Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?

Et sinä vielä tuolla Mensaan edes pääsisi. Toki voit kokeilla testiä uudestaan, jos oli jotenkin huono päivä.

Itse hyödynnän kyllä monella tapaa. Minut tunnetaan työpaikallani rajattomasta ideointikyvystäni. Kun tulee ongelmia projektissa, lähestytään minua avunpyynnöillä. Kyllähän se on näkynyt urakehityksessä.

Lapseni ovat nyt lukioiässä ja heidän kasvatuksessaan älystä on tottakai ollut paljon apua. Samoin heidän oppimisen tukemisessa.

Äly auttaa minua ihan jokapäiväisessä elämässäni ja ihmissuhteissani.

Mensasta on löytynyt samanmielisiä ihmisiä ja ennakkokäsitykseni jostain ylimielisten älykköjen järjestöstä kaikkosivat ensimmäisessä tapaamisessa.

Vierailija kirjoitti:

John Douglas kirjoitti:

Itselläni älykkyysosamäärä on 136 sd15/138 sd16/157 sd24.

Olin rankasti koulukiusattu koko peruskouluajan, käytännössä hakattavana. Pääsin lukioon, missä olin alempaa keskitasoa ja koin tahdin liian nopeaksi, mikä ei sopinut taipumukseeni perehtyä asioihin perusteellisesti ja kiinnostua asioista.

Ammattikorkeakoulussa jouduin toisena vuonna systemaattisen ulkopuolellejättämisen ja kiusaamisen kohteeksi.

Kesken opintojen sairastuin fyysisesti vakavasti, enkä ole 12 vuoteen saanut hoitoa julkiselta terveydenhoidolta. Julkinen terveydenhoito teki hoitovirheen ja arvioi sairauteni psyykkiseksi ja, kun yksityisellä puolella diagnosoitiin hengenvaarallinen fyysinen sairaus oireiden syyksi, julkisella alkoi kiukuttelu, eikä siellä olla koskaan hyväksytty diagnoosia.

Elän toimeentulotuella.

Voisitkohan kertoa minkä tyyppinen sairaus?

Ensin oli krooninen periomyokardiitti ja sen ohella kolme vuotta kestänyt ylikunto, sitten oksensin limaa vuosi tolkulla ja olin nääntyä nälkään, koska vatsa ei ottanut ruokaa vastaan ja lisäksi tuossa toipuessani sydänhommasta, tuli 6kk kestänyt mykoplasmakeuhkokuume. Mykoplasman jälkeen tuli myös neurologisia oireita, kuten keskittymiskyvyttömyys ja sitäkautta mm. kyvyttömyys katsoa telkkaria.

Julkinen terveydenhoito ei ole hyväksynyt näistä sairauksista muita, kuin vatsahomman ja senkin vasta noin kahdeksan vuoden jälkeen. Psyykenlääkkeitä ja kuntouttavaa työtä raksalla on tarjottu hoidoksi.

Tuon ilmiön myös tunnistan! Osa ilmeisen älykkäistä ihmisistä ajattelevat kummallisen suppeasti.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n äö testitulos on ihan normaali. Miehelläni oli mensan testin mukaan äö yli 170 mensan testin mukaan. Ei halunnut liittyä, koki ettei hyödy siitä mitään. On erityisen hyvä kielissä, oppii kielet nopeesti. Osaa sujuvasti viittä kieltä joista yksi erikoisempi. Kahta lisäksi jotenkuten.

Hänellä on erittäin hyvä yleissivistys ja kaikki jää mieleen heti, vuosiluvut ja nimet, kaikki. Maisterin tutkinto on.

Sosiaalisesti on sitten hieman kömpelömpi. Smalltalk ei ole luontevaa, hänen on vaikeaa puhua asioista jotka ei kiinnosta ja on introvertti. Lukee paljon ja tykkää olla itsekseen.

Voisin luvata että juuri miehellesi Mensasta olisi apua ja henkistä tukea. Tässä järjestössä töksäyttely tai introverttius ei haittaa pätkääkään. Sen sijaan moni introvertti kokee saavansa Mensassa lisää itseluottamusta kun kokee tulevansa ymmärretyksi.

Voisiko tuo sairauksistani miinuksen antanut perustella miinuksensa? Miinuksesta tulee mielikuva nettikiusaamisesta.

Tässä ketjussa kiinnittyy huomio siihen, ettei monikaan korkean äo:n ihminen kykene välttämättä erottelemaan omaa älykkyyttään nepsypiirteistä.

Sama juttu niin päin, että suuri yleisö pitää älykkäitä stereotyyppisesti töksäyttelevinä ja muistineroina.

Jos sulla on superauto joka kulkee kolmeasataa, sillä saa silti ajaa vain 80km/h. Sama se on korkean älykkyyden kanssa; joutuu menemään massan mukana.

Tyhmillä on hauskempaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet miten amerikkalaisissa elokuvissa ja sarjoissa älykkäitä näyttelevät aina esittävät roolihahmonsa ilmeettöminä ja vähän robottimaisina. Juuri katsoin Snowden-elokuvaa ja huomasin siinä saman jutun.

Oletteko huomanneet, onko älykkäät ihmiset sellaisia keskimäärin oikeassa elämässä?

Onko älykkäät ihmiset koko ajan ikään kuin yhden askeleen edellä taviksia, eli ymmärtävät tilanteen sen verran nopeammin kuin muut, ettei heidän kannata ilmaista mitään ilmeillä, kun muut eivät osaisi yhdistää ilmettä oikean asian kanssa yhteen, kun ovat käsittäneet vasta edellisen asian?

Ilmeitä ei usein käytetä tarkoituksellisesti ja luulen, että älykkäät osaavat hallita ilmeensä paremmin. Tiedostetaan paremmin oma oleminen ja vaikutus. Jossain oli joku tutkimus jossa pääteltiin älykkäiden pystyvän paremmin hallitsemaan kuvaa, jonka muille itsestään antavat.

Harvat viestivät tarkoituksellisesti esim. huojentavia ilmeitä, kuten rohkaiseva hymy, silmien räpäytys tuijottamisen sijaan, nyökkäys. Niille on paikkansa, mutta niitä ei käytetä paljon. Siten ilmeet mitä esitetään, ovat usein "vaistonvaraisia" ja itse törmään niihin pikemminkin paljastavina. Eli huomaa kun toinen on kyllästynyt, kateellinen, yrittää valehdella, tarkkailee toista.

Siispä, luulisin älykkäiden hallitsevan vaivattomammin kuvan, jonka antavat ulospäin. Jopa tiedostamattaan. Paljastavia eleitä hillitään ja tarkoituksellisia käytetään yhtä harvoin kuin nyt kukaan jaksaa muutenkaan.

Minulle mitattiin 186 ja ukolle 194 ÄO. Oli jokin klinikka Chicagossa erityisen lahjakkaille.

Ukko siis hieman älykkäämpi jämpti mies levyseppähitsaaja. Minä kauppaan elektroniikkaa.

Psykologi siellä Chicagossa kyseli miksemme kehitä teknologiaa ihmiskunnalle tai ratkaise maailman ongelmia. Ukko vastasi jämptisti että ei ole mies jos ÄO:lla porskuttaa, se on liha joka puhuu nykymaailman kolkissa.

Eipä ollut tutkija tätä tullut edes ajatelleeksi!

John Douglas kirjoitti:

Voisiko tuo sairauksistani miinuksen antanut perustella miinuksensa? Miinuksesta tulee mielikuva nettikiusaamisesta.

En ole kyseinen henkilö, mutta yleisesti ihmiset nauttivat lukea piristävää ja ilahduttavaa sanomaa. Lista vaivoista on usein raskaan puoleista - kuten varmaan vaivatkin.

Kirjoittelen tänne ja nauran muille kun ne on tymiä

Vierailija kirjoitti:

John Douglas kirjoitti:

Voisiko tuo sairauksistani miinuksen antanut perustella miinuksensa? Miinuksesta tulee mielikuva nettikiusaamisesta.

En ole kyseinen henkilö, mutta yleisesti ihmiset nauttivat lukea piristävää ja ilahduttavaa sanomaa. Lista vaivoista on usein raskaan puoleista - kuten varmaan vaivatkin.

Mitäs menee lukemaan muiden keskusteluja. Joku kysyi ja JD vastasi, on kumma jos siihenkin väliin pitää jonkun päästä väkisin ilmaisemaan mielipahansa. -eri

Vierailija kirjoitti:

Muutama esimerkki erityisyydestä: Huomaan tietäväni monesta asiasta paljon. Jos seurassa tulee keskustelua, usein väittelyä tai kysymyksiä, vaikka Amerikan vaalijärjestelmästä tai hirvenmetsästyksestä tai nivelrikosta, niin minä tiedän "oikean vastauksen" - lähinnä kai koska luen paljon lehtiä, omaksun tietoa nopeasti ja muistan hyvin. 

Välillä tunnen itseni pskaksi ihmiseksi, sillä huomaan kyllästyväni kaveriporukassa keskustelun tasoon. Jos puhe viriää vaikka elämänkatsomuksesta tai uskonnosta, filosofisista kysymyksistä, yhteiskunnallisista aiheista... turhaudun aika nopeasti ihmisten epäloogisiin ajatelmiin tai mustavalkoisiin mielipiteisiin, jotka perustuvat oikein ei mihinkään tai johonkin stereotypiaan. 

Mutta miten älykäs ei pysty ymmärtämään ja samastumaan siihen, että ihminen (eläin) on paljon muutakin kuin looginen äly?  Tietysti jos se on muodostunut oman olemisen  läpäiseväksi pääpointiksi, mutta kuitenkin.  Onko se noin karsiva muuhun elämiseen nähden?

Työpaikalla ketuttaa välillä ihmisten kykenemättömyys ymmärtää kokonaisuutta tai tilastoja tai se, ettei hyödynnetä saatavilla olevaa dataa. Jotkut jumittavat johonkin melko epäolennaiseen yksityiskohtaan näkemättä kokonaisuutta tai osaamatta keskittyä omassa työssään olennaiseen.  

En myöskään pysty seuraamaan useampia sellaisia kevyitä reality-ohjelmia tyyliin Tempparit, joita kaikki tuntuvat tuttavapiirissä katsovan. Syynä se, että niihin osallistuvat ihmiset vaikuttavat niin yksinkertaisilta ja tyhmiltä, että minun käy heitä jotenkin sääliksi. 

Esimerkiksi tällaisia erityisiä tilanteita. AP 

John Douglas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

John Douglas kirjoitti:

Itselläni älykkyysosamäärä on 136 sd15/138 sd16/157 sd24.

Olin rankasti koulukiusattu koko peruskouluajan, käytännössä hakattavana. Pääsin lukioon, missä olin alempaa keskitasoa ja koin tahdin liian nopeaksi, mikä ei sopinut taipumukseeni perehtyä asioihin perusteellisesti ja kiinnostua asioista.

Ammattikorkeakoulussa jouduin toisena vuonna systemaattisen ulkopuolellejättämisen ja kiusaamisen kohteeksi.

Kesken opintojen sairastuin fyysisesti vakavasti, enkä ole 12 vuoteen saanut hoitoa julkiselta terveydenhoidolta. Julkinen terveydenhoito teki hoitovirheen ja arvioi sairauteni psyykkiseksi ja, kun yksityisellä puolella diagnosoitiin hengenvaarallinen fyysinen sairaus oireiden syyksi, julkisella alkoi kiukuttelu, eikä siellä olla koskaan hyväksytty diagnoosia.

Elän toimeentulotuella.

Voisitkohan kertoa minkä tyyppinen sairaus?

Ensin oli krooninen periomyokardiitti ja sen ohella kolme vuotta kestänyt ylikunto, sitten oksensin limaa vuosi tolkulla ja olin nääntyä nälkään, koska vatsa ei ottanut ruokaa vastaan ja lisäksi tuossa toipuessani sydänhommasta, tuli 6kk kestänyt mykoplasmakeuhkokuume. Mykoplasman jälkeen tuli myös neurologisia oireita, kuten keskittymiskyvyttömyys ja sitäkautta mm. kyvyttömyys katsoa telkkaria.

Julkinen terveydenhoito ei ole hyväksynyt näistä sairauksista muita, kuin vatsahomman ja senkin vasta noin kahdeksan vuoden jälkeen. Psyykenlääkkeitä ja kuntouttavaa työtä raksalla on tarjottu hoidoksi.

Kiitos, olen se joka kysyi. Onpa ikävä tilanne. Tässä maassa on paljon sellaista että ihmisiä ei kuunnella ja tuputetaan väärää diagnoosia ja väärää hoitoa. Valititko potilasasiamiehelle? Nyt ehkä myöhäistä mutta varmaan kannattaisi se tehdä jos vielä tulee aihetta. Itse olen joutunut koko ikäni tappelemaan erilaisten idioottimaisuuksien takia ja tuhlaamaan kallisarvoista aikaani, olisi pitänyt varmaan hankkia jotain suosituksia oppilaitoksistani ja työpaikoistani saadakseni nuorena edes vähän ihmisarvoisempaa kohtelua terveydenhuollossa (ei läheskään kaikki kohtaamiset olleet huonoja mutta kriittiset vuodet menetin turhaan). Raju aliarviointi ja joskus suorastaan pilkka oli se mihin tuli törmättyä - liian usein. Siihen ei ollut syytä, olen sanavalmis, mutta minullakin on ollut huonompia hetkiä. Jotkut avainasemassa olleet henkilöt purkivat kai omaa pahaa oloaan heikommassa asemassa oleviin, heti tilaisuuden tullen.

Kannattaa aina yrittää uudestaan heti kun jaksaa ja olla lannistumatta jos mitenkään voi. Jossain vaiheessa jokin liikahtaa eteenpäin ja ehkä koko solmu vielä avautuu.

Tuulimyllyjä vastaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet miten amerikkalaisissa elokuvissa ja sarjoissa älykkäitä näyttelevät aina esittävät roolihahmonsa ilmeettöminä ja vähän robottimaisina. Juuri katsoin Snowden-elokuvaa ja huomasin siinä saman jutun.

Oletteko huomanneet, onko älykkäät ihmiset sellaisia keskimäärin oikeassa elämässä?

Onko älykkäät ihmiset koko ajan ikään kuin yhden askeleen edellä taviksia, eli ymmärtävät tilanteen sen verran nopeammin kuin muut, ettei heidän kannata ilmaista mitään ilmeillä, kun muut eivät osaisi yhdistää ilmettä oikean asian kanssa yhteen, kun ovat käsittäneet vasta edellisen asian?

Ilmeitä ei usein käytetä tarkoituksellisesti ja luulen, että älykkäät osaavat hallita ilmeensä paremmin. Tiedostetaan paremmin oma oleminen ja vaikutus. Jossain oli joku tutkimus jossa pääteltiin älykkäiden pystyvän paremmin hallitsemaan kuvaa, jonka muille itsestään antavat.

Harvat viestivät tarkoituksellisesti esim. huojentavia ilmeitä, kuten rohkaiseva hymy, silmien räpäytys tuijottamisen sijaan, nyökkäys. Niille on paikkansa, mutta niitä ei käytetä paljon. Siten ilmeet mitä esitetään, ovat usein "vaistonvaraisia" ja itse törmään niihin pikemminkin paljastavina. Eli huomaa kun toinen on kyllästynyt, kateellinen, yrittää valehdella, tarkkailee toista.

Siispä, luulisin älykkäiden hallitsevan vaivattomammin kuvan, jonka antavat ulospäin. Jopa tiedostamattaan. Paljastavia eleitä hillitään ja tarkoituksellisia käytetään yhtä harvoin kuin nyt kukaan jaksaa muutenkaan.

No se on sitten eri juttu, miksi ei uskalla olla aidosti oma itsensä :)

Älykkyys viimeisimmän testin mukaan ylimmässä 2%. 

Pääosin siitä on ollut paljon hyötyä, mutta sosiaalisesti haittaa (erityisesti nuorempana). Kesti hetken aikaa löytää rajat, missä voi puhua, niin sanotusti, samaa kieltä muiden kanssa. Aina ja edelleen on tietynlaisia vaikeuksia löytää seuraa, jossa voi olla aidosti oma itsensä. Olen kuitenkin oppinut elämään sen kanssa ja nauttimaan ihan tavallisista asioista. Olen myös oppinut yksinkertaistamaan asioita tai siirtymään sujuvasti eteenpäin, jos tarve sitä vaatii. Käytännössä siis ihmisten lukemista ja sosiaalisia taitoja. Monilla huippuälykkäillä tuntuu olevan vaikeuksia tällä osa-alueella. Usein ihan tahattomastikin.

Omalla kohdalla suurimmat vaikeudet tulivat ja menivät nuorempana, erityisesti motivaation ja asenteen osalta. Oppiminen oli pitkään niin helppoa, että, kun viimein vaadittiin oikeaa työntekoa, niin sen löytäminen oli aika hankalaa. Välillä oli asennevamma hitaampia ihmisiä ja tyhmiä asioita kohtaan, joka kumpusi turhautumisesta ja kärsimättömyydestä. Motivaation osalta saa edelleen potkia itseään aika ajoin.

Yleensä en asiaa edes mainitse, koska sillä tahtoo olla lähinnä negatiivisia seuraamuksia.

Pyrin elämään tavallisen ihmisen tavallista elämää ulospäin, mutta yksityisesti puuhastelen kaikennäköistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet miten amerikkalaisissa elokuvissa ja sarjoissa älykkäitä näyttelevät aina esittävät roolihahmonsa ilmeettöminä ja vähän robottimaisina. Juuri katsoin Snowden-elokuvaa ja huomasin siinä saman jutun.

Oletteko huomanneet, onko älykkäät ihmiset sellaisia keskimäärin oikeassa elämässä?

Onko älykkäät ihmiset koko ajan ikään kuin yhden askeleen edellä taviksia, eli ymmärtävät tilanteen sen verran nopeammin kuin muut, ettei heidän kannata ilmaista mitään ilmeillä, kun muut eivät osaisi yhdistää ilmettä oikean asian kanssa yhteen, kun ovat käsittäneet vasta edellisen asian?

Ilmeitä ei usein käytetä tarkoituksellisesti ja luulen, että älykkäät osaavat hallita ilmeensä paremmin. Tiedostetaan paremmin oma oleminen ja vaikutus. Jossain oli joku tutkimus jossa pääteltiin älykkäiden pystyvän paremmin hallitsemaan kuvaa, jonka muille itsestään antavat.

Harvat viestivät tarkoituksellisesti esim. huojentavia ilmeitä, kuten rohkaiseva hymy, silmien räpäytys tuijottamisen sijaan, nyökkäys. Niille on paikkansa, mutta niitä ei käytetä paljon. Siten ilmeet mitä esitetään, ovat usein "vaistonvaraisia" ja itse törmään niihin pikemminkin paljastavina. Eli huomaa kun toinen on kyllästynyt, kateellinen, yrittää valehdella, tarkkailee toista.

Siispä, luulisin älykkäiden hallitsevan vaivattomammin kuvan, jonka antavat ulospäin. Jopa tiedostamattaan. Paljastavia eleitä hillitään ja tarkoituksellisia käytetään yhtä harvoin kuin nyt kukaan jaksaa muutenkaan.

Huojentavia ilmeitä ei käytetä Suomessa, joissain muissa kulttuureissa sitten sitäkin enemmän.

Älykäs kääntää katseen suuntaan, mihin haluaa nähdä, tyhmä koko pään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko huomanneet miten amerikkalaisissa elokuvissa ja sarjoissa älykkäitä näyttelevät aina esittävät roolihahmonsa ilmeettöminä ja vähän robottimaisina. Juuri katsoin Snowden-elokuvaa ja huomasin siinä saman jutun.

Oletteko huomanneet, onko älykkäät ihmiset sellaisia keskimäärin oikeassa elämässä?

Onko älykkäät ihmiset koko ajan ikään kuin yhden askeleen edellä taviksia, eli ymmärtävät tilanteen sen verran nopeammin kuin muut, ettei heidän kannata ilmaista mitään ilmeillä, kun muut eivät osaisi yhdistää ilmettä oikean asian kanssa yhteen, kun ovat käsittäneet vasta edellisen asian?

Ilmeitä ei usein käytetä tarkoituksellisesti ja luulen, että älykkäät osaavat hallita ilmeensä paremmin. Tiedostetaan paremmin oma oleminen ja vaikutus. Jossain oli joku tutkimus jossa pääteltiin älykkäiden pystyvän paremmin hallitsemaan kuvaa, jonka muille itsestään antavat.

Harvat viestivät tarkoituksellisesti esim. huojentavia ilmeitä, kuten rohkaiseva hymy, silmien räpäytys tuijottamisen sijaan, nyökkäys. Niille on paikkansa, mutta niitä ei käytetä paljon. Siten ilmeet mitä esitetään, ovat usein "vaistonvaraisia" ja itse törmään niihin pikemminkin paljastavina. Eli huomaa kun toinen on kyllästynyt, kateellinen, yrittää valehdella, tarkkailee toista.

Siispä, luulisin älykkäiden hallitsevan vaivattomammin kuvan, jonka antavat ulospäin. Jopa tiedostamattaan. Paljastavia eleitä hillitään ja tarkoituksellisia käytetään yhtä harvoin kuin nyt kukaan jaksaa muutenkaan.

Huojentavia ilmeitä ei käytetä Suomessa, joissain muissa kulttuureissa sitten sitäkin enemmän.

Älykäs kääntää katseen suuntaan, mihin haluaa nähdä, tyhmä koko pään.

Totta, mietin itse suomalaisen kulttuurin näkökulmasta melko suppeasti. Aloin pohtia kysymystä miksi noin ja tuohon selitykseen päädyin 5 minuutissa. Onko sitten noin vai ei, loogisin päätelmä mihin pääsin, en ole mikään käyttäytymistieteilijä.

En ole koskaan tehnyt mitään testejä, mutta muutama Mensan jäsen on pyytänyt mukaan. En usko, että tuollaiset testit antavat kattavaa lopputulosta älykkyydestä, koska itse arvostan sitä, miten hyvin ihmisillä leikkaa, kun tulee jokin odottamaton käytännön ongelma/katastrofi eteen ja se pitäisi ratkaista oikeasti nopeasti. Voin olla väärässä, mutta itse arvostan enemmän sellaista yleisälykkyyttä ja varsinkin, kun tällainen ihminen kykenee tekemään hyvin monipuolisesti lähes mitä vaan. Itse en ole sellainen, vaikka jollain tavalla monitaitoiseksi luokiteltava olenkin.

Sosiaalisissa suhteissa ongelmaksi tulee kommunikaatioväli.

Pähkinänkuoressa siis: mikäli kahden ihmisen ÄO:n, tai ihmisen ja hänen viiteryhmänsä keskimääräisen ÄO:n ero on yli 30 pistettä kaikki kommunikaatio hajoaa ja muuttuu mahdottomaksi, ja mikään merkityksellinen kanssakäyminen ei ole mahdollista.

Se tarkoittaa, että me löydämme kaikki merkitykselliset ihmissuhteemme, työmme, ammattimme, ystävyyssuhteemme, puolisomme, romanttiset suhteemme, tuttavuutemme, harrastuksemme, kiinnostuksemme kohteet - tällä ÄO-välillä. Sillä ei ole merkitystä, ovatko nuo ihmissuhteiden kohteet 'ylöspäin' vaiko 'alaspäin' omasta ÄO:stamme - kunhan ne eivät eroa liikaa omastamme.