Työkaverit ei moikkaa
Valmistuin just ammattiin ja aloitin uudessa työssä. Pomo on mukava tavallaan, mutta tää työhön perehdytys jäi kyllä aika vähäiseksi. Koen kuitenkin, että tuun pärjäämään teknisesti ihan hyvin työtehtävissäni.
Harjoitteluaikoina edellisissä työpaikoissa ilmapiiri työyhteisössä oli aina hyvä tai kohtuullinen, mutta nyt tässä nykyisessä työssä ilmapiiri tuntuu suoraan sanottuna jäätävältä. Eikä pelkästään minua kohtaan, että osa ei moikkaa, vaan nuo vanhat työntekijätkin tuntuu toisiaankin jotenkin pitävän loitolla.
Vähän kuin samannimiset magneetit työntää toisiaan pois luotaan. En ota tästä nyt mitään valtavaa ongelmaa, mutta mietityttää kyllä onko tuollainen pitkässä juoksussa terveellistä työntekijöille, kun ei se vaikuta normaalilta tavalta olla ihmisten kesken vuorovaikutuksessa. Onko kellään mitään ajatuksia, että miten tällaista voisi jotenkin parantaa. Koen tän tilanteen ratkaisun haasteeksi yhteisön koon, kun ihmisiä on niin paljon, niin kaikki jotenkin hukkuu siihen reagoimattomuuteen ja ihmisistä tulee näkymättömiä.
Kommentit (24)
Joku pari mätisäkkiä mahtuu jokaiseen työpaikkaan, mutta jos koko ilmapiiri tuntuu välttelevältä niin katselisin kyllä muita mahdollisuuksia. En usko, että pitkällä aikavälillä tekee hyvää kenellekään, jos ilmapiiri on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Joku pari mätisäkkiä mahtuu jokaiseen työpaikkaan, mutta jos koko ilmapiiri tuntuu välttelevältä niin katselisin kyllä muita mahdollisuuksia. En usko, että pitkällä aikavälillä tekee hyvää kenellekään, jos ilmapiiri on tuo.
Ja ainiin, parannusehdotus. Jätä jäätävyys huomioimatta ja ala vain iloisesti moikkailemaan ihmisiä! Tuli vastausta tai ei, niin ehkä muutaman viikon väsyttämisen jälkeen alkaa tarttua, jos ei työpaikalla ole oikeasti jotain piilevää ahdistusta aiheuttavaa. Silloin juokse.
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia. Itselläkin ollut useita työpaikkoja ja aina siis AINA löytyy joku joka ei tervehdi takaisin. Muistutus myös siitä, että ollaan Suomessa, missä ollaan jääkylmiä ja totisia. Sehän olis ihan hirveetä olla positiivinen ja ulospäin suuntaunut ja sosiaalinen.
No kun mun mielestä, kun vertaan edellisiin työpaikkoihin, niin tuollainen ei ole normaalia. Väistämättä tulee mieleen, että jos työntekijöille avautuu mahdollisuus vaihtaa työpaikkaa, niin tuskin ne haluaa jäädä kärvistelemään ikävään ilmapiiriin. Sitten alkaa tapahtua joukkopakoa.
Puhelimet edessä kävellään, syödään, paskotaan, nukutaan, jne . . .
Olisipa tilanne vain se, että joku ei moikkaa. Tulet huomaamaamaan jossain vaiheessa jotain paljon pahempaa, kun anteeksi vain, muutaman naisen juorupiiri ottaa kohteekseen. Tulee ottamaan varmasti jos yrität vielä vaikuttaa jotenkin vallitsevaan tilanteeseen.
Kylmää suhtautumista ei kannata ainakaan ottaa henkilökohtaisena inhona. Koska vanhat työntekijät voivat kokea sut vaan uhkana tai ajatella, että kunnioitus pitää ansaita.
On hyvin yleistä muutenkin, että "keltanokkia" halveksitaan, koska kannukset puuttuu eli työssä hyvin pärjäämisestä ei ole vielä näyttöä.
Älä lannistu, vaan näytä, että osaat ja pärjäät siinä missä muutkin!
Tervetuloa aikuisuuteen. On ikävä huomata, että se lapsuus perustuu pelkkään valheeseen ja todellisuus on märkä turbaani vasten kasvoja.
Itse sanon uudestaan moikat kovempaa jos ignooraa mut ensin,ja tätä muuten tapahtuu usein,aina sieltä jonkunlainen ynähdys on tullut.
Vierailija kirjoitti:
kunnioitus pitää ansaita.
Ei tarvitse. Kenenkään ei tarvitse ansaita kunnioitusta, vaan muiden kunnioitus kuuluu ihan peruskäytöstapoihin. Sen voi tietenkin menettää, jos perseilee.
Vierailija kirjoitti:
Tervetuloa aikuisuuteen. On ikävä huomata, että se lapsuus perustuu pelkkään valheeseen ja todellisuus on märkä turbaani vasten kasvoja.
Vai niin. Ainakin meillä tuli turpaan kotona joten Ap:n kuvailema työpaikka vaikuttaisi unelmaduunilta.
Tee työsi hyvin ja ole yhteydessä niihin jotka moikkaavat sulle. Sellaiset urpot jotka ei moikkaa ei ehkä ole edes niitä joiden kanssa työnteko olisi mukavaa.
Lahjo työkavereita kakuilla, karkeilla ja piirakoilla - katso, jos ilmapiiri siitä pehmenee.
Äläkä missään nimessä sano, et "mä tarjoon" , koska he saavat sen kyllä pian selville.
Jos ne kysyy epäluuloisesti, että miksi tarjoat heille niitä, voit sanoa että "ihan huvin vuoksi vaan".
AP:n kuvaama tilanne saattaa johtua johtajattomuudesta. Tällöin työntekijät ottavat roolia ja käyttävät ostrakaatiota vallan välineenä. He odottavat sinun taipuvan heidän porukan tapoihin tai olet ulkopuolinen.
Uskon että tuollaiset negatiivisuuden kautta toimivat työntekijät tulevat lopulta tekemään ylilyöntejä ja virheitä. Silloin pitää toimia, puuttua ja tukea johtoa, jotta asioihin voidaan puuttua. Eli nostaa kissa pöydälle. Kaunista se ei tule olemaan.
Olen lukenut, että suomalaisista
peräti 80+% kuuluu kategoriaan
välttelevästi kiintyvät; jo monen
monta sukupolvea näin.
Ilman muuta tämä 'juoksen sua pakoon,
mene pois' - energia
manifestoituu paitsi parisuhteissamme;
myös työkommuunissa,
naapurustossa, kaikkialla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kunnioitus pitää ansaita.
Ei tarvitse. Kenenkään ei tarvitse ansaita kunnioitusta, vaan muiden kunnioitus kuuluu ihan peruskäytöstapoihin. Sen voi tietenkin menettää, jos perseilee.
Se ei muuten mene noin.
Ne ilkeimmät työntekijät eivät tervehdi, ennenkin näkevät, että uusi tyyppi on ok. Luuserit jätetään rauhaan tai kiusataan niitä.
Valitettavasti käytäntö on tämä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kokemusta on erittäin paljon, yli neljä vuosikymmentä ko. asiasta.
Voi vatun kyynel nyt taas... Keskity siihen työhösi ja tekemään se kunnialla, sitä varten sinä siellä työpaikassa olet. Joku tervehtii, joku ei, so f*cking what!? Ei siellä kavereita hankkimassa olla vaan ansaitsemassa palkka jolla saa vuokran ja laskut maksettua... Se että joku ei "moikkaa" ei ole välttämättä mikään portti sen pahempaan... Tervetuloa aikuisuuteen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kunnioitus pitää ansaita.
Ei tarvitse. Kenenkään ei tarvitse ansaita kunnioitusta, vaan muiden kunnioitus kuuluu ihan peruskäytöstapoihin. Sen voi tietenkin menettää, jos perseilee.
Se ei muuten mene noin.
Ne ilkeimmät työntekijät eivät tervehdi, ennenkin näkevät, että uusi tyyppi on ok. Luuserit jätetään rauhaan tai kiusataan niitä.
Valitettavasti käytäntö on tämä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kokemusta on erittäin paljon, yli neljä vuosikymmentä ko. asiasta.
Tiedän, ettei mene noin ja se on tosi vanhanaikainen typerä ajatus.
Tarkoitin lähinnä sitä, että sen ei pitäisi mennä niin, että aluksi joutuu jotenkin "ansaitsemaan kunnioituksen".
Jokaisessa työpaikassa on noita huonotapaisia ja/tai moniongelmaisia, jotka käytävällä vastaantullessaan tuijottavat lattiaa eivätkä tervehdi.
Samaa teemaa:
Eilen uutisoitiin hämmästyneistä
ravintolayrittäjistä. He päivittelevät:
'Mitä tämä on? Miten tähän päädyttiin?'
Porukka y saapuu syömään. He kokoontuvat
pöytiin epäkokoontumaan. He eivät noteeraa
toisiaan, eivät puhu sanaakaan. Eivät edes
nosta katsettaan. He ovat kukin täysin
omassa eristäytyneessä kuplassaan;
parisuhteessa älylaitteensa kanssa, josta
eivät irrota silmiään.. hetkeksikään.
Ihan normaalia. Itselläkin ollut useita työpaikkoja ja aina siis AINA löytyy joku joka ei tervehdi takaisin. Muistutus myös siitä, että ollaan Suomessa, missä ollaan jääkylmiä ja totisia. Sehän olis ihan hirveetä olla positiivinen ja ulospäin suuntaunut ja sosiaalinen.