Keski-ikä on ihan naisen parasta aikaa
Ihan mahtavaa. Olen 50+, lapset on kasvatettu, ura rakennettu, nyt voi vaan nauttia.
Parasta on, että ei ole enää nuori ja seksikäs, niin saa tehdä töitä rauhassa, kulkea maailmalla rauhassa, ja silti vielä voi laittautumalla olla omalle miehelle ihan kuuma.
Oli aika raskasta yrittää päästä opinnoissa ja työelämässä eteenpäin, kun miesproffien ja pomojen keskittyminen oli ihan väärissä asioissa. Yksin ei juuri voinut liikkua missään vapaalla
Nyt on ihanaa, kun on uskottavuutta.
N53
Kommentit (161)
Mulla ainakin on näin. On varaa tehdä vähemmän töitä, ei tarvi miellyttää ketään, mikään ei pelota, ja aina on kivaa. Toistaiseksi ainakin on ollut parasta tähän asti.
n52
50+ on jo keski-iän tuolla puolen. Esivanhuksia?
Tästä on ihan hyvä puhua, että nuoremmatkin ymmärtää, että elämä on menossa parempaan suuntaan. Monesti vanhenemisesta puhutaan kuin se olisi huono asia, mutta ainakin naisella siihen liittyy paljon hyvää.
Onnellisuus lisääntyy vanhemmiten.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ainakin on näin. On varaa tehdä vähemmän töitä, ei tarvi miellyttää ketään, mikään ei pelota, ja aina on kivaa. Toistaiseksi ainakin on ollut parasta tähän asti.
n52
Just tuolta muistakin tuntuu. Ei enää tarvitse pelätä, pääseekö opiskelemaan, löytääkö puolisoa, saako lapsia, valmistuuko, saako koskaan alan töitä, saako koskaan vakituista työtä, jne jne. Niin paljon epävarmuutta, niin paljon stressiä.
Aika kivaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen tarve rupsahtaneilla keski-ikäisillä kalkkunoilla joiden ukko on vaihtanut nuorempaan jo aikaa sitten, on koko ajan vakuutella jossain vauvapalstalla miten onnellisia ovat?
Suurimmalla osalla ei eroa tule ollenkaan, ja niillä, joilla tulee, useimmiten naisen aloitteesta. Joten älä viitsi höpöjä puhua. Ei meitä naisia yleensä jätetä.
Ja toisekseen, meille keski-ikäisille naisille mies ei ole mikään arvon mitta. Jos on hyvä kumppani, niin hienoa, mutta mitään miesten yleistä arviota emme tarvitse mihinkään. Meillä on lapset tehty ja elämässä on ihan muuta kiinnostavaa.
Siksi tämä on naisen parasta aikaa. Vihdoinkin oma persoona ratkaisee, ei ulkonäkö tai tarve miellyttää miehiä n
Ei ainakaan mulla ole. Olen 47v ja lapsi on vasta 12v. Olen ollut koko ikinä työelämästä syrjäytynyt ja nyt ei voi edes taloudellisista syistä erota miehestä vaikka meillä on rakkaus loppunut. Kukaan muukaan mues ei huoli. Nuorena oli sentään nätti ja vuentiä riitti joten kyllä nuoruus on elämän parasta aikaa.
Joo, kyllä elämä on ollut helpoimmillaan nyt, kun itsetunto on kohdallaan, lainat maksettu, lapsi maailmalla eikä enää ihan kauheasti tarvitae tehdä töitä. N41
Joka iässä on omat haasteensa mielestäni. Aiemmin järki pelasi paremmin. Nyt on jotain hitautta. Toisaalta olenkin yli keski-iän jo. En oikein ymmärrä nykymaailman menoa. Kuin olisi rinnakkaistodellisuuksia. Silti yhteiskunta olettaa, että töissä pakerrettaisiin vielä vuosia.
Ex kysyi jo muutama vuosi sitten, ennen kuin olin täyttänyt edes 40v, että mikä meitä naisia nykyään vaivaa? Hän ei saa enää mitään otetta meihin. Sanoin sille, että sillä aikaa kun te leikitte, perseilitte ja kohtelitte ihan kuin oltaisiin merkityksettömiä. Niin me kuultiin se ja ymmärrettiin, keksittiin muuta tekemistä ja kasvettiin pois. Ei kiinnosta enää pelailut ja leikit. Me tytöt kasvettiin aikuisiksi. On mukavaa olla aikuinen. Oma itsensä. Vapaa. Mielenkiinnot ei liity enää miehiin tai parisuhteeseen. Ihan muut haaveet ja tavoitteet.
Vierailija kirjoitti:
Tästä on ihan hyvä puhua, että nuoremmatkin ymmärtää, että elämä on menossa parempaan suuntaan. Monesti vanhenemisesta puhutaan kuin se olisi huono asia, mutta ainakin naisella siihen liittyy paljon hyvää.
Onnellisuus lisääntyy vanhemmiten.
Tämä on yksi pelko, minkä unohdin listasta tuossa äsken. Rupsahtamisen pelko, harmaantumisen pelko, pyöristymisen pelko. Kaikenlainen suorituspakko naisena, se on nyt tehty. Harmaat tulivat ja tervetuloa, lakkasin värjäämästä, ja itse asiassa näyttää ihan kivalta. Persoonalliselta.
Vyötärö pakeni vaihdevuosien myötä, mutta mikä pakko edes on enää käyttää tiukkoja vaatteita, niin kuin mitä varten. Ei elä enää muiden katseiden ehdoilla eikä tarvitse kuunnella, onko perä hyvä vai ei.
Ja tarkoitan tätä vilpittömästi niin, että se on vapauttavaa!
Seksi vain paranee! Ei enää pelkoa raskaudesta, ei riesaa kuukautisista. Tietää, mistä oma mies tykkää, ja millä hänet saa ihan sekaisin. Enää ei tarvitse odottaa, että kaikki nukahtavat, ja olla aamulla vielä univelkaisempi. Voi viettää kahden romanttisia iltoja ja aamuja, nauttia toisistaan.
Ap
Sinullahan menee hyvin keski-iässä siksi, että sinulla on aiemminkin mennyt asiat putkeen. Ei se tarkoita sitä, että naisille yleisesti ottaen keski-ikä olisi hienoa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen tarve rupsahtaneilla keski-ikäisillä kalkkunoilla joiden ukko on vaihtanut nuorempaan jo aikaa sitten, on koko ajan vakuutella jossain vauvapalstalla miten onnellisia ovat?
Mikä ihmeen tarve on luulla, etteikö aloitus olisi totta?
Minä olen nyt todella onnellinen. Olen 47-vuotias. Lapset on sopivan ikäisiä, suhde mieheen on mukavassa vaiheessa, rahaa on hyvin ja työssä asiat sujuu todella jouhevasti, kun pitkä panostus uraan alkaa vihdoin tuottamaan hedelmää. Kaikki on siis erittäin hienosti verrattuna nuoruusvuosiin, jolloin pää oli sekaisin, mieliala heitteli, rakkaussuhteet aiheutti murhetta ja sydänsuruja, rahaa ei ollut ja suunta oli hukassa. Jossain kämäsessä yksiössä asuin ja biletin viikonloput. Jee, mutta ei kiitos enää. Siihen verrattuna minun elämä on luksusta nyt kaikella tavalla. Ja ei ole mitään vakuuttelua, saat uskoa mitä haluat, minä olen tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan mulla ole. Olen 47v ja lapsi on vasta 12v. Olen ollut koko ikinä työelämästä syrjäytynyt ja nyt ei voi edes taloudellisista syistä erota miehestä vaikka meillä on rakkaus loppunut. Kukaan muukaan mues ei huoli. Nuorena oli sentään nätti ja vuentiä riitti joten kyllä nuoruus on elämän parasta aikaa.
Kasva itsenäiseksi persoonaksi. Ja mihin sinä miestä tarvitset? Eikö muuten ole tuttu paha olo?
Ei uraa eikä rahaa, sitova työ vaan ja huono palkka.
Aina olen voinut kulkea missä vaan yksin, vaikka olin nuorena hoikka ja nätti. Olisin erittäin mielelläni nuori ja seksikäs yhä.
Vierailija kirjoitti:
50+ on jo keski-iän tuolla puolen. Esivanhuksia?
Sori kun parjaan tyhmyyttäsi, mutta keski-ikä on vuodet 40-60.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen tarve rupsahtaneilla keski-ikäisillä kalkkunoilla joiden ukko on vaihtanut nuorempaan jo aikaa sitten, on koko ajan vakuutella jossain vauvapalstalla miten onnellisia ovat?
Juuri siksi moni on keski-ikäisenä onnellisempi kuin nuorena, että siinä iässä itseään ei enää arvota miehen miellyttämisen kautta. Miehillä on kova tarve vaientaa tällaiset keskustelut, koska nuoriin tyttöihin on istutettava hirveä ikääntymisen pelko, miellyttämisen pakko, nuoret tytöt pitää saada uskomaan, että heillä on kiire kun kohta ei enää kelpaa miehille ja sitten kun ei enää kelpaa ei ole mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen tarve rupsahtaneilla keski-ikäisillä kalkkunoilla joiden ukko on vaihtanut nuorempaan jo aikaa sitten, on koko ajan vakuutella jossain vauvapalstalla miten onnellisia ovat?
Juuri siksi moni on keski-ikäisenä onnellisempi kuin nuorena, että siinä iässä itseään ei enää arvota miehen miellyttämisen kautta. Miehillä on kova tarve vaientaa tällaiset keskustelut, koska nuoriin tyttöihin on istutettava hirveä ikääntymisen pelko, miellyttämisen pakko, nuoret tytöt pitää saada uskomaan, että heillä on kiire kun kohta ei enää kelpaa miehille ja sitten kun ei enää kelpaa ei ole mitään.
Siis arvota itseään
miinuspuolena on helposti jäykistyvät nivelet, jos erehtyy istumaan liian pitkään samassa asennossa.
Mulla myös. Ihanaa, kun lapset pärjäävät joo omillaan!