Lue keskustelun säännöt.
Keski-ikä on ihan naisen parasta aikaa
N53
07.12.2020 |
Ihan mahtavaa. Olen 50+, lapset on kasvatettu, ura rakennettu, nyt voi vaan nauttia.
Parasta on, että ei ole enää nuori ja seksikäs, niin saa tehdä töitä rauhassa, kulkea maailmalla rauhassa, ja silti vielä voi laittautumalla olla omalle miehelle ihan kuuma.
Oli aika raskasta yrittää päästä opinnoissa ja työelämässä eteenpäin, kun miesproffien ja pomojen keskittyminen oli ihan väärissä asioissa. Yksin ei juuri voinut liikkua missään vapaalla
Nyt on ihanaa, kun on uskottavuutta.
N53
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Ei uraa eikä rahaa, sitova työ vaan ja huono palkka.
Aina olen voinut kulkea missä vaan yksin, vaikka olin nuorena hoikka ja nätti. Olisin erittäin mielelläni nuori ja seksikäs yhä.
Niin olisin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen tarve rupsahtaneilla keski-ikäisillä kalkkunoilla joiden ukko on vaihtanut nuorempaan jo aikaa sitten, on koko ajan vakuutella jossain vauvapalstalla miten onnellisia ovat?
Jeps, ja sama pätee nuoriin, jotka haukkuvat keski-ikäisiä. Ruma ja paksu parikymppinen on sitä edelleen, vaikka haukkuisi keski-ikäiset rupsahtaneiksi. Eiköhän kiinnostavinta keski-ikäisissä ole se hankittu elämänkokemus ja parikymppisissä
auki olevat mahdollisuudet, into ja elämänhalu. Ulkonäöllä tai miehillä on aika vähän tekemistä minkään kanssa, ellei sitte peilaa omaa arvoaan ”haluttavuuden” kautta. Ei kukaan fiksu ihminen tee itsestään objektia.
Vierailija kirjoitti:
Sinullahan menee hyvin keski-iässä siksi, että sinulla on aiemminkin mennyt asiat putkeen. Ei se tarkoita sitä, että naisille yleisesti ottaen keski-ikä olisi hienoa aikaa.
En nyt ala tässä kummemmin listata, mutta ei ole aina mennyt putkeen. Mutta sehän se juttu on, nyt se on tehty, ei enää tarvitse miettiä, miten siinä ja siinä asiassa käy.
Jos lapsilukua mietti, ei tarvitse enää miettiä. Opiskelut oli ja meni, on nähty miten siinä kävi. Työelämässä on löydetty oma paikka, oli se paikka mitä hyvänsä, niin ainakin tietää siitäkin välituloksen. Jos puoliso löytyi, tässä vaiheessa on jo nähty, kestikö se myrskyt, ja millainen exä hänestä tuli. Jos uusi puoliso löytyy, niin ehkä on jo ihmistuntemusta enemmän kuin ensimmäisen kohdalla.
Toisaalta vielä on paljon tekemättä. Ehkä yhden peliliikkeen voisi tehdä vielä työelämässä? Onko tämä puoliso se jonka kanssa haluan harmaantua? Olisiko aika luopua perheasunnosta? Ja ehkä ostaa mökki?
Vapaus! Tehdä tai olla tekemättä. Jos haluaa, voi vain vetää villasukat jalkaan, ottaa kupposen, ja vain olla möllöttää, ansaitusti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
50+ on jo keski-iän tuolla puolen. Esivanhuksia?
Sori kun parjaan tyhmyyttäsi, mutta keski-ikä on vuodet 40-60.
Sori vaan, mutta miesten elinajan odote on 79 ja naisten 84 vuotta. Eli keski-ikä on jossain 38-43 vuoden kohdalla. Kuuskymppinen alkaa siirtyä jo vanhusosastolle.
Vierailija kirjoitti:
miinuspuolena on helposti jäykistyvät nivelet, jos erehtyy istumaan liian pitkään samassa asennossa.
No juu, tämä on kyllä niin totta :)
Täytyy itsestään pitää huolta vähän eri tavalla, liikkua päivittäin ja rentoutua ja pitää huoli hyvistä yöunista. (Ja ehkä hyvästä seksistä)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta joo olisihan se pikkuisen kiva olla vielä kaunis, nuori ja hyvä kropaltaan. Mutta toisaalta taas en kaipaa, enkä tarvitse sen tuomia "etuja" mihinkään enää. Aina joutui tahtomattaankin olemaan kohteena, häiritty ja ahdisteltu. Toiset naiset suhtautui kuin halpaan makkaraan ja miehet kuolasi. Hyi olkoon. Ja tosiaan uskottavuuden eteen joutui tosissaan kamppailemaan, ihan kuin nuoren ja kauniin naisen päässä ei voisi olla mitään varteenotettavia ajatuksia. Miehet eivät ikinä pysty ymmärtämään sitä maailmaa missä naiset elää ennen keski-ikää.
En tarvitse sellaista enää. Minulle riittää oman miehen rakkaus, molemminpuolinen ihailu ja kunnioitus. Jos tämä suhde loppuisi niin kestäisin senkin nyt hyvin. Nyt sitä jotenkin ymmärtää, että kauneus on vain pintaa, eikä ollenkaan niin tärkeää mitä nuorena kuvitteli.
Minkäslaisessa ympäristössä rouva ap on oikein elellyt, kun on kaikki proffat ja pomotkin kuolanneet perään? Kuulostaa vieraalta näin ihan perusnätin naisen näkökulmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kyllä ollut ihana jos joku olisi sanonut minun parikymppiselle minälle, että moni asia mitä pidän kuoleman tärkeänä on silkkaa ajan tuhlausta ja turhaa stressiä. Niillä ei ole mitään merkitystä minulle enää 25 vuoden päästä. Itseasiassa sen olisi saanut käydä sanomassa vielä 15 vuottakin sitten.
Ei mulla ainakaan ole.
Ei ole minkäänikäisiä lapsia.
Olen eronnut, läheiset ovat kuolleet.
Tukka on harmaantunut ja ohentunut, iho muuttunut paperimaiseksi ja maksaläiskäiseksi.
Mulla on ikävä krooninen sairaus, nukun huonosti, enkä tiedä mitä odottaa tulevaisuudelta. Kärsin jatkuvasta anemiasta.
20-35-vuotiaana energisyydellä ja toiveikkuudella ei ollut mitään rajaa.
Jaksoin hyvin opiskella, työskennellä, harrastaa, tavata ystäviä. Olin terve, enkä osannut pelätä asioita.
Älkää viitsikö valehdella.
Kaikki tajuavat, että on ihanaa olla nuori ja vahva.
Ihan kiva, jos elämä on siedettävää vielä vanhuuden kynnykselläkin.
Mutta älkää viitsikö väittää että se olisi parempaa kuin nuorena.
Ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullapa onkin juuri päinvastoin. Yli viisikymppisenä olen alkanut treenata itsestäni kuumaa kissaa, kun olen vihdoin tajunnut, miten kivaa on saada miehiltä huomiota! Ei tarvii enää olla seinäruusu, on lupa olla näyttävä!
Vierailija kirjoitti:
Parasta on ettei tarvitse enää harrastaa seksiä. Inhosin koko touhua, mutta nyt on pakkoseksit ja lapsen teot ja hoidettu 25 vuotta sitten.
Hyvästä seksistä ei kukaan luovu.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parasta on ettei tarvitse enää harrastaa seksiä. Inhosin koko touhua, mutta nyt on pakkoseksit ja lapsen teot ja hoidettu 25 vuotta sitten.
Mä en ole koskaan ollut "pakotettu"
harrastamaan seksiä.
Olen tajunnut aina, että kehoni on omani.
Mistä hirveistä helveteistä tän ketjun naiset
oikein ovat kotoisin?
Onhan se säälittävää, jos nuoruus ja varhainen akuisuus on haaskaantunut erilaisten vastenmielisten pakkojen armoilla, ja vasta
vanhana on vapaa.
Sehän on järkyttävää.
Etenkin kun ottaa huomioon, että neli-viiskymppisiä alkaa jo kaatua sairauksiin ym.
Vierailija kirjoitti:
Ei mulla ainakaan ole.
Ei ole minkäänikäisiä lapsia.
Olen eronnut, läheiset ovat kuolleet.
Tukka on harmaantunut ja ohentunut, iho muuttunut paperimaiseksi ja maksaläiskäiseksi.Mulla on ikävä krooninen sairaus, nukun huonosti, enkä tiedä mitä odottaa tulevaisuudelta. Kärsin jatkuvasta anemiasta.
20-35-vuotiaana energisyydellä ja toiveikkuudella ei ollut mitään rajaa.
Jaksoin hyvin opiskella, työskennellä, harrastaa, tavata ystäviä. Olin terve, enkä osannut pelätä asioita.Älkää viitsikö valehdella.
Kaikki tajuavat, että on ihanaa olla nuori ja vahva.
Ihan kiva, jos elämä on siedettävää vielä vanhuuden kynnykselläkin.
Mutta älkää viitsikö väittää että se olisi parempaa kuin nuorena.
Ei ole.
Ei tässä varmaan väitetä, että se olisi kaikilla parempaa kuin nuorena.
Mutta monilla on, myös itelläni. Paha sairastuminen saattaisi tietty muuttaa asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työnantajan näkökulmasta keski-ikäinen nainen on kyllä ihan h...n kaukana parhaastaan. Potkut tulee jos siihen vain irtoaa pienikin mahdollisuus, onneksi se käy nykyään aika helposti.
Ei nyt millään pahalla mutta jos kerta niin onnellisia olette niin miksi sitä onnellisuuttanne täällä julistatte. Jotenkin tulee tunne että ette te niin onnellisia ole kuin annatte ymmärtää. Vaikutatte jotenkin teennäisiltä viesteissänne.
Yriätte ikäänkuin omaa paremmuuttanne vakuutella ja varmaankin saattatte tuntea itsenne vähän paremmiksi/merkityksellisemmiksi kun nykynuoren elämä on on yhtä pirstaletta ja epätoivoa. Voin olla väärässäkin mutta en varmasti ihan sitä pelkästään.
Ihmiset toitottavat että "itse olen paikkani ansainnut" jos joku sen on teille antanut niin aikaisemman maailman aika/tilanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta on ettei tarvitse enää harrastaa seksiä. Inhosin koko touhua, mutta nyt on pakkoseksit ja lapsen teot ja hoidettu 25 vuotta sitten.
Hyvästä seksistä ei kukaan luovu.
-ohis
Eiköhän tuossa yritä vakuutella joku sellainen joka ei saa seksiä edes maksamalla, että ei se niin tarpeen ole. Vaikka tosiasiassa on huutavasti seksin tarpeessa.
N53 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinullahan menee hyvin keski-iässä siksi, että sinulla on aiemminkin mennyt asiat putkeen. Ei se tarkoita sitä, että naisille yleisesti ottaen keski-ikä olisi hienoa aikaa.
En nyt ala tässä kummemmin listata, mutta ei ole aina mennyt putkeen. Mutta sehän se juttu on, nyt se on tehty, ei enää tarvitse miettiä, miten siinä ja siinä asiassa käy.
Jos lapsilukua mietti, ei tarvitse enää miettiä. Opiskelut oli ja meni, on nähty miten siinä kävi. Työelämässä on löydetty oma paikka, oli se paikka mitä hyvänsä, niin ainakin tietää siitäkin välituloksen. Jos puoliso löytyi, tässä vaiheessa on jo nähty, kestikö se myrskyt, ja millainen exä hänestä tuli. Jos uusi puoliso löytyy, niin ehkä on jo ihmistuntemusta enemmän kuin ensimmäisen kohdalla.Toisaalta vielä on paljon tekemättä. Ehkä yhden peliliikkeen voisi tehdä vielä työelämässä? Onko tämä puoliso se jonka kanssa haluan harmaantua? Olisiko aika luopua perheasunnosta? Ja ehkä ostaa mökki?
Vapaus! Tehdä tai olla tekemättä. Jos haluaa, voi vain vetää villasukat jalkaan, ottaa kupposen, ja vain olla möllöttää, ansaitusti.
Ap
Ymmärretty. Tässä kirjoituksessa on jo hieman kärjistämisen ja yliampumisen makua. Yksinkertaisia asioita on väännetty rautalangasta.
Ja ihan kuin se nuori ei voisi: "Jos haluaa, voi vain vetää villasukat jalkaan, ottaa kupposen, ja vain olla möllöttää, ansaitusti."
T. Elämäänsä tyytyväinen 50v ja omilla rahoilla oleva oloneuvos
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt millään pahalla mutta jos kerta niin onnellisia olette niin miksi sitä onnellisuuttanne täällä julistatte. Jotenkin tulee tunne että ette te niin onnellisia ole kuin annatte ymmärtää. Vaikutatte jotenkin teennäisiltä viesteissänne.
Yriätte ikäänkuin omaa paremmuuttanne vakuutella ja varmaankin saattatte tuntea itsenne vähän paremmiksi/merkityksellisemmiksi kun nykynuoren elämä on on yhtä pirstaletta ja epätoivoa. Voin olla väärässäkin mutta en varmasti ihan sitä pelkästään.
Ihmiset toitottavat että "itse olen paikkani ansainnut" jos joku sen on teille antanut niin aikaisemman maailman aika/tilanne.
En jaksa edes lukea. Kuule. Jos me valitettaisiin, niin sekään ei kelpaisi sinulle. Tosiasia on että sinulle ei kelpaa se, oli nainen onnellinen tai valittamassa, koska kaikki on väärin. Ikinä ei voi voittaa joten me ei edes lähdetä tähän.
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt millään pahalla mutta jos kerta niin onnellisia olette niin miksi sitä onnellisuuttanne täällä julistatte. Jotenkin tulee tunne että ette te niin onnellisia ole kuin annatte ymmärtää. Vaikutatte jotenkin teennäisiltä viesteissänne.
Yriätte ikäänkuin omaa paremmuuttanne vakuutella ja varmaankin saattatte tuntea itsenne vähän paremmiksi/merkityksellisemmiksi kun nykynuoren elämä on on yhtä pirstaletta ja epätoivoa. Voin olla väärässäkin mutta en varmasti ihan sitä pelkästään.
Ihmiset toitottavat että "itse olen paikkani ansainnut" jos joku sen on teille antanut niin aikaisemman maailman aika/tilanne.
Aina kun sanoo, että itsellä menee hyvin, joku jolla ei mene niin hyvin, voi suuttua. Silläkin uhalla on ihan hyvä idea kertoa noille nuoremmille, että vanheneminen tuo myös hyvää tullessaan. Rohkaisun sanana.
Ei tässä koroteta itseä kenenkään yläpuolelle. Mutta jos joku tästä suuttuu, niin suuttukoon. Aikuisena ei tarvitse sitäkään niin sydämelleen ottaa eikä pyrkiä miellyttämään jokaista.
Juuri noin, tavoitteet on jo ihan muualla, kuin pariutumisessa tai äitiydessä. On ihanaa olla vain olla itsensä, töissä, harrastuksissa, opinnoissa. Ajatella, mitä MINÄ haluan ja tarvitsen, ei niin, että on huolehdittu kaikki muut ensin. Ehkä haluankin aloittaa uuden harrastuksen tai elvyttää vanhan. Kaikki illat ovat käytössä. Ehkä haluan edetä uralla, ei enää jäämistä kotiin sairaan lapsen kanssa, ei lähtöä töistä viemään/ hakemaan / ruokkimaan. Voi ottaa vastuuta, varsinkin kun osaa kantaa ne.
Ap