Mitä pahaa siinä on, että antaa lapselle "liikaa" lahjoja?

Me ostamme itse lapsille 1 lahjan per nenä. Minun suvun puoleltani saavat yhteensä 2-3 lahjaa. Mutta miehen suvun puolelta niitä lahjoja tulee aivan hurja määrä, kun isovanhempien lisäksi miehen serkut, lasten isotädit ja -sedät ym. ostavat lahjoja. Eiväthän he pahaa tarkoita, haluavat vain ilahduttaa lapsia. Luulen, että he eivät hahmota, että niitä ilahduttajia on niin monta, että lahjoja kertyy kymmenittäin. 

Ainakin minusta tuo lahjojen määrä on liikaa. Tulee ongelmia säilytyksen kanssa. Joka joulu kotiin raahataan yhteensä 3-4 isoa kassia leluja ym. Lapset eivät jaksa edes avata kaikkia lahjoja. Osa jää kokonaan käyttämättä.

Olen tästä yrittänyt puhua miehen sukulaisille, mutta ei ole auttanut. Ilmeisesti jokainen varmuuden vuoksi ostaa itse, koska olettaa muiden jättävän nyt tällä kertaa ostamatta ja pelkää lasten jäävän kokonaan ilman. Pahimmassa tapauksessa osa ajattelee, että hän voi tänä vuonna ostaa kaksikin lahjaa, kun luulevat muiden jättävän lahjomisen väliin. Määrät siis vain paisuvat. :(

Ei lahjoja! EI! Ei lahjoja! Tartte. edes! Jotai muuta! Aikaaa lapsille!! Ei tarvii kalliita lahjoja....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 6- ja 8-vuotiaat lapsenlapset saavat pari kirjalahjaa ja sitten heidän tileilleen talletaan joulurahaa ja kummit ostavat osakkeita. Lapsille selitetään, että ne rahat ovat siellä odottamassa suurempaa tarvetta, esim. autoa, omaa kotia tai matkaa, jolle haluaa lähteä. Lapset ovat ymmärtäneet asian ja miettivät jo sijoituskohteita ja seuraavat osakkeidensa vaihteluita. Järkevää kasvattamista. Tarpeen mukaan ostetaan tietysti vaatteita ja urheilutarvikkeita, niitä kuluu pitkin vuotta. Myös syntymäpäivänä talletaan tileille rahaa ja ostetaan vaikkapa leivokset tai karkkia vähän.

Ai 6- ja 8-vuotias seuraavat osakekurssien vaihtelua ja salkkunsa arvon kehitystä 🤦

Jotakin tolkkua näihin juttuihin, hei!

Kyllä vain, istuvat isänsä kanssa yhdessä katsomaan, mitä sinne kuuluu, miten omilla osakkeilla nyt menee. Näin heitä opetetaan jo pienestä harkitsemaan rahankäyttöään. Vanhemmat ovat kyllä itsekin rahoitusalalla, joten se on lapsille tuttua jo arkipuheessakin. Ovat olleet joka vuosi vanhempiensa työpaikoilla katsomassa ja kiinnostuivat itse. Myös muille sukulaislapsille on ollut tapana ostaa lahjoiksi osakkeita, ja siihen on totuttu ja synttäreillä siitä on puhuttu.

Rahankäyttöä voi opettaa jo hyvinkin pienelle. Tavoitteita voi olla aina.

Tämä on jotenkin hirveän surullista. Eikö lapset saa nykyään olla edes 6-vuotiaaksi lapsia? Pitää jo alkaa kouluttaa osakkeita, markkinoita, säästä, säästä, säästä, kurssit sitä ja kurssit tätä. Tuo on jo vähän sairaan kuuloista, anteeksi nyt vain.

Tuon ikäisille riittäisi aivan hyvin säästöpossu ja ehkä viikkoraha, jos sitäkään edes vielä tarvitsee. Niillä voi aivan riittävästi ja lapsen tasolla harjoitella säästääkö vai ostaako jotain pientä.

Tulee lähinnä mieleen tuosta kaavatustyylistä kovien arvojen opettaminen ja suoranainen aivopesu. Elämä pyörii rahanteon ympärillä jo leikki-ikäisenä? Vastenmielistä.

En itse näe kyllä mitään pahaa siinä, että jo lapsi kiinnostuu raha-asioista. Enemmän pahaa minusta on siinä, että nykyisin on näitä lapsia, jotka käyttävät kaikki rahansa karkkiin ja tavaroita voi rikkoa mielin määrin, koska vanhemmat ostavat aina uudet vain hihitellen lasten vallattomuutta. Voi olla karua huomata aikuisena, ettei mitään taikaseinää oikeasti olekaan olemassa. Olen oikeastaan aika hämmästynyt miten näitä viestejä alapeukutetaan - kyllähän siihenkin aikaan, kun osakkeisiin eivät juuri sijoittaneet aikuisetkaan, myös lapset suunnittelivat ja säästivät. Vanhemmat eivät ostaneet suoraan kaikkea. Nyt yhtäkkiä lasten pitäisi kuluttaa ihan aivottomasti, vailla huolen häivää. Kyllä sekin on minusta suoranaista aivopesua, ettei saa ajatella huomista, pitää vain kuluttaa lahjarahat. Mitä ihmeen kovia arvoja on se, että haluaa säästää vaikka omaan asuntoon? Onko se sitten se pehmeä arvo, että asuu vuokralla ja muut veronmaksajat maksavat sinulle asumistukea? Noin esimerkiksi. Ei raha tarkoita samaa kuin kylmä ja kova, ne on ihmiset jotka sitä ovat jos ovat. Onko ihmisillä oikeasti näin ahdistunut asenne raha-asioihinsa? Tätäkö te opetatte lapsillenne? Eikä raha-asioista huolehtiminen tarkoita sitä, etteivätkö lapset voi leikkiä ja aikuiset rentoutua, kai sitä nyt muutakin ajatellaan ja tehdään!

No voi takatuuppari sentäs kun jo ennen joulua lahjoista riidellään. :( Hävetkää, aikuiset ihmiset!

Turhaa kulutusta.

En halua mitään enkä halua antaa mitään lahjaa

Osalla aika musta-valkoista ajattelua. Toki jokainen tavallaan, mutta ei ne reilusti lahjoja saavat ole automaattisesti pilalle hemmoteltuja.

Meille Joulu on lämmin yhteinen juhla. Toisten huomioimista. Rauhallista yhdessä oloa ja kiitollisuutta. Opetetaan,

että annetaan omistaan, myös vähäosaisemmille, esim. Joulupuu-keräyksen, ulkomaan-avun tms. kautta. Läheisille viedään muistamiset ja yhdessä mietitään, mikä ilahduttaa muita.

Lahjatoivelistaa tehdessä mietitään lahjojen arvoa yhdessä. Eli jos toivoo kalliin lahjan, ei välttämättä saa muuta. Ja toiveet kannattaa miettiä tarkkaan, sellaisia josta todella pitää, eikä vain huvin vuoksi pyytää koko lelulehtä. Juuri 5 vuotias mietti ääneen toiveitaan, että "ton kyllä haluaisin, mutta en mä sillä mitään taida tehdä." Niinpä hän toivoi peliä, jota voi yhdessä pelata. Joulupukilta toivotaan 5 tärkeintä lahjatoivetta. Ja nämä yleensä toteutetaan, arvosta riippuen. Siihen lisäksi jotain muuta mistä tykkäävät.

Normaalissa arjessa ei sitten turhia ostella. Jos jotain haluaa, niin säästetään itse. Synttäreillä yleensä 1 mieluinen lahja. Ja kun leluilla ei enää leikitä, ne kierrätetään.

Kun perusarvot on kohdillaan, niin uskon ettei lapset pilalle mene, vaikka yhtenä päivänä vuodessa saisi isomman kasan lahjoja.

Olen hämmentynyt, miten harva kykenee suhtautumaan omaan kuluttamiseensa kriittisesti ja ajattelee tätä lahja-asiaa myös ympäristön ja luonnonvarojen näkökulmasta. Kulutus on monilla ihan järjetöntä ja tapa siirretään omille lapsille. Mietin myös, mihin ihmeeseen tämä kaikki tavara ihmisillä oikein mahtuu.

Kannattaa palata muistelemaan omaan lapsuuteen ja mitä joululahjat ovat merkinneet itselle ja ovatko ne antaneet iloa ja elämyksiä elämään.

Itse en juuri muista mitä joululahjoja sain lapsena, mutta sitäkin paremmin muistan joka ikinen joulun alla vanhempani riitelevät joulunvalmisteluista ja äidin mielestä joulukuusi oli joka joulu väärin koristeltu ja me lapset oltiin vain vanhempien tiellä. Sekin muistan, kuinka äiti oli hirveän väsynyt ja ärtyisä ennen joulua ja ennen joulua syötiin vain eineksiä ja puuroja, kun aikaa ei ollut tehdä ruokaa.

Vanhempien erotessa joulut muuttuivat kuin olin jotain 10v ja niitä vietettiin mummolassa ja ne ovat ihania joulumuistoja. Ukin kanssa käytiin joulukuusi metsästä ja käveltiin lumihangessä, mummon opastuksella leivottiin karjalanpiirakoita ja mummi kertoi omasta lapsuudestaan ja ne jäivät paremmin mieleen ja ovat edelleen mielessä, kuin saadut joululahjat.

Ja tästä syystä en halua tarjota omille lapsille materiaalista joulua, puhumattakaan, että jouluun liittyisi pörssiosakkeiden kurssimuutokset tai raha, vaan yhdessä oloa koko perheen kanssa ja joulun vietto alkaa itsenäisyyspäivänä, jolloin lasten kanssa tehdään piparkakkutalo, koristellaan kotia, leivotaan karjalanpiirakoita, kootaan joulupalapeliä ja näihin osallistuu koko perhe ja näin jouluperinteitä haluamme siirtää lapsillemme.

Ja lapset eivät edes toivo lahjavuorta, vaan muutaman lahjan, kun vaatteita, puhelimia jne. ostamme pitkin vuotta, tarpeen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä 6- ja 8-vuotiaat lapsenlapset saavat pari kirjalahjaa ja sitten heidän tileilleen talletaan joulurahaa ja kummit ostavat osakkeita. Lapsille selitetään, että ne rahat ovat siellä odottamassa suurempaa tarvetta, esim. autoa, omaa kotia tai matkaa, jolle haluaa lähteä. Lapset ovat ymmärtäneet asian ja miettivät jo sijoituskohteita ja seuraavat osakkeidensa vaihteluita. Järkevää kasvattamista. Tarpeen mukaan ostetaan tietysti vaatteita ja urheilutarvikkeita, niitä kuluu pitkin vuotta. Myös syntymäpäivänä talletaan tileille rahaa ja ostetaan vaikkapa leivokset tai karkkia vähän.

Ai 6- ja 8-vuotias seuraavat osakekurssien vaihtelua ja salkkunsa arvon kehitystä 🤦

Jotakin tolkkua näihin juttuihin, hei!

Kyllä vain, istuvat isänsä kanssa yhdessä katsomaan, mitä sinne kuuluu, miten omilla osakkeilla nyt menee. Näin heitä opetetaan jo pienestä harkitsemaan rahankäyttöään. Vanhemmat ovat kyllä itsekin rahoitusalalla, joten se on lapsille tuttua jo arkipuheessakin. Ovat olleet joka vuosi vanhempiensa työpaikoilla katsomassa ja kiinnostuivat itse. Myös muille sukulaislapsille on ollut tapana ostaa lahjoiksi osakkeita, ja siihen on totuttu ja synttäreillä siitä on puhuttu.

Rahankäyttöä voi opettaa jo hyvinkin pienelle. Tavoitteita voi olla aina.

Olisi kiva tietää mihin tällainen kasvatus johtaa. Onko sitten vanhemmille pettymys jos lapsesta tuleekin luovan alan ammattilainen, jolle raha on tekemiseen verrattuna toissijainen asia?

Siitä olen samaa mieltä, että lapselle tulee opettaa raha-asioita, sijoittamisen alkeet, säästämistä ja osamaksujen välttämisen tärkeyttä, mutta en itse kuitenkaan vielä omalle kuusivuotiaalle kerro muuta kuin, että kohtuu kaikessa koska raha ei kasva puissa. Ihan perinteisiä leluja saa lahjaksi, enkä ylipäänsä puhu hänelle vielä rahasta. Hän ei edes viikkorahaa vielä saa eikä tiedä, että hänen nimissään on tili jonne säästetään ja että hänellä on osakkeita.

Ostan lapsilleni max 10 lahjaa / lapsi. Joku voi ajatella että se on paljon, mutta meillä ei ole yhtään sukulaista tai ystävää joka ostaisi lapsille koskaan mitään eli nämä ovat myös ainoat lahjat mitä lapset saavat jouluna. Yritän saada jokaiselle lapselle yhtä monta lahjaa, muuten lahjoja jakaessa olisi aika tylsää jos joku saisi vain yhden ja toinen monta. Lahjojen kokonaissumma on silti yleensä aika sama lasta kohden, eli jos esim. vanhempi lapsi saa yhden isomman (kalliimman) lahjan, niin loput hänen lahjoistaan ovat hyvin arkisia (suklaalevy, paita ym). Kaikki lahjat ovat toivottuja tai tarpeellisia. Aina ovat olleet kiitollisia ja iloinen mieli tulee myös itselle kun voin lapsilleni jotain antaa kun muuten eivät saisi mitään.

Itse ostan kirppareilta pitkin vuotta ja ulkopuoliset saattavat katsoa pahalla. Olen kuitenkin ostanut vaatteet ja kengät superhalvalla. Kuten myös monet joululahjat alennusmyynneistä tai käytettynä. Lapseni ei edes toivo kuin yhden tai kaksi joululahjaa kun hän saa kaiken tarvitsemansa pitkin vuotta. Sukulaiset sitten ostelevat enemmän lahjoja, kun on ainokainen. Sitä en voi estää.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa palata muistelemaan omaan lapsuuteen ja mitä joululahjat ovat merkinneet itselle ja ovatko ne antaneet iloa ja elämyksiä elämään.

Itse en juuri muista mitä joululahjoja sain lapsena, mutta sitäkin paremmin muistan joka ikinen joulun alla vanhempani riitelevät joulunvalmisteluista ja äidin mielestä joulukuusi oli joka joulu väärin koristeltu ja me lapset oltiin vain vanhempien tiellä. Sekin muistan, kuinka äiti oli hirveän väsynyt ja ärtyisä ennen joulua ja ennen joulua syötiin vain eineksiä ja puuroja, kun aikaa ei ollut tehdä ruokaa.

Vanhempien erotessa joulut muuttuivat kuin olin jotain 10v ja niitä vietettiin mummolassa ja ne ovat ihania joulumuistoja. Ukin kanssa käytiin joulukuusi metsästä ja käveltiin lumihangessä, mummon opastuksella leivottiin karjalanpiirakoita ja mummi kertoi omasta lapsuudestaan ja ne jäivät paremmin mieleen ja ovat edelleen mielessä, kuin saadut joululahjat.

Ja tästä syystä en halua tarjota omille lapsille materiaalista joulua, puhumattakaan, että jouluun liittyisi pörssiosakkeiden kurssimuutokset tai raha, vaan yhdessä oloa koko perheen kanssa ja joulun vietto alkaa itsenäisyyspäivänä, jolloin lasten kanssa tehdään piparkakkutalo, koristellaan kotia, leivotaan karjalanpiirakoita, kootaan joulupalapeliä ja näihin osallistuu koko perhe ja näin jouluperinteitä haluamme siirtää lapsillemme.

Ja lapset eivät edes toivo lahjavuorta, vaan muutaman lahjan, kun vaatteita, puhelimia jne. ostamme pitkin vuotta, tarpeen mukaan.

Edelleen, nämä ei sulje pois toisiaan. Kyllä meilläkin tehdään pipareita ja torttuja yhdessä, askarrellaan ja tanssitaan tonttutansseja ja silti lapset saavat 10-20 lahjaa. Ei se ole ainakaan meillä mikään jokotai kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Olen hämmentynyt, miten harva kykenee suhtautumaan omaan kuluttamiseensa kriittisesti ja ajattelee tätä lahja-asiaa myös ympäristön ja luonnonvarojen näkökulmasta. Kulutus on monilla ihan järjetöntä ja tapa siirretään omille lapsille. Mietin myös, mihin ihmeeseen tämä kaikki tavara ihmisillä oikein mahtuu.

Ihan samaa olen ajatellut kommentteja lukiessa. Meillä kolme lasta, iältään 9v-16v ja lapset ovat hyvin kriittisiä kuluttamisen suhteen ja ovat hyvin ympäristötietoisia ja välttävät turhaa kuluttamista ja ostamista.

Ja millaisen esimerkin ja mallin annamme lapsille, ostamalla lahjaröykkiöitä, kun meidän pitäisi puhua ympäristön vähemmästä kuorittamisesta ja turhasta kuluttamisesta ja ostamasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen hämmentynyt, miten harva kykenee suhtautumaan omaan kuluttamiseensa kriittisesti ja ajattelee tätä lahja-asiaa myös ympäristön ja luonnonvarojen näkökulmasta. Kulutus on monilla ihan järjetöntä ja tapa siirretään omille lapsille. Mietin myös, mihin ihmeeseen tämä kaikki tavara ihmisillä oikein mahtuu.

Liika on tietysti liikaa, mutta jos lapselle ostetaan leluja lähinnä vain jouluna ja synttärinä, eikä sukulaisissa ole paljon lahjojen antajia, en näe 10 tai 15 lahjassa mitään outoa. Ei se ole mikään iso lelumäärä. Ja 1-vuotiaana saatu nuppipalapeli on kyllä yleensä jo laitettu eteenpäin parin vuoden kuluttua eli ei se ole mikään mahtumisongelma. Kyllä minullakin 70-luvun lapsena oli tuolloin runsaasti leluja, mutta ei yltiöpäisesti, leikin niillä kaikilla. Ei oltu kerskakuluttajia. Jos ympäristöä ajatellaan, niin kannattaa ostaa ennen kaikkea toivottuja leluja, jotta niillä leikitään, ja kestäviä leluja, jotta ne voi myydä eteenpäin. Oman lapsuuteni legot olivat myyntikunnossa vielä omien lastenikin leikkien jälkeen. Lahjan voi myös ostaa kirpparilta.

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyvää on siinä, että lapsi hukutetaan tavarapaljouteen jo pienestä pitäen? Mitä hyötyä on siitä, että sille pitää jatkuvasti hankkia kaikkea, mitä se kulloinkin keksii mankua?

Keksii kulloinkin mankua? Kaksi kertaa vuodessa saa lahjoja. Siinä on aika monta kuukautta aikaa mankua ja olla saamatta mitään.

Mistä teillä riittää tilaa säilyttää kaikki tämä tavaramäärä ja miten lapsi ehtii niitä kaikkia käyttää, jos lapsi saa 20 lahjaa tai jopa 30. Sen päälle vielä synttärilahjat ja hankinnat tarpeen mukaan.

Vai menevätkö edellisen joulu- ja synttäri lahjat kirpparille tai roskiin vai onko lahjat kertakäyttökamaa? Ja uutta hankitaan tilalle.

Meillä kolme teini-ikäistä ja hukuttaisiin tavaroihin, jos kaikki saisi 20 lahjaa, vaikka tilaa yli 200m2, mutta silti säilytystilat loppuisi, kun ostaa laadukkaita tuotteita, ne kestävät käytössä vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hyvää on siinä, että lapsi hukutetaan tavarapaljouteen jo pienestä pitäen? Mitä hyötyä on siitä, että sille pitää jatkuvasti hankkia kaikkea, mitä se kulloinkin keksii mankua?

Keksii kulloinkin mankua? Kaksi kertaa vuodessa saa lahjoja. Siinä on aika monta kuukautta aikaa mankua ja olla saamatta mitään.

Eikö lapsi saa tarvitsemiaan tavaroita, kuin kaksi kertaa vuodessa?

Ja turhaan "mankuu", jos tarvitsee uudet pieneksi jääneet talvi-tai kesäkengät, vaatteita, puhelin, jos menee rikki jne. kun hankinnat tehdään jouluna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen hämmentynyt, miten harva kykenee suhtautumaan omaan kuluttamiseensa kriittisesti ja ajattelee tätä lahja-asiaa myös ympäristön ja luonnonvarojen näkökulmasta. Kulutus on monilla ihan järjetöntä ja tapa siirretään omille lapsille. Mietin myös, mihin ihmeeseen tämä kaikki tavara ihmisillä oikein mahtuu.

Liika on tietysti liikaa, mutta jos lapselle ostetaan leluja lähinnä vain jouluna ja synttärinä, eikä sukulaisissa ole paljon lahjojen antajia, en näe 10 tai 15 lahjassa mitään outoa. Ei se ole mikään iso lelumäärä. Ja 1-vuotiaana saatu nuppipalapeli on kyllä yleensä jo laitettu eteenpäin parin vuoden kuluttua eli ei se ole mikään mahtumisongelma. Kyllä minullakin 70-luvun lapsena oli tuolloin runsaasti leluja, mutta ei yltiöpäisesti, leikin niillä kaikilla. Ei oltu kerskakuluttajia. Jos ympäristöä ajatellaan, niin kannattaa ostaa ennen kaikkea toivottuja leluja, jotta niillä leikitään, ja kestäviä leluja, jotta ne voi myydä eteenpäin. Oman lapsuuteni legot olivat myyntikunnossa vielä omien lastenikin leikkien jälkeen. Lahjan voi myös ostaa kirpparilta.

Täysin samaa mieltä. Myös samaa mieltä edeltävän kommentin kanssa, että lapsia ei pidä haudata tavaramäärään ja lapsille pitää opettaa kohtuullista kulutusta ja sitä, että onni ei ole materiasta kiinni.

Meillä lapset ei myöskään saa kuin yhdeltä sukulaisperheeltä pieniä lahjoja 1-2 per lapsi. Joten itse ostan noin 10 korkeimmillaan. Siihen sisältyy vaikka joku toivottu vaate, ikätasoisia leluja jne. Eikä se ole valtava määrä kun muulloin vuoden aikana en osta lapsille leluja paitsi synttäreillä. Eli jos en ostaisi ei lapsilla varmaan edes olisi ikätasoisia palapelejä tai legoja. Synttäreille jos kutsuu pienen porukan, ei sielläkään mitään leluvyöryä tule. Ja jokaisella lapsella on kuitenkin oikeus leluihin. Eli 10 voi kuulostaa paljolta mutta se riippuu monesta muusta tekijästä onko se oikeasti paljon vai juuri sopiva määrä. Olen joissakin lasten kavereiden kodeissa vieraillut ja meillä on erittäin hillitty määrä tavaraa, joissakin leluvyöry on valtava. Pistän myös vanhoja kiertoon käymällä lelut läpi pari kertaa vuodessa.

Joulu ei synny pelkästään lahjoista. Onko joulu onnistunut, kun lapsille on paljon lahjoja? Onko joulu pilalla, jos ne uudet lelut ei kiinnostakaan kuin päivän tai pari? Jos lapsille on paljon lahjoja, ovatko aikuiset ansainneet vähän riehua ja rällätä? Mitkä on ne lopulliset syyt kuluttamisen takana. Kenen tarpeita täytetään, ostajan vai lahjan saajan.