Lue keskustelun säännöt.
Mitä pahaa siinä on, että antaa lapselle "liikaa" lahjoja?
Onko tämä jotain suomalaista kursailu mentaliteettia vai mikä on ajatuksena taustalla? Myönnän, ennen kun itselläni oli lapsia niin katsoin kieroon kun sukulaislapsille pukki toi niska vääränä lahjakasseja mutta nyt kun on omia lapsia niin ajatus on tässäkin muuttunut.
Meillä on kaksi lasta ja molemmat saavat meiltä vanhemmilta n. 6-8 lahjaa ja muilta sukulaisilta ehkä yhteensä 4-5, eli lahjoja tulee n. 10-15. Kaveri Somessa juuri kirjoitti kuinka 3-5 lahjaa on sopiva määrä, enempi on ehdottomasti liikaa.
Vaikka meidän lapset saavatkin sen 15 lahjaa, osaavat he olla kiitollisia jokaisesta ja jaksavat avata ja leikkiä jokaisella niillä. (Lahjoja myös availlaan meillä päivän mittaan.) Mistä siis kumpuaa ajatus, että lapset olisi kamalia lellipentuja jotka ei arvosta mitään?
Mainittakoon vielä, että juuri muutoin emme osta lapsille kalliita leluja tai vehkeitä, kirpparilta saatamme ostaa parit kirjat vuodessa tai Prismasta värityskirjat, ja aivan yhtä kiitollisia lapset on niistäkin. Ja varsinkin nyt korona-aikaan ei ole edes millään kirpparilla tullut käytyä niin sekin vähä on nyt loistanut poissaolollaan..
Kommentit (372)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en tiedä, onko tuossa mitään pahaa sinänsä.
Mutta voitko ap vadtata vastineeksi kysymykseen siitä, että miksi ettehalua antaa lahjoja ja leluja pitkin vuotta, silloin kun niihin on tarvis, vaan haluatte kasata ne samalle päivälle?
Ei niihin juuri ole tarvis. Lapset leikkivät mieluusti sen vuoden ja ylikin näillä joululahjaksi (+ synttärilahjaksi) saaduilla leluillaan. Vanhat lelut mistä on jo hohto häipynyt sitten kierrätetään sukulaislapsille tai annetaan pois.
Ap
Lasten saamia lahjamääriä paheksutaan joka vuosi. Se, että jotkut lapset saavat paljon lahjoja, on nykyaikaa. Myös aikuisilla on paljon tavaroita. Jopa niin paljon, että aikuiset eivät halua saada vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan joululahjoja. Se aiheuttaa mielipahaa näille sukulaisille. Lehtijutussa sanottiin kerran, että 50-60 -luvulla Suomessa ei ollut kirpputoreja. Ei ollut, koska ihmisillä oli kotona vain tarpeelliset tavarat. Heiltä ei jäänyt ylimääräistä tavaraa. Kun joku on huolestunut lasten lahjavuorista, siinä on ajatus, että jos aina saa paljon, ei osaa enää iloita siitä, mitä saa. On ikävää, jos lapsi ei pysty ilahtumaan mistään. Siksi on hyvä rajoittaa lahjatulvaa. Aikoinaan lapseni saivat joskus monta lahjaa, mutta usein lahjapaketista paljastui sukulaisen antama käyttövaate.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osta lapselle kasa lahjoja, iästä riippuen se kuitenkin lopulta leikkii pahvilaatikolla tai sillä iphonella, muu on turhaa
Itse tein vihdoin lähipiirille selväksi, että aion nauttia joulusta, yhhäkään lahjaa ei kukaan tule minulta saamaan. Eikä minulle tarvitse ostaa.
Hyvä ruoka, yhdessäolo, tunnelma riittää. Kulutusjoulut ovat minun osaltani tässä.
Meidän lapset sai ihan hirveän paljon lahjoja jouluisin. Muutaman kerran kävi niin, että he eivät jaksaneet aukoa kaikkea aattoillan aikana vaan osa jäi joulupäivälle. Me käytiin aattona isovanhempien luona, siis sekä miehen että minun vanhemmilla. Illan lopuksi jaettiin lahjat omassa kotona eli meidän vanhempien ja kummien ostamat. Omilla vanhemmilla meno pysyi vielä suht järkevissä rajoissa, mutta miehen vanhemmilla meno oli ihan mahdoton. Miehen lapseton täti tykkäsi antaa lahjoja periaatteella määrä korvaa laadun. Pelkästään häneltä kumpikin lapsi sai kymmenkunta pakettia. Halvat värityskirjat ja värikynät, joista ei lähde väriä sekä jo avatessa rikki menevät muovilelut tuli tutuiksi.
Lapsista ei silti mitään materialisteja tullut, lähes päinvastoin.
En osaa sanoa mikä siinä olisi niin pahaa. Olen itse 70-luvun lapsi ja sain vanhemmilta ja sukulaisilta paljon lahjoja pitkästi aikuisikään saakka. Vanhemmilta sain yhden "päälahjan" ja pienempiä juttuja kuten yöpaitoja sivulahjoiksi, ja tämän saman tavan olen periyttänyt omille lapsilleni.
Olen siis saanut paljon lahjoja aina ja uskon sen vaikuttaneen siihen, että olen itsekin antelias ihminen, joka ei kadehdi muiden ansioita tai tavaroita. Ostan, teen ja annan lahjoja mielelläni lähipiirilleni.
Meillä ei ole koskaan ostettu krääsää vaan lapset ovat saaneet hyviä leluja vain synttäri- ja joululahjoiksi. Arkena leluja ei ole ostettu oikeastaan koskaan. Teini-ikäisenä, kun alkoivat arvostaa vaatteita lahjoina, lahjoiksi on ostettu kalliimpia merkkivaatteita, muuten on totta kai pidetty huoli, että lapsilla on hyvät vaatteet päällä. Myös hyvät laukut ja reput ovat olleet lahjalistalla usein.
Tänä jouluna lapset saavat noin 100 euron arvoisen päälahjan ja 2-3 sivulahjaa, jotka ovat tyyliin alusvaatteita, merkkikaulahuiveja jne.
No itse muistaa vielä näin aikuisenakin kuinka karvaalta tuntui kun kokoonnuttiin joulunviettoon ja serkut sai uutuusleluja ja kaikkia kivoja lahjoja, sellaisia mitä lapset haluaa.
Minun lahjat oli tavallisia arkitavaroita, annettuna "lahjana". Eli äiti oli tyyliin paketoinut tavalliset sukat, lauantaipussin, piparkakkumuotin, joulukoristeen (ööö eikö se ole muutenkin jo vähän myöhäistä aattoona antaa koristeita, kun ne kohta jo puretaan pois), parhaimpana PANKKIKORTTI, kun täytin jotain 16. Siinä iässä kaverit sai lahjakortin Seppälään, mulle oli äiti ostanut OMASTA mielestään nätin paidan (eli joku ihan kamala mummokuosi), joka lensi sitten käyttämättömänä roskiin parin vuoden päästä.
Ja jos olin vanhemmiltani kovasti toivonut vaikkapa tiettyä lelua, niin koskaan eivät ostaneet toivomaani lelua, vaan samanhintaisen, mutta ihan erilaisen lelun, tyyliin jonkun aikuisten palapelin. Sain myös mm. poikien autoradan, mikä ei kiinnostanut yhtään mutta äiti oli ajatellut että ISÄNI tykkäisi sen rakentaa ja ajella autoilla.. Sitten jeesusteltiin ja kehuttiin kuinka kallis lahja oli lapselle laitettu, että kyllä sitä ollaan hyviä vanhempia.
Muistan edelleen kun joulu toisensa jälkeen sai pettyä ja nieleskellä kyyneleitä kun muut leikkivät uusilla leluillaan ja itse pyöritteli niitä Sidoste-sukkia kädessään. Jopa sukulaiset katsoi kieroon lahjojani, onneksi sitten sainkin heiltä yleensä sellaisia lasten lahjoja. Ja kun muille paketteja oli 10, mulle niitä oli 3. Mulle ei olisi ollut tärkeää lahjojen määrä, vaan se, että äiti ei olisi ollut noin välinpitämätön ja olisi oikeasti joskus kuunnellut mitä haluan lahjaksi.
Se joulunaika on lapsena niin maagista ja taianomaista että todellakin omille lapsille aion suoda useita, oikeasti iloa tuottavia lahjoja ja ihanan joulun. Kohtuus kaikessa toki.
Nyt 30-vuotiaana edelleen äiti ostaa meille joululahjoja mitä ei todellakaan haluttaisi tai tarvittaisi, kysyy kyllä toiveet mutta silti ostaa jotain ihan muuta. Tuntuu jo tahalliselta kiusanteolta, olisi tuomatta mieluummin lahjoja ollenkaan. Itse laittaa kyllä kaupasta kuvan tuotenumeroineen mikä lahja hänelle pitää hankkia.
Anteeksi avautuminen, mutta näköjään sitä näin aikuisenakin voi olla vielä ärsyyntynyt tuollaisesta asiasta:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapseni saa paljon lahjoja ja on aina osannut arvostaa kaikkia. Saa paljon kirjoja toisella äidinkielellään, jonka kirjavalikoima on lähikirjastoissa surkea. Lisäksi olemme ostaneet niitä toiveita, jotka ovat esiintyneet puheissa koko vuoden ja ovat selkeästi tärkeitä toiveita. Viimehetken lelukirjan toiveita emme yleensä toteuta ellei vaikuta siltä, että ne ovat todella tärkeitä toiveita. Yhteensä paketteja tulee ehkä 25, joista valtaosa on kirjoja.
Kirjat tosiaan ovat valtavan tärkeitä, hyvä kun lapsenne saa niitä! Voi hankkia ja antaa myös ihan arjenkin piristykseksi muuten vaan.
Meillä oli aina lapsuudessa jokin kuusi jätesäkillistä lahjoja vanhemmilta meille lapsille (kolme lasta perheessä). Ei saatu lahjoja kuin vain jouluna, ja syntymäpäivänä sai vain yhden lahjan.
Kyllä meistä kasvoi hyviä, kilttejä ja kiitollisia aikuisia. :) Ei siinä ole todellakaan mitään pahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha kulutus.
Turha? Leikki on lapsen työtä.
Mutta ei ole hyvä opettaa että lapsi saa tolkuttomasti tavaraa. Leikkiä voi vähemmilläkin ja ilman lelujakin, esin ulkona
Muistan kun sukulaislapsi sai liikaa lahjoja. Oppi pian vaatimaan että joka päivä pitäisi saada "yllätys ". No, saatiinhan se tapa siltä pois, mutta ei se kivaa ollut lapsen vanhemmillekaan. Toisaalta oma syynsä oli kun opettivat tuon harmillisen tavan
Vierailija kirjoitti:
Meillä 6- ja 8-vuotiaat lapsenlapset saavat pari kirjalahjaa ja sitten heidän tileilleen talletaan joulurahaa ja kummit ostavat osakkeita. Lapsille selitetään, että ne rahat ovat siellä odottamassa suurempaa tarvetta, esim. autoa, omaa kotia tai matkaa, jolle haluaa lähteä. Lapset ovat ymmärtäneet asian ja miettivät jo sijoituskohteita ja seuraavat osakkeidensa vaihteluita. Järkevää kasvattamista. Tarpeen mukaan ostetaan tietysti vaatteita ja urheilutarvikkeita, niitä kuluu pitkin vuotta. Myös syntymäpäivänä talletaan tileille rahaa ja ostetaan vaikkapa leivokset tai karkkia vähän.
Anteeksi, mutta nyt alkaa lukijan sydän hakata. Tuntuu groteskilta lukea tätä, kun maassamme oli jouluna 2020 ja on vieläkin lapsia, joiden kotona ei ole rahaa ruokaan, vaatteisiin eikä lahjoihin. Siis teillä on oikeus antaa mitä haluatte lapsenlapsille. Vaikka sitten osakkeita. Osa varakkaista antaa apua myös vähäosaisille. Osa kyllä on äärimmäisen saitoja. Olen saanut varakkaalta sukulaiselta lahjan, jonka tiesin hänen saaneen ilmaiseksi. Se maksoi kaupassa jotain 12€ . Kiitin kohteliaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhepien kilpavarustelu on yksi syy ja kun suoraan sanoo määrän sekä hinnan ylärajan.
Voi olla, että joku suuttu mutta lapselle parempi.
Jos on varaa, niin ylimääräiset voi laittaa kasvaan rahastoihin, josta kertyy opiskelurahaa.
Määrä ei tarvi olla suuri per vuosi, 100 €/vuosi kasvaa jo kivasti.
Se muistetaan ja arvostetaan vuosikymmeniä.
Meillä kaksi alle kouluikäistä lasta. Ollaan ihan hyvätuloisia. Meiltä vanhemmilta saavat 5-8 lahjaa, joka minusta jo paljon. Lahja määrä riippuu hieman lasten toiveista, jos toivovat kalliimpia lahjoja niin silloin lahja määrä pienempi. Sukulaisilta tulee yleensä vaatetta ja rahaa lasten säästötileille. Ja tätä olen itse pyytänyt, kun ja jos kysyvät että mitä lahjaksi. Me vanhemmat ostamme lelut lasten mielenkiinnon kohteiden mukaan. Jos jokaiselta sukulaiselta tulisi leluja niin lapset olisi varmaan aika sekaisin, kun ei tiedä millä leikkisi. Toinen lapsistamme, joka on tyttö sai joku vuosi sitten paljon nukkeja lahjaksi kaikilta sukulaisilta eikä ole näillä nukeilla kertaakaan leikkinyt. Tykkää enemmän ns. poikamaisista jutuista kuten rakentelu ja työkalut. Tämän jälkeen olen sukulaisilta toivonut vaatetta ja ovat itse halunneet laittaa vielä jonkun kympin säästöön lapselle. Vaatteet kuitenkin tulevat käyttöön, kun noin pienet eivät vielä ole tarkkoja merkeistä ja kuoseista ja säästöt saavat sitten isompina käyttää itse. Pitkin vuotta ostellaan tosiaan käyttötavaraa ja jouluna, synttäreinä yms. saavat sitte toivelelunsa jne. Meillä lapset ovat aika vaatimattomia. Ovat todella iloisia, kun esim. mummolta saa lahjaksi villasukkia tai sukat lempihahmon kuvalla. Tietenkin tämä vaatimattomuus saattaa muuttua, kun kasvaa ja jos alkaa lahjojen vertailu kavereiden kanssa. Mutta vanhempihan se on vastuussa lapsensa lahjoista, toivottavasti vanhemmat viettävät lastensa kanssa myös aikaa eivätkä vaan osta 100 pakettia lapselle seuraksi. Omassa lapsuudessa oli parasta, kun jouluna sai jonkun uuden lauta- tai konsolipelin, jota saatiin sitten yhdessä perheenä pelata pitkin vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen saa tehdä niin kuin haluaa, en jaksa vauhkoontua. Meidän lapset saavat vain 2 lahjaa per lapsi meiltä vanhemmilta. Lisäksi tulee tietenkin lahjoja sukulaisilta. Mutta meiltä ei tule käyttötavaraa tai vaatetta, joita ostetaan paljon pitkin vuotta, vaan jotakin extraa eli leluja tai elektroniikkaa tai joku ylimääräinen matka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten joku lapsi voi edes keksiä 20 tai vielä enemmän lahjatoivetta?
Itse en tältä istumalta pystyisi keksimään kuin pari ja meidän 13v ja 15v tähän mennessä kysyttäessä ei ole pystyneet esittämään ainoatakaan vaan vastaukseksi saan "en mä tiijä".
Lelukirjaa lukemalla, helppo juttu. Sieltä voi ruksia mieleiset lelut. Eri asia sitten, onko ne kaikki semmoisia oikeasti tärkeitä toiveita. Meidänkin 5v osaa joka sivulta keksiä jonkun minkä haluaa, mutta ilman lelukirjaa ei muista kuin pari oikeaa toivetta (listaan taisi saada kirjoitettua kuusi juttua, kun yhdessä mietittiin). Saa tietysti silti enemmän lahjoja, eihän kaikkien ole pakko olla juuri niitä toiveita ja ilahduttaa silti :)
Noi lelukirjat on kyllä ihan vihonviimeinen keksintö! Muistan kun lapsena jotenkin mulla oli sellainen kuva että nimenomaan vain sieltä kirjasta voi toivoa ja pakko toivoa jotain niin kyllähän sieltä kaikkea muoviroskaa tuli pyydettyä... Yksikin joulu sekä minä että siskoni saatiin sama kynsistudio lahjaksi ja tajusin jo jouluaattona kuinka surkeaa laatua se oli ja hirvitti että niitä oli peräti kaksi... Sen jälkeen muistaakseni rupesin toivomaan kirjoja ja maalaustarvikkeita.
Oma lapseni halusi lukea lelukirjaa ympäri vuoden. Katselimme sitä usein yhdessä ja puhuimme leluista. Yleensä hän sai toivoa yhden kalliimman jutun jouluksi tai syntymäpäiväksi. Tietenkin joskus huokailin kirjaa katsoessa, etä olisipa meidän aikanamme ollut tuollaisia leluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sinä kai muuta vaaraa ole kuin että noin lapsi oppii kinuamaan aina lisää..myös aikuisena. Eikä välttämättä opi arvostamaan pienempiä huomionosoituksia materian sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä 6- ja 8-vuotiaat lapsenlapset saavat pari kirjalahjaa ja sitten heidän tileilleen talletaan joulurahaa ja kummit ostavat osakkeita. Lapsille selitetään, että ne rahat ovat siellä odottamassa suurempaa tarvetta, esim. autoa, omaa kotia tai matkaa, jolle haluaa lähteä. Lapset ovat ymmärtäneet asian ja miettivät jo sijoituskohteita ja seuraavat osakkeidensa vaihteluita. Järkevää kasvattamista. Tarpeen mukaan ostetaan tietysti vaatteita ja urheilutarvikkeita, niitä kuluu pitkin vuotta. Myös syntymäpäivänä talletaan tileille rahaa ja ostetaan vaikkapa leivokset tai karkkia vähän.
Anteeksi, mutta nyt alkaa lukijan sydän hakata. Tuntuu groteskilta lukea tätä, kun maassamme oli jouluna 2020 ja on vieläkin lapsia, joiden kotona ei ole rahaa ruokaan, vaatteisiin eikä lahjoihin. Siis teillä on oikeus antaa mitä haluatte lapsenlapsille. Vaikka sitten osakkeita. Osa varakkaista antaa apua myös vähäosaisille. Osa kyllä on äärimmäisen saitoja. Olen saanut varakkaalta sukulaiselta lahjan, jonka tiesin hänen saaneen ilmaiseksi. Se maksoi kaupassa jotain 12€ . Kiitin kohteliaasti.
No joo, aika tavallinen on sellainen ilmiö, että on moraalisesti jotenkin parempaa ostaa pientä himphamppua pitkin vuotta ja lahjaksi monta pientä nyssäkkää kiinakrääsää, koska "täytyyhän köyhälläkin vähän iloa olla". Sitten jos joku suunnittelee ostoksensa ja ostaa vähän ja arvokkaampaa (ehkä sama loppusumma kuin "köyhällä") tai ennen kaikkea jos on kauhea kapitalisti ja SIJOITTAA niin sitten ollaan itaria ja kermap*rseitä. Poikamme osti 13-vuotiaana omilla rahoillaan pelikoneen ja 17-vuotiaana auton - siis säästämillään ja sijoitetuilla rahoilla. Toki olisi voinut juosta karkkiostoksille aina saatuaan mummoilta lahjarahaa ja kerättyään pulloja (keräsi niitä siis tosi paljon). Mutta ei mennyt ikinä, säästi kaiken. En käsitä miksi järkevä taloudenpito rinnastetaan johonkin äärimmäiseen saituuteen tai ties mihin keinotteluun.
Miten meillä on varaa edelleen feikata, että tää pallo kestää tällaista kuluttamista? En ihan varmasti opeta lapselleni, että joku 10 joululahjaa per muksu on normaali määrä, koska hän jää tänne muovikrääsän ja saasteen keskelle elelemään vielä pitkään sen jälkeen, kun itse olen jo maatunut. En suoraan sanottuna ymmärrä ihmisiä, joilla ei vieläkään leikkaa, että se ei-välttämättömien tavaroiden ostaminen on aivan totaalisen turhaa ja itsekästä ja tappaa kaiken ja kaikki lopulta. Ajattelu riittää ehkä just sen verran, että tuomitaanko mut jossain mammapalstalla kun ostan ja ostan ja ostan. Ihan kuin ei olisi kyseessä jotain paljon isompaa ja oleellisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset sai ihan hirveän paljon lahjoja jouluisin. Muutaman kerran kävi niin, että he eivät jaksaneet aukoa kaikkea aattoillan aikana vaan osa jäi joulupäivälle. Me käytiin aattona isovanhempien luona, siis sekä miehen että minun vanhemmilla. Illan lopuksi jaettiin lahjat omassa kotona eli meidän vanhempien ja kummien ostamat. Omilla vanhemmilla meno pysyi vielä suht järkevissä rajoissa, mutta miehen vanhemmilla meno oli ihan mahdoton. Miehen lapseton täti tykkäsi antaa lahjoja periaatteella määrä korvaa laadun. Pelkästään häneltä kumpikin lapsi sai kymmenkunta pakettia. Halvat värityskirjat ja värikynät, joista ei lähde väriä sekä jo avatessa rikki menevät muovilelut tuli tutuiksi.
Lapsista ei silti mitään materialisteja tullut, lähes päinvastoin.
Värikynät, joista ei tule jälkeä paperille? Tämä on tuttua. Ostin kesällä pikkutavaraa ulkomaille menevään lasten lahjakeräykseen. Onneksi huomasin kokeilla värikyniä kotona. Joistakin ei tarttunut väriä paperille ollenkaan: jälki oli vaaleaa ja melkein näkymätöntä. Joistakin värikynistä jäi kaunis jälki paperille, mutta piirtäessä kynästä irtosi valtavasti irtonaista hilettä. Totesin e.m. kynät kelvottomiksi ja ostin jatkossa parempia. Hintakaan ei aina takaa hyvää laatua.
BMW kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turha kulutus.
Turha? Leikki on lapsen työtä.
Mutta ei ole hyvä opettaa että lapsi saa tolkuttomasti tavaraa. Leikkiä voi vähemmilläkin ja ilman lelujakin, esin ulkona
Muistan kun sukulaislapsi sai liikaa lahjoja. Oppi pian vaatimaan että joka päivä pitäisi saada "yllätys ". No, saatiinhan se tapa siltä pois, mutta ei se kivaa ollut lapsen vanhemmillekaan. Toisaalta oma syynsä oli kun opettivat tuon harmillisen tavan
Pitäisi jotenkin määritellä mikä on tolkutonta ja mikä ei. Jos lapsi saa jouluna vaikka kammottavat kaksikymmentä pakettia ja sukulaisilta ehkä vielä pari lisää, synttärinä yksi tai kaksi lisää, näistä osa on vaikka pikkuautoja, osa legoja, osa leikkiastioita, osa pelejä, osa pehmoleluja, osa vaatteita, vaikka lakanasetti lisäksi, niin voi laskea montako lelua tässä vuodeksi tulee. Ok, ensi vuonna tulee uudet taas, mutta tekeekö vaikka 5-vuotias jotain nuppipalapelillä, ei, se on jo laitettu pois. Mitään kauheaa leluvuorta tällä tavalla ei saa aikaiseksi vaikka miten yrittäisi. Nämä tapaukset, joissa lapsi tottuu saamaan joka päivä (!) jotain ovat kuitenkin aika kaukana siitä, että saa yhtenä päivänä vuodessa monta pakettia. Eiköhän se selitys ole ennemminkin siinä, että vähän jokaisella Prisma-reissulla ostetaan "jotain pientä" ja mäkkäristäkin tuli lelu mukaan.
Älytön lahjojen määrä luo paineita siihen, että joka vuosi pitää päästä samaan. Auta armias, jos saakin enää 15 lahjaa 20 lahjan sijaan.
Lapsesta, joka oppii saamaan suuret kasat joululahjoja , kasvaa materialisti. Hän ei muutu muuksi, veikkaan että opittu pysyy ja tapa voimistuu ajan kanssa. Hän toteuttaa samaa mallia aikuisena omassa perheessään. Toki kova kuluttaja on liikkeiden näkökannasta ihanne, mutta on onko se järkevää pitkällä tähtäimellä.
Olen ihmetellyt miksi pitää pantata jouluun asti kaikkea, ihminen palelee koko syksyn (talvi alkaa täälläpäin aikaisin) ja puhutaan että sitten jouluna saa lämpimät hanskat/ kengät.