Lue keskustelun säännöt.
Mitä pahaa siinä on, että antaa lapselle "liikaa" lahjoja?
Onko tämä jotain suomalaista kursailu mentaliteettia vai mikä on ajatuksena taustalla? Myönnän, ennen kun itselläni oli lapsia niin katsoin kieroon kun sukulaislapsille pukki toi niska vääränä lahjakasseja mutta nyt kun on omia lapsia niin ajatus on tässäkin muuttunut.
Meillä on kaksi lasta ja molemmat saavat meiltä vanhemmilta n. 6-8 lahjaa ja muilta sukulaisilta ehkä yhteensä 4-5, eli lahjoja tulee n. 10-15. Kaveri Somessa juuri kirjoitti kuinka 3-5 lahjaa on sopiva määrä, enempi on ehdottomasti liikaa.
Vaikka meidän lapset saavatkin sen 15 lahjaa, osaavat he olla kiitollisia jokaisesta ja jaksavat avata ja leikkiä jokaisella niillä. (Lahjoja myös availlaan meillä päivän mittaan.) Mistä siis kumpuaa ajatus, että lapset olisi kamalia lellipentuja jotka ei arvosta mitään?
Mainittakoon vielä, että juuri muutoin emme osta lapsille kalliita leluja tai vehkeitä, kirpparilta saatamme ostaa parit kirjat vuodessa tai Prismasta värityskirjat, ja aivan yhtä kiitollisia lapset on niistäkin. Ja varsinkin nyt korona-aikaan ei ole edes millään kirpparilla tullut käytyä niin sekin vähä on nyt loistanut poissaolollaan..
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 6- ja 8-vuotiaat lapsenlapset saavat pari kirjalahjaa ja sitten heidän tileilleen talletaan joulurahaa ja kummit ostavat osakkeita. Lapsille selitetään, että ne rahat ovat siellä odottamassa suurempaa tarvetta, esim. autoa, omaa kotia tai matkaa, jolle haluaa lähteä. Lapset ovat ymmärtäneet asian ja miettivät jo sijoituskohteita ja seuraavat osakkeidensa vaihteluita. Järkevää kasvattamista. Tarpeen mukaan ostetaan tietysti vaatteita ja urheilutarvikkeita, niitä kuluu pitkin vuotta. Myös syntymäpäivänä talletaan tileille rahaa ja ostetaan vaikkapa leivokset tai karkkia vähän.
Ai 6- ja 8-vuotias seuraavat osakekurssien vaihtelua ja salkkunsa arvon kehitystä 🤦
Jotakin tolkkua näihin juttuihin, hei!Kyllä vain, istuvat isänsä kanssa yhdessä katsomaan, mitä sinne kuuluu, miten omilla osakkeilla nyt menee. Näin heitä opetetaan jo pienestä harkitsemaan rahankäyttöään. Vanhemmat ovat kyllä itsekin rahoitusalalla, joten se on lapsille tuttua jo arkipuheessakin. Ovat olleet joka vuosi vanhempiensa työpaikoilla katsomassa ja kiinnostuivat itse. Myös muille sukulaislapsille on ollut tapana ostaa lahjoiksi osakkeita, ja siihen on totuttu ja synttäreillä siitä on puhuttu.
Rahankäyttöä voi opettaa jo hyvinkin pienelle. Tavoitteita voi olla aina.
Tämä on jotenkin hirveän surullista. Eikö lapset saa nykyään olla edes 6-vuotiaaksi lapsia? Pitää jo alkaa kouluttaa osakkeita, markkinoita, säästä, säästä, säästä, kurssit sitä ja kurssit tätä. Tuo on jo vähän sairaan kuuloista, anteeksi nyt vain.
Tuon ikäisille riittäisi aivan hyvin säästöpossu ja ehkä viikkoraha, jos sitäkään edes vielä tarvitsee. Niillä voi aivan riittävästi ja lapsen tasolla harjoitella säästääkö vai ostaako jotain pientä.
Tulee lähinnä mieleen tuosta kaavatustyylistä kovien arvojen opettaminen ja suoranainen aivopesu. Elämä pyörii rahanteon ympärillä jo leikki-ikäisenä? Vastenmielistä.
En itse näe kyllä mitään pahaa siinä, että jo lapsi kiinnostuu raha-asioista. Enemmän pahaa minusta on siinä, että nykyisin on näitä lapsia, jotka käyttävät kaikki rahansa karkkiin ja tavaroita voi rikkoa mielin määrin, koska vanhemmat ostavat aina uudet vain hihitellen lasten vallattomuutta. Voi olla karua huomata aikuisena, ettei mitään taikaseinää oikeasti olekaan olemassa. Olen oikeastaan aika hämmästynyt miten näitä viestejä alapeukutetaan - kyllähän siihenkin aikaan, kun osakkeisiin eivät juuri sijoittaneet aikuisetkaan, myös lapset suunnittelivat ja säästivät. Vanhemmat eivät ostaneet suoraan kaikkea. Nyt yhtäkkiä lasten pitäisi kuluttaa ihan aivottomasti, vailla huolen häivää. Kyllä sekin on minusta suoranaista aivopesua, ettei saa ajatella huomista, pitää vain kuluttaa lahjarahat. Mitä ihmeen kovia arvoja on se, että haluaa säästää vaikka omaan asuntoon? Onko se sitten se pehmeä arvo, että asuu vuokralla ja muut veronmaksajat maksavat sinulle asumistukea? Noin esimerkiksi. Ei raha tarkoita samaa kuin kylmä ja kova, ne on ihmiset jotka sitä ovat jos ovat. Onko ihmisillä oikeasti näin ahdistunut asenne raha-asioihinsa? Tätäkö te opetatte lapsillenne? Eikä raha-asioista huolehtiminen tarkoita sitä, etteivätkö lapset voi leikkiä ja aikuiset rentoutua, kai sitä nyt muutakin ajatellaan ja tehdään!
Kyllä 6v kuuluu oikeus huolettomaan elämään ja leikkiin. Ja rahan ja talouden opettamisen voi tapahtua viikkorahan ja säästöpossun avulla.
Todella surullista, jos 6v joutuu joulunakin seuraamaan pörssikurssien heilahteluja ja pääoman muutoksia. Ja näin korona-aikana monelle aikuisellekin verenpaine ja ärtymys kasvaa, kun kurssien vaihtelut ovat suuret, Eikä 6v kehityksen huomioiden, voi vielä ymmärtää kokonaisuutta. Sijoittaminen ei suinkaan ole ainoastaan arvon nousua, vaan siihen kuuluu myös romahdukset ja häviäminen.
Ja elämässä on paljon muitakin arvoja, kuin raha ja varallisuus, jotka lisäävät enemmän onnellisuutta ja mielihyvää ja antaa lapselle enemmän eväitä aikuisuuteen, kuin osakesalkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 6- ja 8-vuotiaat lapsenlapset saavat pari kirjalahjaa ja sitten heidän tileilleen talletaan joulurahaa ja kummit ostavat osakkeita. Lapsille selitetään, että ne rahat ovat siellä odottamassa suurempaa tarvetta, esim. autoa, omaa kotia tai matkaa, jolle haluaa lähteä. Lapset ovat ymmärtäneet asian ja miettivät jo sijoituskohteita ja seuraavat osakkeidensa vaihteluita. Järkevää kasvattamista. Tarpeen mukaan ostetaan tietysti vaatteita ja urheilutarvikkeita, niitä kuluu pitkin vuotta. Myös syntymäpäivänä talletaan tileille rahaa ja ostetaan vaikkapa leivokset tai karkkia vähän.
Ai 6- ja 8-vuotias seuraavat osakekurssien vaihtelua ja salkkunsa arvon kehitystä 🤦
Jotakin tolkkua näihin juttuihin, hei!Kyllä vain, istuvat isänsä kanssa yhdessä katsomaan, mitä sinne kuuluu, miten omilla osakkeilla nyt menee. Näin heitä opetetaan jo pienestä harkitsemaan rahankäyttöään. Vanhemmat ovat kyllä itsekin rahoitusalalla, joten se on lapsille tuttua jo arkipuheessakin. Ovat olleet joka vuosi vanhempiensa työpaikoilla katsomassa ja kiinnostuivat itse. Myös muille sukulaislapsille on ollut tapana ostaa lahjoiksi osakkeita, ja siihen on totuttu ja synttäreillä siitä on puhuttu.
Rahankäyttöä voi opettaa jo hyvinkin pienelle. Tavoitteita voi olla aina.
Tämä on jotenkin hirveän surullista. Eikö lapset saa nykyään olla edes 6-vuotiaaksi lapsia? Pitää jo alkaa kouluttaa osakkeita, markkinoita, säästä, säästä, säästä, kurssit sitä ja kurssit tätä. Tuo on jo vähän sairaan kuuloista, anteeksi nyt vain.
Tuon ikäisille riittäisi aivan hyvin säästöpossu ja ehkä viikkoraha, jos sitäkään edes vielä tarvitsee. Niillä voi aivan riittävästi ja lapsen tasolla harjoitella säästääkö vai ostaako jotain pientä.
Tulee lähinnä mieleen tuosta kaavatustyylistä kovien arvojen opettaminen ja suoranainen aivopesu. Elämä pyörii rahanteon ympärillä jo leikki-ikäisenä? Vastenmielistä.
Niinpä. Entäs sen 6-vuotiaan ajankohtaiset tarpeet? Auton ostamiseen on hänellä yli 10 vuotta aikaa. Ei se ole niin vaarallista vaikka niillä lahjarahoilla saisi ostaa vaikka jonkun toivotun lelun. Siinäkin on oppii rahan käyttöä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 6- ja 8-vuotiaat lapsenlapset saavat pari kirjalahjaa ja sitten heidän tileilleen talletaan joulurahaa ja kummit ostavat osakkeita. Lapsille selitetään, että ne rahat ovat siellä odottamassa suurempaa tarvetta, esim. autoa, omaa kotia tai matkaa, jolle haluaa lähteä. Lapset ovat ymmärtäneet asian ja miettivät jo sijoituskohteita ja seuraavat osakkeidensa vaihteluita. Järkevää kasvattamista. Tarpeen mukaan ostetaan tietysti vaatteita ja urheilutarvikkeita, niitä kuluu pitkin vuotta. Myös syntymäpäivänä talletaan tileille rahaa ja ostetaan vaikkapa leivokset tai karkkia vähän.
Ai 6- ja 8-vuotias seuraavat osakekurssien vaihtelua ja salkkunsa arvon kehitystä 🤦
Jotakin tolkkua näihin juttuihin, hei!Kyllä vain, istuvat isänsä kanssa yhdessä katsomaan, mitä sinne kuuluu, miten omilla osakkeilla nyt menee. Näin heitä opetetaan jo pienestä harkitsemaan rahankäyttöään. Vanhemmat ovat kyllä itsekin rahoitusalalla, joten se on lapsille tuttua jo arkipuheessakin. Ovat olleet joka vuosi vanhempiensa työpaikoilla katsomassa ja kiinnostuivat itse. Myös muille sukulaislapsille on ollut tapana ostaa lahjoiksi osakkeita, ja siihen on totuttu ja synttäreillä siitä on puhuttu.
Rahankäyttöä voi opettaa jo hyvinkin pienelle. Tavoitteita voi olla aina.
Olisi kiva tietää mihin tällainen kasvatus johtaa. Onko sitten vanhemmille pettymys jos lapsesta tuleekin luovan alan ammattilainen, jolle raha on tekemiseen verrattuna toissijainen asia?
Siitä olen samaa mieltä, että lapselle tulee opettaa raha-asioita, sijoittamisen alkeet, säästämistä ja osamaksujen välttämisen tärkeyttä, mutta en itse kuitenkaan vielä omalle kuusivuotiaalle kerro muuta kuin, että kohtuu kaikessa koska raha ei kasva puissa. Ihan perinteisiä leluja saa lahjaksi, enkä ylipäänsä puhu hänelle vielä rahasta. Hän ei edes viikkorahaa vielä saa eikä tiedä, että hänen nimissään on tili jonne säästetään ja että hänellä on osakkeita.
Tämä kulutuskasvattaminen on osa yhteistä elämää, lapset harrastavat tanssia ja urheilua ja on ihan heidän asiansa mihin ammattiin hakeutuvat. Kuluttaminen ja maapallon tila ovat pontimena siihen, ettei lahjaröykkiöitä osteta, vaan sukulaiset muistavat rahalla, joka kertyy lapselle. Ja eräs osakkeista tietävä on alkanut ostaa niitä osakkeita kummilapselleen jo monen vuoden ajan. Minusta todella järkevää ja kauaskantoista. Tv Pappa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 6- ja 8-vuotiaat lapsenlapset saavat pari kirjalahjaa ja sitten heidän tileilleen talletaan joulurahaa ja kummit ostavat osakkeita. Lapsille selitetään, että ne rahat ovat siellä odottamassa suurempaa tarvetta, esim. autoa, omaa kotia tai matkaa, jolle haluaa lähteä. Lapset ovat ymmärtäneet asian ja miettivät jo sijoituskohteita ja seuraavat osakkeidensa vaihteluita. Järkevää kasvattamista. Tarpeen mukaan ostetaan tietysti vaatteita ja urheilutarvikkeita, niitä kuluu pitkin vuotta. Myös syntymäpäivänä talletaan tileille rahaa ja ostetaan vaikkapa leivokset tai karkkia vähän.
Ai 6- ja 8-vuotias seuraavat osakekurssien vaihtelua ja salkkunsa arvon kehitystä 🤦
Jotakin tolkkua näihin juttuihin, hei!Kyllä vain, istuvat isänsä kanssa yhdessä katsomaan, mitä sinne kuuluu, miten omilla osakkeilla nyt menee. Näin heitä opetetaan jo pienestä harkitsemaan rahankäyttöään. Vanhemmat ovat kyllä itsekin rahoitusalalla, joten se on lapsille tuttua jo arkipuheessakin. Ovat olleet joka vuosi vanhempiensa työpaikoilla katsomassa ja kiinnostuivat itse. Myös muille sukulaislapsille on ollut tapana ostaa lahjoiksi osakkeita, ja siihen on totuttu ja synttäreillä siitä on puhuttu.
Rahankäyttöä voi opettaa jo hyvinkin pienelle. Tavoitteita voi olla aina.
Tämä on jotenkin hirveän surullista. Eikö lapset saa nykyään olla edes 6-vuotiaaksi lapsia? Pitää jo alkaa kouluttaa osakkeita, markkinoita, säästä, säästä, säästä, kurssit sitä ja kurssit tätä. Tuo on jo vähän sairaan kuuloista, anteeksi nyt vain.
Tuon ikäisille riittäisi aivan hyvin säästöpossu ja ehkä viikkoraha, jos sitäkään edes vielä tarvitsee. Niillä voi aivan riittävästi ja lapsen tasolla harjoitella säästääkö vai ostaako jotain pientä.
Tulee lähinnä mieleen tuosta kaavatustyylistä kovien arvojen opettaminen ja suoranainen aivopesu. Elämä pyörii rahanteon ympärillä jo leikki-ikäisenä? Vastenmielistä.
En itse näe kyllä mitään pahaa siinä, että jo lapsi kiinnostuu raha-asioista. Enemmän pahaa minusta on siinä, että nykyisin on näitä lapsia, jotka käyttävät kaikki rahansa karkkiin ja tavaroita voi rikkoa mielin määrin, koska vanhemmat ostavat aina uudet vain hihitellen lasten vallattomuutta. Voi olla karua huomata aikuisena, ettei mitään taikaseinää oikeasti olekaan olemassa. Olen oikeastaan aika hämmästynyt miten näitä viestejä alapeukutetaan - kyllähän siihenkin aikaan, kun osakkeisiin eivät juuri sijoittaneet aikuisetkaan, myös lapset suunnittelivat ja säästivät. Vanhemmat eivät ostaneet suoraan kaikkea. Nyt yhtäkkiä lasten pitäisi kuluttaa ihan aivottomasti, vailla huolen häivää. Kyllä sekin on minusta suoranaista aivopesua, ettei saa ajatella huomista, pitää vain kuluttaa lahjarahat. Mitä ihmeen kovia arvoja on se, että haluaa säästää vaikka omaan asuntoon? Onko se sitten se pehmeä arvo, että asuu vuokralla ja muut veronmaksajat maksavat sinulle asumistukea? Noin esimerkiksi. Ei raha tarkoita samaa kuin kylmä ja kova, ne on ihmiset jotka sitä ovat jos ovat. Onko ihmisillä oikeasti näin ahdistunut asenne raha-asioihinsa? Tätäkö te opetatte lapsillenne? Eikä raha-asioista huolehtiminen tarkoita sitä, etteivätkö lapset voi leikkiä ja aikuiset rentoutua, kai sitä nyt muutakin ajatellaan ja tehdään!
Kyllä 6v kuuluu oikeus huolettomaan elämään ja leikkiin. Ja rahan ja talouden opettamisen voi tapahtua viikkorahan ja säästöpossun avulla.
Todella surullista, jos 6v joutuu joulunakin seuraamaan pörssikurssien heilahteluja ja pääoman muutoksia. Ja näin korona-aikana monelle aikuisellekin verenpaine ja ärtymys kasvaa, kun kurssien vaihtelut ovat suuret, Eikä 6v kehityksen huomioiden, voi vielä ymmärtää kokonaisuutta. Sijoittaminen ei suinkaan ole ainoastaan arvon nousua, vaan siihen kuuluu myös romahdukset ja häviäminen.
Ja elämässä on paljon muitakin arvoja, kuin raha ja varallisuus, jotka lisäävät enemmän onnellisuutta ja mielihyvää ja antaa lapselle enemmän eväitä aikuisuuteen, kuin osakesalkku.
Voi hyvänen aika, ei tämä 6-vuotias murehdi osakkeitaan! Mutta on mukavaa istua isän sylissä ja katsella niitä ja sitten pyrähtää taas leikkimään vakoiluleikkiä tai maalaamaan. Se on vai pieni siivu heidän lapsuuttaan, mutta aikuisena ovat kiitollisia järkevistä sukulaisistaan.
Sata lahjaa saanut lapsi availi viimeisiä paketteja pääsiäisenä. Jotta oliko liikaa? Ja mitä siitä seurasi? Kohtuus kaikessa, myös joululahjojen määrässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muistan itse että sain joskus pienenä niin monta lahjaa että niitä availin vielä seuraavanakin päivänä. Vanhemmat oli pikemminkin köyhiä kuin rikkaita
Eikö joulu ole jo tarpeeksi kaupallinen, pitääkö joululahjoihin sotkea pörssiosakkeet ja raha.
Ja onko joku pörssiosake tai raha edes lahja, joka annetaan rakkaudesta, kun minusta se on pikemminkin taloudellinen etu ja hyöty. Eikä kovin suuria summia edes pysty antamaan lahjaksi, kun siihen puuttuu verottaja ja on maksettava lahjavero.
Monet isovanhemmat kerryttävät rahastoja lastenlapsilleen tai kummit kummilapsille ja tämän avulla katsovat oikeudekseen puuttua lapsen perhe-elämään tai nuoren rahan käyttöön.
Itsekin sain isovanhemmilta lahjaksi rahaston, johon olivat laittaneet rahaa vuosien ajan ja lopulta meni mummon kanssa välit poikki, kun rahaston avulla mummo kontroloi elämääni ja mihin rahani laittoin.
Omien lasteni isovanhemmille ja kummeille en ole antanut lupaa rahastoihin ja sijoituksiin, siitä riitti ihan omakohtainen kokemus, kun pystymme vanhempana tekemään sen itse, ilman suvun tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö joulu ole jo tarpeeksi kaupallinen, pitääkö joululahjoihin sotkea pörssiosakkeet ja raha.
Ja onko joku pörssiosake tai raha edes lahja, joka annetaan rakkaudesta, kun minusta se on pikemminkin taloudellinen etu ja hyöty. Eikä kovin suuria summia edes pysty antamaan lahjaksi, kun siihen puuttuu verottaja ja on maksettava lahjavero.
Monet isovanhemmat kerryttävät rahastoja lastenlapsilleen tai kummit kummilapsille ja tämän avulla katsovat oikeudekseen puuttua lapsen perhe-elämään tai nuoren rahan käyttöön.
Itsekin sain isovanhemmilta lahjaksi rahaston, johon olivat laittaneet rahaa vuosien ajan ja lopulta meni mummon kanssa välit poikki, kun rahaston avulla mummo kontroloi elämääni ja mihin rahani laittoin.
Omien lasteni isovanhemmille ja kummeille en ole antanut lupaa rahastoihin ja sijoituksiin, siitä riitti ihan omakohtainen kokemus, kun pystymme vanhempana tekemään sen itse, ilman suvun tukea.
Miten voi kontrolloida rahaston avulla? Valaise asiaa. En usko tuota muuten mahdolliseksi. Pankissa oleva tili on lapsen nimellä ja kun hän tulee täysi-ikäiseksi, hän saa siihen yksin käyttöoikeuden. Siihen asti lapsen huoltaja. Ei mummo tai kummi. Ihmettelen kovasti paljon?
Miten selität lapsillesi, ettet antanut isovanhempien ja kummien lahjoittaa näille lapsena rahaa? Laitatko itse aina summat tilille juhlapäivinä vai miten korvaat ansionmenetyksen heille?
Kukin tekee tavallaan. Mä en halua kasvattaa omaa lastani siihen, että juhlinta tarkoittaa kerskakuluttamista. Lapsi on aivan yhtä tyytyväinen yhteen ajatuksella valittuun pakettiin kuin viiteentoista, jos häntä ei ole siihen viiteentoista totutettu koskaan.
Meidän maapallo ei kestä enää sitä, että juhlat = shoppailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siinä ole mitään pahaa, jos ostaa paljon joululahjoja, päinvastoin kauppa ja huijarit kiittävät, kun varastoista saadaan epäkuraattinenkin tavarat pois, hyvään hintaan. Ja moni mummo ja pappa ostaa lastenlapsilleen osakkeita, kun joku sattuu niitä tarjoamaan. Eikös tänne ole tullut sijoitusguruja oikein Espanjasta asti, jakamaan joulun ilosanomaa.
Meillä lahjat eivät koskaan ole olleet pääroolissa, vaan aivan muut jutut esim. yhdessä syöty jouluateria, haudalla ja joulumessussa käynti, yhdessäoloa jne.
Lapset saavat 3-4 lahjaa, yksi meiltä vanhemmilta, isovanhemmilta ja kummeilta. Vanhempana olisin kyllä mykistynyt, jos jonkun paketista paljastuisi osakekirja tai rahaa,
Meille joulu merkitsee kirkollista juhlaa ja vietämme sen siihen kuuluvalla hartaudella ja ilolla, johon bisneselämä ei kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liika tavara 1) on hankalaa kotona 2) kuormittaa ympäristöä 3) opettaa ja totuttaa lapsen saamaan liikaa ja liian helposti.
Nykyään perheillä on ongelma useammin että on liikaa tavaraa kuin liian vähän. Lapsi tarvitsee leluja mutta jos niitä on ihan liikaa, eihän niillä ehdi leikkiä kuin vähän. Haluaisin, että lapsi oppisi myös arvostamaan tavaraa ja hankkimaan sitä harkiten. Kyllä mun lapsi keksii vaikka miten paljon lahjatoiveita, kuten tein itsekin lapsena, mutta on hyvä myös oppia, ettei kaikkea haluamaansa saa. Hyviä juttuja voi joutua odottamaan, ja säästämään niihin itsekin, ja sitten osaa arvostaa sitä, kun harras toive toteutuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 6- ja 8-vuotiaat lapsenlapset saavat pari kirjalahjaa ja sitten heidän tileilleen talletaan joulurahaa ja kummit ostavat osakkeita. Lapsille selitetään, että ne rahat ovat siellä odottamassa suurempaa tarvetta, esim. autoa, omaa kotia tai matkaa, jolle haluaa lähteä. Lapset ovat ymmärtäneet asian ja miettivät jo sijoituskohteita ja seuraavat osakkeidensa vaihteluita. Järkevää kasvattamista. Tarpeen mukaan ostetaan tietysti vaatteita ja urheilutarvikkeita, niitä kuluu pitkin vuotta. Myös syntymäpäivänä talletaan tileille rahaa ja ostetaan vaikkapa leivokset tai karkkia vähän.
Ai 6- ja 8-vuotias seuraavat osakekurssien vaihtelua ja salkkunsa arvon kehitystä 🤦
Jotakin tolkkua näihin juttuihin, hei!Kyllä vain, istuvat isänsä kanssa yhdessä katsomaan, mitä sinne kuuluu, miten omilla osakkeilla nyt menee. Näin heitä opetetaan jo pienestä harkitsemaan rahankäyttöään. Vanhemmat ovat kyllä itsekin rahoitusalalla, joten se on lapsille tuttua jo arkipuheessakin. Ovat olleet joka vuosi vanhempiensa työpaikoilla katsomassa ja kiinnostuivat itse. Myös muille sukulaislapsille on ollut tapana ostaa lahjoiksi osakkeita, ja siihen on totuttu ja synttäreillä siitä on puhuttu.
Rahankäyttöä voi opettaa jo hyvinkin pienelle. Tavoitteita voi olla aina.
Tämä on jotenkin hirveän surullista. Eikö lapset saa nykyään olla edes 6-vuotiaaksi lapsia? Pitää jo alkaa kouluttaa osakkeita, markkinoita, säästä, säästä, säästä, kurssit sitä ja kurssit tätä. Tuo on jo vähän sairaan kuuloista, anteeksi nyt vain.
Tuon ikäisille riittäisi aivan hyvin säästöpossu ja ehkä viikkoraha, jos sitäkään edes vielä tarvitsee. Niillä voi aivan riittävästi ja lapsen tasolla harjoitella säästääkö vai ostaako jotain pientä.
Tulee lähinnä mieleen tuosta kaavatustyylistä kovien arvojen opettaminen ja suoranainen aivopesu. Elämä pyörii rahanteon ympärillä jo leikki-ikäisenä? Vastenmielistä.
En itse näe kyllä mitään pahaa siinä, että jo lapsi kiinnostuu raha-asioista. Enemmän pahaa minusta on siinä, että nykyisin on näitä lapsia, jotka käyttävät kaikki rahansa karkkiin ja tavaroita voi rikkoa mielin määrin, koska vanhemmat ostavat aina uudet vain hihitellen lasten vallattomuutta. Voi olla karua huomata aikuisena, ettei mitään taikaseinää oikeasti olekaan olemassa. Olen oikeastaan aika hämmästynyt miten näitä viestejä alapeukutetaan - kyllähän siihenkin aikaan, kun osakkeisiin eivät juuri sijoittaneet aikuisetkaan, myös lapset suunnittelivat ja säästivät. Vanhemmat eivät ostaneet suoraan kaikkea. Nyt yhtäkkiä lasten pitäisi kuluttaa ihan aivottomasti, vailla huolen häivää. Kyllä sekin on minusta suoranaista aivopesua, ettei saa ajatella huomista, pitää vain kuluttaa lahjarahat. Mitä ihmeen kovia arvoja on se, että haluaa säästää vaikka omaan asuntoon? Onko se sitten se pehmeä arvo, että asuu vuokralla ja muut veronmaksajat maksavat sinulle asumistukea? Noin esimerkiksi. Ei raha tarkoita samaa kuin kylmä ja kova, ne on ihmiset jotka sitä ovat jos ovat. Onko ihmisillä oikeasti näin ahdistunut asenne raha-asioihinsa? Tätäkö te opetatte lapsillenne? Eikä raha-asioista huolehtiminen tarkoita sitä, etteivätkö lapset voi leikkiä ja aikuiset rentoutua, kai sitä nyt muutakin ajatellaan ja tehdään!
Kyllä 6v kuuluu oikeus huolettomaan elämään ja leikkiin. Ja rahan ja talouden opettamisen voi tapahtua viikkorahan ja säästöpossun avulla.
Todella surullista, jos 6v joutuu joulunakin seuraamaan pörssikurssien heilahteluja ja pääoman muutoksia. Ja näin korona-aikana monelle aikuisellekin verenpaine ja ärtymys kasvaa, kun kurssien vaihtelut ovat suuret, Eikä 6v kehityksen huomioiden, voi vielä ymmärtää kokonaisuutta. Sijoittaminen ei suinkaan ole ainoastaan arvon nousua, vaan siihen kuuluu myös romahdukset ja häviäminen.
Ja elämässä on paljon muitakin arvoja, kuin raha ja varallisuus, jotka lisäävät enemmän onnellisuutta ja mielihyvää ja antaa lapselle enemmän eväitä aikuisuuteen, kuin osakesalkku.
En käsittänyt niistä viesteistä, että kurssien seuraaminen on lapsille jotain pakkopullaa, ennemmin käsitin että se on isovanhempien kanssa sellainen yhteinen juttu. En myöskään lukenut, että nämä lapset eivät leikkisi huolettomasti. Ja oletan, että aikuiset tekevät näissä jutuissa ne päätökset, sillä tosiaan ei voi olettaa 6-vuotiaan ymmärtävän mitään tällaisia kokonaisuuksia. Edelleenkään en lukenut, että raha olisi ainoa asia, joka heitä kiinnostaa. Jos aikuiset osaavat asiansa ja esittävät asiat kunnolla, pörssikurssien seuraaminen voi olla hyvä tapa oppia sitä häviämistäkin. Paljon riippuu siitä, miten aikuiset sijoittamiseen suhtautuvat. Onko se sitä, että purraan kynsiä ja saadaan raivareita vai suhtaudutaanko maltillisesti. En väitä, että jokaisella 6-vuotiaalla pitäisi olla oma osakesalkku ja seurata sitä aktiivisesti, mutta en siitä mitään haittaakaan näe olevan, jos aikuiset toimivat fiksusti. Miksihän säästäminen nähdään ainakin joskus sentään onneksi vielä hyvänä asiana, mutta sijoittaminen onkin jotain liituraitapuvussa harrastettavaa keinottelua, jonka myötä elämästä kaikkoavat kaikki hyveet. Itse näen säästämisen ja järkevän sijoittamisen oikeastaan aika samantapaisina asioina, hyvänä taloudenhoitona. Ehkä se nyt olisi jo jotenkin omituista, jos lapsia ei kiinnostaisi melkeinpä mikään muu kuin raha, mutta yhtenä juonteena elämässä se on ihan hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lahjat eivät koskaan ole olleet pääroolissa, vaan aivan muut jutut esim. yhdessä syöty jouluateria, haudalla ja joulumessussa käynti, yhdessäoloa jne.
Lapset saavat 3-4 lahjaa, yksi meiltä vanhemmilta, isovanhemmilta ja kummeilta. Vanhempana olisin kyllä mykistynyt, jos jonkun paketista paljastuisi osakekirja tai rahaa,
Meille joulu merkitsee kirkollista juhlaa ja vietämme sen siihen kuuluvalla hartaudella ja ilolla, johon bisneselämä ei kuulu.
Mummo antaa nykyisin lapsilleni "vain" rahaa lahjaksi, kun ei oikein osaa ostaa mieleistä ja tämä on kaikista ollut ihan hyvä näin. Eikä äitini kyllä ole lapsilleni mikään raha-automaatti vaan rakas mummo. Ei se raha nyt sentään kaikkea tärvele!
Vierailija kirjoitti:
Eikö joulu ole jo tarpeeksi kaupallinen, pitääkö joululahjoihin sotkea pörssiosakkeet ja raha.
Ja onko joku pörssiosake tai raha edes lahja, joka annetaan rakkaudesta, kun minusta se on pikemminkin taloudellinen etu ja hyöty. Eikä kovin suuria summia edes pysty antamaan lahjaksi, kun siihen puuttuu verottaja ja on maksettava lahjavero.
Monet isovanhemmat kerryttävät rahastoja lastenlapsilleen tai kummit kummilapsille ja tämän avulla katsovat oikeudekseen puuttua lapsen perhe-elämään tai nuoren rahan käyttöön.
Itsekin sain isovanhemmilta lahjaksi rahaston, johon olivat laittaneet rahaa vuosien ajan ja lopulta meni mummon kanssa välit poikki, kun rahaston avulla mummo kontroloi elämääni ja mihin rahani laittoin.
Omien lasteni isovanhemmille ja kummeille en ole antanut lupaa rahastoihin ja sijoituksiin, siitä riitti ihan omakohtainen kokemus, kun pystymme vanhempana tekemään sen itse, ilman suvun tukea.
No onpa outoa. Ja surullista tietysti :( Äitini on sijoittanut lapsilleni rahaa rahastoihin, enkä todellakaan usko, että tulee kyttäämään sitten kohtapuoleen rahankäyttöä. Eiköhän noissa ongelmatapauksissa ole kyse sellaisista ihmissuhdevaikeuksista ym. psykologisesta että hankalaa olisi, vaikkei mitään rahaa jaeltaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku lapsi voi edes keksiä 20 tai vielä enemmän lahjatoivetta?
Itse en tältä istumalta pystyisi keksimään kuin pari ja meidän 13v ja 15v tähän mennessä kysyttäessä ei ole pystyneet esittämään ainoatakaan vaan vastaukseksi saan "en mä tiijä".
Meillä lapset saa yli 20 pakettia per naama ja helposti vois ostaa vielä toiset 20 pakettia.
Olen ostanut leluja mitä toivovat, kirjoja, videoita, yöpukuja, kylpytakit, pyyhkeitä, pussilakananoita, kinttaita, housuja, paitoja, kalsareita jne. Lapsille on todella helppo ostaa vaikka mitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten joku lapsi voi edes keksiä 20 tai vielä enemmän lahjatoivetta?
Itse en tältä istumalta pystyisi keksimään kuin pari ja meidän 13v ja 15v tähän mennessä kysyttäessä ei ole pystyneet esittämään ainoatakaan vaan vastaukseksi saan "en mä tiijä".
Minusta lapsille oli pienenä ihanaa ja helppoa ostaa lahjoja, kun oli lelujakin vaikka mitä kiinnostavia. Nyt kun ovat teinejä, en kyllä keksi 20 lahjaa. On juttuja joista tiedän heidän pitävän ja niitä ostan. Lisäksi ostin nyt kuopukselle kirjoja, kun on sinänsä hyvä lukija ainakin äikänopettajan mukaan, muttei ole innostunut kirjoista. Koetan vähän houkutella :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö joulu ole jo tarpeeksi kaupallinen, pitääkö joululahjoihin sotkea pörssiosakkeet ja raha.
Ja onko joku pörssiosake tai raha edes lahja, joka annetaan rakkaudesta, kun minusta se on pikemminkin taloudellinen etu ja hyöty. Eikä kovin suuria summia edes pysty antamaan lahjaksi, kun siihen puuttuu verottaja ja on maksettava lahjavero.
Monet isovanhemmat kerryttävät rahastoja lastenlapsilleen tai kummit kummilapsille ja tämän avulla katsovat oikeudekseen puuttua lapsen perhe-elämään tai nuoren rahan käyttöön.
Itsekin sain isovanhemmilta lahjaksi rahaston, johon olivat laittaneet rahaa vuosien ajan ja lopulta meni mummon kanssa välit poikki, kun rahaston avulla mummo kontroloi elämääni ja mihin rahani laittoin.
Omien lasteni isovanhemmille ja kummeille en ole antanut lupaa rahastoihin ja sijoituksiin, siitä riitti ihan omakohtainen kokemus, kun pystymme vanhempana tekemään sen itse, ilman suvun tukea.
Miten voi kontrolloida rahaston avulla? Valaise asiaa. En usko tuota muuten mahdolliseksi. Pankissa oleva tili on lapsen nimellä ja kun hän tulee täysi-ikäiseksi, hän saa siihen yksin käyttöoikeuden. Siihen asti lapsen huoltaja. Ei mummo tai kummi. Ihmettelen kovasti paljon?
Miten selität lapsillesi, ettet antanut isovanhempien ja kummien lahjoittaa näille lapsena rahaa? Laitatko itse aina summat tilille juhlapäivinä vai miten korvaat ansionmenetyksen heille?
Olen eri, mutta yritä nyt ymmärtää, ettei kaikki palvo materiaa ja rahaa, vaan muut arvot menevät niiden edelle elämässä.
Meillä isovanhemmat eivät koskaan ole tukeneet rahallisesti tai antaneet rahaa lapsille, vaan tukeneet lasten harrastuksissa, kulttuuri ja taide-elämyksissä ja siitä olen tuhat kertaa kiitollisempi isovanhemmille, kuin jos he olisivat laittaneet rahaa tilille.
Ja niin ovat lapsetkin.
Ja jäänyt isovanhemmista todella hienoja muistoja ja elämyksiä, kuin siitä kylmästä rahasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö joulu ole jo tarpeeksi kaupallinen, pitääkö joululahjoihin sotkea pörssiosakkeet ja raha.
Ja onko joku pörssiosake tai raha edes lahja, joka annetaan rakkaudesta, kun minusta se on pikemminkin taloudellinen etu ja hyöty. Eikä kovin suuria summia edes pysty antamaan lahjaksi, kun siihen puuttuu verottaja ja on maksettava lahjavero.
Monet isovanhemmat kerryttävät rahastoja lastenlapsilleen tai kummit kummilapsille ja tämän avulla katsovat oikeudekseen puuttua lapsen perhe-elämään tai nuoren rahan käyttöön.
Itsekin sain isovanhemmilta lahjaksi rahaston, johon olivat laittaneet rahaa vuosien ajan ja lopulta meni mummon kanssa välit poikki, kun rahaston avulla mummo kontroloi elämääni ja mihin rahani laittoin.
Omien lasteni isovanhemmille ja kummeille en ole antanut lupaa rahastoihin ja sijoituksiin, siitä riitti ihan omakohtainen kokemus, kun pystymme vanhempana tekemään sen itse, ilman suvun tukea.
Miten voi kontrolloida rahaston avulla? Valaise asiaa. En usko tuota muuten mahdolliseksi. Pankissa oleva tili on lapsen nimellä ja kun hän tulee täysi-ikäiseksi, hän saa siihen yksin käyttöoikeuden. Siihen asti lapsen huoltaja. Ei mummo tai kummi. Ihmettelen kovasti paljon?
Miten selität lapsillesi, ettet antanut isovanhempien ja kummien lahjoittaa näille lapsena rahaa? Laitatko itse aina summat tilille juhlapäivinä vai miten korvaat ansionmenetyksen heille?
Olen eri, mutta yritä nyt ymmärtää, ettei kaikki palvo materiaa ja rahaa, vaan muut arvot menevät niiden edelle elämässä.
Meillä isovanhemmat eivät koskaan ole tukeneet rahallisesti tai antaneet rahaa lapsille, vaan tukeneet lasten harrastuksissa, kulttuuri ja taide-elämyksissä ja siitä olen tuhat kertaa kiitollisempi isovanhemmille, kuin jos he olisivat laittaneet rahaa tilille.
Ja niin ovat lapsetkin.
Ja jäänyt isovanhemmista todella hienoja muistoja ja elämyksiä, kuin siitä kylmästä rahasta.
Hienoa, että teillä on ollut noin, kuulostaa tosi kivalta. Kuitenkin aika monella isovanhemmat asuvat kaukana eivätkä voi vaikkapa viedä lasta teatteriin, tulla harrastukseen kannustamaan tms. Jos isovanhempi sitten laittaa lapsen tilille rahaa ja lapsi itse voi ostaa vaikka harrastusvälineitä ym. niin sekin kuulostaa hyvältä. En käsitä mitä materian ja rahan palvontaa se on, että antaa lapselle mahdollisuuden harrastaa. Samalla logiikalla kai voisi ajatella, että ostamalla teatterilipun lapselle isovanhempi palvoo rahaa, mutta hullultahan sekin kuulostaisi. Valitettavasti aina ei ole mahdollista tavata usein, etenkään nyt näinä aikoina. Ei se raha itsessään ole kylmää, mutta jos sen avulla vaikka manipuloi, käyttää valtaa tms. niin se käyttäjä on kylmä.
Miten joku lapsi voi edes keksiä 20 tai vielä enemmän lahjatoivetta?
Itse en tältä istumalta pystyisi keksimään kuin pari ja meidän 13v ja 15v tähän mennessä kysyttäessä ei ole pystyneet esittämään ainoatakaan vaan vastaukseksi saan "en mä tiijä".