Uusi parisuhde ja perhehaaveet

Asettaisin aikarajan, vaikka ensi kesälle. Jos mies ei ole kesään mennessä selvittänyt päätään sen suhteen, haluaako lapsia ja perhettä kanssasi, marssit klinikalle. Se on sitten miehestä kiinni, jatkaako suhdetta kanssasi vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että eroa. Tee lapsi luovuttajan siittiöillä. On olemassa miehiä, jotka myös haluavat todella lapsen. Sinun miehesi ei siltä vaikuta jos hän välttelee asiaa. Jos ihmiselle on itsestään selvää, että kyllä haluaa lapsen jossain vaiheessa elämää, sitä on valmis yrittämään silloin kun puoliso osaa perustella että nyt on jo aika.

Eli minun kannattaa erota, ennen kuin olen käynyt miehen kanssa perusteellista keskustelua asiasta? Eli ei kannata puhua asiasta mitään, vaan erota, ei käydä tätä asiaa läpi ensin mitenkään?

Hoitavatko ihmiset ihan oikeasti ihmissuhteitaan tuolla tavalla? En missään nimessä aio erota keskustelematta tästä asiasta, aikuiset eivät toimi niin.

Ap

Mutta aikuiset toimivat niin että kyselevät höpölöpövauvapalstoilla miten heidän tulisi keskustella oman miehensä kanssa? Ilmeisesti meillä on hyvin erilainen käsitys aikuismaisesta toiminnasta...

Kyllä, haen vertaistukea ja kokemuksia aiheesta, josta en voi kysyä esim. lähipiiriltä, koska heillä ei ole kokemusta ko. asiasta. Tämä aihe on herkkä ja tavallaan vaikea, tiedostan sen. Onko se epäaikuismaista pyytää muilta ihmisiltä neuvoa, kuinka ottaa vaikea asia kumppanin kanssa puheeksi ilman, että painostaa? Miltä palstalta saisin aikuismaisempaa neuvoa, jos tämä on höpö höpö- palsta?

Ap

Ei todellakaan mitään aikarajoja. Mies haluaa lapsen tai ei halua. Ei siihen siihen tuossa iässä tarvita enää mitään puolen vuoden harkinta-aikoja.

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on todella vähän aikaa. Mitä luultavimmin olet kohta yksin sen lapsen kanssa, jos nyt alatte sitä lasta tekemään.

Tuossa iässä ei naisella ole aikaa odotella. Mies voi lähteä menemään, jos ei asiaa ymmärrä tai isäksi halua.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä voisit puhua asiasta vielä kerran miehen kanssa. Pysy asiallisena ja lämpimän oloisena. Jos olet kireä ja ahdistunut tai itket, mies ahdistuu myös. Lyöt faktoja tiskiin, selität, että minä haluan tätä ja se on toive, josta en ole valmis luopumaan. Sanot myös, että olet viihtynyt miehen kanssa erittäin hyvin ja välität hänestä, ja että toivoisit, että teillä on sama toive tulevaisuuden suhteen, koska olisit todella onnellinen, jos saisit jakaa sen hänen kanssaan.

Mutta sitten toteat myös, ettet voi odotella kovin pitkään ja että päätösten lisäksi konkreettisia toimia on jossain vaiheessa alettava tekemään. Lopuksi kysyt miehen mielipidettä sekä sitä, miten mies ratkaisisi asian (esim. osaako hän sanoa jotain tarkkaa aikaa tai tuleeko ilmi jotain, mikä miestä mietityttää). Anna miehen puhua vapaasti. Jos mies ei osaa heti vastata, anna hänen miettiä asiaa rauhassa.

Voi mennä muutama viikkokin, mutta älä tuon keskustelun jälkeen enää ota lapsiaihetta esiin millään tavalla. Odota kolme kuukautta, ja jos mies ei vieläkään tiedä mistään mitään, aloitat prosessin yksin. Kolme kuukautta.

Kiitos, tästä oli paljon apua ❤️. En nimenomaan halua painostaa, haluan kuulla aidosti ja rehellisesti miehen tunteita ja mietteitä asian suhteen ja haluan, että hän ymmärtää minun tilanteeni. Näin toimin, kiitos sinulle todella paljon.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että eroa. Tee lapsi luovuttajan siittiöillä. On olemassa miehiä, jotka myös haluavat todella lapsen. Sinun miehesi ei siltä vaikuta jos hän välttelee asiaa. Jos ihmiselle on itsestään selvää, että kyllä haluaa lapsen jossain vaiheessa elämää, sitä on valmis yrittämään silloin kun puoliso osaa perustella että nyt on jo aika.

Eli minun kannattaa erota, ennen kuin olen käynyt miehen kanssa perusteellista keskustelua asiasta? Eli ei kannata puhua asiasta mitään, vaan erota, ei käydä tätä asiaa läpi ensin mitenkään?

Hoitavatko ihmiset ihan oikeasti ihmissuhteitaan tuolla tavalla? En missään nimessä aio erota keskustelematta tästä asiasta, aikuiset eivät toimi niin.

Ap

Mutta aikuiset toimivat niin että kyselevät höpölöpövauvapalstoilla miten heidän tulisi keskustella oman miehensä kanssa? Ilmeisesti meillä on hyvin erilainen käsitys aikuismaisesta toiminnasta...

Kyllä, haen vertaistukea ja kokemuksia aiheesta, josta en voi kysyä esim. lähipiiriltä, koska heillä ei ole kokemusta ko. asiasta. Tämä aihe on herkkä ja tavallaan vaikea, tiedostan sen. Onko se epäaikuismaista pyytää muilta ihmisiltä neuvoa, kuinka ottaa vaikea asia kumppanin kanssa puheeksi ilman, että painostaa? Miltä palstalta saisin aikuismaisempaa neuvoa, jos tämä on höpö höpö- palsta?

Ap

Asian painostavuus on täysin kiinni miehen mielipiteestä asiaan. Kysymistavalla et pysty asiasta pois venkuloimaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että eroa. Tee lapsi luovuttajan siittiöillä. On olemassa miehiä, jotka myös haluavat todella lapsen. Sinun miehesi ei siltä vaikuta jos hän välttelee asiaa. Jos ihmiselle on itsestään selvää, että kyllä haluaa lapsen jossain vaiheessa elämää, sitä on valmis yrittämään silloin kun puoliso osaa perustella että nyt on jo aika.

Eli minun kannattaa erota, ennen kuin olen käynyt miehen kanssa perusteellista keskustelua asiasta? Eli ei kannata puhua asiasta mitään, vaan erota, ei käydä tätä asiaa läpi ensin mitenkään?

Hoitavatko ihmiset ihan oikeasti ihmissuhteitaan tuolla tavalla? En missään nimessä aio erota keskustelematta tästä asiasta, aikuiset eivät toimi niin.

Ap

Mutta aikuiset toimivat niin että kyselevät höpölöpövauvapalstoilla miten heidän tulisi keskustella oman miehensä kanssa? Ilmeisesti meillä on hyvin erilainen käsitys aikuismaisesta toiminnasta...

Kyllä, haen vertaistukea ja kokemuksia aiheesta, josta en voi kysyä esim. lähipiiriltä, koska heillä ei ole kokemusta ko. asiasta. Tämä aihe on herkkä ja tavallaan vaikea, tiedostan sen. Onko se epäaikuismaista pyytää muilta ihmisiltä neuvoa, kuinka ottaa vaikea asia kumppanin kanssa puheeksi ilman, että painostaa? Miltä palstalta saisin aikuismaisempaa neuvoa, jos tämä on höpö höpö- palsta?

Ap

Asian painostavuus on täysin kiinni miehen mielipiteestä asiaan. Kysymistavalla et pysty asiasta pois venkuloimaan.

Samaa mäkin mietin. Ihan kuin ap haluaisi manipuloida miestä. Että asian esittäminen jotenkin kauniisti tai silotellummin muuttaisi miehen mieltä.

Ihan oikeasti kysyn, miksi olet ylipäätään asian kanssa vatuloinut niin pitkään, kun jos olet jo 35 ? Ihanko nyt vasta on napsahtanut, että se lapsi olisikin kiva ? Et voi oikeasti tosissasi kuvitella, että yksikään mies haluaa välittömästi suhteen alussa lapsen, vaikka olisi kuinka rakastunut. Sinulla on ollut yli 15 vuotta aikaa se lapsi hankkia, niin miksi vasta nyt?  Kyllä, sinä nimenomaan painostat miestä ja käytät hyväksesi sitä, että vielä tällä hetkellä hän on rakastunut sinuun. Vain narsistit haluaa mukulan heti suhteen alettua, ilman, että tietää vähääkään toisesta ihmisestä. Puoli vuotta seurustelua takana, niin voin taata, ettei teistä kumpikaan vielä tunne toistaan lähes  mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että eroa. Tee lapsi luovuttajan siittiöillä. On olemassa miehiä, jotka myös haluavat todella lapsen. Sinun miehesi ei siltä vaikuta jos hän välttelee asiaa. Jos ihmiselle on itsestään selvää, että kyllä haluaa lapsen jossain vaiheessa elämää, sitä on valmis yrittämään silloin kun puoliso osaa perustella että nyt on jo aika.

Eli minun kannattaa erota, ennen kuin olen käynyt miehen kanssa perusteellista keskustelua asiasta? Eli ei kannata puhua asiasta mitään, vaan erota, ei käydä tätä asiaa läpi ensin mitenkään?

Hoitavatko ihmiset ihan oikeasti ihmissuhteitaan tuolla tavalla? En missään nimessä aio erota keskustelematta tästä asiasta, aikuiset eivät toimi niin.

Ap

Sori, taisin lukea aloituksen huolimattomasti. Käsitin että olisitte puhuneet asiasta, mutta ette siis ole puhuneet mitään vielä? Tiedät mitä haluat eli perusteellisen keskustelun, miksi siis et ole puhunut? Ei omien toiveiden kertominen ole mitään painostamista. Tuntuu, että alitajuisesti ehkä aavistat miehen vastustelun. Itse puhuin omalle miehelleni lapsihaaveista seurustelun alkuajoista lähtien. Lapsia alettiin hankkia vasta 5 vuoden yhdessäolon jälkeen, mutta asiasta oli helppo puhua ja oltiin samoilla linjoilla.

Olemme puhuneet kerran, suhteen ihan alkuaikoina, jolloin kerroin, että haluan lapsen ja suhde kanssani ei onnistu, ellei ole valmis samaan. En tiedä onko kyse siitä, että aavistelisin mitään, vaan siitä, että aihe on vaikea minullekin. Mietin tosi paljon suhteen aikana sitä, että enhän vain painosta toista mihinkään. Mietin sitä toisinaan jopa liikaakin ja aikaisemmassa pitkässä suhteessa tein sen virheen, että aloin liikaa myötäilemään eksääni itselleni tärkeissä asioissa unohtaen sen, mikä minulle on tärkeää. Taipumuksenani on unohtaa itseni ja todelliset toiveeni ja tarpeeni ja alkaa miellyttämään toista liikaa. Siksi tämän asian puheeksi ottaminen on vaikeaa. Mietin vaihtoehtoja ja toisen tunteita todella paljon, itseni kustannuksellakin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei kai auta muuta, kuin että sovitte ihan konkreettisen ajankohdan milloin alatte yrittämään vauvaa, esim ensi kesänä. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten naisten unelmia vähätellään jatkuvasti. Varoitellaan, ettei hyvää miestä kannattaa painostaa, ettei vaan lähde lipettiin. Mitä hemmettiä, miehille ei koskaan sanottaisi näin. Miksi nainen ei saisi olla avoin perhehaaveistaan? Se on monelle kuitenkin unelma yli muiden.

Ja unelman tullessa toteen voikin tulla takaisin palstalle hakemaan ohjeita ja myötätuntoa siihen, kuinka mies ei ole täydellinen myöskään sen suhteen, miten lasta pitäisi hoitaa. Miehet on varovaisia kun ajattelevat asioita pitemmälläkin tähtäimellä, eikä pelkästään unelmoi ruusuisesta tulevaisuudesta jossa kaikki menee täydellisesti.

Jos AP:n unelma on ollut oma perhe, aika myöhässä sitä ollaan uuden kumppanin kautta täyttämässä.

Miksi et voi sinkkuna klinikan kautta hommata lapsia ja sitten se parisuhde?

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti kysyn, miksi olet ylipäätään asian kanssa vatuloinut niin pitkään, kun jos olet jo 35 ? Ihanko nyt vasta on napsahtanut, että se lapsi olisikin kiva ? Et voi oikeasti tosissasi kuvitella, että yksikään mies haluaa välittömästi suhteen alussa lapsen, vaikka olisi kuinka rakastunut. Sinulla on ollut yli 15 vuotta aikaa se lapsi hankkia, niin miksi vasta nyt?  Kyllä, sinä nimenomaan painostat miestä ja käytät hyväksesi sitä, että vielä tällä hetkellä hän on rakastunut sinuun. Vain narsistit haluaa mukulan heti suhteen alettua, ilman, että tietää vähääkään toisesta ihmisestä. Puoli vuotta seurustelua takana, niin voin taata, ettei teistä kumpikaan vielä tunne toistaan lähes  mitenkään.

Olin naimisissa miehen kanssa, joka halusi sanoi haluavansa perheen ja lapset kanssani. Suhteen aikana hän tajusi olevansa erityisherkkä, joka vaatii paljon aikaa arjen perustoiminnoista palautumiseen. Ihan perusarki työn parissa sai hänet kuormittumaan niin, että mikään lepo ei riittänyt. Yritin ymmärtää, tukea ja auttaa. Ja puhuin lapsista ja perheestä, kysyin milloin eksäni olisi valmis siihen. Vastaus oli aina myöhemmin, myöhemmin kunnes hän sanoi, että ei varmaan koskaan tule jaksamaan lapsia ja lapsiperhe-elämää. Ennen naimisiin menoa hän sanoi ehdottomasti haluavansa. Tunteeni kuolivat tämän myötä ja tajusin, että suhde ei voi enää jatkua. En halunnut häntäkään pakottaa isäksi, koska se ei ole oikein. Olimme yhdessä lähes kymmenen vuotta.

Ap

pummeli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai auta muuta, kuin että sovitte ihan konkreettisen ajankohdan milloin alatte yrittämään vauvaa, esim ensi kesänä. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten naisten unelmia vähätellään jatkuvasti. Varoitellaan, ettei hyvää miestä kannattaa painostaa, ettei vaan lähde lipettiin. Mitä hemmettiä, miehille ei koskaan sanottaisi näin. Miksi nainen ei saisi olla avoin perhehaaveistaan? Se on monelle kuitenkin unelma yli muiden.

Ja unelman tullessa toteen voikin tulla takaisin palstalle hakemaan ohjeita ja myötätuntoa siihen, kuinka mies ei ole täydellinen myöskään sen suhteen, miten lasta pitäisi hoitaa. Miehet on varovaisia kun ajattelevat asioita pitemmälläkin tähtäimellä, eikä pelkästään unelmoi ruusuisesta tulevaisuudesta jossa kaikki menee täydellisesti.

Jos AP:n unelma on ollut oma perhe, aika myöhässä sitä ollaan uuden kumppanin kautta täyttämässä.

Projisoit minuun nyt jotain omia traumojasi ja kirjoitat minusta mieleistäsi narratiivia. Olet jo päättänyt, että olen sellainen ja tuollainen nainen ja tulen sitten tekemään niin ja näin ja ihan varmasti moitin miestä ja valitan ja mikään ei riitä. En oikein tiedä mitä vastata sinulle, koska sinä olet jo päättänyt, millainen ihminen olen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että eroa. Tee lapsi luovuttajan siittiöillä. On olemassa miehiä, jotka myös haluavat todella lapsen. Sinun miehesi ei siltä vaikuta jos hän välttelee asiaa. Jos ihmiselle on itsestään selvää, että kyllä haluaa lapsen jossain vaiheessa elämää, sitä on valmis yrittämään silloin kun puoliso osaa perustella että nyt on jo aika.

Eli minun kannattaa erota, ennen kuin olen käynyt miehen kanssa perusteellista keskustelua asiasta? Eli ei kannata puhua asiasta mitään, vaan erota, ei käydä tätä asiaa läpi ensin mitenkään?

Hoitavatko ihmiset ihan oikeasti ihmissuhteitaan tuolla tavalla? En missään nimessä aio erota keskustelematta tästä asiasta, aikuiset eivät toimi niin.

Ap

Mutta aikuiset toimivat niin että kyselevät höpölöpövauvapalstoilla miten heidän tulisi keskustella oman miehensä kanssa? Ilmeisesti meillä on hyvin erilainen käsitys aikuismaisesta toiminnasta...

Kyllä, haen vertaistukea ja kokemuksia aiheesta, josta en voi kysyä esim. lähipiiriltä, koska heillä ei ole kokemusta ko. asiasta. Tämä aihe on herkkä ja tavallaan vaikea, tiedostan sen. Onko se epäaikuismaista pyytää muilta ihmisiltä neuvoa, kuinka ottaa vaikea asia kumppanin kanssa puheeksi ilman, että painostaa? Miltä palstalta saisin aikuismaisempaa neuvoa, jos tämä on höpö höpö- palsta?

Ap

Asian painostavuus on täysin kiinni miehen mielipiteestä asiaan. Kysymistavalla et pysty asiasta pois venkuloimaan.

Samaa mäkin mietin. Ihan kuin ap haluaisi manipuloida miestä. Että asian esittäminen jotenkin kauniisti tai silotellummin muuttaisi miehen mieltä.

En halua manipuloida, vaan haluan tietää, mitä mies oikeasti ajattelee ja tuntee asiasta. Haluan rehellisiä vastauksia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas on tulossa uusi yhäri keskuuteemme...

Viiden vuoden päästä sama kysyy, ootteko huomanneet et nelikymppisellä naisella ei löydy kuin satunnaista seksiseuraa. Ei löydy miehiä sitoutumaan.

Mitäs läksit, ja sitä rataa. Oot myöhässä, jahommaa tuskin saa pelastettua.

Mies ei ole minulle minään elämän ja onnen edellytys. Elämäni on hyvää ilman miestäkin. Minulla ei ole mitään pakkoa saada miestä tai olla parisuhteessa. Jos tämä suhde siis kaatuu tähän. Eikä yh:na olo olisi mikään kauhistus. Siksi mietinkin vaihtoehtoisesti lapsen hommaamista lahjoitetuilla siittiöillä.

Ap

Sitä nuorena aina uskoo kaikenlaista, ja sit kun se 40+ yhäriarki iskee päin näköä niin voipi pikkasen harmittaa omat elämän valinnat. Mut turha sitä on tässä vaiheessa enää pohtia. Virheet on jo tehty.

Sinuna kuitenkin päästäisin miehen menemään. Ei oo kohtuullista pitää, kun hoidat asiasi noin. Just tossa kolmossivulla kirjoitit, että oot kerran suhteen alkupuolella tehnyt selväksi, että suhteeseen sinun kanssa ei pääse jos ei oo halua tehdä lapsia. Nyt sitten vauvapalstalla tämä on näin iso juttu. Kysy itseltäsi miten oot oikeesti hoitanut tämän? Ensin 10 v avioliitossa jonkun yliherkän ehdoilla, joka ei sii lopulta lapsia halunnut. Nyt koitat pelastaa tilannetta pikakelaamalla puoli vuotta vanhaa suhdetta vauvamoodiin.

Tiedätkö mikä tästä huokuu? Sellainen asenne, että kyllä elämä tästä kun teen vähän sinnepäin. Eli nyt tiukka katse siihen peiliin. Ja vahva itsekriittisyys peliin. Miten olen hoitanut asiani? Onko ne tavat, miten hoidan asiani tuottaneet sellaisia tuloksia mitä elämältäni haluan? Ja sitä rataa kunnes tiedät miten tästä eteenpäin.

Ja ihan sitten turha sanoa, että tämä on joku negatiivinen kommentti. Sinun täytyy ymmärtää heikkoutesi, jos haluat ettei elämä suistu hallitsemattomaksi kasaksi ongelmia, joista kärsii sinä sun kumppani ja lapset. Lykkyä tykö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että eroa. Tee lapsi luovuttajan siittiöillä. On olemassa miehiä, jotka myös haluavat todella lapsen. Sinun miehesi ei siltä vaikuta jos hän välttelee asiaa. Jos ihmiselle on itsestään selvää, että kyllä haluaa lapsen jossain vaiheessa elämää, sitä on valmis yrittämään silloin kun puoliso osaa perustella että nyt on jo aika.

Eli minun kannattaa erota, ennen kuin olen käynyt miehen kanssa perusteellista keskustelua asiasta? Eli ei kannata puhua asiasta mitään, vaan erota, ei käydä tätä asiaa läpi ensin mitenkään?

Hoitavatko ihmiset ihan oikeasti ihmissuhteitaan tuolla tavalla? En missään nimessä aio erota keskustelematta tästä asiasta, aikuiset eivät toimi niin.

Ap

Mutta aikuiset toimivat niin että kyselevät höpölöpövauvapalstoilla miten heidän tulisi keskustella oman miehensä kanssa? Ilmeisesti meillä on hyvin erilainen käsitys aikuismaisesta toiminnasta...

Kyllä, haen vertaistukea ja kokemuksia aiheesta, josta en voi kysyä esim. lähipiiriltä, koska heillä ei ole kokemusta ko. asiasta. Tämä aihe on herkkä ja tavallaan vaikea, tiedostan sen. Onko se epäaikuismaista pyytää muilta ihmisiltä neuvoa, kuinka ottaa vaikea asia kumppanin kanssa puheeksi ilman, että painostaa? Miltä palstalta saisin aikuismaisempaa neuvoa, jos tämä on höpö höpö- palsta?

Ap

Asian painostavuus on täysin kiinni miehen mielipiteestä asiaan. Kysymistavalla et pysty asiasta pois venkuloimaan.

Samaa mäkin mietin. Ihan kuin ap haluaisi manipuloida miestä. Että asian esittäminen jotenkin kauniisti tai silotellummin muuttaisi miehen mieltä.

En halua manipuloida, vaan haluan tietää, mitä mies oikeasti ajattelee ja tuntee asiasta. Haluan rehellisiä vastauksia.

Ap

sitä rehellisemmän vastauksen saat mitä tiukemman ultimatumin laitat. Enää pitää päättää haluatko sittenkään rehellistä vastausta vai rakennella pilvilinnoja.

Vierailija kirjoitti:

Ihan oikeasti kysyn, miksi olet ylipäätään asian kanssa vatuloinut niin pitkään, kun jos olet jo 35 ? Ihanko nyt vasta on napsahtanut, että se lapsi olisikin kiva ? Et voi oikeasti tosissasi kuvitella, että yksikään mies haluaa välittömästi suhteen alussa lapsen, vaikka olisi kuinka rakastunut. Sinulla on ollut yli 15 vuotta aikaa se lapsi hankkia, niin miksi vasta nyt?  Kyllä, sinä nimenomaan painostat miestä ja käytät hyväksesi sitä, että vielä tällä hetkellä hän on rakastunut sinuun. Vain narsistit haluaa mukulan heti suhteen alettua, ilman, että tietää vähääkään toisesta ihmisestä. Puoli vuotta seurustelua takana, niin voin taata, ettei teistä kumpikaan vielä tunne toistaan lähes  mitenkään.

Olemme myös ennestään tuttuja useamman vuoden ajalta, emme ole toisillemme täysin uusia tuttavuuksia. Meillä on yhteisiä ystäviä.

Ap

Tiedän, että et voi jäädä odottelemaan kauaksi aikaa, mutta puoli vuotta on todella lyhyt aika parisuhteelle missä iässä tahansa. 

Vaikea kyllä neuvoa asiassa, hankala tilanne. Sukupuoleen katsomatta ainakin itse tämän tarinan miehen tilanteessa en voisi 6kk seurustelun jälkeen kuvitella tekeväni sitovaa päätöstä lapsen hankkimisesta. Tulisi sellainen olo, että yhdessä ollaan vaan sen takia, että nainen saisi lapsihaaveensa nopeasti täytettyä ja muulla ei ole niin väliä. Jos mies olisi yhtä "epätoivoisessa" tilanteessa ja molemmilla kiire, niin sitten tämä olisi helppo yhtälö.

Kirjoitit aiemmin, että mies ei ole mikään elämäsi tai onnellisuutesi edellytys ja että ei ole pakkoa saada miestä tai olla parisuhteessa. Tuo on minusta ihan terve lähtökohta hyvälle sinkkuelämälle, kuten myös pitemmän parisuhteen pohjalle. Kannattaa kuitenkin miettiä ajatteletko lapsesta sitten niin, että se on aivan pakko saada ja se tekee sinusta onnellisen. Mieti myös ajatteleeko mahdollinen lapsesi samaan tapaan isästä - onko se tosiaan yksi ja hailea onko sellaista ollenkaan.

Oon itse 33v ja suht tuoreessa seurustelusuhteessa, kummatkin lapsettomia ja itsellä vaikeuksia hedelmällisyyden kanssa josta mies on tietoinen. Mies ihan itse on sanonut että haluaa itsekin lapsia ja jos tulee niin tulee. Jos ero tulee, niin osataan me lapsi hoitaa sovussa ja hyvin. Oli myös miettinyt omassa päässään että mahdollisesti jää mun kanssa lapsettomaksi tai lapsi tulee hoitojen kautta, mä en itse tajunnut edes miettiä noin pitkälle tässä vaiheessa.

Itse varmaan sinun tilanteessa alkaisin oikeasti katselemaan hoitoja ja ottaisin valmiiksi selvää. Antaisin jonkun aikarajan ja keskustelisin, mutta en hiillostaisi. Olethan sä jo hukannut exän kanssa aikaa ja miehesi tulee tämä ymmärtää, vaikka kokeekin ehkä painostamisena.

Mielestäni sä teet jo oikein kun et huijaa miestä isäksi.