Poikkeuksellisen korkea äo - Miten vaikuttanut elämääsi?

No tämä on kaikista huonoin paikka keskustella aiheesta. Mammojen keskiverto-äo liikkuu siinä 100:n kieppeillä. Tästä todisteena jo tolkuttoman pitkät ketjut salkkareista ja temppareista.

Mukava toki että löytävät itsensätasoista seuraa.

Erikoismies kirjoitti:

En ole koskaan tehnyt mitään testejä, mutta muutama Mensan jäsen on pyytänyt mukaan. En usko, että tuollaiset testit antavat kattavaa lopputulosta älykkyydestä, koska itse arvostan sitä, miten hyvin ihmisillä leikkaa, kun tulee jokin odottamaton käytännön ongelma/katastrofi eteen ja se pitäisi ratkaista oikeasti nopeasti. Voin olla väärässä, mutta itse arvostan enemmän sellaista yleisälykkyyttä ja varsinkin, kun tällainen ihminen kykenee tekemään hyvin monipuolisesti lähes mitä vaan. Itse en ole sellainen, vaikka jollain tavalla monitaitoiseksi luokiteltava olenkin.

Persoonallisuuden piirteet ja temperamentti vaikuttavat älykkyyttä enemmän siihen, miten hyvin "ihmisellä leikkaa" - ts. miten hän luontaisesti reagoi - mainitsemassasi odottamattomassa katastrofitilanteessa. Huippuälykäs voi panikoitua ja jäätyä siinä missä kuka tahansa. Älykkyys ei takaa emootioiden hallintaa, rationaalista ei-neuroottisuutta tai edes käytännönläheisyyttä perusarjessa (esimerkkinä omissa ajatuksissaan haahuilevat "hajamieliset professorit").

Tjaah,  lueskelin tässä hieman käytyä keskustelua.   Tuosta Mensan testistä kun paljon keskusteluissa puhutaan  ja en tiedä millainen se on, mitä siinä  käytetään älykkyyden mittarina,  enkä ole koskaan törmännyt tähän juttuun, jota nyt tässä pohdin.

Elikkä onkohan  mitenkään verrannollinen laajaan psykologiseen tutkimukseen., jossa käytetetään tutkimusmenetelmänä seuraavia:  haastattelu, havainnointi, WAIS-III, WMS-R, WCST, Stroop, Rey, TMT A ja B, Bourdon-Wiersma, 247-tehtävä, sanafluenssit PRF, WZT, HPT.     Tutkimusaika yht. n. 10 h         Tällainen tutkimus voidaan suorittaa silloin , kun tavallinen seulontatutkimus muisti ym. todetaan riittämättömäksi korkean primaarikapasiteetin vuoksi.       Onko tällaisesta kenelläkään tietoa ? 

 Lukeminen, kiinnostuminen  asioista, mistä milloinkin, määrätynlainen uteliaisuus ja ilo uuden jutun /tiedon/asian ymmärtämisestä, se on jo hienoa ja antoisaa. 

- 

Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?

Olen saanut Mensan virallisesta testistä täydet pisteet (135+) ja nettitestistä 143. Ala-aste meni riehuessa ja vihasin opettajia, jotka laittoivat minut usein jälki-istuntoon. Lukioon menin seiskan keskiarvolla. Valmistuin fyysikoksi kiitettävin arvosanoin. Vietän paljon aikaa yksin. Yritän kehittää itseäni jatkuvasti. Älykkyyteni huomasin siinä, kun olin parempi kaikessa kuin siskoni ja veljeni (hekin korkeakoulutettuja). En kuitenkaan halunnut lainkaan verrata itseäni muihin ja vihasin kaikkea kilpailua. 

Normaalit ihmissuhteet ovat olleet vaikeita. Uskon kyllä että minua arvostetaan fyysisyyteni takia, kun olen myös lihaksikkaampi ja harteikkaampi kuin 99% ihmisistä. Minulla ei ole yhtään hyvää ystävää. Paras ja ainoa ystäväni on tietokone.

Pakko vaan ollut sopeutua. Olen mieluiten yksin.

Tyhmänä ihmisenä olen sitä mieltä, että pelkkä kuviopäättelytesti ei voi antaa todellista kokonaiskuvaa ihmisen kyvykkyydestä. Jotain erityislahjakkuutta se varmasti mittaa. Mutta kiinnostavampaa onkin se, mitä se EI mittaa. Eli kannattaako luopua jostain urahaaveesta vain sen takia, että yhdessä kuviopäättelytestissä on ollut hyvin keskinkertainen tai jopa huono? Jo pelkästään loogisuuden mittaamiseen löytyy muitakin testejä kuin kuviopäättely.

Itse olen, kuten varmasti niin moni muukin, ollut erilaisissa soveltuvuustesteissä ja "älykkyystesteissä". Asteikolla 1-5 olen saanut eri osioista kaikkea 2:n ja viiden väliltä. Näistä koen jotain hyötyä olleenkin. Jotain heikkoutta on pystynyt sitten vahvistamaankin sen verran että pärjää, mutta työelämässä panostus niihin vahvuuksiin. Edelleen suosittelen sitä ahkeruutta, paneutumista ja kovaa työntekoa. Paineensietokyvystäkään ei ole haittaa. Hieman heikkolahjaisempi urheilijakin menee lopulta lahjakkaamman, mutta laiskemman ohi. Jos kaikki on ollut kovin helppoa koulussa, todelliseen ponnisteluun ei ole ikinä tottunut. Ja sitä aina lopulta tarvitaan, jos haluaa (pakkohan ei ole) jotain merkittävää saavuttaa. Julkisuudessakin mensan jäsenyydestä kertoneet ovat tästä hyviä esimerkkejä. Sieltä löytyy niin tositv-"tähtiä", alkoholisoitunutta toimittajaa, epämääräistä taiteilijaa ja poliitikkoja, jotka eivät saaneet mitään aikaan. 

Missä tämän testin voi tehdä?

Ihmiset pitävät outona ja vaikeana jota ei haluta ymmärtää, selitetään turhaan asioita jotka osaan itsekin päätellä. Kiusataan/ilkeillään.

Vierailija kirjoitti:

Missä tämän testin voi tehdä?

Mensan älykkyystestejä pidetään ympäri maan, mutta nyt rajoitusten vuoksi ollut aika harvoin.

Voit odotellessa tehdä Mensan sivuilta nettitestin, joka antaa hiukan osviittaa siihen mikä tasosi voisi olla.

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä ihmisiä, jotka ovat testanneet älykkyysosamääränsä ja saaneet korkeat pisteet? Miten se näkyy sun elämässä, millaisissa tilanteissa tiedostat asian itse, kuinka olet oppinut elämään erityisyytesi kanssa?

Olen saanut Mensan virallisesta testistä täydet pisteet (135+) ja nettitestistä 143. Ala-aste meni riehuessa ja vihasin opettajia, jotka laittoivat minut usein jälki-istuntoon. Lukioon menin seiskan keskiarvolla. Valmistuin fyysikoksi kiitettävin arvosanoin. Vietän paljon aikaa yksin. Yritän kehittää itseäni jatkuvasti. Älykkyyteni huomasin siinä, kun olin parempi kaikessa kuin siskoni ja veljeni (hekin korkeakoulutettuja). En kuitenkaan halunnut lainkaan verrata itseäni muihin ja vihasin kaikkea kilpailua. 

Normaalit ihmissuhteet ovat olleet vaikeita. Uskon kyllä että minua arvostetaan fyysisyyteni takia, kun olen myös lihaksikkaampi ja harteikkaampi kuin 99% ihmisistä. Minulla ei ole yhtään hyvää ystävää. Paras ja ainoa ystäväni on tietokone.

Pakko vaan ollut sopeutua. Olen mieluiten yksin.

Mensan virallisesta testistä täydet pisteet (135+)

Jepjep. Tuo ei ole ”täydet” olet vain ylittänyt Mensan pääsyrajan. Minulla merkintä oli että olen älykkäämpi kuin 99%. (98% riittää läpipääsyyn)

Ihan Mensan sivuilla kerrotaan testistä joka on Cattellin testi. Wais oli käytössä aiemmin. Tämä testi on huomattavasti nopeampi ja siten käyttökelpoisempi. Jos haluat voit kyllä käydä tekemässä Waisin jollain yksityisellä psykologilla. Halutessasi Mensaan, voit esittää testituloksesi Mensan toimistolle. Sinnekin yhteystiedot löytyy Mensan kotisivuilta

tallieukko kirjoitti:

Tjaah,  lueskelin tässä hieman käytyä keskustelua.   Tuosta Mensan testistä kun paljon keskusteluissa puhutaan  ja en tiedä millainen se on, mitä siinä  käytetään älykkyyden mittarina,  enkä ole koskaan törmännyt tähän juttuun, jota nyt tässä pohdin.

Elikkä onkohan  mitenkään verrannollinen laajaan psykologiseen tutkimukseen., jossa käytetetään tutkimusmenetelmänä seuraavia:  haastattelu, havainnointi, WAIS-III, WMS-R, WCST, Stroop, Rey, TMT A ja B, Bourdon-Wiersma, 247-tehtävä, sanafluenssit PRF, WZT, HPT.     Tutkimusaika yht. n. 10 h         Tällainen tutkimus voidaan suorittaa silloin , kun tavallinen seulontatutkimus muisti ym. todetaan riittämättömäksi korkean primaarikapasiteetin vuoksi.       Onko tällaisesta kenelläkään tietoa ? 

 Lukeminen, kiinnostuminen  asioista, mistä milloinkin, määrätynlainen uteliaisuus ja ilo uuden jutun /tiedon/asian ymmärtämisestä, se on jo hienoa ja antoisaa. 

- 

Minulla ÄO 130+, lisäksi on add ja ocd. Elän onnellista perhe-elämää, koen että ollaan ihan tavallisia ihmisiä, erona ehkä se että meillä on tuloihin suhteutettuna paljon sijoitusomaisuutta ja pääomatuloja. Lapsista sanotaan, että omaavat ikäisekseen laajan sanavaraston ja tietävät paljon. En tosin usko että se liittyy älykkyyteen, vaan siihen että heille luetaan paljon ja kysymyksiin vastataan kattavasti sekä kannustetaan oppimaan.

Mulla on mensan nettiversion mukaan 135. Toisessa testissä, joka oli jokin muu maksullinen niin 143. Olen ihan tavallinen, joskin muutama pään sairaus löytyy (keskittymishäiriö ja sen vuoksi osittain masennus). En tajua nopeampaa tai ole fiksumpi kuin kaveritkaan. Sosiaalinen älykkyys on huono.

Minulla on testattu äö ja se on yli 140. Olen asiantuntijatehtävissä ja olen oikeastaan koko kouluikäni ollut koulussa pitkästynyt. Nykyään pitkästyn kokouksissa ja asiat, jotka ovat minulle päivänselviä selviävät muille vasta usean tunnin keskustelun jälkeen. Turhaudun tämän vuoksi elämässäni ja varsinkin työssä aika paljon. Haluan tehdä paljon tehtäviä itsekseni, koska koen että saan ne sutjakammin tehtyä ilman hampaiden purua. Yhteistyötä tehdessä annan muiden ottaa ohjia käsiinsä, koska muuten olisin varsin dominoiva. Tämä ei aina ole kyllä kovinkaan helppoa. Koetan ottaa muut huomioon parhaani mukaan ja arvoihini kuuluu ystävällisyys ja uskon että kaikki ihmiset ovat osa isoa palapeliä. En kuitenkaan voi sille mitään, että ihmissuhteissa koen usein turhautumista ja koen, että ihmiset osaavat harvoin auttaa minua. Se on harmillista ja varsinkin deittalu oli turhauttavaa ja yksinäistä. Tuntuu, että aika usein olisi joutunut tyytymään, onneksi löytyi sopiva ihminen vierelleni, mutta on tämä silti välillä pään hakkaamista seinään. Olen kuitenkin kiitollinen lahjoistani ja koetan käyttää niitä muidean auttamiseen

Ihan rehellisesti .Ketä tämä kiiinnostaa kenenkään mensatulokset? Tarkoitan,mitä saatte irti tästä keskustelusta.

Äärettömän mielenkiintoinen keskustelu, kiitos kaikille kommenteista. Sitten asiaan.

Te perustelette älykkyyttänne täydellisillä epäjohdonmukaisuuksilla. "Turhaudun maailman epäjohdonmukaisuuteen, koska olen niin älykäs." Jos olisit älykäs (tai käyttäisit älyäsi) ymmärtäisit, mistä nämä epäjohdonmukaisuudet johtuvat. Valtava kokonaisuus voi helposti olla epäjohdonmukainen, ja siihen on täysin johdonmukaisia syitä. "Kommunikointi itseäni tyhmempien ihmisten kanssa on vaikeaa ja turhauttavaa." Tässä meillä on ongelma. Älykäs ihminen osaa ratkaista ongelman, varsinkin, jos sen ratkaisematta jättäminen vaikeuttaa elämää. Yksinkertainen ihminen ei kykene ratkaisemaan ongelmaa, vaan keksii itseään miellyttäviä perusteluita sille, miksi ongelmaa ei voi ratkaista.

Yritän tässä selittää, että älykkyyttä on helppo mitata, eikä se mittari ole "mensan kotitesti". Selvitä ihmisen tavoitteet ja seuraa, kykeneekö ihminen saavuttamaan ne. Se on niin yksinkertaista, mutta sen tunnustaminen on niin vaikeaa. Jos ihminen ei kykene elämään sellaista elämää, jota hän haluaisi. Ei kykene motivoimaan itseään tavallisiin asioihin. Ei pysty ystävystymään lajitovereidensa kanssa. Ei pidä suurinta osaa lajitovereistaan kiinnostavina. Eikä pysty suuntaamaan ajatteluaan positiivisiin asioihin. Ei sellainen ihminen ole älykäs. Siinä ei auta yhtään mitään ymmärrys siitä, miltä kolmiulotteinen kappale näyttää ylhäältä päin, pyörähdettyään neljästi akselinsa ympäri (tätähän älykkyystesteissä pohditaan).

Jokainen älykäs ihminen ymmärtää, että elämä on se asia, jossa kannattaa olla hyvä. Ei ne palikkatestit. Ja elämässä pärjätäkseen on pärjättävä tässä älyttömässä yhteiskunnassa. Joskus se vaatii temppareista puhumista tai sellaisen ihmisen kanssa työskentelyä, joka on omasta mielestä täysi idiootti. Sellaisissa tilanteissa voi kärvistellä vuosikausia ja ajatella olevansa liian hyvä tähän. Tai sitten voi ratkaista ongelmansa, löytää niistä tilanteista jotain mielenkiintoista ja opettaa itsensä nauttimaan niistä jutuista.

Älykkyys on kykyä ratkaista ne ongelmat, jotka kohtalo eteen heittää. Itsensä huijaamista on jättää ne ongelmat ratkaisematta ja muistella sellaisia ongelmia, jotka saisi ratkaistua.

Pelargoni123 kirjoitti:

Äärettömän mielenkiintoinen keskustelu, kiitos kaikille kommenteista. Sitten asiaan.

Te perustelette älykkyyttänne täydellisillä epäjohdonmukaisuuksilla. "Turhaudun maailman epäjohdonmukaisuuteen, koska olen niin älykäs." Jos olisit älykäs (tai käyttäisit älyäsi) ymmärtäisit, mistä nämä epäjohdonmukaisuudet johtuvat. Valtava kokonaisuus voi helposti olla epäjohdonmukainen, ja siihen on täysin johdonmukaisia syitä. "Kommunikointi itseäni tyhmempien ihmisten kanssa on vaikeaa ja turhauttavaa." Tässä meillä on ongelma. Älykäs ihminen osaa ratkaista ongelman, varsinkin, jos sen ratkaisematta jättäminen vaikeuttaa elämää. Yksinkertainen ihminen ei kykene ratkaisemaan ongelmaa, vaan keksii itseään miellyttäviä perusteluita sille, miksi ongelmaa ei voi ratkaista.

Yritän tässä selittää, että älykkyyttä on helppo mitata, eikä se mittari ole "mensan kotitesti". Selvitä ihmisen tavoitteet ja seuraa, kykeneekö ihminen saavuttamaan ne. Se on niin yksinkertaista, mutta sen tunnustaminen on niin vaikeaa. Jos ihminen ei kykene elämään sellaista elämää, jota hän haluaisi. Ei kykene motivoimaan itseään tavallisiin asioihin. Ei pysty ystävystymään lajitovereidensa kanssa. Ei pidä suurinta osaa lajitovereistaan kiinnostavina. Eikä pysty suuntaamaan ajatteluaan positiivisiin asioihin. Ei sellainen ihminen ole älykäs. Siinä ei auta yhtään mitään ymmärrys siitä, miltä kolmiulotteinen kappale näyttää ylhäältä päin, pyörähdettyään neljästi akselinsa ympäri (tätähän älykkyystesteissä pohditaan).

Jokainen älykäs ihminen ymmärtää, että elämä on se asia, jossa kannattaa olla hyvä. Ei ne palikkatestit. Ja elämässä pärjätäkseen on pärjättävä tässä älyttömässä yhteiskunnassa. Joskus se vaatii temppareista puhumista tai sellaisen ihmisen kanssa työskentelyä, joka on omasta mielestä täysi idiootti. Sellaisissa tilanteissa voi kärvistellä vuosikausia ja ajatella olevansa liian hyvä tähän. Tai sitten voi ratkaista ongelmansa, löytää niistä tilanteista jotain mielenkiintoista ja opettaa itsensä nauttimaan niistä jutuista.

Älykkyys on kykyä ratkaista ne ongelmat, jotka kohtalo eteen heittää. Itsensä huijaamista on jättää ne ongelmat ratkaisematta ja muistella sellaisia ongelmia, jotka saisi ratkaistua.

Tämä on niin totta! Tunnen useita mensaälykkäitä ihmisiä, ja en pitäisi sitä kovin ihmeellisenä asiana. Vähän sama kuin olla harvinaisen kaunis tai liikunnallisesti lahjakas, ei itsessään tarkoita vielä mitään muuta. Tuo toki jotain etuja, ja voi olla todellista hyötyä jossain lajissa (joku tekninen ala, kauneuskilpailut, ultramaratonit). Voi kuitenkin tarkoittaa myös aspergerpiirteitä tai hyvin kapea-alaista älykkyyttä.

Pelargoni123 kirjoitti:

Äärettömän mielenkiintoinen keskustelu, kiitos kaikille kommenteista. Sitten asiaan.

Te perustelette älykkyyttänne täydellisillä epäjohdonmukaisuuksilla. "Turhaudun maailman epäjohdonmukaisuuteen, koska olen niin älykäs." Jos olisit älykäs (tai käyttäisit älyäsi) ymmärtäisit, mistä nämä epäjohdonmukaisuudet johtuvat. Valtava kokonaisuus voi helposti olla epäjohdonmukainen, ja siihen on täysin johdonmukaisia syitä. "Kommunikointi itseäni tyhmempien ihmisten kanssa on vaikeaa ja turhauttavaa." Tässä meillä on ongelma. Älykäs ihminen osaa ratkaista ongelman, varsinkin, jos sen ratkaisematta jättäminen vaikeuttaa elämää. Yksinkertainen ihminen ei kykene ratkaisemaan ongelmaa, vaan keksii itseään miellyttäviä perusteluita sille, miksi ongelmaa ei voi ratkaista.

Yritän tässä selittää, että älykkyyttä on helppo mitata, eikä se mittari ole "mensan kotitesti". Selvitä ihmisen tavoitteet ja seuraa, kykeneekö ihminen saavuttamaan ne. Se on niin yksinkertaista, mutta sen tunnustaminen on niin vaikeaa. Jos ihminen ei kykene elämään sellaista elämää, jota hän haluaisi. Ei kykene motivoimaan itseään tavallisiin asioihin. Ei pysty ystävystymään lajitovereidensa kanssa. Ei pidä suurinta osaa lajitovereistaan kiinnostavina. Eikä pysty suuntaamaan ajatteluaan positiivisiin asioihin. Ei sellainen ihminen ole älykäs. Siinä ei auta yhtään mitään ymmärrys siitä, miltä kolmiulotteinen kappale näyttää ylhäältä päin, pyörähdettyään neljästi akselinsa ympäri (tätähän älykkyystesteissä pohditaan).

Jokainen älykäs ihminen ymmärtää, että elämä on se asia, jossa kannattaa olla hyvä. Ei ne palikkatestit. Ja elämässä pärjätäkseen on pärjättävä tässä älyttömässä yhteiskunnassa. Joskus se vaatii temppareista puhumista tai sellaisen ihmisen kanssa työskentelyä, joka on omasta mielestä täysi idiootti. Sellaisissa tilanteissa voi kärvistellä vuosikausia ja ajatella olevansa liian hyvä tähän. Tai sitten voi ratkaista ongelmansa, löytää niistä tilanteista jotain mielenkiintoista ja opettaa itsensä nauttimaan niistä jutuista.

Älykkyys on kykyä ratkaista ne ongelmat, jotka kohtalo eteen heittää. Itsensä huijaamista on jättää ne ongelmat ratkaisematta ja muistella sellaisia ongelmia, jotka saisi ratkaistua.

Muuten olen pitkälti samaa mieltä kanssasi mutta yhden asian haluaisin lisätä. Älykäs ihminen voi olla myös mm. traumatisoitunut eikä siksi välttämättä pysty saavuttamaan tavoitteitaan tai elämään mielekästä elämää. Joskus traumat voivat olla niin pahoja, että ne vaikeuttavat jo perustoimintakykyä. Valtaosa älykkäistä varmasti ymmärtää, että traumoihin kannattaa hakea ulkopuolista apua mutta on asia erikseen, saako sitä. Jos saa, niin millaista - kaikki ammattiapu ei ole laadukasta tai edes asiallista.

Pelargoni123 kirjoitti:

Äärettömän mielenkiintoinen keskustelu, kiitos kaikille kommenteista. Sitten asiaan.

Te perustelette älykkyyttänne täydellisillä epäjohdonmukaisuuksilla. "Turhaudun maailman epäjohdonmukaisuuteen, koska olen niin älykäs." Jos olisit älykäs (tai käyttäisit älyäsi) ymmärtäisit, mistä nämä epäjohdonmukaisuudet johtuvat. Valtava kokonaisuus voi helposti olla epäjohdonmukainen, ja siihen on täysin johdonmukaisia syitä. "Kommunikointi itseäni tyhmempien ihmisten kanssa on vaikeaa ja turhauttavaa." Tässä meillä on ongelma. Älykäs ihminen osaa ratkaista ongelman, varsinkin, jos sen ratkaisematta jättäminen vaikeuttaa elämää. Yksinkertainen ihminen ei kykene ratkaisemaan ongelmaa, vaan keksii itseään miellyttäviä perusteluita sille, miksi ongelmaa ei voi ratkaista.

Yritän tässä selittää, että älykkyyttä on helppo mitata, eikä se mittari ole "mensan kotitesti". Selvitä ihmisen tavoitteet ja seuraa, kykeneekö ihminen saavuttamaan ne. Se on niin yksinkertaista, mutta sen tunnustaminen on niin vaikeaa. Jos ihminen ei kykene elämään sellaista elämää, jota hän haluaisi. Ei kykene motivoimaan itseään tavallisiin asioihin. Ei pysty ystävystymään lajitovereidensa kanssa. Ei pidä suurinta osaa lajitovereistaan kiinnostavina. Eikä pysty suuntaamaan ajatteluaan positiivisiin asioihin. Ei sellainen ihminen ole älykäs. Siinä ei auta yhtään mitään ymmärrys siitä, miltä kolmiulotteinen kappale näyttää ylhäältä päin, pyörähdettyään neljästi akselinsa ympäri (tätähän älykkyystesteissä pohditaan).

Jokainen älykäs ihminen ymmärtää, että elämä on se asia, jossa kannattaa olla hyvä. Ei ne palikkatestit. Ja elämässä pärjätäkseen on pärjättävä tässä älyttömässä yhteiskunnassa. Joskus se vaatii temppareista puhumista tai sellaisen ihmisen kanssa työskentelyä, joka on omasta mielestä täysi idiootti. Sellaisissa tilanteissa voi kärvistellä vuosikausia ja ajatella olevansa liian hyvä tähän. Tai sitten voi ratkaista ongelmansa, löytää niistä tilanteista jotain mielenkiintoista ja opettaa itsensä nauttimaan niistä jutuista.

Älykkyys on kykyä ratkaista ne ongelmat, jotka kohtalo eteen heittää. Itsensä huijaamista on jättää ne ongelmat ratkaisematta ja muistella sellaisia ongelmia, jotka saisi ratkaistua.

Entä jos on vaan haaveilija ilman kunnianhimoa saavuttaa mitään. Elämä on loppujenlopuksi ihan turhaa. Älykäs masentuu todella usein. Kaikki eivät vain ole löytäneet sitä omaa juttuaan tai sitä edes ole olemassa. Älykkään voi olla myös vaikeaa löytää paikkansa tässä maailmassa. Elämä kehitysvammaisten ahneiden apinoiden kanssa ei aina ole ihan mukavaa. Kaikki eivät pysty astumaan pois mukavuusalueeltaan. 

Älykkyys ei itsessään vielä takaa mitään. Se on kuin tietokoneen tehokas prosessori, mutta sen hyödyntäminen riippuu muista ominaisuuksista. - Ja miten määritellään se, mitä on älykkyyden hyödyntäminen. Mielenterveys, persoonallisuus, sosiaaliset taidot mm. vaikuttavat siihen, muten älykkyys ilmenee. Samoin arvot- voihan älykkyyttä käyttää vaikka rikolliseen toimintaan...

Siis onko 125 normaalia korkeampi äo? Luulin aina 125 on ihan keskiverto ja normaalia korkeampi on 140 ja eteenpäin. Itse sain 130 enkä koe olevani keskivertoa älykkäämpi.