Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi parisuhde ja perhehaaveet
08.12.2020 |
Ollaan oltu yhdessä se puolisen vuotta. Tein miehelle selväksi suhteen alussa, että haluan lapsia eikä minulla ole loputtomiin aikaa odottaa sen asian suhteen (tai haluan yhden lapsen), täytän ensi vuonna 35. Kuitenkin kun puhuttiin yhteen muuttamisesta, niin mies epäröi sitäkin, että onko ensi vuoden aikana liian aikaista. Ymmärrän kyllä häntä, enkä todellakaan halua painostaa, mutta ahdistaa ihan älyttömästi ja pelottaa se, että miten pitkään tässä menee, ennen kuin hän on valmis lapseen? Miten tästä asiasta voisi puhua ilman, että painostaa? Pelkään sitä, että aikaa kuluu liikaa, en ole valmis uhraamaan lapsihaavetta miehen takia. Tämä asia on todella tärkeä minulle. Ja tein tämän jo kertaalleen selväksi miehelle seurustelun ihan alussa, olen kertonut ettei minulla ole liikaa aikaa tuhlattavaksi. Silti tuntuu, ettei mies ihan oikeasti ymmärrä tätä.
Olen yrittänyt miettiä pääni puhki, kuinka ottaisin asian puheeksi. Kuinka keskustella aiheesta ilman, että se tuntuisi toisesta painostamiselta?
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että eroa. Tee lapsi luovuttajan siittiöillä. On olemassa miehiä, jotka myös haluavat todella lapsen. Sinun miehesi ei siltä vaikuta jos hän välttelee asiaa. Jos ihmiselle on itsestään selvää, että kyllä haluaa lapsen jossain vaiheessa elämää, sitä on valmis yrittämään silloin kun puoliso osaa perustella että nyt on jo aika.
Eli minun kannattaa erota, ennen kuin olen käynyt miehen kanssa perusteellista keskustelua asiasta? Eli ei kannata puhua asiasta mitään, vaan erota, ei käydä tätä asiaa läpi ensin mitenkään?
Hoitavatko ihmiset ihan oikeasti ihmissuhteitaan tuolla tavalla? En missään nimessä aio erota keskustelematta tästä asiasta, aikuiset eivät toimi niin.
Ap
Voit keskustella jo tänään.
Kyllä, keskustelemme asiasta tänään. Laitoin miehelle viestiä, että voisimmeko keskustella tänään tulevaisuudesta ja molempien toiveista ja ajatuksista siihen liittyen. Hän vastasi, että keskustellaan vaan.
Kiitos yleisesti kaikklle vinkeistä ja näkökulmista! Nyt on minunkin helpompi keskustella asiasta niin, että en painosta toista liikaa, mutta että pystyn olemaan rehellinen omille toiveilleni ja tarpeilleni. Etten päädy uhraamaan elämääni ja suurimpia haaveitani ja katkeroitumaan sen takia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko pystyneet puhumaan yhteenmuutosta käytännön tasolla? Mihin muuttaisitte, minkälaiseen asuntoon, minkä hintaiseen, miten asumisen ja elämisen kulut jaettaisiin? Vai onko yhteenmuutto miehelle vielä niin kaukainen ajatus, ettei halua vielä miettiä noita asioita?
Päättämättömän haahuilijan tunnistaa usein siitä, että mistään tuollaisista konkreettisista asioista ei voi puhua, vaan keskustelu jää ympäripyöreälle "sit kun" -tasolle.
Eikai kukaan tuollaisia keskusteluja käy 6kk seurustelun jälkeen. Se joka asioita nostaa noin kärkkäästi ja vaativasti esiin seurustelun alkuvaiheessa on itsekäs ja omien asioidensa petaaja. Jos jollain on näillä asioilla näin kova kiire, hoitakoon kaiken valmiiksi itse ja kutsukoon siittäjän sisään. Sitä voi sitten rauhassa molemmat katsella ja fiilistellä saaden sen mitä elämältä hakee.
Tuollaisia keskusteluja käydään ennen kuin muutetaan yhteen, riippumatta siitä, kuinka kauan ennen yhteen muuttamista on seurusteltu. Jotkut muuttaa yhteen 5 vuoden seurustelun jälkeen, toiset 5 kuukauden. Ap haluaisi muuttaa yhteen ensi vuoden aikana (joka toki on aika laaja käsite, 12kk), niin ei noiden asioiden esille ottaminen ole mitenkään liian aikaista. Mitä enemmän on toiveita tai kriteereitä asunnon suhteen ja mitä tiukempi budjetti on, sitä kauemmin sopivan asunnon löytäminen voi kestää, ja asuntovaihtoehtoja voisi alkaa katselemaan periaatteessa jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että eroa. Tee lapsi luovuttajan siittiöillä. On olemassa miehiä, jotka myös haluavat todella lapsen. Sinun miehesi ei siltä vaikuta jos hän välttelee asiaa. Jos ihmiselle on itsestään selvää, että kyllä haluaa lapsen jossain vaiheessa elämää, sitä on valmis yrittämään silloin kun puoliso osaa perustella että nyt on jo aika.
Eli minun kannattaa erota, ennen kuin olen käynyt miehen kanssa perusteellista keskustelua asiasta? Eli ei kannata puhua asiasta mitään, vaan erota, ei käydä tätä asiaa läpi ensin mitenkään?
Hoitavatko ihmiset ihan oikeasti ihmissuhteitaan tuolla tavalla? En missään nimessä aio erota keskustelematta tästä asiasta, aikuiset eivät toimi niin.
Ap
Voit keskustella jo tänään.
Kyllä, keskustelemme asiasta tänään. Laitoin miehelle viestiä, että voisimmeko keskustella tänään tulevaisuudesta ja molempien toiveista ja ajatuksista siihen liittyen. Hän vastasi, että keskustellaan vaan.
Kiitos yleisesti kaikklle vinkeistä ja näkökulmista! Nyt on minunkin helpompi keskustella asiasta niin, että en painosta toista liikaa, mutta että pystyn olemaan rehellinen omille toiveilleni ja tarpeilleni. Etten päädy uhraamaan elämääni ja suurimpia haaveitani ja katkeroitumaan sen takia.
Ap
Jos saisin tuollaisen viestin puolisolta, niin mulla kyllä hikeä pukkaisia, että apua mitä? Samoin mies olisi varmaan huolestunut, jos saisi multa tuollaisen viestin. En ole koskaan melkein 20 vuoden yhdessäoloaikana tuollaista viestiä lähettänyt. Mä vaan illalla vaan kerron aina avoimesti mitä ajattelen ja keskustellaan paljon, mutta rennoissa tunnelmissa. ;)
Kukin tyylillään, tsemppiä iltaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että eroa. Tee lapsi luovuttajan siittiöillä. On olemassa miehiä, jotka myös haluavat todella lapsen. Sinun miehesi ei siltä vaikuta jos hän välttelee asiaa. Jos ihmiselle on itsestään selvää, että kyllä haluaa lapsen jossain vaiheessa elämää, sitä on valmis yrittämään silloin kun puoliso osaa perustella että nyt on jo aika.
Eli minun kannattaa erota, ennen kuin olen käynyt miehen kanssa perusteellista keskustelua asiasta? Eli ei kannata puhua asiasta mitään, vaan erota, ei käydä tätä asiaa läpi ensin mitenkään?
Hoitavatko ihmiset ihan oikeasti ihmissuhteitaan tuolla tavalla? En missään nimessä aio erota keskustelematta tästä asiasta, aikuiset eivät toimi niin.
Ap
Voit keskustella jo tänään.
Kyllä, keskustelemme asiasta tänään. Laitoin miehelle viestiä, että voisimmeko keskustella tänään tulevaisuudesta ja molempien toiveista ja ajatuksista siihen liittyen. Hän vastasi, että keskustellaan vaan.
Kiitos yleisesti kaikklle vinkeistä ja näkökulmista! Nyt on minunkin helpompi keskustella asiasta niin, että en painosta toista liikaa, mutta että pystyn olemaan rehellinen omille toiveilleni ja tarpeilleni. Etten päädy uhraamaan elämääni ja suurimpia haaveitani ja katkeroitumaan sen takia.
Ap
Hienoa! Toivottavasti tulet kertomaan meille, miten kävi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että eroa. Tee lapsi luovuttajan siittiöillä. On olemassa miehiä, jotka myös haluavat todella lapsen. Sinun miehesi ei siltä vaikuta jos hän välttelee asiaa. Jos ihmiselle on itsestään selvää, että kyllä haluaa lapsen jossain vaiheessa elämää, sitä on valmis yrittämään silloin kun puoliso osaa perustella että nyt on jo aika.
Eli minun kannattaa erota, ennen kuin olen käynyt miehen kanssa perusteellista keskustelua asiasta? Eli ei kannata puhua asiasta mitään, vaan erota, ei käydä tätä asiaa läpi ensin mitenkään?
Hoitavatko ihmiset ihan oikeasti ihmissuhteitaan tuolla tavalla? En missään nimessä aio erota keskustelematta tästä asiasta, aikuiset eivät toimi niin.
Ap
Voit keskustella jo tänään.
Kyllä, keskustelemme asiasta tänään. Laitoin miehelle viestiä, että voisimmeko keskustella tänään tulevaisuudesta ja molempien toiveista ja ajatuksista siihen liittyen. Hän vastasi, että keskustellaan vaan.
Kiitos yleisesti kaikklle vinkeistä ja näkökulmista! Nyt on minunkin helpompi keskustella asiasta niin, että en painosta toista liikaa, mutta että pystyn olemaan rehellinen omille toiveilleni ja tarpeilleni. Etten päädy uhraamaan elämääni ja suurimpia haaveitani ja katkeroitumaan sen takia.
Ap
Aikamoiset paineet asetit miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että eroa. Tee lapsi luovuttajan siittiöillä. On olemassa miehiä, jotka myös haluavat todella lapsen. Sinun miehesi ei siltä vaikuta jos hän välttelee asiaa. Jos ihmiselle on itsestään selvää, että kyllä haluaa lapsen jossain vaiheessa elämää, sitä on valmis yrittämään silloin kun puoliso osaa perustella että nyt on jo aika.
Eli minun kannattaa erota, ennen kuin olen käynyt miehen kanssa perusteellista keskustelua asiasta? Eli ei kannata puhua asiasta mitään, vaan erota, ei käydä tätä asiaa läpi ensin mitenkään?
Hoitavatko ihmiset ihan oikeasti ihmissuhteitaan tuolla tavalla? En missään nimessä aio erota keskustelematta tästä asiasta, aikuiset eivät toimi niin.
Ap
Voit keskustella jo tänään.
Kyllä, keskustelemme asiasta tänään. Laitoin miehelle viestiä, että voisimmeko keskustella tänään tulevaisuudesta ja molempien toiveista ja ajatuksista siihen liittyen. Hän vastasi, että keskustellaan vaan.
Kiitos yleisesti kaikklle vinkeistä ja näkökulmista! Nyt on minunkin helpompi keskustella asiasta niin, että en painosta toista liikaa, mutta että pystyn olemaan rehellinen omille toiveilleni ja tarpeilleni. Etten päädy uhraamaan elämääni ja suurimpia haaveitani ja katkeroitumaan sen takia.
Ap
Jos saisin tuollaisen viestin puolisolta, niin mulla kyllä hikeä pukkaisia, että apua mitä? Samoin mies olisi varmaan huolestunut, jos saisi multa tuollaisen viestin. En ole koskaan melkein 20 vuoden yhdessäoloaikana tuollaista viestiä lähettänyt. Mä vaan illalla vaan kerron aina avoimesti mitä ajattelen ja keskustellaan paljon, mutta rennoissa tunnelmissa. ;)
Kukin tyylillään, tsemppiä iltaa!
Mun on helpompi puhua, jos viestitän toiselle, että ois juteltavaa. Miehellä on stressiä työssä ja usein töiden jälkeen haluaa huilata ja tehdä jotain kevyttä, höpötellä hauskoja juttuja. Tällä tavalla annan sillekin aikaa siihen, ettei vakava keskustelu tule puun takaa juuri sillä hetkellä, kun hän on orientoitunut helppoon ja kevyeen loppuiltaan. Olen todennut, että minun ja senkin on helpompi keskustella, kun molemmat tietää etukäteen, että keskustellaan ja mistä keskustellaan. Minulle olisi liian helppoa vältellä tätä keskustelua, jos näkisin miehen väsyneenä töiden jälkeen. Odottaisin liikaa sopivaa, rentoa, levännyttä aikaa mitä ei välttämättä koskaan tulisi :D. Ja miehelle on tosiaan helpompaa jutella, kun se saa ensin miettiä itsekseen aihetta.
Keskustelukulttuureja on monenlaisia, ei kai taida olla yhtä ainutta oikeaa tapaa. Pääasia että keskustellaan ja kuunnellaan :).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta on todella vähän aikaa. Mitä luultavimmin olet kohta yksin sen lapsen kanssa, jos nyt alatte sitä lasta tekemään.
Puoli vuotta on vähän aikaa, jos ollaan nuoria. Tämän ikäisinä ei vaan ole aikaa ensin seurustella ja katsella tilanteita sen viisi vuotta. En voi ottaa sitä riskiä, sillä on liian iso todennäköisyys, että en saa lasta viiden vuoden päästä. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi lasta alkaa yrittämään nyt, vaan esim. vuoden 2021 aikana. Koska tässä iässä tuskin tulee ensimmäisellä yrityksellä raskaaksi, ystäväpariskunnat ovat yrittäneet parikin vuotta.
Ap
Höpö höpö, et sinä aikuisenakaan ketään opi oikeasti tuntemaan alle kahdessa vuodessa. Tuo lapsihaave sumentaa nyt järkesi ja voit olla varma että jäät yksin jos painostat miestä hankkimaan lasta lähiaikoina.
Ja ihan vasta äskettäin puhuttiin tuosta yhteen muuttamisesta ja niistä asioista, viestitin miehelle että tämä on jatkumoa siihen keskusteluun ja muihinkin ko. aiheisiin tulevaisuuteen liittyen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee ne lapset yksin klinikkaspermalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta on todella vähän aikaa. Mitä luultavimmin olet kohta yksin sen lapsen kanssa, jos nyt alatte sitä lasta tekemään.
Puoli vuotta on vähän aikaa, jos ollaan nuoria. Tämän ikäisinä ei vaan ole aikaa ensin seurustella ja katsella tilanteita sen viisi vuotta. En voi ottaa sitä riskiä, sillä on liian iso todennäköisyys, että en saa lasta viiden vuoden päästä. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi lasta alkaa yrittämään nyt, vaan esim. vuoden 2021 aikana. Koska tässä iässä tuskin tulee ensimmäisellä yrityksellä raskaaksi, ystäväpariskunnat ovat yrittäneet parikin vuotta.
Ap
Höpö höpö, et sinä aikuisenakaan ketään opi oikeasti tuntemaan alle kahdessa vuodessa. Tuo lapsihaave sumentaa nyt järkesi ja voit olla varma että jäät yksin jos painostat miestä hankkimaan lasta lähiaikoina.
En koe, että olisin eksääkään oikeasti läpikotaisin tuntenut sen kymmenen vuoden aikana, kun yhdessä oltiin. Ollaan miesystävän kanssa tunnettu entuudestaan jo useampi vuosi, ollaan niin sanotusti samoista ympyröistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että eroa. Tee lapsi luovuttajan siittiöillä. On olemassa miehiä, jotka myös haluavat todella lapsen. Sinun miehesi ei siltä vaikuta jos hän välttelee asiaa. Jos ihmiselle on itsestään selvää, että kyllä haluaa lapsen jossain vaiheessa elämää, sitä on valmis yrittämään silloin kun puoliso osaa perustella että nyt on jo aika.
Eli minun kannattaa erota, ennen kuin olen käynyt miehen kanssa perusteellista keskustelua asiasta? Eli ei kannata puhua asiasta mitään, vaan erota, ei käydä tätä asiaa läpi ensin mitenkään?
Hoitavatko ihmiset ihan oikeasti ihmissuhteitaan tuolla tavalla? En missään nimessä aio erota keskustelematta tästä asiasta, aikuiset eivät toimi niin.
Ap
Voit keskustella jo tänään.
Kyllä, keskustelemme asiasta tänään. Laitoin miehelle viestiä, että voisimmeko keskustella tänään tulevaisuudesta ja molempien toiveista ja ajatuksista siihen liittyen. Hän vastasi, että keskustellaan vaan.
Kiitos yleisesti kaikklle vinkeistä ja näkökulmista! Nyt on minunkin helpompi keskustella asiasta niin, että en painosta toista liikaa, mutta että pystyn olemaan rehellinen omille toiveilleni ja tarpeilleni. Etten päädy uhraamaan elämääni ja suurimpia haaveitani ja katkeroitumaan sen takia.
Ap
Elämäsi suurin haave. Yritän ymmärtää sinua, mutta toivon että mies juoksee ja lujaa. Miksi kukaan naisista pitävä mies haluaisi naisen jolle lapset ovat ”elämän suurin haave”?
Miehelle perheessä ei ole kuin työtä, itsensä kieltämistä ja lisää työtä.
Mitä mies hyötyy tai edes saa, jos ryhtyy mahdollistamaan sun haavetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta on todella vähän aikaa. Mitä luultavimmin olet kohta yksin sen lapsen kanssa, jos nyt alatte sitä lasta tekemään.
Puoli vuotta on vähän aikaa, jos ollaan nuoria. Tämän ikäisinä ei vaan ole aikaa ensin seurustella ja katsella tilanteita sen viisi vuotta. En voi ottaa sitä riskiä, sillä on liian iso todennäköisyys, että en saa lasta viiden vuoden päästä. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi lasta alkaa yrittämään nyt, vaan esim. vuoden 2021 aikana. Koska tässä iässä tuskin tulee ensimmäisellä yrityksellä raskaaksi, ystäväpariskunnat ovat yrittäneet parikin vuotta.
Ap
Höpö höpö, et sinä aikuisenakaan ketään opi oikeasti tuntemaan alle kahdessa vuodessa. Tuo lapsihaave sumentaa nyt järkesi ja voit olla varma että jäät yksin jos painostat miestä hankkimaan lasta lähiaikoina.
En koe, että olisin eksääkään oikeasti läpikotaisin tuntenut sen kymmenen vuoden aikana, kun yhdessä oltiin. Ollaan miesystävän kanssa tunnettu entuudestaan jo useampi vuosi, ollaan niin sanotusti samoista ympyröistä.
Ap
Mekin tunnetaan mieheni kanssa ennestään, mutta on aivan eri asia olla parisuhteessa ja oppia tuntemaan toinen intiimisti. Me hätäilimme ja menimme naimisiin 1,5 vuoden parisuhteen jälkeen ja olen saanut huomata että on paljon asioita mitä en olisi hänestä osannut kuvitellakaan. En usko että on sinunkaan etusi mukaista hätäillä, tuskin haluat kuitenkaan yksinhuoltajaksi. Vai onko sekin vähemmän paha kuin odottaminen? Itse ehdottaisin lapsen yrittämistä aikaisintaan kahden vuoden suhteen jälkeen. Ja olen vanhempi kuin sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tämän tapauksen mies tuntee nopeasta lisääntymisestä. Miksi ihmeessä hän sitä haluaisi? Ymmärrän toki, että naisen biologia asettaa aikataulun, mutta on se tämän miehen sitten vain kärsittävä.
Miehelle lapsen saanti ei ole biologisen kellon toteuttamista ja "elämän suurimman haaveen" saavuttamista. Miehelle kyse on naisesta jonka hän haluaa ja on valmis tämän riskin ottamaan. Kuka hullu sen tekisi näin nopeasti.
Mies riskeeraa ensin parisuhteensa. Suhde muuttuu lapsen hoitamiseksi jossa ei pidäkkään olla mielekkyyttä, nautinto, hauskuutta, tunnetta tai rakkautta. Tärkeintä on keskiluokkainen kulissi.
Lapsi ei ole ainoa asia mitä nainen haluaa. Lapsen mukana tulee asunto joka on lapselle sopiva ja sopivalla alueella. Auto on oltava, koska naapurit,ystävät ja mitä ihmiset nyt ajattelee. Omaisuus vaati työtä kunnossapidon kanssa ja rahaa on tehtävä mielytti se tai ei.
Seksin voi unohtaa. Kuka kunniallinen perheenisä sitä edes ehdottaa, lapset ovat niin tärkeitä ettei siinä ehdi. Lapsi myös tekee vapaa-ajasta valuuttaa josta parit taistelevat. Syystäkin taistelevat perhe-elämä kun on työlästä.
Jos siis ei erityisemmin halua lapsia, niin miksi niitä tekisi? Kamalasti, työtä, riskejä ja turhaa kilpailua rahasta/statuksesta muita vastaan.
Keskustelessa olisi hyvä olla esittää edes yksi HYVÄ SYY ryhtyä isäksi, jos toivoo hankkeelle menestystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että eroa. Tee lapsi luovuttajan siittiöillä. On olemassa miehiä, jotka myös haluavat todella lapsen. Sinun miehesi ei siltä vaikuta jos hän välttelee asiaa. Jos ihmiselle on itsestään selvää, että kyllä haluaa lapsen jossain vaiheessa elämää, sitä on valmis yrittämään silloin kun puoliso osaa perustella että nyt on jo aika.
Eli minun kannattaa erota, ennen kuin olen käynyt miehen kanssa perusteellista keskustelua asiasta? Eli ei kannata puhua asiasta mitään, vaan erota, ei käydä tätä asiaa läpi ensin mitenkään?
Hoitavatko ihmiset ihan oikeasti ihmissuhteitaan tuolla tavalla? En missään nimessä aio erota keskustelematta tästä asiasta, aikuiset eivät toimi niin.
Ap
Voit keskustella jo tänään.
Kyllä, keskustelemme asiasta tänään. Laitoin miehelle viestiä, että voisimmeko keskustella tänään tulevaisuudesta ja molempien toiveista ja ajatuksista siihen liittyen. Hän vastasi, että keskustellaan vaan.
Kiitos yleisesti kaikklle vinkeistä ja näkökulmista! Nyt on minunkin helpompi keskustella asiasta niin, että en painosta toista liikaa, mutta että pystyn olemaan rehellinen omille toiveilleni ja tarpeilleni. Etten päädy uhraamaan elämääni ja suurimpia haaveitani ja katkeroitumaan sen takia.
Ap
Elämäsi suurin haave. Yritän ymmärtää sinua, mutta toivon että mies juoksee ja lujaa. Miksi kukaan naisista pitävä mies haluaisi naisen jolle lapset ovat ”elämän suurin haave”?
Miehelle perheessä ei ole kuin työtä, itsensä kieltämistä ja lisää työtä.
Mitä mies hyötyy tai edes saa, jos ryhtyy mahdollistamaan sun haavetta?
Aika ikävä kuva sinulla perheestä ja miehen roolista. Olen auttanut miestä käytännön arjessa aika paljonkin. Meillä on yhteisiä mielenkiinnon kohteita ja ymmärrän, miten tärkeitä nämä harrastukset ovat miehelle. En aio jäädä pelkästään kotiäidiksi, vaan ihan samalla tavalla haluan tehdä töitä äitiysloman jälkeen ja maksaa osan laskuista. En siis odota miehestä elättäjää. En haaveile isosta, kalliista asunnosta. En halua uusia sisustusta joka välissä, minulle on ihan sama, millainen on materialistinen taso millä elämme. En välitä millainen auto meillä olisi, kunhan se toimii ja kunhan sillä on turvallista ajaa. Meidän ei edes tarvitse hommata omistusasuntoa, en välitä sellaisista asioista niin paljoa.
Miehen ei tarvitse toteuttaa minun haavettani, vaan haluan selvittää, onhan meillä sama haave ja visio tulevaisuudesta. Tottakai haluan, että mies haluaa samaa. Jos miehen halut ja toiveet olisi minulle yhdentekeviä asioita, olisin painostanut eksäni lasteni isäksi. Kyllä hän painostamalla olisi nimittäin suostunut, mutta en halunnut sellaista perhe-elämää. En halua painostaa, vaan haluan tietää, onko meillä yhteneväiset ajatukset ja haaveet tulevaisuudesta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta on todella vähän aikaa. Mitä luultavimmin olet kohta yksin sen lapsen kanssa, jos nyt alatte sitä lasta tekemään.
Puoli vuotta on vähän aikaa, jos ollaan nuoria. Tämän ikäisinä ei vaan ole aikaa ensin seurustella ja katsella tilanteita sen viisi vuotta. En voi ottaa sitä riskiä, sillä on liian iso todennäköisyys, että en saa lasta viiden vuoden päästä. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi lasta alkaa yrittämään nyt, vaan esim. vuoden 2021 aikana. Koska tässä iässä tuskin tulee ensimmäisellä yrityksellä raskaaksi, ystäväpariskunnat ovat yrittäneet parikin vuotta.
Ap
Höpö höpö, et sinä aikuisenakaan ketään opi oikeasti tuntemaan alle kahdessa vuodessa. Tuo lapsihaave sumentaa nyt järkesi ja voit olla varma että jäät yksin jos painostat miestä hankkimaan lasta lähiaikoina.
En koe, että olisin eksääkään oikeasti läpikotaisin tuntenut sen kymmenen vuoden aikana, kun yhdessä oltiin. Ollaan miesystävän kanssa tunnettu entuudestaan jo useampi vuosi, ollaan niin sanotusti samoista ympyröistä.
Ap
Mekin tunnetaan mieheni kanssa ennestään, mutta on aivan eri asia olla parisuhteessa ja oppia tuntemaan toinen intiimisti. Me hätäilimme ja menimme naimisiin 1,5 vuoden parisuhteen jälkeen ja olen saanut huomata että on paljon asioita mitä en olisi hänestä osannut kuvitellakaan. En usko että on sinunkaan etusi mukaista hätäillä, tuskin haluat kuitenkaan yksinhuoltajaksi. Vai onko sekin vähemmän paha kuin odottaminen? Itse ehdottaisin lapsen yrittämistä aikaisintaan kahden vuoden suhteen jälkeen. Ja olen vanhempi kuin sinä.
Toki on eri asia olla parisuhteessa, kuin tuntea muuten. En pelkää myöskään yksinhuoltajuutta, siihen tilanteeseen voi joutua, vaikka tuntisi miehen 5 vuotta ennen lasta. Minulla ei ole aikaa odottaa kahta vuotta ennen yrittämistä, sillä siinä vaiheessa voi olla jo liian myöhäistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mitä tämän tapauksen mies tuntee nopeasta lisääntymisestä. Miksi ihmeessä hän sitä haluaisi? Ymmärrän toki, että naisen biologia asettaa aikataulun, mutta on se tämän miehen sitten vain kärsittävä.
Miehelle lapsen saanti ei ole biologisen kellon toteuttamista ja "elämän suurimman haaveen" saavuttamista. Miehelle kyse on naisesta jonka hän haluaa ja on valmis tämän riskin ottamaan. Kuka hullu sen tekisi näin nopeasti.
Mies riskeeraa ensin parisuhteensa. Suhde muuttuu lapsen hoitamiseksi jossa ei pidäkkään olla mielekkyyttä, nautinto, hauskuutta, tunnetta tai rakkautta. Tärkeintä on keskiluokkainen kulissi.
Lapsi ei ole ainoa asia mitä nainen haluaa. Lapsen mukana tulee asunto joka on lapselle sopiva ja sopivalla alueella. Auto on oltava, koska naapurit,ystävät ja mitä ihmiset nyt ajattelee. Omaisuus vaati työtä kunnossapidon kanssa ja rahaa on tehtävä mielytti se tai ei.
Seksin voi unohtaa. Kuka kunniallinen perheenisä sitä edes ehdottaa, lapset ovat niin tärkeitä ettei siinä ehdi. Lapsi myös tekee vapaa-ajasta valuuttaa josta parit taistelevat. Syystäkin taistelevat perhe-elämä kun on työlästä.
Jos siis ei erityisemmin halua lapsia, niin miksi niitä tekisi? Kamalasti, työtä, riskejä ja turhaa kilpailua rahasta/statuksesta muita vastaan.
Keskustelessa olisi hyvä olla esittää edes yksi HYVÄ SYY ryhtyä isäksi, jos toivoo hankkeelle menestystä.
Sinulla on aika ikävä kuva naisista. Aika pinnallinen ja synkkä. Tunnistan kuvailemasi ihmistyypin, mutta tuollaisia naisia ei kaveripiirissäni ole. Enkä minäkään ole nainen, jolle on tärkeää elää kalliilla alueella, kalliissa asunnossa kulisseja ylläpitäen. Ei ole ensinnäkään järkevää elää yli varojensa, toisekseen lasta ei kiinnosta puitteet, vaan se, että vanhemmat voivat riittävän hyvin antaakseen rakkautta ja huolenpitoa. Minua ei kiinnosta tilipussi, vaatteet, autot, asunnot. Turvallisuus kiinnostaa, eli en halua asua alueella, jossa naapurit am-mu-taan kylmäksi (tästä on kokemusta).
Sek-si on minulle läheisyyden lisäksi yksi tärkeimmistä asioista parisuhteessa. Haluan sek-siä säännöllisesti, se ei ole mikään pakollinen paha, vaan suuri nautinto. Minua ei kiinnosta kämppissuhde.
En ole varma vastailenko trol-lil-le, vai onko jollain todella noin viha-mie-li-nen mielikuva naisista ja perhe-elämästä naisen kanssa...
Ap
Tsemppiä keskusteluun! Minusta tästä asiasta keskustelu suhteen alussa ei ole painostamista vaan tärkeää molempien toiveiden ja tarpeiden selvittämistä. Lapsihaave on iso ja tärkeä juttu eikä siinä voi tehdä yhteistä kompromissia - lasta joko yritetään tai ei yritetä. Ja 35v ikä on selkeä peruste sille, ettet voi odotella asian kanssa enää kauempaa, joten senkin vuoksi on järkevää jutella asiasta jo nyt. Kuten sanottu, niin keskustelun lopputuloksen ei tarvitse olla se, että kierukka lähtee huomenna. Mutta on mahdollista määritellä selkeästi molempien toiveita.
Vinkkinä keskusteluun sanoisin, että puhu omista toiveistasi ja tarpeistasi minä-viestein. Ja kysy mieheltä avoimia kysymyksiä ja edelleen tarkentavia avoimia kysymyksiä. Minusta voit myös sanoa ääneen, että nautit miehen seurasta ja olet tyytyväinen teidän suhteeseenne eikä tarkoituksesi ole vaatia tai painostaa. Mutta koska lapsitoive on sinulle itsellesi niin tärkeä, haluat sen toteuttaa ja koska ikä tulee pian vastaan, haluat tietää, mitä mies ajattelee tilanteesta.
Jaaha, lapsettomuuspropagandan suoltajat eksyivät tähänkin ketjuun. :D Kyllä se perhe-elämä voi antaa miehellekin valtavasti, moni toivoo että olisi aloittanut jo aiemmin. Mutta jos jollain on oikeasti noin negatiivinen kuva lapsia haluavista naisista ja perhe-elämästä niin ehkä joutavatkin sitten saattaa sukulinjansa sukupuuttoon.
Alue: Aihe vapaa
Ei se mitään painostamista ole. Mies voi vastata haluaako lpsen kanssasi vai ei.