnut sitä, että raskautumisessa voi ihan oikeasti tässä iässä mennä aikaa. Puhuttiin että kävisin hedelmällisyystesteissä.
Olipa hyvä että puhuin, etten eronnut heti suorilta kuten jotkut neuvoivat ;).
Nyt on tosi helpottunut ja hyvä fiilis. Ja ehkä vähän hömelökin sen suhteen, että miksi ihmeessä en puhunut asiasta jo aiemmin.
Kiitos vielä toimivista neuvoista :).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaaha, lapsettomuuspropagandan suoltajat eksyivät tähänkin ketjuun. :D Kyllä se perhe-elämä voi antaa miehellekin valtavasti, moni toivoo että olisi aloittanut jo aiemmin. Mutta jos jollain on oikeasti noin negatiivinen kuva lapsia haluavista naisista ja perhe-elämästä niin ehkä joutavatkin sitten saattaa sukulinjansa sukupuuttoon.
Saisiko jotain esimerkkejä ”antaa valtavasti”, eli mitä?
Iloa, rakkautta, merkityksellisyyden ja johonkin kuulumisen tunnetta noin ensialkuun.
Aikamoisia yläkäsitteitä.
Ilo, mitä se kenellekin on?
Rakkautta, saa jos on onnea. Lapsi ei sitä takaa.
Merkitystä ei pitäisi hakea lapsesta. Lapsi ei ole vanhempien sisällöntuottaja. Lapsi on oikea ihminen, yksilö ja persoona.
Kuka nykyajan ihmistungoksessa kaipaa kuuluvuutta, korkeintaan kännykkään.
Hienoa, ap, että keskustelu selvensi tilannetta! Olen huomannut, että on hyvä puhua toisen kanssa suoraan, koska muuten helposti oma näkemys tilanteesta erkanee todellisuudesta - joko niin että kehittelee päässään kauhukuvia tai sitten vakuuttelee itselleen, että kaikki on hyvin, vaikka asiat ovat pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämän tapauksen mies tuntee nopeasta lisääntymisestä. Miksi ihmeessä hän sitä haluaisi? Ymmärrän toki, että naisen biologia asettaa aikataulun, mutta on se tämän miehen sitten vain kärsittävä.
Miehelle lapsen saanti ei ole biologisen kellon toteuttamista ja "elämän suurimman haaveen" saavuttamista. Miehelle kyse on naisesta jonka hän haluaa ja on valmis tämän riskin ottamaan. Kuka hullu sen tekisi näin nopeasti.
Mies riskeeraa ensin parisuhteensa. Suhde muuttuu lapsen hoitamiseksi jossa ei pidäkkään olla mielekkyyttä, nautinto, hauskuutta, tunnetta tai rakkautta. Tärkeintä on keskiluokkainen kulissi.
Lapsi ei ole ainoa asia mitä nainen haluaa. Lapsen mukana tulee asunto joka on lapselle sopiva ja sopivalla alueella. Auto on oltava, koska naapurit,ystävät ja mitä ihmiset nyt ajattelee. Omaisuus vaati työtä kunnossapidon kanssa ja rahaa on tehtävä mielytti se tai ei.
Seksin voi unohtaa. Kuka kunniallinen perheenisä sitä edes ehdottaa, lapset ovat niin tärkeitä ettei siinä ehdi. Lapsi myös tekee vapaa-ajasta valuuttaa josta parit taistelevat. Syystäkin taistelevat perhe-elämä kun on työlästä.
Jos siis ei erityisemmin halua lapsia, niin miksi niitä tekisi? Kamalasti, työtä, riskejä ja turhaa kilpailua rahasta/statuksesta muita vastaan.
Keskustelessa olisi hyvä olla esittää edes yksi HYVÄ SYY ryhtyä isäksi, jos toivoo hankkeelle menestystä.
Sinulla on aika ikävä kuva naisista. Aika pinnallinen ja synkkä. Tunnistan kuvailemasi ihmistyypin, mutta tuollaisia naisia ei kaveripiirissäni ole. Enkä minäkään ole nainen, jolle on tärkeää elää kalliilla alueella, kalliissa asunnossa kulisseja ylläpitäen. Ei ole ensinnäkään järkevää elää yli varojensa, toisekseen lasta ei kiinnosta puitteet, vaan se, että vanhemmat voivat riittävän hyvin antaakseen rakkautta ja huolenpitoa. Minua ei kiinnosta tilipussi, vaatteet, autot, asunnot. Turvallisuus kiinnostaa, eli en halua asua alueella, jossa naapurit am-mu-taan kylmäksi (tästä on kokemusta).
Sek-si on minulle läheisyyden lisäksi yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa. Haluan sek-siä säännöllisesti, se ei ole mikään pakollinen paha, vaan suuri nautinto. Minua ei kiinnosta kämppissuhde.
En ole varma vastailenko trol-lil-le, vai onko jollain todella noin viha-mie-li-nen mielikuva naisista ja perhe-elämästä naisen kanssa...
Ap
Tavallaan olen trol-li tavallaan en. Oma parisuhteeni ei tuhoutunut ja perhe-elämäni on kivaa. Vaimoni pysyi vaimonani ja on silti mahtava äiti.
Keskiluokkaista hullutusta oli alkuun jonkin verran mutta vaimoni myös alkoi kyseenalaistaa sitä kehitystä ja vältyimme pahimmalta. Toki se ettei raha yleisesti ole tiukalla auttaa tässä asiassa.
Lapset kasvavat ja ovat mukavia. Kokemukseni heistä erittäin hyviä. Toivottavasti heidän kokemuksensa minusta myös. Isyys on sopinut minulle hyvin eikä omista harrastuksista luopuminen ollut rankkaa. Kilpaurheilin ennen lapsia ja treenimäärät olivat isoja. Tiesin että kilpailemisen voi unohtaa lasten myötä ja ehkä sen tiedostaminen ennalta helpotti luopumista.
Miksi sitten noin kauhea kirjoitus? Olen kaveripiirini ainoa ei eronnut isä. Minulla kävi tuuri. Eivät valintani ennen isyyttä olleet sen kummempia kuin kavereideni.
Eikä vika ole vain kavereideni kumppaneissa. Vika on enempi siinä ettei vanhemmuus ollut heidän toiveensa, yhtä lukuunottamatta. Tämä yksi sitten halusi perinteisen, mies ei tee mitään perheen ja ajoi vaimonsa ottamaan eron. Loput, itseni mukaanlukien, perustivat perheet koska sellainen on tapana ja biologinen kello.
Tällä elämänkokemuksella arvostan heitä jotka uskaltavat pitää päänsä eivät perusta perhettä elleivät itse täysin halua.
Toki joku on tietämättään hyvä vanhempi ja saa hyvän kumppanin. Useampi tietää ettei ole ja silti perustaa perheen. Osa taas luulee olevansa hyvä vanhempi ja on pahasti väärässä.Kyllä, itsekin arvostan valtavasti niitä, jotka tietävät mitä haluavat ja pitävät päänsä. Miesystäväni tiesi minun reunaehtoni seurustelulle, hän oli täysin tietoinen siitä, että lapsi kuuluu minun tulevaisuuden visioon. Ne ketkä lapsia eivät halua, he ovat vastuussa siitä, että pitävät päänsä ja ovat rehellisiä ja suoraselkäisiä kumppaneidensa kanssa. Ei ole oikein itseä eikä muita kohtaan valehdella, tai tietoisesti johtaa harhaan.
Tunnut säälittelevän (voi olla että sain väärän mielikuvan) kaveripiirisi miehiä, vaikka heidän yhtä iso vastuunsa olisi ollut sanoa, että eivät lapsia missään nimessä halua. Heidän olisi pitänyt hommata samanlainen kumppani, joka ei lapsia halua. On turha syyttää naisia siitä, että haluttomat miehet on ”pakotettu isiksi”. Aikuisen pitää kantaa vastuunsa omista teoistaan ja valinnoistaan, ei syyttää niistä muita. Miehet eivät ole mitään tahdottomia lapsia, joita elämä heittelee ja tuo lapsia odottamatta elämään.
Ap
Eli perinteinen moraali vai lopputulos ongelma. Syyllinen saadaan määritettyä helposti. Tämä ei kuitenkaan poista aiheutettuja seurauksia.
Jos tunteiden ja toisen rakkauden käyttäminen ei ole ”väärin”, eli korostetaan käytetyn henkilön vastuuta valinnoistaan, niin toki se mahdollinen ratkaisu. Suostuit koska rakastit ja halusit rakastaa jatkossakin, nyt kärsit.
Toki tämä ilmiö on läsnä myös toisinpäin. On kamalaa joutua luopumaan syntymättömistä lapsistaan jos kumppani evää niiden mahdollisuuden.
Syy miksi tästä jupisen täällä. On näkemys miesten peloista lasten saamiseen liittyen. Mies usein pelkää rakkauden loppua. Tilannetta jossa nainen muuttuu 100% äidiksi ja romanttinen/eroottinen kumppanuus korvautuu ”perhe-elämällä”. Miehelle perhe-elämä on sarja työtehtäviä, harrastusten päättymistä, taloudesta huolehtemisen painetta ja pahimpana kasvava määrä sukulaisten vierailuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämän tapauksen mies tuntee nopeasta lisääntymisestä. Miksi ihmeessä hän sitä haluaisi? Ymmärrän toki, että naisen biologia asettaa aikataulun, mutta on se tämän miehen sitten vain kärsittävä.
Miehelle lapsen saanti ei ole biologisen kellon toteuttamista ja "elämän suurimman haaveen" saavuttamista. Miehelle kyse on naisesta jonka hän haluaa ja on valmis tämän riskin ottamaan. Kuka hullu sen tekisi näin nopeasti.
Mies riskeeraa ensin parisuhteensa. Suhde muuttuu lapsen hoitamiseksi jossa ei pidäkkään olla mielekkyyttä, nautinto, hauskuutta, tunnetta tai rakkautta. Tärkeintä on keskiluokkainen kulissi.
Lapsi ei ole ainoa asia mitä nainen haluaa. Lapsen mukana tulee asunto joka on lapselle sopiva ja sopivalla alueella. Auto on oltava, koska naapurit,ystävät ja mitä ihmiset nyt ajattelee. Omaisuus vaati työtä kunnossapidon kanssa ja rahaa on tehtävä mielytti se tai ei.
Seksin voi unohtaa. Kuka kunniallinen perheenisä sitä edes ehdottaa, lapset ovat niin tärkeitä ettei siinä ehdi. Lapsi myös tekee vapaa-ajasta valuuttaa josta parit taistelevat. Syystäkin taistelevat perhe-elämä kun on työlästä.
Jos siis ei erityisemmin halua lapsia, niin miksi niitä tekisi? Kamalasti, työtä, riskejä ja turhaa kilpailua rahasta/statuksesta muita vastaan.
Keskustelessa olisi hyvä olla esittää edes yksi HYVÄ SYY ryhtyä isäksi, jos toivoo hankkeelle menestystä.
Sinulla on aika ikävä kuva naisista. Aika pinnallinen ja synkkä. Tunnistan kuvailemasi ihmistyypin, mutta tuollaisia naisia ei kaveripiirissäni ole. Enkä minäkään ole nainen, jolle on tärkeää elää kalliilla alueella, kalliissa asunnossa kulisseja ylläpitäen. Ei ole ensinnäkään järkevää elää yli varojensa, toisekseen lasta ei kiinnosta puitteet, vaan se, että vanhemmat voivat riittävän hyvin antaakseen rakkautta ja huolenpitoa. Minua ei kiinnosta tilipussi, vaatteet, autot, asunnot. Turvallisuus kiinnostaa, eli en halua asua alueella, jossa naapurit am-mu-taan kylmäksi (tästä on kokemusta).
Sek-si on minulle läheisyyden lisäksi yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa. Haluan sek-siä säännöllisesti, se ei ole mikään pakollinen paha, vaan suuri nautinto. Minua ei kiinnosta kämppissuhde.
En ole varma vastailenko trol-lil-le, vai onko jollain todella noin viha-mie-li-nen mielikuva naisista ja perhe-elämästä naisen kanssa...
Ap
Tavallaan olen trol-li tavallaan en. Oma parisuhteeni ei tuhoutunut ja perhe-elämäni on kivaa. Vaimoni pysyi vaimonani ja on silti mahtava äiti.
Keskiluokkaista hullutusta oli alkuun jonkin verran mutta vaimoni myös alkoi kyseenalaistaa sitä kehitystä ja vältyimme pahimmalta. Toki se ettei raha yleisesti ole tiukalla auttaa tässä asiassa.
Lapset kasvavat ja ovat mukavia. Kokemukseni heistä erittäin hyviä. Toivottavasti heidän kokemuksensa minusta myös. Isyys on sopinut minulle hyvin eikä omista harrastuksista luopuminen ollut rankkaa. Kilpaurheilin ennen lapsia ja treenimäärät olivat isoja. Tiesin että kilpailemisen voi unohtaa lasten myötä ja ehkä sen tiedostaminen ennalta helpotti luopumista.
Miksi sitten noin kauhea kirjoitus? Olen kaveripiirini ainoa ei eronnut isä. Minulla kävi tuuri. Eivät valintani ennen isyyttä olleet sen kummempia kuin kavereideni.
Eikä vika ole vain kavereideni kumppaneissa. Vika on enempi siinä ettei vanhemmuus ollut heidän toiveensa, yhtä lukuunottamatta. Tämä yksi sitten halusi perinteisen, mies ei tee mitään perheen ja ajoi vaimonsa ottamaan eron. Loput, itseni mukaanlukien, perustivat perheet koska sellainen on tapana ja biologinen kello.
Tällä elämänkokemuksella arvostan heitä jotka uskaltavat pitää päänsä eivät perusta perhettä elleivät itse täysin halua.
Toki joku on tietämättään hyvä vanhempi ja saa hyvän kumppanin. Useampi tietää ettei ole ja silti perustaa perheen. Osa taas luulee olevansa hyvä vanhempi ja on pahasti väärässä.Kyllä, itsekin arvostan valtavasti niitä, jotka tietävät mitä haluavat ja pitävät päänsä. Miesystäväni tiesi minun reunaehtoni seurustelulle, hän oli täysin tietoinen siitä, että lapsi kuuluu minun tulevaisuuden visioon. Ne ketkä lapsia eivät halua, he ovat vastuussa siitä, että pitävät päänsä ja ovat rehellisiä ja suoraselkäisiä kumppaneidensa kanssa. Ei ole oikein itseä eikä muita kohtaan valehdella, tai tietoisesti johtaa harhaan.
Tunnut säälittelevän (voi olla että sain väärän mielikuvan) kaveripiirisi miehiä, vaikka heidän yhtä iso vastuunsa olisi ollut sanoa, että eivät lapsia missään nimessä halua. Heidän olisi pitänyt hommata samanlainen kumppani, joka ei lapsia halua. On turha syyttää naisia siitä, että haluttomat miehet on ”pakotettu isiksi”. Aikuisen pitää kantaa vastuunsa omista teoistaan ja valinnoistaan, ei syyttää niistä muita. Miehet eivät ole mitään tahdottomia lapsia, joita elämä heittelee ja tuo lapsia odottamatta elämään.
Ap
Eli perinteinen moraali vai lopputulos ongelma. Syyllinen saadaan määritettyä helposti. Tämä ei kuitenkaan poista aiheutettuja seurauksia.
Jos tunteiden ja toisen rakkauden käyttäminen ei ole ”väärin”, eli korostetaan käytetyn henkilön vastuuta valinnoistaan, niin toki se mahdollinen ratkaisu. Suostuit koska rakastit ja halusit rakastaa jatkossakin, nyt kärsit.
Toki tämä ilmiö on läsnä myös toisinpäin. On kamalaa joutua luopumaan syntymättömistä lapsistaan jos kumppani evää niiden mahdollisuuden.
Syy miksi tästä jupisen täällä. On näkemys miesten peloista lasten saamiseen liittyen. Mies usein pelkää rakkauden loppua. Tilannetta jossa nainen muuttuu 100% äidiksi ja romanttinen/eroottinen kumppanuus korvautuu ”perhe-elämällä”. Miehelle perhe-elämä on sarja työtehtäviä, harrastusten päättymistä, taloudesta huolehtemisen painetta ja pahimpana kasvava määrä sukulaisten vierailuja.
Jokainen ihminen on vastuussa omista teoistaan ja omista valinnoistaan. Ei ole oikein ryhtyä parisuhteeseen lapsista haaveilevan kanssa, jos lapsia ei halua. Tuollaiset päätökset ovat niin isoja, monen ihmisen elämään vaikuttavia, että muiden syyttäminen omista valinnoista ei vain ole oikein. En minäkään voi syyttää entistä kumppaniani omasta miellyttämisen halusta ja siitä, että katsoin epäselvää tilannetta liian pitkään. Se on täysin minun oma mokani. Jos tiedän haluavani ehdottomasti jotain, minun täytyy kommunikoida siitä selkeästi ja suoraan. Ajoissa. Sama jos en ehdottomasti halua jotain. Kommunikaatio on yksi suhteiden peruskallioista ja jokaisella on vastuu omalta osaltaan siitä, että on rehellinen, avoin ja suora. Jos ei ole, ei voi syyttää muita.
Ymmärrän tuon jälkimmäisen ajatuksen ja olen samaa mieltä. Perhe-elämässä on tärkeää muistaa myös parisuhde, eikä niin, että lapsien myötä unohdetaan kumppanuus. Itse miellän sen niin, että vanhempien hyvä parisuhde on yhtä kuin lasten hyvä lapsuus. On - kärjistäen sanottuna - vähintäänkin yhtä tärkeää huolehtia parisuhteesta, kuin lapsistakin. Lapset voivat paremmin, kun vanhemmilla on hyvä olla. On tärkeää, että huonoista toimintamalleista puhutaan. Jotta tulevaisuuden sukupolvet viimeistään osaisivat toimia toisin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva kuulla että keskustelu miehen kanssa meni hyvin, AP! Onnea jatkoon ja toivottavasti pian koittavaan perhe-elämään. Vaikutat fiksulta ja empaattiselta ihmiseltä, hyvät lähtökohdat olla hyvä äiti ja puoliso. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämän tapauksen mies tuntee nopeasta lisääntymisestä. Miksi ihmeessä hän sitä haluaisi? Ymmärrän toki, että naisen biologia asettaa aikataulun, mutta on se tämän miehen sitten vain kärsittävä.
Miehelle lapsen saanti ei ole biologisen kellon toteuttamista ja "elämän suurimman haaveen" saavuttamista. Miehelle kyse on naisesta jonka hän haluaa ja on valmis tämän riskin ottamaan. Kuka hullu sen tekisi näin nopeasti.
Mies riskeeraa ensin parisuhteensa. Suhde muuttuu lapsen hoitamiseksi jossa ei pidäkkään olla mielekkyyttä, nautinto, hauskuutta, tunnetta tai rakkautta. Tärkeintä on keskiluokkainen kulissi.
Lapsi ei ole ainoa asia mitä nainen haluaa. Lapsen mukana tulee asunto joka on lapselle sopiva ja sopivalla alueella. Auto on oltava, koska naapurit,ystävät ja mitä ihmiset nyt ajattelee. Omaisuus vaati työtä kunnossapidon kanssa ja rahaa on tehtävä mielytti se tai ei.
Seksin voi unohtaa. Kuka kunniallinen perheenisä sitä edes ehdottaa, lapset ovat niin tärkeitä ettei siinä ehdi. Lapsi myös tekee vapaa-ajasta valuuttaa josta parit taistelevat. Syystäkin taistelevat perhe-elämä kun on työlästä.
Jos siis ei erityisemmin halua lapsia, niin miksi niitä tekisi? Kamalasti, työtä, riskejä ja turhaa kilpailua rahasta/statuksesta muita vastaan.
Keskustelessa olisi hyvä olla esittää edes yksi HYVÄ SYY ryhtyä isäksi, jos toivoo hankkeelle menestystä.
Sinulla on aika ikävä kuva naisista. Aika pinnallinen ja synkkä. Tunnistan kuvailemasi ihmistyypin, mutta tuollaisia naisia ei kaveripiirissäni ole. Enkä minäkään ole nainen, jolle on tärkeää elää kalliilla alueella, kalliissa asunnossa kulisseja ylläpitäen. Ei ole ensinnäkään järkevää elää yli varojensa, toisekseen lasta ei kiinnosta puitteet, vaan se, että vanhemmat voivat riittävän hyvin antaakseen rakkautta ja huolenpitoa. Minua ei kiinnosta tilipussi, vaatteet, autot, asunnot. Turvallisuus kiinnostaa, eli en halua asua alueella, jossa naapurit am-mu-taan kylmäksi (tästä on kokemusta).
Sek-si on minulle läheisyyden lisäksi yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa. Haluan sek-siä säännöllisesti, se ei ole mikään pakollinen paha, vaan suuri nautinto. Minua ei kiinnosta kämppissuhde.
En ole varma vastailenko trol-lil-le, vai onko jollain todella noin viha-mie-li-nen mielikuva naisista ja perhe-elämästä naisen kanssa...
Ap
Tavallaan olen trol-li tavallaan en. Oma parisuhteeni ei tuhoutunut ja perhe-elämäni on kivaa. Vaimoni pysyi vaimonani ja on silti mahtava äiti.
Keskiluokkaista hullutusta oli alkuun jonkin verran mutta vaimoni myös alkoi kyseenalaistaa sitä kehitystä ja vältyimme pahimmalta. Toki se ettei raha yleisesti ole tiukalla auttaa tässä asiassa.
Lapset kasvavat ja ovat mukavia. Kokemukseni heistä erittäin hyviä. Toivottavasti heidän kokemuksensa minusta myös. Isyys on sopinut minulle hyvin eikä omista harrastuksista luopuminen ollut rankkaa. Kilpaurheilin ennen lapsia ja treenimäärät olivat isoja. Tiesin että kilpailemisen voi unohtaa lasten myötä ja ehkä sen tiedostaminen ennalta helpotti luopumista.
Miksi sitten noin kauhea kirjoitus? Olen kaveripiirini ainoa ei eronnut isä. Minulla kävi tuuri. Eivät valintani ennen isyyttä olleet sen kummempia kuin kavereideni.
Eikä vika ole vain kavereideni kumppaneissa. Vika on enempi siinä ettei vanhemmuus ollut heidän toiveensa, yhtä lukuunottamatta. Tämä yksi sitten halusi perinteisen, mies ei tee mitään perheen ja ajoi vaimonsa ottamaan eron. Loput, itseni mukaanlukien, perustivat perheet koska sellainen on tapana ja biologinen kello.
Tällä elämänkokemuksella arvostan heitä jotka uskaltavat pitää päänsä eivät perusta perhettä elleivät itse täysin halua.
Toki joku on tietämättään hyvä vanhempi ja saa hyvän kumppanin. Useampi tietää ettei ole ja silti perustaa perheen. Osa taas luulee olevansa hyvä vanhempi ja on pahasti väärässä.Kyllä, itsekin arvostan valtavasti niitä, jotka tietävät mitä haluavat ja pitävät päänsä. Miesystäväni tiesi minun reunaehtoni seurustelulle, hän oli täysin tietoinen siitä, että lapsi kuuluu minun tulevaisuuden visioon. Ne ketkä lapsia eivät halua, he ovat vastuussa siitä, että pitävät päänsä ja ovat rehellisiä ja suoraselkäisiä kumppaneidensa kanssa. Ei ole oikein itseä eikä muita kohtaan valehdella, tai tietoisesti johtaa harhaan.
Tunnut säälittelevän (voi olla että sain väärän mielikuvan) kaveripiirisi miehiä, vaikka heidän yhtä iso vastuunsa olisi ollut sanoa, että eivät lapsia missään nimessä halua. Heidän olisi pitänyt hommata samanlainen kumppani, joka ei lapsia halua. On turha syyttää naisia siitä, että haluttomat miehet on ”pakotettu isiksi”. Aikuisen pitää kantaa vastuunsa omista teoistaan ja valinnoistaan, ei syyttää niistä muita. Miehet eivät ole mitään tahdottomia lapsia, joita elämä heittelee ja tuo lapsia odottamatta elämään.
Ap
Eli perinteinen moraali vai lopputulos ongelma. Syyllinen saadaan määritettyä helposti. Tämä ei kuitenkaan poista aiheutettuja seurauksia.
Jos tunteiden ja toisen rakkauden käyttäminen ei ole ”väärin”, eli korostetaan käytetyn henkilön vastuuta valinnoistaan, niin toki se mahdollinen ratkaisu. Suostuit koska rakastit ja halusit rakastaa jatkossakin, nyt kärsit.
Toki tämä ilmiö on läsnä myös toisinpäin. On kamalaa joutua luopumaan syntymättömistä lapsistaan jos kumppani evää niiden mahdollisuuden.
Syy miksi tästä jupisen täällä. On näkemys miesten peloista lasten saamiseen liittyen. Mies usein pelkää rakkauden loppua. Tilannetta jossa nainen muuttuu 100% äidiksi ja romanttinen/eroottinen kumppanuus korvautuu ”perhe-elämällä”. Miehelle perhe-elämä on sarja työtehtäviä, harrastusten päättymistä, taloudesta huolehtemisen painetta ja pahimpana kasvava määrä sukulaisten vierailuja.
Tutkitusti lapsen saaminen pilaa parisuhteen laadukkuutta ja lisää eron riskiä.
Miestenkin kannattaa tehdä lapsia ainoastaan, jos sen saaminen on tärkeämpää elämässä kuin parisuhde.
"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen. Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa.
– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alan jo epäillä, että nämä lapsivastaiset jankkaajat ovat osa jotain trolliarmeijaa, jolla yritetään romahduttaa Suomen syntyvyyttä ja sitä kautta yhteiskuntaa. Syntyvyys kääntyi jyrkkään laskuun juuri 2010 sosiaalisen median yleistyessä, vaikka se oli sitä ennen hieman kasvussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämän tapauksen mies tuntee nopeasta lisääntymisestä. Miksi ihmeessä hän sitä haluaisi? Ymmärrän toki, että naisen biologia asettaa aikataulun, mutta on se tämän miehen sitten vain kärsittävä.
Miehelle lapsen saanti ei ole biologisen kellon toteuttamista ja "elämän suurimman haaveen" saavuttamista. Miehelle kyse on naisesta jonka hän haluaa ja on valmis tämän riskin ottamaan. Kuka hullu sen tekisi näin nopeasti.
Mies riskeeraa ensin parisuhteensa. Suhde muuttuu lapsen hoitamiseksi jossa ei pidäkkään olla mielekkyyttä, nautinto, hauskuutta, tunnetta tai rakkautta. Tärkeintä on keskiluokkainen kulissi.
Lapsi ei ole ainoa asia mitä nainen haluaa. Lapsen mukana tulee asunto joka on lapselle sopiva ja sopivalla alueella. Auto on oltava, koska naapurit,ystävät ja mitä ihmiset nyt ajattelee. Omaisuus vaati työtä kunnossapidon kanssa ja rahaa on tehtävä mielytti se tai ei.
Seksin voi unohtaa. Kuka kunniallinen perheenisä sitä edes ehdottaa, lapset ovat niin tärkeitä ettei siinä ehdi. Lapsi myös tekee vapaa-ajasta valuuttaa josta parit taistelevat. Syystäkin taistelevat perhe-elämä kun on työlästä.
Jos siis ei erityisemmin halua lapsia, niin miksi niitä tekisi? Kamalasti, työtä, riskejä ja turhaa kilpailua rahasta/statuksesta muita vastaan.
Keskustelessa olisi hyvä olla esittää edes yksi HYVÄ SYY ryhtyä isäksi, jos toivoo hankkeelle menestystä.
Sinulla on aika ikävä kuva naisista. Aika pinnallinen ja synkkä. Tunnistan kuvailemasi ihmistyypin, mutta tuollaisia naisia ei kaveripiirissäni ole. Enkä minäkään ole nainen, jolle on tärkeää elää kalliilla alueella, kalliissa asunnossa kulisseja ylläpitäen. Ei ole ensinnäkään järkevää elää yli varojensa, toisekseen lasta ei kiinnosta puitteet, vaan se, että vanhemmat voivat riittävän hyvin antaakseen rakkautta ja huolenpitoa. Minua ei kiinnosta tilipussi, vaatteet, autot, asunnot. Turvallisuus kiinnostaa, eli en halua asua alueella, jossa naapurit am-mu-taan kylmäksi (tästä on kokemusta).
Sek-si on minulle läheisyyden lisäksi yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa. Haluan sek-siä säännöllisesti, se ei ole mikään pakollinen paha, vaan suuri nautinto. Minua ei kiinnosta kämppissuhde.
En ole varma vastailenko trol-lil-le, vai onko jollain todella noin viha-mie-li-nen mielikuva naisista ja perhe-elämästä naisen kanssa...
Ap
Tavallaan olen trol-li tavallaan en. Oma parisuhteeni ei tuhoutunut ja perhe-elämäni on kivaa. Vaimoni pysyi vaimonani ja on silti mahtava äiti.
Keskiluokkaista hullutusta oli alkuun jonkin verran mutta vaimoni myös alkoi kyseenalaistaa sitä kehitystä ja vältyimme pahimmalta. Toki se ettei raha yleisesti ole tiukalla auttaa tässä asiassa.
Lapset kasvavat ja ovat mukavia. Kokemukseni heistä erittäin hyviä. Toivottavasti heidän kokemuksensa minusta myös. Isyys on sopinut minulle hyvin eikä omista harrastuksista luopuminen ollut rankkaa. Kilpaurheilin ennen lapsia ja treenimäärät olivat isoja. Tiesin että kilpailemisen voi unohtaa lasten myötä ja ehkä sen tiedostaminen ennalta helpotti luopumista.
Miksi sitten noin kauhea kirjoitus? Olen kaveripiirini ainoa ei eronnut isä. Minulla kävi tuuri. Eivät valintani ennen isyyttä olleet sen kummempia kuin kavereideni.
Eikä vika ole vain kavereideni kumppaneissa. Vika on enempi siinä ettei vanhemmuus ollut heidän toiveensa, yhtä lukuunottamatta. Tämä yksi sitten halusi perinteisen, mies ei tee mitään perheen ja ajoi vaimonsa ottamaan eron. Loput, itseni mukaanlukien, perustivat perheet koska sellainen on tapana ja biologinen kello.
Tällä elämänkokemuksella arvostan heitä jotka uskaltavat pitää päänsä eivät perusta perhettä elleivät itse täysin halua.
Toki joku on tietämättään hyvä vanhempi ja saa hyvän kumppanin. Useampi tietää ettei ole ja silti perustaa perheen. Osa taas luulee olevansa hyvä vanhempi ja on pahasti väärässä.Kyllä, itsekin arvostan valtavasti niitä, jotka tietävät mitä haluavat ja pitävät päänsä. Miesystäväni tiesi minun reunaehtoni seurustelulle, hän oli täysin tietoinen siitä, että lapsi kuuluu minun tulevaisuuden visioon. Ne ketkä lapsia eivät halua, he ovat vastuussa siitä, että pitävät päänsä ja ovat rehellisiä ja suoraselkäisiä kumppaneidensa kanssa. Ei ole oikein itseä eikä muita kohtaan valehdella, tai tietoisesti johtaa harhaan.
Tunnut säälittelevän (voi olla että sain väärän mielikuvan) kaveripiirisi miehiä, vaikka heidän yhtä iso vastuunsa olisi ollut sanoa, että eivät lapsia missään nimessä halua. Heidän olisi pitänyt hommata samanlainen kumppani, joka ei lapsia halua. On turha syyttää naisia siitä, että haluttomat miehet on ”pakotettu isiksi”. Aikuisen pitää kantaa vastuunsa omista teoistaan ja valinnoistaan, ei syyttää niistä muita. Miehet eivät ole mitään tahdottomia lapsia, joita elämä heittelee ja tuo lapsia odottamatta elämään.
Ap
Eli perinteinen moraali vai lopputulos ongelma. Syyllinen saadaan määritettyä helposti. Tämä ei kuitenkaan poista aiheutettuja seurauksia.
Jos tunteiden ja toisen rakkauden käyttäminen ei ole ”väärin”, eli korostetaan käytetyn henkilön vastuuta valinnoistaan, niin toki se mahdollinen ratkaisu. Suostuit koska rakastit ja halusit rakastaa jatkossakin, nyt kärsit.
Toki tämä ilmiö on läsnä myös toisinpäin. On kamalaa joutua luopumaan syntymättömistä lapsistaan jos kumppani evää niiden mahdollisuuden.
Syy miksi tästä jupisen täällä. On näkemys miesten peloista lasten saamiseen liittyen. Mies usein pelkää rakkauden loppua. Tilannetta jossa nainen muuttuu 100% äidiksi ja romanttinen/eroottinen kumppanuus korvautuu ”perhe-elämällä”. Miehelle perhe-elämä on sarja työtehtäviä, harrastusten päättymistä, taloudesta huolehtemisen painetta ja pahimpana kasvava määrä sukulaisten vierailuja.Tutkitusti lapsen saaminen pilaa parisuhteen laadukkuutta ja lisää eron riskiä.
Miestenkin kannattaa tehdä lapsia ainoastaan, jos sen saaminen on tärkeämpää elämässä kuin parisuhde.
"Suomalaisesta avioerosta 2000-luvulla väitellyt Jouko Kiiski tutki väitöksessään 224 eronneen miehen ja 311 naisen käsityksiä ja kokemuksia avioerosta. Yleisimmiksi erosyiksi mainittiin läheisyyden puute, erilleen kasvu ja puolison itsenäistyminen. Naiset löysivät erosyitä miehiä enemmän, mikä tukee sitä havaintoa, että erohakemuksista länsimaissa noin 70–80 prosenttia jättää nainen. Vaaranen selittää suurta prosentuaalista eroa.– Naiset ovat aktiivisempia. Heille henkilökohtainen onnellisuus merkitsee paljon. Monille miehille taas perheen koossa pysyminen on keskeinen arvo epäonnenkin hinnalla."
Tuossa siteerauksessa ei mainita sanallakaan, että lasten hankkiminen lisäsi riskiä. Oikeasti lapsettomilla aviopareilla eronneisuus on suurempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen sitä mieltä että jos miesehdokas paineistuu täysin normaalista keskustelusta lapsihaaveistani, niin hän ei sovi minulle ollenkaan. En halua miestä jota joka käänteessä pitää silkkihansikkain silitellä, koska hän ei kestä mitään normaaliin elämään kuuluvaa asiaa.
Toinen mitä ap sun kannattaa miettiä on se, että jos itse kerran tositosi kovasti haluat laste, niin muista se että lapsi on sinun oma projektisi. Älä siis kuvittele että olet vaan 50% prosenttisesti vastuussa lapsestasi, ja että toinen vanhempi on 50%, vaan ymmärrä se että sinulla on 100% vastuu. Tämän ymmärtäminen jo ennen kuin lapsia tekee on hyvin tärkeää, koska sillä estetään ero pikkulapsi aikana siksi kun "mies ei tee sitä ja tätä". Eli jos koet ettet jaksa olla 100% mutsi, niin älä tee lasta ollenkaan.
En miettisi lapsen hommaamista yksin lahjoitetuilla siittiöillä, ellen olisi käsitellyt tuota asiaa ja ymmärtänyt mahdollisia realiteetteja.
Ap
Se onkin ihan eri asia ymmärtää realiteetit silloin kun on tekemässä YKSIN sitä lasta, vs. että on tekemässä sitä jonkun TOISEN kanssa YHDESSÄ. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa on todellakin yleistä ajatella että lapsi on sitten puoliksi, ja se puoliksi hoidetaan, ja kun toinen ei annakaan määritellä vanhemmutta itsensä puolesta, niin ongelmat alkavat. Olen vain sitä mieltä että jokaisen lapsia miettivän ja haluavan tulee ymmärtää että se oma lapsi on 100% oma, ja siitä on huolehdittava 100%, eikä siirtää vastuuta toisille. Sehän on paras tilanne kun lapsella on molemmat vanhemmat näion ajattelevia, mutta todella usein on nykyään niin että vastuuta siirrellään, ja ajatellaan että lapsi on vain puoliksi oma, ja toisen vanhemman pitää kantaa puolet vastuusta ja lapsen kanssa olemisesta.
Ei lapsesta huolehtimattomuus ole vanhemmuutta.
Ei kai tässä ole kyse pelkästään siitä, haluaako mies lapsen, vaan siitä haluaako hän sen ap:n kanssa. Kuka voi puolen vuoden yhdessäolon jälkeen tietää, että tässä on se ihminen, jonka kanssa haluan tehdä lapsen? Korkeintaan sellainen, jolle se parisuhde on sitä varten, että saa sen lapsen, eikä niin että on parisuhteessa ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen ehkäisy teillä on käytössä? Jos syöt pillereitä, sano miehelle että jätät ne nyt pois ja hän saa hoitaa halutessaan ehkäisyn. Sinä olet valmis antaa vauvan tulla jos on tullakseen. Mies sitten käyttää kondomia, jos ei halua lasta ja jättää sen pois, jos on valmis isäksi. Simple as that.
Kierrukka, en halua huijata ketään isäksi. Ei olisi reilua miestä eikä lasta kohtaan.
Ap
Missä tuossa huijataan? Noin tekisin itsekin.
Alue: Aihe vapaa
Olet vanhempi kuin AP ja odottaisit 2v? Sopii ehkä jollekin jolle ei ole niin väliksi tuleeko niitä lapsia lopulta vai ei, tai pitääkö esim. adoptoida tai käyttää muiden sukusoluja kun omilla ei enää onnistu. Jos oikeasti todella haluaa lapsia, niin 35v on jo kova kiire.