Uusi parisuhde ja perhehaaveet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas on tulossa uusi yhäri keskuuteemme...

Viiden vuoden päästä sama kysyy, ootteko huomanneet et nelikymppisellä naisella ei löydy kuin satunnaista seksiseuraa. Ei löydy miehiä sitoutumaan.

Mitäs läksit, ja sitä rataa. Oot myöhässä, jahommaa tuskin saa pelastettua.

Mies ei ole minulle minään elämän ja onnen edellytys. Elämäni on hyvää ilman miestäkin. Minulla ei ole mitään pakkoa saada miestä tai olla parisuhteessa. Jos tämä suhde siis kaatuu tähän. Eikä yh:na olo olisi mikään kauhistus. Siksi mietinkin vaihtoehtoisesti lapsen hommaamista lahjoitetuilla siittiöillä.

Ap

Sitä nuorena aina uskoo kaikenlaista, ja sit kun se 40+ yhäriarki iskee päin näköä niin voipi pikkasen harmittaa omat elämän valinnat. Mut turha sitä on tässä vaiheessa enää pohtia. Virheet on jo tehty.

Sinuna kuitenkin päästäisin miehen menemään. Ei oo kohtuullista pitää, kun hoidat asiasi noin. Just tossa kolmossivulla kirjoitit, että oot kerran suhteen alkupuolella tehnyt selväksi, että suhteeseen sinun kanssa ei pääse jos ei oo halua tehdä lapsia. Nyt sitten vauvapalstalla tämä on näin iso juttu. Kysy itseltäsi miten oot oikeesti hoitanut tämän? Ensin 10 v avioliitossa jonkun yliherkän ehdoilla, joka ei sii lopulta lapsia halunnut. Nyt koitat pelastaa tilannetta pikakelaamalla puoli vuotta vanhaa suhdetta vauvamoodiin.

Tiedätkö mikä tästä huokuu? Sellainen asenne, että kyllä elämä tästä kun teen vähän sinnepäin. Eli nyt tiukka katse siihen peiliin. Ja vahva itsekriittisyys peliin. Miten olen hoitanut asiani? Onko ne tavat, miten hoidan asiani tuottaneet sellaisia tuloksia mitä elämältäni haluan? Ja sitä rataa kunnes tiedät miten tästä eteenpäin.

Ja ihan sitten turha sanoa, että tämä on joku negatiivinen kommentti. Sinun täytyy ymmärtää heikkoutesi, jos haluat ettei elämä suistu hallitsemattomaksi kasaksi ongelmia, joista kärsii sinä sun kumppani ja lapset. Lykkyä tykö.

Kyllä, olet oikeassa siinä, että tein virheen aikaisemmassa suhteessani. Nyt yritän parhaani, etten tee samaa virhettä enää uudestaan. En ole täydellinen ihminen ja tässä asiassa minulla on parantamisen varaa. Keskustelen asiasta, sain hyvän neuvon rungosta aikaisemmalla sivulla. Ja teen ratkaisuni sen pohjalta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen ehkäisy teillä on käytössä? Jos syöt pillereitä, sano miehelle että jätät ne nyt pois ja hän saa hoitaa halutessaan ehkäisyn. Sinä olet valmis antaa vauvan tulla jos on tullakseen. Mies sitten käyttää kondomia, jos ei halua lasta ja jättää sen pois, jos on valmis isäksi. Simple as that. 

Kierrukka, en halua huijata ketään isäksi. Ei olisi reilua miestä eikä lasta kohtaan.

Ap

Se ei ole huijaamista, jos ilmoitat että poistat nyt kierukan ja mies saa hoitaa ehkäisyn. Jos hän ei lasta halua, hän käyttää kondomia tai hakee vasektomian. Sanot tämän hänelle selkeästi. Silloin saat ihan konkreettisen vastauksen, jos hän ei lapsia halua ja voit tehdä omat päätöksesi.

Ei miehet mihinkään yleisiin haluisin lapsen -keskusteluihin sano juuta eikä jaata. Sanot, että olet poistanut kierukan ja annat käteen kondomeja ja kysyt - käytetäänkö näitä vai saako vauva tulla. Siinä saat vastauksesi eikä tarvi täällä vatvoa.

Kahden lapsen äitinä en ole ikinä mitään vakavia lapsikeskusteluja mieheni kanssa käynyt. Me vaan jätettiin yhteistuumin kondomi pois kun tuntui, että vauva saa tulla jos on tullakseen. Meillä tietty oli siinä erilainen tilanne, että olimme silloin olleet jo vuosia yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Eli miten tästä asiasta voisi keskustella neutraalisti? Ilman, että reaktio on tällainen mitä täällä? Ilman että mies kokee olevansa pelkkä siitoskone? Ilman että painostan, mutta että pystyisin puhumaan ja saamaan selkeyttä tähän asiaan? Koska tämä vaikuttaa niin paljon, että olen valmis eroamaan, jos mies ei kykene eikä halua. Ja yrittämään siinä tapauksessa yksin. Tämä on ehdottomasti tärkein haaveeni elämässä, haluan lapsen.

Ei mitenkään eikä tarvitse. Nyt ilmoitat hänelle mitä haluat ja hän vastaa heti mitä on mieltä ja piste. Et jää enää jahkailemaan, olet tehnyt aikeesi ja tahtosi selväksi puoli vuotta sitten ja nyt on aika toimia.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että et voi jäädä odottelemaan kauaksi aikaa, mutta puoli vuotta on todella lyhyt aika parisuhteelle missä iässä tahansa. 

En siis tarkoittanutkaan, että alkaisimme yrittämään lasta nyt heti. Olen saanut jäsenneltyä asiaa tässä samalla, kun olen vastaillut teille. Haluaisin saada tietää, onko mies valmis yrittämään lasta ensi vuoden lopulla. Eli olisimme olleet yhdessä tuolloin 1,5 vuotta. On äärimmäisen epätodennäköistä, että tulisin raskaaksi heti ensimmäisellä yrittämisellä, eli todellisuudessa siinä menisi pidempään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikea kyllä neuvoa asiassa, hankala tilanne. Sukupuoleen katsomatta ainakin itse tämän tarinan miehen tilanteessa en voisi 6kk seurustelun jälkeen kuvitella tekeväni sitovaa päätöstä lapsen hankkimisesta. Tulisi sellainen olo, että yhdessä ollaan vaan sen takia, että nainen saisi lapsihaaveensa nopeasti täytettyä ja muulla ei ole niin väliä. Jos mies olisi yhtä "epätoivoisessa" tilanteessa ja molemmilla kiire, niin sitten tämä olisi helppo yhtälö.

Kirjoitit aiemmin, että mies ei ole mikään elämäsi tai onnellisuutesi edellytys ja että ei ole pakkoa saada miestä tai olla parisuhteessa. Tuo on minusta ihan terve lähtökohta hyvälle sinkkuelämälle, kuten myös pitemmän parisuhteen pohjalle. Kannattaa kuitenkin miettiä ajatteletko lapsesta sitten niin, että se on aivan pakko saada ja se tekee sinusta onnellisen. Mieti myös ajatteleeko mahdollinen lapsesi samaan tapaan isästä - onko se tosiaan yksi ja hailea onko sellaista ollenkaan.

Jos en biologisista syistä pystyisi lasta saamaan, niin pystyisin sen asian kanssa elämään. Toki se vaatisi surun ja luopumisen käsittelyä. On kuitenkin eri asia päätyä lapsettomaksi siksi, että ei vain pysty lasta saamaan, kuin päätyä lapsettomaksi siksi, että se olisi jonkun toisen päätös.

Ap

Ilmoita miehelle, että käynnistät prosessin lapsen saamiseksi keinohedelmöityksellä, yksin. Se on ainoa mitä hän ymmärtää.

Ja sitten oikeasti teet niin, ja käynnistät prosessin heti.

Jos mies olisi ollut aidosti valmis perheeseen, hän ei sanoisi tuossa iässä että yhteen muuttaminen olisi liian varhaista. Minun mieheni halusi muuttaa yhteen kaksi kuukautta tunnettua.

Valitan, hän on sanonut vain mitä ajatteli että haluat kuulla, että saa olla kanssasi.

Hänelle tulee järkytyksenä, että hankit lapsen yksin, mutta sinulla ei todellakaan ole enää aikaa.

Ei kai ap ole sitä lasta heti laittamassa aluilleen? Itse sain aloituksesta sen kuvan, että ap haluaisi muuttaa pian yhteen, ja alkaa "pedata" parisuhdetta niin että lapsi voisi tulla tulevaisuudessa, mutta mies ei ole valmis edes muuttamaan yhteen vielä.

Yhteen muuttaminen ei vielä kuitenkaan ole mikään ns. peruuttamaton valinta, ja asumisjärjestelyn pitäisi olla helpohko asia purkaa, jos nopeasti huomataan, ettei homma toimi, niin miettisin kyllä itsekin, että onko mies valmis tai halukas tekemään mitään isompiakaan päätöksiä (mahdollinen avioliitto? lapsen hankinta?) suht pikaisella aikataululla, vaan haluaako miettiä ja vatvoa joka askelta useampia vuosia, mitä taas naisella ei ole varaa odotella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, että et voi jäädä odottelemaan kauaksi aikaa, mutta puoli vuotta on todella lyhyt aika parisuhteelle missä iässä tahansa. 

En siis tarkoittanutkaan, että alkaisimme yrittämään lasta nyt heti. Olen saanut jäsenneltyä asiaa tässä samalla, kun olen vastaillut teille. Haluaisin saada tietää, onko mies valmis yrittämään lasta ensi vuoden lopulla. Eli olisimme olleet yhdessä tuolloin 1,5 vuotta. On äärimmäisen epätodennäköistä, että tulisin raskaaksi heti ensimmäisellä yrittämisellä, eli todellisuudessa siinä menisi pidempään.

Ap

Miksi et sanoisi, että jätät ehkäisyn pois vaikka juhannuksena. Selität, että todennäköisesti ei tärppää lähimpään vuoteen, ja voi olla että tarvitsette hoitoja.

Hänellä on puoli vuotta aikaa sopeutua ajatukseen, ja jos ei puolessa vuodessa ole sopeutunut siihen, niin ei hän seuraavassa puolessa vuodessa tule sopeutumaan sen enempää. Jos kerran olette jo kertaalleen keskustelleet, että lapsia haluatte.

Selvitä ensin itsellesi, mihin päivään mennessä haluat viimeistään aloittaa lapsen yrittämisen. Kerro sitten miehelle, että rakastat häntä, mutta lapsen saaminen on tärkein haaveesi, jota et ole valmis riskeeraamaan ja asia stressaa ja ahdistaa sinua jo aika paljon. Joten kerrot, että päättämääsi aikaan mennessä aiot asian ottaa työn alle ja toivot tosi paljon, että se onnistuisi silloin hänen kanssaan, mutta jos hän ei ole valmis, aiot mennä hedelmöityshoitoihin yksin. Hän saa sitten siihen asti sulatella mitä aikoo tehdä, ryhtyykö isäksi vai ei ja jääkö suhteeseen vai ei. Yritä ottaa asia rauhallisesti esiin ja korostaa kuinka tärkeä mies sinulle on, mutta että tässä asiassa et vain pysty odottelemaan, koska pelissä on niin paljon.

Onko miehellä mitään suurempia haaveita tai tavoitteita elämässä? Jos hän on esim. urakeskeinen niin auttaisiko ymmärtämään jos vertaisit, että jokainen päivä suhteessa kanssasi kasvattaisi riskiä, että hän jää loppuelämäkseen työttömäksi ja muutaman vuoden päästä se olisi jo melkolailla varmaa. Silloin joutuu tekemään vaikeita valintoja.

Mitä mies sanoi kun puhutte tästä silloin suhteen alussa? Oliko vakaasti sitä mieltä että ok, oliko vastaus kiemurteleva jne?

Mies ei ole välttämättä alkuperäisessä keskustelussa sisäistänyt, että haluat alkaa tehdä sitä lasta asap - eikä siten ehkä myöskään hahmottanut, että suhteeseen kanssasi ei riitä se, että pystyy kuvittelemaan itsensä isäksi jossain etäisessä mielikuvitusmaailmassa, vaan lasta pitäisi miehenkin jo nyt haluta aktiivisesti... vaikka ei olisi vielä varma puolen vuoden perusteella, haluaako sen juuri sinun kanssasi.

Minun ehdotukseni kysymyksiksi:

1) Jos asiat ja teidän välinne jatkuvat nykyisellään, milloin mies on valmis muuttamaan yhteen? (P.s. tuo että pitää sitä nyt liian varhaisena on outoa, jos jopa tunnette ennestään.)

3) Milloin mies haluaa aloittaa lapsen yrittämisen?

Rehellisen vastauksen saamiseen avoin kysymys on parempi kuin sellainen, kohon voi vastata kyllä/ei. Vaadi kuitenkin vastaukseksi konkreettinen ajankohta, eikä mitään "sitten kun se tuntuu oikealta" -löpinää. Jos nämä vastaukset eivät mätsää omiin suunnitelmiisi tai aiheet tuntuvat miehestä niin abstrakteilta että hän ei osaa vastata niihin vaikkapa viikon miettimisahan jälkeen, olette perhevisioiden suhteen ihan eri aikataulussa.

Tässä vaiheessa voit todeta miehelle hakeutuvasi ensi vuoden lopussa hoitoihin, ja hänellä on siihen asti aikaa kertoa, jos haluaisi sittenkin itse olla lapsesi isä. Jos ei halua, niin kaipa voitte jatkaa tapailusuhdetta niinkuin nytkin.

Vierailija kirjoitti:

Eli miten tästä asiasta voisi keskustella neutraalisti? Ilman, että reaktio on tällainen mitä täällä? Ilman että mies kokee olevansa pelkkä siitoskone? Ilman että painostan, mutta että pystyisin puhumaan ja saamaan selkeyttä tähän asiaan? Koska tämä vaikuttaa niin paljon, että olen valmis eroamaan, jos mies ei kykene eikä halua. Ja yrittämään siinä tapauksessa yksin. Tämä on ehdottomasti tärkein haaveeni elämässä, haluan lapsen.

Ap

Jos toinen on vastarannan kiiski tai ei muuten vain pidä asiaa tärkeänä/ajankohtaisena, ei näistä voi keskustella neutraalisti. Kun olin täyttämässä 30v, minulle iski paniikki, että olen 5 vuotta jäljessä "elämän suunnitelmastani" (lapsia piti tulla 25-vuotiaana) että nyt jos koskaan pitää alkaa yrittää perheenlisäystä. Oltiin oltu miehen kanssa 9v yhdessä ja mies tiesi, että haluan lapsia ja aikoinaan seurustelun alkaessa oli itsekin sitä mieltä, mutta ei ollut lasten hankkimista yhdeksään VUOTEEN tosissaan ajatellut ennen kuin aloin sitten puoli vuotta ennen 30v synttäreitä muistutella, että ehkäisy muuten jää kun täytän 30v, että en voi enää odottaa, että hedelmällisyys laskee kuin lehmänhäntä ja minulle kyseessä on unelma, josta EN voi luopua. Kaikesta muusta voin luopua - jopa miehestä - mutta en omasta perheestä.

Yritin kysellä miehen mielipidettä, mutta ei ottanut minua tosissaan, vaikka muistuttelin tosiaan kuukausitolkulla, että takaraja on tulossa vastaan. No, vähän ennen syntymäpäivää sitten vain jätin kumit ostamatta eikä mieskään niitä ostanut. En painostanut miestä seksiin ovulaation aikaan vaan olin hyvin avoin asiasta, että nyt taitaa olla otollinen aika kuusta, mihin mies sitten reagoi välttelemällä seksiä. Muulloin kyllä kelpasi. Näin meni muutama kuukausi, kunnes sitten keskusteltiin (lue: riideltiin) asiasta ja mies ilmaisi, ettei tiedä tuleeko hänestä hyvä isä, kun on niin lapsellinen tai haluaako hän lapsia samasta syystä. Melkein erottiin, mutta päästiin asiasta yli ja jatkettiin yhdessä. Tulin näitä aikoja raskaaksi, mutta raskaus oli kohdunulkoinen ja päättyi vain viikko plussatestin tekemisestä sydänsuruihin. Mies, joka ei ollut alunperin ollut varma haluaako perheen, oli yhtä murtunut kuin minäkin (ehkä osittain minun vuokseni) ja kun saatiin jälleen yrittää raskautta, niin oikeasti sitten yritettiinkin. Vasta menetettyään sen, mistä ei ollut varma, mieskin tajusi haluavansa perheen. Kaksi kiertoa eteenpäin tulin raskaaksi ja nyt meillä on vajaa 2-viikkoinen tuhisija, jolle mies on hyvä isä. Vaipanvaihtokin sujuu, vaikka raskausaikana nyrpisteli ajatukselle nenäänsä ja minä epäilin näinköhän koko lapsenhoito kaatuu minun vastuulleni... Siihen olin varautunut, koska minulle tuli alunperin sellainen fiilis, että mies suostui lapsen hankkimiseen vain minun takiani. Onneksi ei tarvitse enää (eikä toivon mukaan jatkossakaan) ajatella näin vaan mies on ihan synnynnäinen isä, joka otti hommat hanskaan kun minä vielä ihmettelin.

Tuli pitkä tarina, joten tässä TL;DR versio: sano suoraan miehelle, että haluat aloittaa lapsen hankinnan viimeistään tiettyyn aikaan mennessä ja että ennen sitä miehen on päätettävä hankkiiko sen sinun kanssasi vai hankitko yksin. Itse käytin jotakuinkin näitä sanoja ja tein selväksi puolisolleni, että jos ei halua perhettä kanssani, hankin sen yksin, koska kyseessä on se yksi ainoa unelma elämässä, josta ei voi luopua. Jos miehen pokka ei kestä, ei sen ollut tarkoituskaan kestää. Tämä voi kyllä olla hankalaa tehdä noin tuoreessa suhteessa, jos toista ei vielä kunnolla tunne ja johtaa ikävään takapakkiin, mutta en näe syytä kaunistella asioita, ettei mene vahingossa loukkaamaan miehen tunteita. Joskus on väännettävä rautalangasta ja toivottava, ettei se toinen osapuoli tukehdu siihen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mies sanoi kun puhutte tästä silloin suhteen alussa? Oliko vakaasti sitä mieltä että ok, oliko vastaus kiemurteleva jne?

Ymmärsi asian ja sanoi, että kyllä hän siihen on valmis. Siksi hieman hätkähdinkin tuota, kun keskustelimme yhteen muutosta ja tajusin, että tämä asia täytyy ottaa uudestaan puheeksi. Jos kerta yhteen muuttoakin mies miettii noin pitkään ja pohtii, onko vuoden sisällä liian aikaista. Ja kertoa keskustelun lomassa, kuten täällä on ehdotettu, oma takarajani lapsiasialle.

Ap

Oletteko pystyneet puhumaan yhteenmuutosta käytännön tasolla? Mihin muuttaisitte, minkälaiseen asuntoon, minkä hintaiseen, miten asumisen ja elämisen kulut jaettaisiin? Vai onko yhteenmuutto miehelle vielä niin kaukainen ajatus, ettei halua vielä miettiä noita asioita?

Päättämättömän haahuilijan tunnistaa usein siitä, että mistään tuollaisista konkreettisista asioista ei voi puhua, vaan keskustelu jää ympäripyöreälle "sit kun" -tasolle.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko pystyneet puhumaan yhteenmuutosta käytännön tasolla? Mihin muuttaisitte, minkälaiseen asuntoon, minkä hintaiseen, miten asumisen ja elämisen kulut jaettaisiin? Vai onko yhteenmuutto miehelle vielä niin kaukainen ajatus, ettei halua vielä miettiä noita asioita?

Päättämättömän haahuilijan tunnistaa usein siitä, että mistään tuollaisista konkreettisista asioista ei voi puhua, vaan keskustelu jää ympäripyöreälle "sit kun" -tasolle.

Eikai kukaan tuollaisia keskusteluja käy 6kk seurustelun jälkeen. Se joka asioita nostaa noin kärkkäästi ja vaativasti esiin seurustelun alkuvaiheessa on itsekäs ja omien asioidensa petaaja. Jos jollain on näillä asioilla näin kova kiire, hoitakoon kaiken valmiiksi itse ja kutsukoon siittäjän sisään. Sitä voi sitten rauhassa molemmat katsella ja fiilistellä saaden sen mitä elämältä hakee.

Toivottavasti mies ei sorru. Mitä hyvää miehelle voisi tuosta seurata?

Miehen kannalta tilanne on all work, no fun. Hauskuus kun loppuu lapsiin.

Se mies ei vaan halua samaa kuin sinä. Muuten olisi jo ottanut itse asian esille. Ei se tuosta miksikään muutu.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai auta muuta, kuin että sovitte ihan konkreettisen ajankohdan milloin alatte yrittämään vauvaa, esim ensi kesänä. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, miten naisten unelmia vähätellään jatkuvasti. Varoitellaan, ettei hyvää miestä kannattaa painostaa, ettei vaan lähde lipettiin. Mitä hemmettiä, miehille ei koskaan sanottaisi näin. Miksi nainen ei saisi olla avoin perhehaaveistaan? Se on monelle kuitenkin unelma yli muiden.

Ap:n mies ei halua lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja taas on tulossa uusi yhäri keskuuteemme...

Viiden vuoden päästä sama kysyy, ootteko huomanneet et nelikymppisellä naisella ei löydy kuin satunnaista seksiseuraa. Ei löydy miehiä sitoutumaan.

Mitäs läksit, ja sitä rataa. Oot myöhässä, jahommaa tuskin saa pelastettua.

Mies ei ole minulle minään elämän ja onnen edellytys. Elämäni on hyvää ilman miestäkin. Minulla ei ole mitään pakkoa saada miestä tai olla parisuhteessa. Jos tämä suhde siis kaatuu tähän. Eikä yh:na olo olisi mikään kauhistus. Siksi mietinkin vaihtoehtoisesti lapsen hommaamista lahjoitetuilla siittiöillä.

Ap

Sitä nuorena aina uskoo kaikenlaista, ja sit kun se 40+ yhäriarki iskee päin näköä niin voipi pikkasen harmittaa omat elämän valinnat. Mut turha sitä on tässä vaiheessa enää pohtia. Virheet on jo tehty.

Sinuna kuitenkin päästäisin miehen menemään. Ei oo kohtuullista pitää, kun hoidat asiasi noin. Just tossa kolmossivulla kirjoitit, että oot kerran suhteen alkupuolella tehnyt selväksi, että suhteeseen sinun kanssa ei pääse jos ei oo halua tehdä lapsia. Nyt sitten vauvapalstalla tämä on näin iso juttu. Kysy itseltäsi miten oot oikeesti hoitanut tämän? Ensin 10 v avioliitossa jonkun yliherkän ehdoilla, joka ei sii lopulta lapsia halunnut. Nyt koitat pelastaa tilannetta pikakelaamalla puoli vuotta vanhaa suhdetta vauvamoodiin.

Tiedätkö mikä tästä huokuu? Sellainen asenne, että kyllä elämä tästä kun teen vähän sinnepäin. Eli nyt tiukka katse siihen peiliin. Ja vahva itsekriittisyys peliin. Miten olen hoitanut asiani? Onko ne tavat, miten hoidan asiani tuottaneet sellaisia tuloksia mitä elämältäni haluan? Ja sitä rataa kunnes tiedät miten tästä eteenpäin.

Ja ihan sitten turha sanoa, että tämä on joku negatiivinen kommentti. Sinun täytyy ymmärtää heikkoutesi, jos haluat ettei elämä suistu hallitsemattomaksi kasaksi ongelmia, joista kärsii sinä sun kumppani ja lapset. Lykkyä tykö.

HÄH.

Ymmärrän pointin osittain mutta ei näkemykseni mukaan lähes kukaan elä tällä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että eroa. Tee lapsi luovuttajan siittiöillä. On olemassa miehiä, jotka myös haluavat todella lapsen. Sinun miehesi ei siltä vaikuta jos hän välttelee asiaa. Jos ihmiselle on itsestään selvää, että kyllä haluaa lapsen jossain vaiheessa elämää, sitä on valmis yrittämään silloin kun puoliso osaa perustella että nyt on jo aika.

Eli minun kannattaa erota, ennen kuin olen käynyt miehen kanssa perusteellista keskustelua asiasta? Eli ei kannata puhua asiasta mitään, vaan erota, ei käydä tätä asiaa läpi ensin mitenkään?

Hoitavatko ihmiset ihan oikeasti ihmissuhteitaan tuolla tavalla? En missään nimessä aio erota keskustelematta tästä asiasta, aikuiset eivät toimi niin.

Ap

Voit keskustella jo tänään.